Korkein oikeus KKO:2014:11

Yleisvaarallinen rikos Tuhotyö Törkeä tuhotyö

A oli sytyttänyt tulipalon neljän huoneiston rivitalossa, jossa palon syttymishetkellä oli kaksitoista henkilöä. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että tulipalosta oli aiheutunut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A:n syyksi luettiin törkeä tuhotyö.

RL 34 luku 1 §
RL 34 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 13.3.2012

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä tuhotyöstä neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, että A sytyttämällä tulipalon eräässä rivitalorakennuksessa oli aiheuttanut 12 henkilölle ja siten rikoslain 34 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Lisäksi tulipalosta oli aiheutunut suuret omaisuusvahingot sekä rakennuksen omistavalle asunto-osakeyhtiölle että yksittäisille asianomistajille. Tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jaana Helander ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.1.2013

A valitti hovioikeuteen ja vaati muun ohella, että syyte hylätään tai että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän tuhotyön asemesta tuhotyöhön ja että rangaistusta ainakin alennetaan.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua ja tuomitsi A:n tuhotyöstä kahden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että palamaan sytytetyssä rivitalorakennuksessa palon syttymishetkellä olleet 12 henkilöä olivat olleet vakavassa hengen tai terveyden vaarassa. Oikeuskäytäntö huomioon ottaen 12 henkilöä ei kuitenkaan ollut lain tarkoittama suuri ihmismäärä. A:n syyksi jäi siten rikoslain 34 luvun 1 §:ssä tarkoitettu tuhotyö, koska teko oli ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Kauppinen, Tuovi Hyvärinen ja Jukka Rainio. Esittelijä Jenni Lilja.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan syytteen mukaisesti törkeästä tuhotyöstä ja että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa korotetaan.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys

1. Asiassa on riidatonta, että A on 12.11.2011 yöllä noin kello kolmen aikaan sytyttänyt palamaan kaksikerroksisen rivitalon ja sen viereisen rivitalon edustalla olleen jäteaitauksen jäteastiat. Rivitalorakennuksen A on sytyttänyt kahdella erillisellä palopesäkkeellä siten, että hän oli ensiksi sytyttänyt asunnon A 2 edustalla olleisiin kahteen polkupyörään kiinnitetyt turvaistuimet ja sen jälkeen asunnon A 3 edustalla olleen keinokuitukankaalla peitetyn skootterin.

2. Palamaan sytytetyssä rivitalossa oli neljä asuinhuoneistoa. Rivitalossa oli asunut vakituisesti 15 henkilöä. Palon syttymishetkellä asunnoissa oli ollut nukkumassa yhteensä 12 henkilöä. Tulipalo oli levinnyt sisälle huoneistoon A 3 ja sytyttänyt sen parvekkeen sekä edennyt edelleen rakennuksen kattorakenteisiin. Rivitalon asukkaat olivat päässeet poistumaan asunnoistaan huoneiston A 3 asukkaiden herättyä tulipalon ääniin ja onnistuttua herättämään muut.

3. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla tuominnut A:n törkeästä tuhotyöstä katsoen, että tulipalo oli aiheuttanut suurelle ihmismäärälle konkreettisen vakavan hengen tai terveyden vaaran.

4. Hovioikeus on puolestaan katsonut, ettei 12 henkilöä oikeuskäytäntö huomioon ottaen ole lain tarkoittama suuri ihmismäärä. A:n syyksi jäi siten tuhotyö, koska teko oli ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa.

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, onko teko aiheuttanut törkeän tuhotyön tunnusmerkistön edellyttämin tavoin vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle. Lisäksi on arvioitava, onko tekoa pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Korkeimman oikeuden kannanotot

6. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuhotyöstä tuomitaan se, joka sytyttää tulipalon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Tuhotyön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää siten aina, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä vaaraa.

7. Kuten lainkohdan esitöissä (HE 94/1993 vp s. 124) on todettu, hengen ja terveyden vaarassa riittää, että teko tekotyyppinä kokemusperäisesti yleensä aiheuttaa jollekin hengen tai terveyden vaaraa (abstraktinen vaara). Yleinen vaara ei välttämättä edellytä kovin montaa kohdehenkilöä. Jos vaaran alaiseksi voi periaatteessa joutua vain yksi henkilö, yleisen vaaran vaatimus ei kuitenkaan täyty. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 22/1994 vp s. 17) kiinnittänyt huomiota säännöksen soveltamiseen asutun asunnon osalta. Se on todennut, että yleisen vaaran vaatimusta on tulkittava siten, että asutun rakennuksen sytyttäminen lähtökohtaisesti kuuluu tuhotyösäännöksen piiriin. Lakivaliokunta on edelleen todennut, että esimerkiksi perheen asunnon sytyttäminen tuleen on tuhotyö, vaikka perhe ei juuri tuolloin olekaan ollut kotona.

8. Rikoslain 34 luvun 3 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan kysymys on törkeästä tuhotyöstä, jos 1 §:ssä mainittu tuhotyö tehdään aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

9. Säännöksen esitöissä (HE 94/1993 vp s. 124) on todettu, että suurelle ihmismäärälle ei voida esittää tarkkaa lukumääräistä alarajaa, vaan ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti. Esitöistä ei nimenomaisesti ilmene, miten ilmaisua suuri ihmismäärä on eri yhteyksissä tulkittava ja mitkä seikat tulisi ottaa tapauskohtaisessa harkinnassa huomioon.

10. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:53 arvioinut ilmaisua suuri ihmismäärä tapauksessa, jossa pommi oli räjähtänyt sitä ajoneuvon alle asennettaessa ja jossa räjähdyksestä aiheutuneella vaaravyöhykkeellä ei ollut ollut kuin enintään muutama ihminen. Korkein oikeus on todennut, että ilmaisun suuri ihmismäärä voidaan katsoa tarkoittavan jo sanamuotonsa mukaan ja verrattuna myös 1 §:n mukaiseen yleistä vaaraa koskevaan edellytykseen vähintään kymmeniä henkilöitä, joihin teon konkreettisen vaaran tulee kohdistua. Ratkaisun tarkoittamassa tilanteessa suuren ihmismäärän edellytys ei täyttynyt.

11. Korkein oikeus toteaa, että tuhotyötä ja törkeää tuhotyötä koskevat rangaistussäännökset korostavat erityisesti hengen ja terveyden suojaa. Esitöiden mukaan ratkaisu ihmismäärän suuruutta koskevan tunnusmerkin täyttymisestä on tehtävä tapauskohtaisesti. Vakavan vaaran aiheuttamista ja suurta ihmismäärää koskevia törkeän tuhotyön tunnusmerkkejä on sen vuoksi perusteltua arvioida yhdessä siten, että vaaran vakavuus osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka monen ihmisen edellytetään olevan vaaravyöhykkeessä rikoksen täyttymiseksi. Arvioitaessa yksittäistapauksessa, onko teko kohdistunut suureen ihmismäärään, merkitystä on siten annettava vaaravyöhykkeellä olleiden henkilöiden lukumäärän lisäksi sille, miten konkreettisesti, välittömästi ja vakavasti vaara vaaravyöhykkeellä olleiden ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuu.

12. Kuten edellä mainitussa lakivaliokunnan lausunnossa on todettu, jo yhden perheen asuinrakennuksen sytyttäminen tuleen täyttää yleensä perusmuotoisen tuhotyön tunnusmerkistön. Tässä tapauksessa teon kohteena on ollut neljän asunnon rivitalorakennus. Sytytetystä tulipalosta on aiheutunut välitöntä vakavaa hengen tai terveyden vaaraa kaikille sanotussa rivitalorakennuksessa syttymishetkellä olleille kahdelletoista henkilölle. Yleisesti tiedossa on, että tulipalo asuinhuoneistoissa aiheuttaa hengenvaarallisia savukaasuja, jotka saattavat levitä myös huoneistosta toiseen hyvin nopeasti.

13. A:n teolla aiheutetun vaaran konkreettisuusaste on ollut suuri kaikkien rakennuksessa olleiden osalta. Korkein oikeus katsoo tämän johdosta, että tulipalosta on aiheutunut rikoslain 34 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, mikä A:n on täytynyt tietää sytyttäessään palon.

14. A on sytyttänyt rivitalorakennuksessa syttyneen tulipalon edellä kuvatuin tavoin kahdella erillisellä palopesäkkeellä. Polkupyöriin kiinnitetyt turvaistuimet ja skootteri ovat sijainneet sellaisissa paikoissa, että tuli on väistämättä tarttunut rakennuksen puurakenteisiin osiin ja levinnyt nopeasti laajemmalle. Rakennus on sytytetty tuleen ajankohtana, jolloin asukkaat ovat olleet nukkumassa. Lisäksi tulipalosta on aiheutunut rakennuksen omistavalle asunto-osakeyhtiölle ja muille rakennuksessa asuneille asianomistajille taloudellista vahinkoa sekä viimeksi mainituille myös henkistä kärsimystä. Korkein oikeus katsoo tämän johdosta, että A:n tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

15. Näillä perusteilla A:n syyksi luetaan törkeä tuhotyö. Tuhotyöstä on aiheutunut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistusseuraamus

16. Törkeästä tuhotyöstä tuomitaan vankeutta vähintään kaksi vuotta ja enintään 10 vuotta.

17. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon, jonka puitteissa edellä selostetuista lainkohdista ilmenevät periaatteet on otettava huomioon (KKO 2011:102 kohta 19). Törkeän tuhotyön osalta ei ole Korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntöä eikä siitä tuomittaville rangaistuksille ole muodostunut alemmissa oikeuksissa sellaista yhtenäistä käytäntöä, jolle voitaisiin antaa merkitystä rangaistuksen mittaamisessa tässä asiassa.

18. A on sytyttänyt tulipalon neljän asunnon rivitalorakennuksessa aamuyöllä asukkaiden ollessa nukkumassa. Palo on sytytetty kahdella erillisellä palopesäkkeellä siten, että se on levinnyt nopeasti rakennuksen rakenteisiin ja aiheuttanut vakavaa vaaraa kaikille talon asukkaille. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu rikos on erityisesti sen edellä kerrottu vaarallisuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen niin moitittava, että käräjäoikeuden tuomitsemaa neljän vuoden vankeusrangaistusta on pidettävä oikeudenmukaisena rangaistuksena siitä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman tuhotyön asemesta rikoslain 34 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla 12.11.2011 tehdystä törkeästä tuhotyöstä neljäksi vuodeksi vankeuteen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen, Ari Kantor, Tuula Pynnä ja Mika Huovila. Esittelijä Tom Laitinen.