KKO:2010:75

Sotilasrikos Palvelusrikos Tuottamuksellinen palvelusrikos

Suomen rauhanturvajoukossa Afganistanissa palvellut päätulkki oli syyllistynyt törkeään lahjuksen ottamiseen. Hänen esimiehenään toiminut osaston johtaja ja rauhanturvajoukon kurinpitoesimiehenä toiminut komentaja olivat palvelusaikanaan tulleet tietoisiksi epäilyksistä, että päätulkki olisi syyllistynyt väärinkäytöksiin. Osaston johtaja ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin epäilyjen suhteen eikä komentaja ollut aloittanut epäilyjen johdosta esitutkintaa. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla heitä vastaan ajettu syyte palvelusrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta hylättiin.

RL 45 luku 1 § 1 mom (559/2000)
RL 45 luku 4 §
SotilaskurinpitoL 28 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin hovioikeudessa

Valtionsyyttäjä vaati Suomen Afganistanissa olevassa rauhanturvajoukossa osastonjohtajana toimineelle A:lle ja komentajana toimineelle B:lle rangaistusta rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla ensisijaisesti palvelusrikoksesta ja vaihtoehtoisesti luvun 4 §:n nojalla tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.

Syytteen mukaan A oli Afganistanin Kabulissa palvellut toukokuun 2004 ja 9.4.2005 välisenä aikana rauhanturvajoukon Kabulin osaston johtajana ja siihen kuuluneiden sotilaiden esimiehenä. Hänen tehtäviinsä oli muun ohella kuulunut johtaa osastoon kuuluneen CIMIC-osaston työskentelyä, vastata kaikista ulkopuolisten toimijoiden ja yhtiöiden kanssa tehtävistä sopimuksista ja ratkaista enintään 25 000 – 40 000 euron hintaisia paikallishankintoja koskevat asiat. CIMIC-toiminnan keskeisenä sisältönä oli ollut toteuttaa Afganistanissa jälleenrakennukseen liittyviä hankkeita ja tehdä niihin sisältyviä hankintoja. A oli asemansa perusteella ollut rauhanturvajoukon suomalaisten sotilaiden kurinpitoesimiehenä toimineen komentajan ensimmäinen sijainen.

A oli tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut yleisessä palvelusohjesäännössä sekä joukko-osastoissa suoritettavasta esitutkinnasta annetussa pääesikunnan pysyväisasiakirjassa annettuihin määräyksiin perustuneen palvelukseensa kuuluneen velvollisuuden laiminlyömällä puuttua käskynalaisenaan olleen sotilaan, osaston päätulkkina toimineen X:n tekemiin rikkomuksiin. A ei ollut ryhtynyt asian vaatimiin toimenpiteisiin X:n menettelyn selvittämiseksi ja sotilaallisen kurin ja järjestyksen palauttamiseksi, vaikka A:n alaiset CIMIC-ryhmien johtajat olivat toistuvasti vaatineet häneltä toimenpiteitä ja kertoneet hänelle seikkoja, joiden perusteella oli syytä epäillä X:n syyllistyneen tulkin asemaansa hyväksikäyttäen lahjusten ottamiseen tai muihin vakaviin väärinkäytöksiin ottamalla itselleen oikeudettomasti taloudellisia etuja rauhanturvajoukon sekä yksittäisten sotilaiden paikallisilta myyjiltä tekemien hankintojen yhteydessä siten, että X oli ostajien tietämättä luvattomasti lisännyt tuotteiden ja palveluiden hintaan itselleen tulevan osuuden sekä ottanut luvattomasti myyjiltä rahakorvauksia oikeudesta myydä tuotteita ja palveluita rauhanturvajoukolle ja yksittäisille sotilaille.

B oli palvellessaan lokakuun 2005 ja 7.2.2006 välisenä aikana rauhanturvajoukon komentajana ja rauhanturvajoukkoon kuuluneiden sotilaiden kurinpitoesimiehenä rikkonut tahallaan tai huolimattomuudesta sotilaskurinpitolain 28 §:n 1 momentissa, yleisessä palvelusohjesäännössä sekä joukko-osastoissa suoritettavasta esitutkinnasta annetussa pääesikunnan pysyväisasiakirjassa annettuihin määräyksiin perustuneen palvelukseensa kuuluneen velvollisuuden laiminlyömällä puuttua komentamaansa rauhanturvajoukkoon kuuluneen sotilaan, Kabulissa toimineen suomalaisen osaston päätulkkina toimineen X:n tekemiin väärinkäytöksiin ja toimituttaa niiden selvittämiseksi esitutkinta, vaikka B:n tietoon oli tullut seikkoja, joiden perusteella oli syytä olettaa X:n syyllistyneen lahjusten ottamiseen tai muihin rikoksiin edellä todetuin tavoin.

A:n ja B:n laiminlyönti oli osaltaan myötävaikuttanut siihen, että X oli voinut jatkaa heinäkuuhun 2006 asti toimintaansa, jonka johdosta hänet oli tuomittu vuonna 2008 rangaistukseen törkeästä lahjuksen ottamisesta.

Vastaukset

A ja B kiistivät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Hovioikeuden tuomio 30.9.2009

Tausta

Hovioikeus totesi, että rauhanturvajoukossa projekti-insinöörin tehtävässä toiminut yliluutnantti ja päätulkkina toiminut korpraali X oli tuomittu rangaistuksiin Helsingin hovioikeuden 26.3.2008 antamalla tuomiolla törkeästä lahjuksen ottamisesta. Projekti-insinöörin teko oli tapahtunut alkuvuoden 2004 ja 23.4.2005 välisenä aikana ja X:n teko alkuvuoden 2004 ja heinäkuun 2006 välisenä aikana. Lahjukset olivat liittyneet Suomen ulkoministeriön ja Euroopan unionin rahoittamiin rakennushankkeisiin käsittäen muun muassa kouluja, kaivoja ja vesihuoltoon liittyviä hankkeita. Projekti-insinööri oli ollut mukana urakoiden valmistelutoimissa ja esittelemässä tarjouksia rauhanturvajoukon komentajalle. Päätulkki X oli ollut mukana tulkkina urakkakilpailujen järjestämisessä. Projekti-insinööri ja X olivat yhdessä ottaneet vastaan urakan saaneilta urakoitsijoilta rahakorvauksia.

Rauhanturvajoukon ohjeen 30.11.2004 mukaan CIMIC-toiminnassa pyrittiin mahdollisimman kattavaan eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön ja töiden koordinointiin Afganistanin jälleenrakentamisessa. Ohjeen mukaan Suomen CIMIC-osaston päätehtävänä vuonna 2004 oli ollut rauhanturvaoperaation tukeminen suunnitelmallisella ja oikein kohdennetulla CIMIC-toiminnalla. Osaston tehtävänä on ollut muun muassa luoda paikallisten asenteisiin vaikuttavalla toiminnalla turvallisuutta, välittää myönteistä kuvaa paikallisväestölle operaation toiminnasta, hankkia ja välittää tietoa, pitää yhteyttä paikallisiin tahoihin, avustaa paikallisväestöä sekä toteuttaa koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä projekteja. Sanottujen tehtävien tavoitteena oli ollut joukkojen omasuojan parantaminen. CIMIC-toiminnan näkyvimpiä elementtejä olivat olleet Kabulin jälleenrakentamista tukevat projektit, mutta projektit eivät olleet olleet CIMIC-toiminnan pääasiallinen tarkoitus.

Edellä mainitun ohjeen mukaan rauhanturvajoukon Kabulissa olevan osaston johtaja toimi oman toimen ohella rauhanturvajoukon esikunta- ja huoltopäällikkönä ja oli komentajan ensimmäinen sijainen. Osaston johtajan tehtäviin kuului muun ohella käsitellä henkilöstö- ja hallintoasiat sekä esitellä niistä tärkeimmät komentajalle. Hän myös johti CIMIC-osaston työskentelyä alaisenaan CIMIC-ryhmän johtajat ja CIMIC-upseereita.

CIMIC-ryhmän johtaja johti ryhmän toimintaa vastuualueellaan ja muun muassa vastasi ryhmänsä projektiesitysten teosta ja avusti projektiupseeria projektiesityksen laatimisessa ja projektin valvonnassa vastuualueellaan.

Osaston lakimiehen tehtävänä oli muun muassa avustaa osaston vanhinta kurin ja järjestyksen ylläpidossa ja muissa oikeudenhoidon alaan kuuluvissa asioissa, johtaa rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa ja valmistella ja esitellä osaston vanhimmalle hänen ratkaisuaan vaativat kurinpitoasiat. Lisäksi lakimiehen tehtäviin kuului toimia projektiryhmän johtajana esikunnan CIMIC-osastossa, vastata projektiesityksiä koskevien asiakirjojen laadinnasta ja esittelystä osaston vanhimmalle hänen päätöksentekoaan varten, osallistua määrärahakokouksiin, vastata CIMIC-toimintaan osoitettujen rahavarojen käytön raportoinnista, pitää rahastonhoitaja ennakoivasti tietoisena rahavarojen käyttöasteesta ja vastata osastossa toimialaansa kuuluvien sopimusten laatimisesta ja toimeenpanosta.

Osastonjohtaja A

Hovioikeus totesi A:n osalta, että tapaukseen sovellettavaksi tulevan rauhanturvaamislain (514/1984) 14 §:n mukaan rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluvat ovat rikoslain 45 luvun sotilaita koskevien säännösten alaisia. Rauhanturvaamistoiminnan käytännön toimeenpanosta annetun puolustusministeriön asetuksen (1154/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan rauhanturvaamispalveluksessa ja -koulutuksessa noudatetaan soveltuvin osin puolustusvoimille vahvistettua yleistä palvelusohjesääntöä.

A:n rauhanturvapalveluksen ajankohtana voimassa olleen yleisen palvelusohjesäännön 70 kohdan mukaan esimiehen tuli puuttua käskynalaisen tekemiin rikkomuksiin. Edelleen 71 kohdan mukaan esimiehellä oli velvollisuus ylläpitää sotilaallista kuria ja järjestystä. Jos kuria rikottiin, esimiehen oli ryhdyttävä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Vielä 73 kohdan mukaan, jos sotilashenkilö rikkoi yleistä järjestystä tai sotilaallista kuria, oli vanhemmalla sotilashenkilöllä velvollisuus ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Jos asian laatu vaati oikeudellisia toimenpiteitä, eikä kyseisellä sotilashenkilöllä ollut tarpeellista kurinpitovaltaa, hänen oli ilmoitettava asiasta joko esimiehelleen, rikkeen tekijän perusyksikölle, joukko-osastolle tai varuskunnan komendantille.

Tämän jälkeen hovioikeus selosti asiassa esitettyä henkilötodistelua ja totesi johtopäätöksenään:

Useimmat asiassa kuullut todistajat olivat kuulleet muun muassa A:n palvelusaikana huhupuheita liittyen epäilyksiin päätulkki X:n väärinkäytöksistä.

A oli toiminut rauhanturvajoukon Kabulissa olleen osaston johtajana. Hänen työpaikkansa oli hänen runsaan vuoden kestäneen toimikautensa aikana ollut rauhanturvajoukkojen leirissä suomalaisten keskuudessa. X oli ollut A:n alainen. A oli ollut CIMIC-ryhmien hallinnollinen esimies ja CIMIC-ryhmien piirissä oli erityisesti ollut huhupuheita X:stä, joka oli osallistunut tulkkina CIMIC-projektien toteuttamiseen. Oli ilmeistä, että A oli kuullut X:ää koskeneista huhuista.

X oli osallistunut paitsi CIMIC-projekteihin liittyvien hankintojen ja rakennusurakoiden toteuttamiseen myös avustanut rauhanturvaajia heidän henkilökohtaisissa hankinnoissaan. X:ää koskeneet epäilyt ja huhut vaikuttivat liittyneen molempiin asioihin, mutta ne olivat olleet kuitenkin varsin yleisluonteisia ja yksilöimättömiä.

A:lle oli keväällä 2004 paikalliseen väestöön kuulunutta työntekijää H:ta erotettaessa esitetty X:ään kohdistuvia syytöksiä ja väärinkäytöksiä. A oli tuolloin katsonut, että syytöksille ei ollut ilmennyt perusteita.

CIMIC-yksikössä toimineiden todistajina kuultujen rauhanturvaajien kertoman mukaan oli ollut huhupuheita, joiden mukaan X vaikutti tavaroiden ja palveluiden hintoihin ja sai henkilökohtaista hyötyä. Epäilyistä oli jossakin vaiheessa kerrottu heidän esimiehenään toimineelle A:lle. Kukaan todistajista ei ollut muistanut, koska ja mitä A:lle oli tarkkaanottaen kerrottu. Joidenkin kertomusten mukaan A:lle olisi kerrottu asiasta vuodenvaihteessa 2004 – 2005. Erään todistajan kertoman mukaan A oli ilmoittanut, ettei hän veisi X:ää koskeneita epäilyksiä eteenpäin, koska ei ollut todisteita.

A ei ollut toiminut kurinpitoesimiehen asemassa eikä hänellä ollut ollut oikeutta päättää esitutkinnan toimittamisesta. Muutoin A oli ollut velvollinen yleisen palvelusohjesäännön määräysten mukaisesti puuttumaan alaistensa epäiltyihin rikkomuksiin ja ryhtymään niiden vaatimiin toimenpiteisiin. Puuttumisvelvollisuuden käsittäminä rikkomuksina oli ollut pidettävä muun muassa kaikkea, mihin liittyi vilpillistä ja petollista toimintaa ja näin ollen mahdollisesti varallisuusrikoksia tai palvelusvelvollisuuden vastaista menettelyä.

A:n velvollisuus puuttua X:n asemaan edellytti, että hänellä oli puuttumiselle selvät ja yksilöidyt perusteet. Sikäli kuin X:ää koskevien epäilysten tueksi olisi esitetty varteenotettavia perusteita, A olisi ollut velvollinen ilmoittamaan esimiehelleen tilanteesta mahdollisten jatkotoimenpiteiden harkintaa varten. Sikäli kuin komentaja olisi päättänyt, että toimitettiin esitutkinta, X olisi todennäköisesti siirretty pois tehtävistään tutkinnan ajaksi.

A:n tiedossa oli täytynyt olla, että X:ään oli kohdistunut yleisluonteisia epäilyjä jonkinlaisista väärinkäytöksistä tehtäviensä yhteydessä. Hovioikeus totesi, että X:llä ei ollut ollut mahdollisuutta suoraan vaikuttaa hankintaprosesseihin, esimerkiksi urakoitsijoiden tai tavarantoimittajien valintaan, eikä käyttää suoraan hyväkseen CIMIC-projekteihin ohjattuja varoja. A:lla ei siten ollut ollut syytä epäillä, että X olisi voinut sanotuissa oloissa syyllistyä väärinkäytöksiin. Projekti-insinöörin osalta ei ollut siinä vaiheessa esiintynyt mitään epäilyksiä väärinkäytöksistä.

Paikallisväestöön kuulunut työntekijä H oli erottamisensa yhteydessä esittänyt A:lle X:ää koskevia syytöksiä. Näitä A ei ollut pitänyt uskottavina, vaan oli katsonut erotetun henkilön yrittävän siirtää vastuuta X:lle. A:n arvio H:n kertomuksen uskottavuudesta oli osoittautunut virheelliseksi. Kun otettiin huomioon ne olosuhteet, joissa väite oli esitetty, A:n menettelyä jättää ryhtymättä toimenpiteisiin X:n osalta, ei voitu pitää palvelusvelvollisuuden rikkomisena.

Siltä osin kuin kysymys oli rauhanturvaajien henkilökohtaisista hankinnoista, kysymys oli ollut ennemminkin rauhanturvaajien henkilökohtaisista asioista kuin rauhanturvajoukon asioista. A oli saatuaan tietää X:n myyvän leirissä matkamuistoja kieltänyt tätä myymästä leirissä tavaroita.

Hovioikeus totesi, että A ei ollut toiminut CIMIC-projekteissa toteuttajana, vaan hän oli toiminut CIMIC-projektiin osallistuneiden rauhanturvaajien hallinnollisena esimiehenä. Siten CIMIC-projektit eivät olleet kuuluneet suoranaisesti A:lle eikä häneltä ollut voitu edellyttää erityistä CIMIC-toiminnan valvontavastuuta. Tämä vastuu oli kuulunut niille lukuisille tahoille, jotka olivat suoranaisesti vastanneet sanotusta toiminnasta. Pelkästään sen perusteella, että A oli ollut tietoinen jonkinlaisista yleisluonteisista epäilyksistä X:n rehellisyyden suhteen, hänellä ei ollut katsottava olleen velvollisuutta ilman tarkempia tietoja ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin X:n menettelyn selvittämiseksi.

Hovioikeus katsoi, ettei A:n ollut katsottava rikkoneen hänelle esimiehenä kuuluneita velvollisuuksiaan ja hylkäsi syytteen hänen osaltaan.

Rauhanturvajoukon komentaja B

B:n osalta hovioikeus totesi, että tapaukseen sovellettavan rauhanturvaamistoiminnan käytännön toimeenpanosta annetun puolustusministeriön asetuksen (1154/2000) 5 §:n mukaan rauhanturvaamishenkilöstöön sovelletaan sotilaskurinpitolain ja sotilaskurinpitoasetuksen säännöksiä. Asetuksen 6 §:n 2 momentin mukaan rauhanturvajoukon kurinpitoesimiehiä ovat rauhanturvajoukon komentaja ja komppanian tai muun yksikön päällikkö sekä yksikön vääpeli. Asetuksen 7 §:n 2 momentin mukaan rauhanturvajoukon komentajalla on rauhanturvajoukossa palveleviin nähden sotilaskurinpitolain 12 §:ssä tarkoitettu joukko-osaston komentajan kurinpitovalta.

Sotilaskurinpitolain 28 §:n 1 momentin mukaan, kun sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos on tullut kurinpitoesimiehen tietoon tai kun on syytä olettaa, että tällainen rikos on tehty, kurinpitoesimiehen on viipymättä huolehdittava, että asiassa toimitetaan esitutkinta.

Pääesikunnan joukko-osastossa suoritettavasta esitutkinnasta antaman määräyksen mukaan vastuu esitutkinnan aloittamisesta kuului kurinpitoesimiehelle. Rikosta oli syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva henkilö havaintojensa perusteella päätyi tällaiseen tulokseen. Esitutkinnan aloittamiskynnystä ei saanut nostaa liian korkeaksi, sillä ”syytä olettaa” merkitsi suhteellisen alhaista todennäköisyyttä.

Hovioikeus totesi, että kysymys siitä, oliko syytä olettaa, että oli tehty rikos, liittyi näyttövaatimukseen esitutkintaan ryhtymiselle. Rikoksen todennäköisyysarviointi tuli perustaa näyttöaineistoon. Kynnystä esitutkinnan toimittamiselle ei ollut syytä asettaa kuitenkaan kovin korkeaksi, jotta rikoksen selvittely ei vaarantunut. Esitutkinnan tarkoitus oli nimenomaan tiedon kerääminen. Siten vaatimuksen siitä, että oli syytä olettaa, että rikos oli tehty, ei voitu katsoa käsittävän kovin korkeaa näyttövaatimusta. Riittävänä oli pidettävä, että oli tehty kohtuulliset vaatimukset täyttävä rikosilmoitus tai rikostutkinnan suorittamiselle oli muu objektiivinen peruste. Toisaalta ennen esitutkinnan aloittamista oli harkittava, oliko mahdollisesta rikoksesta olemassa sellaiset riittävät esitiedot, joiden perusteella esitutkinta voitiin menestyksellä ja luotettavasti suorittaa.

Tämän jälkeen hovioikeus selosti asiassa esitettyä henkilötodistelua ja totesi johtopäätöksenään, että B:n tietoon oli saatettu päätulkki X:ään kohdistuvia syytöksiä vakavista rikoksista, jotka toteennäytettyinä olisivat täyttäneet ainakin lahjuksen ottamisen tunnusmerkistöt. B:llä oli ollut velvollisuus puuttua alaisensa epäiltyihin rikoksiin. X:ään kohdistuneiden epäilysten laatu huomioon ottaen ensisijainen menettelytapa olisi ollut määrätä toimitettavaksi tätä koskeva esitutkinta, jos edellytykset sen toimittamiselle olisivat täyttyneet.

B oli ollut velvollinen määräämään esitutkinnan suoritettavaksi, jos oli ollut syytä olettaa, että X oli syyllistynyt rikolliseen menettelyyn. Sotilaskurinpitolaissa mainittu esitutkinnan aloittamisen edellytyksenä oleva seikka eli oliko syytä olettaa, että rikos oli tehty, ei sinänsä osoittanut kovin tarkkoja edellytyksiä esitutkinnan suorittamiselle. Myöskään pääesikunnan antama ohje joukko-osastossa suoritettavasta esitutkinnasta ei osoittanut kovin tarkkoja esitutkinnan toimittamisen edellytyksiä.

Syytä olettaa vaatimus viittasi näyttövaatimukseen. Esitutkinnan aloittamiselle tuli olla objektiiviset perusteet. Tätä oli pidettävä tärkeänä muun muassa siitä syystä, että esitutkinnan aloittaminen merkitsi henkilön asettamista syylliseksi epäillyn asemaan, millä saattoi olla monenlaisia haitallisia vaikutuksia hänen asemaansa. Koska esitutkinnan tarkoituksena oli nimenomaan tietojen kerääminen, tutkinnan aloittamiselle ei voitu asettaa kovin korkeaa näyttövaatimusta. Toisaalta ennen varsinaisia esitutkintatoimenpiteitä voi olla tarpeen alustavilla tiedustelutoimilla hankkia epäillystä rikoksesta sellaiset tiedot, joiden perusteella esitutkinta oli menestyksellisesti ja luotettavasti suoritettavissa. Tällaista päätulkin menettelyä koskevaa tiedustelua olikin suoritettu.

B oli jo ottaessaan vastaan komentajan tehtävät saanut edeltäjältään tietää X:ään kohdistuvista epäilyksistä. Rauhanturvajoukon palveluksesta aikaisemmin erotettu H oli kertonut eräälle todistajalle toimineensa yhdessä X:n kanssa laittoman taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Tämän todistaja oli kirjannut muistioon, joka oli toimitettu B:n tietoon 24.10.2005. Muistiosta oli ilmennyt myös se, että eräs toinen rauhanturvaaja oli epäillyt X:n syyllistyneen väärinkäytöksiin erään tuotteen hankinnassa. Eräs paikallinen yrittäjä oli kertonut rauhanturvaajalle X:n hankkineen lahjuksia. Sanottu rauhanturvaaja oli 21.12.2005 kertonut B:lle, että eräs nimeltä mainittu urakoitsija oli syyttänyt X:ää lahjuksen otosta. B:n tietoon oli siten useaan otteeseen saatettu vakavia X:ään kohdistuvia syytöksiä.

Eräät paikallisväestöön kuuluneet henkilöt olivat edellä selostetulla tavalla tehneet suomalaisen joukon edustajille ilmiantoja X:stä. Heidän ilmiannoiltaan ei ollut niissä olosuhteissa voitu edellyttää enempää. Ilmiannot oli saatettu komentajan tietoon. B:n tiedossa oli ollut myös, että eräs CIMIC-ryhmä oli tuonut esille X:ään liittyviä epäilyjä.

B:n oli tullut harkita esitutkinnan aiheellisuutta edellä mainittujen tietojen perusteella. Epäilysten todenperäisyyttä oli tukenut se, että X:n rikolliseen toimintaan viittaavia tietoja oli kertynyt usealta taholta. Henkilötodistelun perusteella vaikutti siltä, että B oli pitänyt rauhanturvajoukon palveluksesta erotettua afganistanilaista epäluotettavana tietolähteenä. B:llä ei ollut kuitenkaan ilmennyt olleen erityistä aihetta jättää esitutkintaa aloittamatta ilmiantoja tehneiden uskottavuus- tai luotettavuusarvioinnin perusteella. Nämä seikat olivat kuuluneet esitutkinnassa selvitettäviksi.

Ilmiannot olivat koskeneet määrättyjä jo tapahtuneita tekoja. Pelkkä X:n toiminnan seuraaminen ei ollut ollut omiaan edistämään niiden selvittämistä, vaan päinvastoin ajan kuluessa sitä haittaamaan. Esitutkinnan tarkoituksena olisi ollut jo ilmoitettujen tekojen tutkinta. Niiden tutkinnan kannalta ei ollut ollut perusteita jäädä odottamaan, tulisiko tulevaisuudessa muiltakin urakoitsijoilta vastaavanlaisia syytöksiä. B:n tietoon saatetut syytökset olivat koskeneet myös vakavia tekoja ja niiden selvittämisintressi oli ollut varsin korkea ja tämä B:n olisi pitänyt ottaa huomioon.

B:n tietoon saatetut syytökset olivat koskeneet vakavaa menettelyä. Kysymys oli ollut suomalaisen rauhanturvaajan paikalliseen väestöön kohdistamista väärinkäytöksistä, jotka olivat olleet omiaan huonontamaan rauhanturvajoukon toimintaedellytyksiä. Asian selvittämisintressi oli siten ollut varsin korkea, mikä B:n olisi pitänyt ottaa huomioon.

Esitutkinnan aloittamisesta päättäminen oli kuulunut yksiselitteisesti B:n vastuulle. Päätös ei ollut edellyttänyt kenenkään muun myötävaikutusta.

Hovioikeus katsoi, että B:n tietoon viimeistään 21.12.2005 tulleiden seikkojen perusteella oli ollut syytä olettaa, että X oli syyllistynyt vakaviin rikoksiin ja että B:n olisi tullut sen vuoksi määrätä esitutkinta aloitettavaksi. B:n kehotus jatkaa X:n tarkkailua oli ollut varsin yleisluonteinen ja riittämätön saatuihin tietoihin nähden. Kun B ei ollut määrännyt esitutkintaa suoritettavaksi, hän oli rikkonut sotilaskurinpitolaissa säädettyä palvelukseensa kuuluvaa velvollisuutta viipymättä huolehtia esitutkinnan suorittamisesta.

Arvioitaessa sitä, oliko B syyllistynyt tahalliseen vai tuottamukselliseen tekoon, hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut ilmennyt B:n tarkoituksena olleen vältellä velvollisuuksiensa suorittamista tai että hän olisi suhtautunut velvollisuuteensa päättää esitutkinnan suorittamisesta välinpitämättömästi. B ei ollut menetellyt tahallisesti, vaan hänen oli katsottava huolimattomuudesta laiminlyöneen palvelusvelvollisuuttaan.

Hovioikeus katsoi B:n syyllistyneen tuottamukselliseen palvelusrikokseen. Rikosta oli syyllisyyteen nähden kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä ja näin ollen hovioikeus jätti B:n rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Iiro Kartano (eri mieltä), hovioikeudenneuvokset Juha Paimela ja Veli Hokkanen (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet, eversti Hannu Liimatta ja everstiluutnantti Mikko Viitala (eri mieltä).

Sotilasjäsen Mikko Viitala ja hovioikeudenneuvos Veli Hokkanen olivat eri mieltä B:n osalta ja totesivat seuraavan. Harkittaessa sitä, oliko B tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt puuttua X:n tekemiin väärinkäytöksiin ja toimittaa niiden selvittämiseksi esitutkinta, lähtökohdaksi oli otettava se tietoisuus, joka B:llä oli ollut toimikaudellaan X:n väärinkäytöksistä. Pelkkä väite rikoksen tapahtumisesta ei vielä ylittänyt esitutkintakynnystä. Tutkinnan käynnistämiselle oli voitava esittää konkreettiset perusteet. Yksittäistapauksessa kysymys esitutkinnan käynnistämisen edellytyksistä saattoi olla tulkinnanvarainen varsinkin tilanteessa, jossa oli harkittava, oliko syytä olettaa rikos tehdyksi. Kurinpitoesimiehellä oli harkintavalta, ja jos hän oli toiminut harkintavaltansa rajoissa, hänen ei voitu katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden vastaiseen menettelyyn.

Tehtävien suorittamiselle oli asettanut omat vaatimuksensa turvallisuustilanne. Asioiden selvittäminen ulkomailla oli huomattavasti hankalampaa kuin kotimaassa. Kun X:n toiminta oli herättänyt epäilyksiä ainakin vuoden 2004 alkupuolelta alkaen, B oli voinut lähteä perustellusti siitä, että hänen edeltäjänään toimineet kurinpitoesimiehet olivat asianmukaisesti ryhtyneet asian vaatimiin toimenpiteisiin. Merkitystä harkinnassa oli annettava myös sille, että X oli muutoin kunnostautunut palveluksessaan ja hänet oli useamman kerran palkittu erinomaisesta palveluksesta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella B:llä ei ollut ollut käsillä niin varteenotettavia tietoja, että niiden perusteella hänellä olisi ollut syytä olettaa, että X oli saattanut syyllistyä rikokseen. B ei siten ollut rikkonut velvollisuuksiaan komentajana huolehtia siitä, että esitutkinta toimitettiin. Viitala ja Hokkanen hylkäsivät syytteen B:n osalta. Asian lopputulokseen nähden Viitala ja Hokkanen olivat rangaistuksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenlaamanni Iiro Kartano oli eri mieltä B:n rangaistuksen osalta. Kartano katsoi, että B:lle tuli määrätä seuraamukseksi varoitus.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan rangaistukseen hovioikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti ensisijaisesti palvelusrikoksesta ja vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta ja että B:n syyksi luetaan tuottamuksellisen palvelusrikoksen asemesta palvelusrikos ja rangaistusta korotetaan.

B vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä vaati vastauksessaan B:n valituksen hylkäämistä.

A ja B vaativat vastauksissaan virallisen syyttäjän valituksen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus on toimittanut asiassa suullisen valmisteluistunnon sekä suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Suomen Afganistanissa olevassa rauhanturvajoukossa palvellut päätulkki X on Helsingin hovioikeuden 26.3.2008 antamalla lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rangaistukseen alkuvuoden 2004 ja heinäkuun 2006 välisenä aikana tehdystä törkeästä lahjuksen ottamisesta. Hänen on rauhanturvajoukossa myös palvelleen projekti-insinöörin kanssa yhdessä katsottu pyytäneen ja ottaneen vastaan afganistanilaisilta rakennusurakoitsijoilta oikeudettomia rahalahjoja, joilla on pyritty ja jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan heidän toimintaansa valittaessa urakoitsijoita rauhanturvajoukon toimesta Suomen ulkoasiainministeriön ja Euroopan unionin rahoituksella toimeenpantuihin rakennushankkeisiin.

2. X on palvellut rauhanturvajoukon Kabulin osastossa. A on ollut hänen palvelusaikanaan Kabulin osaston johtajana 2.3.2004 – 7.4.2005. B puolestaan on ollut koko rauhanturvajoukon komentajana 2.8.2005 – 7.2.2006. Hän on ollut rauhanturvajoukkoon kuuluneiden sotilaiden kurinpitoesimies.

3. Syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli toukokuun 2004 ja 9.4.2005 välisenä aikana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin alaisensa päätulkin X:n menettelyn selvittämiseksi ja sotilaallisen kurin ja järjestyksen palauttamiseksi, vaikka hänen alaisensa CIMIC-ryhmien johtajat olivat toistuvasti vaatineet häneltä toimenpiteitä ja kertoneet hänelle seikkoja, joiden perusteella oli ollut syytä epäillä, että A oli oikeudettomasti ottanut taloudellisia etuja paikallisilta myyjiltä rauhanturvajoukon ja yksittäisten sotilaiden tekemien hankintojen yhteydessä. Hovioikeuden hylättyä A:han kohdistetun syytteen kysymys on siitä, onko hän syyllistynyt syytteessä väitettyyn rikokseen.

4. B:n osalta syyttäjä on syytteessä katsonut tämän joko tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneen velvollisuutensa kurinpitoesimiehenä laiminlyömällä puuttua X:n tekemiin väärinkäytöksiin ja toimituttaa X:n menettelyn vuoksi esitutkinta, vaikka B:n tietoon oli tullut seikkoja, joiden perusteella oli syytä olettaa tämän syyllistyneen lahjusten ottamiseen tai muihin rikoksiin ottamalla asemaansa hyväksikäyttäen itselleen tai toiselle oikeudettomia taloudellisia etuja rauhanturvajoukon sekä yksittäisten sotilaiden tekemien hankintojen yhteydessä. Hovioikeuden katsottua B:n rikkoneen sanotun velvollisuutensa huolimattomuudesta ja jätettyä hänet tästä rangaistukseen tuomitsematta, B:n osalta kysymys on ensiksi siitä, onko B väitetyin tavoin rikkonut velvollisuutensa. Jos näin katsotaan tapahtuneen, kysymys on siitä, onko rikkominen tapahtunut tahallaan vai huolimattomuudesta, ja lopuksi vielä siitä, onko B tuomittava rikoksesta rangaistukseen.

Sovellettavista säännöksistä

5. Asiassa sovellettavan rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin (559/2000) mukaan sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava, jollei teosta 40 luvun 1 – 3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Saman luvun 4 §:n mukaan, jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelusrikos on tehty huolimattomuudesta, rikoksentekijä on tuomittava tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

6. Sotilaskurinpitolain 28 §:n 1 momentin mukaan, kun sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos on tullut kurinpitoesimiehen tietoon tai kun on syytä olettaa, että tällainen rikos on tehty, kurinpitoesimiehen on viipymättä huolehdittava, että asiassa toimitetaan esitutkinta.

7. Puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön 70 kohdan mukaan esimiehen tulee puuttua käskynalaisen tekemiin rikkomuksiin ja laiminlyönteihin. Ohjesäännön 71 kohdan mukaan esimiehellä on velvollisuus ylläpitää sotilaallista kuria ja järjestystä. Jos kuria rikotaan, yritetään rikkoa tai horjutetaan, hänen on ryhdyttävä asian vaatimiin toimiin. Kurinpitoesimiehistä ja heidän toimivallastaan on säädetty erikseen. Edelleen 73 kohdan mukaan, jos sotilashenkilö rikkoo yleistä järjestystä tai sotilaallista kuria taikka käyttäytyy muuten sopimattomasti, on jokaisella oikeus ja vanhemmalla sotilashenkilöllä lisäksi velvollisuus huomauttaa siitä rikkoneelle ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Jos asian laatu vaatii oikeudellisia toimenpiteitä, eikä kyseisellä sotilashenkilöllä ole tarpeellista kurinpitovaltaa, hänen on ilmoitettava asiasta esimiehelleen.

Rauhanturvajoukon organisaatiosta ja tehtävistä

8. Suomen Afganistanissa oleva rauhanturvajoukko on jakautunut osastoihin, joista yksi on ollut Kabulin osasto. Sen toiminnasta on vastannut osaston johtaja. Osaston vahvuuteen ovat kuuluneet muun muassa kuusi CIMIC-ryhmää, joiden tärkeimpänä tehtävänä on ollut yhteydenpito paikallisiin viranomaisiin ja alueen väestöön. Ryhmät ovat suorittaneet myös jatkuvaa hankekohtaista tiedustelua, suunnittelua ja projektien ohjaamista.

9. Rauhanturvajoukon toimintaohjeen mukaan komentajan tehtävänä on ollut päättää CIMIC-projekteista. Osaston johtajan tehtävänä on ollut johtaa CIMIC-osaston työskentelyä, huolehtia sen eri osien yhteistoiminnasta, työnjaon ja työjärjestyksen tarkoituksenmukaisuudesta sekä kehittää työskentelymuotoja ja -menetelmiä. Joukkoon on kuulunut myös lakimies, jonka tehtävänä on ollut avustaa komentajaa kurin ja järjestyksen ylläpidossa ja muissa oikeudenhoitoon kuuluvissa asioissa, johtaa rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa sekä valmistella ja esitellä komentajan ratkaisua vaativat kurinpitoasiat. Lakimiehen tehtävänä on ollut myös projektiesityksiä koskevien asiakirjojen laadinta ja esittely komentajalle tämän päätöksentekoa varten. Esitetyn selvityksen mukaan rauhanturvajoukon piirissä tapahtuneiden rikosten tutkinnasta ovat käytännössä huolehtineet joukossa palvelleet ja siviilissä poliisin ammatissa toimineet sotilaat.

A:n menettely

10. Asiassa on riidatonta, että A on kieltänyt päätulkkia X:ää myymästä leirissä eräitä matkamuistoiksi tarkoitettuja esineitä, koska hän oli saanut tietää, että niitä sai edullisemmin muualta. Hän on puuttunut myös X:n järjestämään mattojen myyntiin leirissä niin, että myynti oli siirretty leiriin perustettuihin niin sanottuihin konttikauppoihin. Vielä A oli selvittänyt osaston paikallisen tulkin yrittäneen hyötyä rauhanturvaajien käyttöön tarkoitetun television hankinnasta nostamalla sen hintaa. A on ilmoittanut tästä komentajalle, joka on erottanut paikallisen tulkin.

11. Esitetyn selvityksen mukaan A on paikallisen tulkin erottamisen yhteydessä saanut tietää tämän väittävän, että myös A oli osallisena hinnan nostamisessa. A on kertonut, että hän oli keskustellut asiasta X:n kanssa ja että tämä oli kiistänyt olleensa mukana menettelyssä. Saatuaan selville erään toisen tapauksen, jossa paikallinen tulkki oli menetellyt epärehellisesti, A oli uskonut X:n kertomusta. A on kertonut ilmoittaneensa paikallisen tulkin erottamisen yhteydessä myös X:stä kuulemansa väitteet komentajalle.

12. Syyttäjä on vedonnut siihen, että CIMIC-ryhmien johtajat olivat toistuvasti vaatineet A:lta toimenpiteitä ja kertoneet hänelle seikkoja, joiden johdosta oli syytä epäillä X:ää väärinkäytöksistä. Korkein oikeus toteaa, että ryhmät ovat edellä todetuin tavoin toimineet A:n alaisuudessa, vaikkakaan A:lla ei ole ollut vastuuta ryhmien projektien osalta. A on kuitenkin johtanut viikoittaisia osaston ryhmänjohtajien kokouksia, joihin myös CIMIC-ryhmien johtajat ovat osallistuneet.

13. Asiassa on kuultu todistajina useita CIMIC-ryhmien johtajia. Näistä eräät ovat kertoneet, että ryhmänjohtajien kokouksissa oli ollut puhetta siitä, ettei X:ään luotettu ja ettei häntä haluttu käyttää projekteissa, koska hinnat silloin olivat korkeampia. Jotkut ovat myös kertoneet esitetyn epäilyksiä, että X otti hankittavien tavaroiden hinnasta osan itselleen. Yksittäisistä projekteista oli ollut esillä todistaja T:n ryhmän tiekylttiprojekti, jossa hinnat ensin päätulkin kautta tiedusteltuina olivat olleet korkeat, mutta myöhemmin laskeneet, kun hintaa oli alettu epäillä. Muun muassa T on kertonut myös, että ryhmänjohtajat olivat vaatineet A:lta toimenpiteitä epäilyksien johdosta. Todistajat ovat kertoneet, että sotilaiden henkilökohtaisesti hankkimat tavarat olivat X:n kautta hankittuina kalliimpia kuin muutoin hankittuina. Toisaalta eräät ryhmänjohtajat ovat kuitenkin todistajina kertoneet, ettei kokouksissa ollut ollut puhetta sanotunlaisista epäselvyyksistä.

Arviointi A:n osalta

14. A ei ole toiminut kurinpitoesimiehenä. Yleisen palvelusohjesäännön määräysten perusteella hänen on esimiesasemassaan kuitenkin tullut ilmoittaa esitutkintaa edellyttävät rikosepäilyt kurinpitoesimiehenä toimivalle esimiehelleen ja muutoinkin esimiehenä puuttua ja ryhtyä toimiin rikosten ja rikkomusten selvittämiseksi. Silloin, kun rikoksen tai rikkomuksen tapahtuminen ei ole kuitenkaan ollut selvää, hänellä on ollut toimenpiteisiin ryhtymisen suhteen harkintavaltaa. Esimerkiksi esitutkinnan aloittamisen osalta on esitutkintalakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 14/1985 vp s. 16 ja pääesikunnan joukko-osastossa suoritettavasta esitutkinnasta antamassa ohjeessa katsottu, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen.

15. Asiassa kuultujen todistajien kertomusten perusteella on selvää, että CIMIC-ryhmien johtajien keskuudessa on A:n ollessa osaston johtajana ollut yleisesti epäilyjä siitä, että X osallistuessaan tavaroiden välittämiseen vaikutti hintoihin ja sai niistä osuuden itselleen. Osa kuulluista todistajista oli tullut tietoiseksi X:n toimintaan liittyvistä epäilyistä jo perehdyttämiskoulutuksensa aikana ennen palvelustaan Afganistanissa. Näyttö siitä, missä määrin näistä epäilyistä on kerrottu A:lle hänen johtamissaan ryhmänjohtajien kokouksissa, on jossain määrin ristiriitaista. Tämä saattaa johtua siitäkin, että ryhmänjohtajat ovat palvelleet eri ajankohtina ja osallistuneet eri tavoin A:n johtamiin kokouksiin. Koska useat todistajat ovat kuitenkin kertoneet myös A:n tulleen tietoiseksi näistä epäilyistä, Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on ainakin yleisellä tasolla tiennyt X:n toimintaan liittyvistä epäilyistä.

16. Epäilyt ovat liittyneet siihen, että tavaroiden ja hankintojen hinnat olivat X:n toimiessa apuna kalliimmat kuin muutoin. Esitetyn selvityksen perusteella epäilyt ovat pääasiallisesti kohdistuneet X:n menettelyyn sotilaiden henkilökohtaisissa hankinnoissa. Yksittäisistä CIMIC-projekteista on ollut esillä vain tiekylttiprojekti. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, onko A saanut tietää nimenomaisesti tähän projektiin liittyvistä epäilyistä.

17. A:n velvollisuutena on ollut ilmoittaa alaistensa toimintaan liittyvistä, oikeudellisia toimenpiteitä vaativista epäilyistä esimiehenään toimineelle komentajalle. A on kerrotuin tavoin itse puuttunut sotilaiden henkilökohtaisiin hankintoihin liittyvään X:n menettelyyn ja ilmoittanut paikallistulkin erottamisen yhteydessä X:stä tietoonsa saamansa epäilyt esimiehelleen. Hänen tämän jälkeen CIMIC-ryhmien johtajilta saamansa tiedot X:ään kohdistetuista epäilyistä ovat edellä todetuin tavoin olleet täsmentymättömiä ja jääneet varsin yleiselle tasolle. Tämän tasoisista epäilyistä A:lla ei ole ollut velvollisuutta erikseen tiedottaa esimiehilleen huomioon ottaen näidenkin tiedossa jo olleet X:n menettelyyn liittyneet yleiset epäilyt. Kun otetaan huomioon, että A:n X:stä saamat tiedot ovat edellä mainituin tavoin jääneet täsmentymättömiksi ja yleiselle tasolle, voidaan katsoa A:n harkintavallan piiriin kuuluneen sen arvioiminen, ryhtyikö hän epäilyjen johdosta muihin toimenpiteisiin. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei A tahallaan tai huolimattomuudesta ole rikkonut palvelusvelvollisuuttaan.

B:n menettely

18. Asiassa on riidatonta, että B on vastaanottaessaan komentajan tehtävän saanut edelliseltä komentajalta tietää päätulkkia X:ää epäiltävän siitä, että tämä saisi hankinnoista taloudellista hyötyä itselleen. B on saanut myös asiassa todisteena esitetyn niin sanotun Security miitti -muistioasiakirjan, jossa on käsitelty epäilyyn liittyviä havaintoja ja toimenpiteitä, siihen asti tehtyine merkintöineen. Tämän asiakirjan hän on saanut myös myöhemmin todistaja Y:ltä asiakirjaan 24.10.2005 asti tehtyine merkintöineen.

19. Todistaja Z on kertonut saaneensa joulukuussa 2005 tietoonsa paikallisen urakoitsijan kertomana, että tämä oli joutunut maksamaan X:lle lahjuksia. Urakoitsijan mukaan X vaati urakoissa 10 prosenttia urakkahinnasta itselleen lahjuksena. Tämän tiedon Z oli välittömästi 21.12.2005 kertonut B:lle tavattuaan tämän ruokalassa. Z ei kuitenkaan ollut suositellut B:lle toimenpiteisiin, esimerkiksi esitutkintaan ryhtymistä. Z:n mukaan B oli ilmoittanut vain, että tarkkailua jatketaan.

Arviointi B:n osalta

20. B:llä on kurinpitoesimiehenä ollut velvollisuus huolehtia esitutkinnan toimittamisesta, kun on ollut syytä olettaa, että sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettu rikos on tehty. Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n 2 momentin mukaan muun muassa lahjusrikos on sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävä rikos, jos se kohdistuu puolustusvoimiin. Silloin, kun rikoksen tapahtumisesta on olemassa vain epäilyjä, kurinpitoesimiehellä on esitutkinnan aloittamisen suhteen kuitenkin harkintavaltaa. Kohdassa 14 todetuin tavoin esitutkintalakia koskevassa hallituksen esityksessä ja pääesikunnan joukko-osastossa suoritettavasta esitutkinnasta antamassa ohjeessa on katsottu, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen. Harkintaan vaikuttavat epäillyn rikoksen laatu, siitä saadut tiedot ja olosuhteet myös muutoin.

21. B:llä on komentajan tehtävät vastaanottaessaan ollut tieto siitä, että X:ää on jo suhteellisen pitkän aikaa epäilty epärehellisyydestä. Lokakuussa 2005 hän on saanut asiasta lisäselvitystä todistaja Y:ltä. Joulukuussa 2005 hän on Z:n kertomin tavoin saanut tiedon paikallisesta urakoitsijasta, joka on kertonut joutuneensa maksamaan lahjuksia X:lle. Tiedot ovat koskeneet yksilöityä urakkaa ja olleet määrältäänkin yksilöityjä. Nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että B:llä on ollut syytä epäillä rikoksen tapahtuneen niin, että esitutkinta olisi tullut aloittaa.

22. Toisaalta kysymys on ollut suhteellisen harvinaisesta ja sotilasoikeudenkäyntiasiana varsin poikkeuksellisesta rikoksesta. Rikosepäily on ilmennyt kriisinhallintaoperaation kestäessä Afganistanissa. B:n komentajakauden aikana turvallisuusolosuhteet Afganistanissa olivat merkittävästi huonontuneet, ja CIMIC-tehtävien sijasta kriisinhallinnan painopistettä oltiin siirtämässä operatiivisiin tehtäviin Pohjois-Afganistanissa. Näissä olosuhteissa on ymmärrettävää, että esimerkiksi rauhanturvajoukon turvallisuuteen liittyvistä seikoista huolehtiminen on koettu tärkeämmäksi kuin jo pitkään vireillä olleiden lahjusepäilyjen tarkempi selvittäminen, vaikka uutta tietoa olikin saatu epäilyjen tueksi. Olosuhteet ovat toimintaympäristöstä johtuen muutoinkin olleet sellaiset, että epäilyn perusteena olevien seikkojen arviointi ja tämänkaltaisen rikoksen selvittäminen on ollut ongelmallista varsinkin todistelun hankkimisen ja sen luotettavuuden kannalta. Mainitusta todisteena esitetystä asiakirjasta on havaittavissa, että juuri näistä syistä tutkintaan ei ennen B:n komentajakautta ollut ryhdytty vahvoista epäilyksistä huolimatta. Siten on ollut perusteltua, että epäillyn rikoksen tapahtumista on pyritty varmentamaan tavanomaistakin perusteellisemmin ennen esitutkintaan ryhtymistä.

23. Edellä mainituin tavoin vahvat syyt puoltavat sitä arviointia, että B:llä on ollut joulukuussa 2005 Z:n ilmoituksen saatuaan riittävät perusteet esitutkinnan käynnistämiseen. Toisaalta rikosepäilyn laatu ja erityisesti ne vaikeat olosuhteet, joissa B on joutunut eri toimintavaihtoehtoja punnitsemaan, ovat vaikuttaneet B:n tosiasiallisiin toimintamahdollisuuksiin. Korkein oikeus katsoo, että B:n ratkaisua olla vielä tässä vaiheessa ryhtymättä esitutkinnan toimittamiseen ei ole sanotut seikat ja hänelle tehtävässään kuuluva harkintavalta huomioon ottaen perusteltua pitää sellaisena tahallisena tai edes huolimattomuudesta johtuneena laiminlyöntinä, josta seuraisi rikosvastuu. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei B ole kerrotuin tavoin toimiessaan tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut palvelusvelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

A

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

B

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko sekä sotilasjäsenet kenraalimajuri Vesa Tynkkynen ja prikaatikenraali Juha-Pekka Liikola. Esittelijä Timo Ojala.