KKO:2011:108

Oikeudenkäyntimenettely Poissaolo oikeudesta vastaajana Pääkäsittely hovioikeudessa Jutun palauttaminen
Huumausainerikos Törkeä huumausainerikos
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen

Vastaajien valitettua hovioikeuteen käräjäoikeuden tuomiosta, jolla heidän syykseen oli luettu törkeitä huumausainerikoksia, hovioikeus oli käsitellyt asian pääkäsittelyssään ja ratkaissut sen myös sellaisen valittajan osalta, jota ei ollut saatu kutsutuksi käsittelyyn. Kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta huumausainerikoksesta ja törkeästä huumausainerikoksesta vastaajien tuotua Suomeen tai pidettyä hallussaan 170 – 4 200 kiloa huumausaineeksi luokiteltavan Catha edulis -pensaan lehtiä ja oksia (khat).

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.2.2008

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi vastaajien syyllistyneen seuraaviin rikoksiin:

A oli syyllistynyt 1.1.2005 – 28.9.2007 törkeään huumausainerikokseen järjestämällä Suomeen yhteensä 4 200 kiloa khat-huumausainetta, jota hän oli levitellyt useista Helsingissä sijainneista huoneistoista käyttäen apunaan useita henkilöitä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

B oli syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen 1.1.-28.9.2007 levittämällä A:n toimeksiannon mukaisesti tämän kuriirien maahantuomaa khat-huumausainetta yhteensä 839 kiloa eri alamyyjille. Lisäksi B oli syyllistynyt törkeään rahanpesuun 14.4.2005 – 31.12.2006 ottamalla A:lta vastaan yhteensä 35 450 euroa huumausainekaupoista saatuja rahavaroja tietoisena siitä, että rahat olivat rikoksella saatuja, peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn ja avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset siten, että rahat oli lähetetty huumausaineen toimittajalle Saksaan. Käräjäoikeus tuomitsi B:n yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

C oli syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen 10.6.2005 -21.3.2007 levittämällä A:n toimeksiannon mukaisesti tämän kuriirien maahantuomaa khat-huumausainetta yhteensä 1 500 kiloa eri alamyyjille. Käräjäoikeus tuomitsi C:n 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

D oli syyllistynyt huumausainerikokseen 1.1. – 28.9.2007 pitämällä hallussaan pääosin myyntitarkoitusta varten yhteensä 170 kiloa khat-huumausainetta. D oli myynyt khatia eri henkilöille 100 gramman erissä ja saanut 12 myydystä nipusta palkkiona 2 nippua khatia omaa käyttöään varten. Käräjäoikeus tuomitsi D:n 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Syyttäjän esittämien rikoshyödyn menettämistä koskevien vaatimusten osalta käräjäoikeus totesi, että käsiteltävä tapaus oli piirteiltään poikkeuksellinen huumausainerikos. Toiminnan päällimmäisenä motiivina ei ollut hankkia mahdollisimman suurta rikollista taloudellista hyötyä. Khatia oli haluttu käyttää Suomessa asuvien somalien keskuudessa samaan tapaan kuin sitä ilmeisesti oli käytetty aiemmin Somaliassa. Khatia oli käytettävä tuoreena, ja sen vuoksi ainetta oli toimitettu Suomeen matkalaukuissa lentoteitse viikoittain. Rahavirta oli mennyt samaan aikaan toiseen suuntaan suhteellisen pieninä lukuisina erinä. Huumausainetta ei ollut hankittu normaalin huumekaupan tapaan kerralla suurta määrää ja niin, että sijoitetuille rahoille oli voitu saada huomattava voitto.
Levitysorganisaatiossa mukana olleista ainakin osa oli saanut aivan ilmeisesti tuloa elinkustannustensa kattamiseksi myydessään khatia eteenpäin jonkin verran ostohintaa korkeammalla hinnalla. Tästä varsinaisesta voitosta ei ollut saatu selvitystä. Vastaajilla ei ollut näytetty olleen, edes organisaation vetäjällä A:lla, käytettävissään suuria tuloja tai varallisuutta. Käräjäoikeus käytti menettämisseuraamusta koskevien laskelmiensa perusteena 30 euron hintaa marduffilta (200 grammaa khatia), mikä hintataso oli ollut yleinen. Korkeimman oikeuden ratkaisun 2007:1 mukaan hyöty tuli laskea bruttohyödyn mukaisesti eli saadusta kauppahinnasta ei vähennetty myyntikuluja. Käräjäoikeus katsoi, että tässä asiassa hyötylaskelma johtaisi aivan kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus sovitteli maksettavaksi määrättyjä hyötysummia yhteen kolmasosaan selvitetyistä huumausainemääristä.

Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 210 000 euroa, mihin määrään kuusi muuta vastaajaa velvoitettiin osaksi osallistumaan yhteisvastuullisesti, B:n korvaamaan rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 41 950 euroa yhteisvastuullisesti A:n kanssa, C:n korvaamaan rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 75 000 euroa yhteisvastuullisesti A:n kanssa ja D:n korvaamaan rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä 7 100 euroa yhteisvastuullisesti A:n ja B:n kanssa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kari Lappi ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.2.2009

Syyttäjä sekä A, B, C ja D valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati, että A:n, B:n, C:n ja D:n yhteisvastuullinen rikoksella saadun taloudellisen hyödyn menetys korotetaan syyttäjän käräjäoikeudessa vaatiman mukaisesti A:n osalta 1 328 000 euroksi, B:n osalta 374 400 euroksi, C:n osalta 832 000 euroksi ja D:n osalta 34 000 euroksi.

A, B, C ja D vaativat, että syytteet osaksi tai kokonaan hylätään, tuomittuja rangaistuksia joka tapauksessa alennetaan ja rikoksen tuottamaa hyötyä koskevaa korvausvelvollisuutta alennetaan.

Hovioikeus antoi pääkäsittelyssään C:n osalta seuraavan käsittelyratkaisun:

C:lle ei ollut saatu annetuksi tiedoksi kutsua pääkäsittelyyn. Kutsu oli lähetetty tiedoksi annettavaksi, mutta C:tä ei ollut tavoitettu hänen voimassa olevasta osoitteestaan eikä hän ollut vastannut yhteydenottopyyntöihin. Hänestä oli lisäksi annettu etsintäpyyntö poliisille häntä kuitenkaan tavoittamatta. C:n puolustaja oli pääkäsittelyssä ilmoittanut, että C oli ollut tietoinen pääkäsittelystä mutta oli lähtenyt matkalle Etiopiaan. Syyttäjä oli katsonut, ettei C:n henkilökohtainen kuuleminen ollut tarpeen. C:n puolustajalla ei ollut ollut huomauttamista siihen, että pääkäsittely toimitettiin C:n henkilökohtaisesti läsnä olematta hänen puolustajansa ollessa paikalla. Hovioikeus katsoi C:n menettelyn osoittavan, ettei hän ollut halunnut tulla henkilökohtaisesti kuulluksi pääkäsittelyssä.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomiota ollut aihetta muuttaa syyksilukemisten ja rangaistusseuraamusten osalta.

Menettämisseuraamusten osalta hovioikeus totesi, että Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen KKO 1999:89, 2004:73 ja 2007:1 mukaan huumausaineen myyjien tuli menettää rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä paitsi toiminnastaan saamansa myyntivoitto myös huumausaineen hankintaan käyttämiensä varojen eli rikolliseen toimintaan sijoittamansa panoksen arvo. Saman rikoksentekijän peräkkäisistä kaupoista saamien myyntihintojen yhteenlaskeminen saattoi kuitenkin joissain tilanteissa johtaa hyödyn moninkertaiseen menettämiseen. Jos uusien huumausaineiden ostoa rahoitettiin aiemmista kaupoista saaduilla myyntituloilla, myöhemmästä kaupasta saatuun myyntihintaan sisältyi sellaista hyötyä, joka oli tuomittava menetetyksi jo aiemman kaupan perusteella. Jos toiminnan rahoittamisesta ei ollut tarkkaa selvitystä, menettämisseuraamuksen kertautuminen oli pyrittävä estämään tarkastelemalla huumausainerikosta kokonaisuutena ja viime kädessä arvioimalla huumausainerikoksen tekijälleen tuottama hyöty. Yhden marduffin hinnaksi oli katsottava 30 euroa. A:n harjoittaman välitystoiminnan laadusta esitetyn selvityksen perusteella oli ilmeistä, että toimintaan alun perin sijoitettujen varojen määrä oli ollut suhteessa toiminnan laajuuteen verraten vähäinen ja välitystoimintaa oli jatkettu aiemmista myynneistä saaduilla tuloilla. A:n saamasta myyntitulosta 630 000 eurosta oli menettämisseuraamuksen kertautumisen estämiseksi tehtävä tuntuva vähennys. Hovioikeus arvioi A:n saaman kokonaishyödyn määräksi kaksi kolmasosaa myyntitulon määrästä eli 420 000 euroa. B:n ja C:n osuus tekokokonaisuudessa oli ollut sellainen, että heille tuomittava menettämisseuraamus oli arvioitava samoin perustein kuin A:n. He olivat A:n toimeksiannosta välittäneet khatia alamyyjille ja heidän osuutensa kokonaisuudessa oli ollut keskeinen. Hovioikeus arvioi B:n yhdessä A:n kanssa saaman ja yhteisvastuullisesti korvattavan hyödyn kokonaismääräksi 89 300 euroa ja C:n yhdessä A:n kanssa saaman ja yhteisvastuullisesti korvattavan hyödyn kokonaismääräksi 150 000 euroa.

D oli välittänyt khatia edelleen A:n lukuun. Tästä toiminnasta hän oli saanut A:lta korvauksen, jonka määrä oli jäänyt epäselväksi. Hovioikeus arvioi D:n saaman hyödyn määräksi 10 euroa marduffilta eli 50 euroa kilolta. Koska D ei esitetyn selvityksen mukaan ollut käyttänyt huumausaineen hankintaan omia varojaan, ei myöskään kertautumisvaikutusta hänen kohdallaan ilmennyt. Hovioikeus arvioi D:n rikoksella saaman hyödyn määräksi 7 100 euroa. Koska D oli välittänyt huumausainetta A:n lukuun erillistä korvausta vastaan, perustetta yhteisvastuulliseen korvausvelvollisuuteen ei ollut.

Menettämisseuraamuksia koskevien kohtuullistamisvaatimusten osalta hovioikeus totesi, että huumausainerikosten laatu huomioon ottaen niiden tuottamaa taloudellista hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen oli suhtauduttava varsin pidättyvästi. Vaikka kysymys olikin Suomessa vain tietyn etnisen kansanryhmän keskuudessa käytettävästä, muihin yleisiin huumausaineisiin nähden vaarattomammasta huumausaineesta, ei sitä ollut perusteita asettaa eri asemaan kuin muita huumausaineita. Rikosten laatu huomioon ottaen asiassa ei ollut esitetty sellaisia perusteita, joilla menettämisseuraamuksia voitaisiin kohtuullistaa.

Hovioikeus korotti valtiolle rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä menetetyksi tuomitun määrän A:n osalta 420 000 euroksi, B:n osalta 89 300 euroksi ja C:n osalta 150 000 euroksi. D:n osalta hovioikeus poisti lausuman tuomitun menettämisseuraamuksen yhteisvastuullisuudesta. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Ulla Rantanen ja Eero Nikkarinen.

Välitoimenpide

Korkein oikeus pyysi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osastolta lausunnot siitä, miten vastaajien hallussa ollut khat rinnastuu muihin huumausaineisiin vaarallisuuden, käyttötapojen ja -määrien osalta. Lisäksi pyydettiin lausumaan erityisesti siitä, minkä suuruisia käyttöannokset ovat vaikuttavan aineen ja kasvien painon mukaan ilmoitettuina huumaavassa tarkoituksessa käytettäessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osasto antoivat pyydetyt lausunnot. Syyttäjä, A, C ja D antoivat lausuntojen johdosta pyydetyn lausuman. B ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin A:lle ja B:lle. D:lle valituslupa myönnettiin rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamuksen osalta. C:lle valituslupa myönnettiin rangaistuksen mittaamisen ja menettämisseuraamuksen osalta, ja muilta osin C:n valituslupahakemus siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A vaati, että rangaistusta alennetaan ja menetettäväksi tuomittua rikoshyötyä kohtuullistetaan.

B vaati, että Korkein oikeus ottaa harkittavakseen rangaistuksen mittaamista koskevan kysymyksen, tuomittu vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi ja enintään sen ohella oheisseuraamuksena yhdyskuntapalvelua ja että menetettäväksi tuomittua rikoshyötyä kohtuullistetaan vähintään käräjäoikeuden kohtuullistamaan määrään.

C vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle ja takavarikoidut 400 dollaria palautetaan hänelle. C vaati lisäksi, että Korkein oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

D vaati, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistus ainakin lievennetään sakoksi. D vaati vielä, että hänet vapautetaan maksamasta tuomittua rikoshyötyä ja takavarikoidut 685 euroa palautetaan hänelle tai että rikoshyödyn korvausvelvollisuus ainakin määrätään yhteisvastuulliseksi A:n ja B:n kanssa.

Virallinen syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati, että ne hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

C:n valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

C:lle myönnettiin valituslupa rajoituksetta.

Perustelut C:n osalta

1. C:n valituksen osalta Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta. C on valituksessaan hovioikeudelle kiistänyt syyllistyneensä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään huumausainerikokseen katsoen käräjäoikeuden arvioineen näytön virheellisesti. C on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista itsensä ja kanssavastaajien kuulemiseksi. Syyttäjä on valituksessaan vaatinut rikoshyödyn menettämistä koskevan seuraamuksen korottamista katsoen, ettei tämän kysymyksen arvioimiseksi pääkäsittely ollut tarpeen. Hovioikeus on päättänyt toimittaa asiassa pääkäsittelyn ja sitä koskevan päätöksensä mukaan määrännyt C:n saapumaan pääkäsittelyyn valittajana ja valittajan vastapuolena henkilökohtaisesti esteettömän poissaolon varalta asetetun sakon uhalla. Kutsua pääkäsittelyyn ei kuitenkaan ollut saatu annetuksi C:lle tiedoksi, vaikka häntä oli yritetty eri tavoin tavoittaa. C:n puolustaja on pääkäsittelyssä ilmoittanut, että C oli tietoisena pääkäsittelystä lähtenyt matkalle Etiopiaan ja että pääkäsittely voitiin toimittaa C:n olematta henkilökohtaisesti läsnä. Syyttäjä on pääkäsittelyssä katsonut, ettei C:n henkilökohtainen kuuleminen ollut tarpeen. Hovioikeus on katsonut C:n menettelyn osoittaneen, ettei hän halunnut tulla henkilökohtaisesti kuulluksi pääkäsittelyssä, ja on sen vuoksi ottanut asian C:n poissaolosta huolimatta käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

2. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuunneltu C:n käräjäoikeudessa antama kertomus äänitallenteelta ja vastaanotettu muu henkilötodistelu, minkä jälkeen C:n puolustaja on katsonut, että C:tä olisi tullut kuulla hovioikeudessa henkilökohtaisesti. Hovioikeus on tuomiollaan pysyttänyt käräjäoikeuden C:lle törkeästä huumausainerikoksesta tuomitseman rangaistuksen mutta on korottanut valtiolle menetetyksi tuomitun rikoksen tuottaman hyödyn määrää.

3. C on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut hovioikeuden menetelleen virheellisesti, kun se oli käsitellyt asian myös hänen osaltaan hänen poissaolostaan huolimatta, vaikka häntä ei ollut lainkaan kutsuttu asian käsittelyyn.

4. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 21 §:n (381/2003) mukaan jos kutsua ei saada annetuksi tiedoksi asianosaiselle, pääkäsittely hovioikeudessa saadaan, milloin syytä on, toimittaa ja asia ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Säännös näyttäisi siten mahdollistavan sen, että asia voidaan ainakin joissain tilanteissa pääkäsittelyssä käsitellä ja siinä esitetyn perusteella ratkaista siitä huolimatta, ettei vastaajaa ole käsittelyyn kutsuttu, mikäli tällaiseen menettelyyn ”on syytä”. Lainkohdan esitöiden mukaan kysymykseen tulisivat lähinnä tapaukset, jolloin asianosainen on muuttanut tavoittamattomiin tai piileskelee (HE 173/1979 vp s. 4).

5. Säännös merkitsee poikkeusta oikeudenkäyntimenettelyssä keskeiseen kuulemisperiaatteeseen kuuluvasta lähtökohdasta, että asianosainen on asianmukaisesti kutsuttava siihen oikeudenkäyntitilaisuuteen, jossa esitetyn selvityksen perusteella hänen asiansa ratkaistaan. Tällaista poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti. Korkein oikeus katsookin, että arvioitaessa edellytyksiä ottaa asia ratkaistavaksi edellä mainitun säännöksen nojalla huomiota on kiinnitettävä paitsi siihen syyhyn, jonka vuoksi kutsua pääkäsittelyyn ei ole saatu annettua tiedoksi, myös siihen, onko asia voitu asianmukaisesti käsitellä ja ratkaista kutsumatta asianosaista käsittelyyn ja varaamatta hänelle tilaisuutta tulla siinä kuulluksi. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon myös muut hovioikeusmenettelyä koskevat säännökset, muun muassa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentti (165/1998). Sen mukaan asian ratkaisemisen riippuessa käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta hovioikeuden on asianosaisten vaatimuksesta riippumatta toimitettava pääkäsittely, jossa käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu on tarpeellisilta osiltaan otettava vastaan uudelleen, jollei estettä ole.

6. Niin kuin pääkäsittelyn toimittamista koskenut hovioikeuden päätöskin osaltaan osoittaa, esillä olevassa asiassa C:n henkilökohtainen kuuleminen on ollut hänen asiansa asianmukaiseksi ratkaisemiseksi tarpeen. Hovioikeudessa kysymys ei siten ole ollut vain siitä, missä määrin C itse on tosiasiassa halunnut tulla henkilökohtaisesti kuulluksi asiassaan, niin kuin hovioikeus on katsonut, vaan siitä, millaista menettelyä asian asianmukainen käsitteleminen ja ratkaiseminen on edellyttänyt. Koska C:n valituksen perusteella hovioikeuden pääkäsittelyssä on ollut kysymys suullisen todistelun ja muun muassa C:n oman kertomuksen uskottavuuden arvioinnista hänen syyllisyytensä arvioimiseksi, asiaa ei ole hänen osaltaan voitu ottaa käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi kutsumatta häntä pääkäsittelyyn ja varaamatta hänelle asianmukaisesti tilaisuutta tulla siinä kuulluksi. Tämän kysymyksen arviointiin ei vaikuta se, että hänellä on ilmeisesti ollut tosiasiallinen tieto pääkäsittelyn ajankohdasta ja ettei hänen puolustajallaan ole pääkäsittelyä aloitettaessa ollut huomauttamista pääkäsittelyn toimittamiseen C:n läsnä olematta. Asia on sen vuoksi C:n osalta palautettava hovioikeuteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

7. A:n, B:n ja D:n valitusten johdosta asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja menettämisseuraamuksesta.

Rangaistuksen mittaaminen

8. A:n syyksi on luettu törkeä huumausainerikos, johon hän on syyllistynyt järjestämällä Suomeen ja levittämällä khat-huumausainetta yhteensä 4 200 kiloa. B:n syyksi on luettu törkeä huumausainerikos, johon hän on syyllistynyt levittämällä khatia yhteensä 839 kiloa. Lisäksi hänen on katsottu syyllistyneen törkeään rahanpesuun ottamalla A:lta vastaan yhteensä 35 450 euroa huumausainekaupoista saatuja rahavaroja tietoisena siitä, että rahat olivat rikoksella saatuja, peittääkseen tai häivyttääkseen hyödyn ja avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset siten, että rahat oli lähetetty huumausaineen toimittajalle Saksaan. D:n syyksi on luettu huumausainerikos, johon hän on syyllistynyt pitämällä hallussaan pääosin levittämistarkoituksessa yhteensä 170 kiloa khatia.

Sovellettavat säännökset

9. Huumausainerikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan rangaistukseksi vankeutta vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta.

10. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteen ilmaisevan saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

11. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä. Pitkään käytössä olleiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa harkittaessa näiden seikkojen merkitystä khatin osalta. Korkeimpaan oikeuteen on hankittu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osaston lausunnot khatin ominaisuuksista ja käytöstä huumausaineena, erityisesti siitä, miten khat rinnastuu muihin huumausaineisiin vaarallisuuden, käyttötapojen ja -määrien osalta.

Khat huumausaineena

12. Lausunnoista ilmenee muun ohella, että khatilla huumausaineena tarkoitetaan Catha edulis -pensaan lehtiä ja oksia. Huumausainevaikutuksen kannalta kasvin tärkein yhdiste on katinoni, jota grammassa tuoreita lehtiä on keskimäärin milligramma. Eri lajikkeiden sisältämät katinonimäärät vaihtelevat alle 100 milligrammasta 300 milligrammaan 100 grammassa tuoreita lehtiä. Suomeen kuljetetun khatin tavanomainen käyttöannos tapa- ja huumekäytössä on 200 grammaa kasvin lehtiä tai 100 milligrammaa katinonia. Katinoni muuttuu kolmen-neljän päivän kuluessa pääosin katiiniksi, jonka huumausainevaikutus on noin kymmenesosa katinonin vaikutuksesta. Huumeena khatia käytetään pureskelemalla tuoreita lehtiä, jolloin katinoni vapautuu lehdistä ja imeytyy verenkiertoon. Khat on tyypillisesti sosiaalisissa tilanteissa käytetty huumausaine, ja sen käyttöön liittyy rituaaleja. Khat-istunnot kestävät kolmesta neljään tuntia, jonka aikana pureskellaan sadasta kahteensataan grammaan kasvin osia.

13. Lausuntojen mukaan khatin olennaisin vaikutus on piristyminen ja lievä hyvänolon tunne. Vaikutus muistuttaa efedriinin ja amfetamiinin vaikutusta, mutta on kuitenkin vain noin yksi kolmasosa amfetamiinin vaikutuksesta. Khatin käyttö aiheuttaa muun ohella sydämen lyöntitiheyden lisääntymistä, verenpaineen nousua, kasvojen ja silmien sidekalvojen punoitusta, päänsärkyä, aluksi puheliaisuutta ja levottomuutta ja myöhemmin ahdistusta, aggressiivisuutta ja unettomuutta, ruokahalun vähentymistä ja ruumiinlämmön nousua. Pitkäaikainen käyttö johtaa useisiin amfetamiinin kaltaisiin haittoihin, kuten laihtumiseen, väsymykseen ja masentuneisuuteen. Pitkäaikaisvaikutuksena esiintyy muun ohella ummetusta, suun alueen tulehduksia, mahavaivoja, impotenssia sekä myös mahdollisesti hallusinaatioita ja psykooseja. Pitempiaikaisessa käytössä khatiin liittyy myös akuutin sydäninfarktin ja äkkikuoleman vaara. Khat aiheuttaa jonkin verran sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta, ja siihen kehittyy toleranssia.

Khatin vaarallisuutta koskevat kannanotot

14. Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen osaston lausunnon mukaan khatin vaarallisuuden puolesta puhuu sen aiheuttama riippuvuus, vaara terveydelle, psyykkisen sairastumisen mahdollisuus, sosiaaliset seuraukset, mahdollinen aggressiivisuuden aiheuttaminen sekä vaikutus persoonallisuuteen. Toisaalta lieventävinä seikkoina on todettu, että huumausainetta käytetään vain tietyn etnisen ryhmän keskuudessa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tapa tuskin leviää ryhmän ulkopuolelle, aineen käyttötapa eli useiden tuntien aikana tapahtuva pureskelu ilman hengenvaarallisen yliannoksen riskiä sekä se, että pääsääntöisesti huume on nautittava tuoreena. Lausunnossa on katsottu, että khat on selvästi hasista miedompi ja nauttimistavastaan johtuvan hitaamman vaikutustavan vuoksi myös vaarattomampi huumausaine.

15. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan tavanomaisessa tapa- ja väärinkäytössä khatin akuutti myrkyllisyys on melko vähäinen, eikä siihen suun kautta tapahtuvan annostelun vuoksi liity virheellisestä annostelusta johtuvaa hengenvaaraa. Sen lyhytaikaisen käytön aiheuttama vakavan terveydellisen vaurion vaara on vähäinen, samoin sen vieroitusoireet ovat vähäisiä verrattuna moniin muihin huumausaineisiin. Khat on arvioitu useissa kansainvälisissä selvityksissä vaarattomimmaksi päihteeksi kokonaishaitoiltaan. Lausunnossa on katsottu, että khat on lievä, amfetamiinin kaltaisiin aineisiin rinnastettavissa oleva huume.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

16. Huumausainerikoksissa teon moitittavuutta voidaan arvioida aineen laadun (vaarallisuuden) ja määrän perusteella. Suuntaa-antavasti huumausaineen määrää voidaan puolestaan arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanmukaisen käyttöannoksen avulla (esimerkiksi KKO 2006:58 kohta 12).

17. Edellä mainittujen lausuntojen perusteella khat on luokiteltavissa hasista vaarattomammaksi ja selvästi miedommaksi huumausaineeksi. Näin ollen rangaistustason arvioinnissa lähtökohdaksi voidaan ottaa hasista koskeva oikeuskäytäntö siten, että rangaistuksen tulee olla jonkin verran alhaisempi kuin mitä vastaavasta käyttöannosmäärästä seuraisi hasiksen kohdalla. Sen sijaan sillä vastaajien esiin tuomalla seikalla, että khatin käyttö ei ole rangaistavaa kaikkialla Euroopassa tai että khatia käytetään vain tietyn etnisen ryhmän keskuudessa, ei ole merkitystä rangaistuksen mittaamisen kannalta.

18. Lausuntojen mukaan khatin tavanomainen käyttöannos on käräjäoikeuden ja hovioikeuden käyttämä noin 200 grammaa. Mainitun käyttöannoksen perusteella A:n syyksi luetusta 4 200 kilosta khatia saa 21 000 käyttöannosta, B:n syyksi luetusta 839 kilosta 4 195 käyttöannosta ja D:n syyksi luetusta 170 kilosta 850 käyttöannosta.

19. Huomioon ottaen vastaajien syyksi luettujen rikosten käsittämien huumausaineiden määrät ja niistä saatavat käyttöannokset sekä huumausaineen vaarallisuus verrattuna hasikseen, hovioikeuden tuomitsemia rangaistuksia on pidettävä liian ankarina. Oikeudenmukaisessa suhteessa vastaajien syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen ja heidän niistä ilmenevään syyllisyyteensä on pidettävä A:n osalta 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta, B:n osalta 1 vuoden 2 kuukauden yhteistä vankeusrangaistusta ja D:n osalta 5 kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta. Huomioon ottaen B:n rikosten vakavuus ja rikoksista ilmenevä syyllisyys sekä hänen aikaisempi rikollisuutensa hänen rangaistustaan ei ole perusteltua määrätä ehdolliseksi.

Menettämisseuraamukset

20. A, B ja D eivät ole esittäneet seikkoja, joiden perusteella menettämisseuraamuksia tai niiden kohtuullistamista tulisi arvioida toisin kuin hovioikeus. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut näiltä osin. Korkein oikeus kuitenkin oikaisee B:n menettämisseuraamuksen määräksi 83 900 euroa hänen syykseen luetun huumausaineen määrän ja hovioikeuden esittämien arviointiperusteiden mukaisesti.

Päätös- ja tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan C:n osalta hänen puolustajalleen valtion varoista maksettavaksi määrättyjä korvauksia lukuun ottamatta ja asia palautetaan kumotuilta osin Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan muilta osin seuraavasti:
A:n vankeusrangaistus alennetaan 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.
B:n yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta,
D:n ehdollinen rangaistus alennetaan 5 kuukaudeksi vankeutta. Koeaika on päättynyt käräjäoikeuden määräämin tavoin 31.8.2009.
B:n menettämisseuraamuksen määräksi oikaistaan 83 900 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Terhi Mattila.