KKO:2010:36

Pahoinpitely Törkeä pahoinpitely
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen

Metallirunkoinen tuoli ei ollut rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Ks. KKO:1996:65 KKO:2009:79

Kysymys myös pahoinpitelystä tuomittavan rangaistuksen mittaamisesta.

RL 21 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohessa syytteen kohdassa 5 törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A oli 29.12.2006 Espoossa ravintolassa tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle siten, että hän oli ottanut kiinni 6,3 kilon painoisen metallirunkoisen ravintolatuolin selkänojasta, nostanut sen päänsä yläpuolelle ja lyönyt sillä voimakkaasti häneen selin tuolilla istunutta B:tä päähän päästäen tuolin lyönnin jälkeen irti käsistään. A:n B:hen kohdistaman pahoinpitelyn seurauksena B:n päälaen vasemmalle puolelle oli tullut yksi V-muotoinen haava, jonka haarat olivat olleet 10 cm ja 3 cm. V-muotoiselle haavalle oli jouduttu tekemään 12 tikkiä ja oikeanpuoleiselle haavalle kolme tikkiä, mitkä ompeleet oli 5.1.2007 poistettu. Pahoinpitelyä oli pidettävä törkeänä, koska pahoinpitelyssä oli käytetty hengenvaaralliseksi katsottavaa välinettä, 6,3 kilon painoista metallirunkoista ravintolatuolia ja rikos myös kokonaisuutena arvioiden oli törkeä.

A tunnusti lyöneensä B:tä tuolilla, mutta totesi, ettei lyönti ollut ollut voimakas ja että B:hen oli osunut tuolin pehmustettu osa. Tuoli ei ollut rikoslain 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettu hengenvaarallinen väline eikä teko myöskään kokonaisuutena arvostellen törkeä. A katsoi syyllistyneensä pahoinpitelyyn.

Käräjäoikeuden tuomio 2.10.2008

Käräjäoikeus lausui näytetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin. Rikoksen teossa oli käytetty painavaa metallirunkoista ravintolatuolia, jota käräjäoikeus sen nähtyään piti sellaisena hengenvaarallisena välineenä, jota rikoslain 21 luvun 6 §:ssä tarkoitetaan. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että A oli lyönyt B:tä yllättäen takaapäin lähietäisyydeltä suoraan päähän. Näin ollen A oli syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn, josta teosta ja kohdissa 1 sekä 6 – 13 syyksiluetuista rikoksista käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen aikaisemman rikollisuutensa koventamisperusteena huomioon ottaen yhteiseen 1 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.4.2009

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään tai että hänen katsotaan syyllistyneen enintään vammantuottamukseen tai pahoinpitelyyn.

Hovioikeus, joka täydensi käräjäoikeuden tuomiota ottamalla huomioon rangaistuksen kohtuullistamisperusteena eräät aikaisemmat tuomiot, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Riitta Virolainen ja Elina Setälä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänen syykseen luetaan törkeän pahoinpitelyn asemesta ensisijaisesti vammantuottamus ja toissijaisesti pahoinpitely.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

Käsittelyratkaisu

Syyttäjä on vastauksessaan lausunut, että A oli syytteen teonkuvauksen mukaan lyönyt painavalla metallirunkoisella tuolilla hänelle entuudestaan tuntematonta, puolustuskyvytöntä B:tä takaapäin voimalla päähän. Rikos voitiin katsoa tehdyksi rikoslain 21 luvun 6 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla erittäin raa´alla tai julmalla tavalla, minkä vuoksi teko tulee joka tapauksessa lukea A:n syyksi törkeänä pahoinpitelynä.

Korkein oikeus toteaa, että syyttäjä on käräjäoikeudessa katsonut syytteessä kuvatun pahoinpitelyn olevan törkeä sillä perusteella, että pahoinpitelyssä oli käytetty ampuma- tai teräasetta, ja että rikos myös kokonaisuutena arvostellen oli törkeä. Syyttäjä ei ole alemmissa oikeuksissa vedonnut siihen, että rikos olisi tehty erittäin raa´alla tai julmalla tavalla eikä esittänyt tämän perusteeksi rikoksen tekotavan ohella B:n puolustuskyvyttömyyttä. Syyttäjä ei ole Korkeimmassa oikeudessa esittänyt pätevää aihetta vedota mainittuihin seikkoihin vasta täällä. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin ja 12 §:n nojalla syyttäjän vastauksessa lausuttu jätetään tältä osin huomiotta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu pääasiassa

Perustelut

A:n menettely

1. Alemmat oikeudet ovat asiassa esitetyn todistelun perusteella lausuneet selvitetyksi, että A oli eräässä ravintolassa tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa siten, että hän oli ottanut kiinni 6,3 kilon painoisen metallirunkoisen ravintolatuolin selkänojasta, nostanut sen päänsä yläpuolelle ja lyönyt sillä voimakkaasti häneen selin tuolilla istunutta B:tä päähän päästäen tuolin lyönnin jälkeen irti käsistään.

2. A on valituksessaan väittänyt, ettei hän ollut lyönyt B:tä vaan tähtäämättä tarkemmin heittänyt ravintolatuolia yhdellä kädellä sen osuessa vahingossa B:tä päähän. A on tältä osin vedonnut videotallenteeseen, joka Korkeimman oikeuden tulisi hänen mukaansa katsoa.

3. Korkein oikeus toteaa, ettei nauhalta ilmenevä tapahtumainkulku poikkea syyksiluetusta menettelystä.

Törkeä pahoinpitely vai pahoinpitely

4. A on tahallisesti tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa. Kysymys on siitä, onko pahoinpitelyä pidettävä törkeänä.

5. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A:n syyksi luettua pahoinpitelyä oli pidettävä törkeänä, koska hän oli käyttänyt sen tekemisessä hengenvaarallisena välineenä pidettävää painavaa metallista ravintolatuolia.

6. Rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä, jos pahoinpitelyssä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä.

7. Lainkohta on ollut tunnusmerkistön osalta voimassa 1.9.1995 lähtien (578/1995). Säännöksen esitöiden (HE 94/1993 vp) mukaan 1 momentin 3 kohdan ankaroittamisperustetta on aikaisemmasta täsmennetty niin, että muina hengenvaarallisina välineinä tulisivat kysymykseen vain ampuma- ja teräaseeseen rinnastettavat hengenvaaralliset välineet. Näin sen vuoksi, että mitä moninaisimmat välineet voivat olla hengenvaarallisia. Esimerkiksi kiviä, laudanpätkiä, laukkuja tai useita kodin esineitä voidaan käyttää hengenvaarallisella tavalla. Rajaamalla peruste terä- ja ampuma-aseisiin sekä niihin rinnastettaviin hengenvaarallisiin välineisiin on haluttu korostaa normia varsinaisten aseiden käytön suuremmasta tuomittavuudesta.

8. Korkein oikeus on nykyisen sisältöistä lakia tulkitsevissa aiemmissa ratkaisuissaan katsonut, etteivät kumipamppu (KKO 1996:65), vasara ja pesäpallomaila (KKO 2009:79) olleet ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavia hengenvaarallisia välineitä.

9. Käsillä olevassa tapauksessa A on lyönyt voimakkaasti ravintolatuolilla B:tä takaapäin päähän. Sinänsä A:n lyöntiä voidaan päähän kohdistettuna pitää hengenvaarallisena. Lyönnissä välineenä käytettyä ravintolatuolia ei kuitenkaan voida rinnastaa rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla terä- tai ampuma-aseeseen.

10. Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö ei siten täyty. A on syyllistynyt kohdassa 5 pahoinpitelyyn.

Rangaistus

11. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. A:n lyönti on aiheuttanut B:n päälaelle V:n muotoisen haavan, joka on jouduttu ompelemaan. Lyönti, joka on tehty painavalla tuolilla ja kohdistettu päähän, olisi voinut aiheuttaa uhrilleen pysyvän päänsisäisen vamman, ja on siten ollut luonteeltaan aiheutunutta seuraamusta merkittävästi vaarallisempi. Asiassa ei ole ilmennyt, että teolle olisi ollut mitään lieventävää perustetta. Näiden seikkojen vuoksi pahoinpitelystä tuomittavan rangaistuksen tulee olla tavanomaista ankarampi. Huomioon ottaen rangaistuksen koventamisperusteena A:n aikaisempi rikollisuus Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena pahoinpitelystä 10 kuukautta vankeutta. Korkein oikeus tuomitsee A:n tästä teosta ja hänen syykseen kohdissa 1 ja 6 – 13 luetuista rikoksista, tuomiolauselmasta ilmenevät aikaisemmat rangaistukset kohtuullistamisperusteena huomioon ottaen, yhteiseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen kohdassa 5 lukeman törkeän pahoinpitelyn asemesta rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla 29.12.2006 tehdystä pahoinpitelystä sekä hänen syykseen luetuista vahingonteosta (kohta 1), rekisterimerkintärikoksen yrityksestä (kohta 6), moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta (kohta 7), törkeästä rattijuopumuksesta (kohta 8), kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (kohta 9), näpistyksestä (kohta 10), törkeästä rattijuopumuksesta (kohta 11), liikennerikkomuksesta (kohta 12) ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (kohta 13) yhteiseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen.

Rangaistusta mitattaessa on otettu rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon alentavana tekijänä kohtien 1 ja 5 – 10 osalta Vantaan käräjäoikeuden tuomio 7.5.2007 ja Espoon käräjäoikeuden tuomio 22.8.2007 (Helsingin hovioikeus 5.6.2008) sekä kohtien 11 – 13 osalta Loviisan käräjäoikeuden tuomio 22.4.2008.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio ja Pekka Koponen. Esittelijä Petteri Mikkola.