KKO:2013:57

Varkausrikos Varkaus Törkeä varkaus

Vastaajat olivat yrittäneet murtautua asuttuihin asuntoihin. Kysymys siitä, oliko tekoja kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeän varkauden yrityksinä ja millä perusteilla kokonaisarvostelu oli suoritettava. (Ään.)

RL 28 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 28.6.2011

Syyttäjä vaati A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle rangaistusta syytekohdissa 8 ja 10 törkeän varkauden yrityksestä.

Kohdan 8 mukaan A, B, C ja D olivat 2.3.2011 syyllistyneet törkeän varkauden yritykseen, kun he olivat yhdessä ja yksissä tuumin yrittäneet murtautua X:n asuinhuoneistoon vääntämällä asunnon ulko-ovea auki vasaralla teon jäädessä kuitenkin yritykseksi, koska naapurista oli kuulunut ääniä ja teko oli jouduttu keskeyttämään. Varkauden yritys oli törkeä, koska vastaajat olivat yrittäneet murtautua asuttuun asuntoon ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A, C ja D olivat syyllistyneet törkeään varkauden yritykseen nuorina henkilöinä.

Kohdan 10 mukaan B, C ja D olivat 7.3.2011 syyllistyneet törkeän varkauden yritykseen, kun he olivat yhdessä ja yksissä tuumin yrittäneet murtautua kohdassa 8 mainittuun asuinhuoneistoon vääntämällä asunnon ulko-ovea auki sorkkaraudalla teon jäädessä kuitenkin yritykseksi, koska naapuri oli keskeyttänyt teon. Varkauden yritys oli törkeä, koska vastaajat olivat yrittäneet murtautua asuttuun asuntoon ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. C ja D olivat syyllistyneet törkeään varkauden yritykseen nuorina henkilöinä.

Käräjäoikeus katsoi vastaajien menetelleen syytekohdissa 8 ja 10 kerrotuin tavoin, mutta ei pitänyt varkauden yrityksiä kokonaisuutena arvostellen törkeinä. Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että vastaajat olivat kyllä yrittäneet murtautua asuttuun asuntoon, mutta asiassa ei ollut esitetty mitään, minkä vuoksi tekoja olisi kokonaisuutena arvostellen ollut pidettävä törkeinä.

Käräjäoikeus tuomitsi näistä ja eräistä muista anastusrikoksista A:n ja D:n seitsemän kuukauden, C:n kahdeksan kuukauden ja B:n kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Liisa Paul.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.11.2011

Syyttäjä valitti asiassa hovioikeuteen vaatien, että varkauden yritykset kohdissa 8 ja 10 katsotaan törkeiksi ja että kunkin vastaajan rangaistusta korotetaan. Teot olivat loukanneet asianomistajan kotirauhaa ja olleet omiaan aiheuttamaan turvattomuuden tunnetta ja niitä oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Hovioikeus katsoi syyttäjän esittämien seikkojen liittyvän olennaisesti käsillä olevaan tekotapaan eli asuttuun asuntoon murtautumiseen. Nämä seikat eivät ensisijaisesti koskeneet tekojen kokonaisarvostelua vaan käsillä olevaa törkeän varkauden erityistä ankaroittamisperustetta. Syytteessä tai valituksessa ei ollut tuotu esille muita perusteita tekojen pitämiselle kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Olli Mäkinen ja Elina Setälä. Esittelijä Sampo Brander.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että vastaajien katsotaan kohdissa 8 ja 10 syyllistyneen syytteiden mukaisesti törkeän varkauden yritykseen. Lisäksi syyttäjä vaati, että vastaajien rangaistuksia korotetaan.

Vastaajat vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A, B, C ja D ovat syytteen 8 kohdan mukaan yrittäneet murtautua asuttuun yksityisasuntoon vääntämällä vasaralla ulko-ovea auki. Muutamien päivien kuluttua B, C ja D ovat syytteen 10 kohdan mukaan uudelleen yrittäneet murtautua samaan yksityisasuntoon, nyt vääntämällä ulko-ovea auki sorkkaraudalla. A, B, C ja D on alemmissa oikeuksissa tuomittu syytekohtien 8 ja 10 osalta varkauden yrityksistä. Vastaajien on todettu kummassakin tapauksessa yrittäneen murtautua asuttuun asuntoon anastamistarkoituksessa, mutta heihin kohdistetut syytteet törkeän varkauden yrityksistä on hylätty sillä perusteella, että asiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella tekoja olisi ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeinä.

2. Syyttäjä on valituksessaan vaatinut vastaajien tuomitsemista törkeän varkauden yrityksistä vedoten siihen, että varkauden yritysten on katsottu tapahtuneen yrittämällä murtautua asuttuun asuntoon ja että tällainen rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitun ankaroittamisperusteen mukainen teko täyttää törkeän varkauden yrityksen tunnusmerkit, jollei ole käsillä sellaisia seikkoja, joiden johdosta tekoa ei ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, edellyttääkö varkauden tai sen yrityksen katsominen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi ankaroittamisperusteen käsillä olemisen lisäksi myös teon muiden kuin arvostelua lieventävien seikkojen arvioimista ja onko syyttäjän erikseen vedottava tällaisiin seikkoihin.

Sovellettava säännös

3. Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä varkaudesta, jos rikoksentekijä varkausrikoksen tehdessään murtautuu asuttuun asuntoon ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pykälän 2 momentin mukaan myös yritys on rangaistava. Törkeän varkauden ja sen yrityksen tunnusmerkistöön sisältyvä kokonaisarvosteluvaatimus sisältyy täysin samansisältöisenä lähes kaikkiin muihinkin rikoslain törkeitä rikoksia koskeviin tunnusmerkistöihin.

4. Voimassa olevan lain (769/1990) esitöistä (HE 66/1988 vp) ei nimenomaisesti ilmene, millä tavalla vaatimusta rikoksen törkeyden kokonaisarvostelusta on tarkoitettu tulkita. Esitöiden mukaan (s. 19) rikoksen katsominen törkeäksi edellyttäisi aikaisemmasta poiketen aina jonkin tunnusmerkistössä mainitun ankaroittavan perusteen toteutumista. Lisäksi edellytettäisiin, että rikosta myös kokonaisuutena arvostellen olisi pidettävä törkeänä. Jonkin ankaroittamisperusteen toteutuminen ei siten yksinään olisi riittävä edellytys ankaramman rangaistuksen käyttämiselle. Rikoksen törkeyden kokonaisarvioinnin on todettu tapahtuvan samojen perusteiden mukaan kuin aikaisemmin, vaikka kokonaisharkintalauseke on kirjoitettu aikaisempaa lyhyempään muotoon. Myös aikaisemmassa laissa (498/1972) on edellytetty, että tuomioistuin rikoksen törkeyttä arvioidessaan ottaa huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Aikaisemmankaan lain esitöissä (HE 23/1972 vp) rikoksen törkeyden arvioinnin perusteita ei ole nimenomaisesti käsitelty. Tuon esityksen perusteluista kuitenkin ilmenee (s. 6 – 7), että kokonaisarvosteluvaatimuksen lisäämisen tarkoituksena oli välttää kohtuuttoman ankariin rangaistuksiin johtavien lainkohtien soveltamista sellaisissa tapauksissa, joihin niitä olisi jouduttu soveltamaan pelkästään ankaroittamisperusteen täyttymisen vuoksi.

Rikoksen törkeyden kokonaisarvosteluvaatimuksen arviointia

5. Oikeuskäytännössä rikoksen törkeyden kokonaisarvostelu on ollut jossakin määrin tapauskohtaista. Ratkaisussa KKO 2005:7 murhan kokonaisarvostelussa on ensiksi todettu, että tappaminen oli tapahtunut erityisen raa´alla ja julmalla tavalla (kohdat 17 ja 18). Sen jälkeen on arvioitu, onko asiassa ilmennyt kokonaisarvostelua lieventäviä seikkoja (kohta 21). Ratkaisussa KKO 2004:119 on todettu, että murhan tunnusmerkistössä rikoksen törkeyttä ei ole arvioitava sellaisenaan vaan verrattuna tappoon (kohta 5). Tappaminen on ratkaisussa katsottu tehdyksi vakaasti harkiten (kohta 18). Tehtyä tappoa on pidetty teon vaikuttimien perusteella poikkeuksellisen törkeänä ja tekoa siten kokonaisuutena arvostellen törkeänä (kohta 19). Ratkaisussa KKO 2011:81 on ensiksi katsottu, että murtautuen tehty varkaus oli kohdistunut asuttuun asuntoon (kohta 5) ja sen jälkeen arvioitu rikoksen törkeyttä kokonaisuudessaan punnitsemalla vastakkain sekä tekoa lieventäviä että sitä ankaroittavia seikkoja (kohta 6). Ratkaisussa KKO 2006:59 törkeän huumausainerikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa merkitystä on annettu sille, etteivät tekijän hallussa tavatut huumausaineet olleet olleet vain hänen omaa käyttöään varten (kohta 13).

6. Niin kuin kuvattu oikeuskäytäntö osoittaa, rikoksen laji ja teko-olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millä tavoin rikoksen törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Kokonaisarvostelusäännöksen sanamuodosta ilmenee, että pelkästään rikoksen törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikoksen myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. On myös mahdollista, että rikoksessa täyttyy useampi kuin yksi ankaroittamisperuste, mikä myös voi puoltaa rikoksen arvioimista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Vaikka rikoksen törkeyden kokonaisarvostelussa usein on perusteltua arvioida sitä, liittyykö tekoon yhden tai useamman ankaroittamisperusteen lisäksi muita erityistä moitittavuutta osoittavia seikkoja, rikoksen katsominen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi ei siis aina edellytä ankaroittamisperusteeseen liittymättömien teon törkeyttä osoittavien seikkojen toteamista. Näissä tapauksissa kokonaisarvostelu voi tapahtua arvioimalla rikoksen törkeyttä ankaroittamisperusteen tai -perusteiden ilmenemismuodon pohjalta.

7. Myös kokonaisarvostelun painoarvo rikoksen törkeyden arvioinnissa voi vaihdella. Ratkaisussaan KKO 2011:102 (kohta 13) Korkein oikeus on katsonut, että kokonaisarvostelulla on lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa painava merkitys, koska vakavuudeltaan hyvin erilaiset teot voivat täyttää kyseisen tunnusmerkistön mukaiset ankaroittamisperusteet.

8. Korkein oikeus toteaa, että silloin kun rikoksen katsominen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi on rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen edellytys, tuomioistuimen on aina nimenomaisesti lausuttava, katsooko se tämän edellytyksen täyttyvän, ja esitettävä arvionsa olennaisimmat perustelut. Näin on meneteltävä silloinkin, kun törkeysarvostelu perustuu ankaroittamisperusteesta itsestään ilmenevään rikoksen poikkeukselliseen törkeyteen. Vastaajan puolustautumismahdollisuuksien turvaaminen puolestaan edellyttää, että myös rikoksen törkeyden kokonaisarvioinnin perusteet tulevat oikeudenkäynnissä asianmukaisesti käsitellyiksi ja selvitetyiksi. Tästä syystä törkeästä tekomuodosta rangaistusta vaativan syyttäjän tai asianomistajan on esitettävä perusteensa, miksi tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä ja mihin seikkoihin he vetoavat vaatimuksensa tueksi. Tuomioistuimen on osaltaan huolehdittava siitä, että näin myös tapahtuu. Kokonaisarvostelun perusteiden selvittäminen ja niiden asianmukainen arviointi ovat edellytys sille, että asiassa toteutuu kokonaisarvosteluvaatimuksen alkuperäinen tarkoitus ehkäistä yksinomaan ankaroittamisperusteen käsillä oloon pohjautuva rikoksen törkeyden arvostelu ja siitä seuraava kohtuuttomien rangaistusten vaara.

Kokonaisarvosteluvaatimuksen arviointi tässä tapauksessa

9. Syytteen mukaan tekoja on pidettävä törkeän varkauden yrityksinä sillä perusteella, että vastaajat ovat yrittäneet murtautua asuttuun asuntoon ja että tekoja on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä. Muutoksenhakemuksessaan hovioikeudelle syyttäjä on kokonaisarvostelun perusteena vedonnut siihen, että tekojen kohteena ovat olleet asutut asunnot sekä siihen, että teot ovat loukanneet asianomistajien kotirauhaa ja olleet omiaan aiheuttamaan asianomistajissa turvattomuuden tunnetta.

10. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet vastaajien syyllistyneen useisiin asuntoihin kohdistuneisiin varkauksiin tai törkeisiin varkauksiin tai tällaisen rikoksen yrityksiin, jotka he ovat tehneet joko kaikki neljä yhdessä tai siten, että joku heistä ei ole ollut rikokseen osallinen. Nyt kysymyksessä olevien syytekohtia 8 ja 10 koskevien rikosten teonkuvauksista on ilmennyt, että murtautumisen yrityksissä on käytetty tekovälineinä vasaraa tai sorkkarautaa ja että yritykset ovat keskeytyneet naapureiden johdosta. Syyttäjä ei ole nimenomaisesti vedonnut näihin seikkoihin rikosten törkeyden perustelemiseksi, mutta ne ilmenevät jo syytteestä. Myös vastaajien ikä on ollut kaikkien asianosaisten tiedossa. Vastaajista D on ollut tekoajankohtina 15-vuotias, A ja C 17-vuotiaita sekä B 18-vuotias. Vastaajat, joita ovat jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa avustaneet heille määrätyt puolustajat, ovat siten voineet lausua näistä seikoista ja niiden merkityksestä tekojen moitittavuuden arvioinnissa. Korkein oikeus katsoo, että mainitut seikat ovat olleet oikeudenkäynnissä esillä siten, että ne on mahdollista ottaa huomioon rikosten törkeyden kokonaisarvostelussa.

11. Asuttuun asuntoon murtautuminen on tyypiltään sellainen varkausrikoksen ankaroittamisperuste, jonka tekotavassa ei ole erityisen merkittävää vaihtelua toisin kuin esimerkiksi toisen surmaamisessa ilmenevässä raakuudessa tai julmuudessa. Perusteen taustalla on varkausrikoksen kohteena olevan asunnon haltijan kotirauhan häiriintymisen ja tämän kokeman turvattomuuden tunteen lisäksi se seikka, että rikos kohdistuu jo lähtökohtaisesti arvoltaan huomattavaan omaisuuteen. Tällaisen ankaroittamisperusteen täyttyminen jo itsessään saa aikaan olettaman teon tavanomaista törkeämmästä luonteesta, jolloin teon törkeysarvioinnin painopiste on murtautumiseen johtaneiden ja siitä ilmenevien seikkojen arvioinnissa.

12. Kaikki vastaajat ovat nyt puheena olevien rikosten lisäksi syyllistyneet noin puolen vuoden ajanjakson kuluessa useampaan vastaavankaltaiseen murtovarkauteen. Tämä seikka samoin kuin se, että vastaajat ovat olleet varustautuneita rikosten tekemistä varten murtautumiseen soveltuvilla välineillä, viittaa siihen, että nyt kysymyksessä olevissakaan tapauksissa ei ole ollut kysymys satunnaisista rikosajatuksista vaan suunnitelmallisista teoista. Rikokset on tehty yhdessä, kohdassa 8 neljän ja kohdassa 10 kolmen tekijän voimin. Tekijöiden useampilukuisuus ja tekovälineillä varustautuminen ovat lisänneet riskiä siitä, että tapahtumienkulku olisi voinut johtaa asianomistajien terveyden vahingoittamiseen tai ainakin lisätä asianomistajien kokemaa pelkoa, jos he olisivat olleet paikalla. Vastaajat ovat toisaalta luopuneet rikosten tekemisestä huomattuaan tulleensa havaituiksi. Lisäksi vastaajien nuoruus ja siihen usein liittyvä alttius ryhmäpaineen vaikutukseen on saattanut johtaa harkintakyvyn pettämiseen ja kykenemättömyyteen asettautua rikoksen uhrin asemaan.

13. Punnittuaan vastakkain lieventäviä ja ankaroittavia seikkoja kokonaisuudessaan Korkein oikeus katsoo, että tekojen moitittavuutta korostavat seikat ovat lieventäviä seikkoja selvästi merkityksellisempiä. Tämän vuoksi ja kun varkauden yritykset ovat kohdistuneet asuttuun asuntoon kohdissa 8 ja 10 kerrottuja varkauden yrityksiä on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä.

Syyksilukeminen ja rangaistusseuraamus

14. Korkein oikeus lukee A:n syyksi kohdassa 8 sekä C:n ja D:n syyksi kohdissa 8 ja 10 nuorena henkilönä tehdyn varkauden yrityksen asemesta nuorena henkilönä tehdyn törkeän varkauden yrityksen. B:n syyksi luetaan kohdissa 8 ja 10 varkauden yrityksen asemesta törkeän varkauden yritys.

15. A:n, B:n, C:n ja D:n syyksi on alemmissa oikeuksissa luettu nyt kysymyksessä olevien rikosten lisäksi useita törkeitä varkauksia. Kaikki rikokset ovat olleet osa samaa rikossarjaa. Sen vuoksi Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena vain suhteellisen vähäistä rangaistusten korottamista. Korkein oikeus korottaa A:n rangaistusta yhdellä sekä B:n, C:n ja D:n rangaistuksia kahdella kuukaudella. A:n, B:n, C:n ja D:n syyksi luetut rikokset eivät edellytä heidän vankeusrangaistustensa tuomitsemista ehdottomina.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Korkein oikeus tuomitsee A:n, B:n, C:n ja D:n heidän syykseen nyt ja aikaisemmin luetuista rikoksista A:n 8 kuukauden, B:n 1 vuoden, C:n 10 kuukauden ja D:n 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen aikaisemmin määrätyin koeajoin.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki (eri mieltä), Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Ari Kantor. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Välimäki: Jotta vastaaja voidaan tuomita rangaistukseen törkeästä varkaudesta, on edellytyksenä ensiksikin, että vähintään yksi rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentissa mainituista viidestä niin sanotusta kvalifiointiperusteesta täyttyy. Toisena edellytyksenä lainkohdan 2 momentin mukaan on, että varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Jälkimmäinen edellytys tarkoittaa teosta ilmenevien muiden seikkojen ja kvalifiointiperusteen arviointia yhdessä. Jos kvalifiointiperuste on hyvin vakava, muiden seikkojen merkitys voi olla vähäinen.

Täällä kysymyksessä olevan kummankin syytekohdan osalta syyttäjä on vedonnut kvalifiointiperusteena siihen, että vastaajat ovat murtautuneet asuttuun asuntoon. Lisäksi syyttäjä on vedonnut siihen, että kumpikin teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjä ei ole kuitenkaan perustellut, minkä seikkojen johdosta kokonaisarviointikriteeri täyttyy, vaikka käräjäoikeuden puheenjohtaja on sitä B:n ja D:n puolustajan mukaan häneltä nimenomaisesti kysynyt.

Syyttäjän valituksesta sekä hovioikeuteen että Korkeimpaan oikeuteen ilmeneekin, että syyttäjän käsityksen mukaan kokonaisarviointikriteerillä ei ole itsenäistä merkitystä vaan se on tarpeen kohtuuttomuuksien välttämiseksi. Tämä tarkoittanee, että kun kvalifiointiperuste täyttyy, myös kokonaisarviointikriteeri täyttyy, ellei se johda kohtuuttomuuksiin. Valituksessaan Korkeimpaan oikeuteen syyttäjä lausuu: ”Ajatus siitä, että … lisäksi tulisi löytää myös muita seikkoja kvalifioinnin tueksi on kestämätön.”

Tämä mielestäni virheellinen käsitys rikoslain 28 luvun 2 §:n tulkinnasta on johtanut siihen, että valituksessaan hovioikeuteen ja Korkeimpaan oikeuteen syyttäjä on vedonnut ainoastaan siihen, että teot olivat loukanneet asianomistajan kotirauhaa ja olleet omiaan aiheuttamaan turvattomuuden tunnetta. Kuten hovioikeus on todennut, kyse on seikoista, jotka liittyvät käsillä olevaan tekotapaan eli kvalifiointiperusteeseen, asuttuun asuntoon murtautumiseen eivätkä kokonaisarviointikriteeriin.

Toisaalta syytteestä joko ilmenee tai siitä voidaan päätellä, että tekijät ovat tehneet teot joukolla, tekoihin on varauduttu murtautumiseen sopivin välinein ja ne ovat kohdistuneet useisiin asuntoihin. Kun syyttäjän nimenomaan ottaman kannan mukaan näillä tai muilla seikoilla ei ole merkitystä syytteen kokonaisarviointikriteerin kannalta, ne ovat jääneet ohimennen-maininnoiksi. Tämän takia seikat eivät tulleet oikeudenkäynnin kohteeksi eikä vastaajilla ole ollut tarvetta lausua niiden merkityksestä kokonaisarvointikriteerin kannalta. Tästä syystä niitä ei myöskään voida lukea syytettä tukeviksi seikoiksi.

Kun tässä tapauksessa syyttäjän vetoama asuttuun asuntoon murtautuminen täyttää vain kvalifiointiperusteen, mutta se ei yksinään riitä täyttämään kokonaisarviointikriteeriä, syytekohdissa 8 ja 10 mainittuja tekoja ei voida lukea vastaajien syyksi törkeinä varkauksina.

Syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole. Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen ilmoitan olevani rangaistuksen osalta samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.