KKO:2015:89

Ihmiskauppa

Syytteen mukaan A oli erehdyttämällä B:tä yhtiönsä toiminnan luonteesta ja käyttämällä hyväksi B:n hänestä riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa värvännyt B:n yksityisesityksiin, joissa B oli tanssinut asiakkaiden edessä alasti. Lisäksi A oli syytteen mukaan värvännyt 17-vuotiaan C:n esiintymään striptease-esityksissä ja yksityisesityksessä.

Hovioikeus hylkäsi syytteen B:hen kohdistuneesta törkeästä ihmiskaupasta, koska A ei ollut erehdyttänyt B:tä ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetulla tavalla ja koska B ei myöskään ollut ollut säännöksessä tarkoitetuin tavoin A:sta riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa. Sitä vastoin hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen C:hen kohdistuneeseen ihmiskauppaan.

Kysymys ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymisestä.

RL 25 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syytekohdassa 4 syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen B:hen kohdistuneesta törkeästä ihmiskaupasta. Syytteen mukaan A oli 1.12.2003 – 28.5.2011 erehdyttänyt hänen hallinnoimansa yhtiön kanssa mallisopimuksen tehnyttä B:tä antamalla B:lle valheellisia tietoja yhtiön toiminnan luonteesta. A oli järjestänyt B:lle työtilaisuuksia ja siten saanut B:n itsestään riippuvaiseen asemaan sekä tilaan, jossa B:n kyky puolustaa itseään oli olennaisesti heikentynyt. A oli käyttämällä hyväkseen B:n hänestä riippuvaista asemaa sekä puolustuskyvytöntä ja turvatonta tilaa ottanut B:n valtaansa, kuljettanut ja majoittanut häntä sekä markkinoinut häntä privaattiesityksiin, joissa B oli palkkiota vastaan tanssinut alasti asiakkaiden edessä. A oli uhannut julkaista B:stä ottamansa alastonkuvat sekä ilmoittaa B:n lähipiirille tämän toimineen eroottisena tanssijana ja siten painostanut B:n kysymyksessä oleviin esityksiin. Ihmiskauppaa oli pidettävä törkeänä, koska menettely oli sisältänyt uhkauksia vaatimusten tehostamiseksi, sillä oli aiheutettu B:lle erityisen tuntuvaa kärsimystä ja se oli kohdistunut henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään oli olennaisesti heikentynyt. Rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

B yhtyi syytteeseen.

Syytekohdassa 23 syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen C:hen kohdistuneesta törkeästä ihmiskaupasta. Syytteen mukaan A oli 1.11.2008 – 28.2.2009 erehdyttänyt 17-vuotiasta C:tä antamalla hänelle valheellisia tietoja yhtiönsä toiminnan luonteesta. A oli värvännyt C:n tekemällä tämän kanssa mallisopimuksen. Tämän jälkeen A oli järjestänyt C:lle työtilaisuuksia, joissa A oli vetoamalla mallisopimukseen saanut C:n esiintymään vastoin tahtoaan striptease-esityksissä ja niin sanotussa privaattiesityksessä sekä siten saattanut C:n seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. A oli pakottamalla C:n jatkamaan toimintaa alistanut C:n määräysvaltansa alaisuuteen ja ottanut hänet psyykkisesti valtaansa. Ihmiskauppaa oli pidettävä törkeänä, koska se oli kohdistunut alaikäiseen, koska erehdyttäminen oli ollut kavaluuden kaltaista ja koska rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

C yhtyi syytteeseen.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 21.6.2012

Käräjäoikeus hylkäsi törkeää ihmiskauppaa koskevan syytteen ja B:n korvausvaatimuksen syytekohdassa 4. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa sillä, ettei B:n erehdyttäminen ollut ollut sen kaltaista kuin ihmiskauppaa koskevan rangaistussäännöksen esitöissä tarkoitettiin. B ei myöskään ollut ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla A:sta riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa. Syytteessä tarkoitetuissa privaattiesityksissä ei ollut ollut kysymys sukupuoliyhteyteen rinnastettavaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pornografiseen esitykseen taikka tuotantoon alistumisesta.

Käräjäoikeus hylkäsi törkeää ihmiskauppaa koskevan syytteen myös syytekohdassa 23. Käräjäoikeus katsoi, ettei riisuutuminen eroottisen julkisen tai yksityisenkään tanssin yhteydessä ollut ihmiskaupparikoksen edellyttämää hyväksikäyttöä siinäkään tapauksessa, että esiintyjä oli alle 18-vuotias. Näin ollen ihmiskaupan tunnusmerkistössä edellytetty teon tarkoitus oli jäänyt täyttymättä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, 13 seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä raiskauksesta ja raiskauksesta kuuden kuukauden yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alentavana seikkana käräjäoikeus otti huomioon Helsingin käräjäoikeuden 7.12.2011 tuomitseman lainvoimaa vailla olevan 12 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Maritta Pakarinen ja kolme lautamiestä.

Eri mieltä ollut lautamies katsoi, että syyte tulisi hylätä lukuun ottamatta syytettä seksuaalisista hyväksikäytöistä syytekohdissa 22 ja 24.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.7.2013

Syyttäjä, A, B ja C valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä ja B vetosivat syytekohdassa 4 tekotapana myös siihen, että A oli syytteessä kerrotulla menettelyllään tekemällä mallisopimuksen ja järjestämällä B:lle työtilaisuuksia värvännyt B:n syytteessä tarkoitettuun toimintaan.

Hovioikeus katsoi syytekohdassa 4, että A oli värvännyt B:n kysymyksessä olevaan toimintaan tekemällä hänen kanssaan mallisopimuksen ja pyytämällä häntä sopimuksen solmimisen jälkeen tekemään privaattiesityksiä. Sen sijaan muut ihmiskauppaa koskevassa säännöksessä mainitut tekotavat eli valtaanottaminen, majoittaminen ja kuljettaminen eivät olleet täyttyneet. Ihmiskaupan tarkoituksen osalta hovioikeus katsoi, että privaattiesityksiä, jotka olivat käsittäneet tanssimisen ja riisuuntumisen ohella myös asiakkaiden seksuaalista lähentelyä, oli pidettävä pornografisina esityksinä.

Ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettujen keinojen osalta hovioikeus lausui katsoneensa syytekohdassa 3 tarkoitetun seksuaalirikoksen osalta näytetyksi, että A oli uhkaamalla levittää B:stä ottamiaan alastonkuvia ja antaa tietoja tämän strippaamisesta muille painostamalla taivuttanut B:n muun muassa privaattiesityksiin. A oli tarvittaessa vuosien mittaan toistanut uhkauksensa ja antanut B:n lisäksi ymmärtää, että jos B tekisi A:sta rikosilmoituksen, tätä vastaan nostettaisiin kunnianloukkaussyyte. Menettely oli jatkunut lähes kahdeksan vuoden ajan.

Keinojen osalta hovioikeus katsoi edelleen, että B:tä oli ennen ensimmäiselle esiintymiskeikalle saapumista erehdytetty työn luonteesta, mutta ettei erehdyttämisellä ollut ollut ratkaisevaa vaikutusta B:n toimintaan syytteessä tarkoitettuna kahdeksan vuoden ajanjaksona.

Hovioikeus totesi, että ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettu riippuvainen asema edellytti intensiivisempää ja kokonaisvaltaisempaa alistussuhdetta kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. B oli sinänsä kokenut, että hänen oli täytynyt alistua A:n määräyksiin. Toisaalta B oli sanotun 8 vuoden aikana toiminut yrittäjänä ja ollut muiden työnantajien palveluksessa. Hovioikeuden katsoi, ettei edellä tarkoitettu painostus ollut rajoittanut B:n toimintavapautta niin vakavasti, että hänen olisi katsottava olleen ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetuin tavoin riippuvaisessa asemassa A:sta. B ei ollut ollut myöskään turvattomassa tilassa.

Hovioikeus hylkäsi syytteen, koska ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetut keinot eivät täyttyneet.

Hovioikeus katsoi syytekohdassa 23 selvitetyksi, että A oli tehnyt C:n kanssa mallisopimuksen ja järjestänyt C:lle esiintymisiä. C oli esiintynyt yhteensä kolmessa striptease-esityksessä ja yhdessä privaattiesityksessä. Nämä olivat olleet ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettuja seksuaalisen hyväksikäytön muotoja. Hovioikeus katsoi A:n värvänneen 17-vuotiaan C:n hänen saattamisekseen ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetun seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Menettelyllään A oli syyllistynyt ihmiskauppaan, jota ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota katsoen A:n syyllistyneen syytekohdassa 23 ihmiskauppaan ja syytekohdissa 1 ja 2 kummassakin raiskaukseen sukupuoliyhteyteen pakottamisen asemesta. Hovioikeus tuomitsi A:n edellä mainituista sekä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista 10 kuukauden yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alentavana seikkana otettiin huomioon Helsingin hovioikeuden 5.7.2013 (Helsingin käräjäoikeus 7.12.2011) tuomitsema 10 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elisabeth Bygglin, Harri Katara ja Ari Siltama.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin syyttäjälle ja B:lle syytekohdan 4 osalta sekä A:lle siltä osin kuin hänen syykseen oli syytekohdassa 23 luettu ihmiskauppa.

Valituksissaan syyttäjä ja B vaativat, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä ihmiskaupasta syytekohdassa 4. Vastauksessaan A vaati valitusten hylkäämistä.

Valituksessaan A vaati, että syyte ihmiskaupasta hylätään syytekohdassa 23. Vastauksissaan syyttäjä ja C vaativat A:n valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyte ja hovioikeuden ratkaisu

1. Syyttäjä on syytekohdissa 4 ja 23 vaatinut kummassakin A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä ihmiskaupasta. Syytekohdan 4 mukaan A oli erehdyttämällä B:tä yhtiönsä toiminnan luonteesta ja käyttämällä hyväksi B:n hänestä riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa värvännyt B:n privaattiesityksiin, joissa tämä oli tanssinut asiakkaiden edessä alasti. Syytekohdan 23 mukaan A oli värvännyt 17-vuotiaan C:n esiintymään striptease-esityksissä ja privaattiesityksessä.

2. Hovioikeus on katsonut syytekohdassa 4 selvitetyksi, että A oli värvännyt B:n esiintymään privaattiesityksissä tekemällä hänen kanssaan mallisopimuksen ja pyytämällä häntä sen jälkeen esiintymään sanotuissa esityksissä. Privaattiesityksiä, jotka olivat käsittäneet tanssimisen ja riisuuntumisen ohella myös asiakkaiden seksuaalista lähentelyä, oli pidettävä pornografisina esityksinä ja siten ihmiskauppaa koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettuna seksuaalisena hyväksikäyttönä. Hovioikeus on edelleen katsonut, että B:tä oli ennen ensimmäiselle esiintymispaikalle saapumista erehdytetty työn luonteesta, mutta erehdyttäminen ei kuitenkaan ollut ratkaisevasti vaikuttanut B:n toimintaan syytteessä tarkoitettuna kahdeksan vuoden ajanjaksona. A:n harjoittama painostus, jolla hän oli taivuttanut B:n muun ohella privaattiesityksiin, ei ollut rajoittanut B:n toimintavapautta niin vakavasti, että B:n olisi katsottava olleen ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetuin tavoin riippuvaisessa asemassa A:sta. B ei myöskään ollut ollut turvattomassa tilassa. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen törkeästä ihmiskaupasta syytekohdan 4 osalta.

3. Hovioikeus on katsonut syytekohdassa 23 selvitetyksi, että A oli värvännyt alle 18-vuotiaan C:n hänen saattamisekseen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. C oli esiintynyt kolmessa striptease-esityksessä ja yhdessä privaattiesityksessä, jotka olivat olleet ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettuja seksuaalisen hyväksikäytön muotoja. Hovioikeuden mukaan A oli menettelyllään syyllistynyt ihmiskauppaan, jota ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syytteessä tarkoitetulla menettelyllään syytekohdissa 4 ja 23 syyllistynyt ihmiskauppaan. Mikäli ihmiskaupan tunnusmerkistön katsotaan täyttyvän syytekohdassa 4, kysymys on myös rikoksen törkeysarvioinnista ja vahingonkorvauksesta.

Sovellettavat säännökset

5. Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin (650/2004) mukaan ihmiskaupasta tuomitaan se, joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa,

2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä,

3) maksamalla korvauksen toista vallassaan pitävälle henkilölle tai

4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen

ottaa toisen valtaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa.

Pykälän 2 momentin mukaan ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka ottaa valtaansa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, vaikka mitään 1 momentin 1 – 4 kohdassa tarkoitettua keinoa ei olisi käytetty.

6. Rikoslain 25 luvun 3 a §:n 1 momentin mukaan törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan, jos ihmiskaupassa

1) käytetään 3 §:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta,

2) aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä,

3) rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt, tai

4) rikos on tehty osana 17 luvun 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Ihmiskauppaa koskevaa rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momenttia on muutettu hovioikeuden asiassa antaman tuomion jälkeen 1.1.2015 voimaan tulleella lailla 1177/2014 siten, että sen 1 momentin 1 kohtaan on lisätty ihmiskaupan keinoksi ”toista painostamalla” ja ihmiskaupan tekotapaa koskeva ilmaus ”ottaa toisen valtaansa” on muutettu muotoon ”ottaa toisen määräysvaltaansa”. Koska voimassa olevan lain soveltaminen ei johda lievempään lopputulokseen, asiassa on rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaan sovellettava rikoksen tekoaikana voimassa ollutta lakia.

Ihmiskauppaa koskevan rangaistussäännöksen tausta

8. Ihmiskauppaa koskevan rikoslain 25 luvun 3 §:n (650/2004) esitöiden mukaan lainkohta perustuu ensisijaisesti Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen eli niin sanotun Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevaan lisäpöytäkirjaan (SopS 70-71/2006) sekä Euroopan unionin puitepäätökseen ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS). Puitepäätös on sittemmin korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta.

9. Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan 4 artiklan mukaan lisäpöytäkirjaa sovelletaan silloin, kun teot ovat luonteeltaan kansainvälisiä ja osallisena on järjestäytynyt rikollisuusryhmä. Euroopan unionin puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta ei sisällä näitä rajoituksia eikä niitä ole otettu myöskään ihmiskauppaa koskeviin rikoslain säännöksiin. Vaikka sanotut säännökset koskevat siten sekä rajat ylittävää että valtion sisäistä toimintaa, niiden esitöissä on lähdetty siitä, että Suomen oloissa keskeistä olisi rajat ylittävä toiminta (HE 34/2004 vp s. 93).

10. Korkein oikeus toteaa, että ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten yhteys niiden taustalla oleviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja ihmiskaupan mieltäminen rajat ylittäväksi rikokseksi ovat vaikuttaneet säännösten muotoiluun ja niiden perusteluihin lain esitöissä. Ihmiskaupan eräät tunnusmerkistötekijät ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voivat toteutua erityisesti rajat ylittävissä rikosmuodoissa, joissa ihmiskaupan uhri joutuu hänelle tuntemattomiin ja muutoinkin vaikeasti hallittaviin olosuhteisiin. Ihmiskauppasäännösten liitynnällä rikoksen rajat ylittäviin tekomuotoihin voi myös olla merkitystä tulkittaessa ihmiskauppasäännöksiä ja erityisesti niissä edellytettyä yhteyttä tunnusmerkistön eri osatekijöiden välillä.

Ihmiskauppaa koskevan rangaistussäännöksen rakenne

11. Ihmiskaupan tunnusmerkistö, kun kohteena on 18 -vuotta täyttänyt henkilö, sisältää kolme erilaista osatekijää: teossa käytetyt keinot, tekotavat ja teon tarkoitukset. Tunnusmerkistössä tarkoitettuja keinoja ovat toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttäminen, toisen erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttäminen, korvauksen maksaminen toista vallassaan pitävälle henkilölle taikka tällaisen korvauksen vastaanottaminen. Tekotapoina on asiassa sovellettavassa säännöksessä (650/2004) lueteltu toisen ottaminen valtaan, värvääminen, luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen ja majoittaminen. Teon tarkoituksena on lainkohdan mukaan oltava henkilön saattaminen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudosten poistaminen taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Lainkohdan rakenne vastaa Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan ja Euroopan Unionin ihmiskauppaa koskevan puitepäätöksen määritelmiä (HE 34/2004 vp s. 92).

12. Kuten lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa edelleen todetaan, tunnusmerkistön kaikkien osatekijöiden – keinojen, tekotavan ja tarkoituksen – on täytyttävä, jotta kysymys olisi ihmiskaupasta. Lisäksi vaaditaan, että osatekijöiden välillä on yhteys. Juuri momentissa tarkoitettujen keinojen on täytynyt johtaa momentin mukaisten tekotapojen käyttämiseen, jotta kysymys olisi ihmiskaupasta (HE 34/2004 vp s. 93). Näin ollen ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että teossa on käytetty sanotussa lainkohdassa mainittua keinoa, joka on johtanut siinä tarkoitetun tekotavan käyttämiseen, ja että teon tarkoituksena on ollut uhrin saattaminen säännöksessä tarkoitetun hyväksikäytön kohteeksi. Lainkohdassa ei sitä vastoin edellytetä keinojen, tekotapojen ja tarkoituksen täyttymistä samanaikaisesti.

Syytekohta 4

Arvioinnin lähtökohdat

13. Hovioikeus on katsonut ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyneen tekotavan ja teon tarkoituksen eli värväämisen ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi saattamisen osalta. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, etteivät syytteessä väitetyt keinot eli erehdyttäminen ja riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksi käyttäminen olleet täyttyneet ja on sen vuoksi hylännyt syytteen. Korkein oikeus arvioi ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymistä ensin tekotavan ja teon tarkoituksen osalta sekä lopuksi keinojen osalta.

Tekotapa

14. Korkeimmassa oikeudessa on vedottu tekotapana ainoastaan värväämiseen, joka tarkoittaa henkilön houkuttelemista tai pyytämistä ihmiskaupan kohteeksi. Rikoslain 25 luvun 3 §:n esitöiden mukaan värväämistä voidaan yleensä pitää vähemmän vakavana tekotapana kuin valtaanottamista (HE 34/2004 vp s. 95).

15. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2014:80 on katsottu, että henkilö, joka oli esittämällä tekaistuja uhkausviestejä ja niihin liittyvällä vakavan väkivallan uhalla saanut vastentahtoisen 17-vuotiaan suostuteltua ja peloteltua aloittamaan seksuaalipalvelujen tarjoamisen korvausta vastaan ja sittemmin myös pidättäytymään näiden palveluiden lopettamisesta, oli rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla värvännyt asianomistajan.

16. Tässä asiassa alemmat oikeudet ovat katsoneet selvitetyksi, että A oli, erehdyttämällä B:tä tarjoamansa työn luonteesta saanut tämän allekirjoittamaan mallisopimuksen ja sen jälkeen uhkaamalla levittää B:stä ottamiaan alastonkuvia ja myöhemmin tietoja tämän striptease-esityksistä, painostamalla taivuttanut B:n yksityisiin striptease-esityksiin, joiden aikana asiakkaat olivat saaneet kosketella B:n alastonta vartaloa.

17. Korkein oikeus katsoo, että A on edellä kerrotulla menettelyllä saanut B:n ryhtymään toimintaan, jonka tarkoituksena on ollut saattaa hänet stripteasetanssijaksi niin sanottuihin privaattiesityksiin. Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeus, että A on edellä kuvatulla menettelyllään värvännyt B:n rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Onko kysymyksessä ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu seksuaalinen hyväksikäyttö

18. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin edellyttämänä ihmiskaupan tarkoituksena voi olla muun muassa jonkun saattaminen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

19. Rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään parituksena rangaistavaksi huoneen tai muun tilan järjestäminen korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa. Lisäksi lainkohdassa säädetään erikseen alle 18-vuotiasta lasta koskevasta tekomuodosta, josta nyt käsiteltävässä syytekohdassa ei ole kysymys.

20. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 186) todetaan, että prostituutiolle on ominaista suhteiden toistuvuus, joskin jo yhdenkin sukupuoliyhteyden tai vastaavan teon tapahtumiseen johtava toiminta voi olla paritusta. Kysymykseen voivat tulla kaikki sukupuoliyhteyden muodot ja lisäksi seksuaalisista teoista ne, jotka voidaan rinnastaa sukupuoliyhteyteen. Sellaisena tekona voidaan pitää ainakin toisen sukupuolielimen intensiivistä koskettelua.

21. Ihmiskauppaa koskevan rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin (650/2004) esitöissä todetaan, että seksuaalisen hyväksikäytön käsite on kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti laajempi kuin 20 luvun mukaisten seksuaalirikosten käsite. Se kattaa myös sellaiset teot, joista ei sinänsä rangaista seksuaalirikoksina, kuten henkilön käyttämisen pornografian tuotannossa tai pornografisissa esityksissä. Esitöissä viitataan tältä osin muun muassa siihen, että Euroopan unionin ihmiskauppaa koskevassa puitepäätöksessä mainitaan erikseen pornografia. Kun kysymys on täysi-ikäisen käytöstä pornografiassa, edellytetään esitöiden mukaan kuitenkin, että tarkoituksena on laajuudeltaan prostituutioon rinnastettava hyväksikäyttö, jotta kysymyksessä olisi ihmiskauppa. Täysi-ikäisen yksittäistä hyväksikäyttöä pornografiassa olisi arvioitava seksuaalirikoksena tai osallisuutena sellaiseen, jos teko muuten täyttää seksuaalirikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi pornografiaa koskevat rangaistussäännökset voivat soveltua (HE 34/2004 vp s. 96).

22. Kuten esitöistä ilmenee, ihmiskauppaa koskevan rangaistussäännöksen on tarkoitettu kattavan eräin edellytyksin myös täysi-ikäisen henkilön värväämisen pornografisiin esityksiin. Säännöksessä on säädetty rangaistavaksi henkilön hyväksikäyttäminen paritustarkoituksessa tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa. Korkein oikeus katsoo, ettei lainkohdan sanamuoto estä sen tulkitsemista esitöissä selvästi ilmaistun tarkoituksensa mukaisesti siten, että täysi-ikäisen värvääminen pornografisiin esityksiin voi täyttää sen tunnusmerkistön. Tällainen tulkinta on myös sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa.

23. Kuten alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ilmenee, B on syytteessä tarkoitettuina noin kahdeksana vuotena toistuvasti, vähintään 150 kertaa, esiintynyt privaattiesityksissä, joiden sisältönä on ollut eroottinen tanssi ja riisuutuminen kokonaan. Esitysten yhteydessä asiakkaat ovat voineet lähennellä B:tä seksuaalisesti muun muassa koskettelemalla tätä rintoihin ja pakaroihin. Korkein oikeus katsoo, että tällainen toiminta täyttää ihmiskauppaa koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetun seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistötekijän.

Keinot

Erehdyttäminen

24. Syytteen mukaan A oli värvännyt B:n privaattiesityksiin ensinnäkin erehdyttämällä tätä työn luonteesta työsopimusta tehtäessä.

25. Ihmiskauppaa koskevan lainkohdan esitöiden mukaan erehdyttämisestä voi olla kysymys silloin, kun henkilö sinänsä tietää olevansa esimerkiksi matkustamassa työhön pornografisissa esityksissä tai prostituoiduksi, mutta hänelle on annettu valheellisia tietoja työn tai toiminnan olosuhteista tai siitä saatavasta korvauksesta. Kuitenkin erehdyttämisen on liityttävä kokonaisuuden kannalta olennaisiin seikkoihin: esimerkiksi vähäinen poikkeama työstä luvatusta palkasta ei vielä merkitsisi sitä, että henkilöä olisi erehdytetty ja ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyisi. Erehdyttäminen vastaa ihmiskauppaa koskevissa Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjassa ja Euroopan unionin puitepäätöksessä tarkoitettua harhaanjohtamista (HE 34/2004 vp s. 94).

26. Kuten edellä kohdassa 12 on todettu, ihmiskauppaa koskevassa lainkohdassa edellytetään, että siinä tarkoitetun keinon ja tekotavan välillä on yhteys siten, että keino on johtanut lainkohdassa tarkoitetun tekotavan käyttämiseen. Värvääminen tekotapana puolestaan toteutuu, kun henkilön voidaan katsoa suostuneen ihmiskaupan kohteeksi ja kun hän on ryhtynyt joihinkin sitä tarkoittaviin toimiin. Tätä ennen voi toteutua rangaistava yritys (HE 34/2004 vp s. 95).

27. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenee, että A on edustamansa yhtiön puolesta työnantajana antanut mallintöitä hakeneelle B:lle valheellisia tietoja liiketoimintansa laadusta ja hänelle kaavailtujen työtehtävien sisällöstä. Mallisopimus on, 1.8.2003 käydyn työpaikkahaastattelun jälkeen, allekirjoitettu lokakuussa 2003. Työtehtävien todellinen sisältö on selvinnyt B:lle ennen hänen ensimmäistä esiintymistään joulukuussa 2003, jolloin hän on joutunut A:n vaatimuksesta erotiikkamessuille myymään seksitarvikkeita, vaikka hän oli A:n kanssa sopinut esiintymisestä muotinäytöksessä. Näiden tapahtumien jälkeen A on painostanut B:n esiintymään uhkaamalla julkaista hänestä ottamansa alastonkuvat ja myöhemmässä vaiheessa uhkaamalla kertoa B:n läheisille hänen toiminnastaan.

28. Korkein oikeus toteaa A:n sinänsä erehdyttäneen B:tä työtehtävien laadusta ennen työsopimuksen allekirjoittamista. B:n suostuminen eroottisiin yksityisesityksiin ei kuitenkaan ole johtunut enää tästä erehdyksestä vaan A:n myöhemmin harjoittamasta painostuksesta. Koska erehdyttämisen ja värväämisen väliltä puuttuu siten rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteys, Korkein oikeus katsoo, ettei B:tä ole erehdyttämällä värvätty seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Riippuvainen asema ja turvaton tila

29. Syytteen mukaan A oli värvännyt B:n privaattiesityksiin käyttämällä hyväksi tämän A:sta riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa.

30. Ihmiskauppaa koskevan lainkohdan esitöiden mukaan ihmiskaupan kohteen riippuvainen asema voi johtua esimerkiksi perhe-, sukulaisuus-, työ-, vuokra- tai velkasuhteesta taikka oleskelusta jossain laitoksessa. Se voisi olla myös huumausaineen käyttäjän riippuvuutta huumausaineen toimittajasta. Riippuvaiseen asemaan henkilö voi joutua myös esimerkiksi silloin, jos uhataan paljastaa viranomaiselle hänen tekemänsä rikokset tai se, että hän oleskelee maassa luvattomasti. Samoin riippuvuus toisesta henkilöstä syntyy, jos ihmiskaupan kohde on joutunut luovuttamaan tälle passinsa tai muun tärkeän asiakirjan (HE 34/2004 vp s. 93).

31. Edelleen esitöiden mukaan henkilö voi olla turvattomassa tilassa esimerkiksi vaikean taloudellisen tilanteen, asunnottomuuden, vakavan sairauden, päihteiden käytön, nuoren iän tai pakolaisuuden vuoksi. Myös lähiomaisen vakava sairaus tai päihteiden käyttö voi johtaa henkilön turvattomaan tilaan. Turvaton tila voi liittyä myös henkilön aikaisemmasta prostituutiosta tai muusta syystä johtuvaan vaikeaan sosiaaliseen asemaan. Turvattomuutta voivat lisätä henkilön psyykkiseen tilaan vaikuttavat kokemukset esimerkiksi seksuaalisesta tai muusta väkivallasta. Turvattoman tilan hyväksikäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä ei ole muuta todellista ja hyväksyttävää vaihtoehtoa kuin alistua väärinkäyttöön (HE 34/2004 vp s. 93 – 94).

32. Sovellettavaa ihmiskauppasäännöstä koskevan hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä lakivaliokunta on painottanut sitä, että ihmiskaupassa teon kohteena oleva henkilö on toisen määräämisvallan alainen laajemmin kuin parituksessa. Mietinnön mukaan tekijän ja teon kohteen välinen alistussuhde on siis ihmiskaupassa toisenlainen, intensiivisempi ja kokonaisvaltaisempi, kuin parituksessa. Huomioon ottaen ihmiskaupan korkea rangaistusasteikko samoin kuin tunnusmerkistössä käytettyjen käsitteiden avoimuus (esimerkiksi ”riippuvainen asema” ja ”turvaton tila”) lakivaliokunta on korostanut, että suhteessa paritussäännöksen soveltamisalaan ihmiskaupan tunnusmerkistön avoimia käsitteitä on syytä tulkita suppeasti (LaVM 4/2004 vp s. 7 – 8).

33. Kuten edellä kohdassa 7 on todettu, rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohtaa on muutettu 1.1.2015 voimaan tulleella lailla (1177/2014) muun muassa lisäämällä ihmiskaupan keinoksi ”toisen painostaminen”. Lainmuutokseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan uuden keinon lisäämisellä lainkohtaan on pyritty ennen muuta siihen, että sellaiset epäasialliset tahdonmuodostukseen vaikuttamisen muodot, jotka eivät kuitenkaan ole riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttöä, eivät jäisi rankaisematta ihmiskauppana. Painostaminen liittyy hallituksen esityksen mukaan yleensä tilanteeseen, jossa rikoksentekijä on painostettua vahvemmassa asemassa ja siihen perustuen voimakkaasti taivuttaa tätä. Painostamiseen saattaa liittyä uhkaamisen tai kiristämisen piirteitä, jotka voivat koskea esimerkiksi arkaluonteisten asioiden kertomista asianomistajan lähipiirille. Rikoksentekijä voi myös antaa ymmärtää, että kieltäytymisestä on kohdehenkilölle haitallisia seurauksia, vaikka niitä ei tarkemmin yksilöidäkään. Painostaminen saattaa lähestyä momentissa jo mainittua toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttöä. Painostamisen kohteet usein ovat sellaisessa asemassa tai tilassa, ja painostamisen voidaan arvioida olevan tuloksekasta nimenomaan sellaisessa asemassa tai tilassa oleviin kohdistettuna (HE 103/2014 vp s. 50).

34. Lakivaliokunta on viimeksi mainittua hallituksen esitystä käsitellessään todennut, että ihmiskauppaan syyllistyvät henkilöt käyttävät hyvin hienovaraisia, usein psyykkisiä keinoja saattaakseen uhrit seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi. Tällaiset keinot voivat perustua esimerkiksi auktoriteettiaseman väärinkäyttöön tai muuhun kontrollikeinoon, eikä niiden käytöstä syntynyt vakava alistussuhde yleensä ilmene fyysisinä merkkeinä. Asiaa arvioituaan valiokunta on katsonut, ettei käsitteiden suppeaa tulkintaa ole enää tarpeen erikseen korostaa. Valiokunta on tähän liittyen todennut, että myös riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttö voi perustua edellä mainittuihin psyykkisiin keinoihin (LaVM 15/2014 vp s. 3).

Onko B ollut riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa

35. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ilmenee, että B on syytteessä tarkoitettujen noin kahdeksan vuoden aikana vasten tahtoaan esiintynyt vähintään 150 kertaa privaattiesityksissä, joihin esiintymisiin A oli kiristämällä tai uhkaamalla hänet painostanut käyttäen hyväkseen työnantajan asemaansa ja B:stä ottamiaan alastonkuvia. A oli myös uhannut paljastaa B:n toiselle työnantajalle ja B:n lähipiirille hänen toimineen striptease-esiintyjänä. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, ettei kerrottu painostus ollut rajoittanut B:n toimintavapautta niin vakavasti, että hän olisi ollut ihmiskauppasäännöksessä tarkoitetuin tavoin riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa.

36. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ilmenee edelleen, että B on opiskellut, ollut työssä muiden työnantajien palveluksessa ja toiminut yrittäjänä syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona ja asunut eri paikkakunnalla kuin A. B ei ole ollut perhe-, sukulaisuus-, vuokra- tai velkasuhteessa A:han. Vaikka B on solminut mallisopimuksen A:n kanssa, heidän välilleen ei ole muodostunut sellaista kiinteää työsuhdetta, jossa B olisi taloudellisesti tai muulla tavalla työsuhteesta johtuen tullut riippuvaiseksi A:sta. B:n esiintymisistä saamat palkkiot ovat olleet niin vähäisiä, ettei niillä ole ollut sanottavaa merkitystä hänen taloudelliseen asemaansa.

37. Hovioikeuden tuomion mukaan B oli kokenut tilanteensa niin, että hänen oli täytynyt alistua A:n määräyksiin. A:n voidaan siten katsoa saaneen kohdassa 35 kuvatuilla uhkauksilla ja painostuksella aikaan sellaisen riippuvuussuhteen, jonka vuoksi B:n on ollut vaikea irtaantua A:n harjoittamasta hyväksikäytöstä. Korkein oikeus toteaa, että kysymys voisi olla sellaisesta psyykkisin keinoin tapahtuvasta vallan väärinkäytöstä, joka on säädetty rangaistavaksi 1.1.2015 voimaan tulleessa rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa (1177/2014) painostamisena.

38. On sinänsä mahdollista, että psyykkisiin keinoihin perustuva riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttäminen voi täyttää myös sovellettavana olevan rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin (650/2004) 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Tässä arviossa on otettava huomioon edellä kohdassa 32 kerrottu lain esitöistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus ilmaisujen ”riippuvainen asema tai turvaton tila” suppeasta tulkinnasta.

39. Huomioon ottaen B:n elämäntilanteesta, toimintamahdollisuuksista sekä B:n ja A:n välisestä työ- ja muista suhteista kohdassa 36 lausuttu Korkein oikeus katsoo, ettei B:n voida katsoa olleen lainkohdassa tarkoitetulla tavalla A:sta riippuvaisessa asemassa tai turvattomassa tilassa.

Johtopäätös kohdassa 4

40. A on tuomittu B:hen kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä niiden tekojen perusteella, joista käsillä olevassa ihmiskauppasyytteessä on kysymys. Koska A:n ei ole edellä katsottu erehdyttämällä tai käyttämällä hyväksi B:n riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvänneen B:tä esiintymään privaattiesityksissä, hän ei ole tällä menettelyllään syyllistynyt ihmiskauppaan.

Syytekohta 23

Arvioinnin lähtökohdat

41. C on tekohetkellä ollut 17-vuotias. Tekoa on sen vuoksi arvioitava rikoslain 25 luvun 3 §:n 2 momentin (650/2004) nojalla, jonka mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaan kohdistuvan ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen keinojen käyttämistä. Tunnusmerkistö täyttyy, jos teossa käytetään rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa lueteltuja tekotapoja ja teon tarkoituksena on uhrin saattaminen säännöksessä tarkoitetun hyväksikäytön kohteeksi.

42. Hovioikeus on katsonut, että C:n esiintymiset kolmessa striptease-esityksessä ja yhdessä privaattiesityksessä olivat olleet ihmiskauppasäännöksessä tarkoitettuja seksuaalisen hyväksikäytön muotoja. A on Korkeimmassa oikeudessa kiistänyt syytteen erityisesti sillä perusteella, ettei tällaisessa toiminnassa ollut kysymys säännöksessä tarkoitetusta hyväksikäytöstä.

43. Asiassa on siten arvioitava, onko A värvännyt alle 18-vuotiaan C:n saattaakseen hänet rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Tekotapa (värvääminen)

44. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenee, että A on hallinnoimansa yhtiön edustajana erehdyttänyt mallin töitä hakenutta C:tä yhtiön liiketoiminnan luonteesta ja tällä tavalla saanut C:n allekirjoittamaan mallisopimuksen, minkä jälkeen A on vetoamalla sopimuksen sitovuuteen taivuttanut C:n esiintymään kolmessa striptease-esityksessä ja yhdessä privaattiesityksessä.

45. Huomioon ottaen mitä edellä kohdissa 14 – 15 on lausuttu värväämisestä, Korkein oikeus toteaa, että A on houkutellut C:n toimintaan, jonka tarkoituksena on ollut hänen saattamisensa esiintyjäksi striptease-esityksiin. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että A on värvännyt C:n rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Teon tarkoitus

46. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentin edellyttämänä ihmiskaupan tarkoituksena voi olla muun muassa jonkun saattaminen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

47. Ihmiskauppasäännöksessä viitatussa paritusta koskevassa rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hyväksikäyttö käsittää paitsi henkilön hyväksikäyttämisen prostituutiossa tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa teossa, myös kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen hyväksikäyttämisen tämän tekemässä ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa teossa.

48. Kuten paritusta koskevan lainkohdan esitöistä ilmenee, siinä tarkoitettu alle kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemä, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaava teko voi olla esimerkiksi korvausta vastaan tapahtuva osallistuminen pornografisiin elokuviin tai esityksiin taikka toimiminen mallina pornografisia kuvia valmistettaessa (HE 34/2004 vp s. 85 ja LaVM 4/2004 vp s. 6).

49. Korkein oikeus toteaa, että 17-vuotias C on esiintynyt kolmessa striptease-esityksessä ja yhdessä privaattiesityksessä, joissa hän on yleisön edessä riisuutunut kokonaan. Esitykset ovat olleet luonteeltaan pornografisia. Korkein oikeus katsoo, että kahdeksaatoista vuotta nuoremman osallistuminen tällä tavalla pornografiseen esitykseen loukkaa ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa (650/2004) tarkoitettu seksuaalinen hyväksikäyttö käsittää siten myös tällaisen teon.

Johtopäätös

50. Edellä todetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on menettelyllään värvännyt C:n hänen saattamisekseen ihmiskauppaa koskevassa säännöksessä tarkoitetun seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Caritha Aspelin.