KKO:2010:40

Petos
Oikeudenkäyntimenettely Prosessinjohto
Menettämisseuraamus Hyödyn menettäminen Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen

Ammattikorkeakoulu oli A:n toimittamien väärien opintotodistusten erehdyttämänä solminut työsopimuksen tehtävään epäpätevän A:n kanssa. A:n menettelystä katsottiin ammattikorkeakoululle aiheutuneen taloudellista vahinkoa eikä vain vahingon vaaraa, niin kuin hovioikeus oli katsonut.

Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n suorittamaan ammattikorkeakoululle vahingonkorvausta eikä ollut tämän vuoksi tuominnut häntä menettämään valtiolle syyttäjän vaatimaa rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. A:n valituksesta hovioikeus oli hylännyt vahingonkorvausvaatimuksen ja velvoittanut A:n maksamaan valtiolle rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn, jonka maksamista syyttäjä ei ollut vastauksessaan vaatinut. Hovioikeuden katsottiin menetelleen virheellisesti, koska se ei ollut selvittänyt, oliko syyttäjä tarkoittanut pysyä menettämisseuraamusta koskevassa vaatimuksessaan, ja mikä oli asianosaisten käsitys menettämisseuraamuksen tuomitsemisen perusteista ja määrästä.

Kysymys myös hyödyn menettämisen perusteista ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen neljästä väärennyksestä ja petoksesta.

Väärennyksiä koskevan syytteen mukaan A oli 1.6.2005 valmistanut neljä väärää opintotodistusta käytettäviksi harhauttavina todisteina. A oli kopioinut eri oppilaitosten aidoista todistuksista itselleen todistuspohjia ja merkinnyt todistuksiin vääriä tietoja, joiden mukaan todistukset olisi annettu A:lle hänen suorittamiensa opintojen perusteella.

Petosta koskevan syytteen mukaan A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Laurea-ammattikorkeakoulu Oy:n (jäljempänä Laurea) henkilökuntaa antamalla työnhakutilanteessa vääriä tietoja omasta ammatillisesta pätevyydestään ja koulutuksestaan. A oli totuudenvastaisesti ilmoittanut suorittaneensa tehtävään valittavalta edellytettyjä opettajan pedagogisia opintoja ja lisäksi eräitä terveydenhuoltoon liittyviä opintoja, joista hän oli esittänyt edellä mainitut itse valmistamansa väärät todistukset. A oli antamiensa virheellisten tietojen perusteella valittu opettajan tehtävään, jossa hän oli toiminut 15.8. – 18.12.2005. Teosta oli Laurealle aiheutunut taloudellista vahinkoa maksettujen palkkojen ja henkilöstösivukulujen muodossa.

Syyttäjä vaati myös, että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä hänelle perusteettomasti maksetun palkan määrä 13 265,53 euroa, mikäli hyötyä ei tuomita suoritettavaksi vahingonkorvauksena Laurealle.

Laurea yhtyi syytteeseen ja vaati A:n velvoittamista korvaamaan perusteettomasti maksettujen palkan ja henkilöstösivukulujen määrän 16 349,50 euroa.

A tunnusti menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla. A katsoi syyllistyneensä yhteen lievään väärennykseen ja, että petoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt, koska Laurealle ei ollut hänen menettelystään aiheutunut taloudellista vahinkoa. A:lle oli maksettu palkkaa tehdystä työstä. A vaati myös korvaus- ja menettämisseuraamusvaatimusten hylkäämistä tai ainakin niiden kohtuullistamista.

Käräjäoikeuden tuomio 20.11.2006

Käräjäoikeus katsoi väärennysten osalta, että A oli syyllistynyt neljään väärennykseen, koska kysymyksessä oli ollut erilliset ja erisisältöiset asiakirjat ja rikokset olivat kohdistuneet eri asianomistajiin. Huomioon ottaen asiakirjojen laatu väärennyksiä ei voitu kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisinä.

Käräjäoikeus katsoi, että myös petoksen tunnusmerkistö täyttyi. Laurea oli voinut edellyttää, että opettajaksi valittu henkilö oli tehtäväänsä pätevä ja tämän antama opetus asianmukaista. A:lla ei ollut ollut vaadittavaa pätevyyttä. A oli väärät opintotodistukset esittämällä erehdyttänyt Laureaa palkkaamaan itsensä opettajan tehtävään. Näin ollen myös palkanmaksu oli perustunut A:n antamiin vääriin tietoihin, mistä Laurealle oli aiheutunut taloudellista vahinkoa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n neljästä väärennyksestä ja petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan Laurealle korvaukseksi perusteetta maksetuista palkasta ja henkilöstösivukuluista 16 349,50 euroa. Koska A:lle oli määrätty korvausvelvollisuus, häntä ei tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Merja Lahti sekä lautamiehet

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.4.2008

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen katsotaan neljän väärennyksen asemesta syyllistyneen yhteen lievään väärennykseen ja että syyte petoksesta hylätään. Lisäksi A vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistusta lievennetään ja että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta Laurealle tai että korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus hyväksyi väärennysten osalta käräjäoikeuden ratkaisun.

Petoksen osalta hovioikeus totesi, että petosrikoksia koskevan hallituksen esityksen (HE 66/1988 vp s. 139) mukaan jo rahan tai tavaran välitön vaarakin saattoi usein merkitä sellaista taloudellisen aseman todellista heikentymistä, että sitä voitiin pitää tunnusmerkistössä tarkoitettuna taloudellisena vahinkona, vaikka lopullinen tappio ei vielä ollutkaan syntynyt. Hovioikeus lausui edelleen, että A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt työnhakutilanteessa Laurean henkilökuntaa antamalla omasta ammatillisesta pätevyydestään ja koulutuksestaan virheellisiä tietoja ja tullut näiden tietojen perusteella valituksi opettajan tehtävään. A oli menettelyllään aiheuttanut taloudellisen vahingon vaaraa ja hänen oli katsottava syyllistyneen petokseen.

Hovioikeus katsoi A:n olleen teot tehdessään alentuneesti syyntakeinen.

Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus katsoi, että väitetty vahinko oli aiheutunut A:n tekemästä opetustyöstä maksetusta palkasta. A:n opetusta korvaamaan ei ollut palkattu muuta henkilökuntaa eikä opiskelijoille ollut väitetty aiheutuneen A:n opetuksesta vahinkoa. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:n syyksi luetusta menettelystä olisi Laurealle aiheutunut todellista taloudellista menetystä.

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn osalta hovioikeus katsoi, että A oli menettelynsä johdosta saanut hyötyä hänelle maksetun palkan muodossa. Hovioikeus harkitsi kohtuulliseksi rikoksen tuottaman hyödyn määräksi 8 000 euroa.

Hovioikeus tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena tehdyistä neljästä väärennyksestä ja petoksesta käräjäoikeuden määräämään rangaistukseen, vapautti hänet korvausvelvollisuudesta Laurealle ja velvoitti hänet maksamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 8 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Risto Hänninen ja Tuula Nousiainen. Esittelijä Kaira Gardemeister.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa ja välitoimet

A pyysi valituslupaa hovioikeuden tuomiosta valittamista varten. Valituksessaan A vaati, että syytekohdassa 2 syyte petoksesta hylätään ja että syytekohdassa 1 hänen katsotaan syyllistyneen yhteen lievään väärennykseen. Lisäksi A vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistus lievennetään sakoksi. Vielä A vaati, että hänen korvattavakseen tuomitun rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrää kohtuullistetaan siten, että seuraamus poistetaan tai että sen määrää ainakin alennetaan.

Viralliselta syyttäjältä pyydettiin vastaus muutoksenhakemukseen ja pyydettiin vastauksessa syyttäjää erityisesti lausumaan hovioikeuden määräyksestä, jolla A oli tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty huomioon ottaen, että syyttäjä ei ollut hovioikeuteen antamassaan vastauksessa toistanut käräjäoikeudessa esittämäänsä menettämisvaatimusta. Syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen.

Myös Laurea antoi siltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen.

A:lle myönnettiin valituslupa.

A:lle varattiin tilaisuus antaa lausuma edellä mainitusta rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn tuomitsemista koskevasta hovioikeuden määräyksestä. Syyttäjää ja A:ta pyydettiin vielä antamaan lausuma menettämisseuraamuksen määrästä ja, ottaen huomioon hovioikeuden tuomio, lausumaan niistä perusteista, joiden mukaan hyödyn määrä olisi tässä tapauksessa arvioitava. Syyttäjä ja A antoivat kumpikin pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on valmistanut neljä, eri oppilaitosten antamiksi merkittyä väärää opintotodistusta ja käyttänyt niitä todisteina terveydenhoidon ja kasvatustieteen opinnoistaan, kun hän on hakenut opettajan tehtävää Laurea-ammattikorkeakoulusta. Väärennetyillä todistuksilla on ollut keskeinen merkitys sille, että A on Laureaa erehdyttämällä valittu opettajaksi. A on toiminut opettajana noin neljän kuukauden ajan.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta neljästä väärennyksestä ja petoksesta. Käräjäoikeudessa syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä hänelle perusteettomasti maksetun palkan määrä 13 265,53 euroa, jollei tätä määrää tuomita vahingonkorvauksena Laurealle. Laurea on käräjäoikeudessa vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan perusteettomasti maksetut palkka- ja henkilöstösivukulut 16 349,50 euroa.

3. A on käräjäoikeudessa tuomittu syyttäjän esittämän rangaistusvaatimuksen mukaisesti. Käräjäoikeuden mukaan A:n menettelystä oli aiheutunut petoksen tunnusmerkistön mukaista taloudellista vahinkoa, koska työsuhteen syntyminen ja siten myös palkanmaksu olivat perustuneet A:n antamiin vääriin tietoihin. Käräjäoikeus on velvoittanut A:n maksamaan Laurean vaatiman vahingonkorvauksen täysimääräisesti. Käräjäoikeus ei ole tuominnut A:ta menettämään valtiolle rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä, koska hänelle oli määrätty korvausvelvollisuus.

4. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut muun muassa, että syyte petoksesta hylätään, hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistusta lievennetään ja että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta Laurealle. Syyttäjä on vastauksessaan valitukseen kiistänyt A:n muutosvaatimukset.

5. Hovioikeus ei ole muuttanut syyksilukemista, mutta on katsonut A:n olleen rikokset tehdessään alentuneesti syyntakeinen. Hovioikeuden mukaan A oli syyllistynyt petokseen, koska hän oli menettelyllään aiheuttanut Laurealle taloudellisen vahingon vaaran. Hovioikeus on edelleen lausunut asiassa jääneen näyttämättä, että A:n syyksi luetusta menettelystä olisi Laurealle aiheutunut todellista taloudellista menetystä. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt Laurean vahingonkorvausvaatimuksen. Hovioikeus on katsonut A:n saaneen menettelynsä johdosta hyötyä hänelle maksetun palkan muodossa ja velvoittanut hänet maksamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 8 000 euroa.

6. Korkeimmassa oikeudessa on ensi sijassa kysymys siitä, onko A:n menettelystä aiheutunut petosrikoksen täyttymisen edellyttämää taloudellista vahinkoa. Toiseksi asiassa on kysymys hovioikeuden menettelystä, kun se on määrännyt rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menetetyksi valtiolle, vaikkei syyttäjä ollut esittänyt tätä koskevaa vaatimusta hovioikeudessa.

Taloudellinen vahinko petoksen tunnusmerkistössä

7. Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

8. Kyseistä säännöstä käsittelevässä hallituksen esityksen kohdassa (HE 66/1988 vp s. 131) todetaan, että petosta olisi esimerkiksi väärennetyn tai virheellisen tavaran myyminen oikeasta tai virheettömästä. Perustelujen mukaan (s. 132 ja 133) taloudellinen vahinko on ymmärrettävä aikaisemman lain sanamuotoa laajempana käsitteenä, joten vahinko voi ilmetä joko varallisuuden suoranaisena vähentymisenä tai taloudellisen edun saamatta jäämisenä. Lisäksi todetaan, että jo rahan tai tavaran tappion syntymisen välitön vaarakin saattaa usein merkitä sellaista taloudellisen aseman todellista heikentymistä, että sitä voidaan pitää tunnusmerkistössä tarkoitettuna taloudellisena vahinkona, vaikka lopullista tappiota ei vielä olisikaan syntynyt.

9. Laurean tarkoituksena on ollut palkata opettajaksi tehtävään pätevä henkilö. Myös palkkaus on mitoitettu tämän mukaiseksi. A ei ole täyttänyt terveydenhoitoalan opettajalta edellytettäviä vaatimuksia, vaan hän on väärät opintotodistukset esittäessään antanut Laurealle virheellisen käsityksen omasta ammatillisesta pätevyydestään ja koulutuksestaan. Laurea ei olisi nimittänyt A:ta kyseiseen tehtävään ilman tämän erehdyttämistoimia.

10. Eräs petoksen perinteisistä tekotavoista on, että ”väärää myydään oikeasta” esimerkiksi myymällä ostajalle tavaraa, joka myyjän tieten on ilmoitettua huonompaa ja vähemmän arvokasta. Taloudellinen vahinko syntyy tällöin ostajalle välittömästi tavaran virheen perusteella, eikä teon syyksilukemista petoksena voi välttää vetoamalla siihen, että ostaja olisi joka tapauksessa käyttänyt kauppahintaa vastaavan rahamäärän ostaakseen oikeanlaatuisen tavaran. Oikeudellisesti samankaltaisesta asiasta on kysymys myös silloin, kun työnantaja erehdytetään harhauttavilla todisteilla palkkaamaan tehtävään epäpätevä henkilö. Taloudellista menetystä syntyy jo siitä, että tällaiselle henkilölle maksetaan perusteettoman korkeaa palkkaa. Samalla kyseinen henkilö saa itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Kyseisessä tapauksessa muu henkilökunta on lisäksi jälkikäteen joutunut täydentämään A:n antamaa opetusta, mikä on lisännyt opetuskustannuksia. Se, että taloudellisen vahingon rahamäärä on jäänyt asiassa tarkemmin selvittämättä, ei ole petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellistä eikä johda päätelmään, että teolla olisi aiheutettu vain taloudellisen vahingon vaara.

Johtopäätös syyksilukemisen osalta

11. Korkein oikeus katsoo, että A on edellä mainituin tavoin erehdyttämällä hankkinut oikeudetonta taloudellista hyötyä itselleen ja aiheuttanut Laurealle taloudellista vahinkoa. A on näin ollen syyllistynyt alentuneesti syyntakeisena petokseen. Lisäksi Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin perustein, että A on syyllistynyt alentuneesti syyntakeisena neljään väärennykseen.

Rangaistuksen määrääminen

12. Asiassa ei ole perusteita jättää A:ta rangaistukseen tuomitsematta tai lieventää hänelle tuomittua rangaistusta.

Menettely menettämisseuraamusta määrättäessä

13. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Pykälän 3 momentin mukaan hyötyä ei kuitenkaan tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Rikoksen tekijä ei siten joudu suorittamaan samaa määrää kahteen kertaan yhtäältä valtiolle määrättävänä rikoshyötynä ja toisaalta korvauksena vahingonkärsijälle. Silloin kun rikoshyöty ja vahinko vastaavat toisiaan, rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus on toissijainen.

14. Rikoslain 10 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamus voidaan määrätä vain, jos syyttäjä sitä vaatii. Kuten kohdassa 2 on todettu, syyttäjä on esittänyt rikoshyödyn menettämistä koskevan toissijaisen vaatimuksen käräjäoikeudessa. Koska käräjäoikeus on tuominnut A:n suorittamaan koko hänelle maksetun palkan ja henkilöstösivukulujen määrän vahingonkorvauksena Laurealle, menettämisseuraamuksen määräämiselle ei ole ollut edellytyksiä.

15. Rikoshyödyn ja vahingonkorvauksen välisestä riippuvuussuhteesta on seurannut, että syyttäjällä ei ole ollut aihetta hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon menettämisseuraamuksen osalta. Hovioikeuteen antamassaan vastauksessa syyttäjä on lausunut ainoastaan A:n esittämistä muutosvaatimuksista. Kysymys menettämisseuraamuksesta on tullut uudelleen ajankohtaiseksi vasta, kun hovioikeus on käräjäoikeuden ratkaisusta poiketen ja oikeudelliselta kannalta odottamattomasti päätynyt katsomaan, ettei A:n petoksesta ollut ylipäänsä aiheutunut taloudellista vahinkoa Laurealle. Syyttäjä on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausumassa esittänyt, että menettämisseuraamusvaatimus on pysynyt voimassa myös hovioikeudessa, koska hän ei ollut siitä oikeudenkäynnissä luopunut. Laurea ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon, joten vahingonkorvauksen osalta asia on jäänyt hovioikeuden tuomiolla lainvoimaisesti ratkaistuksi.

16. Korkein oikeus toteaa, että Laurean vahingonkorvausta ja syyttäjän menettämisseuraamusta koskeneet vaatimukset ovat molemmat perustuneet A:lle maksettuun palkkaan. Vahingonkorvaus ja menettämisseuraamus ovat olleet saman teon vaihtoehtoisia taloudellisia seuraamuksia siten, että menettämisseuraamus on vahingonkorvaukseen nähden toissijainen. Asetelmaa voidaan verrata tilanteeseen, jossa saman teonkuvauksen pohjalta esitetään vaihtoehtoisia rangaistusvaatimuksia. Korkein oikeus on ennen vuonna 1998 toteutettua hovioikeusmenettelyn uudistamista antamassaan ennakkoratkaisussa KKO 1996:139 katsonut, että hovioikeudella oli ollut oikeus käsitellä juttua toissijaisen syytteen osalta ilman syyttäjän nimenomaista vetoamista tilanteessa, jossa alioikeus oli hyväksynyt ensisijaisen syytteen. Perusteluissaan Korkein oikeus on todennut, että hovioikeudessa kyse oli ollut käräjäoikeudessa alkaneen oikeudenkäynnin jatkamisesta ja oikeudenkäynti hovioikeudessa oli siten käsittänyt myös jo käräjäoikeudessa esitetyn vaihtoehtoisen syytteen.

17. Oikeudenkäymiskaaren voimassa olevan 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Luvun 12 §:n 2 momentin mukaan, jos asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt hovioikeudessa puhevaltaa, asiaa ratkaistaessa otetaan huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto. Muissa tapauksissa käräjäoikeudessa esitettyä vaihtoehtoistakaan vaatimusta ei voida ottaa huomioon hovioikeudessa, jollei siihen ole vedottu. Sen vuoksi myös syytetyn valitukseen vastaavan syyttäjän on esitettävä kaikki vaatimuksensa uudestaan hovioikeudessa. Korkein oikeus katsookin, ettei syyttäjän käräjäoikeudessa esittämä menettämisseuraamusvaatimus ole ollut oikeudenkäynnin kohteena hovioikeudessa vain sillä perusteella, että oikeudenkäynti hovioikeudessa on ollut jatkoa alioikeudessa alkaneelle oikeudenkäynnille. Eri asia on kuitenkin se, onko syyttäjän aina, odottamattomienkin käänteiden varalta, esitettävä toissijainen vaatimus jo vastauksessaan vai voidaanko vaatimus esittää myös käsittelyn myöhemmässä vaiheessa.

18. Hyvään oikeudenhoitoon kuuluu, että asianosaisilla on selkeä käsitys käsiteltävänä olevasta asiasta. Myös rikosasiaa muutoksenhakuvaiheessa käsiteltäessä on noudatettava oikeudenkäymiskaaren säännöksistä ilmenevää yleistä periaatetta, jonka mukaan tuomioistuimella on velvollisuus huolehtia siitä, että asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tulevat selvitetyiksi ja että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Jos oikeudenkäynnin kohdetta koskeva asianosaisen esitys on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimella on kyselyvelvollisuus.

19. Tässä tapauksessa hovioikeus on antanut tuomionsa pääkäsittelyä toimittamatta ja selvittämättä sitä, onko syyttäjä tarkoittanut pysyä edelleen menettämisseuraamusta koskevassa vaatimuksessaan, ja mikä on ollut asianosaisten käsitys menettämisseuraamuksen tuomitsemisen perusteista ja määrästä. Asian selvittämisestä ei olisi aiheutunut vaaraa A:n kannalta uudesta tai yllättävästä vaatimuksesta, koska syyttäjä oli jo vaatinut menettämisseuraamusta käräjäoikeudessa ja vaatimukseen oli A:n puolesta myös vastattu. Syyttäjän vastauksen täydentämistä ei ole tässä tilanteessa perusteltua rajoittaa vastaajan puolustautumismahdollisuuksien turvaamiseen liittyvillä syillä. Korkein oikeus katsoo asianmukaisen menettelyn edellyttäneen, että hovioikeus olisi kehottanut syyttäjää täydentämään vastaustaan sen varalta, että se päätyisi hylkäämään vahingonkorvausvaatimuksen. Tämän täydennyksen johdosta A olisi puolestaan voinut antaa lausuman. Hovioikeus on siten menetellyt virheellisesti asiaa käsitellessään.

20. Enemmän viivästyksen välttämiseksi Korkein oikeus ei kuitenkaan palauta asiaa hovioikeuteen, vaan ottaa asian välittömästi ratkaistavakseen. Korkein oikeus on varannut asianosaisille tilaisuuden esittää käsityksensä hovioikeuden menettelystä sekä lausua menettämisseuraamuksen määrästä sekä niistä perusteista, joiden mukaan hyödyn määrää olisi arvioitava.

Menetettävän hyödyn määrä

21. Menettämisseuraamus määrätään lähtökohtaisesti rikoksentekijän rikoksestaan saamaan oikeudettoman taloudellisen hyödyn mukaisena. Jos rikoksen tuottaman hyödyn määrästä ei ole saatavissa selvitystä tai se on vain vaikeuksin esitettävissä, hyöty on rikoslain 10 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan arvioitava ottaen huomioon rikoksen laatu, rikollisen toiminnan laajuus ja muut olosuhteet.

22. Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin mukaan menetetyksi voidaan 1 momentissa mainituilla edellytyksillä tuomita myös osa hyödystä.

23. Hovioikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä kohtuulliseksi katsomansa 8 000 euroa. Syyttäjä ja A eivät kumpikaan ole esittäneet selvitystä niistä perusteista, joiden mukaan hyödyn määrä olisi arvioitava. A on työskennellyt Laureassa ajan 15.8. – 18.12.2005 ja saanut palkkana 13 265,53 euroa. A on hyötynyt rikoksestaan hänen puutteelliseen pätevyyteensä nähden ylisuuren palkan muodossa. Rikoksen tuottaman hyödyn määrää arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon se vastike, joka A:lle on kuulunut hänen opetustyönsä perusteella. Vaikka A:lla ei ole ollut tehtävän edellyttämää pätevyyttä, hänellä on alan koulutusta ja hän on aikaisemminkin toiminut opettajana terveydenhoitoalalla. Epäpätevän opettajan palkka on kuitenkin alempi kuin pätevöityneen opettajan palkka. Enemmän selvityksen puuttuessa Korkein oikeus arvioi rikoksen tuottamaksi hyödyksi 4 000 euroa.

24. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut A:n olleen teot tehdessään alentuneesti syyntakeinen. A on sairastanut vuosien ajan muun muassa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja sekamuotoista persoonallisuushäiriötä. A:lle on 28.9.2007 vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain nojalla maksuohjelma. Ottaen huomioon A:n terveydentila sekä hänen taloudellinen asemansa Korkein oikeus katsoo, että asiassa on perusteita soveltaa rikoslain 10 luvun 10 §:n mukaista kohtuullistamisperustetta. Korkein oikeus katsoo kohtuulliseksi menettämisseuraamuksen määräksi 1 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n valtiolle menetetyksi tuomittavan taloudellisen hyödyn määrä alennetaan 1 000 euroksi.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Maria Ahlström-Oka.