KKO:2017:57

Pakottaminen
Rikokseen osallisuus Yllytys
Rikosten yhtyminen Lainkonkurrenssi Toissijaisuuslauseke

A oli uhkaamalla katkoa B:n sormet pakottanut B:n ryöstämään elintarvikeliikkeen. A tuomittiin yllytyksestä ryöstöön ja B ryöstöstä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin syyllistyneen myös pakottamiseen.

RL 5 luku 5 §
RL 25 luku 8 §
RL 31 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 17.9.2014 ja Turun hovioikeuden tuomio 4.3.2016 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Kimmo Valkiala ja kaksi lautamiestä sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Virpi Vuorinen ja Juha Suvanto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte pakottamisesta ja siihen liittyvä B:n korvausvaatimus hylätään ja että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä ja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyte ja asian käsittely alemmissa oikeuksissa

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle muun ohella syytekohdassa 1 rangaistusta pakottamisesta, kun tämä oli oikeudettomalla uhkauksella pakottanut B:n ryöstämään Siwa-myymälän uhkaamalla katkoa B:n sormet, jollei B onnistu hankkimaan A:lle rahaa. Lisäksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta syytekohdassa 3 yllytyksestä ryöstöön, kun tämä oli tahallaan taivuttanut edellä kuvatulla pakottamisella B:n tekemään ryöstön ja oli saanut B:ltä anastetun omaisuuden. Lisäksi syyttäjä on vaatinut syytekohdassa 2 B:lle rangaistusta ryöstöstä. Syytteen mukaan B oli uhkaamalla välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa pakottanut Siwan myyjän luovuttamaan kassasta rahaa, johon B:llä ei ollut laillista oikeutta.

2. Käräjäoikeus hylkäsi 17.9.2014 antamallaan tuomiolla A:han kohdistetut syytteet pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Käräjäoikeuden mukaan asiassa esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että A olisi menetellyt siten kuin syytteessä oli väitetty. Sen sijaan käräjäoikeus tuomitsi B:n syytekohdan 2 mukaisesti ryöstöstä.

3. Syyttäjän valituksesta hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja tuomitsi A:n pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Hovioikeus katsoi, ettei esitetyn selvityksen perusteella A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A syyllistynyt hänen syykseen luetun ryöstöön yllytyksen lisäksi myös syytekohdan 1 mukaiseen pakottamiseen.

Sovellettavat säännökset

5. Pakottamisesta tuomitaan rikoslain 25 luvun 8 §:n mukaan se, joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

6. Ryöstöstä tuomitaan rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan puolestaan se, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

7. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaan, joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä kuten tekijä.

Korkeimman oikeuden arviointi

8. Kuten edellä kohdassa 5 selostetusta rikoslain 25 luvun 8 §:n rangaistussäännöksestä ilmenee, pakottamisesta voidaan tuomita ainoastaan, mikäli teosta ei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Säännöksen esitöiden mukaan pakottamiskriminalisointi on yleissäännös, joka syrjäytyy aina, jos muualla laissa on säädetty ankarampi rangaistus (HE 94/1993 vp s. 111).

9. Edelleen säännöksen esitöiden mukaan pakottamisen on tapahduttava väkivallalla tai uhkauksella. Tunnusmerkistön kannalta olennaista on se, että painostuskeinolla voidaan vaikuttaa toisen tahtoon siten, että hän tekee tai sietää jotakin pakottajan tahtomaa tai tällaisen pakon vuoksi jättää tekemättä itse tahtomansa (HE 94/1993 vp s. 111). Myös ryöstön rangaistavuuden edellytyksiin kuuluu, että sen yhteydessä käytetään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhataan henkilöön kohdistuvalla väkivallalla, joka on tarkoitettu toteutettavaksi välittömästi teon yhteydessä. Jotta kysymyksessä olisi ryöstö, henkilöön kohdistuvan väkivallan tai tällaisen väkivallan välittömän uhan tulee liittyä anastusrikoksen tekemiseen tai omaisuuden luvattomaan käyttöön ottamiseen taikka säännöksessä tarkoitettuun pakottamiseen (HE 66/1988 vp s. 97).

10. Korkein oikeus toteaa, että sekä pakottamisen että rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen ryöstön tunnusmerkistöön siten sisältyy toisen oikeudeton pakottaminen väkivallalla tai muutoin rinnasteisella tavalla uhkaamalla. Tunnusmerkistöt ovat yhteneviä myös siltä osin, että teon tavoitteena on saada oikeudettomasti teon kohde tekemään tai luopumaan jostain vastoin tahtoaan. Silloin kun pakottaminen tapahtuu samalla teolla ja sillä tavoitellaan omaisuuden anastamista tai luvatonta käyttöönottoa, pakottamisen katsotaan sisältyvän ankarammin rangaistavaan ryöstöön (ks. KKO 1978 II 114).

11. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2014:7 (kohta 49) todennut, että arvioitaessa sitä, ovatko rikokset keskenään lainkonkurrenssissa, voidaan käsillä olevan tapauksen tosiseikat ja niiden kriminalisointien suojelukohteet ottaa huomioon. Esimerkiksi tilanteissa, joissa rikokset kohdistuvat eri henkilöihin, tekijä voidaan tuomita samalla teolla toteutetuista eri rikostunnusmerkistöistä, vaikka toisessa rikostunnusmerkistössä on ollut toissijaisuuslauseke (ks. KKO 2003:115).

12. Nyt käsillä olevassa asiassa on edellä kohdassa 1 selostetulla tavalla kysymys teosta, jonka osalta A:lle on ensinnäkin syytekohdan 1 mukaisesti vaadittu rangaistusta pakottamisesta A:n B:hen kohdistamasta väkivallalla uhkaamisesta, jonka tarkoituksena on ollut saada B suorittamaan Siwa-myymälän ryöstö. Toiseksi kyse on syytekohdan 3 mukaisen ryöstöön yllytyksen osalta A:n samoin B:hen kohdistamasta yllytyksestä suorittaa ryöstö, joka syyksi luetun teonkuvauksen mukaan on toteutettu syytekohdan 1 mukaisella pakottamisella ja tarkoituksin saada anastettu omaisuus itselleen. Se, että rikokset on toteutettu samalla teolla ja yhtenevin tarkoituksin anastaa omaisuutta, puhuu sen puolesta, että teko tulisi tässä tapauksessa lukea syyksi vain yllytyksenä ryöstöön.

13. Toisaalta syytekohdan 1 mukainen pakottaminen on kohdistunut nimenomaisesti B:hen ja loukannut hänen vapauttaan, kun taas yllytys ryöstöön on kohdistunut B:hen vain välillisesti, ryöstön varsinaisen kohteen ollessa SIWA-myymälä, sen henkilökunta ja omaisuus. Ryöstöön yllyttämisellä loukatun oikeushyvän haltijana on siten ollut eri taho kuin pakottamisessa. Tunnusmerkistöissä on myös osaksi eri suojelukohde, kun ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan vapauden lisäksi varallisuutta (HE 66/1988 vp s. 93). Korkein oikeus katsookin edellä mainituilla perusteilla, ettei A:n B:hen kohdistama pakottaminen sisälly yllytykseen ryöstöön.

14. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että tässä tapauksessa pakottamisen ei voida katsoa olevan lainkonkurrenssissa ryöstöön yllytyksen kanssa ja että A:n syyksi on luettava ryöstöön yllytyksen lisäksi myös pakottaminen, kuten hovioikeuskin on tehnyt. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä vankeusrangaistusta ei siten ole aihetta alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Kaira Gardemeister.