KKO:2016:53

Työrikos Työsyrjintä
Virkarikos Virkavelvollisuuden rikkominen

Vankilanjohtaja ei jatkanut määräaikaisen apulaisvankilanjohtajan virkasuhdetta saatuaan tietää, että apulaisvankilanjohtaja seurusteli entisen vangin kanssa.

Kysymys siitä, oliko vankilanjohtaja syyllistynyt työsyrjintään ja virkavelvollisuuden rikkomiseen syrjimällä apulaisvankilanjohtajaa perhesuhteiden perusteella.

Valtion virkamiesL 11 §
Valtion virkamiesL 69 a § 1 mom
RL 40 luku 9 §
RL 47 luku 3 §
YhdenvertaisuusL (21/2004) 6 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 28.2.2012

Käräjäoikeus katsoi, että A oli työntekijää valitessaan asettanut B:n ilman painavaa hyväksyttävää syytä epäedulliseen asemaan perhesuhteiden perusteella jättäessään B:n nimittämättä vankilan apulaisjohtajan määräaikaiseen virkaan sen vuoksi, että B:llä oli parisuhde entiseen vankiin. Käräjäoikeus katsoi lisäksi A:n menettelyllään rikkoneen virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Tekoa ei huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat voinut pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 47 luvun 3 §:n ja 40 luvun 9 §:n 1 momentin, valtion virkamieslain 11 ja 69 a §:n, yhdenvertaisuuslain (21/2004) 6 ja 20 §:n sekä perustuslain 6 §:n nojalla 6.5.2010 ja 30.5.2010 välisenä aikana tehdyistä työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sekä eräästä muusta rikoksesta yhteiseen sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Harri Lintumäki, käräjätuomari Salla Vaahtera ja notaari Juho Juusela.

Turun hovioikeuden tuomio 19.11.2013

Hovioikeus, jonne A valitti, katsoi asiassa selvitetyksi, että syynä B:n määräaikaisen virkasuhteen jatkamatta jättämiselle ei ollut ollut tämän perhesuhde sinänsä, vaan A:n B:tä kohtaan tuntema epäluottamus tämän jätettyä kertomatta läheisestä suhteestaan entiseen vankiin. Tämä oli ollut omiaan horjuttamaan A:n luottamusta B:hen. A:lla oli näin ollen ollut painava, hyväksyttävä syy olla jatkamatta B:n määräaikaista vankilan apulaisjohtajan virkasuhdetta. Esitetty selvitys huomioon ottaen asiassa ei ollut näytetty, että B:tä olisi kohdeltu eri tavoin, kuin ketä tahansa muuta olisi kohdeltu vastaavassa tilanteessa.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen työsyrjinnän osalta. A ei myöskään ollut rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan, joten hovioikeus hylkäsi myös syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hovioikeus vapautti A:n hänelle työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saara Laapas, Riitta Santo ja Juha Suvanto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa. Hän vaati valituksessaan, että A tuomitaan rangaistukseen työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkein oikeus pyysi ja sai asianosaisilta lausumat.

Korkein oikeus pyysi vielä B:ltä lausuman A:n lausumassaan esittämän johdosta. B ei toimittanut lausumaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. B on syyttäjän syytteeseen yhtyen vaatinut syytekohdassa 2 A:n tuomitsemista rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla rangaistukseen työsyrjinnästä sillä perusteella, että A oli 6.5. – 30.6.2010 ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut määräaikaisessa virkasuhteessa olleen vankilan apulaisjohtajan B:n epäedulliseen asemaan tämän perhesuhteiden vuoksi. Syyte on perustunut siihen, että A oli jättänyt jatkamatta B:n määräaikaista virkasuhdetta saatuaan tietää, että B seurusteli entisen vangin C:n kanssa.

2. Lisäksi B on syyttäjän syytteeseen yhtyen vaatinut syytekohdassa 3 A:n tuomitsemista valtion virkamieslain 11 ja 69 a §:n sekä rikoslain 40 luvun 9 §:n nojalla rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta sillä perusteella, että A oli syytekohdassa 2 mainitulla menettelyllään tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja yhdenvertaisuuslakiin perustuvan velvollisuuden syrjinnän kiellosta asettamalla perusteettomasti B:n eri asemaan henkilöön liittyneen syyn eli perhesuhteen vuoksi.

3. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytteessä tarkoitettuihin rikoksiin ja tuominnut A:n niistä yhteiseen sakkorangaistukseen. A:n valituksen johdosta hovioikeus on hylännyt syytteet katsoen, että A:lla on ollut rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettu painava, hyväksyttävä syy olla jatkamatta B:n virkasuhdetta ja että A ei näin menetellessään ollut rikkonut virkavelvollisuuttaan.

Kysymyksenasettelu ja asianosaisten kannanotot

4. Korkeimmassa oikeudessa on B:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt työsyrjintään ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Erityisesti kysymys on siitä, merkitseekö syytteessä väitetty virkasuhteen jatkamatta jättäminen seurustelusuhteen vuoksi rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua syrjintää perhesuhteiden perusteella ja rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitettua virkavelvollisuuden rikkomista.

5. Asiassa on riidatonta, että B ja C eivät syytteen tekoaikana tai sitä ennen olleet olleet avo- tai avioliitossa eikä heillä ollut yhteisiä lapsia. Heidät on vihitty avioliittoon vuonna 2011 hieman ennen C:n kuolemaa.

6. B on katsonut, että hänen ja C:n välinen suhde oli ollut hyvin kiinteä ja läheinen perhesuhde huolimatta siitä, etteivät he olleet virallisesti asuneet yhdessä. He olivat viettäneet pääosan vapaa-ajastaan B:n luona. Heidän suhteensa oli alkanut vuonna 2002 ja heidän voitiin katsoa eläneen avioliitonomaisessa suhteessa jo ennen vihkimistään avioliittoon kesäkuussa 2011.

7. A on puolestaan todennut, etteivät B ja C olleet olleet keväällä 2010 avopuolisoita eivätkä aikaisemminkaan avoliittoon tai avioliittoon rinnastettavassa suhteessa. A on viitannut siihen, millä tavoin B ja C olivat eräiden muiden asioiden yhteydessä luonnehtineet suhdettaan, ja katsonut, että kysymys ei ollut ollut työsyrjinnän tunnusmerkistössä tarkoitetusta perhesuhteesta.

8. Ratkaistavana on, täyttyvätkö työsyrjinnän ja virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöt, kun syrjinnän perhesuhteiden perusteella on väitetty tapahtuneen siten, että A oli nimitystilanteessa asettanut B:n ilman painavaa, hyväksyttävää syytä epäedulliseen asemaan seurustelusuhteen perusteella.

Työsyrjintä

Sovellettava säännös ja sen tulkinnan lähtökohdat

9. Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan 1) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka 2) uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

10. Rikoslain 47 luvun 3 §:n esitöistä ei ilmene, mitä perhesuhteilla on säännöksessä tarkoitettu. Säännöksen perusteluissa (HE 94/1993 vp s. 171) on todettu vain, että pykälän 1 kohdassa on kysymys sellaisista syrjintäperusteista, jotka korostetusti työntekijän henkilöön liittyvinä ovat tavalla tai toisella työntekijän itsensä vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.

11. Niin kuin Korkein oikeus on ratkaisussaan 2015:41 (kohta 18) todennut sovellettaessa rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perhesuhteita koskevaa syrjintäperustetta voidaan tunnusmerkistöä tulkittaessa ottaa huomioon, miten kyseistä syrjintäperustetta on muualla lainsäädännössä arvioitu. Suomi on monin kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kieltämään syrjinnän. Syrjintä on kielletty muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (26 artikla), Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (14 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (21 artikla). Lisäksi syrjintä on kielletty esimerkiksi perustuslain 6 §:n 2 momentissa, syytteessä tarkoitettuna aikana voimassa olleen yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentissa (21/2004), rikoslain 11 luvun 11 §:ssä ja työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä. Syrjintäperusteina luetellut seikat näissä sopimuksissa ja säännöksissä poikkeavat jossain määrin toisistaan. Perhesuhteet on mainittu erillisenä syrjintäperusteena edellä mainituista säännöksistä rikoslain 11 luvun 11 §:ssä ja työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä, mutta niissäkään tai niiden esitöissä ei kuitenkaan ole lähemmin täsmennetty, mitä perhesuhteilla säännöksissä tarkoitetaan.

12. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:41 todennut (kohta 10), että syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden tulkinnassa huomioon on otettava rikosoikeuden laillisuusperiaate. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Vastaava periaate on lausuttu Suomen perustuslain 8 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa, Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa.

13. Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridis-teknisestä merkityksestä. Lainsäätäjän käyttämät käsitteet, niin kuin myös konkreettisen tapauksen ja abstraktin oikeusnormin vastaavuuden toteaminen, edellyttävät soveltamistilanteessa lainkäyttäjän tulkintaa. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2002 vp s. 29 ja 34).

14. Korkein oikeus on katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (esim. KKO 2014:7 kohta 18, KKO 2013:55 kohta 14 ja KKO 2013:12 kohta 13). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään tuonut esiin säännösten tulkinnan välttämättömyyden, asettanut hyväksyttävälle tulkinnalle samansisältöisen teonhetkisen ennakoitavuuden vaatimuksen ja edellyttänyt, että lopputulos on yhteneväinen kulloinkin kyseessä olevan rikoksen ydinolemuksen kanssa (esim. C.R. v. Yhdistynyt kuningaskunta 22.11.1995, kohta 34 sekä Jorgic v. Saksa 12.7.2007, kohta 109).

15. Edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2015:41 (kohta 18) Korkein oikeus on katsonut rikosoikeuden laillisuusperiaatteen edellyttävän, ettei rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perhesuhteita koskevaa syrjintäperustetta tulkita tavalla, joka on säännöksen tarkoitukselle vieras ja johtaa ennakoimattomaan tulokseen. Rikosoikeuden laillisuusperiaate ei kuitenkaan asettanut esteitä tulkinnalle, jonka mukaan rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä perhesuhteen perusteella voi olla kysymys silloin, kun syrjintäsäännöksellä suojattavan henkilön perheenjäsenellä on jokin säännöksessä syrjintäperusteena mainittu ominaisuus, tai kysymyksessä on sellainen perheenjäsenen mielipide tai toiminta, jota säännöksessä pidetään syrjintäperusteena (kohta 20).

Korkeimman oikeuden arviointi

16. Korkein oikeus toteaa, että yleiskielessä perheellä tarkoitetaan melko suppeaa henkilöryhmää, jonka muodostavat lähisukulaiset tai yhdessä asuvat, toisilleen riittävän läheiset henkilöt. Myös lainsäädännössä perhe on usein määritelty tällaisten muodollisten seikkojen avulla. Lähtökohtana työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön tulkinnassa voidaankin pitää sitä, että lähinnä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt lapsineen ovat perhesuhteessa toisiinsa nähden.

17. Perhesuhteita voi kuitenkin olla sisällöltään ja kiinteydeltään monenlaisia, eikä arviointia ole perusteltua suorittaa yksin muodollisten kriteereiden perusteella. Vaikka vielä pelkkää seurustelunomaista kanssakäymistä ei yleensä ole perusteltua pitää perhesuhteena, seurustelusuhteessakin voi olla sellaisia erityispiirteitä, joiden johdosta sitä on perusteltua pitää perhesuhteena.

18. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa sitä, millaisia henkilösuhteita perhesuhteen käsitteeseen on työsyrjintärikoksen tunnusmerkistöä tulkittaessa perusteltua sisällyttää, huomiota voidaan muodollisten seikkojen lisäksi kiinnittää kysymyksessä olevan suhteen tosiasialliseen luonteeseen. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon myös ne rajoitukset, joita rikosoikeudellinen laillisuusperiaate asettaa tulkinnalle. Laillisuusperiaate edellyttää, että tulkinta ei ole rikosoikeudellista vastuuta laventava ja että tulkinta on ennakoitavissa ja sopusoinnussa sääntelyn tarkoituksen kanssa. Näistä vaatimuksista seuraa, että kysymyksessä olevan seurustelusuhteen on oltava riittävän kiinteä ja läheinen, jotta sitä voidaan pitää rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna perhesuhteena. Seurustelusuhteen perhesuhteeksi muodostavien seikkojen on lisäksi oltava todennettavissa myös ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta siten, että suhteen voidaan katsoa myös objektiivisesti arvioituna muodostavan perhesuhteen.

19. Näin ollen pelkästään se, etteivät B ja C ole koskaan olleet avoliitossa eivätkä tekoaikana avioliitossa, ei välttämättä merkitse sitä, ettei heidän keskinäistä suhdettaan syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona voitaisi pitää työsyrjintärikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuna perhesuhteena. B:n esittämät seikat sekä se, että heidät on sittemmin vihitty avioliittoon, puoltavat jossain määrin sitä, että kysymys olisi jo syytteen tekoaikana ollut tunnusmerkistössä tarkoitetusta perhesuhteesta.

20. A:n Korkeimmalle oikeudelle esittämästä selvityksestä kuitenkin ilmenee, että B ja C ovat eräiden muiden oikeudenkäyntien yhteydessä kuvanneet suhdettaan syytteessä tarkoitettuna aikana sellaiseksi, ettei sitä näiden luonnehdintojen valossa ole ollut perusteltua pitää työsyrjintärikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettuna perhesuhteena. C on muun muassa erään riita-asian oikeudenkäynnin valmisteluistunnossa 10.3.2011 ilmoittanut, että hän ja B eivät edes seurustelleet, vaan he olivat vain ystäviä ja tuttavia. B, jolle on varattu tilaisuus lausua A:n esittämistä seikoista, ei ole kiistänyt A:n väitteitä.

21. Avioliitto B:n ja C:n välillä on solmittu noin vuotta kysymyksessä olevia tapahtumia myöhemmin. Huomioon ottaen asiassa esitetty selvitys B:n ja C:n välisen suhteen luonteesta syytteessä tarkoitettuna ajankohtana Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että B:n ja C:n välinen suhde olisi tekoaikana 6.5. – 30.6.2010 ollut rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettu perhesuhde. A:n menettely ei siten täytä työsyrjinnän tunnusmerkistöä.

Virkavelvollisuuden rikkominen

22. A:lle on vaadittu rangaistusta siitä, että hän oli virkamiehenä virkaansa toimittaessaan syytekohdassa 2 mainitulla menettelyllään tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja yhdenvertaisuuslakiin perustuvan velvollisuuden syrjinnän kiellosta asettamalla perusteettomasti B:n eri asemaan henkilöön liittyneen syyn eli perhesuhteen vuoksi.

23. Rikoslain 40 luvun 9 §:ssä säädetään, että jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

24. Tekohetkellä voimassa olleessa ja tähän asiaan sovellettavassa valtion virkamieslain 11 §:ssä (1088/2007) säädettiin, että viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän taikka poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään sukupuoleen perustuvan syrjinnän osalta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) sekä eräiden muiden syrjintäperusteiden osalta yhdenvertaisuuslaissa (21/2004). Valtion virkamieslain 69 a §:n 1 momentissa säädetään, että rangaistus 11 §:n rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 3 §:ssä.

25. Korkein oikeus on edellä kohdassa 21 katsonut, ettei A ole syrjinyt B:tä perhesuhteen perusteella, koska B:n ja C:n välisen suhteen ei ole näytetty syytteessä tarkoitettuna ajankohtana olleen perhesuhde. Tähän nähden perusteita ei ole myöskään katsoa, että A olisi syytekohdassa 3 tarkoitetulla menettelyllään syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Eeva Palaja.