KKO:2012:105

Työrikos Työturvallisuusrikos
Vammantuottamus
Vahingonkorvaus Korvauksen sovittelu

Työnjohtajan katsottiin syyllistyneen työsuojelurikokseen ja vammantuottamukseen, kun hän oli laiminlyönyt valvoa, että sirkkelissä käytettiin jakoveistä. Sirkkelin käyttöohjeiden mukaan jakoveitsi oli tarpeellinen suojalaite. Vastuuta ei poistanut se, että jakoveistä käytettiin ensisijaisesti muunlaisten vahinkojen torjumiseksi tai että vahinko olisi ollut vältettävissä toista suojalaitetta käyttämällä.

Työntekijän vahingonkorvausvaatimusta soviteltiin sekä hänen oman myötävaikutuksensa vuoksi että sen johdosta, että myös työnjohtaja oli ollut työntekijän asemassa sittemmin konkurssiin menneessä yhtiössä.

RL 47 luku 1 §
RL 21 luku 10 §
TyöturvallisuusL 8 §
TyöturvallisuusL 41 §
VNP työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (856/1998) 6 §, 17 §
VahL 4 luku 1 §
VahL 6 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vahingonkorvausvaatimus Savonlinnan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati yhtiön työnjohtajana työskennelleelle A:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta sekä vammantuottamuksesta.

Syytteen mukaan:
1) A oli 17.3.2008 yhtiön työnjohtajana yhtiön tuotantohallissa rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistanut niiden vastaisen tilan syntymisen ja jatkumisen siten, että hän oli jättänyt riittävästi valvomatta, että hallissa käytetyn pöytäsirkkelityyppisen tarkistussahan jakoveitsi olisi ollut siihen kiinnitettynä. Sahan suojalaitteena jakoveitsen tehtävänä oli ollut paitsi estää sahattavan kappaleen kiilautuminen ja singahtaminen myös estää koskettamasta pyörivää terää sen takaa. A:n menettelyä oli pidettävä huolimattomana, koska hänellä oli asemansa ja kokemuksensa perusteella ollut velvollisuus ja mahdollisuus arvioida jakoveitsen puuttumisesta aiheutuvia vaaroja työntekijälle ja edellyttää sen käyttämistä.
2) A oli edellä selostetulla huolimattomuudellaan aiheuttanut yhtiön työntekijälle B:lle ruumiinvamman, kun B:n sahaa käyttäessä hänen vasemman kätensä etusormi, keskisormi ja nimetön olivat osuneet tarkistussahan pyörivään terään, jolloin mainitut sormet olivat vaurioituneet niin pahoin, että ne oli pitänyt osittain amputoida. Vamma ei ole ollut vähäinen.

Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati, että vastaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta.

Käräjäoikeuden tuomio 10.12.2009

Käräjäoikeus totesi, että B oli sahatessaan sirkkelillä työntänyt listaa kapulalla kohti sirkkelin terää ja vasemmalla kädellä saattanut sahattavaa listaa eteenpäin sirkkelin terän takaa painaen samalla listaa sirkkelinpöytää vasten. Tässä yhteydessä hänen vasen kätensä oli hänen kättä terää kohti siirtäessään osunut terään. B oli kertomansa mukaan omannut kokemusta sirkkelillä työskentelystä noin 20 vuoden ajalta, joten hänellä voitiin katsoa olevan pitkä kokemus sirkkelillä työskentelemisestä.

A ja todistaja C ovat kertoneet, että jakoveitsi oli sirkkelissä sahausta helpottava tekninen väline, jonka tehtävänä oli estää varsinkin paksuja lankkuja ja kappaleita sahat­taessa kappaleiden kiilautuminen toisiaan ja terää vasten terän takaa. A:lle ja todistaja C:lle jakoveitsen toimiminen suojavälineenä oli ollut vieras. A:n ja todistaja C:n mukaan kyseisessä hallissa oli tehty paljon sellaisia sahauksia, esimerkiksi aukkoja levyihin, jotka eivät onnistuneet, mikäli jakoveitsi oli ollut kiinnitettynä. Sen vuoksi jakoveitsen mahdolliseen puuttumiseen ei ollut kiinnitetty huomiota. Myös B on kertonut, että jakoveistä ei aina sahattaessa ollut käytetty.

A ja todistaja C ovat kertoneet, että teräsuojan saattoi laskea siinä olevien rullien varaan alas kiinni sahattavaan kappaleeseen. Tämä esti käsien joutumisen terään sen etu- ja takapuolelta. Tapaturman jälkeen otetuista sirkkeliä koskevista kuvista ilmeni teräsuojan koko ja siinä olevat rullat. Kuvat tukivat tältä osin A:n ja todistaja C:n kertomusta. Todistaja C:n mukaan teräsuojan ollessa asianmukaisesti alas laskettuna jakoveitsellä ei ollut suojaavaa tehtävää. Sanotuissa kuvissa teräsuoja oli terän ulkopuolella. Niin ollen oli mahdollista, että teräsuoja oli ollut terän ulkopuolella myös B:n työskennellessä sirkkelillä. Tämän vuoksi tapaturma oli tapahtunut.

Käräjäoikeus totesi asiassa selvitetyn, että nyt kysymyksessä olleessa tuotantohallissa olleella sirkkelillä oli ollut tarpeen tehdä sellaisia sahauksia, joiden suorittamiseksi jakoveitsi oli täytynyt irrottaa. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia säännöksiä tai määräyksiä, joiden mukaan jakoveitsi olisi oltava aina sirkkeliin kiinnitettynä. Näin ollen A ei ollut rikkonut työturvallisuusmääräyksiä syytteessä väitetyin tavoin eikä huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle ruumiinvammaa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteet ja korvausvaatimukset.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Mylläri.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 3.2.2011

B valitti hovioikeuteen toistaen rangaistus- ja korvausvaatimuksensa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Riitta-Liisa Hietala ja Ari Kyllönen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen lausui muun muassa seuraavan:

Kysymyksessä olevan tarkistuspyörösahan käyttö- ja huolto-ohjeen mukaan koneen pääosiin kuului halkaisuveitsi, jonka oikea asetus oli tärkeää työturvallisuuden kannalta. Turvallisen käytön osalta ohjeissa todettiin, että konetta ei saanut käyttää ilman turvalaitteita ja suojuksia ja että syöttölaite ei saanut korvata halkaisuveistä.

Käräjäoikeus on vapauttavan ratkaisunsa perusteluissa todennut, että kysymyksessä olevalla sirkkelillä oli ollut tarpeen tehdä sellaisia sahauksia, joiden suorittamiseksi jakoveitsi oli täytynyt irrottaa. Tällä seikalla ei ollut asiassa merkitystä, koska nyt ei ollut ollut kysymys sellaisesta sahauksesta, jonka suorittamiseksi jakoveitsi olisi pitänyt irrottaa. Tarkistuspyörösahan käyttö- ja huolto-ohjeesta sekä mallikuvasta ja B:n käyttämästä sahasta otetuista valokuvista voitiin todeta, että sirkkelin terä oli säädetty kaikissa kuvissa suurin piirtein samalle korkeudelle. Näin ollen sirkkelinterän asennuskorkeudella ei ollut merkitystä asiassa.

B on kertonut tapahtumista uskottavasti. B:n aikaisemmissa työpaikoissa sirkkelin jakoveitsi oli ollut paikalleen asennettuna. Kun hän oli kysynyt puuttuneesta jakoveitsestä, työntekijöiden taholta oli ilmoitettu, ettei sitä tarvittu, ja että se oli talon tapa. Asiassa oli riidatonta, että B:n siirtäessä vasenta kättään takaisin päin jakoveitsi olisi estänyt B:n käden joutumisen pyörivään terään ja siten estänyt tapaturman.

Korkein oikeus on jo 1930-luvulla katsonut, että jakoveitsi eli halkaisuveitsi on sirkkelin turvallisuuslaite ja että veitsen poistanut henkilö voitiin tuomita rangaistukseen kuolemantuottamuksesta. Tämän jälkeen lainsäädäntö ja oi­keuskäytäntö on edelleen lisännyt työntekijän työturvallisuutta oleellisesti.

Työturvallisuuden toteutumisen varmistamiseksi työturvallisuuslain ja rikoslain säännökset on kirjoitettu niin, että työntekijän vammautumiseen johtaneissa tapauksissa työturvallisuudesta vastuussa olevan työnantajan edustajan tuomitsemiskynnys on matala. Ainoastaan täysin ennakoimattomat työntekijöiden menettelyt jäävät rangaistusvastuun ulkopuolelle. Oikeuskäytännönkin valossa on pidettävä yleisesti tunnettuna seikkana, että sirkkeli eli pyörösaha on erittäin vaarallinen työväline.

A oli laiminlyönyt velvollisuutensa tarkastaa sirkkeli ennen käyttöönottoa ja huolehtia siitä, että sirkkeliin oli kiinnitetty siihen turvavälineenä kuuluva jakoveitsi. Jos jossakin erikoisessa työvaiheessa työvaihe ei onnistunut ilman jakoveitsen irrottamista, A:n velvollisuutena oli ollut huolehtia siitä, että jakoveitsi kiinnitettiin heti sanotun työvaiheen valmistuttua takaisin jonkun työntekijän tai hänen itsensä toimesta. Jakoveitsen puuttuminen oli ollut helppo havaita.

Paikalleen asennettuna jakoveitsi olisi estänyt B:n sahaaman listan tärinän, jolloin B:n ei olisi tarvinnut painaa vasemmalla kädellään listaa vaarallisesti pyörivän sirkkelinterän toiselta puolen. Jakoveitsen puuttuminen on johtanut vaaralliseen työtapaan ja ollut siten syy-yhteydessä B:n vammautumiseen.

Hovioikeudenneuvos Kyllönen tuomitsi A:n työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen sekä velvoitti hänet suorittamaan vaaditut vahingonkorvaukset.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan, että A tuomitaan rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta ja että A velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta korkoineen.

Vastauksessaan A vaati valituksen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Yhtiön työntekijä, sisustusasentajana toiminut B oli 17.3.2008 käyttänyt pöytäsirkkeliä kaventaessaan 1,8 metrin mittaisia, ohuita ja notkeita puulistoja. Hän oli oikealla kädellään työntänyt listaa eteenpäin kohti terää ja tukenut vasemmalla kädellään sahattavaa listaa sirkkelin terän takaa, jolloin hänen vasemman kätensä sormet olivat osuneet pyörivään terään. Hänen etusormestaan oli amputoitu noin puolet sekä keskisormesta ja nimettömästä sormesta niiden kärkiosat. Onnettomuuden tapahtuessa sirkkelin teräsuoja oli ollut ylös nostettuna.

2. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut yhtiön työnjohtajana toimineelle A:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta, koska A oli työnjohtajana rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja mahdollistanut niiden vastaisen tilan syntymisen ja jatkumisen jättämällä riittävästi valvomatta, että hallissa käytetyn pöytäsirkkelityyppisen tarkistussahan jakoveitsi olisi ollut kiinnitettynä. Sahan suojalaitteena jakoveitsen tehtävänä on ollut paitsi estää sahattavan kappaleen kiilautuminen ja singahtaminen myös estää koskettamasta pyörivää terää sen takaa. A:n menettelyä on pidettävä huolimattomana, koska hänellä oli asemansa ja kokemuksensa perusteella ollut velvollisuus ja mahdollisuus arvioida jakoveitsen puuttumisesta aiheutuvia vaaroja työntekijälle ja edellyttää sen käyttämistä. Edellä kerrotulla huolimattomuudellaan A oli aiheuttanut B:lle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen.

3. B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja vaatinut lisäksi, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta. Vahingonkorvausvaatimusta ei ollut kohdistettu työnantajaan, koska yhtiö oli asetettu konkurssiin jo ennen kuin oikeudenkäynti oli tullut vireille.

4. Pääkäsittelyn jälkeen syyttäjä on luopunut rangaistusvaatimuksista sen johdosta, mitä tapauksessa oli näytetty teräsuojan käyttömahdollisuudesta ja jakoveitsen tehtävästä ja merkityksestä.

5. Alemmat oikeudet ovat hylänneet syytteet, koska sirkkelillä oli ollut tarpeen tehdä myös sellaisia sahauksia, joiden ajaksi jakoveitsi on täytynyt irrottaa, ja koska asiassa ei ole esitetty sellaisia säännöksiä tai määräyksiä, joiden mukaan jakoveitsi olisi oltava aina sirkkeliin kiinnitettynä. Myös vahingonkorvausvaatimukset on hylätty.

6. Asiassa on kysymys siitä, ovatko työsuojelumääräykset edellyttäneet jakoveitsen käyttöä myös kyseisenlaisessa sahauksessa ja onko A syyllistynyt työturvallisuusrikokseen ja vammantuottamukseen laiminlyömällä asianmukaisten työtapojen valvonnan. Lisäksi kysymys on A:n vahingonkorvausvastuusta ja sen kohtuullistamisesta.

Työturvallisuusrikosta ja työturvallisuusmääräyksiä koskevat säännökset

7. Työturvallisuusrikoksesta tuomitaan rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta 1) rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai 2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä. Työturvallisuusmääräyksellä tarkoitetaan rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan muun muassa työturvallisuuslakiin sisältyviä tai sen nojalla annettuja työn turvallisuutta tai terveellisyyttä koskevia säännöksiä, joita on noudatettava toisen suojelemiseksi.

8. Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan on pykälän 3 momentin mukaan suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla vaara- ja haittatekijöiden syntyminen mahdollisuuksien mukaan voidaan estää. Pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava muun muassa työtapojen turvallisuutta.

9. Työturvallisuuslain 41 §:n mukaan työssä saadaan käyttää vain sellaisia koneita, jotka ovat niitä koskevien säännösten mukaisia sekä kyseiseen työhön ja työolosuhteisiin sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Myös niiden oikeasta asennuksesta sekä tarpeellisista suojalaitteista on huolehdittava. Koneiden käyttö ei muutenkaan saa aiheuttaa haittaa tai vaaraa niillä työskenteleville työpaikan työntekijöille. Tapahtumahetkellä tarkemmat säännökset työvälineistä ovat sisältyneet valtioneuvoston päätökseen työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (856/1998, jäljempänä käyttöpäätös), joka on korvattu vuoden 2009 alusta voimaantulleella valtioneuvoston asetuksella (403/2008).

Selvitys tapahtumista, sahan turvalaitteista ja käytännöistä työpaikalla

10. B:n mukaan sirkkeli oli ollut työturvallisuusmääräysten vastainen, koska jakoveitsi ei ollut kiinnitettynä terän taakse. B on kertonut, että sahausta aloit­taessaan hän oli ensin yrittänyt käyttää teräsuojaa sirkkelissä. Koska listoista ei kuitenkaan ollut tullut oikean levyisiä, hän oli nostanut teräsuojan ylös. Tällöin sahattava lista oli tehnyt ylösalaista liikettä, jota hän oli kädellään yrittänyt estää. B:n mukaan yhtiössä oli ollut käytäntönä, ettei jakoveistä yleisesti käytetty ohuita ri­moja sahattaessa. Jos jakoveitsi olisi ollut paikallaan, se olisi estänyt hänen sormiensa osumisen sirkkelin terään. B on kertonut lisäksi, että hän ei ollut saanut opastusta kyseisen sirkkelin käyttämisessä.

11. A on todennut, että B oli sahannut listoja niin, että sirkkelin terä ja teräsuoja olivat olleet nostettuina ylös. Yhtiössä teräsuojaa oli käytetty myös sahattaessa ohuita listoja, eikä sen käyttö olisi estänyt sahaamista. Jakoveitsi puolestaan oli sirkkelissä sahausta helpottava väline. Sitä oli käytetty erityisesti massiivipuuta sahat­taessa. Työn luonne oli estänyt jakoveitsen käytön noin 30 prosentissa yhtiössä suoritettavista sahauksista. A:n mukaan sahaajan sormia ei suojannut jakoveitsi vaan teräsuoja.

12. Todistajana kuulustellun C:n mukaan sirkkelin tärkein turvalaite oli teräsuoja. Jakoveitsen tarkoituksena oli estää kappaleen osien taipuminen toisiaan ja terää vasten. Jakoveitsi esti myös sahattavan kappaleen takapotkun sahaajaa kohden. Pistosahauksessa jakoveistä ei voitu käyttää. Sirkkelin käyttäjän tuli säätää sirkkeli joka kerran sahattavan kappaleen perusteella. Todistaja C:n mukaan teräsuojaa voitiin käyttää kaikissa sahauksissa. B oli kuitenkin 17.3.2008 käyttänyt sirkkeliä niin, että sen terä ja teräsuoja olivat olleet liian ylhäällä. Todistaja C:n käsityksen mukaan teräsuojan ylös nostaminen oli haitannut myös sahaajan näköyhteyttä sahattavaan listaan. Mikäli teräsuoja olisi ollut alhaalla, sahattava lista ei olisi alkanut väpättää.

13. Itä-Suomen aluehallintoviraston edustajan mukaan sirkkelin turvalaitteen jakoveitsen tehtävänä oli estää sahattavan kappaleen tarttuminen ja kiilautuminen terään ja poistaa tästä johtuvat tapaturmavaarat. Jakoveitsen puuttumista ei voitu korvata toisella turvalaitteella. Työnjohtaja A:n velvollisuutena oli ollut ottaa selvää sirkkeliä koskevista ohjeista sekä valvoa työntekijöiden toimintaa ja tarvittaessa puuttua epäkohtiin. A ei voinut vedota B:n kokemukseen ja työtapaan.

Työturvallisuusmääräysten rikkominen tässä tapauksessa

14. Työturvallisuuslain 41 §:n mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että työssä käytettävät koneet ovat säännösten mukaisia ja että niissä on tarpeelliset suojalaitteet. Korkein oikeus toteaa, että säännösten tasolla voidaan kuitenkin asettaa vain melko yleisluontoisia vaatimuksia työssä ja koneissa tarvittavista suojalaitteista ja niiden käytöstä. Käyttöpäätöksen 17 §:n 1 momentin mukaan työvälineen liikkuvat osat on suojattava, mutta siinäkään ei määrätä, millä keinolla suojaus on tehtävä. Työnantajan on työturvallisuuslain 8 §:n mukaan jatkuvasti tarkkailtava myös työtapojen turvallisuutta. Tähän liittyy käyttöpäätöksen 6 §, jonka mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävästi opetusta ja ohjausta työvälineiden käytöstä. Työvälineen käytössä on noudatettava annettuja ohjeita.

15. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa pyörösahan kirjallisina ohjeina on käytetty valmistajan antamia käyttö- ja huolto-ohjeita. Niiden mukaan jakoveitsen tulee olla paikallaan sahaa käytettäessä. Poikkeuksena on pistosahaus, jolloin koneeseen on asennettava erillinen takaiskusuoja. Ohjeiden mukaan jakoveitsen oikea asetus on tärkeä työturvallisuuden kannalta eikä konetta saa käyttää ilman turvalaitteita ja suojuksia. Ohjeissa ei mainita, minkä vaaran varalta jakoveistä tai muutakaan suojalaitetta on käytettävä.

16. B:n ja A:n omankin kertomuksen mukaan työpaikalla ei ollut edellytetty jakoveitsen säännönmukaista käyttämistä. Onnettomuuden sattuessa B oli ollut suorittamassa sellaista sahausta, jota varten jakoveistä ei olisi ollut tarpeen irrottaa. Sahaa on siis käytetty vastoin tarpeellisia suojalaitteita koskevia koneen käyttöohjeita. Työnantajan olisi tullut ohjeistaa ja valvoa, että jakoveitsi poistetaan sahasta vain siksi ajaksi, jolloin se on välttämätöntä kyseisen sahauksen suorittamista varten.

17. Korkein oikeus toteaa, että työturvallisuusrikos on niin sanottu vaarantamisrikos, jossa rangaistusvastuu ei edellytä työntekijän loukkaantumista tai edes hänen terveytensä tosiasiallista vaarantamista. Vastuuta ei voida poistaa niillä A:n esittämillä perusteilla, että jakoveitsen käyttötarkoituksena ei ollut käsien suojaaminen tai että vahinko olisi voitu välttää toisen turvalaitteen asianmukaisella käyttämisellä.

18. A on työskennellyt yhtiön palveluksessa vuodesta 2005 lukien. Kesällä 2007 työnjohtajana toimiessaan hänen on täytynyt olla selvillä siitä, minkälaisia työtapoja yhtiön hallissa noudatetaan. Työnjohtajana A:n on tullut huolehtia työntekijöiden turvallisista työtavoista sekä valvoa muun muassa suojalaitteiden käyttöä. Salliessaan huolimattomuuttaan sahan työturvallisuusmääräysten vastaisen käytön A on mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen epäkohdan syntymisen ja sen jatkumisen. A on toiminut rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna työnantajan edustajana. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n syyllistyneen 17.3.2008 työsuojelurikokseen.

Vammantuottamus

19. Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan vammantuottamuksesta on tuomittava se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen.

20. A:n on edellä katsottu syyllistyneen työsuojelurikokseen, kun hän on huolimattomuuttaan sallinut pyörösahan käyttämisen ilman jakoveistä silloinkin, kun sen poistamiseen ei ole ollut työstä johtuvaa aihetta. A on kuitenkin väittänyt, ettei vammautuminen ole aiheutunut hänen menettelystään, vaan B:n omasta huolimattomuudesta ja varomattomuudesta, kun tämä ei ollut käyttänyt sahatessaan teräsuojaa. Lisäksi A on vedonnut siihen, että jakoveitsen käyttämisellä pyritään estämään toisenlaista vahinkoa kuin mikä tosiasiassa on tapahtunut.

21. Korkein oikeus toteaa, että teräsuojan asianmukaisella käyttämisellä B olisi estänyt kätensä vahingoittumisen. Toisaalta myös paikoilleen kiinnitetty jakoveitsi olisi tässä tapauksessa tehokkaasti estänyt käden osumisen pyörivään sirkkelin terään. B oli noudattanut työpaikan käytäntöä, kun hän oli aloittanut sahauksen ilman, että hän olisi ensin kiinnittänyt jakoveitsen tai tarkastanut sen asennuksen. Korkein oikeus katsoo, että valvontavelvollisuuden laiminlyömisellä A on myötävaikuttanut B:n virheelliseen menettelyyn. Koska työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu työnantajalle, vastuuvapautta ei voida perustaa siihen, että työntekijä on itse vaarantanut oman terveytensä jättämällä myös teräsuojan käyttämättä. Kun B:n vammautumiselta olisi vältytty sahan käyttöohjeiden mukaisella jakoveitsen kiinnittämisellä, asiassa ei ole merkitystä sillä, mikä on jakoveitsen ensisijainen tarkoitus suojalaitteena. Jakoveitsen puuttuminen on siten ollut syy-yhteydessä B:n vasemman käden vammautumiseen.

22. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että A on huolimattomuuttaan aiheuttanut B:lle vähäistä suuremman ruumiinvamman ja että hän on siis syyllistynyt vammantuottamukseen 17.3.2008.

Rangaistusseuraamukset

23. A:n on edellä katsottu toimineen huolimattomasti, kun hän ei ollut valvonut jakoveitsen käyttöä. Hänen menettelynsä ei kuitenkaan ole johtunut piittaamattomasta tai välinpitämättömästä suhtautumisesta työntekijöiden turvallisuuteen vaan siitä, että hän on pitänyt toista turvavälinettä riittävänä. Olosuhteet toimintaansa lopettamassa olleessa yrityksessä ovat olleet myös poikkeukselliset. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista rikoksista on 15 päiväsakkoa. Päiväsakon rahamäärä on A:n viimeksi vahvistetun verotuksen perusteella 22 euroa.

Henkilövahingot

Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

24. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

25. B:lle aiheutuneet ruumiinvammat ovat vakavia, kun hänen vasemman kätensä etusormesta noin puolet ja kahden muun sormen sormenpäät on jouduttu poistamaan. Tästä on aiheutunut kipua ja särkyä sekä toiminnallista hankaluutta. Sormenpäiden puuttuminen on aiheuttanut tunto-ongelman, koska sormien tyngät eivät tunne samalla tavalla kuin vahingoittumattomat sormet. Myös nostaminen on vaikeaa puristusotteen puuttumisen vuoksi. Sormentyngät ovat lisäksi arkoja kylmälle.

26. Korkein oikeus katsoo, että kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta on aiheutunut B:n vaatima 6 000 euron vahinko.

Korvaus pysyvistä haitoista

27. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 2 momentin mukaan korvaus pysyvästä haitasta määrätään ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

28. B on perustellut pysyvän kosmeettisen haitan korvaamista koskevaa 7 000 euron vaatimustaan muun ohella sillä, että usean sormen amputaatio erottuu selvästi ihosta ja aiheuttaa jonkinasteista epämuotoisuutta.

29. Pysyvää toiminnallista haittaa koskevaa vaatimustaan B on perustellut sillä, että tapaturman johdosta hän oli tullut pysyvästi kykenemättömäksi sahatyöhön ja että hänen sairaslomansa oli kestänyt noin 10 kuukautta. B:n mukaan korvattavan vahingon määrä oli 15 000 euroa. Hänelle oli kuitenkin maksettu tapaturmavakuutuslain mukaista haittarahaa haittaluokan 3 mukaisesti 6 030,89 euroa. Näin ollen pysyvää toiminnallista haittaa koskeva korvausvaatimus oli edellä mainittujen määrien erotus eli 8 969,11 euroa.

30. Korkein oikeus harkitsee pysyvästä kosmeettisesta haitasta aiheutuneen vahingon määräksi 5 000 euroa. Korkein oikeus katsoo, että B:n esittämä 8 969,11 euron vaatimus pysyvästä toiminnallisesta haitasta on määrältään oikea.

Ansionmenetys

31. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä.

32. A on myöntänyt B:n ajalta 17.3. – 30.6.2009 vaatiman työansion menetyksen 688,85 euroa määrältään oikeaksi.

Korvauksen sovittelu

Työntekijän vastuu työssä aiheutetusta vahingosta

33. Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, pykälän 2 momentin mukaan lähtökohtana on täyden korvauksen tuomitseminen.

34. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan se, joka on vastuussa 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan, vastaa vain siitä määrästä, jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta. Lain 3 luvun mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa.

35. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n säännöksen mukaan työnantajan vastuu on ensisijaista silloin, kun kysymys ei ole työntekijän tahallisesta menettelystä aiheutuneesta vahingosta. Tässä tapauksessa vastaajaksi ei ole haastettu työnantajaa, koska yhtiö oli asetettu konkurssiin ennen oikeudenkäynnin aloittamista ja saadun selvityksen mukaan konkurssipesä on ollut varaton. Korkein oikeus toteaa, että näissä olosuhteissa B on voinut kohdistaa vaatimuksensa suoraan A:han. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että työntekijänä A:n vastuuta on edelleen arvioitava vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen, työntekijää suojaavien perusteiden mukaan.

36. A:n on edellä katsottu menetelleen huolimattomasti valvoessaan työturvallisuusmääräysten noudattamista, minkä seurauksena B on vammautunut. Toisaalta hänen ei ole katsottu toimineen erityisen piittaamattomasti tai välinpitämättömästi. Korkein oikeus katsoo, että A:n teon laatu ja tuottamuksen vähäisyys puoltavat hänen maksettavakseen tuomittavan korvauksen määrän kohtuullistamista.

Vahingonkärsijän myötävaikutus

37. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkor­vausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä.

38. B:n omaa myötävaikutusta arvioitaessa on otettava huo­mioon, että hän on itse valinnut käyttämänsä virheellisen ja vaarallisen työtavan. Vahinkotapahtuman jälkeen otettu valokuva osoittaa, että teräsuoja on ollut nostettuna ylös ja että myös sirkkelin terä on säädetty sahattavaan listaan nähden liian korkealle. B:n omankin kertomuksen mukaan hän oli nostanut tarkoituksellisesti teräsuojan, koska hän oli kokenut sen haittaavan työntekoa. Työntekijöitä oli ohjeistettu käyttämään aina teräsuojaa ja sen asianmukainen käyttö olisi myös tässä tapauksessa estänyt käden osumisen sirkkelin terään. B:llä on ollut pitkä kokemus sirkkelin oikeasta käytöstä, eikä tapahtumahetkellä käytetty sirkkeli ollut turvalaitteiden osalta poikennut yhtiön aikaisemmasta sirkkelistä, jota B oli tottunut käyttämään. C:n todistajana kertoman mukaan läpinäkyvän teräsuojan käyttäminen ei olisi haitannut myöskään ohuiden listojen sahausta vaan olisi pikemminkin estänyt sahattavana olleen listan edestakaista liikettä, joten B:llä ei ole ollut perusteltua syytä käyttää valitsemaansa työtapaa.

39. B on siten itse merkittävällä tavalla myötävaikuttanut hänelle syntyneeseen vahinkoon.

Sovittelun tulos

40. Ottaen huomioon B:n oman myötävaikutuksen hänelle aiheutuneen vahingon syntymiseen Korkein oikeus arvioi, että hänelle määrättävää korvausta on kohtuuden mukaan soviteltava puoleen aiheutuneesta vahingosta.

41. Arvioidessaan A:n korvausvastuuta työntekijänä Korkein oikeus ottaa kohtuullista määrää harkitessaan erityisesti huomioon A:n laiminlyönnin ja huolimattomuuden asteen sekä hänen nykyisen asemansa ja ansiotasonsa.

42. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus harkitsee kohtuulliseksi vahingonkorvausten määräksi yhteensä 4 000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan.

A tuomitaan 17.3.2008 tehdyistä työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta yhteiseen 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Päiväsakon rahamäärä on 22 euroa. Sakon kokonaismäärä on 330 euroa.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä, pysyvästä kosmeettisesta haitasta ja pysyvästä toiminnallisesta haitasta sekä ansionmenetyksestä yhteensä 4 000 euroa korkolain 9 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 23.10.2009 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Sari Ruokojärvi.