KKO:2011:83

Sotilasrikos Luvaton poissaolo Karkaaminen
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen mittaaminen

Varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty A oli jäänyt saapumatta palveluspaikkaansa määräaikaan 13.7.2009 mennessä jatkaen poissaoloaan 18.8.2009 saakka, jolloin hän oli oma-aloitteisesti saapunut palveluspaikkaansa. Palveluspaikkaan saapumisen jälkeen A oli samana päivänä hakenut muutosta palveluksenaloittamisajankohtaan perustellen hakemustaan 14.8.2006 alkaneilla ja 4.6.2011 päättyviksi arvioiduilla opinnoillaan. Hakemus oli 19.8.2009 hyväksytty ja A oli määrätty saapumaan uudelleen palvelukseen 11.7.2011. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n oikeudettomasta poissaolosta oli aiheutunut olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan ja että A oli syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen. Ks. KKO:2003:64

Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä. (Ään.)

RL 45 luku 9 §
RL 45 luku 10 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 22.12.2009

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että asevelvollinen A oli vastaanottanut palvelukseenastumismääräyksen, jonka mukaan hänen oli tullut saapua 13.7.2009 varusmiespalvelukseen Pioneerirykmenttiin. A oli jäänyt oikeudettomasti saapumatta määräaikana 13.7.2009 palvelukseen ja hän oli ollut poissa palveluksesta 18.8.2009 saakka, jolloin hän oli ilmoittautunut palveluspaikassaan. Käräjäoikeus viittasi siihen, että sotilasviranomaiset olivat katsoneet poissaolosta aiheutuneen olennaisen haitan A:n koulutukselle.

Käräjäoikeus totesi, että A:n palvelukseen astumista oli siirretty kahdella vuodella keskeneräisen opiskelun takia. Lykkäyksen syy ei osoittanut, että A olisi ollut palveluskyvytön, joten poissaolosta oli aiheutunut olennainen keskeytys tai muu haitta palvelukselle.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaiseen karkaamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Tapani Koppinen sekä sotilasjäsenet, majuri Hannu Haapamäki ja luutnantti Teuvo Hankilanoja.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.10.2010

A valitti hovioikeuteen ja vaati ensisijaisesti syytteen hylkäämistä sekä toissijaisesti sitä, että hänen syykseen luetaan karkaamisen asemesta luvaton poissaolo ja että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Hovioikeus totesi, että A oli ollut velvollinen huolehtimaan siitä, että hän astui asianmukaisesti palvelukseen. Jäämällä määräaikana saapumatta palvelukseen hänen oli katsottava suhtautuneen ainakin välinpitämättömästi palvelusvelvollisuuteensa ja siten tahallaan rikkoneen sanottua velvollisuuttaan.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 45 luvun 10 §:n mukaan sotilas, joka on jatkanut oikeudetonta poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan, on tuomittava rangaistukseen karkaamisesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jos voidaan todeta, että ne perusteet, joiden vuoksi asevelvollinen on palveluspaikkaan saapumisensa jälkeen katsottu palveluskelvottomaksi ja vapautettu palveluksesta, ovat olleet olemassa jo poissaolon alkaessa, poissaolosta ei voida katsoa aiheutuneen olennaista keskeytystä asianomaisen koulutuksessa (KKO 2003:64). A:n ei ollut todettu olleen palveluskelvoton. Sillä seikalla, että hänelle oli palvelukseen saapumisen jälkeen päätetty myöntää lykkäystä opintojen vuoksi, ei ollut merkitystä asian arvioinnissa. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen siltä osin, kuin A:n syyksi oli luettu karkaaminen, ei ollut.

Hovioikeus katsoi, ettei A:n tekoa ollut sen haitallisuuteen ja siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt seikkoja, joiden perusteella rikosta olisi tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä pidettävä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana. Perusteita A:n jättämiselle rangaistukseen tuomitsematta ei ollut.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa muun ohella rikoksen vahingollisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. A:lle tuomittu rangaistus vastasi yleistä rangaistuskäytäntöä, eikä asiassa ollut ilmennyt perusteita poiketa siitä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Veli Hokkanen ja Merja Söderström sekä sotilasjäsenet, eversti Olli-Matti Salminen ja eversti Hannu Liimatta.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänen syykseen luetaan karkaamisen asemesta luvaton poissaolo ja että rangaistus lievennetään sakoksi.

Vastauksessaan syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

A:n menettely

1. A on ollut hänelle tiedoksiannetun palvelukseenastumismääräyksen mukaan velvollinen saapumaan palveluspaikkaansa 13.7.2009. A on saapunut palveluspaikkaansa oma-aloitteisesti vasta 18.8.2009. Palveluspaikkaan saapumisen jälkeen A:n on todettu olleen terveydentilansa puolesta palveluskelpoinen.

2. A on välittömästi palveluspaikkaan saapumisen jälkeen hakenut muutosta palveluksen aloittamisajankohtaan ja aluetoimiston päätöksellä 19.8.2009 palveluksenaloittamisajankohtaa on muutettu. A on määrätty saapumaan palvelukseen 11.7.2011 ja hänet on kotiutettu 19.8.2009.

Poissaoloa koskevat rangaistussäännökset

3. Rikoslain 45 luvun 9 §:n mukaan sotilas, joka oikeudettomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen on palveltava, taikka jää sinne määräaikana saapumatta, on tuomittava luvattomasta poissaolosta. Saman luvun 10 §:n mukaan sotilas tuomitaan karkaamisesta, jos hän on jatkanut 9 §:ssä tarkoitettua poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

Kysymyksenasettelu

4. Hovioikeus on tuominnut A:n karkaamisesta. A on valituksessaan vaatinut, että hänen katsotaan karkaamisen sijasta syyllistyneen vain luvattomaan poissaoloon. A:n valituksen johdosta asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko A:n poissaolosta aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Jos vastaus on myöntävä, asiassa on toiseksi arvioitava, mikä merkitys karkaamissäännöstä sovellettaessa annetaan sille, että A on heti palveluspaikkaan saapumisen jälkeen hakenut muutosta palveluksen aloittamisajankohtaan, ja aluetoimisto on seuraavana päivänä suostunut hakemukseen.

Olennainen keskeytys tai haitta

5. A:n poissaolo on kestänyt runsaan kuukauden. Jotta hänet olisi voitu palveluksen loppuaika kouluttaa yhdessä samaan aikaan palvelukseen tulleiden kanssa, hänelle olisi erikseen tullut antaa sama koulutus kuin muille oli jo ehditty antaa 13.7. – 18.8.2009. Kun koulutusjärjestelmässä varusmies koulutetaan eri koulutusjaksojen aikana osaksi joukkoa, joka on tarkoitettu toimimaan yhdessä sekä varusmieskoulutuksen aikana että reservin kertausharjoituksissa, koulutusta annetaan toimimiseen määrättynä joukkona eikä yksilöllisesti. Tämän vuoksi ja myös palvelukseen sisältyvät koulutusjaksot ja niiden pituus huomioon ottaen koulutuksen melko lyhytaikainenkin viivästyminen tai keskeytyminen olennaisesti vaikeuttaa koulutusta tai estää koulutustavoitteiden saavuttamisen. Tämä koulutuksen tavoite ja sisältö huomioon ottaen kuukauden poissaoloa on pidettävä niin pitkänä aikana, että se on aiheuttanut rikoslain 45 luvun 10 §:ssä tarkoitetun olennaisen keskeytyksen A:n koulutuksessa.

Palveluksen aloittamisajankohdan muuttamisen merkitys

6. Tämän jälkeen on arvioitava, mikä merkitys asiassa on annettava sille, että A on heti palveluspaikkaan saapumisen jälkeen hakenut muutosta palveluksen aloittamisajankohtaan, ja aluetoimisto on seuraavana päivänä suostunut hakemukseen.

7. Rikoslain 45 luvun uudistamista koskeneen eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön mukaan karkaamista koskevan säännöksen soveltamisen edellytyksenä olevaa olennaista keskeytystä tai muuten olennaista haittaa koulutukselle tai palvelukselle ei aiheudu esimerkiksi silloin, kun henkilö vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä (LaVM 5/2000 vp s. 3 -4).

8. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:64 katsonut, että jos varusmies on terveydellisten syiden johdosta ollut palveluskyvytön koko poissaolon ajan, luvattomasta poissaolosta ei aiheutunut tai voinut aiheutua olennaista keskeytystä poissaolleen sotilaskoulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Ratkaisun perusteluiden mukaan karkaamisen tunnusmerkistön arvioinnissa merkitystä tulee antaa sille, ovatko palveluskelvottomuuteen johtaneet perusteet olleet olemassa jo poissaolon alkaessa.

9. Asevelvollisuuslain 9 §:n 3 momentin mukaan palvelukseen voidaan määrätä vain palveluskelpoinen asevelvollinen. Palveluskelpoisuus selvitetään lain 63 §:n 2 momentin mukaan palveluksen alussa. Palveluksen aloittamisajankohdan muutosta koskevan lain 31 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan aloittamisajankohtaa voidaan muuttaa asevelvollisen hakemuksesta, jos se on erittäin tarpeellista ammattiin valmistumisen tai opiskelun vuoksi.

10. Kun A:n on pitänyt saapua palvelukseen, hän on ollut opiskelijana lukiossa ja opintojen on ollut määrä jatkua kesäkuuhun 2011 saakka. Palveluksenaloittamisajankohdan muutosperuste on siten ollut olemassa jo sillä hetkellä, jolloin A:n on tullut saapua palvelukseen.

11. A ei ole ollut kuitenkaan palveluskelvoton, vaan hänet on palveluspaikkaan saapumisen jälkeen suoritetussa tarkastuksessa todettu palveluskelpoiseksi. A:n olosuhteet ovat olleet erilaiset kuin ratkaisussa KKO 2003:64, jossa asevelvollisen arvioitiin olleen sairauden johdosta palveluskyvytön jo silloin, kun hänen olisi pitänyt saapua palveluspaikkaan.

12. Palveluksen aloittamisajankohdan muuttaminen perustuu asevelvollisuuslain 31 §:ssä tarkoitettuihin henkilökohtaisiin syihin, joissa ei ole kysymys palveluskelpoisuudesta. Kyse ei ole taannehtivasta arvioinnista, vaan velvollisuus osallistua palvelukseen on ollut voimassa aina siihen saakka, jolloin päätös palveluksen aloittamisajankohdan muuttamisesta tehdään. Sen sijaan palveluskelpoisuuden voidaan jälkikäteen todeta puuttuneen jo poissaolon alkamishetkellä.

13. Korkein oikeus toteaa edellä mainituilla perusteilla, että palveluksen aloittamisajankohtaa oli vasta poissaolon päättymisen jälkeen muutettu A:n omasta hakemuksesta. Tällainen siirto ei vaikuta sen kysymyksen harkintaan, onko oikeudettomasta poissaolosta aiheutunut tai ainakin voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai olennaista haittaa palvelukselle.

Syyksilukeminen

14. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan karkaamiseen.

Rangaistus

15. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden rangaistuksen määräämistä koskevat perustelut. Perusteita rangaistuksen lieventämiseen sakoksi ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio (eri mieltä) ja Timo Esko (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet, kenraalimajuri Vesa Tynkkynen ja prikaatikenraali Lauri Puranen. Esittelijä Timo Ojala (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Ojala: Esittelijän mietintö oli kohtaan 14 saakka Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tuomittavan rangaistuksen osalta Korkein oikeus lausunee seuraavalla tavalla:

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Edelleen rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

A on tuomittu alemmissa oikeuksissa hieman yli kuukauden kestäneestä karkaamisesta 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mikä rangaistus hovioikeuden mukaan vastaa yleistä rangaistuskäytäntöä. Tuomittua rangaistusta voidaankin lähtökohtaisesti pitää karkaamisrikoksia koskevan rangaistuskäytännön mukaisena.

Poissaolorikoksissa tekijän syyllisyys saattaa vaihdella huomattavasti sen mukaan, millä tavoin ja missä palveluksen vaiheessa rikos tehdään. Palvelukseen määrätty varusmies on saattanut suhtautua välinpitämättömästi hänelle tiedoksi annettuun palvelukseenastumismääräykseen ilman, että hänen tarkoituksenaan on ollut palveluksen välttäminen. Tällaisessa tilanteessa tekijän syyllisyys on normaalia alhaisempi. Toisaalta varusmiespalveluksen aloittanut varusmies saattaa poistua oikeudettomasti palveluspaikastaan tai jäädä sinne viikonloppuvapaan tai muun loman jälkeen saapumatta. Tällaisessa tilanteessa poissaolo on edellyttänyt nimenomaista rikoksentekopäätöstä ja osoittaa tekijässä suurempaa syyllisyyttä kuin ensiksi mainitussa tilanteessa.

A oli saanut palvelukseenastumismääräyksen tiedokseen 22.7.2008 eli noin vuotta ennen kuin hänen oli tullut 13.7.2009 saapua palvelukseen. A on tullut 18.8.2009 oma-aloitteisesti palveluspaikkaansa. A:n menettely osoittaa, että hänen tarkoituksenaan ei ole ollut jäädä saapumatta palvelukseen, vaan kysymys on ollut pikemminkin välinpitämättömästä suhtautumisesta palvelukseenastumismääräystä ja palvelukseen saapumista kohtaan.

Tämän vuoksi vankeusrangaistusta on pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n syyksi luettavasta karkaamisesta. Korkein oikeus harkinnee oikeaksi lieventää rangaistuksen 60:een päiväsakkoon.

Oikeusneuvos Esko: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Rautio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rautio.