KKO:2010:52

Rikosten yhtyminen Lainkonkurrenssi
Seksuaalirikos Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Seksuaalinen hyväksikäyttö

A oli ainakin viidellä eri kerralla valokuvannut 8 – 10 vuoden ikäisen tytön alastonta alaruumista ja sukuelintä tämän nukkuessa, mihin oli liittynyt myös sukuelimen koskettelua. Koska teko oli kohdistunut avuttomassa tilassa olevaan henkilöön, A:n katsottiin menettelyllään syyllistyneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 2.5.2007

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli 1.9.2004 – 1.12.2005 syyllistynyt seuraaviin rikoksiin:

1) A oli valokuvannut nukkumassa olleen, tekoaikaan 8 – 10 -vuotiaan B:n alastonta alaruumista ja sukupuolielintä ainakin viidellä eri kerralla, missä yhteydessä hän oli siirtänyt B:n alushousuja sivuun, asetellut B:n jalat haralleen ja ainakin kahdesti kosketellut B:n sukupuolielintä. A oli ottanut lähes kolmekymmentä kuvaa, joista osan hän oli tuhonnut. Lisäksi A oli syksyllä 2005 ottanut vieressään nukkuvan B:n syliinsä ja laittanut kätensä tämän alushousujen sisään, mihin B oli havahtunut. Menettelyllään A oli koskettelemalla ja muulla tavoin tehnyt kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä.

2) A oli 1 kohdassa kerrotulla menettelyllään käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen nukkuvaa B:tä. A oli käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saanut B:n alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavan teon kohteeksi.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 5 §:n 2 momentin nojalla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä hänen syykseen myös luetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan sen ohessa yhdyskuntapalvelua 30 tuntia.

Käräjäoikeus lausui vahingonkorvauksen osalta, että A:n edellä mainitut teot olivat olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olivat olleet omiaan aiheuttamaan uhrille pitkäaikaista henkistä kärsimystä. B oli ollut tekojen aikaan 8 – 10 -vuotias, joten hän oli kyennyt ymmärtämään A:n teon vasta osittain ja kehitystasonsa mukaisesti. Tästä syystä hän ei ollut ollut vielä mittavan terapian tarpeessa, joskin hän oli vanhempineen turvautunut perheneuvolan apuun. B:lle oli jo nyt aiheutunut jossain määrin kärsimystä, kun hän oli paljastanut tapahtuneen ystävilleen. Käräjäoikeus piti selvänä, että A:n menettely aiheuttaa B:lle mittavaa kärsimystä ajan myötä, kun tapahtuneen merkitys selviää hänelle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Halme ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.4.2008

Syyttäjä ja B valittivat hovioikeuteen vaatien muun muassa, että rangaistusta korotetaan. Vastavalituksessaan A vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus totesi B:n olleen tekojen tapahtuma-aikaan useita vuosia suojaikärajaa nuorempi lapsi, jolle rikos oli ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Tekojen merkityksen osalta hovioikeus viittasi siihen, mitä käräjäoikeuden tuomiossa oli lausuttu vahingonkorvauksen perusteista.

Hovioikeus piti A:lle tuomittua rangaistusta liian lievänä ottaen huomioon B:n nuoren iän ja A:n häneen kohdistamien tekojen jatkumisen varsin pitkään. Koska A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, hovioikeus katsoi, ettei A:n rikoksista ilmenevä syyllisyys niiden vakavuudesta huolimatta edellyttänyt hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Hovioikeus korotti A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi pysyttäen samalla käräjäoikeuden määräämän oheisseuraamuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja Kartano, Esa Vuorenalho ja Jussi Nyman.

Salassapitoa koskeva määräys

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan, 11 §:n 1 momentin ja 24 §:n nojalla Korkein oikeus määräsi, että tuomio ja Korkeimmassa oikeudessa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 60 vuotta siitä lukien, kun asia tuli vireille tuomioistuimessa. Myös asianomistajan henkilöllisyys on pidettävä salassa. Salassapitoaika päättyy 12.10.2066.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä hylätään tai että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistusta ainakin alennetaan.

Virallinen syyttäjä ja B vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on A:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sekä lisäksi A:lle tuomittavasta rangaistuksesta ja hänen maksettavakseen määrättävästä vahingonkorvauksesta.

Sovellettavat säännökset

2. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Saman luvun 5 §:n 2 momentin perusteella seksuaalisesta hyväksikäytöstä puolestaan tuomitaan muun muassa se, joka käyttämällä hyväksi sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään, saa hänet alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavan teon kohteeksi.

3. Seksuaalinen teko on määritelty mainitun luvun 10 §:n 2 momentissa. Sillä tarkoitetaan tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka on tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen seksuaalisesti olennainen.

A:n menettelyn arviointi

4. Korkein oikeus pitää alempien oikeuksien tuomioista ilmenevillä perusteilla selvänä, että A:n menettelyssä on ollut kysymys seksuaalisista teoista.

5. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön toteutumisen edellytyksenä siis on, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tekoa ja sen tapahtumaolosuhteita on siten arvioitava siltä kannalta, johtaako vallinneissa olosuhteissa tapahtunut teko tyypillisesti lapsen tulevan kehityksen vaarantumiseen. Tässä tapauksessa kysymys on ollut tekojen aikaan nukkumassa olleesta lapsesta, joka ei ole tekojen tapahtuessa tai välittömästi niiden jälkeen tullut ollenkaan niistä tietoiseksi.

6. B, joka on ollut ensimmäisen tekokerran aikaan 8-vuotias ja viimeisen teon hetkellä 10-vuotias, on saanut tietää A:n häneen kohdistamasta menettelystä melko pian viimeisen tekokerran jälkeen. Yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan päätellä, että tietoisuus joutumisesta nyt kysymyksessä olevan kaltaisten tekojen kohteeksi on omiaan aiheuttamaan lapselle hämmennystä ja ahdistusta, jota tässä tapauksessa on voinut lisätä pelko lapsesta otettujen valokuvien leviämisestä. Lapsen jälkeenpäin saamalla tiedolla on siten voinut olla haitallinen vaikutus lapsen henkiseen kehitykseen. Teon tekijän kannalta taas on ollut sattumanvaraista ja ennalta arvaamatonta, onko lapsi herännyt ja havainnut tapahtuman heti, onko hän saanut siitä tiedon muulla tavoin jälkeenpäin vai onko tapahtuma jäänyt kokonaan tulematta hänen tietoonsa. Korkein oikeus katsoo, että lapsen nukkumisella ei siten ole tässä tapauksessa merkitystä arvioitaessa, onko A:n menettely ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Näin ollen A on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

7. Asiassa tulee tämän jälkeen vielä arvioitavaksi, täyttääkö A:n menettely lisäksi seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

8. Rikoslain 20 luvun 5 §:n 2 momentissa rangaistavaksi säädetyssä hyväksikäyttörikoksessa on kysymys avuttomassa ja puolustuskyvyttömässä tilassa olevan henkilön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. B on A:n tekojen aikaan ollut nukkumassa eikä hän ole herännyt A:n koskettelujen tai valokuvaamisen johdosta. Koska hän ei nukkuessaan ole kyennyt mitenkään vastustelemaan A:n toimia tai niihin muutoinkaan reagoimaan, hän on ollut lainkohdassa tarkoitetussa avuttomassa tilassa. A:n menettely toteuttaa siten myös seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

Kysymyksessä olevien hyväksikäyttörikosten suhteesta

9. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön säätäminen rangaistavaksi perustuu mainitun yleisen suojaamistavoitteen lisäksi siihen, että laissa määrättyä ikärajaa nuorempia lapsia halutaan suojella heitä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta myös lapsen omasta tahdosta riippumatta. Nämä rikostunnusmerkistöt eivät siten ole toisiinsa nähden sellaisessa suhteessa, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin pitää erityissäännöksenä, jonka soveltaminen syrjäyttäisi seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen. Myös seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp s. 179 – 180) mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kohdistuessa lapseen tekijä syyllistyy samalla lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

10. A on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön koskettelemalla ja valokuvaamalla suojaikärajaa nuorempaa B:tä hovioikeuden tuomiossa mainitulla tavalla. Koska A:n mainittu menettely on lisäksi kohdistunut B:hen tämän ollessa avuttomassa tilassa, Korkein oikeus katsoo A:n menettelyllään syyllistyneen myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Rangaistuksen määrääminen

11. A:n syyksi on kohdassa 10 mainittujen rikosten ohella luettu sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito. Koska A:n teot ovat kohdistuneet varsin nuoreen lapseen ja tekokertoja on ollut useita pitkän ajanjakson kuluessa, A:lle tuomittavan rangaistuksen on oltava verrattain ankara. Hovioikeus on määrännyt A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen ehdolliseksi sillä perusteella, että häntä ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, mutta pitänyt ehdollista vankeutta yksinään riittämättömänä seuraamuksena. Tämän vuoksi A:lle on tuomittu ehdollisen vankeuden ohella yhdyskuntapalvelua.

12. A on vaatinut rangaistuksen tuomitsematta jättämistä tai ainakin vankeusrangaistuksen alentamista sillä perusteella, että hänelle aiheutuu tuomiosta elinikäistä haittaa sen tultua hänen yhteistyökumppaneidensa tietoon. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei rikokseen syyllistymisen tuleminen muiden tietoon ole peruste jättää rangaistusta tuomitsematta tai lieventää sitä. Korkein oikeus pitää ehdollisen vankeuden riittävänä pituutena käräjäoikeuden tuomitsemaa yhtä vuotta kahta kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu yhteinen ehdollinen vankeusrangaistus alennetaan 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. Koeaika on päättynyt 31.12.2009. Ehdollisen vankeuden ohessa A:n suoritettavaksi määrätty 30 tunnin yhdyskuntapalvelu jää voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Pekka Koponen. Esittelijä Vilja Hahto.