KKO:2013:20

Yritysvakoilu
Yrityssalaisuuden rikkominen
Rikoksen yritys

A ja B olivat yhdessä ennen työsuhteidensa päättymistä kopioineet työnantajansa Y Oy:n tietojärjestelmistä käytössään olleille tietokoneille ja muistitikuille laajasti yrityssalaisuuksia sisältäneitä tietoja. He olivat siirtyneet pian työsuhteidensa päättymisen jälkeen Y Oy:n kanssa kilpailevan yhtiön palvelukseen. Tietojen kopioiminen ei ollut ollut kiellettyä, mutta mainittuun laajaan kopioimiseen ei enää tuolloin ollut ollut heidän työtehtävistään johtunutta tarvetta. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät A ja B olleet syyllistyneet yritysvakoiluun. Heidät tuomittiin yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

RL 30 luku 4 § 1 mom 2 kohta
RL 30 luku 5 § 1 mom 1 kohta
RL 30 luku 5 § 3 mom
RL 5 luku 1 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Porin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta yritysvakoilun yrityksestä, koska he olivat 13.11. – 19.12.2007 yhdessä ja yksissä tuumin oikeudettomasti hankkineet tiedon Y Oy:lle kuuluvasta yrityssalaisuudesta kopioimalla suuren joukon yhtiön yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tiedostoja (muun muassa niin sanottuja Acentia- ja Econet-tiedostoja), tallentaneet kopioimansa tiedostot käytössään olleille tietokoneilleen sekä myös siirtäneet ja tallentaneet tällaisia tiedostoja omille henkilökohtaisille muistitikuilleen. He olivat siirtäneet tällaisia tiedostoja myös A:n omalle henkilökohtaiselle tietokoneelle tarkoituksin oikeudettomasti käyttää tai ilmaista tällaisia salaisuuksia teonkuvauksesta tarkemmin ilmenevin tavoin. A ja B olivat kopioineet itselleen myös sellaisia yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tiedostoja, jotka eivät olleet liittyneet heidän työtehtäviinsä ja toimenkuvaansa. Koska A ja B eivät olleet ehtineet käyttää tai ilmaista Y Oy:n yrityssalaisuuksia, oli heidän tekonsa jäänyt yrityksen asteelle.

Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä, koska he olivat yhdessä ja yksissä tuumin hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti yrittäneet ilmaista Y Oy:lle kuuluvia yrityssalaisuuksia tai oikeudettomasti yrittäneet käyttää tällaisia salaisuuksia, jotka he olivat saaneet tietoonsa ollessaan mainitun yhtiön palveluksessa. A ja B olivat teonkuvauksesta tarkemmin ilmenevin tavoin kopioineet suuren määrän tiedostoja ennen työsuhteensa päättymistä ja siirtymistään Y Oy:n kilpailijan palvelukseen. Koska A ja B eivät olleet ehtineet käyttää tai ilmaista Y Oy:n yrityssalaisuuksia, oli heidän tekonsa jäänyt yrityksen asteelle.

Y Oy yhtyi toissijaiseen syytteeseen.

Vastaus

A ja B kiistivät syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 28.1.2009

A ja B olivat kopioineet Y Oy:n tiedostoja käytössään olleille yhtiön kannettaville tietokoneille ja heidän omille muistitikuilleen. A ja B olivat irtisanoutuneet Y Oy:n palveluksesta siten, että B:n työsuhde oli päättynyt 13.12.2007 ja A:n 30.12.2007. He olivat aloittaneet uuden työsuhteen X Oy:ssä, B 17.12.2007 ja A 2.1.2008. Asiassa oli riidatonta, että A:lla ja B:llä oli myyntiryhmän jäseninä ollut oikeus päästä Acentia- ja Econet-tiedostoihin. Kopioidut tiedostot olivat sisältäneet yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B:n kanssa neuvottelut työpaikan vaihtamisesta X Oy:hyn oli aloitettu jossain vaiheessa syksyllä 2007 ja A:n kanssa myöhemmin marraskuussa. A oli kopioinut syytteessä mainittuja tiedostoja käytössään olleelle Y Oy:n omistamalle kannettavalle tietokoneelle kahdella eri kerralla marraskuussa 2007 ja ne oli poistettu kyseiseltä koneelta marraskuussa yhdellä kerralla. B oli kopioinut tiedostoja käytössään olleelle Y Oy:n omistamalle kannettavalle tietokoneelle 28.11.2007 iltapäivällä, ja ne oli myös poistettu kyseiseltä koneelta myöhemmin samana iltana. Seuraavana aamupäivänä B oli ilmoittanut Y Oy:lle irtisanoutuvansa. A oli puolestaan ilmoittanut irtisanoutumisestaan 30.11.2007.

Poliisin laatimista muistioista ja tulosteista ilmeni, että A:n ja B:n muistitikuille tallennettuja tiedostoja oli käytetty viimeksi 18.12.2007. Muistitikulta oli löytynyt muun muassa Econet- ja Acentia-tietokannat. Kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostista ilmeni, että B oli 20.12.2007 lähettänyt sähköpostin työpaikan vaihdoksesta kymmenille vastaanottajille.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A ja B olivat marraskuussa 2007 kopioineet yhdessä tiedostoja myös A:n kotona hänen omalle kotitietokoneelleen, jolta tiedostot oli kuitenkin hävitetty. Lisäksi A:n ja B:n yksituumaisuutta osoitti samoihin aikoihin tapahtunut kummankin työpaikan vaihdos, marraskuussa 2007 tapahtunut kopiointi ja se, että molempien muistitikuilla oli ollut yhtiön koneilta kopioituja tiedostoja, joita kumpaakin oli tutkittu 18.12.2007 ja siten A:n irtisanoutumisen ja B:n työpaikan vaihdoksen jälkeen. Näin ollen A ja B olivat toimineet yksituumaisesti.

Arvioidessaan tiedonhankinnan oikeudettomuutta käräjäoikeus lausui, että hallituksen esityksessä rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäiseksi vaiheeksi (HE 66/1988) todettiin yritysvakoilun osalta, että tunnusmerkistön mukaan yritysvakoiluun syyllistyi se, joka oikeudettomasti hankki tiedon toisen yrityssalaisuudesta tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista salaisuus tai käyttää sitä. Lainkohdan yhtenä tiedonhankkimiskeinona mainittiin jäljentäminen tai muu siihen rinnastettava tapa, joka hallituksen esityksen perusteluiden mukaan voi olla atk-tallenteiden kopiointi. Perustelujen mukaan yritysvakoilulle oli tunnusomaista se, että tieto hankittiin oikeudettomasti. Rikoksen tekijänä yrityksen työntekijöistä saattoi siten tulla kysymykseen sellainen työntekijä, jonka toimenkuvaan ei kuulunut tiedon saaminen työnantajan yrityssalaisuudesta. Lisäksi todettiin, että yritysvakoiluun syyllistyvältä edellytettiin normaalin tahallisuuden lisäksi sitä, että hän oli hankkinut tiedon yrityssalaisuudesta tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista se tai oikeudettomasti käyttää sitä. Perustelujen mukaan taloudellisen hyödyn hankkiminen yrityssalaisuuden haltijan kustannuksella oli katsottava useimmiten oikeudettomaksi menettelyksi. Rikoksen täyttyminen ei kuitenkaan edellyttänyt, että ilmaiseminen oli tosiasiallisesti tapahtunut.

Hallituksen esityksessä eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi (HE 53/2002) todettiin yrityssalaisuuden rikkomisesta esitetyissä perusteluissa, että nykyiset rangaistussäännökset eivät kieltäneet sitä, että yrityksen työntekijä työssäoloaikanaan suunnitelmallisesti kokosi yrityssalaisuuksia, sanoi itsensä irti ja irtisanomisajan päätyttyä vei kilpailijayritykseen kaikki työnsä vuoksi haltuunsa saamansa yrityssalaisuudet. Rangaistava teko saattoi olla vain siinä tapauksessa, että yrityssalaisuuksia oli hankittu oikeudettomasti. Oikeudetonta hankkiminen voisi olla, jos työntekijä oli hankkinut sellaisia yrityssalaisuuksia, joita hän ei ollut saanut työnsä kautta. Hän oli myös voinut hankkia yrityssalaisuuksia sellaisella tavalla, joka ei ollut hänelle sallittua, esimerkiksi kopioimalla materiaalia oikeudetta. Tällöin tekoon voitiin soveltaa yritysvakoilua koskevaa säännöstä.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että Y Oy:ssä kaikki käyttäjät olivat tallentaneet tietonsa palvelimelle. Sen sisältämä tieto oli ollut koko henkilökunnan käytössä. A ja B olivat kuuluneet myyntiryhmään, joten heillä oli ollut pääsy kaikkiin myyntiryhmän asiakirjoihin ja tarjouksiin. Tietokantojen käyttö oli tapahtunut työasemilta. Y Oy:n edustaja ja todistajana kuultu työntekijä olivat kertoneet, että tiedostoja ei ollut ollut saanut kopioida palvelimelta, eikä siihen myöskään ollut ollut tarvetta. Sen sijaan tarjouksia oli Y Oy:n edustajan mukaan työstetty omassa käytössä olleilla yrityksen kannettavilla tietokoneilla ja tarjousten kopiointi oli ollut sallittua töiden tekemistä varten. Toisaalta A ja B sekä kaksi todistajina kuultua työntekijää olivat kertoneet yhdenmukaisesti, että heitä ei ollut nimenomaisesti kielletty kopioimasta asiakirjoja. Myyntitehtävät olivat myös edellyttäneet ajoittain työskentelyä asiakkaan luona tai kotona. Työnantajan tarjoama etäkäyttömahdollisuus ei ollut toiminut luotettavasti. Tämän vuoksi oli ollut tapana, että silloin kun oli ollut tarkoituksena työskennellä työpaikan ulkopuolella, oli kopioitu omassa käytössä olleelle työnantajan kannettavalle tietokoneelle tarvittavat asiakirjat. Käräjäoikeus katsoi asiassa olleen siten selvää, että tarjouksia oli saanut kopioida työnantajan kannettavalle tietokoneelle.

A oli käräjäoikeudessa kertonut, että Acentia-tietokannan kopiointi oli ollut tarpeen etätyön tekemiseksi samalla lailla kuin tarjousten kopiointi. Kuitenkaan A:n ja B:n lisäksi kukaan muu todistelutarkoituksessa kuultu henkilö ei ollut pitänyt sitä tarpeellisena. Tietokantaan tekivät kaikki muutoksia, joten sen sisältö muuttui päivittäin. Sen käyttö kannettavan tietokoneen omalta kovalevyltä olisi edellyttänyt tietokannan kopiointia päivittäin. Y Oy:n edustaja sekä todistajina kuullut kolme työntekijää olivat pitäneet tietokannan kopiointia lisäksi vaikeana.

B oli käräjäoikeudessa kertonut, että toteutuneet myynnit sisältävän Econet-tietokannan kopiointi oli ollut tarpeen siksi, että tietokannan pohjalta kukin myyjä laati laskelman myynneistään provisiopalkkaansa varten. Toisaalta todistajina kuullut kaksi työntekijää olivat kertoneet, että koko tietokannan kopiointi ei ollut ollut tarpeen. Palkkiolaskelma laadittiin siten, että tietokannasta haettiin kuukausittain omat kuukauden myynnit, ja näistä tiedoista tehtiin laskelma.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat kopioineet kerralla koko Acentia-asiakasrekisterin, Econet-tietokannan sekä suuren määrän muita asiakirjoja käytössään olleille yhtiön kannettaville tietokoneille. Näille kopiointi ei ollut ollut täysin poikkeuksellista. Tässä laajuudessa se kylläkin oli ollut erittäin poikkeuksellista. Vaikka A:lla ja B:llä oli ollut pääsy tietoihin, heillä ei ollut ollut ennen kopiointia tosiasiallisesti hallussaan kaikkia palvelimelta löytyneitä yrityssalaisuuksia, vaan he olivat saaneet niitä haltuunsa vasta tässä vaiheessa. Tietojen kopiointi palvelimelta heidän käytössään olleille kannettaville tietokoneille ei ollut liittynyt heidän työtehtäviinsä, eikä heillä ollut ollut heidän työstään Y Oy:n palveluksessa johtunutta tarvetta kopioinnille.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että A:lla ja B:llä oli sinänsä ollut oikeus saada tietoja palvelimelta työtehtäviinsä liittyen ja myös kopioida yksittäisiä tarjouksia. Tässä tapauksessa heidän menettelynsä oli ollut erittäin poikkeuksellista, heidän työtehtäviinsä liittymätöntä ja tarpeetonta. Kopiointi oli tapahtunut ajankohtana, jolloin A ja B olivat sopineet työpaikan vaihtamisesta. Uusi työnantaja oli heidän silloisen työnantajansa Y Oy:n kilpailija, joten heillä oli ollut aihetta olettaa, että tiedoista voisi olla hyötyä heille uudessa työpaikassa. Tiedonhankinnan tapaa oli pidettävä tekoon liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella oikeudettomana.

Joka tapauksessa tiedostojen kopiointi muistitikulle ja kotitietokoneelle oli ollut kiellettyä. A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että kyse oli ollut yrityssalaisuuksista. Muistitikulle kopiointi ei ollut ollut sallittua edes työtehtäviä varten. Kukaan muu ei ollut tehnyt niin, eikä kumpikaan käräjäoikeudessa kuultaessa ollut osannut kertoa, miksi niin olisi pitänyt tehdä tai miksi tiedostoja olisi pitänyt kopioida omalle tietokoneelle. Kun kyse oli yrityssalaisuuksista, eikä kopioinnille ollut ollut mitään työperäistä syytä, A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää, että kopiointi muistitikulle ei ollut ollut sallittua. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että tietojen hankinta oli ollut oikeudetonta.

Arvioidessaan sitä, oliko tietoja tarkoitus käyttää tai ilmaista oikeudettomasti, käräjäoikeus lausui, että A ja B eivät olleet ehtineet ilmaista tai käyttää yrityssalaisuutta. Tarkoitus oli arvioitava siten muunlaisten seikkojen perusteella.

Käräjäoikeus totesi, että kopiointi oli tapahtunut sen jälkeen, kun työpaikan vaihtaminen oli tullut ajankohtaiseksi ja vain vähän aikaa ennen irtisanomisilmoitusta. A:n muistitikulta oli löytynyt muun muassa Y Oy:n myyntityössä työskennelleille keskeinen Acentia-tietokanta. Se oli sisältänyt muun muassa tietoja asiakasyritysten tosiasiallisista IT-päätösten tekijöistä ja markkinoinnissa hyödyllistä tietoa yritysten laite- ja ohjelmistokannasta. Uusi työnantaja oli ollut samalla alalla toimiva kilpaileva yritys, joten tietokantojen tietoja olisi voinut hyödyntää uuden työnantajan palveluksessa. Tietoja oli tutkittu vielä A:n työsuhteen päättymisen jälkeenkin eli 18.12.2007. A ei ollut esittänyt käräjäoikeudessa mitään selvitystä sille, miksi hänen muistitikultaan oli löydetty puheena olevat tietokannat. Niiden kopiointi ei voinut olla vahinko, koska kopiointi oli tietokantojen laajuuden vuoksi vienyt aikaa. A oli lisäksi tutkinut muistitikun sisältöä lopetettuaan työt, joten hän olisi viimeistään tässä vaiheessa poistanut vahingossa kopioimansa tiedostot, jollei hän olisi aikonut hyödyntää niitä myöhemmin.

Käräjäoikeus katsoi, että edellä mainitut seikat muodostivat kokonaisuuden, jonka perusteella ei jäänyt epäilystä siitä, että kopioinnin tarkoituksena ei olisi ollut tarkoitus käyttää yrityssalaisuuksia omaksi hyödyksi uuden työnantajan palveluksessa.

Arvioidessaan sitä, oliko kysymyksessä yritys vai täyttynyt teko, käräjäoikeus lausui, ettei tuomioistuin ollut sidottu syyttäjän tai asianomistajan esittämään rikoksen otsikkoon tai lainkohtaan, vaan syytteen teonkuvauksen sisältämään tunnusmerkistöön. Tämän vuoksi käräjäoikeus oli pyytänyt asianosaisia ottamaan loppulausunnoissaan kantaa siihen, oliko teonkuvauksessa kyse yritysvakoilun yrityksestä vai täytetystä tekomuodosta.

Käräjäoikeus katsoi, että pelkkä ilmaisemistarkoitus tai tarkoitus käyttää hankittuja tietoja riitti tunnusmerkistön täyttymiseen. Vaikka suunniteltu hankittujen tietojen käyttäminen jäisi tekijästä riippumattomista syistä toteutumatta, tekijä oli kuitenkin menetellyt yritysvakoilusäännöksessä tarkoitetulla tavalla. A ja B olivat oikeudettomasti hankkineet tiedon Y Oy:lle kuuluneista yrityssalaisuuksista kopioimalla omille muistitikuilleen ja A:n kotitietokoneelle yrityssalaisuuksia sisältäneitä tiedostoja, kuten Acentia- ja Econet-tietokannat, tarkoituksenaan hyödyntää niitä. Heidän syykseen luettava menettely täytti siten yritysvakoilurikoksen tunnusmerkistön.

Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus lausui, että rikos oli tehty A:n ja B:n ollessa vaihtamassa työpaikkaa ja se oli kohdistunut työnantajaan, jonka palveluksesta he olivat aikeissa irtisanoutua. Kyseessä ei ollut ollut hetken mielijohteesta tehty teko, vaan se oli tehty useassa vaiheessa, mikä osoitti vakaata harkintaa. Rikoksesta ei ollut näytetty aiheutuneen Y Oy:lle selvittelykulujen lisäksi muuta vahinkoa. Rikos oli ollut kuitenkin harkittu ja tähdännyt taloudellisen hyödyn saamiseen, joten sakkorangaistus ei ollut riittävä seuraamus.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kummankin yritysvakoilusta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Sivula.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.9.2010

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi olleen riidatonta, että B oli kopioinut ”MYYNTI”- ja ”TEKSTIT”-kansiot Y Oy:n palvelimelta hänen työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle. ”MYYNTI”-kansio oli yksi palvelimen ylätason kansioista. Sen alle oli koottu kaikki Y Oy:n myyntiin liittyvä asiakirja-aineisto, joka sisälsi alikansioineen yli 10 000 asiakirjaa eri alikansioissa. ”TEKSTIT”-kansio sisälsi yrityksen kaikkiin myynteihin liittyvät asiakkaille tehdyt tarjoukset. Riidatonta oli myös, että B oli kopioinut muistitikulleen ”Omat tiedostot” -kansion sisältämät tiedostot, mukaanlukien ”TEKSTIT”-kansion alikansiona olleen ”Tarjoukset”-kansion, joka oli sisältänyt B:n itsensä laatimia tarjousluonnoksia. Lisäksi asiassa oli riidatonta, että A oli kopioinut työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle Acentia- ja Econet-tiedostoja. Kirjallisista todisteista ilmeni, että A:n hallusta 19.12.2007 otetun muistitikun hakemistosta on löytynyt useita tiedostoja: ”Documents / Acentia” ja ”Documents / Econet”.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, kuten käräjäoikeuskin, että A ja B olivat kopioineet Y Oy:n tiedostoja myös A:n kotitietokoneelle. Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus katsoi tiedostojen laajamittaisen kopioinnin tapahtuneen vasta ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa.

Arvioidessaan kopioinnin oikeudettomuutta hovioikeus lausui, että Y Oy:n edustaja oli hovioikeudessa kertonut, että A ja B olivat tarvinneet työnsä puolesta yhtiön palvelimella olleita Acentia- ja Econet-ohjelmia. ”MYYNTI”-kansio oli sisältänyt kaikkien myyjien kaikki tarjoukset ja ylläpitosopimukset. Nämä tiedot eivät olleet olleet kokonaisuutena tarpeellisia A:n ja B:n työtehtävien hoitamiseksi. Niiden kopioimista ei kuitenkaan ollut erikseen kielletty. Muiden tarjouksia oli ollut mahdollista käyttää malleina, mutta koko kansion kopioiminen ei ollut ollut järkevää eikä tarpeellista. Y Oy:n edustajan mukaan työntekijöillä ei ollut oikeutta siirtää tiedostoja omille kotitietokoneilleen ja työsopimusten mukaan työntekijöiden oli palautettava yhtiölle kaikki heille työsuhteen aikana kertynyt materiaali työsuhteen päättyessä. Y Oy:n edustaja oli vielä todennut, että B:llä oli ollut oikeus käyttää ja kopioidakin ”MYYNTI”-kansio, jos hän sitä tarvitsi. A ja B eivät olleet tarvinneet työssään Econet-kansiota. Provisiolaskelmia varten Econet-kansiosta otettiin myyntiraportti, jonka oli voinut tallentaa kannettavalle tietokoneelle. Econet-kansion tiedostoja ei voinut käyttää kannettavalta tietokoneelta. A:n ja B:n ei olisi myöskään tarvinnut kopioida Acentia-kansion asiakasrekisteriä luottotietoineen työtehtäviensä suorittamiseksi. Asiakasrekisteriä päivitettiin jatkuvasti konttorilla verkossa, joten sen kopioiminen omalle työasemalle ei ollut järkevää. ”MYYNTI”-kansion koko oli noin kymmenen gigatavua, joten sen kopioiminen kesti noin tunnin.

Hovioikeus katsoi Y Oy:n edustajan ja asiassa todistajina kuultujen muiden henkilöiden kertomusten perusteella, ettei tiedostojen kopiointi kannettavalle tietokoneelle, kotikoneelle tai muistitikulle ollut ollut Y Oy:ssä kiellettyä. Heidän kertomuksillaan oli näytetty, että omien ja myös muiden myyjien tarjousten yksittäinen kopioiminen oli ollut tarpeen työtehtävien vuoksi. Sen sijaan Econet-kansion kopioimista ei A:n ja B:n lisäksi ollut kukaan todistajana kuulluista pitänyt tarpeellisena ja Acentia-kansion kopioimista oli heidän lisäkseen pitänyt mahdollisesti tarpeellisena ainoastaan yksi todistajana kuultu henkilö.

Hovioikeus katsoi edelleen, että vaikka tietojen laajamittainenkaan kopiointi ei ollut ollut kiellettyä, A:lla ja B:llä ei ollut ollut työtehtäviensä vuoksi tarvetta tietojen kopioimiseen siinä laajuudessa kuin he olivat tehneet. Y Oy:n muut myyjät olivat kopioineet pääasiassa vain yksittäisiä omia ja muiden myyjien tarjouksia omien tarjoustensa pohjiksi eikä asiassa ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden vuoksi A:n ja B:n olisi pitänyt työtehtäviensä vuoksi kopioida huomattavassa määrin enemmän tietoja kuin muiden myyjien. Kopioinnit olivat lisäksi tapahtuneet ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa ja vain vähän ennen kuin he olivat irtisanoutuneet Y Oy:stä. Vaikka A ja B olivat jo aikaisemminkin työsuhteensa aikana kopioineet ja saaneetkin kopioida yksittäisiä Y Oy:n tietoja koneilleen, he olivat kuitenkin kopioineet niitä hyvin laajamittaisesti juuri ennen irtisanoutumisiaan. Hovioikeus katsoi, ettei A:lla ja B:llä ollut voinut olla enää työsuhteidensa tuossa vaiheessa mitään työtehtävistä johtuvaa tarvetta tietojen laajamittaiseen kopioimiseen, minkä vuoksi hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että tietojen kopiointi oli ollut oikeudetonta ja heidän oli täytynyt se myös itse käsittää.

Hovioikeus katsoi edelleen, ettei asiassa kopioinnin laajuus ja ajankohtakin huomioon ottaen jäänyt epäilystä siitä, että kopioinnin tarkoituksena oli ollut käyttää yrityssalaisuuksia hyödyksi uuden työnantajan palveluksessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Männikkö, Kari-Matti Kauppila ja Pasi Vihla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin A:lle ja B:lle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, ovatko A ja B hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yritysvakoiluun. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A ja B vaativat valituksissaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syytteet hylätään kaikilta osin.

Syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Y Oy vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Välitoimet

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua käräjä- ja hovioikeudessa esitetystä toissijaisesta syytteestä.

Syyttäjä ja Y Oy ilmoittivat vaativansa Korkeimmassa oikeudessa edelleen toissijaisesti rangaistusta yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

A ja B kiistivät toissijaisen syytteen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Ratkaisu valituslupahakemuksiin

A:lle ja B:lle myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla edelleen valituslupa koskemaan kysymystä, ovatko A ja B hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yrityssalaisuuden rikkomisen yritykseen. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin. A:lle ja B:lle ei myönnetty valituslupaa enemmälti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on katsonut näytetyksi, että B oli kopioinut ”Myynti”- ja ”Tekstit”-kansiot Y Oy:n palvelimelta työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle. ”Myynti”-kansio on sisältänyt kaiken Y Oy:n myyntiin liittyvän asiakirja-aineiston, eli alikansioineen yli 10 000 asiakirjaa. ”Tekstit”-kansio on sisältänyt yhtiön kaikkiin myynteihin liittyneet asiakkaille tehdyt tarjoukset. B oli lisäksi kopioinut muistitikulleen ”Omat tiedostot” -kansion, jonka alikansio on sisältänyt muun muassa B:n itse laatimia tarjousluonnoksia. A oli kopioinut työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle Acentia- ja Econet-tiedostoja, joita oli sittemmin löydetty hänen hallussaan olleelta muistitikulta. Acentia-kansio on sisältänyt Y Oy:n asiakasrekisterin ja Econet-kansio myynnin raportoimisessa käytettäviä tietoja. Hovioikeus on lisäksi katsonut näytetyksi, että A ja B olivat yhdessä kopioineet B:n työnantajaltaan kopioimia tiedostoja edelleen A:n kotitietokoneelle. A:n ja B:n on katsottu aloittaneen tietojen kopioimisen 13.11.2007.

2. Hovioikeus on katsonut näytetyksi, ettei tiedostojen kopiointi kannettavalle tietokoneelle, kotikoneelle tai muistitikulle ollut ollut Y Oy:ssä kiellettyä. A:lla ja B:llä ei kuitenkaan ollut ollut työtehtäviensä vuoksi tarvetta tietojen kopioimiseen niin laajasti kuin he olivat tietoja kopioineet.

3. B:n työsuhde Y Oy:hyn on päättynyt 13.12.2007 ja A:n 30.12.2007, mutta kummankin työtehtävät yhtiössä ovat käytännössä päättyneet marras-joulukuun vaihteessa 2007. Tiedostojen laajamittainen kopiointi on tapahtunut ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa. B:n työsuhde Y Oy:n kilpailijan X Oy:n palveluksessa on alkanut 17.12.2007 ja A:n 2.1.2008.

4. Asiassa on riidatonta, etteivät A ja B ole käyttäneet Y Oy:n yrityssalaisuuksia X Oy:n toiminnassa. Muistitikut on poliisin toimesta takavarikoitu A:lta ja B:ltä 19.12.2007.

5. Hovioikeus on tuominnut A:n ja B:n kummankin rikoslain 30 luvun 4 §:n nojalla yritysvakoilusta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:n ja B:n valitettua hovioikeuden tuomiosta syyttäjä ja Y Oy ovat uudistaneet vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen siitä, että A ja B tuomitaan menettelynsä johdosta rangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

6. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, täyttääkö A:n ja B:n menettely yritysvakoilun tunnusmerkistön. Siinä tapauksessa, ettei heidän tekojensa katsota täyttävän yritysvakoilun tunnusmerkistöä, on asiassa arvioitava, onko menettelyä pidettävä toissijaisen syytteen mukaisesti yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksenä.

Yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevat säännökset

7. Rikoslain 30 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan yritysvakoilusta tuomitaan se, joka oikeudettomasti hankkii tiedon toiselle kuuluvasta yrityssalaisuudesta muun muassa hankkimalla haltuunsa tai jäljentämällä asiakirjan tai muun tallenteen taikka muulla siihen rinnastettavalla tavalla tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista tällainen salaisuus tai oikeudettomasti käyttää sitä (kohta 2).

8. Yritysvakoilua koskeva säännös on otettu rikoslakiin 1.1.1991 voimaan tulleen uudistuksen yhteydessä. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 83) on todettu, että rikoksen tekijänä voisi tulla kysymykseen paitsi yrityksen ulkopuolinen henkilö myös sen palveluksessa oleva henkilö, jos hänen toimenkuvaansa ei kuulu tiedon saaminen työnantajan yrityssalaisuuksista. Yrityssalaisuuksia koskevien tallenteiden jäljentämistä koskevan tekotavan perustelujen yhteydessä (HE s. 84) on todettu, että jäljentäminen saattaisi tulla kyseeseen nimenomaan sellaisten rikoksentekijöiden kohdalla, joilla muuten on ollut luvallinen pääsy yrityssalaisuuksia koskevien tietojen säilytyspaikkaan. Tällaisia henkilöitä olisivat yrityksen omista työntekijöistä esimerkiksi siivoojat ja vahtimestarit.

9. Myös yrityssalaisuuden rikkomista koskeva säännös on otettu rikoslakiin vuoden 1991 uudistuksen yhteydessä. Yrityssalaisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 30 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan yrityssalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista yrityssalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa ollessaan toisen palveluksessa (1 kohta). Pykälän soveltamisalaa on rajoittanut alunperin 2 momentti (769/1990), jonka mukaan yrityssalaisuuden rikkominen ei ollut rangaistavaa, jos teko oli tehty palvelusajan päätyttyä.

10. Yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevien säännösten soveltamisalaa on arvioitu seuraavan kerran uudistettaessa yrityssalaisuuden rikkomista koskevaa rangaistussäännöstä 1.4.2003 voimaan tulleella ja nykyisinkin voimassa olevalla rikoslain 30 luvun 5 §:n muutoksella (61/2003). Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 53/2002 vp s. 16 – 17) on katsottu, etteivät tuolloin voimassa olleet rangaistussäännökset kieltäneet sitä, että yrityksen työntekijä työssäoloaikanaan suunnitelmallisesti kokosi yrityssalaisuuksia, sanoi itsensä irti ja irtisanomisajan päätyttyä vei kilpailijayritykseen kaikki työnsä vuoksi haltuun saamansa yrityssalaisuudet. Teon on katsottu voivan tulla rangaistavaksi yritysvakoiluna vain siinä tapauksessa, jos yrityssalaisuuksia oli hankittu oikeudettomasti. Tällaisesta oikeudettomuudesta on mainittu esimerkkinä tilanne, jossa työntekijä oli hankkinut yrityssalaisuuksia, joita hän ei ollut saanut työnsä kautta. Toisaalta yritysvakoilun tunnusmerkistön on katsottu hallituksen esityksessä täyttyvän tilanteessa, jossa työntekijä oli hankkinut yrityssalaisuuksia sellaisella tavalla, joka ei ollut hänelle sallittu, kuten esimerkiksi kopioimalla materiaalia oikeudetta.

11. Korkein oikeus toteaa, että yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevat rangaistussäännökset kohdistuvat kahteen lähtökohdiltaan erilaiseen yrityssalaisuuksia vaarantavaan menettelyyn. Yritysvakoilussa on kysymys yrityssalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta tarkoituksin käyttää salaisuutta oikeudettomasti. Yrityssalaisuuden rikkomisessa on puolestaan kysymys yritykseen palvelussuhteessa tai luottamuksellisessa liikesuhteessa olevan henkilön taikka yrityksen luottamustehtävässä olevan tai sen saneeraukseen osallistuvan henkilön tekemästä ja aseman vuoksi saamansa yrityssalaisuuden oikeudettomasta ilmaisemisesta tai käyttämisestä. Yritysvakoilun tekotavoista niin rikoslain 30 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu tunkeutuminen suljettuun paikkaan tai suojattuun tietojärjestelmään kuin momentin 3 kohdassa mainittu teknisen erikoislaitteen käyttäminen osoittavat jo sellaisenaan säännöksen tarkoitusta torjua laitonta tiedon hankkimista. Vaikka momentin 2 kohdan mukainen asiakirjojen tallentaminen ei itsessään sisälläkään tiedon hankkimisen luvattomuutta kuvaavaa tunnusmerkkiä, on luvattomuus johdettavissa pykälän johdantolauseesta, ja myös hallituksen esityksen edellä kerrotuista perusteluista ilmenee, että tältäkin osin tarkoituksena on ollut rajata säännös koskemaan vain sellaisen tiedon hankkimista, jonka hankkimiseen tekijällä ei ole oikeutta.

Yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltamisesta työssä tapahtuvaan tiedon tallentamiseen

12. Yritysvakoilusäännöstä säädettäessä tekniset mahdollisuudet tiedostojen kopioimiseen ja muuhun tallentamiseen olivat selvästi vähäisemmät kuin nykyisin. Tallentamistekniikan kehitys on avannut olennaisesti aikaisempaa laajemmat, helpommat ja vaikeammin paljastettavat mahdollisuudet yrityssalaisuuksien tallentamiseen ja hyödyntämiseen. Tämän kehityksen johdosta myös työtavat ovat muuttuneet, minkä vuoksi työnantajan yritysalaisuuksien tallentamisen oikeudettomuus saattaa tulla esille tilanteissa, jotka aikaisemmin eivät olleet mahdollisia tai joiden varalta pystyttiin nykyistä helpommin suojautumaan. Tiedostot ovat usein huomattavan laajoja, ja niitä on sen vuoksi vaikea suojata tavalla, jossa käyttöoikeudet olisi tarkasti rajattu kunkin käyttäjän tarpeiden mukaan. Lisäksi työssä hankitun ammattitaidon tai muunkaan tiedon käyttämistä uuden työnantajan hyväksi ei yritysvakoilusäännöstä säädettäessä haluttu rajoittaa siinä määrin kuin nykyisin. Kerrotut seikat voisivat sinänsä antaa aiheen kopioinnin oikeudettomuuden edellytysten ja yritysvakoilusäännöksen soveltamisalan arvioimiseen uudelleen käytännön tarpeen ja lainsäädännössä omaksuttujen uusien näkemysten valossa.

13. Toisaalta on huomattava, että tiedon hankkimisen oikeudettomuutta koskevalla edellytyksellä on yhä keskeinen merkitys yritysvakoilusäännöksellä tavoitellun rangaistavuuden alan rajaamisessa. Varsinkin jäljentämistä koskeva tekotapatunnusmerkki on siinä määrin avoin ja luvallisesti tapahtuva jäljentäminen tai tallentaminen niin olennainen osa useaa työsuoritusta, ettei tekotapa itsessään juurikaan kerro menettelyn hyväksyttävyydestä. Säännöksen soveltamisen kannalta tärkeän rajoituksen muodostaa tosin se edellytys, että tiedon hankkimisen on tapahduttava tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista yrityssalaisuus tai oikeudettomasti sitä käyttää. Säännöksessä edellytetty salaisuuden oikeudettoman hyödyntämisen tarkoitus ei kuitenkaan sinänsä osoita tiedon hankkimisen oikeudettomuutta eikä tämä tunnusmerkki muutenkaan vähennä tarvetta tulkita tiedon hankkimisen oikeudettomuudelle asetettua edellytystä säännöstä säädettäessä tarkoitetulla tavalla. Säännöksen säätämisen jälkeen tapahtunut työtapojen muuttuminen siten, että työ yhä useammin vaatii laajaa tiedostojen käyttöä ja myös niiden tallentamista pikemminkin antaa aiheen varovaisuuteen jäljentämisen oikeudettomuuden arvioimisessa.

14. Niin kuin kohdasta 10 ilmenee, yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevien säännösten soveltamisaloja suhteessa toisiinsa ei muutettu vuoden 2003 uudistuksessa. Yrityksen työntekijän työssäoloaikanaan tekemä suunnitelmallinen yrityssalaisuuksien kopioiminen kilpailijayrityksessä tapahtuvaa käyttöä varten pyrittiin tuolloin ehkäisemään säätämällä rangaistavaksi yrityssalaisuuden rikkomisen yritys ja rajoittamalla työntekijän oikeutta aikaisemman työnantajansa yrityssalaisuuksien käyttämiseen uuden työnantajan palveluksessa.

15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltamista edelleenkään ole perusteltua ulottaa työntekijän sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka tapahtuu työntekijän työhön kuuluvien tiedonhankkimisoikeuksien rajoissa.

Yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltaminen tässä tapauksessa

16. A:lla ja B:llä on ollut edellä kohdassa 2 kerrotuin tavoin työtehtäviensä johdosta vapaa pääsy niihin tiedostoihin, jotka he ovat työsuhteidensa päättymisvaiheessa kopioineet itselleen. Niin kuin hovioikeuden tuomion perusteluissa on todettu, osa tiedostoissa olleista tiedoista on ollut sellaisia, että niiden kopioiminen omalle työkoneelle olisi sinänsä voinut olla työtehtävien vuoksi perusteltua. Osaa tiedostoista taas on päivitetty niin usein, ettei kopiointi omalle koneelle ole ollut tarkoituksenmukaista. Jotkut tiedostoista ovat olleet sellaisia, ettei niiden kopiointiin ainakaan kokonaisuudessaan ole ollut työstä johtuvaa tarvetta. Mitään kysymyksessä olevista tiedostoista ei ole suojattu A:n ja B:n ulottumattomiin eikä heiltä ole kielletty niiden kopioimista.

17. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat kopioineet tietoja laajemmin kuin heidän tehtävänsä vuoksi olisi ollut tarpeellista tai tarkoituksenmukaista. Tämä seikka yhdistettynä kopioimisen ajankohtaan viittaa siihen, että kopiointivaiheessa A:lla ja B:llä on ollut tarkoitus kerätä tietoja tulevan työpaikanvaihdoksen johdosta. Muunkin asiassa esitetyn selvityksen perusteella näyttää sinänsä siltä, että kopioimisen tarkoituksena on ollut varautua tietojen oikeudettomaan hyödyntämiseen uudessa työssä. Se seikka, että tekijän aikomuksena tietoja kopioidessaan on ollut käyttää niitä myöhemmin ilman lupaa, ei kuitenkaan edellä mainituista syistä merkitse sitä, että tietojen kopioiminen olisi yritysvakoilusäännöksessä tarkoitettua oikeudetonta tiedon hankkimista.

18. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät A ja B ole hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yritysvakoiluun.

Yrityssalaisuuden rikkomisen yritystä koskevan säännöksen soveltaminen

19. Syyttäjä on toissijaisessa syytteessään katsonut A:n ja B:n menettelyn toteuttavan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen. Toissijainen syyte perustuu olennaisesti samaan tapahtumainkuvaukseen kuin ensisijainen syyte yritysvakoilun yrityksestä. Syyttäjä ei ole väittänyt A:n ja B:n käyttäneen kopioimiaan tietoja hyväkseen uudessa työssään tai ilmaisseen niitä ulkopuolisille.

20. Yrityssalaisuuden rikkomisen yritystä koskeva säännös on lisätty rikoslain 30 luvun 5 §:n 3 momentiksi edellä kohdassa 10 mainitun lainuudistuksen yhteydessä. Samalla pykälään on lisätty uusi 2 momentti, jonka mukaan yrityssalaisuuden rikkominen on rangaistavaa myös silloin, kun toisen palveluksessa salaisuuden tietoonsa saanut ryhtyy tekoon kahden vuoden kuluessa palvelussuhteen päättymisestä.

21. Lainmuutoksia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä voitaisiin tuomita esimerkiksi silloin, kun palvelussuhdetta lopettamassa oleva työntekijä olisi kerännyt haltuunsa yrityssalaisuuksia koskevaa materiaalia ja tarjonnut sitä tulevalle työnantajalle (HE 53/2002 vp s. 32). Perusteluissa on todettu edelleen (HE s. 16) yrityssalaisuuksien merkityksen kasvaneen vuoden 1991 uudistuksen jälkeen olennaisesti ja arvioitu uusien palkitsemisjärjestelmien heikentäneen sopimusperusteisten yrityssalaisuuksien käyttörajoitusten tehoa siinä määrin, että on haluttu puuttua työntekijän mahdollisuuteen jäljentää työnsä vuoksi haltuunsa saamia yrityssalaisuuksia ja viedä niitä kilpailijayritykseen käytettäväksi.

22. Teko on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 136 ja 137) mukaan tekijän voidaan katsoa aloittaneen rikoksen tekemisen silloin, kun hän on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Rikoksen täyttymisen on oltava tosiasiallisesti mahdollista ja sitä on voitava pitää käytännössä varteenotettavana mahdollisuutena. Ulkoisten toimien ohella edellytetään, että tekijä on toimillaan saanut aikaan vaaran rikoksen toteutumisesta. Vaaralla tarkoitetaan konkreettista vaaraa.

23. Korkein oikeus toteaa, että yleensä tekijän katsotaan aloittaneen rikoksen tekemisen, kun hän joltakin osin jo tekee rikostunnusmerkistössä kuvattua tekoa. Oikeuskäytännössä rikoksen tekemisen on kuitenkin katsottu voivan alkaa aikaisemminkin. Esimerkiksi varkausrikoksen tekemisen on katsottu alkaneen jo siinä vaiheessa, kun tekijä oli yrittänyt murtautua kauppaliikkeeseen anastamistarkoituksessa (KKO 1988:54), ja huumausainerikoksen tekemisen, kun tekijä oli huumausaineen levittämisen tarkoituksessa saapunut välittäjän käyttämälle asunnolle, vaikka hän ei ollut poliisin oltua paikalla ehtinyt saada huumausaineita haltuunsa (KKO 1985 II 8). Oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole muotoutunut vakiintunutta tulkintakäytäntöä siitä, milloin rikoksen tekemisen voidaan katsoa alkaneen ennen tunnusmerkistössä kuvatun menettelyn aloittamista.

24. Arvioitaessa sitä, onko rikoksen tekeminen alkanut, on perusteltua antaa merkitystä myös sille, kuinka suuri vaara rikoksen täyttymisestä sisältyy tekijän jo tekemiin toimiin. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:112 on katsottu rikoksen edenneen yrityksen asteelle, kun tekijä oli tutkittuaan anastuksen kohteeksi valitsemansa liikerakennuksen hankkinut tekovälineen, lähistöllä olleen traktorin, jolla murtautuminen liiketiloihin oli ollut mahdollista toteuttaa, ja lähtenyt rakennuksen pihassa ajamaan traktorilla kohti rakennusta.

25. Yrityssalaisuuksia koskevien tietojen kopioiminen tarkoituksin hyödyntää niitä uudessa työpaikassa tapahtuu yleensä huomattavasti aikaisemmin kuin avautuu mahdollisuus käyttää tietoja hyväksi. Työnantajalle aiheutuvan vahingon vaaran kannalta kopioiminen on kuitenkin ratkaisevin vaihe, koska kopioimisen jälkeen työnantajalla ei yleensä ole enää mahdollisuutta estää tietojen levittämistä. Kysymys on yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta siitä, milloin rikoksentekijän voidaan katsoa aloittaneen yrityssalaisuuden rikkomisen ja milloin hän teollaan aiheuttaa vaaran rikoksen täyttymisestä.

26. Yrityssalaisuusrikossäännöksiä vuonna 2003 uudistettaessa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut ehkäistä yrityssalaisuuden rikkominen siten, että tekijä ennen uuteen työpaikkaan siirtymistään kopioi tai muuten tallentaa työssään saatavilla olevaa aineistoa, kuten teknisiä tai kaupallisia tietoja, ja myöhemmin käyttää näitä tietoja hyväksi itse tai ilmaisee ne jollekulle muulle uudessa työpaikassaan. Silloinkin kun kopioiminen itsessään ei ole oikeudetonta, se on yrityssalaisuuden rikkomisessa usein rikoksen välttämätön edellytys, kun kohteena ovat teknisiä tai kaupallisia yksityiskohtia koskevat tiedot taikka laajat tiedostot. Kopioimisen kohteena olevien tiedostojen laatu ja laajuus samoin kuin kopioimisen ajoittuminen työpaikan vaihdoksen yhteyteen antavat usein hyvät perusteet arvioida, onko kysymyksessä yritys saada haltuun sellaisia tietoja, jotka eivät perustu työntekijän yleiseen ammattitaitoon, vaan jotka juuri yksityiskohtaisuutensa ja laajuutensa vuoksi kuuluvat yrityssalaisuuden piiriin.

27. Yrityssalaisuuden rikkominen käyttämällä hyväksi työnantajalta kopioituja tietoja on rikos, jonka tekemisessä rikoksen ehkäisemisen ja paljastamisen kannalta merkittävimmät toimet tapahtuvat huomattavasti ennen teon täyttymistä eli yrityssalaisuuden hyödyntämistä. Silloin kun kopioiminen selvästi tähtää mahdollisuuteen hyödyntää yrityssalaisuuksia uudessa työssä, kopioiminen on myös tekijän syyllisyyden kannalta keskeinen osa tekoa. Nämä seikat puoltavat sitä, että yrityssalaisuuden rikkomisen voitaisiin katsoa alkavan jo kerrotunlaisella kopioimisella.

28. Kopioimisen ja yrityssalaisuuden laittoman hyödyntämisen välillä voi kuitenkin kulua pitkä aika, mikä sellaisenaan puoltaisi tulkintaa, että kopioimista tällaisissakin tapauksissa pidettäisiin vasta yrityssalaisuuden rikkomisen rankaisemattomana valmisteluna. Rikoksen täyttyminen voi estyä ulkopuolisesta syystä, esimerkiksi kopioimisen paljastumisen vuoksi tai sen vuoksi, että tekijä luopuu aikomuksestaan vahinkoa aiheuttamatta. Tällaisia seikkoja ei kuitenkaan sellaisenaan ole pidetty yrityksen rangaistavuuden esteenä. Jälkimmäisessä tapauksessa tekijällä on mahdollisuus vapautua rangaistusvastuun uhasta hävittämällä kopiot.

29. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo vahvojen syiden puoltavan sitä, että yrityssalaisuuden rikkomisen voidaan katsoa alkavan jo yrityssalaisuuksia sisältävien tiedostojen kopioimisella silloin, kun kopioimisen tarkoituksena selvästi on myöhemmin tapahtuva yrityssalaisuuden rikkominen.

30. Jotta tekijän syyksi voidaan lukea yrityssalaisuuden rikkomisen yritys, hänen on tullut teon aloittamisen lisäksi aiheuttaa vaara rikoksen täyttymisestä. Tämä tarkoittaa, että kopioimalla tiedostot hänen on tullut aiheuttaa konkreettinen vaara siitä, että hän hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa ilmaisee tietoja tai käyttää niitä hyväkseen. Arvioitaessa vaadittavan vaaran täyttymistä voidaan tällaisen tekotavan ollessa kysymyksessä kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin näkökohtiin: Ensinnäkin merkitystä voidaan antaa sille seikalle, miten laajoja tiedostoja kopioiminen on käsittänyt ja miten tarpeellisia kopioidut tiedot ovat olleet työntekijän työtehtävien kannalta sekä milloin tiedot on kopioitu. Toiseksi huomiota voidaan kiinnittää siihen, millä tavoin tietojen kopioiminen kytkeytyy työpaikan vaihdokseen sekä ajallisesti että tietojen hyödynnettävyyden kannalta. Kolmanneksi merkitystä voidaan antaa sille seikalle, onko työnantajalla mahdollisuus teknisesti torjua kopioitujen tietojen käyttämistä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös tässä tapauksessa

31. A ja B ovat kopioineet kohdassa 1 kerrottuja työnantajansa Y Oy:n tiedostoja omille tietokoneilleen pääasiassa pian sen jälkeen, kun he ovat tienneet siirtyvänsä uuteen työpaikkaan ja he olivat jo irtisanoutuneet yhtiön palveluksesta. Osa tiedostoista on ollut niin laajoja, että niiden kopioiminen on vienyt huomattavan pitkän ajan. Kopioimisen vaatima aika ja kopioitujen tiedostojen laajuus huomioon ottaen kopioiminen ei ole voinut johtua ajattelemattomuudesta tai hetkellisestä uteliaisuudesta varsinkaan kun kopioiduille tiedostoille ei ole nyt kysymyksessä olevan kopioimisen aikaan enää ollut työstä johtuvaa käyttöä. Lisäksi A ja B ovat siirtäneet muun muassa tulevan työnsä kannalta kiinnostavat Econet- ja Acentia-tiedostot omille muistitikuilleen. Näitä tiedostoja on käytetty viimeksi vielä 18.12.2007 eli vain päivää ennen muistitikkujen takavarikoimista heidän hallustaan. Kopioidut tiedostot ovat sisältäneet lähinnä kaupallisia liikesalaisuuksia, kuten asiakasrekistereitä, tehtyjä tarjouksia ja sopimuksia. A ja B eivät ole esittäneet mitään hyväksyttävää syytä tapahtuneelle kopioimiselle. Korkein oikeus katsoo A:n ja B:n menettelyn selvästi osoittavan tiedostojen kopioimisen tarkoituksena olleen heidän työnantajansa kaupallisten yrityssalaisuuksien oikeudeton hyödyntäminen heidän uudessa työssään.

32. Korkein oikeus katsoo edelleen, että A:n ja B:n kopioimat tiedot ovat olleet merkityksellisiä ensi sijassa Y Oy:n kilpailijoille, mutta eivät A:lle ja B:lle henkilökohtaisesti esimerkiksi heidän ammattitaitonsa ylläpitämiseksi. Kun tällaiset tiedot ovat olleet kopioituina heidän hallussaan ja kun asiassa ei ole ilmennyt, etteivätkö tiedot olisi olleet välittömästi heidän käytettävissään ja siten saatettavissa Y Oy:n määräysvallan ulottumattomiin, on käsillä ollut todennäköinen vaara tietojen ilmaisemisesta ja käyttämisestä yhtiön kilpailijan hyödyksi ja samalla yhtiön vahingoksi.

33. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat 13.11. – 19.12.2007 yhdessä hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä ja Y Oy:tä vahingoittaakseen edellä kohdissa 1 – 2 kerrotulla hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä oikeudettomasti yrittäneet ilmaista yhtiölle kuuluvia yrityssalaisuuksia tai oikeudettomasti yrittäneet käyttää tällaisia yrityssalaisuuksia, jotka he ovat saaneet tietoonsa ollessaan yhtiön palveluksessa.

Rangaistus

34. Yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen rangaistusasteikko on sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi kuusi kuukautta. Tämän kaltaisen rikoksen osalta ei ole olemassa Korkeimman oikeuden rangaistuksen mittaamiskäytäntöä eikä muutakaan vakiintuneeksi katsottavissa olevaa käytäntöä, joka voitaisiin ottaa huomioon rangaistusta tässä tapauksessa määrättäessä. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevien yrityssalaisuuksien joutumista kilpailevan yrityksen haltuun voidaan pitää Y Oy:n kannalta varsin vahingollisena. A ja B ovat pyrkineet asianomistajan kannalta taloudellisesti merkityksellisten yrityssalaisuuksien laajamittaiseen hyödyntämiseen, ja teko itsessään myös osoittaa heissä suurta syyllisyyttä. Rikoksiin ei liity lieventäviä asianhaaroja. Mainituista syistä oikeudenmukaisena rangaistuksena heidän syykseen luetuista rikoksista voidaan pitää vankeusrangaistusta.

35. Asiassa muutoksenhakijoina olevat A ja B on tuomittu hovioikeudessa yritysvakoilusta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Yrityssalaisuuden rikkomisen ja yritysvakoilun rangaistusasteikko on sama. Koska yrityssalaisuuden rikkomisen yritys on lähtökohtaisesti lievemmin rangaistava kuin heidän syykseen luettu yritysvakoilu, on perusteltua tuomita heidät hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta alempaan rangaistukseen. Oikeudenmukainen rangaistus heidän syykseen luetusta rikoksesta on kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan syyksilukemisen ja rangaistuksen tuomitsemisen osalta.

A tuomitaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä 13.11. – 19.12.2007 kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on alkanut 28.1.2009 ja päättynyt 28.1.2011.

B tuomitaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä 13.11. – 19.12.2007 kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on alkanut 28.1.2009 ja päättynyt 28.1.2011.

Molempien osalta sovellettavat lainkohdat:
Rikoslaki 30 luku 5 § 1 ja 3 momentti

Muilta osilta hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaarlo Hakamies (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Hakamies:

Esittelijän mietintö oli kohtien 1 – 11 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan:

Arvioitaessa tiedon hankkimisen oikeudettomuutta yritysvakoilutilanteissa, joissa on kysymys yrityksen oman työntekijän menettelystä, on johtoa haettava ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän keskinäisiä suhteita määrittävästä työlainsäädännöstä.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän yleisenä velvollisuutena on tehdä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Kilpailevaa toimintaa koskevan edellä mainitun lain 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita työn luonne ja työntekijän asema huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä. Liike- ja ammattisalaisuuksien suojasta on lisäksi säädetty lain 3 luvun 4 §:ssä, jonka mukaan työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Niissä tapauksissa, joissa työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

Jo yritysvakoilun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 84) oli katsottu, että yritysvakoilu voi tulla kyseeseen niiden henkilöiden osalta, joilla on ollut sinänsä luvallinen pääsy yrityssalaisuuksia koskevien tietojen säilytyspaikkaan. Myös hallituksen esityksessä mainittujen yritysvakoilun esimerkkitapausten – siivoojien ja vahtimestareiden – osalta tiedon hankinnan oikeudettomuuden arviointi palautuu viime kädessä työoikeudellisiin säännöksiin eli siihen, mitä näiden työtehtäviin työnantajan direktio-oikeutensa nojalla antamien määräysten nojalla kulloinkin kuuluu, sekä siihen, millaista lojaalisuusvelvoitetta näiltä kulloinkin voidaan kohtuudella edellyttää.

Sitä vastoin ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa hallituksen esityksessä 53/2002 vp s. 17 olevalle maininnalle siitä, etteivät hallituksen esityksen laatimisaikana voimassa olleet rangaistussäännökset kieltäisi sitä, että työntekijä suunnitelmallisesti kokoaa yrityssalaisuuksia, sanoo itsensä irti ja irtisanomisajan päätyttyä vie tiedot kilpailijayritykseen. Ensinnäkin kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:67 (kohta 9) todennut, lain esitöiden merkitys oikeuslähteenä perustuu siihen, että ne osoittavat, miten lakia on sitä säädettäessä tarkoitettu sovellettavan. Jonkin myöhemmän lain esitöissä esitetyt arviot aikaisemman lain soveltamisessa mahdollisesti ilmenneistä tulkintaongelmista eivät yleensä osoita, mitä aikaisempaa lakia säädettäessä oli tarkoitettu. Toiseksi yritysvakoilun tunnusmerkistön täyttymisen kannalta olennaista on tiedon oikeudeton hankkimistapa: Työntekijä voi siten suunnitelmallisesti koota työssäoloaikanaan yrityssalaisuuksia jäljentämällä näitä tavalla, jota ei ole hänen työtehtäviensä ja työsopimuslain määräysten vuoksi pidettävä sallittuna, ja siten tunnusmerkistön muiden edellytysten täyttyessä syyllistyä yritysvakoiluun.

Yritysten toiminnassa yksittäisten työntekijöiden työtehtävien asianmukainen hoitaminen voi edellyttää tietojen hakua ja käyttämistä laajasta tietovarastosta, joka kokonaisuutena muodostaa yrityssalaisuudeksi katsottavan tiedon, vaikkei tietovarastossa olevalla yksittäisellä tiedolla olisikaan välttämättä yrityssalaisuusluonnetta. Tästä syystä rangaistusvastuun ulottamista laajan tietovaraston kopiointiin voidaan pitää oikeushyvän suojelutarkoitus huomioon ottaen perusteltuna, vaikka yksittäisen tiedoston kopiointiin työntekijällä olisikin oikeus. Kriminalisoinnin ulottuminen jo tällaisen tietovaraston kopiointivaiheeseen on perusteltua myös siksi, että tietovaraston myöhempi käyttäminen voi olla käytännössä hyvin vaikea näyttää, jolloin yrityssalaisuuden rikkomista koskeva rangaistussäännös ei muodosta riittävää suojaa yrityssalaisuuksille.

Toisaalta työntekijä voi joutua kopioimaan työnantajansa yrityssalaisuuksiksi katsottavia tietoja esimerkiksi kotona olevalle tietokoneelle sen vuoksi, että työtehtävistä suoriutuminen edellyttää käytännössä työn tekemistä myös muualla kuin työpaikalla, vaikka muodollisesti yrityssalaisuuksien vienti työpaikan ulkopuolelle olisikin kielletty. Tällöin työntekijän haltuun ja yrityksen määräysvallan ulottumattomiin voi päätyä huomattaviakin määriä yrityssalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Työntekijän haltuun voi työsuhteessa myös muusta syystä päätyä yrityssalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa, jota tämä ei välttämättä edes muista tai ymmärrä palauttaa työnantajalleen työsuhteen päätyttyä. Työntekijän oikeusturvan kannalta onkin välttämätöntä arvioida tapauskohtaisesti, onko tiedon hankkimistapa poikennut työntekijän normaaleista työtehtävistä ja olosuhteista muutoinkin siten, että menettelyä on pidettävä oikeudettomana tiedonhankintana ja että rangaistusvastuun edellyttämä tahallisuusvaatimus täyttyy.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa A ja B ovat toimineet myyntitehtävissä Y Oy:ssä, jonka toimialana on ollut erilaisten tietotekniikka-alan tuotteiden myynti ja asiantuntijapalveluiden tarjoaminen. A ja B ovat kohdassa 1 todetuin tavoin kopioineet kaiken yrityksen myyntiin liittyvän asiakirja-aineiston, asiakkaille tehdyt tarjoukset sekä Acentia- ja Econet-tiedostoja, joissa on ollut kyse asiakasrekisteritietokannasta sekä myynnin raportointiin liittyvistä tiedoista. Hovioikeus on todennut, että muut myyjät ovat kopioineet pääasiassa vain yksittäisiä omia ja muiden myyjien tarjouksia omien tarjoustensa pohjiksi eikä asiassa ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi A:n ja B:n olisi pitänyt työtehtäviensä vuoksi kopioida huomattavassa määrin enemmän tietoja kuin muiden myyjien. Asianomistaja Y Oy:n puolelta on lisäksi lausuttu, että tietokantojen tietoja päivitetään jatkuvasti yrityksen palvelimelle, joten niiden kopioiminen omalle työasemalle ei ole järkevää. Kopioituja tietokantoja käytetään normaalisti työasemilta, kun taas tietokantaan liittyvät ohjelmistot ja tiedot ovat palvelimella. Tällaisten tietojen ja Acentia-tietokannan osalta myös sen käytön mahdollistavan ohjelmiston kopiointi edellyttää aivan erilaisia toimenpiteitä kuin ne, joita työntekijä tietokantoja käyttäessään tekee. Korkein oikeus katsonee, että vaikka Y Oy:n toiminnassa onkin ollut tavallista, että myyjät ovat kopioineet muistitikuilleen ja kannettaville tietokoneilleen yksittäisiä tiedostoja eikä tällaista tiedostojen kopiointia myöskään työnantajan taholta ollut erikseen kielletty, A:n ja B:n tekemän laajamittaisen kokonaisten tietokantojen kopioinnin on katsottava poikenneen siinä määrin heidän tavanmukaisista työtehtävistään, että menettelyä on pidettävä myös edellä mainitut työsopimuslain määräykset huomioon ottaen yritysvakoilusäännöksessä tarkoitetuin tavoin oikeudettomana tiedon hankkimisena. Tietojen kopioinnin poikkeuksellisuutta korostaa myös se, että tiedoilla voidaan arvioida olleen Y Oy:n toiminnan kannalta keskeinen merkitys sen liiketoiminnan laatu huomioon ottaen.

Kirjallisista todisteista ilmenevällä tavalla A:n ja B:n työsopimuksissa oli salassapito- ja kilpailukieltolausekkeet. A ja B ovat toimineet todistajina myös niissä tilanteissa, joissa Y Oy on muiden henkilöiden kanssa solminut salassapitosopimuksia, joissa salassapidon piiriin ovat kuuluneet muun muassa Y Oy:n ja sen asiakkaiden väliset liikesuhteet. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsonee A:n ja B:n myös tienneen sekä laajamittaisen kopioinnin että tiedon myöhemmän käytön oikeudettomuudesta.

Kopiointi on tapahtunut sen jälkeen, kun A ja B olivat päättäneet vaihtaa työpaikkaa Y Oy:n kilpailijan palvelukseen, joka oli aloittamassa liiketoimintaa samalla alueella. Ottaen huomioon kopioitujen tietojen merkitys liiketoiminnan kannalta sekä kopioinnin laajuus ja ajankohta, Korkein oikeus katsonee olevan selvää, että kopiointi on tehty oikeudettoman ilmaisun tai käyttämisen tarkoituksessa.

Yritysvakoilusta tuomitaan rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon muun muassa rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Korkein oikeus katsonee, että yrityssalaisuusrikoksia koskevia tapauksia on ratkaistu tuomioistuimissa siinä määrin vähän, ettei rangaistussäännösten osalta ole syntynyt sellaista yhtenäistä rangaistuskäytäntöä, joka voitaisiin sanotun lainkohdan mukaan ottaa tässä tapauksessa huomioon rangaistusta mitattaessa.

Ratkaisussa KKO 2011:93 (kohta 12) todetuin tavoin talousrikoksissa, kuten velallisen rikoksissa ja veropetoksissa, ovat rikoksella tavoiteltu hyöty ja aiheutettu vahinko usein keskeisiä perusteita rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa. Korkein oikeus katsonee kuitenkin, että yrityssalaisuusrikokset poikkeavat tältä osin muista talousrikoksista: Yrityssalaisuudella aiheutettuun vahinkoon tai saatuun hyötyyn voivat lopulta vaikuttaa huomattavassa määrin muut, yksittäisen rikoksentekijän vaikutuspiirin ulkopuoliset seikat eikä rahamääräistä arviointia voida usein muutoinkaan tehdä samalla tarkkuudella kuin esimerkiksi veropetoksissa tai velallisen rikoksissa. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa yrityssalaisuusrikoksissa voidaankin katsoa olevan keskeistä merkitystä ensinnäkin sillä, kuinka laajaan liiketoimintaan yrityssalaisuus liittyy, ja toisaalta sillä, millaisen merkityksen tiedon salaisuusluonteen menettämisellä voidaan perustellusti ennakoida olevan asianomistajayrityksen toiminnan kannalta. Vahingollisuutta ja vaarallisuutta arvioitaessa voidaan edelleen kiinnittää huomiota siihen, mikä merkitys salaisen tiedon saamisella on kilpailijayrityksen toiminnalle.

Asianomistaja Y Oy:n liikevaihto oli rikoksen tekoaikana suuruusluokaltaan noin 7 miljoonaa euroa ja sen markkina-alueena oli Lounais-Suomi. Edellä todetuin tavoin sen toimialana on ollut erilaisten tietotekniikka-alan tuotteiden myynti ja asiantuntijapalveluiden tarjoaminen. Tällaisen yrityksen toiminnassa sopimus- ja tarjousasiakirjojen, asiakasrekisterien ja niiden sisältämien asiakassuhteisiin sekä myynnin raportointiin liittyvien tietojen päätymistä kilpailijan käsiin voidaan pitää huomattavan vahingollisena. Toisaalta tiedon saamisen merkitystä kilpailija X Oy:n kannalta korostaa se, että yhtiö oli kirjallisten todisteiden mukaan tekoaikana laajentamassa toimintaa juuri samalle markkina-alueelle, jolla Y Oy toimi. Nimenomaan tällaisen yrityksen kannalta kilpailijan markkinoilta jo kokoamalla tiedolla voidaan arvioida olevan Y Oy:n toiminnan laajuuskin huomioiden huomattava taloudellinen merkitys. A:n ja B:n syyllisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että laajamittainen tietojen kopiointi on tapahtunut useassa vaiheessa työsuhteen päättyessä. A ja B olivat edellä todetuin tavoin myös tietoisia salassapidon tärkeydestä Y Oy:n toiminnan kannalta. Vaikka tietoja ei olekaan käytetty X Oy:n toiminnassa poliisin puututtua A:n ja B:n toimintaan ennen näiden uusien työsuhteiden alkua eikä vahinkoa siten ole aiheutunut, Korkein oikeus katsonee, ettei hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen lieventämiselle ole perusteita eikä muutoinkaan muuttane hovioikeuden tuomiota.