KKO:2012:94

Pahoinpitely
Tahallisuus
Syyte Syytesidonnaisuus
Vahingonkorvaus Korvauksen sovittelu

A oli tuomittu rangaistukseen pahoinpitelystä hänen lyötyään B:tä kerran nyrkillä päähän. Lyönnistä oli aiheutunut B:lle muun ohella laaja-alainen kallonsisäinen verenvuoto. Tähän vammaan oli vaikuttanut B:n veren hyytymisen häiriintyminen hänen käyttämänsä verenohennuslääkkeen ja sen liian korkean hoitotason seurauksena.

Kun A ei vallinneissa olosuhteissa ollut voinut pitää mainittua vammaa menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena, hän ei ollut aiheuttanut vammaa tahallaan. Syyte tältä osin hylättiin, kun rangaistusta oli vaadittu vain tahallisesta rikoksesta.

Koska B:lle aiheutuneen vamman vakavuuteen ja laajuuteen oli osaltaan vaikuttanut edellä mainitun lääkityksen ja sen liian korkean hoitotason aiheuttama veren hyytymisen häiriintyminen, A:n maksettavaa vahingonkorvausta soviteltiin vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla.

RL 21 luku 5 §
ROL 11 luku 3 §
VahL 6 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Savon käräjäoikeuden tuomio 23.2.2010

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 8.5.2009 tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä häntä kerran nyrkillä vasemmalle puolelle päähän korvan seutuun seurauksin, että ulkopuolisiksi vammoiksi oli syntynyt korvan seudusta vuotanut veri sekä vasemman silmäluomen ympärille ja vasemman korvalehden etupuolelle mustelma. Varsinainen iskusta aiheutunut vamma oli ollut laaja-alainen kovakalvonalainen verenvuoto, joka oli ollut hengenvaarallinen. Ilman sairaalahoitoa ja leikkausta B olisi menehtynyt.

Käräjäoikeus lausui, että vamman laatuun oli osaltaan voinut vaikuttaa B:n käytössä ollut verta ohentanut lääke, mutta tämä seikka ei muuttanut sitä tosiasiaa, että B oli saanut pahoinpitelyssä aivovamman. Vaikka pahoinpitelyssä oli aiheutettu vaikea ruumiinvamma ja hengenvaarallinen tila, pahoinpitelyä ei ollut kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan B:lle muun ohella vahingonkorvauksena kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 10 000 euroa, sairaanhoitokuluista 1 032,65 euroa, apuvälinekuluista 251,40 euroa sekä lääkekuluista 255 euroa, kaikki sanotut summat korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Johan Räisänen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 23.12.2010

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään siltä osin kuin hänen on katsottu menettelyllään aiheuttaneen B:lle laaja-alaisen kovakalvonalaisen verenvuodon ja että rangaistus lievennetään sakoksi. Lisäksi hän vaati, että hänen maksettavakseen tuomittuja korvauksia alennetaan, kivun ja säryn osalta 500 euroksi ja sairaanhoitokulujen osalta 200 euroksi, tai että tuomittuja korvauksia ainakin sovitellaan.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että B:lle syntyneet vammat olivat kaikki aiheutuneet A:n menettelystä. Oli yleisesti tiedossa, että pään alueelle kohdistetusta väkivallasta saattoi olla seurauksena varsin vakavia vammoja. A oli lyönyt B:tä vasemman korvan seutuville aiheuttaen pään ulkopuolisiksi vammoiksi verenvuotoa korvan seudusta sekä vasemman silmäluomen ympärille ja vasemman korvalehden etupuolelle mustelman. Lyömällä B:tä nyrkillä kerrotuin tavoin A:n oli täytynyt pitää kovakalvonalaisen verenvuodon syntymistä tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. A oli tahallaan aiheuttanut B:lle syytteessä mainitut vammat.

Hovioikeus lausui, ettei vahingonkorvauksen sovittelemiseen vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla ollut perusteita.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sovitteluperusteiden osalta hovioikeus totesi, etteivät A:n maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset olleet poikkeuksellisen suuret. Hän ei ollut edes väittänyt, että korvausvelvollisuus muodostuisi hänen taloudellisiin oloihinsa nähden kohtuuttomaksi. A:n syyllisyyden astetta ei voitu pitää niin alhaisena, että korvausta olisi sen vuoksi syytä alentaa. Korvausten alentamiselle ei ollut muutakaan erityistä syytä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Riitta-Liisa Rautsi (eri mieltä) ja Jukka Soininen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Soininen katsoi, ettei A ollut aiheuttanut B:lle laajaa kovakalvonalaista verenvuotoa tahallaan, minkä vuoksi hän hylkäsi syytteen tältä osin.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Rautsi oli syyksilukemisen ja rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Sen sijaan hän katsoi, että B:n veren hyytyminen oli lääkityksestä johtuen ollut häiriintynyt, ja se oli voinut vaikuttaa vamman laajuuteen. B:lle aiheutuneen kovakalvonalaisen verenvuodon laaja-alaisuus oli ollut A:n kannalta siinä määrin ennalta arvaamaton seuraus hänen teostaan, että se voitiin ottaa huomioon A:n syyllisyyden astetta alentavana seikkana. B:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia oli perusteltua sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla siten, että A:n oli korvattava kaksi kolmasosaa vahingosta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään siltä osin kuin hänen on katsottu menettelyllään aiheuttaneen B:lle laaja-alaisen kovakalvonalaisen verenvuodon ja että rangaistus lievennetään sakoksi. Lisäksi A vaati, että hänen maksettavakseen tuomittuja korvauksia alennetaan tai että niitä ainakin sovitellaan.

Syyttäjä ja B vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on lyönyt B:tä kerran nyrkillä vasemmalle puolelle päätä korvan seutuun. Lyönnin seurauksena B:lle on aiheutunut verenvuotoa korvan seudulle. Vasemman silmäluomen ympärille ja vasemman korvalehden etupuolelle on syntynyt mustelma. Vakavin seuraus oli laaja-alainen kovakalvonalainen verenvuoto, joka on aiheuttanut B:lle hengenvaaran. Ilman sairaalahoitoa ja leikkausta B olisi menehtynyt.

2. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat lukeneet A:n syyksi pahoinpitelyn ja katsoneet, että A oli tahallaan aiheuttanut edellä kuvatut vammat B:lle. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A tahallaan aiheuttanut B:lle kovakalvonalaisen verenvuodon ja siitä seuranneen hengenvaarallisen tilan, ja voidaanko hänen syykseen myös tältä osin lukea pahoinpitely. Lisäksi kysymys on vahingonkorvauksen määrästä ja sovittelusta.

A:n menettelyn arviointi

3. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Viimeksi mainittu niin sanottu todennäköisyystahallisuus muodostaa tahallisuuden alimman asteen.

4. Kuten käräjäoikeus ja hovioikeus ovat todenneet, päähän kohdistuneet iskut ovat lähtökohtaisesti aina vaarallisia. Kuitenkaan ei voida katsoa, että mitkä tahansa päähän kohdistuneen väkivallan seuraukset ovat aina tahallaan aiheutettuja. Vammojen laatu voi johtua sellaisista teon ulkopuolisista seikoista, joita tekijä ei ole voinut ottaa lukuun.

5. A ja B ovat tapahtuma-aikaan olleet yhdessä A:n kesäasunnolla. A oli käräjä- ja hovioikeudessa kertomansa mukaan ärsyyntynyt B:n käytöksestä ja lyönyt ulkoterassin pöydän ääressä istunutta B:tä yhden kerran nyrkillä päähän. B oli A:n lyönnin jälkeen vielä jäänyt istumaan paikoilleen ja jatkanut alkoholin nauttimista. Tästä voidaan päätellä, ettei isku ole ollut erityisen voimakas.

6. Kirjallisena todisteena esitetystä 24.6.2009 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmenee, että B:llä on ollut käytössään Marevan-niminen varfariini eli verenohennuslääke. Lääkkeen hoitotasoa mittaava INR-arvo oli ollut 4,7, kun normaali arvo on tasolla 2 – 3. B:n veren hyytyminen oli näin ollen ollut häiriintynyt. Edelleen lausunnosta ilmenee, että kallonsisäinen verenvuoto oli todennäköisesti aiheutunut kallonsisäisen verisuonilaskimon repeämästä. Tällaisen syntyminen pelkän nyrkillä lyönnin seurauksena ei ollut tavallista, joskin mahdollista. B:n käytössä ollut verenohennuslääke on lausunnon mukaan voinut vaikuttaa vamman laajuuteen. Pieni verenvuoto olisi muuten voinut tyrehtyä itsestään.

7. Asiassa on riitaista, onko A ollut tietoinen B:n käyttämästä verenohennuslääkkeestä. Toisaalta asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi tiennyt tai että hänen olisi pitänyt tietää, että lääkkeen hoitotasoa osoittava arvo on edellä kerrotuin tavoin ollut viitealueen ulkopuolella, mistä on aiheutunut lääkkeen tavanomaista vaikutusta suurempi häiriö veren hyytymisessä ja verenvuotoriski. A:lla ei näin ollen voida katsoa olleen sellaista tietoa B:n lääkityksestä ja sen aiheuttamista riskeistä, että hänen olisi tullut ymmärtää menettelynsä voivan aiheuttaa B:lle poikkeuksellisen vakavan ja henkeä uhkaavan vamman. Näissä olosuhteissa A:n lyönnistä B:lle aiheutunut kovakalvonalainen verenvuoto on ollut vaikeasti ennakoitavissa.

8. Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole voinut pitää varsin todennäköisenä, että B:lle aiheutuu hänen menettelystään laaja-alainen kovakalvonalainen verenvuoto. A ei siten ole aiheuttanut sanottua vammaa tahallaan.

9. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu tai josta tuomioistuin voi omasta aloitteestaan lain mukaan määrätä rangaistuksen. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Säännöksen esitöiden mukaan tuomioistuinta sitoo teon ulkoisen tapahtumakuvauksen lisäksi se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan, kuten esimerkiksi tahallisuudesta tai tuottamuksesta (HE 82/1995 vp s. 126).

10. Syytteen mukaan A on tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle lyömällä tätä kerran nyrkillä päähän sillä seurauksella, että B:lle on aiheutunut syytteessä kuvatut vammat. A:lle on vaadittu rangaistusta vain tahallisesta pahoinpitelystä, eikä syytteen teonkuvaukseen sisälly sellaista A:n menettelyn kuvausta, että rangaistusta voitaisiin katsoa vaaditun myös tuottamuksellisesta teosta. Näin ollen asiassa ei tule arvioitavaksi, onko A aiheuttanut B:lle kovakalvonalaisen verenvuodon tuottamuksellisella rikoksella.

11. Edellä sanotuilla perusteilla syyte on hylättävä siltä osin kuin siinä on väitetty A:n menettelyllään aiheuttaneen B:lle kovakalvonalaisen verenvuodon ja sen seurauksena hengenvaarallisen tilan. A:n syyksi jää, että hän on tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä kerran nyrkillä vasemmalle puolelle päätä korvan seutuun siten, että korvan alueelta on vuotanut verta sekä vasemman silmäluomen ympärille ja vasemman korvalehden etupuolelle on syntynyt mustelma. Menettelyllään A on syyllistynyt pahoinpitelyyn.

Rangaistus

12. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta on 60 päiväsakkoa.

Vahingonkorvaukset ja niiden sovittelu

13. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin saman luvun 8 §:n mukaan tutkia tai vaatimuksen käsittelyä jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Näin ollen siitä, että syyte tulee Korkeimmassa oikeudessa osittain hylätyksi, ei vielä seuraa korvausvaatimusten hylkäämistä vastaavalta osalta.

14. B:n korvausvaatimus on perustunut siihen, että A on syytteessä kuvatulla menettelyllään aiheuttanut hänelle syytteessä mainitut vammat. Korvausvaatimus on siten kytkeytynyt syytteessä tarkoitettuun rikokseen. Vaatimus ei kuitenkaan ole perustunut yksinomaan siihen, että A:n menettely täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Sen vuoksi on tutkittava, onko A tuottamuksensa perusteella vastuussa B:lle aiheutuneista vahingoista.

15. Lyödessään B:tä A on ottanut tietoisesti riskin siitä, että B:lle aiheutuu ruumiinvamma. A:n olisi tullut mieltää, että päähän kohdistuneen iskun seurauksena saattaa olla vakaviakin vammoja. A:n menettely on ollut tuottamuksellista siltä osin kuin B:lle on sen seurauksena aiheutunut laaja-alainen kallonsisäinen verenvuoto ja hengenvaarallinen tila. Lähtökohtaisesti A on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.

16. A on vaatinut vahingonkorvausten sovittelua ja vedonnut siihen, että B:lle aiheutuneen aivoverenvuodon pääasiallinen syy oli ollut tämän käyttämä verenohennuslääke.

17. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä.

18. B:lle aiheutunut laaja-alainen kallonsisäinen verenvuoto on edeltä ilmenevin tavoin ollut A:n menettelyyn ja käytetyn väkivallan voimakkuuteen nähden poikkeuksellisen vakava seuraus. Vamman laajuuteen on asiassa esitetyn selvityksen mukaan vaikuttanut B:n käyttämä verenohennuslääke ja se, että lääkkeen hoitotasoa mittaava INR-arvo on selvästi ylittänyt tavoitetason ja aiheuttanut veren hyytymisen häiriintymisen. Ilman lääkkeen vaikutusta vahinko olisi mitä ilmeisimmin jäänyt vähäisemmäksi. Näin ollen vahingon syynä on ollut myös A:n menettelyyn kuulumaton seikka, mikä puoltaa vahingonkorvauksen sovittelua vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla.

19. Toisaalta A on tapahtumapäivää 8.5.2009 seuranneena aamuna poistunut mökiltä ja jättänyt B:n nukkumaan tämän tilaa tarkemmin selvittämättä. Vasta havaittuaan myöhemmin samana päivänä, ettei B edelleenkään ollut herännyt, A on ottanut yhteyttä hätäkeskukseen ja hankkinut B:lle apua. B on saapunut Mikkelin keskussairaalaan 24.6.2009 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan 9.5.2009 kello 22.05 eli noin vuorokausi A:n lyönnin jälkeen. Viive tapahtuman ja hoitoon tulon välillä on mainitun lääkärinlausunnon mukaan todennäköisesti vaikuttanut verenvuodon ja aivovamman laajuuteen.

20. A:n kertomusta siitä, että hän oli olettanut B:n nukkuvan hänen poistuessaan asunnolta aamulla 9.5.2009, ei sinänsä ole aihetta epäillä. A oli kertomansa mukaan kuitenkin jo B:tä lyötyään havainnut tämän korvan seudulta vuotavan verta. Käsillä olevissa olosuhteissa A:n olisi tullut viimeistään pahoinpitelyä seuranneena aamuna varmistua B:n tilasta ja mahdollisesta hoidon tarpeesta. Kun hän ei ole näin menetellyt, B:n hoitoon pääsy on viivästynyt, mikä on osaltaan todennäköisesti vaikuttanut kallonsisäisen verenvuodon laajuuteen. Tämä A:n menettely puhuu osaltaan vahingonkorvauksen sovittelua vastaan.

21. B:n käyttämä verenohennuslääke ja sen hoitotason korkea INR-arvo ovat kuitenkin saadun selvityksen mukaan vaikuttaneet sillä tavoin olennaisesti vahingon laatuun, että A:ta ei ole perusteltua velvoittaa korvaamaan B:lle aiheutunutta vahinkoa täysimääräisesti. Vahingon syntymiseen ja laajuuteen vaikuttaneita seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan Korkein oikeus harkitsee kohtuulliseksi sovitella vahingonkorvauksia vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla siten, että A:n on korvattava kaksi kolmasosaa vahingoista.

22. Muilta osin ei hovioikeuden maksettavaksi tuomitsemia korvausmääriä ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos:

Pahoinpitely 8.5.2009

Rangaistusseuraamus:

60 päiväsakkoa à 21 euroa eli yhteensä 1 260 euroa.

A:n B:lle maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia alennetaan siten, että A:n on suoritettava B:lle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 6 667 euroa, sairaanhoitokuluista 688 euroa, apuvälinekuluista 168 euroa ja lääkekuluista 170 euroa eli yhteensä 7 693 euroa hovioikeuden määräämine korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Heli Sankari.