KKO:2011:20

Veropetos Törkeä veropetos
Kirjanpitorikos
Todistelu
Oikeudenkäyntimenettely Prosessinjohto

Kysymys todistelusta ja näytön arvioinnista veropetosta ja kirjanpitorikosta koskevassa asiassa.

Kysymys myös hovioikeuden todistelun vastaanottamista koskevasta menettelystä.

RL 29 luku 1 §
RL 30 luku 9 §
OK 17 luku 11 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rauman käräjäoikeuden tuomio 24.10.2008

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään veropetokseen 1.1.2000 – 30.4.2007, koska tämä oli harjoittaessaan romukullan välitystä antanut viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta sekä veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla oli merkitystä veron määräämiselle ja siten aiheuttanut veron määräämisen liian alhaiseksi sekä veron määräämättä jättämisen. A ei ollut ilmoittanut vuonna 2001 antamassaan veroilmoituksessa 324 354 markan (54 552,43 euron) suuruisia kultamyyntejä. Vuodelta 2002 A oli ilmoittanut verottajalle, että hänellä ei ollut ollut elinkeinotoimintaa. A:n kultamyynnit olivat olleet vuonna 2002 määrältään 9 478,65 euroa. Vuonna 2003 A:n kultamyynnit olivat olleet määrältään 49 111,33 euroa, vuonna 2004 määrältään 15 314 euroa ja vuonna 2005 määrältään 31 602,76 euroa. A oli menettelyllään välttänyt tulo- ja arvonlisäveroja yhteensä 58 556 euroa.

Syytekohdassa 2 A:n katsottiin syyllistyneen kirjanpitorikokseen 1.1.2000 – 30.6.2006, koska tämä oli laiminlyönyt kirjata syytekohdassa 1 mainituista kultamyynneistä aiheutuneet tulot liiketapahtumina toiminimensä kirjanpitoon sekä laiminlyönyt kokonaan laatia tilinpäätökset 28.2.2001 päättyneen tilikauden jälkeen syytteessä tarkoitetun ajanjakson loppuun.

Käräjäoikeudessa kuultiin A:ta todistelutarkoituksessa sekä todistajina C:tä ja D:tä sekä A:sta verotarkastuksen tehnyttä verotarkastaja B:tä.

Käräjäoikeus katsoi C:n ja D:n yhdensuuntaisilla lausumilla ja asiakirjatodistelulla näytetyksi, että C:n yhtiöt sekä D:n yhtiöt olivat myyneet A:lta suoraan ostamansa tai D:n ensin C:lle myymän kultaromun kahdelle kierrätysliikkeelle.

Kierrätysliikkeiden hammasromusta edellä mainituille myyjäyhtiöille hyvityslaskuilla suorittamat määrät näytettiin jaetuiksi A:n ja kunkin hyvityksen saaneen myyjäyhtiön välillä siten, että A oli saanut 85 prosenttia ja yhtiö, C tai D 15 prosenttia. Verotarkastuskertomuksessa esitetty laskelma huomioon ottaen A:n oli katsottava saaneen romukullan keskimääräisestä 6 euron grammahinnasta 5,10 euroa.

Kultamyyntien määrät perustuivat edellä mainittujen yhtiöiden saamista hyvityslaskuista ilmeneviin kultamääriin. Asiassa oli myös näytetty C:n ja D:n lausumilla sekä hyvityslaskuista ilmenevällä selvityksellä, että hyvitykset edellä mainituille C:n ja D:n yhtiöille oli maksettu hammaskullasta. Vaikka kaikissa tositteissa ei ollut mainittu hyvitystä kullasta, oli selvityksessä otettu huomioon suoritettu hyvitys muista, hammasromukultaan sisältyvistä jalometalleista. Todistajana kuullun verotarkastaja B:n lausuma ja hänen hankkimansa selvitys A:n tekemistä kultaostoista eri hammaslääkäriasemilta tuki C:n ja D:n lausumaa A:n näille toimittamasta kultaromusta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä ehdollisen vankeuden oheisrangaistuksena 20 tuntia yhdyskuntapalvelua. Lisäksi A määrättiin kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon ja hänet velvoitettiin korvaamaan Verohallinnolle vältettyjen verojen määränä 58 556 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Iiro Lehtinen ja lautamiehet.

Muutoksenhaku ja asian käsittely Turun hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen perustellen valitustaan pääasiallisesti sillä seikalla, että C:n ja D:n yhtiöiden edelleen myymä romukulta ei ollut peräisin A:lta, vaan yhtiöt olivat myyneet kierrätysliikkeille muuta kultaa. Se oli mahdollisesti peräisin esimerkiksi elektroniikkaromusta, joka sisälsi samoja metalleja kuin hammasromukulta, eli kullan ohella myös platinaa ja palladiumia. A vetosi elektroniikkaromun sisältämien metallien osalta kirjallisena todisteena asiantuntevan todistajan sähköpostitse toimittamaan lausuntoon.

Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, jossa A:n puolustaja esitti, että mikäli kirjalliseksi todisteeksi ilmoitettua sähköpostiviestiä ei hyväksytä todisteeksi, A nimeää lausunnon antajan todistajana henkilökohtaisesti kuultavaksi.

Hovioikeuden pöytäkirjaan sähköpostiviesti merkittiin kirjalliseksi todisteeksi. Lisäksi pöytäkirjaan merkittiin syyttäjän lausuma, jonka mukaan elektroniikkaromu voi sisältää platinaa ja palladiumia.

Hovioikeuden tuomio 11.8.2009

Käsittelyratkaisunaan hovioikeus jätti sähköpostiviestin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n nojalla yksityisluontoisena kertomuksena huomioon ottamatta.

Pääasian osalta hovioikeus lausui, että todistelutarkoituksessa ja todistajina kuullut henkilöt olivat asiaan vaikuttavilta osilta kertoneet käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla. Hovioikeus korjasi vältetyn veron ja Verohallinnolle suoritettavan vahingonkorvauksen määräksi 52 846 euroa. Muilta osin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saara Laapas, Leena Virtanen-Salonen sekä Kaarlo Mikkola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Syyttäjä ja Verohallinto vastasivat valitukseen.

Välitoimet

Hovioikeus antoi pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden pyydettyä A:lta, syyttäjältä ja Verohallinnolta lausumat nämä ovat todenneet, että kysymystä elektroniikkaromun sisältämistä metalleista on pidettävä riidattomana sekä katsoneet, että hovioikeus on virheellisesti lukenut A:n syyksi samojen kultaerien myyntejä useaan kertaan. Tämän johdosta syyttäjä ja Verohallinto ovat tarkentaneet rangaistus- ja korvausvaatimuksiaan siten, että kultamyynnin määränä on pidettävä yhteensä 133 692,40 euroa ja vältettyjen tulo- ja arvonlisäverojen määränä yhteensä 41 192 euroa.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä 8.12.2010 on kuultu vastaaja A:ta sekä todistajina verotarkastaja B:tä ja C:tä sekä D:tä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta, koska A:n on katsottu harjoittaneen vuosina 2000 – 2005 romukullan välitystä ja jättäneen ilmoittamatta veroilmoituksissaan yhteensä 169 133,30 euron arvoiset kultamyyntinsä romunkeräysliikkeille sekä laiminlyöneen myyntejä koskeneen kirjanpitovelvollisuutensa. Myyty kulta on ollut A:n hammaslääkäriasemilta keräämää romukultaa. Syyttäjä ja Verohallinto ovat tarkentaneet Korkeimmassa oikeudessa kultamyynnin määräksi 133 692,40 euroa.

2. Asiassa on ensi sijassa kysymys siitä, onko A:n näytetty syyllistyneen törkeään veropetokseen ja kirjanpitorikokseen. Asiassa on kuitenkin ensiksi arvioitava hovioikeuden menettelyn lainmukaisuutta siltä osin kuin A:n hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämä asiakirja oli hovioikeuden tuomion yhteydessä antamassa käsittelyratkaisussa päätetty jättää huomiotta. Lisäksi asiassa on ratkaistava kysymys siitä, onko syyte tullut kokonaan tai joiltakin osin jättää tutkimatta sen vuoksi, että A:lle on määrätty asiassa veronkorotuksia.

Hovioikeuden todistelua koskeva menettely

3. Käsiteltävässä tapauksessa A on esittänyt hovioikeuden pääkäsittelyssä asiantuntevaksi todistajaksi katsomansa henkilön laatiman kirjallisen lausunnon, jonka mukaan elektroniikkaromu sisältää platinaa ja palladiumia. A on ilmoittanut kysyneensä tuolloin tuomioistuimelta, voitiinko lausuma jättää todisteeksi. Syyttäjä ja asianomistaja eivät olleet vastustaneet lausunnon ottamista kirjalliseksi todisteeksi. Asiasta ei ole tehty erillistä käsittelyratkaisua hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hovioikeuden pääkäsittelypöytäkirjan mukaan lausunto on merkitty kirjalliseksi todisteeksi ja lausunnon sisältö on ollut keskustelun kohteena pääkäsittelyssä. A ei ole kertomansa mukaan näissä olosuhteissa nimennyt lausunnon laatijaa kuultavaksi todistajana. Hovioikeus on kuitenkin tuomiossaan jättänyt lausunnon huomioon ottamatta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla yksityisluontoisena kertomuksena.

4. Korkein oikeus katsoo, että pääkäsittelyssä olisi pitänyt tehdä selvä päätös kirjallisen todisteen hyväksyttävyydestä. Todisteen vastaanottaminen ja keskustelun salliminen sen sisällöstä on johtanut siihen, että A on luopunut vaihtoehtoisesta henkilötodistelusta. Hovioikeuden menettely ei ole ollut asianmukaista.

5. Todistelu lausuman kohteena olleesta kysymyksestä eli siitä, että elektroniikkaromu sisältää myös platinaa ja palladiumia, on syyttäjän ja Verohallinnon Korkeimpaan oikeuteen antamien vastausten perusteella tullut riidattomaksi. Näin ollen ja enemmän viivästyksen välttämiseksi Korkein oikeus on ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen.

A:lle määrättyjen veronkorotusten merkitys syytteen tutkimisen kannalta

6. A:lle on määrätty veronkorotuksia nyt kyseessä olevan menettelyn johdosta. A on ilmoittanut, että hän on hakenut muutosta veronkorotuspäätöksiin, jotka eivät siten ole lopullisia.

7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

8. Korkein oikeus toteaa, että kun A on hakenut muutosta hallinnollisessa menettelyssä määrättyihin veronkorotuksiin eikä asiaa siten ollut vielä hallinnollisesti lopullisesti ratkaistu syytteen tullessa käräjäoikeudessa vireille, häntä ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarkoittamalla tavalla lopullisesti vapautettu tai tuomittu nyt käsillä olevasta menettelystä (KKO 2010:45, 2010:46 ja 2010:82). Näin ollen syyte voidaan tutkia.

Veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta esitetty näyttö

Kirjalliset todisteet

9. Asiassa on ilmennyt, että A:n harjoittamaa kultakauppaa on ryhdytty tutkimaan niiden tietojen perusteella, jotka ovat tulleet esille eräässä toisessa metalliromun kauppaan liittyvässä veropetostutkinnassa. Tuo esitutkinta on muun muassa koskenut tässä asiassa todistajina kuultuja C:tä ja D:tä ja sen eräänä aiheena on ollut heidän hallitsemiensa yhtiöiden kautta harjoittamansa laajamittainen romumetallin välitys. Sittemmin A:han on kohdistettu verotarkastus, ja verotarkastuskertomuksessa 18.4.2007 on katsottu, että C:n ja D:n yhtiöiden välittämä kultaromu on ollut A:n hammaslääkäriasemilta hankkimaa hammaskultaromua. Tämä verotarkastuskertomuksessa ilmaistu näkemys on ollut myös syytteen ja alempien oikeuksien syyksilukemisen perusteena.

10. Asiassa on esitetty kirjallisina todisteina A:n toiminimeä koskevia tilinpäätöstietoja. Niihin sisältyvien tuloslaskelmien mukaan toiminimen liikevaihto on ollut 1 010 markkaa 28.2.1999 päättyneeltä tilikaudelta, 32 849,75 markkaa 28.2.2000 päättyneeltä tilikaudelta ja 38 790 markkaa 28.2.2001 päättyneeltä tilikaudelta.

11. Syyttäjä on katsonut, että A oli siitä huolimatta, että hän oli ilmoittanut lopettaneensa hammaskultaromun keräämiseen liittyvän liiketoimintansa vuoden 2001 aikana, edelleen jatkanut hammaskultaromun ostamista ja sen myyntiä C:n ja D:n yhtiöille. Ostoista on kirjallisina todisteina esitetty kolmelta hammaslääkäriasemalta pyydettyjä myyntitositteita. Niiden mukaan A oli 2.9.2002 – 21.4.2006 seitsemällä eri kerralla ostanut hammaskultaromua yhteensä 2 082 euron arvosta.

12. Syytteen tueksi on esitetty kirjallisina todisteina kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n antamia ostohyvityslaskuja ja vastaanottoilmoituksia. Näiden yhtiöiden liiketoimintaan on kuulunut muun muassa romumetallien kierrättäminen, jalostaminen ja edelleen myyminen. Mainitut todisteet ovat liittyneet kyseisten yhtiöiden ostoihin C:n ja D:n yhtiöiltä. Todisteiden mukaan ostot ovat käsittäneet kultaa, platinaa ja palladiumia sisältäneitä metalliseoksia. Todisteista on nähtävissä myös ne euromäärät, joilla kierrätysliikkeet X Oy ja Y Oy ovat hyvittäneet eri jalometalleista C:n ja D:n yhtiöitä.

13. A:ta koskevassa verotarkastuskertomuksessa on katsottu, että niistä suorituksista, jotka kierrätysliikkeet X Oy ja Y Oy ovat maksaneet C:n ja D:n yhtiöille, on A:lle päätynyt noin 85 prosenttia. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut A:n saamien suoritusten yhteismääräksi 133 692,40 euroa. Tätä summaa on pidetty A:n toimittaman hammasromukullan myynnin määränä. A:n käyttämäksi myyntihinnaksi on katsottu 5,10 euroa grammalta.

Henkilötodistelu

14. A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut lopettaneensa hammaskultaromun keräämisen kannattamattomana vuonna 2001 ja siirtyneensä sittemmin eläkkeelle. C:n ja D:n kanssa hän oli käynyt kauppaa hammaskultaromulla ennen toimintansa lopettamista. Tämän jälkeen hän oli saattanut myydä yhden pienen erän C:lle. Edellä kohdassa 11 mainituista hammaskultaromun ostoista hammaslääkäriasemilta A on kertonut, että kyseiset pienet erät hän oli ostanut käydessään tapaamassa vanhoja liikekumppaneitaan.

15. Verotarkastaja B on kertonut Korkeimmassa oikeudessa, että kultaromun myynti C:n ja D:n yhtiöistä edelleen kierrätysyhtiöille X Oy ja Y Oy oli yhdistetty A:han nimenomaan sillä perusteella, että metallierät olivat sisältäneet kullan ohella platinaa ja palladiumia. Vertailun vuoksi oli kerätty tietoja A:n hammaskultaromuhankinnoista muutamilta hammaslääkäriasemilta, joilta A oli aikaisemmin hankkinut kultaa. Näistä hammaslääkäriasemista noin puolet oli ilmoittanut A:n ostaneen kultaa. A oli verotarkastuksessa kiistänyt myyneensä kultaa, mutta hän ei ollut antanut alustavaan verotarkastuskertomukseen vastinetta eikä siten täyttänyt selvitysvelvollisuuttaan. Verotarkastusta tehtäessä ei ollut tiedetty, että myös elektroniikkaromu sisälsi kullan ohella platinaa ja palladiumia. B on kertonut, että tällainen tieto olisi voinut muuttaa oletusta siitä, että kultaerät olivat olleet nimenomaan A:n myymiä.

16. C on puolestaan kertonut ostaneensa A:lta joko suoraan tai D:n kautta syytteessä mainittuja hammaskultaromueriä yhdestä kolmeen kilon erissä kolmesta neljään kertaan vuodessa. Niiden kierrätysliike Y Oy:lle tapahtuneiden myyntien osalta, joita koskevat tositteet eivät sisältäneet hyvitystä kullasta mutta kylläkin platinasta ja palladiumista, oli hyvitys kullasta maksettu myöhemmin. C:n mukaan elektroniikkaromusta saadun kullan kultapitoisuus oli yli 99 prosenttia eikä elektroniikkaromu hammaskultaromusta poiketen sisältänyt platinaa ja palladiumia. Elektroniikkaromusta peräisin olevaa kultaa C oli ostanut noin yhden kilon erissä. C oli saanut palkkioksi vain muutaman prosentin osuuden hänen kauttaan kulkeneesta A:n hammaskultaromusta.

17. D on kertonut ostaneensa yhtiönsä kautta A:lta syytteessä mainittuja kultaeriä yhden – kahden, jopa kolmen kilon erissä useita kertoja vuodessa ja myyneensä niitä edelleen C:lle tai kierrätysliike X Oy:lle jatkuvasti koko syytteessä tarkoitettuna aikana. Hän oli käynyt kauppaa ainoastaan A:n toimittamalla hammaskultaromulla. D oli saanut toiminnastaan muutaman prosentin palkkion.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

18. Korkein oikeus toteaa, että rikosasiassa vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä, vaan syyttäjän on näytettävä syyte toteen. Tältä osin rikosasian oikeudenkäynti poikkeaa esimerkiksi hallinnollisesta verotusmenettelystä, jonka osalta laissa on säädetty verotarkastuksen kohteelle velvollisuus esittää selvitystä verotukseensa vaikuttavista seikoista. Esimerkiksi verotettavaa tuloa vähentävien kulujen osalta voidaan rikosasian vastaajan kannalta yleensä pitää riittävänä niin yksityiskohtaista ja uskottavaa väitettä, että syyttäjälle voidaan asettaa velvollisuus osoittaa esimerkiksi vertailutietoja hankkimalla, ettei vastaajan väite pidä paikkansa. Rikosasian käsittely poikkeaa myös suullisen todistelun vastaanottamisen välittömyyttä koskevien säännösten johdosta verotarkastusmenettelystä, jossa hankitaan selvitystä hallinnollisen verotuspäätöksen perusteeksi. Verotarkastuksessa tehtyjä johtopäätöksiä ei siten voida ottaa sellaisinaan rikosasiassa tuomion perusteeksi, vaan tapauskohtaisesti on arvioitava, mikä merkitys verotarkastuksessa esiin tulleille seikoille on näyttöä arvioitaessa annettava. Syyksilukeminen on voitava perustaa rikosoikeudellisiin periaatteisiin ja rikosoikeudenkäynnin menettelytapoihin.

Näytön arviointi

19. Käsiteltävän asian kannalta on olennaista, onko A:n näytetty harjoittaneen hammaskultaromun välitystä alempien oikeuksien ratkaisuissa hänen syykseen luetulla tavalla. Syyksilukeva ratkaisu on perustunut ennen kaikkea siihen, että C ja D olivat todistajina kertoneet, että A oli toimittanut heidän yhtiöilleen hammaskultaromua syyttäjän ilmoittamat määrät. Tämän tueksi on esitetty asiakirjaselvitystä, kuten kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n hyvityslaskuja.

20. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on lähtökohtaisesti kysymys mainittujen todistajankertomusten ja A:n kertomuksen uskottavuuden arvioimisesta. C:n ja D:n kertomusten näyttöarvoon vaikuttaa heidän asemansa tässä asiassa heitä itseään koskeneen, kohdissa 9 ja 25 mainitun rikosasian johdosta. Mahdollista olisi ollut esittää yksityiskohtaista todistelua sekä A:n väitettyjen hammaslääkäriasemilta tapahtuneiden hammaskultaromun ostojen että C:n ja D:n yhtiöiden kierrätysyhtiöille toimittamien hammaskultaromuerien osalta. Tällainen selvitys olisi voinut tuoda lisävalaistusta siihen, pitävätkö C:n ja D:n A:lta hankkimakseen ilmoittamat hammaskultaromumäärät paikkansa.

21. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty sellaisia kirjallisia todisteita, jotka suoranaisesti osoittaisivat, että C:n ja D:n yhtiöt olisivat ostaneet syytteessä tarkoitettuja määriä romukultaa juuri A:lta. A:n ei ole väitettykään käyneen kauppaa muulla kuin hammaskultaromulla.

22. Kierrätysliike Y Oy:n yhdessä, 23.10.2000 päivätyssä tositteessa on selitteenä ”hammaskultaromua” määrältään 263,5 grammaa. Muissa tositteissa on käytetty erilaisia kultapitoiseen jätteeseen viittaavia nimikkeitä ja näissä tositteissa kultaromun määrä on ollut pääsääntöisesti noin yhden kilon suuruusluokkaa. Syyttäjän Korkeimmassa oikeudessa tekemän syytteen tarkennuksen mukaan D:n yhtiön kautta on myyty kaksi kultaerää kierrätysliike X Oy:lle, toinen 2.11.2005 ja toinen 28.12.2005.

23. Edellä kohdassa 22 mainittu kierrätysliike Y Oy:n tosite 23.10.2000 viittaa hammaskultaromuun, jollaista A on kerännyt. Kyseisenä aikana A on kuitenkin riidattomasti tehnyt myös sellaista hammaskultaromukauppaa, josta hän on pitänyt kirjanpitoa ja maksanut saamastaan tulosta veroja. Asiassa ei ole osoitettu, ettei kyseinen kultaerä ole peräisin tästä toiminnasta.

24. C ja D ovat johdonmukaisesti alemmissa oikeuksissa ja myös Korkeimmassa oikeudessa kertoneet A:n toimittaneen C:n ja D:n yhtiöille syytteessä tarkoitettuina ajankohtina ne määrät hammaskultaromua, jotka syytteessä on mainittu. Kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n vastaanottotodistuksissa ja hyvityslaskuissa on C:n ja D:n mukaan ollut kysymys juuri A:lta peräisin olevasta hammaskultaromusta.

25. Kuten edellä on todettu, C:n ja D:n kertomusten merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon heidän asemansa siinä edellä kohdassa 9 tarkoitetussa rikosasiassa, jonka tutkinnasta myös nyt käsillä oleva tapauksen tutkinta on lähtenyt liikkeelle ja johtanut A:ta koskevaan rikosepäilyyn. Kyseisessä tapauksessa C on tuomittu kahden vuoden seitsemän kuukauden ehdottomaan ja D yhden vuoden neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

26. Korkein oikeus katsoo, että C:n todistajankertomuksen näyttöarvoa heikentää se, mitä hän on kertonut elektroniikkaromun kultapitoisuudesta ja siitä, ettei sanottu romu sisältänyt platinaa eikä palladiumia. Asiassa on tullut riidattomaksi, että elektroniikkaromu sisältää mainittuja jalometalleja. C:n yhtiöt ovat käyneet kauppaa myös elektroniikkaromulla kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n kanssa, joten yhtiöistä saatu asiakirjaselvitys ei välttämättä osoita, että kaupankäynti olisi koskenut hammaskultaromua, vaikka C onkin niin kertonut. Kun otetaan huomioon C:n romukauppaan liittyvä kokemus, ei voida pitää uskottavana, ettei hän olisi tiennyt, mitä jalometalleja hänen yhtiöidensä kautta kulkenut elektroniikkaromu on sisältänyt.

27. C:n kertomuksen näyttöarvoa heikentää myös se, että hänen kertomuksensa perusteella A:n kultamyynneiksi on katsottu sellaisiakin kierrätysliike Y Oy:n ostoja, joita koskevissa tositteissa ei ole lainkaan ilmennyt hyvitetyn kullasta vaan pelkästään platinasta ja palladiumista. C:n mukaan hyvitys kullasta oli tehty myöhemmin eri laskulla. Kuitenkaan oikeudenkäyntiaineistossa ei ole tällaisia laskuja, vaikka verotarkastaja B on kertonut käsityksenään, että kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n ostotositteet olivat tarkastuksessa kattavasti käytettävissä. C:n ja D:n kertomusten mukaan A:n toimittamien kertaerien määrä on ollut myös huomattavasti suurempi kuin kierrätysliike Y Oy:n 23.10.2000 päivätyssä tositteessa mainittu määrä 263,5 grammaa.

28. Verotarkastuksessa on A:n kultamyyntien määräksi katsottu kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n hyvityslaskujen perusteella yli 130 000 euroa ja A:n myyntihintana on päädytty pitämään noin 5,1 euroa grammalta. Tällöin A:n ostaman ja edelleen myymän kullan määrä olisi yli 25 kiloa. Ottaen huomioon A:n toiminimen kirjanpidon mukainen liikevaihto 28.2.2000 päättyneeltä tilikaudelta olisi kultamyynnin arvo tuohon liikevaihtoon verrattuna ollut vuonna 2001 liki kymmenkertainen, vuonna 2003 noin kahdeksankertainen ja muina vuosina noin kaksin- tai kolminkertainen. A:n keräämäksi ja myymäksi väitettyä määrää voidaan pitää tähän nähden erittäin suurena.

29. Korkein oikeus toteaa, että kerättäessä verotarkastuksessa hammaslääkäriasemilta vertailutietoja otanta on ollut suppea ja koskenut sellaisia asemia, joilta A oli kirjanpitonsa mukaan aikaisemmin tehnyt romukultahankintoja. Otannan perusteella verotarkastuskertomuksessa on päätelty, että A oli ostanut romukultaa noin puolelta aikaisemmista liikekumppaneistaan. Ostojen määrä on ollut syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona eli usean vuoden aikana yhteensä noin 2 000 euroa. Tämän perusteella ei voida katsoa, että A olisi harjoittanut laajamittaista hammaskultaromun kauppaa hammaslääkäriasemien kanssa.

30. Ainakin C on myynyt yhtiöidensä kautta kierrätysyhtiöille myös elektroniikkaromua. Vaikka asiassa ei ole esitetty tarkkaa selvitystä siitä, miten paljon myyty romu on sisältänyt platinaa ja palladiumia, niin joka tapauksessa romu on edellä todetuin tavoin sisältänyt noita jalometalleja. Tämän vuoksi kierrätysyhtiöiden vastaanottotodistusten ja hyvityslaskujen perusteella, lukuun ottamatta kohdassa 22 mainittua tositetta, ei voida tehdä luotettavia päätelmiä siitä, millaisen romun myyntiin ne ovat liittyneet.

Yhteenveto näytön arvioinnista

31. Korkein oikeus toteaa näytön arvioinnin koskevan keskeisesti kysymystä, vähentävätkö edellä selostetut seikat ennen muuta C:n ja D:n todistajanlausuntojen uskottavuutta siinä määrin, että jää varteenotettava epäily A:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuihin rikoksiin.

32. Syytettä tukevat jossakin määrin ne tiedot, joita asiassa esitetyn selvityksen mukaan on saatu hammaslääkäriasemilta A:n tekemistä hammaskultaromun ostoista. Korkein oikeus katsoo, toisin kuin alemmat oikeudet, että kierrätysliikkeiden X Oy:n ja Y Oy:n vastaanottotodistuksista ja hyvityslaskuista esitetty selvitys viittaa vain vähäisessä määrin siihen, että C:n ja D:n yhtiöt olisivat ostaneet A:lta ilmoitetut hammaskultaromuerät. Verotarkastuskertomuksesta ilmenevästä selvityksestä ei edellä kerrotuista syistä saa riittävää tukea sille, että C:n ja D:n ilmoittamat ostomäärät pitäisivät paikkansa.

33. C:n ja D:n kertomuksia on edellä todetuin tavoin arvioitava siitä lähtökohdasta, että heidät on tuomittu rangaistukseen muun muassa laajamittaisesta veropetostoiminnasta. Selvitys siitä, millaisia määriä hammaskultaromua A on ostanut hammaslääkäriasemilta, on jäänyt niin suppeaksi, ettei se osoita A:n hankkineen sanottua romua niin suuria määriä kuin on väitetty. Kierrätysliike X Oy:stä ja Y Oy:stä hankitusta asiakirjaselvityksestä ei voida päätellä varmuudella kuin yhdessä tapauksessa, että kysymys on ollut nimenomaan hammaskultaromun kaupasta. A:n aikaisemmasta liiketoiminnasta esitetyn selvityksen perusteella hänen verraten pienimuotoinen liiketoimintansa olisi laajentunut syytteessä tarkoitettuna aikana niin mittavaksi, ettei sellaista laajentumista voida pitää uskottavana. Selvitettyjen ostojen vähäisyys huomioon ottaen asiassa ei ole näytetty, että A olisi harjoittanut romukullalla sellaista kauppaa, josta hänelle olisi kertynyt veropetoksen tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla verotettavaa tuloa tai josta hän olisi ollut kirjanpitovelvollinen.

34. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin törkeään veropetokseen ja kirjanpitorikokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja liiketoimintakiellosta sekä vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Juha Häyhä, Timo Esko ja Ari Kantor. Esittelijä Kaarlo Hakamies.