Korkein oikeus KKO:2013:82

Tahallisuus
Tapon yritys

A oli kaksi eri kertaa pyöräyttänyt sattumanvaraisesti revolverin patruunarullaa ja pyöräytysten jälkeen laukaissut aseen metrin etäisyydeltä kohti B:n otsaa. Sen jälkeen A oli tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla ja osoittanut aseella B:n päähän. Kun A oli tämän jälkeen laskenut aseen ja ryhtynyt vapauttamaan iskuria, ase oli lauennut. B:lle oli aiheutunut luodin kimmokkeesta lievä vamma. Kysymys siitä, oliko sitä, että B olisi voinut A:n teon seurauksena kuolla, pidettävä sillä tavalla todennäköisenä, että teko oli luettava A:n syyksi tapon yrityksenä.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Oulun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä sillä perusteella, että A oli yrittänyt tappaa B:n laukaisemalla revolverin kaksi kertaa metrin etäisyydeltä kohti B:n otsaa.

A ja B olivat aluksi riidelleet B:n asunnossa ja siirtyneet kahdestaan jatkamaan riitelyä asunnon kylpyhuoneeseen. Asunnossa olivat tapahtuma-aikana olleet paikalla kaksi B:n alaikäistä lasta. Kesken riitelyn A oli poistunut hetkeksi kylpyhuoneesta ja palannut sinne mukanaan Ekol Viper 2,5 kaasurevolveri, jonka patruunarullassa oli ollut paikallaan yksi 38 kaliiperin patruuna. Tämän jälkeen A oli sanonut B:lle, että nyt pelataan venäläistä rulettia, ja kaksi eri kertaa pyöräyttänyt sattumanvaraisesti revolverin patruunarullaa ja pyöräytysten jälkeen laukaissut aseen kohti B:tä. Tämän lisäksi A oli kahden eri pyöräytyksen jälkeen laukaissut aseen osoittaen sillä omaa ohimoaan. Seuraavaksi A oli tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla ja osoittanut aseella B:tä päähän. Sen jälkeen A:n laskiessa aseen ja alkaessa vapauttaa iskuria ase oli lauennut sillä seurauksella, että luoti oli osunut kylpyhuoneen kaakeliseinään. Seinään osuneesta luodista oli kimmonnut pala B:n oikeaan pakaraan aiheuttaen mustelman. Menetellessään edellä kuvatulla tavalla A:n oli täytynyt mieltää, että mikäli patruunapesässä olisi ollut patruuna hänen laukaistessaan kohti B:n päätä osoitetun aseen, olisi laukauksen seurauksena varsin todennäköisesti ollut B:n kuolema.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta.

B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimuksiin.

A kiisti syytteen tapon yrityksestä ja vaati sen hylkäämistä. Vaihtoehtoiset syytteet A myönsi oikeiksi. A totesi, että ase oli ollut hänen kädessään siten, että hän oli koko ajan kyennyt näkemään, että panos ei ollut ollut piipussa.

Käräjäoikeuden tuomio 22.6.2011

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Asiassa oli riidatonta, että A oli kaksi eri kertaa laukaissut aseen kohti asianomistajan päätä tietoisena siitä, että aseessa oli ollut patruuna. Aseen lauetessa kuolema olisi ollut todennäköinen seuraamus. Todennäköisyys kuoleman aiheuttamiselle oli siten molemmilla kerroilla ollut noin 17 prosenttia, koska revolverin rullaa oli pyöräytetty välillä. Ottaen huomioon, että ihmishenki on suojattavista oikeushyvistä arvokkain, oli todennäköisyys kuoleman aiheuttamiselle ollut siten tuntuva, että menettelyn voitaisiin katsoa täyttävän tapon yrityksen tunnusmerkistön.

Ensisijaista syytettä tuki edellä mainitun teon oikeudellisen arvioinnin lisäksi B:n kertomus siitä, että A ei ollut katsonut lainkaan asetta sillä uhatessaan vaan oli pyöräytyksen jälkeen välittömästi osoittanut ja laukaissut.

Ensisijaista syytettä vastaan puhui se, että asiassa ei ollut sitä tutkineen todistajan kertomuksin ja aseesta tehdyin havainnoin näytetty, että aseen rullaa ei pystynyt pyörittämään vapaasti sen ollessa lukittuna aseeseen. Siten rullaa pyöräytettäessä se oli vapautettava aseen rungosta niin, että patruunan sijainti oli ennen rullan kiinni laittoa helposti havaittavissa. Niin ikään aseesta ilmeni, että patruuna oli ollut havaittavissa useista eri kulmista asetta tarkasteltaessa, mikäli patruuna oli sen vasemmalla puolella, jossa oli kaasun poistumista varten tehty avanne. Jossakin määrin ensisijaista syytettä vastaan puhui sekin, että A oli laukaissut sen myös omaan päähänsä ja että A oli panoksen lukkiuduttua piipun kohdalle ryhtynyt sen purkamiseen seurauksin, että ase oli lauennut seinään.

Käräjäoikeus totesi, että luodin sisältävä patruunapesä oli ollut selvästi muita suurempi. Vielä käräjäoikeus katsoi B:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että A oli laittanut aseen tapahtuman lopuksi tarkoituksellisesti asentoon, jossa patruuna oli ollut iskurin alla.

Käräjäoikeus katsoi, että asiassa ei voitu sulkea pois sitä, että A oli tiennyt patruunan olleen rullassa siten, että aseen laukeamisesta ei aiheudu välitöntä hengenvaaraa. Näin ollen käräjäoikeus luki A:n syyksi vaihtoehtoiset syytteet laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta, jotka A oli myöntänyt oikeiksi.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta ynnä muusta yhteiseen 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mika-Pekka Sarkkinen ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.2.2012

Syyttäjä, B ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä ja B vaativat, että A tuomitaan tapon yrityksestä ja että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta korotetaan. A vaati, että rangaistusta alennetaan.

Hovioikeus totesi asiassa olevan kysymys siitä, oliko A laukaistessaan aseen, jonka patruunarullassa oli ollut yksi patruuna, lähietäisyydeltä kaksi kertaa kohti B:n otsaa voinut väittämällään tavalla olla varma siitä, että patruuna ei ollut iskurin kohdalla ja oliko A vielä tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla ja osoittanut B:tä syytteessä todetuin seurauksin. Lisäksi kysymys oli siitä, täyttikö A:n menettely tapon yrityksen vai käräjäoikeuden hänelle syyksilukemien rikosten tunnusmerkistön.

B ja A olivat kuulemistensa aikana havainnollistaneet sitä, miten A oli tilanteessa asetta käsitellyt. B:n mukaan A oli osoittanut häntä kohtisuoraan aseella ja ennen kutakin laukaisukertaa pyöräyttänyt aseen rullaa, kiinnittänyt rullan nopealla liikkeellä takaisin aseeseen ja välittömästi laukaissut aseen. B:n mukaan A ei ollut katsonut aseeseen vaan suoraan häneen rullaa pyörittäessään ja palauttaessaan rullan aseeseen. A oli ollut tilanteessa hyvin vihainen, kiihtynyt ja uhkaavan oloinen. B arvioi tilanteen kestäneen vain muutamien minuuttien ajan, koska kaikki neljä laukausta olivat tapahtuneet hyvin nopeasti.

A ei kertomansa mukaan ollut ollut raivon vallassa vaan ärsyyntynyt ja halunnut menettelyllään pelotella B:tä ja saada vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. A kertoi käsitelleensä asetta siten, että hän oli kullakin kerralla aseen rullaa pyöräytettyään ja rullan aseeseen kiinnittäessään nähnyt, minne rullassa ollut patruuna oli asettunut. Näin ollen hän oli myös varmasti tiennyt, että aseen laukaiseminen oli jokaisella kerralla ollut vaaratonta. A edelleen kiisti viimeisellä kerralla tietoisesti siirtäneensä patruunarullaa siten, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla.

Hovioikeudessa pidettiin katselmus rikoksentekovälineenä olleesta ampuma-aseesta. Asiantuntevana todistajana kuultu todistaja havainnollisti aseen ominaisuuksia, siinä ollutta toimintavikaa ja sitä, miten aseen käyttäjä voi varmistua aseessa olevan patruunan sijainnista.

Asiassa pidetyn katselmuksen ja todistajan kertomuksen perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että aseen patruunarullan ollessa kiinni aseessa, patruunan saattoi havaita asetta sivultapäin katsottaessa vain, jos patruuna sijaitsi aseen vasemmalla puolella olleen loven kohdalla. Muussa tapauksessa patruunan sijainnin rullassa saattoi havaita lähinnä vain asetta käänneltäessä ja tarkasteltaessa sitä etupuolelta. Katsottaessa asetta suoraan takaapäin laukaisutilanteessa patruunan sijaintia ei voinut havaita.

Se, saattoiko ampuja olla tietoinen patruunan sijainnista vapaana olleen rullan pyöräyttämisen ja takaisin aseeseen kiinnittämisen jälkeen, riippui siitä, seurasiko aseen käsittelijä ennen rullan kiinnittämistä patruunan sijaintia rullassa ja millä tavalla ja kuinka nopeasti rullan palauttaminen aseeseen tapahtui. Katselmuksessa tehtyjen havaintojen ja todistajan kertomuksen perusteella hovioikeus totesi, että patruunarulla pyöri hyvin herkästi silloin, kun se oli auki. Näin olen mikäli patruunarullan pyöräyttäminen ja sen aseeseen paikalleen laittaminen tapahtui nopealla liikkeellä, patruunarulla pyörähti sattumanvaraisesti eikä patruunan sijaintia voinut varmasti tietää.

Tapahtumapaikan pohjapiirroksesta ja valokuvista ilmeni, että WC-tila oli ollut pieni ja että A ja B olivat olleet noin metrin etäisyydellä toisistaan. Asiassa esitetyn Keskusrikospoliisin rikosteknisten laboratorion lausunnon perusteella oli näytetty, että aseesta ammuttu luoti olisi osuessaan aiheuttanut hengen- ja terveydenvaaran henkilölle, johon luoti osui. Asiassa oli riidatonta, että A oli kaksi kertaa laukaissut aseen kohti B:tä. Hovioikeus piti uskottavana B:n kertomusta siitä, että rullan pyöräyttäminen ja aseen laukaiseminen olivat tapahtuneet hyvin nopeasti ja että A oli B:n kuvaamin tavoin rullaa pyöräyttäessään ja aseen laukaistessaan katsonut kohti B:tä. Hovioikeus piti B:n kertomusta uskottavana myös siitä A:n menettelystä, jonka seurauksena luoti oli osunut seinään. Kun otettiin lisäksi huomioon, mitä edellä oli lausuttu aseen käyttäjän mahdollisuuksista tehdä havaintoja patruunan sijainnista, selvitys aseen toimintapuutoksista ja selvitys siitä, ettei A:lla ollut ollut lainkaan kokemusta kyseisellä aseella ampumisesta, hovioikeus katsoi, että A ei ollut aseen laukaistessaan voinut tietää, missä kohdassa aseessa ollut patruuna oli laukaisuhetkellä ollut. Näin ollen B oli molemmilla aseen laukaisukerroilla ollut hengenvaarassa ja A:n oli täytynyt tämä mieltää. Esitetyissä olosuhteissa todennäköisyys kuoleman aiheuttamiselle oli ollut niin tuntuva, että A:n menettely täytti tapon yrityksen tunnusmerkistön. Sillä, että A oli laukaissut aseen myös itseään kohden, ei ollut merkitystä arvioitaessa A:n menettelyn tahallisuutta ottaen huomioon, että osoittaessaan aseella itseään A oli nähnyt edestäpäin, millä kohdalla rullassa patruuna oli. A oli syyllistynyt syyttäjän ensisijaisessa syytteessä kuvattuun tapon yritykseen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja tuomitsi A:n tapon yrityksestä yhteiseen 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Erkki Nenonen (eri mieltä), Maarit Tukiainen ja Petri Nykänen.

Hovioikeudenneuvos Nenonen totesi lausunnossaan, että asiassa jää varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, että A oli tarkoittanut pyöräyttää patruunarullaa niin, että työntäessään rullan laukaisuasentoon patruuna ei tullut iskurin kohdalle ja hän oli voinut tämän myös havaita. Nenonen katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa yrittänyt tappaa B:n. Hän oli kuitenkin kerrotulla menettelyllään syyllistynyt käräjäoikeuden tässä kohdassa hänen syykseen lukemiin laittomaan uhkaukseen ja vaaran aiheuttamiseen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla osittain rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko A hovioikeuden ratkaisussa todettujen seikkojen perusteella syyllistynyt tapon yritykseen.

A vaati valituksessaan, että syyte tapon yrityksestä hylätään ja hänen katsotaan syyllistyneen laittomaan uhkaukseen.
Syyttäjä ja B vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä. Syytteen mukaan A oli yrittänyt tappaa B:n laukaisemalla Ekol Viper 2,5 kaasurevolverin kaksi kertaa metrin etäisyydeltä kohti B:n otsaa. Revolverin patruunarullassa oli ollut yksi 38 kaliiperin patruuna, ja A oli ennen kumpaakin laukaisua pyöräyttänyt sattumanvaraisesti patruunarullaa. Lisäksi A oli kahden eri pyöräytyksen jälkeen laukaissut aseen osoittaen sillä omaa ohimoaan. A oli seuraavaksi tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla, ja osoittanut aseella B:n päähän. A:n laskiessa aseen ja alkaessa vapauttaa iskuria ase oli lauennut ja luoti oli osunut seinään. B:lle oli aiheutunut lievä vamma seinään osuneesta luodista kimmonneesta palasesta.

2. Syyttäjä on katsonut, että menetellessään kuvatulla tavalla A:n oli täytynyt mieltää, että mikäli patruunapesässä olisi ollut patruuna hänen laukaistessaan kohti B:n päätä osoitetun aseen, olisi laukauksen seurauksena varsin todennäköisesti ollut B:n kuolema. Syyttäjä on vaihtoehtoisesti vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta.

3. A on tunnustanut laukaisseensa aseen syytteessä kerrotuin tavoin kahdesti kohti B:n otsaa mutta kiistänyt syytteen tapon yrityksestä. A on selittänyt, että ase oli ollut hänen kädessään siten, että hän oli kyennyt koko ajan näkemään, että panos ei ollut ollut piipussa. Vaihtoehtoiset syytteet laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta A on myöntänyt oikeiksi.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyttäjän vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Käräjäoikeuden mukaan todennäköisyys kuoleman aiheuttamiselle oli molemmilla laukaisukerroilla ollut noin 17 prosenttia, koska revolverin rullaa oli pyöräytetty välillä. Käräjäoikeus on pitänyt todennäköisyyttä kuoleman aiheuttamiselle siten tuntuvana, että menettelyn voitaisiin katsoa täyttävän tapon tunnusmerkistön. Käräjäoikeuden mukaan ei kuitenkaan voitu sulkea pois sitä, että A oli tiennyt patruunan olevan aseessa siten, ettei laukaisemisesta aiheutunut välitöntä hengenvaaraa.

5. Hovioikeus on tuominnut A:n tapon yrityksestä. Hovioikeus on näytön arvioinnissaan päätynyt siihen, ettei A aseen laukaistessaan ollut voinut tietää, missä kohdassa aseessa patruuna oli laukaisuhetkellä ollut. Näin ollen B oli molemmilla laukaisukerroilla ollut hengenvaarassa ja A:n oli täytynyt tämä mieltää. Esitetyissä olosuhteissa todennäköisyys kuoleman aiheuttamiseen oli ollut hovioikeuden mukaan niin tuntuva, että A:n menettely täyttää tapon yrityksen tunnusmerkistön.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Säännös koskee tahallisuutta suhteessa rikoksen tunnusmerkistön mukaisiin seurauksiin.

7. Säännöksen mukaan tekoa on pidettävä tahallisesti tehtynä ensinnä silloin, jos tekijän suoranaisena tarkoituksena on ollut aiheuttaa tunnusmerkistön mukainen seuraus (tarkoitustahallisuus). Tekoa on pidettävä tahallisesti tehtynä myös silloin, kun tekijä on pitänyt seurauksen aiheutumista varmana (varmuustahallisuus). Syyttäjä ei ole väittänyt A:n tarkoittaneen aiheuttaa B:n kuoleman tai pitäneen B:n kuolemaa teon varmana seurauksena.

8. Säännöksen mukaan tekoa on pidettävä tahallisena myös silloin, kun tekijä on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä (todennäköisyystahallisuus). Syyte perustuu pelkästään siihen, että A:n oli täytynyt mieltää, että mikäli patruunapesässä olisi ollut patruuna hänen laukaistessaan aseen kohti B:n päätä, hänen menettelynsä todennäköisenä seurauksena olisi ollut B:n kuolema.

9. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ainoastaan siitä, oliko hovioikeuden ratkaisussa todettujen seikkojen perusteella B:n kuolemaa pidettävä A:n laukausten varsin todennäköisenä seurauksena siten, että hänen on katsottava syyllistyneen tapon yritykseen.

Todennäköisyystahallisuuden arviointi

10. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan todennäköisyystahallisuus edellyttää sitä, että tekijä pitää seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Tahallisuusarvion pohjana on tekijän tietoisuus tekonsa seurauksista. Seurauksen aiheutumisen todennäköisyyttä on arvioitava tekijän subjektiivisista lähtökohdista käsin: on arvioitava sitä, kuinka todennäköiseksi hän mieltää tekonsa seurauksen.

11. Säännöksen esitöissä (HE 44/2002 vp s. 84) on viitattu Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä jo ennestään vakiintuneeseen tulkintaan ja selitetty ilmaisua ”pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä” siten, että kyse on sellaisesta todennäköisyydestä, jossa tekijä teon hetkellä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Todennäköisyyden käsitteellä ei kuitenkaan ole esitöiden mukaan (s. 87) tarkoitettu tilastomatemaattisia laskelmia vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta tehtävää arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Käytännön ratkaisutilanteissa todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on teon aikana voinut arvioida tekonsa seurauksia (KKO 2012:98, kohta 8).

Korkeimman oikeuden punninta tässä asiassa

12. Edellä esitetyn mukaisesti teon lukeminen A:n syyksi tapon yrityksenä edellyttäisi sitä, että A on pitänyt seurauksen syntymistä eli B:n kuolemaa todennäköisempänä kuin seurauksen syntymättä jäämistä.

13. A on käyttänyt tekovälineenä revolveria. Mikäli aseessa ollut panos olisi ollut iskurin kohdalla A:n laukaistessa aseen kohti B:tä, olisi teko varsin todennäköisesti aiheuttanut B:n kuoleman. Arvioitaessa seurauksen syntymisen todennäköisyyttä, sellaisena kuin A on sen itse voinut havaita, on kuitenkin otettava huomioon, että A:n käyttämässä revolverissa on ollut yksi panos ja että hän on erikseen pyöräyttänyt lipasta ennen kumpaakin laukausta. Seurauksen syntymisen todennäköisyyteen on vaikuttanut siten myös se, kuinka todennäköistä on ollut, että panos on pyöräytyksen jälkeen ollut iskurin kohdalla. Hovioikeus on katsonut todennäköisyyden kuoleman aiheuttamiselle kyseisissä olosuhteissa olleen niin tuntuva, että menettelyn voidaan katsoa täyttäneen tapon yrityksen tunnusmerkistön.

14. Tässä tapauksessa on ollut selvästi todennäköisempää, että syytteessä kuvatusta A:n menettelystä ei aiheutunut B:n kuolema kuin että se olisi aiheutunut. Korkein oikeus katsoo, ettei teko-olosuhteissa ole ilmennyt sellaisia aseeseen tai tapahtumainkulkuun muutenkaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella seurauksen syntyyn liittyvää todennäköisyyttä olisi syytä arvioida A:n tekohetkisestä näkökulmasta muulla tavoin.

15. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, ettei B:n kuolema ole ollut A:n menettelyn varsin todennäköinen seuraus. A:n tahallisuuden puuttuessa hänen syykseen ei voida lukea tapon yritystä. A:n syyksi jää kuitenkin hänen syykseen käräjäoikeudessa jo luetut laiton uhkaus ja vaaran aiheuttaminen.

Rangaistus

16. Sekä laittomasta uhkauksesta että vaaran aiheuttamisesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Määräaikaisen yhteisen vankeusrangaistuksen enimmäisaika voisi siten rikoslain 7 luvun 2 §:n 2 kohdan nojalla olla neljä vuotta vankeutta. A:n syyksi luettu laiton uhkaus ja vaaran aiheuttaminen on tekotavaltaan ollut poikkeuksellisen vakava. Teko on tehty ladattua revolveria käyttäen tavalla, jonka johdosta B:llä on ollut täysi syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavasti vaarassa. Revolverin lippaan pyöräyttäminen ja aseen laukaiseminen kahteen kertaan on lisännyt uhkauksen pelottavuutta ja vaaran vakavuuden tunnetta. Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena yhteisenä rangaistuksena laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta sekä A:n syyksi luetuista muista rikoksista käräjäoikeuden tuomitsemaa yhtä vuotta yhdeksää kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte tapon yrityksestä hylätään ja A tuomitaan laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta sekä käräjäoikeuden hänen syykseen syytekohdissa 1 ja 2 lukemista ampuma-aserikoksesta ja lievästä pahoinpitelystä yhteiseen 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Tuula Pynnä. Esittelijä Sari Ruokojärvi.