KKO:2013:17

Yrityssalaisuuden väärinkäyttö
Tahallisuus Olosuhdetahallisuus

Kysymys siitä, mitä yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää selvitettäväksi teon esirikokseksi väitetystä menettelystä ja sen rangaistavuudesta.

Kysymys myös tahallisuuden arvioinnista. (Ään., vahvennettu jaosto)

RL 30 luku 6 § 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus nyt kysymyksessä olevalta kohdalta

Syyttäjä vaati X:lle syytekohdassa 2 rangaistusta yrityssalaisuuden väärinkäytöstä, koska X oli 1.1.2006 – 30.9.2006 Oy A Ltd:n omistajana, toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä yhtiön elinkeinotoiminnassa käyttänyt oikeudettomasti B Oy:lle kuuluvia yrityssalaisuudeksi katsottavia tietoja muun ohella myymällä C Oy:lle 380 kappaletta MX-tuotemerkillä varustettua moottorikelkkapukua. Kyseiset puvut oli valmistettu käyttämällä oikeudettomasti teknisenä esikuvana B Oy:n suunnitteleman SX-moottorikelkkapuvun valmistamiseen tarvittavia yrityssalaisuuksiksi katsottavia kaavoja.

D Oy (entinen B Oy) yhtyi syytteeseen ja vaati X:n velvoittamista suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta.

X kiisti syytteen ja korvausvaatimukset.

Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 25.2.2009

Käräjäoikeus totesi, ettei syytteessä ollut edes väitetty, että X olisi oikeudettomasti käyttänyt niin kuin rikoslain 30 luvun 6 §:n 1 kohdassa todetaan ”tässä laissa rangaistavaksi säädetyllä teolla tietoon saatua tai ilmaistua toiselle kuuluvaa yrityssalaisuutta elinkeinotoiminnassa”. Virallinen syyttäjä ei ollut maininnut mitään rikosta, millä sinällään yrityssalaisuuksiksi katsottavia kaavoja olisi saatu tietoon tai ilmaistu toiselle. Syyttäjä ei ollut kysyttäessä täsmentänyt syytettä siltä osin kuin siitä puuttui väitetty rikosta koskeva tunnusmerkistön osa. Kun syyte ei siten voinut edes toteuttaa yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistöä, käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Airakorpi.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.1.2010

Syyttäjä ja D Oy valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä esitti valituksensa perusteina muun ohella, että kysymyksessä olevat moottorikelkkapuvun kaavat oli saatu tietoon yritysvakoilun tai yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön täyttävällä teolla.

Hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla selvitetyksi, että syytteessä mainitut ja X:n tilaamat MX-moottorikelkkapuvut oli valmistettu käyttämällä oikeudettomasti SX-moottorikelkkapuvun kaavoja.

Menettelyn tahallisuutta arvioidessaan hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että pakistanilainen valmistaja oli tarjonnut X:lle pohjoismaalaisten mittojen mukaan tehtyä tehtaan omaa mallia. X:n olisi tuolloin tullut varmistaa, ettei mainittu malli ollut syntynyt oikeudettomasti jonkun yrityssalaisuutta hyväksi käyttämällä. X:lle oli myös huomautettu, että MX-moottorikelkkapuvussa oli samanlainen hätäkatkaisijan lenkki kuin SX-moottorikelkkapuvussa. Tämän johdosta X:n olisi tullut tarkemmin selvittää, oliko MX-moottorikelkkapuvun valmistuksessa käytetty SX-moottorikelkkapuvun kaavoja. X:n toimesta tapahtunut pukujen hätäkatkaisijan lenkin vaihtaminen viittasi siihen, että X oli mieltänyt mahdolliseksi samojen kaavojen käyttämisen pukujen valmistuksessa. X oli lisäksi 22.9.2006 kysynyt sähköpostitse SX-moottorikelkkapuvut valmistaneen pakistanilaisen yhtiön edustajalta, oliko MX-moottorikelkkapukujen valmistuksessa käytetty SX-moottorikelkkapukujen kaavoja. Myös tämä viittasi siihen, että X oli pitänyt väärinkäytöstä mahdollisena ja suhtautunut siihen mahdollisuuteen hyväksyvästi. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi X:n tahallaan käyttäneen elinkeinotoiminnassaan hyväkseen asianomistajalle kuuluneita moottorikelkkapuvun kaavoja.

Teon rangaistavuuden osalta hovioikeus totesi olevan suoritetun esitutkinnan perusteella riidatonta, että SX-moottorikelkkapuvun kaavat oli Pakistanissa luvattomasti otettu E-yhtiön tietokoneelta ja luovutettu MX-moottorikelkkapuvut valmistaneelle yhtiölle. Kyse on ollut yrityssalaisuutena pidettävien tietojen luvattomasta luovuttamisesta. Tyypillinen toiminta, jonka torjumiseksi yrityssalaisuuden väärinkäyttö oli säädetty rangaistavaksi, oli kansainvälistä ja rajat ylittävää rikollisuutta. Esirikos oli näissä tapauksissa usein tehty kaukana lopullisen tuotteen myyntipaikasta ja tuotteen valmistamisessa käytetty yrityssalaisuus ja valmistettu tuote olivat voineet siirtyä henkilöltä toiselle useita kertoja. Yksityiskohtaisen selvityksen hankkiminen tietystä esirikoksesta ja sen rangaistavuudesta tekopaikalla oli usein vaikeaa ellei mahdotonta. Tässä tilanteessa ei ollut perusteltua vaatia mainittua selvitystä. Esirikoksen osalta voitiin pitää riittävänä, että yrityssalaisuuden väärinkäyttöön liittyvistä olosuhteista oli rikosasioissa yleisesti edellytettävällä varmuudella pääteltävissä, että yrityssalaisuus oli jollakin rikoksella hankittu. Kun yrityssalaisuuden väärinkäyttö tapahtui Suomessa, rangaistavuuden edellytykseksi ei ollut perusteltua asettaa kaksoisrangaistavuuden täyttymistä. Hovioikeus katsoi pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella, että SX-moottorikelkkapuvun kaavat olivat päätyneet MX-moottorikelkkapukujen valmistajalle yritysvakoilun tai jonkun muun rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn teon seurauksena.

Hovioikeus tuomitsi X:n yrityssalaisuuden väärinkäytöstä 50 päiväsakkoon ja velvoitti hänet suorittamaan D Oy:lle vahingonkorvausta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Juha Halijoki ja Ari Kyllönen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X:lle myönnettiin valituslupa.

X vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Syyttäjä ja D Oy vastasivat valitukseen.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

X:n tahallisuuden arviointia koskevalta osalta asia on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä ratkaistu vahvennetussa jaostossa. Muilta osin asia on ratkaistu Korkeimman oikeuden viisijäsenisessä kokoonpanossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Syyttäjän uutena todisteena Korkeimmassa oikeudessa esittämän X:n avustajan syyteharkinnan aikana syyttäjälle toimittaman kirjoituksen liitteenä ollut V henkilön kirje on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu yksityisluontoinen kertomus, joka on annettu vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta. Mainittua kirjettä ei oteta huomioon, koska siihen ei ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Syytteen tarkistaminen

1. X on valituksessaan katsonut, ettei syyttäjä ole voinut enää hovioikeudessa täydentää syytettään yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikosta koskevan tunnusmerkistötekijän osalta. Syyttäjän haastehakemuksessa ei ollut kuvattu yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikosta eikä asiaesittelyssä taikka loppulausunnossa esirikokseen viittaaminen ole ollut riittävää. X:n väitteen johdosta asiassa on arvioitava, onko syyttäjän esittämä teonkuvaus ollut puutteellinen, ja mikäli näin on, onko syyttäjä voinut hovioikeudessa tarkistaa syytettään.

2. Syyttäjä on rangaistusvaatimuksensa teonkuvauksessa esittänyt, että X oli Oy A Ltd:n elinkeinotoiminnassa käyttänyt oikeudettomasti B Oy:lle kuuluvia yrityssalaisuudeksi katsottavia tietoja. X oli syytteen mukaan myynyt C Oy:lle MX-tuotemerkillä varustettuja moottorikelkkapukuja, jotka oli valmistettu käyttämällä oikeudettomasti teknisenä esikuvana B Oy:n suunnitteleman SX-moottorikelkkapuvun valmistamiseen tarvittavia yrityssalaisuuksiksi katsottavia kaavoja.

3. Rikoslain 30 luvun 6 §:n mukaan yrityssalaisuuden väärinkäytön kohteena olevan yrityssalaisuuden tulee olla saatu tietoon tai ilmaistu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla. Syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen teonkuvaus on ollut puutteellinen siltä osin, ettei siinä ole kuvattu sitä, millä rikoksella taikka millaisella menettelyllä yrityssalaisuus oli saatu tietoon. Syytteen teonkuvauksen lausuma moottorikelkkapukujen valmistamisesta B Oy:n omistamia kaavoja käyttämällä ei riitä yksilöimään sitä, että yrityssalaisuus oli saatu tietoon jollakin rikokseksi katsottavalla teolla. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja voidaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

4. Syyttäjä on kuitenkin valituksessaan hovioikeudelle lausunut, että syytteen teonkuvaus on viitannut rikoslain 30 luvun 4 §:n mukaan yritysvakoiluna ja 30 luvun 5 §:n mukaan yrityssalaisuuden rikkomisena rangaistaviin tekoihin. Syyttäjän vaatimuksiin hovioikeuden pääkäsittelyssä on merkitty, että valmistuksessa käytetyt kaavat oli saatu tietoon yritysvakoilun tai yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön täyttävällä teolla.

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei kuitenkaan pidetä sitä, että syytteen tueksi vedotaan uusiin seikkoihin. Syyttäjä on ilmoittaessaan hovioikeudessa ne rikokset, joilla yrityssalaisuus oli asiassa voitu saada tietoon, tarkistanut syytettään. Rangaistusvaatimuksen kohteena ovat edelleen olleet samat tapahtumat kuin alkuperäisessä syytteessä. Kysymyksessä ei ole ollut kielletty syytteen muuttaminen.

6. Rikosasiassa syytteen tarkistaminen hovioikeudessa on sallittua samoin edellytyksin kuin käräjäoikeudessakin. Vastaajalle on syyttäjän tarkistaessa syytettään varattava riittävästi aikaa tarkistettuun syytteeseen vastaamiseen. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että jo syyttäjän haastehakemuksessa kohdassa todistelu oli riidattomaksi arvioiduksi seikaksi merkitty kuvaus siitä, millä tavalla yrityssalaisuus oli saatu haltuun ilman B Oy:n suostumusta. Tämä on haastehakemuksessa kuvattu pääosin samalla tavoin kuin X:n avustajan syyttäjälle syyteharkintavaiheessa toimittaman lisätutkintapyynnön liitteenä olleessa yksityisluonteisessa kirjoituksessa. Sanotut seikat ovat siten olleet X:lle tunnettuja. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että X olisi pyytänyt lisää aikaa syytteeseen vastaamista varten. Syyttäjä on voinut tarkistaa syytettään hovioikeudessa edellä kerrotuin tavoin eikä X:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ole loukattu. Asiassa ei siten ole ollut estettä tutkia syyttäjän hovioikeudessa esirikoksesta esittämää teonkuvausta.

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

7. X on valituksessaan vaatinut syytteen hylkäämistä, koska B Oy:n SX-moottorikelkkapuvun kaavat eivät ole olleet yrityssalaisuuksia, kaavojen mahdolliseen käyttämiseen MX-moottorikelkkapukujen valmistuttamisessa ei ole näytetty liittyvän Pakistanissa ja Suomessa rangaistavaa esirikosta ja koska X:n menettelystä puuttui joka tapauksessa tahallisuus. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen kysymys siitä, ovatko moottorikelkkapukujen valmistuksessa käytetyt kaavat olleet yrityssalaisuuksia, millaisia edellytyksiä yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikoksen rangaistavuudelle on asetettava, sekä siitä, millaista selvitystä esirikoksesta ja tekijän tietoisuudesta esirikoksesta yrityssalaisuuden väärinkäytön syyksilukeminen edellyttää. Kysymys on siten myös X:n tahallisuuden arvioinnista.

8. Rikoslain 30 luvun 6 §:n 1 kohdan mukaan yrityssalaisuuden väärinkäytöstä tuomitaan se, joka oikeudettomasti käyttää rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla tietoon saatua tai ilmaistua toiselle kuuluvaa yrityssalaisuutta elinkeinotoiminnassa. Yrityssalaisuuden väärinkäytön lukeminen syyksi edellyttää siten muun ohella, että yrityssalaisuus on saatu tietoon tai ilmaistu rikoksella (esirikos).

9. Rikoslain 30 luvun 11 §:n määritelmäsäännöksen mukaan yrityssalaisuudella tarkoitetaan liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle.

Moottorikelkkapuvun kaavat yrityssalaisuutena

10. Asiassa on todistaja Y:n kuulemisella selvitetty, että B Oy:n uuden SX-moottorikelkkapuvun suunnitteluun oli mennyt useita kuukausia. Asianomistajayhtiön edustaja on ilmoittanut kaavoihin liittyneen niiden taloudellisen arvon vuoksi ehdottoman salassapitointressin. Korkein oikeus katsoo, että SX-moottorikelkkapuvun valmistuksessa käytetyt kaavat ovat olleet rikoslain 30 luvun 11 §:ssä tarkoitettu B Oy:n yrityssalaisuus.

Esirikoksen rangaistavuus

11. Rikoslain 1 luvun 1 §:n mukaan Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Syytteen mukaan yrityssalaisuus oli saatu tietoon Pakistanissa, mutta yrityssalaisuuden väärinkäyttö oli täyttynyt asianomistajan yrityssalaisuutta hyväksi käyttäen valmistettujen moottorikelkkapukujen myynnillä Suomessa. X:n syyksi väitetyn rikoksen tekopaikka on siten Suomessa, minkä vuoksi sovellettavaksi ei tule rikoslain 1 luvun 11 §:ssä tarkoitettu kaksoisrangaistavuuden vaatimus eli tässä tapauksessa vaatimus siitä, että teko olisi rangaistava paitsi Suomen, myös Pakistanin lain mukaan.

12. Rikoslain 30 luvun 6 § edellyttää, että yrityssalaisuus on saatu tietoon tai ilmaistu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyllä teolla. Myös ulkomailla tehdyn esirikoksen rangaistavuutta on arvioitava Suomen lain mukaan. Yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistö eroaa tältä osin esimerkiksi rahanpesurikoksista, joiden kohteena on rikoksella hankittu omaisuus tai hyöty. Jotta rahanpesurikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu ”rikoksen tuottama hyöty” täyttyisi, ulkomailla tehdyn esirikoksen tulee täyttää edellä mainitun kaksoisrangaistavuuden vaatimukset eli olla rangaistava sekä teko- että tuomitsemismaassa. Yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistö on mainitulta osin laillisuusperiaatteen vaatimalla tavalla riittävän täsmällinen ja sen tulkinta on vastaajan kannalta ennalta arvattava.

Esirikoksesta esitettävä selvitys

13. Yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan rangaistussäännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on lausuttu, että tekoon kuuluva tahallisuus edellyttäisi tietoisuutta siitä, että yrityssalaisuutta koskeva tieto on saatu tai ilmaistu rikoksella. Säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi, että tieto on saatu suoraan rikoksen tekijältä. Tieto voisi käytännössä kulkeutua monenkin välikäden kautta. Soveltuvin osin sovellettaisiin samoja periaatteita kuin kätkemisrikoksia koskevan ehdotetun 32 luvun perusteluissa esitetään (HE 66/1988 vp s. 87).

14. Varsinaista täytäntöönpanotointa edeltää esirikos myös rahanpesussa ja laittomassa tuontitavaraan ryhtymisessä. Rahanpesua koskevissa hallituksen esityksissä on todettu, ettei tarkkaa tietoa esirikoksen yksityiskohdista edellytetä, vaan riittävää on, että tekijä on mieltänyt omaisuuden rikoksella hankituksi. Selvitettynä on oltava se, että esirikos on tapahtunut, mutta esirikoksen tekijän ei välttämättä tarvitse olla tiedossa (HE 180/1992 vp s. 18, HE 53/2002 vp s. 36). Laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevissa hallituksen esityksen lausumissa on lähinnä viitattu kätkemisrikoksia koskeviin periaatteisiin (HE 66/1988 vp s. 181).

15. Kätkemisrikosta koskevassa hallituksen esityksessä on todettu olevan ongelmallista, miten tarkoin esirikoksen tulee olla selvitetty, jotta kätkemisrikoksesta voitaisiin rangaista. Esityksen mukaan vähimmäisvaatimukseksi voitaneen asettaa se, että omaisuuden omistaja tiedetään, sekä että esirikoksen tekoaika ja -paikka on esirikoksen yksilöimiseksi riittävästi selvitetty. Välttämättömänä ei sen sijaan voitane pitää, että omistaja voi tarkasti ilmoittaa rikoksen tekoajan tai -paikan. Niin pitkälle menevää vaatimusta ei voitane asettaa, että kaikissa tapauksissa myös esirikoksen tekijä olisi tiedossa (HE 66/1988 vp s. 106).

16. Korkein oikeus on kätkemisrikosta koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2004:24 katsonut, että asiassa esitetyllä näytöllä oli kokonaisuutena arvioiden selvästi suljettu pois se mahdollisuus, että takavarikoidut esineet olisivat millään muulla tavalla kuin rikoslain 32 luvun 1 §:ssä tarkoitetun varkausrikoksen kautta joutuneet pois oikeilta omistajiltaan päätyen vastaajan haltuun. Omaisuuden laadun ja määrän sekä varastointitavan ja myyntiin liittyvän menettelyn perusteella voitiin riittävällä varmuudella päätellä, että vastaaja oli tiennyt, millä tavalla omaisuus oli joutunut pois oikeilta omistajilta.

17. Laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2001:97 Korkein oikeus katsoi sellaisen mahdollisuuden, että teon kohteena olleet lääkevalmisteet olisi yksityishenkilöiden toimesta tuotu lääkelain mukaisesti maahan, olleen tapauksen olosuhteissa niin etäinen, ettei sitä ollut aihetta ottaa arvioinnin perustaksi. Näin ollen Korkein oikeus päätyi siihen, että lääkevalmisteet oli salakuljetettu maahan.

18. Yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistössä mahdollisten esirikosten joukkoa ei ole rajoitettu. Esirikoksia voivat olla kaikki sellaiset rikoslaissa rangaistavaksi säädetyt teot, joiden johdosta yrityssalaisuus on joutunut pois siihen oikeutetun tahon hallusta ja joiden johdosta yrityssalaisuuden väärinkäyttö on tullut mahdolliseksi. Toisin kuin kätkemisrikoksessa tai laittomassa tuontitavaraan ryhtymisessä, yrityssalaisuuden väärinkäytössä esirikoksen selvittäminen ei siten ole tarpeen siinä tarkoituksessa, että voitaisiin todeta sen kuuluvan tunnusmerkistössä nimettyjen esirikosten joukkoon. Toisaalta, kun yrityssalaisuus on voitu saada tietoon tai ilmaista myös menettelyllä, joka ei ole rangaistava, on yrityssalaisuuden väärinkäyttösyytteessä ilmoitettava, millä rangaistavaksi säädetyllä menettelyllä yrityssalaisuus väitetään hankituksi, tai ainakin, minkä seikkojen väitetään osoittavan, ettei tietoa ole voitu saada muutoin kuin rikoksen avulla.

Esirikoksen arviointi tässä asiassa

19. Kuten kohdassa 4 on todettu, syyttäjä on hovioikeudessa tarkistanut syytettään ilmoittaen, minkä rikosten tunnusmerkistön esirikokseksi väitetty menettely on voinut täyttää. Esirikoksena mainittu rikoslain 30 luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädetty yritysvakoilu asettaa muun ohella yrityssalaisuuden saantitapaa koskevia edellytyksiä teon syyksilukemiselle. Rikoslain 30 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn yrityssalaisuuden rikkomiseen voi puolestaan syyllistyä vain tietyssä asemassa oleva henkilö, joka on tietoinen siitä, että hänen oikeudettomasti ilmaisemansa tieto on yrityssalaisuus.

20. Syyttäjä on oikeudenkäynnissä tuonut esille kuvauksen siitä, että nimetty henkilö oli Pakistanissa saanut tietoonsa SX-moottorikelkkapukujen kaavat sanottuja pukuja B Oy:n alihankkijana valmistaneen E-yhtiön tietokoneelta ja että kaavoja oli käytetty MX-moottorikelkkapukujen valmistuksessa. X on hovioikeudessa todennut saaneensa jutun esitutkintavaiheessa tekemäänsä tiedusteluun Pakistanista edellä käsittelyratkaisussa tarkoitetun vastauksen, jonka mukaan MX-pukujen valmistuksessa F-yhtiössä olisi käytetty samoja kaavoja kuin SX-moottorikelkkapukujen valmistamiseen. X on kuitenkin todennut asiassa jääneen selvittämättä, oliko näin tapahtunut, ja kiistänyt, että hänellä itsellään olisi ollut tietoa asiasta.

21. Hovioikeus on tuomiossaan todennut esitutkinnan perusteella olleen riidatonta, että SX-moottorikelkkapuvun kaavat oli Pakistanissa luvattomasti otettu E-yhtiön tietokoneelta ja luovutettu MX-moottorikelkkapuvut valmistaneelle F-yhtiölle. Edelleen hovioikeus on katsonut pääkäsittelyssä esitetyn todistelun perusteella selvitetyksi, että kaavat olivat päätyneet MX-moottorikelkkapukujen valmistajalle yritysvakoilun tai jonkun muun rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn teon seurauksena. Korkein oikeus toteaa, ettei henkilöä, joka syyttäjän mukaan oli oikeudettomasti luovuttanut kaavat MX-moottorikelkkapuvut valmistaneelle yhtiölle, ole kuitenkaan kuultu esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti. Myöskään tämän henkilön laatimaa edellä mainittua yksityisluontoista kirjallista kertomusta ei ole otettu oikeudenkäyntiaineistoksi.

22. Syyttäjä on siten esittänyt asiassa väitteen nimenomaisesta tapahtumainkulusta, jolla yrityssalaisuus olisi Pakistanissa hankittu tietoon. Tätä väitettä, jonka X on käräjäoikeuden kirjallisessa valmistelussa ilmoittanut riidattomaksi, X ei ole asiasta saatavan selvityksen mukaan alemmissa oikeuksissa myöhemminkään kiistänyt. Väitettä on siten käsitelty riidattomana seikkana. X on valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut riitauttaneensa väitteen hovioikeuden pääkäsittelyssä. Tällaista riitautusta ei ilmene hovioikeuden tuomiosta ja epäselvää on, olisiko se koskenut myös tapahtumien kulkua vai ainoastaan niiden oikeudellista arviointia. Korkein oikeus toteaa, ettei X:n menettely hänen jättäessään mainitun väitteen riitauttamatta ole rinnastettavissa tapahtumainkulun oikeaksi tunnustamiseen, koska X:llä ei ole selvitetty olleen omakohtaisia havaintoja tapahtumista. Tästä väitteestä alemmissa oikeuksissa asianosaisten toimesta lausuttu huomioon ottaen Korkeimmalla oikeudella ei kuitenkaan ole aihetta arvioida väitetyn esirikoksen tekotavasta saatua selvitystä eri tavoin kuin hovioikeuden tuomiossa.

23. Korkein oikeus toteaa, ettei yrityssalaisuuden väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellytä, että esirikoksen tekotavasta sekä tekoajasta ja -paikasta olisi esitetty yksityiskohtaista selvitystä. Vastaavin tavoin kuin kätkemisrikosta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevissa ennakkoratkaisuissa on katsottu, voi olla mahdollista muutoinkin osoittaa, että tiedon hankkiminen muulla kuin rangaistavalla menettelyllä on ollut hyvin epätodennäköistä.

24. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut todistelutarkoituksessa kuullun Z:n ja todistaja Y:n kertomusten sekä esitettyjen valokuvien nojalla selvitetyksi, että MX-moottorikelkkapuvut on valmistettu käyttämällä SX-moottorikelkkapuvun kaavoja. Asiassa on myös selvitetty, että moottorikelkkapuvun kaavoilla on ollut B Oy:lle taloudellista arvoa ja ettei yhtiö ole sallinut kaavojen käyttöä kilpailevaan elinkeinotoimintaan. Asiassa ei ole esitetty väitettä mistään vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta, jolla kaavat olisivat muutoin kuin rangaistavalla, tunnusmerkistön mukaisella teolla voineet siirtyä MX-moottorikelkkapukujen valmistajalle.

25. Näillä perusteilla asiassa on pidettävä riittävän varmasti poissuljettuna sitä, että kaavojen siirto B Oy:n käyttämältä valmistajalta X:n käyttämälle MX-pukujen valmistajalle olisi ollut luvallinen. Jos yrityssalaisuuden tietoon saamista varten oli hankittu oikeudettomasti pääsy tietoon tai jäljennetty se, menettely täyttää yritysvakoilun tunnusmerkistön. Jos tiedot siirtäneellä henkilöllä oli ollut oikeus B Oy:n toimeksiannon mukaan käyttää tätä tietoa, sen siirtäminen toiselle valmistajalle täyttää yrityssalaisuuden rikkomisen tunnusmerkistön. Yrityssalaisuuden väärinkäytön syyksilukeminen ei edellytä, että sen esirikoksesta esitettäisiin sellainen selvitys, joka vaaditaan yritysvakoilun tai yrityssalaisuuden rikkomisen syyksilukemiseen itsenäisenä rikoksena. Selvitystä kokonaisuutena arvioitaessa yrityssalaisuuden hankkiminen muulla tavoin kuin yritysvakoilulla tai yrityssalaisuuden rikkomisella on asiassa niin epätodennäköistä, että yrityssalaisuuden väärinkäytön esirikos on katsottava asiassa tunnusmerkistön edellyttämin tavoin selvitetyksi.

Hovioikeuden tahallisuuskannanotto

26. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut X:n menetelleen tahallisesti. Hovioikeus on perustellut johtopäätöstään X:n tietoon tulleilla seikoilla, joiden johdosta X:n olisi tullut varmistaa, ettei moottorikelkkapuvun malli ollut syntynyt oikeudettomasti yrityssalaisuutta hyväksi käyttämällä. Hovioikeus on katsonut myös X:n toimien viittaavan siihen, että hän on pitänyt väärinkäytöstä mahdollisena ja suhtautunut siihen mahdollisuuteen hyväksyvästi.

Tahallisuuden arvioinnin lähtökohdista

27. Rikosoikeudellisesta tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan tekijä on aiheuttanut seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Säännös koskee kuitenkin vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että tahallisuuden määritelmä olisi koskenut myös tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämiä olosuhteita (HE 44/2002 vp s. 87). Lakivaliokunnan mietinnössä todettiin, että ehdotettu tahallisuuden määritelmä koskee sekä seuraus- että olosuhdetahallisuutta. Seuraustahallisuuden määritteleminen ei ole niin vaikeaa tai kiistanalaista kuin rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden. Mietinnön mukaan ehdotetun säännöksen on katsottu soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Sen vuoksi valiokunta ehdotti, että pykälässä säädetään ainoastaan seuraustahallisuudesta. Olosuhdetahallisuus jäisi oikeuskäytännössä arvioitavaksi, jolloin huomioon on otettava tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10).

28. Tunnusmerkistöerehdystä koskevan rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Lakivaliokunta on mietinnössään todennut, että tunnusmerkistöerehdys on tahallisuuden poissulkeva peruste ja tavallaan tahallisuuden kääntöpuoli (LaVM 28/2002 vp s. 10).

29. Lakivaliokunnan kannanoton seurauksena on olosuhdetahallisuuden sisällöstä ja tunnusmerkistöerehdyssäännöksen merkityksestä tahallisuuden alarajan määrittelyssä esitetty oikeustieteellisessä keskustelussa erilaisia käsityksiä. Korkein oikeus toteaa, että valiokunnan tahallisuutta ja tunnusmerkistöerehdystä koskevat lausumat eivät sinänsä aseta jotakin tahallisuuden arvioinnissa käytettävää arviointiperustetta muita vahvempaan asemaan.

30. Tahallisuuden alarajaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä rikoslain 3 luvun 7 §:ssä on säädetty rikosoikeudellisesta tuottamuksesta. Lainkohdan esitöissä (HE 44/2002 vp s. 91) on törkeää tuottamusta luonnehdittaessa viitattu aikaisempaan hallituksen esitykseen (HE 94/1993 vp s. 88), jossa törkeää tuottamusta on katsottu olevan ”hyvin tärkeiden huolellisuusvelvoitteiden rikkominen huolimattomuudesta, joka osoittaa erityistä välinpitämättömyyttä näitä velvoitteita kohtaan” tai ”tietoisen riskinoton, joka ei kuitenkaan ole tahallisuutta”. Esitöiden mukaan (HE 44/2002 vp s. 97) törkeän huolimattomuuden kokonaisarvostelussa olisi otettava huomioon sekä teon objektiivisen että tekijän subjektiivisen huolimattomuuden aste. Huomioon otettavia seikkoja olisivat rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

31. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä on laajasti selostettu Korkeimman oikeuden aikaisempaa ratkaisukäytäntöä tahallisuuden osalta. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että varsinkin Korkeimman oikeuden uudemmassa oikeuskäytännössä olosuhdetahallisuutta oli arvioitu todennäköisyystahallisuuden perusteella. Myös säännösten voimaantulon 1.1.2004 jälkeen olosuhdetahallisuutta koskeva arviointi on tehty yksinomaan todennäköisyysarvioinnin perusteella ratkaisuissa, jotka koskevat lahjusrikkomusta (KKO 2006:37), törkeää huumausainerikosta (KKO 2006:64), avunantoa törkeään velallisen petokseen (KKO 2009:87), kunnianloukkausta (KKO 2010:88) ja seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä (KKO 2012:66).

32. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:66 (kohta 14) todennut, tahallisten ja tuottamuksellisten tekojen erottelu kuuluu rikosoikeuden kulmakiviin: tuottamukselliset teot ovat rikoksia vain, kun niin on erikseen säädetty, ja tuottamuksellisesta teosta rangaistaan yleensä lievemmin kuin tahallisesta teosta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, ettei tahallisuuden ja tuottamuksen välinen raja hämärry sen seurauksena, että lasketaan tasoa, jolla tekijän tietoisuutta mitataan. Lainkäytön yhtenäisyyden ja ennalta arvattavuuden kannalta olisi myös varsin ongelmallista, jos tahallisuuden käsite vaihtelisi eri rikostyyppien kesken ilman vahvoja ja yhdenmukaisia perusteita.

33. Korkein oikeus katsoo rikosoikeudellisten periaatteiden ja tulkintasääntöjen puoltavan vahvasti sitä, että olosuhdetahallisuutta arvioidaan mahdollisimman laajasti noudattaen edellä selostettua yhtenäistä perustetta. On kuitenkin mahdollista, että joissakin rikostyypeissä ja teko-olosuhteissa todennäköisyysarviointi voisi lakivaliokunnan esittämän huolen mukaisesti johtaa tahallisuuskynnyksen nousemiseen. Ongelmallisia voivat olla lähinnä tilanteet, joissa tekijä rikosvastuun torjumiseksi tarkoituksellisesti pyrkii välttämään merkityksellistä tietoa taikka laiminlyö erityisen vastuuasemansa tai teko-olosuhteiden synnyttämän selvitysvelvollisuuden. Korkein oikeus toteaa, että ilmaisu ”on pitänyt varsin todennäköisenä” on oikeudellinen käsite, jota voidaan lain soveltamisessa käyttää, vaikkei se kaikissa tapauksissa luontevasti kuvaa sitä, miten ihmiset mielessään käsittelevät vallitsevia olosuhteita ja tapahtumia. Tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta tarkastella muulla tavalla tekijän tahallisuutta. Tällöinkin on otettava huomioon rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä ja rikoslain 3 luvun 7 §:n tuottamusta koskevien säännösten asettamat rajat. Tahallisuuden alarajaa ei myöskään tule asettaa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä vakiintunutta tasoa alemmaksi niin, että se tosiasiassa merkitsisi rangaistavuuden alan laajentamista.

34. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, ettei nyt ratkaistavana olevassa asiassa ole sellaisia sovellettavaan tunnusmerkistöön tai teko-olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden johdosta olisi perusteita poiketa Korkeimman oikeuden vakiintuneesta tavasta arvioida tahallisuutta. Tekijän tietoisuutta ja tahallisuutta voidaan siten arvioida sen mukaan, onko hän pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä, että väärinkäytön kohde on yrityssalaisuus ja että se on saatu tietoon tai ilmaistu rikoksella.

X:n tahallisuudesta

35. Korkein oikeus katsoo, ettei X:llä ole näytetty olleen varmaa tietoa siitä, että B Oy:n moottorikelkkapuvun kaavoja olisi käytetty MX-moottorikelkkapukujen valmistuksessa. X:n tiedossa on kuitenkin syksyllä 2006 ollut useita seikkoja, jotka ovat voimakkaasti viitanneet kaavojen ja B Oy:n yrityssalaisuuksien oikeudettoman käytön todennäköisyyteen.

36. X on vastauksessaan hovioikeudelle lausunut tarjonneensa moottorikelkkapukujen valmistusta ensin E-yhtiölle, joka oli kieltäytynyt valmistuksesta vedoten asiakassuhteeseensa B Oy:n kanssa. E-yhtiö on ohjannut X:n asioimaan F-yhtiön kanssa, jolta X on tämän jälkeen tilannut puvut. Jutussa todisteina esitetyistä valokuvista ilmenee, että X:n saama MX-puku on leikkauksiltaan ja muutoinkin ulkoasultaan poikennut täysin siitä moottoripyöräpuvusta, jonka X oli lähettänyt valmistamisen malliksi. X:n mukaan valmistaja oli ilmoittanut käyttäneensä omaa, pohjoismaiseen mitoitukseen sopivaa malliaan. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että B Oy:n palveluksesta hiljattain irtisanottu markkinointipäällikkö Z oli elokuussa 2006 nähnyt mallikappaleen ja sanonut X:lle, että puvussa oleva tavanomaisesta poikkeava hätäkatkaisimen lenkki oli samanlainen kuin B Oy:n moottorikelkkapuvussa. Kyseinen hätäkatkaisimen lenkki oli suunniteltu uutta B Oy:n moottorikelkkapukua varten. X on huomautuksen johdosta vaihdattanut kyseiset lenkit erilaisiksi.

37. X on 22.9.2006 lähettänyt E-yhtiölle oikeudenkäynnissä kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostiviestin, jossa hän on esittänyt huomautuksia MX-pukujen mallikappaleiden hihojen tiukkuudesta ja samalla tiedustellut yhtiöltä, olivatko he käyttäneet B Oy:n moottorikelkkapukujen kaavoja. X on sähköpostiviestin johdosta esittänyt, että hän oli yhteydenpidossaan Pakistaniin saanut tietää, että E-yhtiöllä oli hallussaan B Oy:lle valmistettujen pukujen kaavoja. X:n mukaan hän oli kuitenkin käsittänyt kaavojen olleen E-yhtiön tekemiä ja omistamia.

38. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo X:n tienneen, että hänelle toimitetuissa mallipuvuissa oli samanlaisia yksityiskohtia kuin B Oy:n puvuissa ja että B Oy valmistutti samaan aikaan moottorikelkkapukuja E-yhtiössä. Sähköpostiviestistä on pääteltävissä X:n mieltäneen, että E-yhtiö oli jollain tavoin osallistunut myös MX-pukujen valmistamiseen tai että yhtiö oli ainakin tarkoin perillä kyseisen puvun ominaisuuksista. Lisäksi sähköpostiviesti osoittaa X:n olettaneen, että hänen tilaamansa MX-puvut on valmistettu käyttäen samoja moottorikelkkapuvun kaavoja, joilla B Oy:n puvut oli valmistettu. Korkein oikeus ei pidä uskottavana, ettei X alan elinkeinonharjoittajana olisi tiennyt, että sanotut moottorikelkkapuvun ulkonäön ja toimivuuden määrittävät kaavat kuuluivat B Oy:lle.

39. Näyttöä kokonaisuutena arvioidessaan Korkein oikeus katsoo X:n pitäneen varsin todennäköisenä, että MX-puvut on valmistettu B Oy:n moottorikelkkapuvun kaavoja oikeudettomasti käyttäen ja että MX-moottorikelkkapukujen saattaminen myyntiin loukkaa B Oy:n yrityssalaisuutta. X on näin ollen tahallaan käyttänyt B Oy:lle kuuluvaa yrityssalaisuutta oikeudettomasti elinkeinotoiminnassaan. X on siten syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan yrityssalaisuuden väärinkäyttöön.

Rangaistusseuraamus

40. X on ollut esitutkintapöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan kiinniotettuna, pidätettynä ja tutkintavankeudessa 11.6.2007 kello 14.45 – 20.6.2007 kello 14.17. Rangaistuksesta on rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. Muilta osin hovioikeuden X:lle tuomitsemaa rangaistusta ei ole aihetta muuttaa.

D Oy:n korvausvaatimukset

41. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun X:n D Oy:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

X:lle tuomitusta sakkorangaistuksesta 50 päiväsakkoa vähennetään rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla kymmenen päivän vapaudenmenetysaikaa vastaavat 30 päiväsakkoa (vapaudenmenetysaika 11.6.2007 – 20.6.2007). X:n suoritettavaksi jää siten 20 päiväsakkoa rahamäärältään 72 euroa eli yhteensä 1 440 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat viisijäsenisessä kokoonpanossa ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Pekka Koponen. Esittelijä Heli Sankari.

Asian ovat vahvennetussa jaostossa ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen (eri mieltä), Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä), Ilkka Rautio, Timo Esko, Marjut Jokela, Jorma Rudanko (eri mieltä), Pekka Koponen (eri mieltä) ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Sankari:

Mietintö oli muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, mutta siltä osin kuin kysymys on tahallisuuden arvioinnista (tuomion perustelujen kohdissa 27 – 39), esittelijä ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi seuraavaa.

Asiassa sovellettavan yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevan rikoslain 30 luvun 6 §:n 1 kohdan mukainen rangaistusvastuu edellyttää tahallisuutta. Säännöksessä ei ole tahallisuutta koskevia erityisiä tunnusmerkkejä. Tahallisuus arvioidaan asiassa niin sanottuna olosuhdetahallisuutena, josta ei puolestaan ole säännöksiä rikoslaissa.

Rikoslain 3 luvun 6 § koskee tahallisuutta suhteessa rikoksen tunnusmerkistössä edellytettyihin seurauksiin eli seuraustahallisuutta. Säännöksen mukaan tekijä on aiheuttanut seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan teko puolestaan ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta (tunnusmerkistöerehdys).

Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettiin, että tahallisesti toimisi myös se, joka pitää varsin todennäköisenä, että tunnusmerkistön edellyttämät olosuhteet ovat käsillä (HE 44/2002 vp s. 87). Olosuhdetahallisuuden alaraja olisi siten seuraustahallisuuden tapaan määräytynyt todennäköisyystahallisuuden perustein. Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin katsottiin, että seuraustahallisuuden määritteleminen ei ole niin vaikeaa tai kiistanalaista kuin rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden. Hallituksen esityksessä ehdotetun tahallisuussäännöksen katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuus jäi tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella oikeuskäytännössä arvioitavaksi (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10).

Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, että X:n olisi tullut varmistaa, ettei hänen tilaamiensa pukujen valmistuksessa käytetty malli ollut syntynyt oikeudettomasti jonkun muun yrityssalaisuutta hyväksi käyttämällä, muun ohella sen vuoksi, että F-yhtiö oli tarjonnut X:lle pohjoismaalaisten mittojen mukaan tehtyä tehtaan omaa mallia. Korkein oikeus todennee tältä osin, että tieto pakistanilaisen tehtaan pohjoismaalaisten mittojen mukaan tehdystä omasta mallista ei sinänsä olisi ollut omiaan herättämään epäilyä yrityssalaisuuden oikeudettomasta käytöstä.

X on kuitenkin vastauksessaan hovioikeudelle lausunut tarjonneensa moottorikelkkapukujen valmistusta ensin E-yhtiölle, joka oli kieltäytynyt valmistuksesta vedoten asiakassuhteeseensa B Oy:n kanssa. X oli tämän jälkeen tilannut puvut F-yhtiöltä. X on hovioikeudessa todennut, että hän oli yhteydenpidossaan Pakistaniin saanut tietää, että valmistajalla oli hallussaan B Oy:lle valmistettujen pukujen kaavoja. X on ilmoittanut tämän vuoksi lähettäneensä 22.9.2006 E-yhtiölle oikeudenkäynnissä kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostiviestin, jossa hän toteaa nähneensä MX-puvun ja kysyy, oliko valmistuksessa käytetty B Oy:n moottorikelkkapuvun kaavoja.

X on osoittanut sanotun kyselyn E-yhtiölle, jonka hän on tiennyt toimivan B Oy:n alihankkijana, eikä omalle alihankkijalleen F-yhtiölle. X on tiennyt näiden yhtiöiden olevan yhteydessä keskenään ja tässä vaiheessa mieltänyt B Oy:n pukukaavojen oikeudettoman käytön F-yhtiössä mahdolliseksi. Tällaisissa olosuhteissa X:llä olisi ollut perusteltu aihe ennen MX-moottorikelkkapukujen myyntiin saattamista varmistua siitä, ettei menettely loukkaa B Oy:n yrityssalaisuutta. Tarvetta varmistautumiseen on lisännyt se, että X oli hovioikeuden toteamin tavoin saanut elokuussa 2006 tietää, että F-yhtiön valmistamassa pukumallissa oli samanlainen, tavanomaisesta poikkeavalla tavalla muotoiltu hätäkatkaisimen lenkki kuin B Oy:n markkinoille tulossa olevassa puvussa. X on vaihdattanut nämä hätäkatkaisimen lenkit, mutta ei ole ryhtynyt muihin toimenpiteisiin asian johdosta.

Korkein oikeus katsonee, että X:llä ei ole näytetty olleen varmaa tietoa B Oy:n kaavojen käyttämisestä MX-pukujen valmistuksessa. Edellä kerrotuin tavoin X:n tiedossa on kuitenkin syksyllä 2006 ollut seikkoja, jotka ovat vahvasti viitanneet tällaiseen mahdollisuuteen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsonee selvitetyksi, että X on pitänyt varteenotettavana mahdollisuutena, että MX-pukujen valmistuksessa käytetään oikeudettomasti SX-moottorikelkkapuvun kaavoja.

X ei ole ilmoituksensa mukaan saanut vastausta E-yhtiöltä edellä mainittuun pukujen valmistuksessa käytettyjä kaavoja koskeneeseen kysymykseensä. X ei ole tästä huolimatta selvittänyt asiaa enemmälti F-yhtiöltä eikä ole ottanut lainkaan yhteyttä B Oy:öön. X ei ole ryhtynyt muihinkaan tarpeellisiin ja käytettävissään olleisiin toimenpiteisiin varmistuakseen asiasta. Korkein oikeus katsonee tämän osoittavan, että X on suhtautunut hyväksyvästi tai ainakin ilmeisen välinpitämättömästi siihen, että MX-moottorikelkkapukujen saattaminen myyntiin loukkaa B Oy:n yrityssalaisuutta.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että X on tahallaan oikeudettomasti käyttänyt B Oy:lle kuuluvaa yrityssalaisuutta elinkeinotoiminnassa.

Oikeusneuvos Koponen:

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Rudanko:

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koponen.

Oikeusneuvos Välimäki:

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rudanko.

Oikeusneuvos Mansikkamäki:

Lausun pääosin kuten enemmistö kohdissa 27 – 32. Olosuhdetahallisuus on jätetty tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen nojalla oikeuskäytännössä arvioitavaksi. Laki ja sen esityöt jättävät lain soveltajalle tulkinnanvaraa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä olosuhteita koskeva tahallisuusarviointi on lain voimaantulon jälkeen tehty edelleen todennäköisyysarvioinnin perusteella.

Kuten enemmistö toteaa, oikeustieteellisessä keskustelussa olosuhdetahallisuuden sisällöstä ja tunnusmerkistöerehdyssäännöksen merkityksestä sen suhteen on esitetty erilaisia käsityksiä. Eräiden näkemysten mukaan rikoslain 4 luvun 1 § ei tehdyn rajauksen johdosta ole olosuhdetahallisuuden kannalta merkityksellinen (Pekka Koponen, Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa, 2004, s. 118 – 120, 250). Toisaalla on katsottu, ettei viimeksi mainittua säännöstä voida laillisesti sivuuttaa olosuhdetahallisuuden sisältöä määritettäessä, ja että termi ”olla selvillä” merkitsee samaa kuin todennäköisyystahallisuusmääritelmän ”varsin todennäköisenä pitäminen” (Jussi Matikkala, Lakimies 2007, s. 110 – 111). Todennäköisyyttä ainoana perusteltavissa olevana rajanvetomallina on viimeksi puollettu ratkaisua KKO 2012:66 kommentoivassa artikkelissa (Jussi Tapani, Defensor Legis 2012, s. 613 – 615). Vapaamielisemmin käsitteeseen ”olla selvillä” suhtautuen on katsottu, ettei käsitteitä tarvitse rinnastaa, koska ”varsin todennäköisen” sisällöstä ei ole selvyyttä. Olosuhdetahallisuus yhdistettynä tarpeeseen ratkaista tarkoituksellisen tietämättömyyden ongelma tulisikin tällöin määritellä niin sanottuna tasapainotahallisuutena (Dan Frände, Allmän straffrätt, 2004, s. 136 – 141, Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 131 – 136, sama teos 2. painos 2012, s. 127 ja teoksessa Da mihi factum, dabo tibi ius, Korkein oikeus 1809 – 2009, 2009, s. 234).

Niin sanottua syyttäjälinjaa edustavissa tutkimuksissa on lakivaliokunnan lausumasta lähtien katsottu, että olosuhdetahallisuus talousrikoksissa edellyttää todennäköisyystahallisuutta vähäisempää mieltämistä, mutta samalla tekijän hyväksyvää tai välinpitämätöntä suhtautumista (Koponen emt. s. 113, 120, 259 – 262, Defensor Legis 2007 s. 45 – 46 ja 49; Ritva Sahavirta, Rahanpesu rangaistavana tekona, 2008, s. 173 – 174). Eräänlaista yksinkertaista mahdollisuustahallisuutta edustavat tutkijat ovat puolestaan katsoneet, etteivät lisäedellytykset ole tarpeen, vaan välinpitämätön suhtautuminen ilmenee jo menettelystä (Jussi Tapani – Matti Tolvanen, Rikosoikeuden yleinen osa – Vastuuoppi, 2008, s. 234; Tapani, Lakimies 2009, s. 179. Ks. toisin Tapani 2012 edellä). On pidetty myös mahdollisena, että lakivaliokunnan mietinnössä ilmaistun olosuhdetahallisuutta koskevan tavoitteen ja tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen välillä on ristiriita, johon mietinnössä ei osattu kiinnittää huomiota (Matikkala, Lakimies 2007, s. 111. Samansuuntaisesti Helena Vihriälä, Tahallisuuden näyttäminen, 2012, s. 153).

Tunnusmerkistöerehdyssäännös koskee ennakkopäätöksessä todetuin tavoin sekä seurausta että muita rikostunnusmerkistössä mainittuja seikkoja (KKO 2006:64, kohta 4) ja asettaa rajat myös olosuhdetahallisuuden määrittämiselle (KKO 2012:66, kohta 15). Tahallisuusmääritelmää ja rikoslain 4 luvun 1 §:ää on siten sovellettava yhdessä ja sillä tavoin, että tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös muodostaa tahallisuuden alarajan. Vaikka on vaikeata nähdä, että ”selvillä oleminen” voisi tarkoittaa vähemmän kuin ”varsin todennäköisenä” pitäminen, selvältä toisaalta vaikuttaa, että jo jonkinasteinen tieto olosuhteesta merkitsee, ettei tekijä enää ole ”ei-selvillä”. Kysymys ei tällöin olisi tunnusmerkistöerehdyksestä (ks. Vihriälä emt. s. 152). Yksin tämän asteinen tietoisuus ei kuitenkaan täytä ”varsin todennäköisen” vaatimusta. Kysymys tahallisuuden poistavasta tunnusmerkistöerehdyksestä on siten jo käsitteellisesti tulkinnanvarainen, ja mahdollista on, ettei olosuhdetahallisuuden sisältöä ja viittauksen merkitystä (LaVM 28/2002 vp s. 9 – 10, ks. kohta 27) lain säätämisen yhteydessä ole täysin ymmärretty. Myös käytännössä tämän asteisen eron tekeminen rangaistavan ja rankaisematta jäävän menettelyn välillä on vaikeaa. Samalla tavoin ongelmallisena voidaan pitää ”varteenotettavana mahdollisuutena pitämisen” ja ”tietoisen riskinoton, joka ei kuitenkaan ole tahallisuutta” välistä rajaa.

Mikäli todennäköisyystahallisuusmääritelmästä joidenkin rikostyyppien osalta katsotaan lakivaliokunnan mietinnöstä ilmenevästä syystä johtuen aiheelliseksi poiketa, ei ole selvää, olisiko olemassa yksi yleinen vaiko useampia rikostyypeittäin vaihtelevia olosuhdetahallisuuksia, kuten ei myöskään se, millaista tahallisuuden astetta sovellettava rangaistussäännös kulloinkin edellyttää. Ratkaistavaksi yksittäistapauksittain jäisi, mikä merkitys sovellettavaa rangaistussäännöstä koskeville esityölausumille kulloinkin tulee antaa (ks. esim. KouHO 2012:11). Mikäli rangaistussäännös sisältää sekä seuraus- että olosuhde- tai niitä vastaavia tunnusmerkkejä, ratkaistavaksi jäisi, tuleeko tekoon soveltaa kahta tahallisuuskriteeriä vaiko vain todennäköisyystahallisuutta syytetylle edullisempana. Rikoksen luonne voi olla tulkinnanvarainen. Rikostyyppi- ja tapauskohtainen erittely olisi omiaan johtamaan lainkäytön ennakoitavuuden ja yhtenäisyyden kannalta tuloksiin, joita on vaikea hyväksyä.

Edellä toteamani johdosta katson, ettei ole syytä poiketa Korkeimman oikeuden johdonmukaisesta linjasta arvioida tahallisuus todennäköisyyskriteerin perusteella. Kuten Korkein oikeus hallituksen esitysluonnosta koskevassa lausunnossaan 5.3.2001 laillisuusperiaatteeseen viitaten totesi, ”rangaistavan ja rankaisematta jäävän menettelyn välisen rajan tulisi riittävän selvästi ilmetä kirjoitetusta laista”. Riittävänä perusteena sumentaa tätä rajaa en pidä niin sanotun tarkoituksellisen tietämättömyyden ongelmaa. On selvää, että aito erehtyminen erityisesti oikeudellisissa kysymyksissä on mahdollista. Mikäli kysymys kuitenkin on tosiseikoista, jotka tekijän on tullut asemassaan tietää, tietoisuuden kiistäminen ei yleensä voi tulla tehokkaasti kysymykseen (ks. velallisen petosta koskeva KKO 1995:64). Mitään estettä säätää tuottamuksellisena rangaistavaksi sellainen selonottovelvollisuuden laiminlyönti, joka liittyy tekijän asemaan ja esimerkiksi tietoiseen riskinottoon, ei toisaalta ole. Tahallisuus on oikeuskäytännössä arvioitu myös pelkästään sen perusteella, onko tekijä tarkoituksella jättänyt kannaltaan epäedullisen seikan selvittämättä (huumausainekuriiritapaus, KKO 2006:64 kohdat 7 – 8).

Tekijän tahallisuutta tulee siten myös yrityssalaisuuden väärinkäytössä arvioida sen mukaan, onko hän pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä, että teon kohde on yrityssalaisuus ja että se on saatu tietoon tai ilmaistu rikoksella. Korkeimman oikeuden enemmistön lausumin perustein katson, että X on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan yrityssalaisuuden väärinkäyttöön.

Oikeusneuvos Kitunen:

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.