KKO:2012:66

Seksuaalirikos Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö
Tahallisuus Olosuhdetahallisuus

X oli ostanut seksuaalipalvelua A:lta, joka toimi parituksen kohteena. Kysymys siitä, millä perusteilla X:n menettelyn tahallisuutta oli arvioitava.

RL 3 luku 6 §
RL 4 luku 1 §
RL 20 luku 8 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 17.3.2009

Syyttäjä vaati X:lle rangaistusta seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä. Syytteen mukaan X oli 26.7.2008 antamalla noin 150 euron rahakorvauksen saanut parituksen kohteena olleen A:n ryhtymään sukupuoliyhteyteen kanssaan. X oli esitutkinnassa tunnustanut olleensa maksullisessa sukupuoliyhteydessä hänelle tuntemattoman naisen kanssa ja A oli esitutkinnassa kertonut X:n olleen hänen asiakkaanaan ja ostaneen häneltä seksipalveluja.

X kiisti syytteen todeten, ettei mikään tilanteessa ollut viitannut mihinkään sellaiseen, että hänellä olisi ollut aihetta epäillä A:n olleen seksikaupan kohde.

Käräjäoikeus käsitteli X:n asian kanssa kahtakymmentä muuta vastaajaa kohtaan nostetut samankaltaiset syytteet, joissa asianomistajana oli A. Käräjäoikeus lausui syyksilukemistensa perusteina muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevasta seksuaalipalvelusta oli ollut ilmoitus seksitreffipalstalla. Vastaajat olivat olleet tietoisia siitä, että kysymys on maksetusta seksistä. Hinnasta oli sovittu etukäteen. Ilmoituksesta oli ollut pääteltävissä, että kysymyksessä oli virolainen nainen. Muutoinkin asianosaisten välisestä puhelin- tai tekstiviestikeskustelusta oli täytynyt ilmetä, että kysymyksessä oli ulkomaalainen henkilö. Useat vastaajat olivat todenneet, että henkilö vaikutti erittäin nuorelta ja kokemattomalta. Jo näiden edellä mainittujen seikkojen perusteella ja kun rahasta tarjottiin seksuaalipalveluja vallinneissa olosuhteissa, vastaajien on täytynyt ymmärtää, että nuori virolainen naishenkilö ei toiminut itsenäisesti vaan taustalla täytyi olla organisaatio, jonka nimissä hän toimi.

Vastaajat olivat vedonneet tietämättömyyteensä ja siihen, ettei A ollut millään tavoin ilmaissut sitä, että hän oli seksikaupan kohteena ja että häntä käytettiin hyväksi. Vastaajien tietämystä tai sitä, mitä heidän olisi pitänyt ymmärtää tilanteen todellisesta laadusta, ei voitu kuitenkaan arvostella subjektiivisesti ja kunkin vastaajan kannalta erikseen sellaisena kuin he itse olivat sen nähneet ja kokeneet. Usein vastenmieliset kokemukset yritetään myös torjua itselle edullisin virheellisin kuvitelmin.

Käräjäoikeus tuomitsi X:n rikoslain 20 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä 20 päiväsakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Pettinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.12.2009

X valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä, koska hänen menettelynsä ei ollut ollut tahallista. Myös toinen vastaavasta teosta samalla käräjäoikeuden tuomiolla tuomittu henkilö valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

Hovioikeus kuuli pääkäsittelyssä molempia valittajia ja A:ta todistelutarkoituksessa.

Hovioikeus perusteli syyksilukevaa tuomiotaan muun ohella seuraavasti:

Rangaistavuuden edellytyksenä oli, että tekijän tahallisuus ulottui lainkohdassa mainittuun kohdehenkilön tunnusmerkistön mukaisuuteen. Lainkohdan esitöiden (LaVM 10/2006 vp) mukaan kysymyksessä oli niin kutsuttu olosuhdetahallisuus. Tahallisuutta oli siten arvioitava sen mukaan, oliko tekijän olosuhteiden perusteella täytynyt mieltää teon kohteen olevan säännöksessä mainitun rikoksen kohteena.

Asiassa oli riidatonta, että X ja toinen vastaaja olivat olleet asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä maksua vastaan. X:n ja toisen vastaajan kertomuksista ilmeni, että molemmat olivat ottaneet yhteyttä asianomistajaan internetissä seksitreffipalstalla olleen ilmoituksen perusteella. Molemmat vastaajat olivat myös havainneet asianomistajan olleen ulkomaalainen. X oli kertonut asianomistajan vaikuttaneen poissaolevalta ja puhuneen välttävästi englantia. Toinen vastaaja oli kuvannut asianomistajaa olemukseltaan ujoksi ja hiljaiseksi.

Asiassa ei ollut tullut esille edellä mainitussa lakivaliokunnan mietinnössä mainittuja tyypillisesti paritukseen viittaavia seikkoja, kuten yhteydenoton tapahtumista tai maksun suorittamista välikäsien kautta. Hovioikeus totesi kuitenkin olevan yleisesti tiedossa, että ulkomailta, erityisesti Venäjältä ja Baltian maista Suomeen tulevien prostituoitujen taustalla oli usein paritustoimintaa. X:n ja toisen vastaajan oli täytynyt ottaa huomioon parituksen mahdollisuus ja A:n ulkomaalaistaustan, puutteellisen suomen ja englannin kielen taidon sekä ujon ja hiljaisen tai poissaolevan olemuksen perusteella käsittää, ettei tämä harjoittanut kysymyksessä olevissa olosuhteissa prostituutiota itsenäisesti vaan oli vähintäänkin parituksen kohteena.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota X:n osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Heikkilä, Seppo Ovaskainen ja Liisa Lehikoinen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

X:lle myönnettiin valituslupa.

X vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Syyttäjä ja A vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa on toimitettu valmisteluistunto ja suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Lähtökohta ja kysymyksenasettelu

1. X on alemmissa oikeuksissa tuomittu sakkorangaistukseen seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä.

2. X on internetin seksipalstalla olleen ilmoituksen johdosta ottanut A:han yhteyttä tekstiviesteillä ja ollut 26.7.2008 sukupuoliyhteydessä A:n kanssa rahallista korvausta vastaan. A on tuolloin ollut parituksen kohteena, ja parittajat on tuomittu käräjäoikeudessa parituksesta ja hovioikeuden lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla ihmiskaupasta.

3. X on kiistänyt, että hän seksuaalipalvelua ostaessaan olisi tiennyt A:n asemasta parituksen kohteena. Kysymys on siitä, onko X A:n olemuksesta ja käyttäytymisestä tai seksuaalipalveluun ostoon liittyvistä muista seikoista saanut rikosvastuun toteutumisen kannalta riittävän tiedon tästä rikostunnusmerkistöön kuuluvasta olosuhteesta (olosuhdetahallisuus).

Asiaan liittyvä sääntely

Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö

4. Rikoslain 20 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa mainitun luvun 9 tai 9 a §:ssä tarkoitetun parituksen kohteena taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

5. Seksuaalipalvelujen ostamista koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 221/2005 vp) oli ehdotettu, että seksuaalipalvelun ostaminen olisi säädetty rangaistavaksi yleisesti niin, että rangaistussäännös olisi koskenut kaikkia seksuaalipalvelujen ostamisen tapoja ja tilanteita. Lakiehdotusta ei kuitenkaan hyväksytty näin laajana, vaan säännös rajattiin koskemaan seksin ostamista vain parituksen tai ihmiskaupan uhreilta (LaVM 10/2006 vp ja PeVL 17/2006 vp). Lakivaliokunnan mietinnön mukaan rikostunnusmerkistöllä pyritään suojaamaan seksikaupan kohteena olevia henkilöitä, mikä on tärkeää jo periaatteellisista syistä, koska ihmisen välineellinen käyttäminen ihmiskaupalle ja paritukselle ominaisella tavalla kauppatavarana on ihmisarvoa selvästi loukkaavaa (LaVM 10/2006 vp s. 4 – 5).

6. Lakivaliokunnan mietinnössä lausutaan, että pykälässä on kyse niin sanotusta olosuhdetahallisuudesta. Tällöin on olennaista, millaista tietoisuutta tekijältä edellytetään niistä seikoista, joita tunnusmerkistön niin kutsuttu objektiivinen puoli täyttyäkseen edellyttää. Lakivaliokunnan mukaan tunnusmerkistön mukaisten tekojen voidaan arvioida varsin usein tapahtuvan sellaisissa olosuhteissa, joissa tekijä mieltää tilanteen tunnusmerkistön syyksiluettavuusvaatimuksen täyttävällä tavalla. Tavallisesti kyse lienee eräänlaisista tyyppitilanteista, joissa toiminnan tietyt piirteet viittaavat siihen, että teon kohteena oleva henkilö on tunnusmerkistössä erikseen mainitun rikoksen uhri. Paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivustolla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavana piirteenä voidaan puolestaan pitää esimerkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen (LaVM 10/2006 vp s. 6).

Rikosoikeudellinen tahallisuus

7. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan tekijä on aiheuttanut seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisuuteen liittyy myös rikoslain 4 luvun 1 §, jonka mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta (tunnusmerkistöerehdys).

8. Rikoslain 3 luvun 6 § koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että tahallisuuden määritelmä koskisi myös tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämiä olosuhteita (HE 44/2002 vp). Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin esitettiin, että rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden määritteleminen on vaikeaa ja kiistanalaista. Tahallisuuden alarajaksi ehdotetun todennäköisyys-kriteerin katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuus jää oikeuskäytännössä arvioitavaksi, jolloin huomioon on otettava myös tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10).

9. Ennen edellä kuvatun tahallisuussäännöksen voimaantuloa 1.1.2004 annetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2001:13, 2001:97 ja 2001:117 myös olosuhdetahallisuuden alarajaksi on asetettu todennäköisyystahallisuus eli se, onko tekijä pitänyt rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien olosuhteiden käsilläoloa varsin todennäköisenä. Myös ratkaisussa KKO 2009:87, joka koski 1990-luvulla tapahtunutta avunantoa törkeään velallisen petokseen, avunantajien tahallisuutta arvioitiin sen mukaan, mitä he olivat tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä. Tästä ratkaisukäytännöstä ei ole poikettu myöhemminkään annetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa, kuten ilmenee kunnianloukkausta koskevasta ratkaisusta KKO 2010:88 ja huumausainerepun kuljettamista koskevasta ratkaisusta KKO 2006:64.

Tähän rikostyyppiin sovellettava tahallisuuden alaraja

10. Asiassa on riidatonta, että X on ostanut seksuaalipalveluja parituksen kohteena olleelta henkilöltä ja että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rikoksen ulkoiset tunnusmerkistötekijät täyttyvät. X:n tahallisuuden osalta on vedottu siihen, että muun muassa A:n olemuksesta, kielitaidon puutteesta ja muista hänen henkilöönsä liittyvistä seikoista X on saanut käsityksen siitä, että A on toiminut seksikaupan uhrina. Ennen kuin näitä näyttöön liittyviä seikkoja arvioidaan, on aiheellista käsitellä kysymystä siitä, minkälaista tietämisen tasoa tahallisuus tässä rikostyypissä edellyttää.

11. Kuten kohdassa 8 on todettu, rikoslaissa ei ole määritelty sitä, minkälaista tietoisuutta olosuhteista vaaditaan, jotta tekoa pidettäisiin tahallisena. Olosuhdetahallisuuden määrittely on jätetty oikeuskäytännön varaan ja tapahtuvaksi rikostyyppikohtaisesti. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan tällä lainsäädäntöratkaisulla on haluttu torjua talousrikosten osalta tahallisuuskynnyksen nostaminen. Mietinnössä ei lausuta tarkemmin siitä, millä perusteilla tietoisuutta olosuhteista olisi arvioitava ja olisiko tahallisuutta arvioitava alemman kriteerin mukaan muissakin rikoksissa kuin vain talousrikoksissa. Oikeustieteellisessä keskustelussa on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, miten olosuhdetahallisuutta olisi arvioitava. On muun muassa esitetty, että riittävää olisi pelkästään tekijän käsitys jonkin tosiseikan varteenotettavasta mahdollisuudesta taikka että tämän lisäksi vaadittaisiin hyväksyvää tai ainakin välinpitämätöntä suhtautumista tähän mahdollisuuteen.

12. Seksuaalipalvelujen ostaminen on laajan keskustelun jälkeen säädetty rangaistavaksi vain parituksen tai ihmiskaupan kohteilta. Rajaus on tehty tietäen odotettavissa olevat näyttöön liittyvät vaikeudet (HE 221/2005 vp s. 20 – 21). Lakivaliokunta onkin tämän johdosta luetellut eräitä paritukseen tai ihmiskauppaan viittaavia ja siis näyttöä koskevia seikkoja, joista ostaja voi havaita henkilön olevan seksikaupan kohteena. Mietinnössä viitataan lisäksi lakivaliokunnan aikaisempaan mietintöön (LaVM 28/2002 vp s. 10), jonka mukaan olosuhdetahallisuus jää viime kädessä oikeuskäytännön arvioitavaksi. Mietinnössä ei kuitenkaan nimenomaisesti esitetä, että juuri tämän rikostyypin osalta tulisi soveltaa tavanomaista alempaa tahallisuuskynnystä.

13. Korkein oikeus toteaa, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen taustalla oleva tarve suojella ihmistä joutumasta hänen arvoaan syvästi loukkaavien rikosten uhriksi puoltaa sinänsä alhaista puuttumiskynnystä asiassa. Samoin kuin talousrikosten, myös seksuaalipalvelujen ostamisen osalta on usein vaikeaa saada yksityiskohtaista näyttöä vallinneista olosuhteista ja tekijän tahallisuudesta. Lisäksi on otettava huomioon, että prostituoidun asema parituksen tai ihmiskaupan kohteena pyritään usein salaamaan mahdolliselta ostajalta. Ostajalla ei halutessaankaan ole välttämättä keinoja selvittää asiaa, koska seksikaupan kohteena oleva ei uskalla tai halua kertoa asiakkailleen totuutta tilanteestaan. Prostituoidun olosuhteiden arvioimista vaikeuttaa myös se, että useat alalla toimivat ovat eri syistä heikossa sosiaalisessa asemassa ilman, että he olisivat parituksen tai ihmiskaupan kohteita. Seksipalvelujen tarjoajista huomattava osa, eräiden arvioiden mukaan noin neljäsosa, toimii parittajien kanssa tai heidän alaisuudessaan (HE 221/2005 vp s. 10). Seksuaalipalveluihin liittyy siten usein parituksen tai ihmiskaupan mahdollisuus, jota ostajan on vaikea sulkea pois.

14. Seksuaalipalvelujen ostaminen ei sinänsä ole lainvastaista. Seksuaalipalvelun ostamista seksikaupan kohteena olevalta ei ole myöskään säädetty rangaistavaksi tuottamuksellisena tekona. Tahallisten ja tuottamuksellisten tekojen erottelu kuuluu rikosoikeuden kulmakiviin: tuottamukselliset teot ovat rikoksia vain, kun niin on erikseen säädetty, ja tuottamuksellisesta teosta rangaistaan yleensä lievemmin kuin tahallisesta teosta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, ettei tahallisuuden ja tuottamuksen välinen raja hämärry sen seurauksena, että lasketaan tasoa, jolla tekijän tietoisuutta mitataan. Lainkäytön yhtenäisyyden ja ennalta-arvattavuuden kannalta olisi myös varsin ongelmallista, jos tahallisuuden käsite vaihtelisi eri rikostyyppien kesken ilman vahvoja ja yhdenmukaisia perusteita.

15. Ilmaisu ”on pitänyt varsin todennäköisenä” on oikeudellinen käsite eikä se useinkaan luontevasti kuvaa sitä, miten ihmiset tarkastelevat vallitsevia olosuhteita. Rikoslain 4 luvun 1 §:ssä käytetty ilmaisu ”olla selvillä” kuvaa ehkä osuvammin sitä, onko tekijällä ollut oikeanlainen kuva tai käsitys tapahtumassa olevista asioista. Mainittu tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös koskeekin tekijän tietoisuutta tahallisen rikoksen kannalta merkityksellisistä seikoista. Rikoslain yleisiä oppeja koskevien esitöiden mukaan tunnusmerkistöerehdys on tavallaan tahallisuuden kääntöpuoli (LaVM 28/2002 vp s. 10). Tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös asettaa siten rajat olosuhdetahallisuuden määrittämiselle.

16. Yllä mainittuja seikkoja punnittuaan Korkein oikeus katsoo, ettei käsiteltävänä olevan rikostyypin osalta ole perusteltua poiketa oikeuskäytännössä vakiintuneesta tahallisuuden määritelmästä. Ostajan tietoisuutta arvioidaan siis sen mukaan, onko hän pitänyt varsin todennäköisenä, että seksipalveluja myyvä henkilö on seksikaupan kohteena.

Asiassa esitetty selvitys

Aikaisempi oikeudenkäyntiaineisto

17. Alemmissa oikeuksissa kirjallisena oikeudenkäyntiaineistona on ollut A:ta koskeva 15.10.2008 päivätty lääkärinlausunto, internet-ilmoitus sekä X:n ja toisen, samassa oikeudenkäynnissä vastaajana olleen henkilön esitutkinnassa antamat lausumat. Käräjäoikeudessa on todistelutarkoituksessa kuultu A:ta ja X:ää. Hovioikeudessa on heidän lisäkseen kuultu edellä tarkoitettua toista vastaajaa.

18. A:n hyväksikäyttöön liittyvät rikosasiat on hajautettu eri oikeudenkäynteihin niin, että erikseen on käsitelty syytteet A:n parittajina toimineita vastaan. Syytteitä A:lta seksiä ostaneita vastaan on käsitelty ainakin kahdessa oikeudenkäynnissä. Käsillä olevassa asiassa syytteessä on ollut X:n lisäksi 20 muuta vastaajaa, joita ei kuitenkaan ole kuultu käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa. Käräjäoikeuden syyksilukevan tuomion perustelut on kirjoitettu koskemaan kaikkia vastaajia yhdessä, ja yhtenä perusteena on käytetty usean vastaajan A:sta tekemiä arvioita kuitenkaan edes ilmoittamatta, keneltä tämä tieto on peräisin. Myös hovioikeus on perustellut X:n ja toisen vastaajan syyksi lukemista osittain heitä molempia koskevalla yhteisellä perustelulla.

19. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että tuomioistuin saa käyttää todisteina vain oikeudenkäynnissä esitettyjä todisteita ja lausumia. Vastaajalla on oltava tilaisuus esittää näkemyksensä todisteista ja esittää kysymyksiä asian selvittämiseksi kuulluille henkilöille. Korkein oikeus toteaa, että X:ää koskevalta osalta oikeudenkäynnin todisteisiin eivät ole kuuluneet muiden henkilöiden esitutkinnassa tai toisessa oikeudenkäynnissä mahdollisesti antamat lausumat. Korkein oikeus korostaa myös sitä, että teon hetkellä vallinneet olosuhteet ja muut syyksilukemisen edellytykset on selvitettävä ja arvioitava kunkin vastaajan osalta erikseen.

Asianosaisten kertomukset Korkeimmassa oikeudessa

20. X on Korkeimmassa oikeudessa kuultuna kertonut tapahtumista seuraavaa: Hän oli muistamansa mukaan ottanut A:han yhteyttä internetissä olleen englanninkielisen ilmoituksen perusteella. Ilmoitus oli sisällöltään vastannut asiassa kirjallisena todisteena esitettyä suomenkielistä ilmoitusta, jonka mukaan 18-vuotias virolainen tyttö haki vanhempien miesten seuraa. X oli lähes kahden viikon aikana lähettänyt tai vastaanottanut yhteensä noin 20 englanninkielistä tekstiviestiä. Viestit olivat koskeneet tapaamisaikaa ja -paikkaa sekä seksuaalipalvelun hintaa. X oli soittanut sovitulla tavalla hotellin aulasta A:lle, joka oli tullut hakemaan hänet hotellihuoneeseen. Tämä puhelinkeskustelu A:n kanssa oli käyty englanniksi.

21. X oli maksanut A:lle heti päästyään hotellihuoneeseen. He olivat vaihtaneet vain muutaman sanan. X oli keskustelutarkoituksessa kysynyt A:lta tämän vointia ja mahdollisesti myös tämän ikää. Vähäinen keskustelu oli käyty englanniksi eikä X ollut havainnut ymmärtämisvaikeuksia. A oli vaikuttanut normaalilta, iloiselta nuorelta naiselta, mutta he molemmat olivat olleet tilanteesta hermostuneita. A:n kansallisuudesta ei ollut puhetta, mutta X oli olettanut tämän olevan Baltiasta. Tapaaminen oli kestänyt noin 20 minuuttia tai enintään puoli tuntia.

22. X oli tiennyt tekohetkellä seksin ostamista koskevan lainsäädännön sisällöstä ja oli seurannut lainsäädäntöhanketta myös siinä tapahtuneiden muutosten osalta sanomalehdistä. Hän oli vasta poliisilta kuullut A:n tilanteesta. X:n esitutkinnassa käyttämä ilmaisu A:n poissaolevuudesta oli johtunut poliisin johdattelevasta kysymyksestä. Hän oli luonnehtinut A:ta esitutkinnassa ”melko normaaliksi” tarkoittamatta melko-sanalla mitään erityistä. Koska esitutkintakertomus oli vastannut suurin piirtein hänen sanomaansa, hän ei ollut vaatinut lausuman korjaamista ennen pöytäkirjan allekirjoittamista. X:n mukaan A ei Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä ollut olemukseltaan enää samanlainen kuin tekohetkellä 26.7.2008, jolloin hän oli ollut pirteämpi ja iloisempi.

23. A on kertonut, ettei hän muistanut X:ää eikä tapahtumia tämän kanssa. A on kertonut yleisesti tapahtumista ja voinnistaan seksikaupan kohteena seuraavaa: Virolaiset parittajat olivat tuoneet hänet Virosta Helsinkiin, jossa työn sisältö oli tullut hänelle yllätyksenä. Parittajat olivat käskeneet hänet prostituutioon sekä ilmoittamaan iäkseen 18 vuotta, vaikka hän oli tuolloin ollut 21-vuotias. Hän ei ollut osallistunut ilmoitusten laatimiseen internetissä eikä tiennyt englanninkielisestä ilmoituksesta. Hän oli parituksen kohteena ollessaan voinut huonosti, syönyt heikosti eikä ollut kyennyt nukkumaan. Hän ei ollut halunnut seksiä asiakkaiden kanssa, muttei muistanut ostotilanteita eikä sitä, miten oli niissä esiintynyt. Hän ei ollut kirjoittanut tekstiviestejä asiakkaille. Hotellissa hän oli hakenut asiakkaat ala-aulasta ja oli ottanut heiltä rahat vastaan. Parittajat eivät olleet olleet paikalla hänen tavatessaan asiakkaita, eikä hän tiennyt, missä he olivat silloin olleet. Ostotilanteet olivat joskus keskeytyneet, mutta hän ei muistanut syytä näihin keskeytymisiin. Muutama asiakas oli jättänyt puhelun kesken hänen heikon kielitaitonsa vuoksi. Osa asiakkaista oli kysynyt hänen ikäänsä hänen näytettyään ikäistään nuoremmalta. Hän oli jatkanut toimintaa parittajien lähdettyä maasta, koska hän oli velkaantunut Virossa eikä hänellä ollut muutakaan mahdollisuutta. Ajanjakson loppuvaiheessa hän oli hävennyt ja halunnut päättää elämänsä. Toiminta oli päättynyt, kun poliisi oli puuttunut asiaan. Tapahtumien jälkeen hänen terveydentilansa oli huonontunut ja hän oli viettänyt kolme kuukautta sairaalassa.

24. A on lisäksi kertonut, että hän oli opiskellut Virossa niin kutsuttua kaksoistutkintoa ja tällöin myös englantia, mutta hänen englannin kielen taitonsa oli heikko. Yläasteella hän oli ollut niin kutsutussa mukautetussa opetuksessa, koska hän oli hermostunut helposti eikä enää ollut selvinnyt koulussa. Koulun jälkeen hän oli ollut työssä ompelijana ja kukkakaupassa. A on kertonut olevansa nykyään masentunut ja kuulevansa ääniä päässään muistellessaan kysymyksessä olevia tapahtumia.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

25. Kuten hovioikeuskin on tuomionsa perusteluissa todennut, asiassa ei ole ilmennyt sellaisia paritukseen viittaavia seikkoja, jotka on mainittu kohdassa 5 viitatuissa rangaistussäännöksen esitöissä. X:n ja A:n yhdenmukaisten kertomusten mukaan A:n parittajat eivät ole olleet paikalla hotellissa. X ei ole voinut havaita, ettei A itse ollut laatinut ilmoitusta internetissä tai kirjoittanut tekstiviestejä. Ilmoitustapa ja ilmoituksen sisältö eivät viittaa järjestäytyneeseen toimintaan. A:n liikkumisvapautta ei ollut myöskään havaittavalla tavalla rajoitettu.

26. Edellä viitatuissa esitöissä ihmiskauppaan viittaavana piirteenä on pidetty myös sitä, että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen. Esitutkinnassa X on kertonut, että tyttö oli vaikuttanut melko normaalilta, mutta jälkeenpäin ajatellen kyllä vähän poissaolevalta. X:n havainnot A:sta ovat perustuneet varsin lyhyeen ja pintapuoliseen tapaamiseen, ja vähäinen keskustelu on käyty vieraalla kielellä. A oli oman, sinänsä uskottavan kertomuksensa mukaan jo tuolloin ollut psyykkisesti varsin huonovointinen. A ei kuitenkaan ole osannut kertoa siitä, miten hän oli asiakkailleen esiintynyt, eikä oikeudenkäynnissä ole esitetty muutakaan selvitystä hänen tuolloisesta olemuksestaan.

27. Alempien oikeuksien tuomioissa ei ole mainintoja A:n henkilökohtaisessa kuulemisessa tehdyistä havainnoista, eikä syyksilukemista ole perusteltu viittaamalla A:n henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Korkeimmassa oikeudessa kuultuna A vaikutti aralta ja jännittyneeltä, ja kysymyksiin vastaaminen oli hänelle ilmeisen vaikeaa. On sinänsä selvää, ettei niistä havainnoista, joita A:sta on voitu tehdä Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä helmikuussa 2012, voida tehdä luotettavia päätelmiä A:n olemuksesta asianosaisten tapaamishetkellä heinäkuussa 2008. A:sta ei kuitenkaan ollut havaittavissa sellaista syntymässä saatua kehitysvammaa taikka muuta poikkeavuutta, jonka mahdollisuuteen 15.10.2008 annetussa lääkärinlausunnossa viitataan ja joka pysyvänä ominaisuutena olisi myös tekohetkellä ollut ulkopuolisen helposti havaittavissa.

28. Merkittävänä syytettä tukevana seikkana on pidetty sitä, että internet-ilmoitus oli laadittu suomeksi, jota kieltä A ei ole osannut. Tämän vuoksi voitaisiin päätellä hänen olleen parituksen kohteena. Korkein oikeus katsoo kuitenkin jääneen epäselväksi, onko X toiminut juuri tuon ilmoituksen perusteella. On mahdollista, että sivustolla on julkaistu muitakin A:ta koskevia ilmoituksia, joita ei ole esitutkinnassa pyrittykään selvittämään. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että X:n näkemä internet-ilmoitus olisi ollut suomenkielinen, eikä ristiriitaa X:n näkemän ilmoituksen ja A:n käyttämän kielen kanssa ole siten osoitettu. Korkein oikeus toteaa, ettei suomenkielinenkään ilmoitus olisi johtanut oletukseen parittamisesta.

29. Yhteydenpito ennen tapaamista on tapahtunut lyhyillä englanninkielisillä tekstiviesteillä ja osapuolten tapaamisessa on puhuttu englantia. Vaikka A on uskottavasti kertonut englannin kielen taitonsa olevan heikko, hän on tällä kielellä asioinut muidenkin asiakkaidensa kanssa. Keskustelu on jäänyt vähäiseksi, mutta X:n kertoman mukaan ymmärretyksi tuleminen ei ollut aiheuttanut vaikeuksia.

30. A on ollut tapahtuma-aikaan 21-vuotias ja antanut häntä parittaneiden käskystä asiakkaidensa ymmärtää olleensa vain 18-vuotias.

31. X on omankin kertomansa mukaan tiennyt, että A on kotoisin jostain Baltian maasta. Yleisessä tiedossa on, että osa seksuaalipalvelujen tarjoajista on parituksen kohteena ja että tämä ilmiö on yleisempi ulkomaalaisten kuin suomalaisten prostituoitujen keskuudessa. Koska X on seurannut asiaa käsittelevää kirjoittelua lehdissä, hän on ilmeisesti tiennyt näistä yleisessä keskustelussa esitetyistä arvioista. Korkeimpaan oikeuteen toimitetut ja oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvat, keskenään osin toisistaan poikkeavia tietoja sisältävät oikeus- ja yhteiskuntatieteelliset tutkimukset on julkaistu vasta tekoajan jälkeen, eikä seksuaalipalvelujen ostajien voida muutoinkaan odottaa tuntevan tällaisia tutkimuksia ja käyttävän niitä olettamustensa perusteena.

32. Korkein oikeus toteaa, että havaittavissa oleva psyykkisen toimintakyvyn puute ja täydellinen kielitaidottomuus voivat vahvastikin viitata siihen, ettei henkilö kykene toimimaan itsenäisesti, vaan että hän toimii parituksen tai ihmiskaupan uhrina. Pelkästään verraten nuoresta iästä tai ulkomaalaistaustasta tällaista epäilyä ei voida katsoa syntyvän. Edellä esitetty selvitys A:n henkilöstä ja olemuksesta tai kielitaidosta ja taustasta eivät muiden asiassa ilmenneiden olosuhteiden perusteella erikseen tai niitä kokonaisuutena arvioiden osoita, että X on pitänyt varsin todennäköisenä, että A on ollut parituksen kohteena.

Lopputulema

33. Edellä mainituilla perusteilla X:n ei ole näytetty syyllistyneen rikoslain 20 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan X:n osalta, häntä koskeva syyte hylätään ja X vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Minna Ihonen.