Korkein oikeus KKO:2017:30

Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen
Eurooppalainen pidätysmääräys
Syyteoikeus

P oli luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella Virosta Suomeen epäiltynä kolmesta törkeästä varkaudesta. Pidätysmääräyksen teonkuvausten mukaan P oli Suomessa murtautunut liikkeisiin ja anastanut niistä omaisuutta. P:tä oli Suomessa syytetty avunannosta törkeisiin varkauksiin. Syytteen mukaan P oli avustanut tekijänä syytettyä V:tä vuokraamalla auton Tallinnasta ja luovuttamalla sen V:n käyttöön rikosten tekoa varten. P oli myös luovuttanut henkilökorttinsa V:n käyttöön mahdollistaen sen, että V käytti P:n henkilötietoja matkustaessaan Suomeen. Kysymys siitä, oliko avunantoja koskevan syytteen tutkimiselle EU-luovuttamislaista johtuva este.

Samassa oikeudenkäynnissä oli tutkittu myös törkeää rahanpesua koskeva syyte. Kysymys myös siitä, onko tämän syytteen tutkimiselle ollut este, kun P oli oikeudenkäynnin aikana ennen Viron suostumuksen antamista ollut vapautensa menettäneenä edellä mainittujen avunantorikosten perusteella.

L rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 3 §, 14 §, 58 §
RL 28 luku 2 §
RL 5 luku 6 §
RL 32 luku 7 §

Asian tausta

P vangittiin poissaolevana Pohjanmaan käräjäoikeuden 13.11.2013 tekemällä päätöksellä epäiltynä 3.10.2012 Keravalla tehdystä törkeästä varkaudesta ja 1.1.2013 Vaasassa tehdyistä kahdesta törkeästä varkaudesta. Syyttäjä pyysi 15.11.2013 antamallaan eurooppalaisella pidätysmääräyksellä muun ohella P:n pidättämistä ja luovuttamista syytetoimenpiteitä varten. Pidätysmääräys koski kolmea törkeää varkautta, jotka oli tehty 3.10.2012, 1.1.2013 ja 1.1.2013 ja joissa P oli rikoksentekijä. Pidätysmääräyksessä esitetyn teko-olosuhteiden kuvauksen mukaan P oli

– syyllistynyt törkeään varkauteen Keravalla murtautumalla 3.10.2012 tavarataloon, josta oli anastanut elektroniikkaa,

– syyllistynyt törkeään varkauteen Vaasassa murtautumalla 1.1.2013 tavarataloon, josta oli anastanut tietokoneita, ja

– syyllistynyt törkeään varkauteen Vaasassa murtautumalla 1.1.2013 T Oy:n tiloihin, joista oli anastanut muun muassa työkaluja.

Harjun maaoikeus päätti 15.1.2014 luovuttaa P:n Suomeen pidätysmääräyksessä esitetyn luovutuspyynnön perusteella.

Syyte Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati Pohjanmaan käräjäoikeudessa P:lle rangaistusta kohdissa 2, 4 ja 6 kolmesta avunannosta törkeään varkauteen rikoslain 28 luvun 2 §:n ja 5 luvun 6 §:n nojalla sekä lisäksi kohdassa 13 törkeästä rahanpesusta rikoslain 32 luvun 7 §:n nojalla. Syyttäjä vaati lisäksi asiassa myös vastaajana olleelle V:lle rangaistusta kolmesta törkeästä varkaudesta syytekohdissa 1, 3 ja 5 eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä P:n osalta kuvattujen menettelyiden perusteella.

P:hen kohdistettujen ja Korkeimman oikeuden tuomiossa jäljempänä tarkemmin selostettujen syytteiden teonkuvausten mukaan P oli

– syytekohdassa 2 avustanut V:tä törkeän varkauden suorittamisessa siten, että hän oli hankkinut ja luovuttanut V:n käyttöön henkilöauton Suomeen tapahtuvaa matkaa varten,

– syytekohdassa 4 avustanut V:tä siten, että hän oli hankkinut ja luovuttanut V:n käyttöön henkilöauton Suomeen tapahtuvaa matkaa varten. Samassa yhteydessä P oli luovuttanut myös henkilökorttinsa V:n käyttöön mahdollistaen samalla, että V oli käyttänyt P:n henkilötietoja matkustaessaan Suomeen rikosten tekoa varten,

– syytekohdassa 6 avustanut V:tä samalla syytekohdassa 4 tarkemmin kuvatulla menettelyllä, ja

– syytekohdassa 13 Helsingissä välittänyt varkausrikoksen rikoksentekijän V:n syytekohdissa 8 – 12 anastamaa omaisuutta M:lle, siirrettäväksi pois Suomesta ja Viroon myytäväksi.

Asian käsittely Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Esitetyn pyynnön perusteella Harjun maaoikeus päätti 5.6.2014 antaa suostumuksensa poiketa kiellosta syyttää P:tä muusta rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena. Luovutus laajennettiin koskemaan myös epäiltyä törkeää rahanpesurikosta ja P:tä voitiin syyttää myös tästä ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta.

P esitti väitteen siitä, ettei käräjäoikeus voinut tutkia syytteitä siltä osin kuin ne koskivat tekoja, joiden perusteella häntä ei ollut pidätysmääräyksen perusteella luovutettu Suomeen. P vetosi lisäksi kohdan 13 törkeää rahanpesua koskevan syytteen osalta siihen, ettei virolaisen tuomioistuimen päätös 5.6.2014 ollut vielä lainvoimainen.

Käräjäoikeus katsoi 23.6.2014 pääkäsittelyn yhteydessä antamassaan käsittelyratkaisussa, ettei ollut estettä syytteen tutkimiselle avunantoa törkeisiin varkauksiin koskevissa kohdissa 2, 4 ja 6 tai törkeää rahanpesua koskevassa kohdassa 13.

Käräjäoikeus viittasi ratkaisussaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 14 §:ään ja 58 §:ään ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisestä luovuttamismenettelystä annetun neuvoston puitepäätöksen (2002/584/YOS) 27 artiklaan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sanotun artiklan tulkinnasta 1.12.2008 antamaan ennakkoratkaisuun C-388/08 PPU, Leymann ja Pustovarov.

Käräjäoikeus totesi, että pidätysmääräyksessä ja syytteessä mainitut tiedot kohdissa 2, 4 ja 6 erosivat toisistaan ensinnäkin siinä, että pidätysmääräyksessä oli lähdetty siitä, että P oli ollut tekijänä murtautumassa kohteisiin Suomessa kun taas syytteen mukaan hän oli ollut avunantajana avustamassa muun muassa auton vuokrauksessa Virossa. Käräjäoikeus totesi edelleen, että syytteessä oli ollut kyse toteuttamistavaltaan toisenlaisista rikoksista kuin pidätysmääräyksessä. Syytteen mukaiset teonkuvaukset olivat ilmeisesti sinänsä perustuneet siihen, että esitutkinnan kestäessä kuva P:n menettelystä oli täsmentynyt. Vaikka syytteen kuvaus olosuhteista, joissa rikos oli tehty, mukaan lukien aika, paikka ja se, miten luovutettavaksi pyydetty on osallisena rikokseen, poikkesi pidätysmääräyksessä esitetyistä tiedoista, käräjäoikeus katsoi, että kysymys oli keskeisten osatekijöiden osalta samoista teoista ja teonkuvaukset olivat perustuneet samaan historialliseen tapahtumainkulkuun. Molemmissa teonkuvauksissa oli ollut kysymys siitä, että P on osallisena törkeisiin varkausrikoksiin aiheuttanut asianomistajille vahingot omaisuuden anastamisen kautta. Kysymys oli edelleen samoista päärikoksista, ja vain P:n osallisuus rikoksiin oli muuttunut. Muutokset olivat perustuneet tietoihin, jotka oli pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa pidetyn menettelyn aikana kerätty pidätysmääräyksessä kuvatuista teoista. Käräjäoikeus otti myös arvioinnissa huomioon, että syytteen kuvauksessa tapahtunut muutos oli vastaajan osalta tarkoittanut lieventämistä. Muutokset eivät myöskään olennaisesti muuttaneet kysymyksessä olevien rikosten luonnetta, koska kysymys oli edelleen samoihin asianomistajiin kohdistuneista varkausrikoksista.

Kohdan 13 syyteoikeuden osalta käräjäoikeus viittasi niin ikään luovuttamislain 58 §:ään sekä edellä mainittuun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon ja lausui, että P ei ollut ollut vapautensa menettäneenä kohdan 13 törkeän rahanpesuteon vuoksi, vaan hän oli ollut vapautensa menettäneenä kohtien 2, 4, ja 6 vuoksi. Toteutuneelle vapaudenmenetykselle oli siten ollut laillinen peruste muiden kuin kohdan 13 perusteella. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, ettei törkeän rahanpesun osalta ollut estettä syytteen tutkimiselle ja P:n tuomitsemiselle, vaikkei virolaisen tuomioistuimen päätös ollut vielä lainvoimainen.

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 8.7.2014

Käräjäoikeus tuomitsi P:n kolmesta avunannosta törkeään varkauteen syytekohdissa 2, 4 ja 6 sekä törkeästä rahanpesusta syytekohdassa 13 yhteiseen 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 30.6.2016 päättyvin koeajoin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Lena Engstrand ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden käsittelyratkaisu 20.11.2014 ja tuomio 6.2.2015

Hovioikeus katsoi 20.11.2014 tekemässään käsittelyratkaisussa, ettei estettä syytteiden tutkimiselle ollut. Kohdissa 2, 4 ja 6 syytteisiin tehdyt muutokset olivat perustuneet tietoihin, jotka oli kerätty esitutkinnan aikana. Rikosten tekoaika, -paikka ja P:n osuus niiden tekemisessä oli täsmentynyt, mutta kysymys oli kuitenkin edelleen samoihin asianomistajiin kohdistuneista anastusrikoksista. Hovioikeus katsoi lisäksi, ettei P ollut ollut vapautensa menettäneenä kohdan 13 törkeän rahanpesun osalta, joten käräjäoikeus oli voinut tutkia ja käsitellä syytteen, vaikka Harjun maaoikeuden päätös suostumisesta luovuttamisen laajentamiseen ei ollut ollut lainvoimainen.

Hovioikeus ei 6.2.2015 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Osmo Hänninen, Maija Hakkarainen-Ylänkö ja Samuli Nyblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

P:lle myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, oliko syyte kohdissa 2, 4, 6 ja 13 voitu tutkia sekä mahdollisesta rangaistuksen määräämisestä.

P vaati valituksessaan, että tuomio kumotaan ja syytteet jätetään tutkimatta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

T Oy ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjän annettua eurooppalaisen pidätysmääräyksen P:n pidättämiseksi ja luovuttamiseksi syytetoimenpiteitä varten Harjun maaoikeus on 15.1.2014 päättänyt luovuttaa P:n Suomeen pidätysmääräyksessä yksilöityjen tekojen perusteella. Pidätysmääräyksen mukaan P:tä epäiltiin kolmesta törkeästä varkaudesta. Pidätysmääräyksessä esitetyn teko-olosuhteiden kuvauksen mukaan P oli

– syyllistynyt törkeään varkauteen Keravalla murtautumalla tavarataloon 3.10.2012. Tavaratalon tiloihin oli murtauduttu rikkomalla tavaratalon ikkuna. Ikkunan kautta tekijä pääsi elektroniikkaosastolle, josta anastettiin elektroniikkaa. Asianomistajan ilmoituksen mukaan anastetun omaisuuden arvo oli yli 10 304,75 euroa, ja

– syyllistynyt törkeään varkauteen Vaasassa murtautumalla tavarataloon 1.1.2013. Tavaratalon tiloihin oli murtauduttu rikkomalla samassa rakennuksessa sijaitsevan ravintolan ikkuna. Ravintolan kautta tekijä pääsi tavaratalon tiloihin ja tavaratalon elektroniikkaosastolle. Elektroniikkaosastolta tekijä anasti vitriinit rikkomalla tablettitietokoneita ja kannettavia tietokoneita. Anastetun omaisuuden arvo oli asianomistajan ilmoituksen mukaan yli 10 000 euroa, sekä

– syyllistynyt törkeään varkauteen Vaasassa murtautumalla erään yrityksen tiloihin 1.1.2013. Tiloihin oli murtauduttu rikkomalla liikkeen ikkuna. Liikkeen tiloista oli anastettu moottorisahoja, työkaluja ja kassakone. Anastetun omaisuuden arvo oli asianomistajan ilmoituksen mukaan 9 313 euroa.

2. Syyttäjä on Pohjanmaan käräjäoikeudessa vaatinut P:lle rangaistusta syytteen kohdissa 2, 4 ja 6 kolmesta avunannosta törkeään varkauteen rikoslain 28 luvun 2 §:n ja 5 luvun 6 §:n nojalla sekä lisäksi kohdassa 13 törkeästä rahanpesusta rikoslain 32 luvun 7 §:n nojalla. P:hen kohdistetun syytteen kohtien 2, 4 ja 6 teonkuvausten mukaan P on

– avustanut 25.9. – 5.10.2012 varkausrikoksen tekijää syytekohdassa 1 mainitun törkeän varkauden suorittamisessa siten, että hän oli hankkinut ja luovuttanut tämän käyttöön henkilöauton Suomeen tapahtuvaa matkaa varten. Tarkoituksena oli ollut tehdä syytekohdassa 1 kuvatun tapauksen kaltaisia varkauksia Suomessa. P oli vuokrannut auton Tallinnassa omissa nimissään, mutta luovuttanut sen välittömästi tekijän käyttöön rikosten tekoa varten. Tekijä oli käyttänyt autoa siten, että hän oli käyttänyt autoa käydessään rikospaikalla Keravalla ja kuljettaessaan tavaratalosta varastettua tavaraa sieltä pois. P oli saanut tekijältä palkkioksi avustaan ainakin 200 euroa (syytekohta 2),

– avustanut 30.12.2012 – 5.1.2013 samaa tekijää syytekohdassa 3 mainitun teon suorittamisessa siten, että hän oli hankkinut ja luovuttanut tämän käyttöön henkilöauton Suomeen tapahtuvaa matkaa varten. Tarkoituksena oli ollut tehdä syytekohdassa 3 kuvatun tapauksen kaltaisia varkauksia Suomessa. P oli vuokrannut auton omissa nimissään, mutta luovuttanut sen välittömästi tekijän käyttöön rikosten tekoa varten. Samassa yhteydessä P oli luovuttanut myös henkilökorttinsa tekijän käyttöön mahdollistaen samalla, että tämä käytti P:n henkilötietoja matkustaessaan Suomeen rikosten tekoa varten. Tekijä oli pystynyt muutoinkin tällä tavalla tarvittaessa esiintymään väärillä henkilötiedoilla tällä matkalla. Tekijä oli käyttänyt autoa siten, että hän käytti autoa käydessään rikospaikalla Vaasassa ja kuljettaessaan tavaratalosta varastettua tavaraa sieltä pois. P oli saanut tekijältä palkkioksi avustaan ainakin 50 euroa (syytekohta 4) ja

– avustanut 30.12.2012 – 5.1.2013 tekijää syytekohdassa 5 mainitun teon suorittamisessa samalla aiemmassa syytekohdassa 4 tarkemmin kuvatulla menettelyllä (syytekohta 6).

Syytekohdan 13 mukaan P on Helsingissä 3.6.2012 – 5.8.2013 ottanut vastaan, käyttänyt, siirtänyt, välittänyt ja pitänyt hallussaan rikoksella hankittua omaisuutta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. P oli välittänyt varkausrikoksen tekijän syytekohdissa 8 – 12 anastamaa omaisuutta yhteensä 94 458,23 euron arvosta toiselle henkilölle, siirrettäväksi pois Suomesta ja Viroon myytäväksi tämän henkilön tietokonealan yhtiön liiketoiminnassa. P oli ottanut omaan käyttöönsä ainakin yhden tablettitietokoneen. Rikoksen kautta saatu ja eteenpäin välitetty omaisuus on ollut erittäin arvokas, toiminta on jatkunut kauan ja ollut hyvin suunniteltua, laajamittaista ja ammattimaista, ja tekoa oli tämän takia pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

3. Esitetyn pyynnön perusteella Harjun maaoikeus on päättänyt 5.6.2014 antaa suostumuksen poiketa kiellosta syyttää P:tä muusta rikoksesta kuin siitä, joka oli ollut luovuttamisen perusteena. Luovutus on laajennettu koskemaan myös epäiltyä törkeää rahanpesurikosta, ja P:tä voitiin syyttää myös tästä ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko P:tä syytekohdissa 2, 4 ja 6 (avunannot törkeisiin varkauksiin) syytetty muista kuin luovuttamisen perusteena olleista rikoksista ja onko syytteen tutkimiselle ollut este rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) säännösten vuoksi. Mikäli näiden tutkimiselle katsotaan olevan este, on kysymys vielä siitä, onko tämän johdosta myös syytekohdan 13 tutkimiselle ollut este.

Sovellettavat säännökset ja niitä koskeva oikeuskäytäntö

5. EU-luovuttamislain 14 §:n mukaan kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön tulee sisältää muun muassa tiedot rikoksen luonteesta ja oikeudellisesta luokittelusta, erityisesti niiden tekojen osalta, jotka eivät edellytä kaksoisrangaistavuutta, sekä kuvauksen olosuhteista, joissa rikos on tehty, mukaan lukien aika, paikka ja se, miten luovutettavaksi pyydetty on osallisena rikokseen.

6. EU-luovuttamislain 58 §:n 1 momentissa säädetään niin sanotusta erityissäännöstä. Sen mukaan jäsenvaltiosta Suomeen luovutettua henkilöä ei saa asettaa syytteeseen tai rangaista tai häneltä riistää vapautta muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena. Pykälän 2 momentin mukaan kieltoa ei sovelleta muun muassa silloin, jos rikosoikeudenkäynti ei johda luovutetun henkilön vapautta rajoittavaan toimenpiteeseen tai jos henkilön luovuttanut jäsenvaltio antaa suostumuksensa kiellosta poikkeamiseen.

7. EU-luovuttamislailla on saatettu voimaan neuvoston 13.6.2002 tekemä puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS). Puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, lukuun ottamatta muun muassa kyseisen artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Sanotun 3 kohdan mukaan artiklan 2 kohtaa ei sovelleta muun muassa, jos rikoksesta ei voi seurata vapaudenmenetystä käsittävää rangaistusta (alakohta b), rikosoikeudenkäynti ei johda henkilön henkilökohtaisen vapauden rajoitusta koskevaan toimenpiteeseen (alakohta c) tai henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti (alakohta g). Puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdan mukaan suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla.

8. Puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta. Kansallisen tuomioistuimen on kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.

9. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiollaan 1.12.2008 asiassa C-388/08 PPU, Leymann ja Pustovarov, EU:C:2008:669, antanut ennakkoratkaisun puitepäätöksen 27 artiklan tulkinnasta. Tuomion mukaan sen selvittämiseksi, onko kyseessä oleva rikos puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muu rikos kuin se, joka oli luovuttamisen perusteena, kun tällainen muu rikos edellyttää tämän puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumusmenettelyn toteuttamista, on tarkistettava, ovatko rikoksen keskeiset osatekijät, sellaisina kuin ne ilmenevät pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tehdystä kyseisen rikoksen oikeudellisesta kuvauksesta, ne osatekijät, joiden perusteella henkilö on luovutettu, ja vastaavatko pidätysmääräyksessä olevat tiedot ja myöhemmässä oikeudenkäyntiasiakirjassa mainitut tiedot riittävästi toisiaan. Ajankohtaa ja paikkaa koskevat muutokset ovat sallittuja, kunhan ne perustuvat tietoihin, jotka on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa pidetyn menettelyn aikana kerätty pidätysmääräyksessä kuvatuista teoista, kunhan ne eivät muuta rikoksen luonnetta ja kunhan niistä ei aiheudu kieltäytymisperusteita, joista säädetään kyseisen puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa.

10. Korkein oikeus on käsitellyt kysymystä EU-luovuttamislain 58 §:n erityissäännön soveltamisesta ja siinä tarkoitetun muun rikoksen arvioimisesta ratkaisuissa KKO 2008:118 ja KKO 2010:59.

11. Ratkaisussa KKO 2008:118 Korkein oikeus katsoi, että muutokset huumausaineiden lajissa ja vähäiset muutokset syytteessä mainituissa tekoajoissa ja -paikassa eivät tehneet syytteessä mainitusta rikoksesta muuta rikosta 58 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Korkein oikeus lausui, että rikoksen oikeudellinen luokittelu ja luonne ei ollut muuttunut eikä muutoksesta ollut aiheutunut puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa ja luovuttamislain 5 ja 6 §:ssä säädettyjä kieltäytymisperusteita. Rikoksen keskeiset osatekijät olivat olleet samat (kohdat 12 – 14).

12. Ratkaisussa KKO 2010:59 S oli luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella Suomeen epäiltynä muun ohella törkeistä petoksista, jotka koskivat ulkomailla sijainneiden kiinteistöjen kauppoja. Pidätysmääräyksen teonkuvausten mukaan S oli erehdyttämällä saanut asianomistajilta kauppahintojen maksamiseen tarkoitetut varat aikomattakaan täyttää kauppojen ehtoja. Oikeudenkäynnin aikana S:ää syytettiin toissijaisesti törkeistä kavalluksista, jotka S oli toteuttanut anastamalla kauppahintoina haltuunsa saamansa varat tai laiminlyömällä varojen tilitysvelvollisuuden. Ratkaisussaan Korkein oikeus lausui, että molemmat teonkuvaukset olivat liittyneet samaan historialliseen tapahtumainkulkuun, mutta teonkuvaukset olivat eronneet monin paikoin toisistaan. Kavallussyytteessä oli ollut kyse toteuttamistavaltaan toisenlaisesta kiinteistönkauppojen kauppahintojen laittomaan saamiseen liittyneestä rikoksesta kuin pidätysmääräyksessä. Myös tekoajat olivat poikenneet toisistaan, kun kavallukset oli katsottu tehdyiksi vasta siinä vaiheessa, kun vastaajan olisi tullut palauttaa haltuunsa saamansa kauppahinnat asianomistajille. Kavallussyytteiden mukaiset tekoajankohdat olivat myöhempiä kuin pidätysmääräyksessä todettujen petosten tekoajat, joiksi oli ilmoitettu kauppojen solmimisajankohdat. Korkein oikeus totesi, että muutokset olivat johtuneet siitä, että kuva vastaajan menettelystä oli muuttunut oikeudenkäynnin kestäessä. Rikosten luonne ei ollut olennaisesti muuttunut siinä mielessä, että kysymys oli edelleenkin ollut samojen asianomistajien maksamiin samoihin kauppahintoihin kohdistuneista varallisuusrikoksista. Muutokset teonkuvauksissa ja rikosten toteuttamistavoissa olivat kuitenkin merkinneet sovellettavien tunnusmerkistöjen ja tekojen rikosoikeudellisen luonnehdinnan muuttumista erehdyttämiseen perustuvista petosrikoksista anastusrikoksiksi. Nämä muutokset olivat merkinneet myös sitä, että toisin kuin luovutuksen perusteena olleet rikokset toissijaisten syytteiden mukaiset rikokset ovat sellaisia, joista luovuttamiseen liittyy harkinnanvarainen kieltäytymisperuste. Korkein oikeus katsoi toissijaisten rangaistusvaatimusten koskeneen muita kuin luovuttamisen perusteena olleita rikoksia (kohdat 19 – 25).

Ovatko syytteet kohdissa 2, 4 ja 6 koskeneet muuta rikosta

13. Luovuttamisen perusteena olleessa pidätysmääräyksessä ja siihen perustuneessa luovuttamispäätöksessä luovuttamisen perusteeksi on EU-luovuttamislain 14 §:n ja puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti ilmoitettu puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu järjestäytynyt varkausrikollisuus ja sovellettavaksi lainkohdaksi rikoslain 28 luvun 2 §:ssä tarkoitettu törkeä varkaus. Pidätysmääräyksessä esitettyjen teko-olosuhteiden kuvausten mukaan P oli syyllistynyt Keravalla ja Vaasassa tehtyihin kolmeen törkeään varkauteen 3.10.2012, 1.1.2013 ja 1.1.2013 murtautumalla ikkunan rikkoen liikkeisiin ja anastamalla sieltä omaisuutta huomattavasta arvosta. Käräjäoikeudessa esitetyn syytteen kohtien 2, 4 ja 6 teonkuvausten mukaan P oli avustanut varkausrikosten tekijää hankkimalla ja luovuttamalla tälle Tallinnassa henkilöauton sekä henkilökortin rikosten tekemistä varten. Rikoksen tekoaika oli 25.9. – 5.10.2012 syytteen kohdassa 2 ja 30.12.2012 – 5.1.2013 kohdissa 4 ja 6.

14. Korkein oikeus toteaa, että luovuttamispäätöksen perusteena olleen pidätysmääräyksen teonkuvauksissa ei ole kuvattu sitä menettelyä, joka on ilmennyt syytteiden teonkuvauksista. Molemmissa on sinänsä ollut kysymys samoista anastusrikoksista ja edelleen puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista listarikoksista, joista rikoksesta epäilty luovutetaan puitepäätöksen edellytysten mukaisesti teon kaksoisrangaistavuutta tutkimatta. Pidätysmääräyksen teonkuvauksessa on ollut kyse murtautumalla suoritetuista varkausrikoksista, joissa P on ollut tekijänä, kun taas syytteen teonkuvauksissa on ollut kyse siitä, että P on palkkiota vastaan avustanut varsinaista varkausrikoksen tekijää vuokraamalla auton omissa nimissään ja luovuttamalla sen ja henkilökorttinsa tekijän käyttöön rikoksen tekoa varten. Kyse on ollut toteuttamistavaltaan toisenlaisista rikoksista, ja myös P:n osallisuus tekoihin on muuttunut. Vaikka teonkuvaukset ovat sinänsä liittyneet samaan historialliseen tapahtumainkulkuun, syytteen teonkuvauksissa kuvattu P:n menettely on kokonaan sijoittunut aikaan ennen pidätysmääräyksen teonkuvausta. Näin ollen myös tekoajat ovat syytteessä pidentyneet koskemaan aikaa ennen varsinaisia anastustekoja sekä lisäksi aikaa niiden jälkeen.

15. Syytteen mukaiset muutokset teonkuvauksissa ovat sinänsä voineet perustua siihen, että esitutkinnan aikana P:n osallisuus tekoihin on täsmentynyt. Muutokset teonkuvauksissa eivät myöskään ole olennaisesti muuttaneet kysymyksessä olevien rikosten luonnetta siinä mielessä, että kysymys on edelleenkin ollut samoihin asianomistajiin kohdistuneista anastusrikoksista. Kohdassa 14 mainitut muutokset teonkuvauksissa ja rikosten toteuttamistavoissa ovat kuitenkin merkinneet osin tekoihin sovellettavien säännösten ja tekojen rikosoikeudellisen luonnehdinnan muuttumista tekijärikoksista avunantorikoksiksi.

16. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että pidätysmääräyksessä törkeiden varkausrikosten ja syytteessä niiden avunantojen tekopaikaksi on ilmoitettu Kerava ja Vaasa. Kohdan 2 syytteen teonkuvauksen mukaan P on vuokrannut autot ja luovuttanut ne varkausrikosten tekijän käyttöön Tallinnassa, Virossa. Asiakirjoista ilmenee, että P oli vuokrannut myös kohdissa 4 ja 6 tarkoitetun auton Tallinnassa. Rikoslain 1 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan avunantajan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä osallisuusteko suoritettiin, että siellä, missä rikoksentekijän rikos katsotaan tehdyksi. P:n rikosten tekopaikat ovat siten Tallinna ja Vaasa tai Kerava. Tällä on merkitystä puitepäätöksen 4 artiklan soveltamisen kannalta.

17. Harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita koskevan puitepäätöksen 4 artiklan kohdan 7 alakohdan a mukaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, kun se koskee rikoksia, jotka on tehty täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan kokonaan tai osittain täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa. P:n tekemät avunantotoimet on kokonaisuudessaan suoritettu Virossa. Muutos teonkuvauksissa tältä osin on merkinnyt sitä, että toisin kuin luovutuksen perusteena olleet rikokset syytteiden mukaiset rikokset ovat sellaisia, joista luovuttamiseen liittyy harkinnanvarainen kieltäytymisperuste eikä Viron asianomaisella viranomaisella ole ollut mahdollisuutta ottaa tätä huomioon harkitessaan luovuttamisen edellytysten täyttymistä.

18. Luovuttamisen perusteena olleiden rikosten keskeiset osatekijät ovat siis kohdassa 14 todetuin tavoin monilta osin poikenneet syytteiden mukaisten rikosten keskeisistä osatekijöistä. Muutokset teonkuvauksissa ovat lisäksi kohdassa 17 todetuin tavoin olleet merkityksellisiä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen mukaisten kieltäytymisperusteiden kannalta. Näin ollen on perusteltua päätyä siihen, että P:hen syytekohdissa 2, 4 ja 6 kohdistetut rangaistusvaatimukset ovat EU-luovuttamislain 58 §:n 1 momentissa ja puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla koskeneet muita kuin luovuttamisen perusteena olleita rikoksia. Sen vuoksi syytteiden tutkiminen on lähtökohtaisesti edellyttänyt EU-luovuttamislain ja puitepäätöksen mukaista P:n tai täytäntöönpanovaltion suostumusta.

Onko syytteet kohdissa 2, 4 ja 6 voitu tutkia

19. Korkein oikeus on edellä kohdassa 18 katsonut, että kohdissa 2, 4 ja 6 P:tä on syytetty muista kuin luovuttamisen perusteena olleista rikoksista. Asiassa ei ole selvitetty, että P tai Viron asianomainen viranomainen olisi antanut suostumuksensa EU-luovuttamislain 58 §:ssä säädetystä kiellosta poikkeamiselle. Näissä syytekohdissa tarkoitettujen syytteiden tutkimiselle ja P:n tuomitsemiselle niistä on siten ollut este.

Onko kohdan 13 syyte törkeästä rahanpesusta voitu tutkia

20. EU-luovuttamislain 58 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetun erityissäännön mukaista kieltoa syyttää tai rangaista luovutettua henkilöä muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta ei sovelleta 2 momentissa mainituissa tapauksissa. EU-luovuttamislain 58 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan pykälän 1 momentin mukaista kieltoa ei sovelleta silloin, jos rikosoikeudenkäynti ei johda luovutetun henkilön vapautta rajoittavaan toimenpiteeseen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on edellä kohdassa 9 mainitussa tuomiossaan Leymann ja Pustovarov katsonut, että mainittua lainkohtaa vastaavassa puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta on tulkittava siten, ettei se sellaisenaan estä rikossyytteen nostamista muustakin kuin luovuttamisen perusteena olevasta teosta eikä rangaistukseen tuomitsemistakaan ennen puitepäätöksessä tarkoitetun suostumuksen saamista täytäntöönpanovaltion viranomaiselta, kunhan luovutetun henkilön vapautta ei sanotulla perusteella rajoiteta ennen suostumuksen hankkimista. Tuomiossa on nimittäin todettu, että kun kyse on muusta rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena, suostumusta on pyydettävä puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja se on saatava, jos vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai toimenpide on pantava täytäntöön. Luovutettu henkilö voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita mainitun kaltaisesta rikoksesta ennen kyseisen suostumuksen saamista, mikäli tällaista rikosta koskevaa syytettä nostettaessa tai tuomiota annettaessa ei sovelleta mitään vapauden rajoitusta koskevaa toimenpidettä. Mainitun 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei kuitenkaan ole esteenä sille, että luovutettuun henkilöön kohdistetaan vapauden rajoitusta koskeva toimenpide ennen suostumuksen saamista, mikäli tällaiselle toimenpiteelle on laillinen peruste muiden käsiteltävinä olevien eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen syytteiden vuoksi.

21. P:tä ei ole vangittu eikä alun perin luovutettu epäiltynä törkeästä rahanpesurikoksesta. Harjun maaoikeus on kuitenkin 5.6.2014 antanut suostumuksensa 58 §:n ja puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesta kiellosta poikkeamiseen ja luovuttamisen laajentamiseen koskemaan myös törkeää rahanpesurikosta.

22. Kuten edellä kohdassa 20 on selostettu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan asiassa Leymann ja Pustovarov katsonut, että puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei kuitenkaan ole esteenä sille, että luovutettuun henkilöön kohdistetaan vapauden rajoitusta koskeva toimenpide ennen suostumuksen saamista, mikäli tällaiselle toimenpiteelle on laillinen peruste muiden käsiteltävinä olevien eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen syytteiden vuoksi.

23. P on ollut vangittuna syytekohdissa 2, 4 ja 6 tarkoitettujen tekojen johdosta. Edellä kohdassa 19 Korkein oikeus on katsonut, että näiden syytekohtien tutkimiselle ja P:n tuomitsemiselle niistä on ollut este. P:hen ei kuitenkaan ole kohdistettu vapauden rajoitusta koskevaa toimenpidettä törkeän rahanpesun perusteella ennen suostumuksen saamista, ja silloisessa tilanteessa vapauden rajoitukselle on muiden tekojen perusteella ollut laissa säädettyjen edellytysten mukainen peruste. Viro on sittemmin antanut suostumuksensa kiellosta poikkeamiseen ja luovutuksen laajentamiseen koskemaan myös törkeää rahanpesua. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että P on voitu asettaa syytteeseen törkeästä rahanpesusta, syyte on voitu tutkia ja P siitä tuomita.

Rangaistuksen määrääminen

24. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus P:n syyksi jäävästä rikoksesta on 11 kuukauden vankeusrangaistus. Käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla rangaistus voidaan määrätä ehdollisena käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenevin koeajoin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte avunannosta törkeisiin varkauksiin kohdissa 2, 4 ja 6 jätetään tutkimatta.

P tuomitaan hovioikeudessa hänen syykseen kohdassa 13 luetusta törkeästä rahanpesusta 11 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus on ehdollinen käräjäoikeuden tuomiolauselmasta ilmenevin koeajoin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko ja Tatu Leppänen. Esittelijä Kaisa Klinga.