KKO:2011:66

Varkausrikos Varkaus Näpistys

A oli kolmen viikon aikana yhdeksällä eri kerralla anastanut useasta myymälästä kerrallaan 9,84 – 57,80 euron arvosta alkoholijuomia, elintarvikkeita ja vaatteita. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt varkauksiin vai näpistyksiin.

RL 28 luku 1 § 1 mom
RL 28 luku 3 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virallisen syyttäjän vaatimukset Lappeenrannan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevistä yhdeksästä varkaudesta (syytekohdat 1 – 7, 9 ja 10) ja eräistä muista rikoksista. Lisäksi syyttäjä vaati, että A:lle rangaistusta mitattaessa otetaan koventamisperusteena huomioon A:n aikaisempi rikollisuus rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukaisesti.

Käräjäoikeuden tuomio 1.10.2009

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syytteessä kerrotuin tavoin anastanut
1) 8.8.2009 Mikkelissä Alko Oy:n myymälästä kolme pulloa viinaa arvoltaan 57,80 euroa,
2) 10.8.2009 Mikkelissä Alko Oy:n myymälästä pullon viinaa arvoltaan 12,90 euroa,
3) 17.8.2009 Lappeenrannassa Dressmann Oy:n myymälästä samettihousut arvoltaan 49,95 euroa,
4) 19.8.2009 Lappeenrannassa Jarkko Kolehmainen Oy:n myymälästä erilaisia elintarvikkeita arvoltaan 9,84 euroa,
5) 22.8.2009 Lappeenrannassa 4-Leaved Clover Oy Ab:n huoltoasemalta yhdeksän tölkkiä siideriä arvoltaan 27,90 euroa,
6) 24.8.2009 Lappeenrannassa K-Citymarket Oy:n myymälästä farmarihousut arvoltaan 49,95 euroa,
7) 27.8.2009 Lappeenrannassa Suomen Lähikauppa Oy:n myymälästä ulkoiluhousut ja kaksi pulloa keskiolutta arvoltaan 42,01 euroa,
9) 28.8.2009 Lappeenrannassa kahdesti lyhyin väliajoin Jarkko Kolehmainen Oy:n myymälästä erilaisia elintarvikkeita arvoltaan noin 12 euroa ja
10) 29.8.2009 Lappeenrannassa K-Citymarket Oy:n myymälästä erilaisia elintarvikkeita arvoltaan 22,60 euroa.

Käräjäoikeus lausui anastusrikosten osalta, että tekoja ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä, vaikka anastetun omaisuuden arvo olikin teoissa ollut vähäinen. A oli vankilasta päästyään jo heti seuraavana päivänä syyllistynyt anastusrikokseen ja jatkanut tekojaan siihen asti, kunnes hänet oli pidätetty. A:n rikosrekisteri osoitti, että hän oli ottanut tämänlaatuisen rikollisuuden elämäntavakseen.

Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus lausui, että rangaistusta mitattaessa oli otettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan nojalla koventamisperusteena huomioon A:n aikaisempi rikollisuus, joka jo lukumääränsäkin osalta osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kohtien 1 – 7, 9 ja 10 osalta yhdeksästä varkaudesta sekä A:n syyksi näiden rikosten lisäksi lukemistaan varkauden yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikennerikkomuksesta yhteiseen 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ajokieltoon sekä määräsi A:n pidettäväksi edelleen vangittuna. Käräjäoikeus sovelsi kaikkiin rikoksiin rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperustetta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirjo Peura-Vasama.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 1.12.2009

A valitti hovioikeuteen ja katsoi kohdissa 1 – 7, 9 ja 10 syyllistyneensä ainoastaan näpistyksiin.

Hovioikeus totesi, että anastusrikokset oli tehty lyhyen ajan sisällä ja ne olivat tekotavaltaan samanlaisia. Anastukset oli tehty viemällä tavarat maksamatta liikkeiden aukioloaikana. Tekosarja osoitti, ettei kysymys ollut ollut yksittäisistä, hetken mielijohteesta tehdyistä anastusrikoksista, vaan A oli ottanut tavakseen hankkia elintarvikkeita, alkoholijuomia ja vaatteita anastamalla niitä jatkuvasti lyhyen ajan kuluessa siten, että osa anastuksista oli kohdistunut samoihin liikkeisiin. A:n menettelyä ei näin ollen voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Helena Metso ja Pirjo Haaja.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A vaati valituksessaan, että hänen katsotaan syytekohdissa 1 – 7, 9 ja 10 syyllistyneen varkauksien asemesta näpistyksiin ja että tuomittua rangaistusta alennetaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on kolmen viikon aikana yhdeksällä eri kerralla anastanut alkoholijuomia, elintarvikkeita ja vaatteita useasta myymälästä. Anastetun omaisuuden arvo kertaa kohden on vaihdellut 9,84 eurosta 57,80 euroon. Anastukset on tehty liikkeiden aukioloaikana viemällä anastuksen kohteena ollut omaisuus vaatteisiin kätkettynä tai muuten huomiota herättämättä kassan ohi.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko A kohdassa 1 mainituilla teoillaan syyllistynyt varkauksiin vai näpistyksiin, ja rangaistuksen määräämisestä.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

3. Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan varkaudesta tuomitaan se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan anastamista pidetään näpistyksenä, jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

4. Näpistyksen tunnusmerkistö siis edellyttää, että anastusta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Säännöksen esitöissä todetaan kokonaisarvostelua koskevan edellytyksen sisältävän sen, että anastusta ei ole aina pidettävä näpistyksenä, vaikka anastetun omaisuuden arvo olisikin vähäinen. Huomioon on otettava muutkin seikat kuin anastetun omaisuuden arvo. Kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ei olisi pidettävä anastusta, jonka toteuttamisessa on aiheutettu huomattavaa vahinkoa. Samanlainen merkitys voisi olla myös sillä, että anastuksessa olisi käsillä jokin törkeän varkauden ankaroittamisperuste. (HE 66/1988 vp s. 38).

5. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2002:33 ottanut kantaa anastussarjaan, jossa anastetun omaisuuden arvo oli ollut eräiden anastusten kohdalla vähäinen. Tapauksessa rikoksentekijä oli anastanut automatkan aikana kymmenellä eri paikkakunnalla 16:sta myymälästä omaisuutta. Anastukset oli tehty viemällä tavarat maksamatta myymälän aukioloaikana. Arvioidessaan sitä, oliko kukin varkaus erikseen ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen, Korkein oikeus on ottanut huomioon, että kukin teko oli ollut osa valittajana olevan rikoksentekijän ja hänen rikoskumppaninsa etukäteen tekemästä anastusten suorittamista koskevasta suunnitelmasta. Korkein oikeus on katsonut, ettei mikään anastuksista ollut vähäinen.

6. Korkein oikeus toteaa, että näpistystä koskevassa lainkohdassa ei ole yksityiskohtaisesti säädetty, millä perusteella anastusta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Edellä kohdassa 5 todetuin tavoin kokonaisarvostelussa tulee antaa merkitystä sille, onko anastaminen ollut suunnitelmallista. Rikoksia, joiden toteuttamiseen sisältyy laissa rikoksen paheksuttavuutta lisäävinä pidettyjä piirteitä, ei yleensä voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä. Rikoksen toistaminen ei sinänsä ole rikoksen tunnusmerkistön arviointiin vaikuttava seikka, mutta sekin saattaa ilmentää esimerkiksi sellaista suunnitelmallisuutta, joka osoittaa rikoksen tavanomaista suurempaa paheksuttavuutta.

Kokonaisarvostelu tässä tapauksessa

7. Kaikissa nyt kysymyksessä olevissa anastuksissa omaisuuden arvo on ollut selvästi alhaisempi kuin se arvo, joka yleensä voi johtaa teon katsomiseen varkaudeksi. Anastukset on suoritettu liikkeiden aukioloaikana eikä niihin ole liittynyt muun omaisuuden vahingoittamista. Asiassa ei ole ilmennyt viitteitä siihen, että tavarat olisi hankittu jälleenmyyntiä tai muuta vastaavaa liiketoimintaa varten. Anastuksia on ollut useita ja ne on tehty verraten lyhyen ajan kuluessa. Anastusten toistuvuus viittaa siihen, että A on käyttänyt anastuksia tapana hankkia haluamaansa omaisuutta. Anastetun omaisuuden laatu (alkoholi, elintarvikkeet, vaatteet) ja anastusten tekoajat viittaavat kuitenkin enemmänkin satunnaisen tarpeen synnyttämään rikosajatukseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei anastuksista ilmene suunnitelmallisuutta.

8. Anastukset on tehty viemällä esineet vaatteisiin kätkettyinä tai muuten huomiota herättämättä kassan ohi. Anastuksiin ei ole liittynyt uhkaa liikkeiden henkilökuntaa kohtaan eikä niiden tekotapa osoita muutoinkaan tyypillisestä näpistyksestä poikkeavaa piittaamattomuutta.

9. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kysymys on ollut toistuvasta, mutta muutoin tavoitteiltaan ja toteuttamistavoiltaan tavanomaisesta vähäarvoisen omaisuuden anastamisesta omaan käyttöön. Anastukset ovat olleet kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. A on siten kohdissa 1 – 7, 9 ja 10 syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemien varkauksien asemesta näpistyksiin.

Rangaistuksen määrääminen

10. Asiassa on tämän jälkeen kysymys rangaistuksen mittaamisesta, jolloin on harkittava, miten syyksilukemisen lieventäminen vaikuttaa mittaamiseen. Vielä on arvioitava, otetaanko mittaamisessa huomioon koventamisperusteena A:n aikaisempi rikollisuus.

11. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

12. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperuste ilmentää periaatetta, jonka mukaan rikosten uusiminen rangaistukseen tuomitsemisen jälkeen johtaa ankaroituviin rangaistuksiin. Seuraamusten ankaroittaminen osoittaa rikoksen uusimisen erityistä paheksuttavuutta ja sillä pyritään nostamaan uusimiskynnystä (HE 44/2002 vp s. 193 – 195). Korkein oikeus toteaa, että jossakin tapauksessa rikosten toistaminen saattaa liittyä niin kiinteästi rikoksentekijän elämäntapaan, ettei rangaistusten ankaroittaminen enää ehkäise häntä syyllistymästä uusiin rikoksiin. Tästä huolimatta on selvänä lähtökohtana pidettävä, että rikosten toistaminen seuraamuksista välittämättä osoittaa tekijässään erityistä moitittavuutta.

13. A:n rikosrekisteristä ilmenee, että hän on ennen nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin syyllistymistään toistuvasti tehnyt samankaltaisia rikoksia. Vankeusrangaistuksen suoritettuaan hän on syyllistynyt erityisesti anastusrikoksiin verraten nopeasti uudelleen. Tässä tapauksessa kysymys ei ole ollut harvoin toistuvista satunnaisista anastuksista eikä myöskään harkitsemattomista houkuttelevan tilanteen synnyttämistä rikospäätöksistä, vaan anastukset osoittavat sinänsä toistuvaa taipumusta käydä anastamalla hankkimassa erilaisia tavaroita, kuten alkoholia, elintarvikkeita ja vaatteita.

14. Korkein oikeus katsoo, että vaikka A:n syyksi nyt luetut anastusrikokset liittyvät hänen elämäntapaansa, tämä seikka ei kuitenkaan osoita sellaisia A:n menettelyn moitittavuutta vähentäviä piirteitä, joiden johdosta A:lle näistä rikoksista rangaistusta tuomittaessa ei tulisi soveltaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperustetta.

15. Edellä mainittujen yhdeksän näpistyksen lisäksi A:n syyksi on hovioikeuden tuomiolla luettu varkauden yritys, törkeä rattijuopumus, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta ja liikennerikkomus. Hovioikeus on tuominnut A:n syyksi luetuista rikoksista kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen. Joissakin tapauksissa voi olla perusteltua pysyttää rangaistus, vaikka ylempi oikeus lukee saman teon syyksi otsikoltaan lievempänä rikoksena kuin alempi oikeus. Tässä tapauksessa varkauksien katsominen näpistyksiksi on niin merkittävä muutos syyksilukemisessa, että hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut mittaamisperusteet huomioon ottaen pidettävä liian ankarana. A:n syyksi nyt luettujen rikosten vahingollisuus ja hänen niistä ilmenevä syyllisyytensä samoin kuin alempien oikeuksien hänen syykseen lukemat muut rikokset ja sovellettu rangaistuksen koventamisperuste huomioon ottaen Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle yhteistä neljän kuukauden vankeusrangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Kohdissa 1 – 7, 9 ja 10 syyte varkauksista hylätään ja A:n syyksi luetaan kussakin kohdassa rikoslain 28 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla näpistys. A tuomitaan näistä rikoksista ja hänen syykseen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa luetuista varkauden yrityksestä (kohta 8), törkeästä rattijuopumuksesta (kohta 11), kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (kohta 12) ja liikennerikkomuksesta (kohta 13) yhteiseen neljän kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Minna Mattila.