Rovaniemen HO 19.01.2009 43

Törkeä ampuma-aserikos ampuma-ase aseen osa, valmistaminen tarkastuttaminen liiketoimintakielto hallussapito

Asianumero:   RHO:2009:4

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Syyttäjä on muun ohella vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta seuraavasti:

1. Törkeä ampuma-aserikos 12.4.2002 – 18.2.2004

B ja A ovat 12.4.2002 – 18.2.2004 yhdessä ampuma-aselain vastaisesti

  • hankkineet 12.4.2002 ja 7.5.2003 pidetyistä puolustusvoimien huutokaupoista yhteensä ainakin 2 103 pikakiväärin, konepistoolin, pistoolin, kiväärin ja ainakin 12 Madsen -merkkisen kaliiperiltaan 20 millimetrin tykin piippua sekä ainakin 247 mainittujen asetyyppien sulkulaitetta ja kuljettaneet ne säilytettäviksi B:n käytettävissä olleisiin tiloihin, vaikka B:llä ei ole ollut kyseisten aseen osien hallussapitoon oikeuttavaa lupaa,
  • kaupallisessa tarkoituksessa vuosina 2002 – 2004 valmistaneet ainakin 106 Lahti L-35-pistoolia, viisi M/39-kivääriä sekä 12 M/31-konepistoolia, vaikka heillä kummallakaan ei ollut ollut ampuma-aseiden valmistamiseen oikeuttavaa lupaa,
  • laiminlyöneet myyntiä varten vuosina 2002 – 2004 valmistettujen tai korjattujen 74:n Lahti L-35-pistoolin, kymmenen M/31-konepistoolin sekä viiden M/39-kiväärin tarkastuttamisen ampuma-aselain 110 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla sekä pitäneet niitä kaupan.

Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä ampuma-aseita ja aseen osia. Ampuma-aseista ainakin neljä on ollut sarjatulitoimisia. Lisäksi rikoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja se on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

A ja B on tuomittava yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä myymiensä Lahti L-35-pistoolien osalta 37 000 euroa , deaktivoitujen Dektjarev DP 27-pikakiväärien osalta 10 000 euroa, M/31-konepistoolien osalta 16 350 euroa ja M/39-kiväärien osalta 1 600 euroa, yhteensä 64 950 euroa.

3. Törkeä ampuma-aserikos 12.4.2002 – 18.2.2004

B on 12.4.2002 – 18.2.2004 ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan Maxim-konekivääriä, Scorpion-konepistoolia, M/44-konepistoolia, MG 15-konekivääriä, kahta MP38-konepistoolia, kahta M/31-konepistoolia, AR 15-kivääriä ja siihen kuuluvaa ampumalaitetta, Browning-pistoolia, Maxim-konekiväärin viittä piippua ja kahta sulkulaitetta, Bofors-merkkisen ilmatorjuntatykin piippua, singon 55 S 55:n putkea, 15 Lahti L-35-pistoolin sulkulaitetta ja 12 piippua, kahta Jatimatic-konepistoolin piippua, RPD -merkkisen konekiväärin piippua, 80 konepistoolin piippua, 243:a kiväärillä ammuttavaa panssarin lävistämiseen suunniteltua ja valmistettua sekä neljää räjähtävällä ammuksella varustettua patruunaa, vaikka hänellä ei ollut ollut niiden hallussapitoon oikeuttavia lupia.

Sen varalta, ettei kaikkia syytteessä tarkoitettuja ampuma-aseita katsota aseiksi, on niiden kohdalla kysymys aseen osista, joiden hallussapitoon B:llä ei ole ollut oikeutta.

Rikoksen kohteena on ollut muun muassa kolme sarjatuliasetta. Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

A:n vastaus

A on kiistänyt kohdan 1 syytteen. Hän oli yhdessä B:n kanssa laillisesti hankkinut puolustusvoimien huutokaupasta aseiden osia, jotka oli varastoitu B:n tiloihin. Hänellä ei ollut ollut mitään syytä epäillä, että asekeräilijänä ja aseseppänä toimineen B:n lupa-asioissa olisi ollut epäselvyyksiä. Aseiden myynti oli tapahtunut laillisesti A:n omistaman aseliikkeen kautta. Aseiden tarkastamisvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty, koska kysymys oli ollut sellaisista keräilyaseista, joita ei tarvinnut tarkastuttaa. Kysymys ei ollut ollut aseiden valmistamisesta, vaan valmiista osista kootuista aseista.

B:n vastaus

B on kiistänyt kohdan 1 ja kohdan 3 syytteen. Hänellä oli ollut hallussapitolupiensa perusteella oikeus syytteessä tarkoitettujen aseen osien hankkimiseen ja hallussapitoon. Kohdassa 3 tarkoitetuista aseista suuri osa oli ollut deaktivoituja tai ampumakelvottomia. Lahti-pistoolien kohdalla kysymys oli ollut aseiden kokoamisesta, ei valmistamisesta. B ei ollut myynyt toimintakuntoisia aseita. Hän oli ainoastaan toimittanut ne A:lle, joka oli markkinoinut ja toimittanut ne asiakkaille. B ei ollut ollut elinkeinonharjoittaja eikä hän ollut myynyt toimintakuntoisia aseita, joten hänen velvollisuutenaan ei ollut ollut tarkastuttaa toimintakuntoisia aseita. Kysymys oli lisäksi ollut keräilyaseista, joita ei tarvinnut tarkastaa.

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut

Kohta 1

Vaikka Lahti-pistooli on valmistettu joukkotuotannossa ja suunniteltu sotilaskäyttöön, jolloin sen osat on tarkoitettu ilmeisen helposti vaihdettaviksi, ei sillä seikalla ole ratkaisevaa merkitystä. Tämä ominaisuus ei välttämättä tee näitä aseita niin käyttöturvallisiksi kuin C.I.P.-sopimus edellyttää yksityishenkilöille myytävien aseiden kohdalla. Tässä tapauksessa niin sanotussa uustuotannossa valmistetut luistit on liitetty niitä vailla oleviin aseisiin. Kysymys on uuden olennaisen osan liittämisestä aseeseen. Toimenpiteen myötä ampumakelvottomasta aseesta on tullut toimintakuntoinen. Sillä ei ole oikeudellista merkitystä, että osien liittäminen toisiinsa on ollut teknillisesti ilmeisen helppoa. Näissä olosuhteissa aseen ampumakuntoon saattaminen on tarkastusasetuksen tarkoittamassa mielessä aseen valmistamista, ottaen huomioon asetuksen 12 §:n määrittelyn tarkastuksen vaativasta aseesta. Joka tapauksessa kysymys on ollut ainakin sellaisesta ampuma-aselain tarkoittamasta aseen korjaamisesta, joka edellyttää aseen tarkastamista. Aseeseen on liitetty uusi olennainen osa aiemmin rikkoutuneen tilalle.

Tarkastuttamisvelvollisuuden tarkoitus on ennakolta estää käyttäjilleen vaarallisten aseiden luovuttaminen. Tämän vuoksi velvollisuuden laiminlyöntiä arvioitaessa ei ole olennaista merkitystä vasta luovutuksen jälkeen tehdyillä havainnoilla aseen mahdollisesta vaarallisuudesta. Tähän asiaan liittyneet tarkastukset kuitenkin puoltavat asetarkastusviranomaisten näkemystä siitä, että myös keräilyllisesti arvokkaiden aseiden käyttöturvallisuudesta tulee pitää huolta. Laista ei löydy tukea sille, että asekeräilyä harrastavan henkilön turvallisuutta ei aseiden käyttötilanteissa olisi haluttu suojella samalla tavalla kuin muun aseharrastajan. Henkeen ja terveyteen liittyvä oikeushyvä tulee asettaa keräilyaseeseen liittyvän taloudellisen oikeushyvän edelle.

A on ollut aseliikkeen vastuuhenkilö. Hän on tiennyt aseiden alkuperän. Hän on huolehtinut Lahti-pistoolien luovutuksesta ja markkinoinnista. Hän on myynyt aseet tietoisena viranomaisen käsityksestä niiden tarkastuttamisesta. Näin menetellessään A on ottanut tietoisen riskin siitä, että lain edellyttämä tarkastusvelvollisuus ei toteudu. Tällä on merkitystä hänen syyllisyyttään ja menettelyn suunnitelmallisuutta arvioitaessa.

A on aseliikkeen vastuuhenkilönä myynyt kohdassa 1 tarkoitetut ampumakuntoiset kymmenen M/31-konepistoolia ja viisi M/39-kivääriä. Aseet on valmistettu puolustusvoimien huutokaupasta ostetuista osista. Kysymys ei ole ollut alkuperäisistä aseyksilöistä. Aseet on valmistettu vasta huutokauppojen jälkeen eri aseista peräisin olevista osista. Näitäkään aseita ei ole lain tarkoittamalla tavalla tarkastettu.

A on aseliikkeen puolesta sen vastuuhenkilönä hankkinut suuren määrän aseen osia yhdessä B:n kanssa. Osat on säilytetty B:n tiloissa, vaikka B:llä ei ole ollut oikeutta osien hallussapitoon. Lisäksi A on yhdessä B:n kanssa valmistanut näistä osista kaupallisessa tarkoituksessa 106 Lahti-pistoolia, viisi M/39-kivääriä sekä 12 M/31-konepistoolia, vaikka heillä kummallakaan ei ole ollut aseiden valmistamiseen oikeuttavaa lupaa.

A:n ja B:n yhdessä saaman hyödyn määräksi on arvioitu 43 430 euroa. Vaikka aseliikkeen toiminta on kaiken kaikkiaan ollut taloudellisesti kannattamatonta ja liike on ajautunut konkurssiin, on liike joka tapauksessa hyötynyt taloudellisesti A:n lainvastaisesta menettelystä.

Edellä kerrotulla menettelyllään A on rikkonut ampuma-aselain säännöksiä. Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä ampuma-aseen osia ampuma-aseita, joista neljä on ollut sarjatulitoimisia. Rikoksella on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja teko on tehty erityisen suunnitelmallisesti ase-elinkeinon yhteydessä. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

B on yhdessä A:n edustaman aseliikkeen kanssa hankkinut suuren määrän aseen osia, joita on säilytetty hänen tiloissaan. Osista B on kaupallisessa tarkoituksessa valmistanut 106 Lahti-pistoolia, viisi M/39-kivääriä ja 12 M/39-konepistoolia. Osa aseista on aseliikkeen toimesta myyty ja B on saanut niistä korvauksen. B:llä ei ole ollut lupaa harjoittaa asealan elinkeinoa. Nämä olosuhteet osoittavat, ettei osia ole hankittu B:n väittämällä tavalla asekeräilyn perusteella. Näissä olosuhteissa B on hankkimalla ja pitämällä hallussaan aseiden osia rikkonut ampuma-aselain säännöksiä. Rikoksen kohteena on ollut suuri määrä ampuma-aseita ja niiden osia. Ampuma-aseista neljä on ollut sarjatuliaseita. Lisäksi rikoksella on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja se on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

B:n ei ole osoitettu olleen osallisena aseiden tarkastamatta jättämiseen. Koska häntä ei voida pitää A:n tekijäkumppanina, tulee häntä koskeva syyte tarkastusvelvollisuuden laiminlyömisestä hylätä.

Kohta 3

Syytteessä tarkoitetut esineet ovat olleet B:n hallussa. B:llä on ollut luvat useisiin erityyppisiin ampuma-aseisiin. Hän on myös tehnyt hakemuksen asekeräilylupaa varten. B ei ole ollut ampuma-aselain 60 §:n tarkoittama asekeräilijä, jonka tulee osille erillistä lupaa hankkimatta pitää tiedostoa hankkimistaan ja hallussa pitämistään aseen osista.

Asiassa on vallinnut erimielisyyttä ampuma-aselain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan lainsäännöksen tulkinnasta sen osalta, kuinka monen osan hallussapitäminen on sallittua. B on pitänyt hallussaan 80 konepistoolin piippua. Hänellä on ollut hallussapitolupa vastaavista osista kootuille viidelle konepistoolille. Rajan asettaminen sille, minkälaista määrää kussakin tapauksessa voidaan pitää hyväksyttävänä, on hankalaa. Tämän laintulkintatilanteen käräjäoikeus on tulkinnut syytettynä olevan B:n eduksi ja katsoo, että B:llä on ollut hyväksyttävä syy pitää konepistoolin piiput hallussaan eikä hän ole niitä hallussa pitämällä rikkonut ampuma-aselain säännöksiä.

Aseiden hallussapidon osalta on ratkaisun lähtökohdaksi otettu, että hallussapitolupa on asekohtainen. Lupa oikeuttaa pitämään hallussa vain luvan tarkoittamaa aseyksilöä eikä sen perusteella voida pitää hallussa muita toimintakuntoisia aseita. Aseiden ja niiden osien toimintakuntoisuuden osalta on esitetty todistelua, joka on ollut osittain ristiriitaista. Käräjäoikeus on päätynyt sille tarjotun näytön perusteella seuraavanlaisiin lopputuloksiin.

Maxim-konekivääri on ollut toimintakuntoinen sekä piipun että lukkolaitteen osalta. Aseen osista on koottu uusi ampuma-ase. B:llä ei ole ollut hallussapitolupaa kyseiselle aseelle.

M/44-konepistoolin osat ovat olleet toimintakuntoisia ja ase on ollut helposti toimintakuntoon saatettavissa. Kysymys on luvanvaraisesta aseesta.

Singon 55 S 55 putki on ollut toimintakuntoinen eikä B:llä ole lupaa kyseisellä asetyypille. Kysymys on luvanvaraisesta aseen osasta, jonka hallussapitoon B:llä ei ole ollut lupaa.

MG-15-konekiväärin osat muodostavat edelleen toiminnalliset kokonaisuudet eikä asetta ole deaktivoitu.
AR-kiväärin osat ovat olleet aseeksi koottuna B:n hallussa. Hän on ilmoittanut aseen kuuluneen hänen keräilysuunnitelmaansa, eikä kysymys ole siten hänen muihin aseisiinsa tarkoitetuista aseen osista. Hänellä ei ole ollut lupaa tämän aseen hallussapitämiseen.

AR-kivääriin kuuluva ampuma-laite on merkinantopistooliin verrattava luvan vaativa ampuma-ase. B:llä ei ole ollut lupaa ampumalaitteen hallussapitoon.

Browning-pistoolin osalta B on ilmoittanut, ettei hänellä tuolloin ole ollut hallussaan vastaavaa 9 mm kaliiperin pistoolia. Asetta hallussapitäessään B on rikkonut ampuma-aselain säännöksiä.

Bofors tykin piippu on toimivana kokonaisuutena pidettävä aseen osa eikä B:llä ole vastaavista aseen osista kootun aseen hallussapitolupaa.

B:n hallussaan pitämät Lahti-pistoolin ja L/S-pikakiväärin sulkulaitteet ja Lahti-pistoolin piiput ovat olleet C:n omistamia B:n ottaessa osat messuilta poiskuljetusta ja säilytystä varten. Aseen osien kuljettaminen ja säilyttäminen on niiden hallussapitoa. B:llä on ollut hallussapitolupa pikakiväärille sekä pistoolille, mutta hänellä ei ole ollut hallussaan vastaavan kaliiperin pistoolia.

Panssarin lävistämiseen tarkoitetut patruunat ovat ampuma-aselain 10 §:n tarkoittamia erityisen vaarallisia patruunoita. B on ilmoittanut hankkineensa patruunat ennen nykyisen ampuma-aselain voimaantuloa, mutta hän ei ole hankkinut tarvittavaa ampumatarvikelupaa kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta ja on siten ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan erityisen vaarallisia patruunoita.

Muiden syytteissä tarkoitettujen aseiden osalta B:n ei ole näytetty toimineen ampuma-aselain vastaisesti.

B:n syyksi on jäänyt, että hän on ampuma-aselain säännösten vastaisesti pitänyt hallussaan Maxim-konekivääriä, M/44-konepistoolia, singon putkea, MG-15 konekivääriä, Browning-pistoolia, AR-kivääriä ja siihen liitettyä ampumalaitetta, 15 Lahti-pistoolin sulkulaitetta ja 12 piippua, Bofors-tykin piippua, neljää räjähtävällä ammuksella varustettua patruunaa sekä 243 erityisen vaarallista patruunaa. Rikoksen kohteena on ollut muun muassa kolme sarjatuliasetta. Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Menettelyllään B on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus on tuominnut A:n kohdassa 1 ja 11 törkeästä ampuma-aserikoksesta, kohdassa 14 törkeästä velallisen petoksesta ja kohdassa 15 törkeästä kavalluksesta yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi A määrättiin liiketoimintakieltoon, joka alkaa käräjäoikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 15.6.2011.

Käräjäoikeus on tuominnut B:n kohdassa 1 ja 3 törkeästä ampuma-aserikoksesta ja kohdassa 7 räjähderikoksesta yhteiseen 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A ja B tuomittiin yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 43 430 euroa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että B tuomitaan kohdassa 1 törkeästä ampuma-aserikoksesta rangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti myös aseiden tarkastuttamisen laiminlyömisestä sekä tarkastamattomien aseiden pitämisestä kaupan yhdessä A:n kanssa. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että B tuomitaan vähintään yhden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Syyttäjä on lausunut, että B:llä oli ollut selonottovelvollisuus siitä, oliko hänen valmistamilleen tai korjaamilleen ampuma-aseille tehty ampuma-aselain 110 §:n mukainen tarkastus ennen niiden luovuttamista kuluttajille. Välinpitämättömyys tarkastuksen suhteen täytti tahallisuusvastuun edellytykset. B ja A olivat päättäneet yhdessä aseen osien ostamisesta, rahoittaneet yhdessä niiden ostamisen, kuljettaneet osat yhdessä B:n luo ja päättäneet yhdessä, että B valmisti osista myyntiä varten ampuma-aseita, jotka A:n yritys markkinoisi kuluttajille. Sekä B että A olivat olleet vastuussa käyttöturvallisuustarkastuksen suorittamisesta ja olivat yhdessä laiminlyöneet sen suorittamisen.

A:n valitus

A on vaatinut, että kohtien 1 ja 11 syytteet törkeästä ampuma-aserikoksesta, kohdan 14 syyte törkeästä velallisen petoksesta ja kohdan 15 syyte törkeästä kavalluksesta sekä kohtaan 15 liittyvät D:n korvausvaatimukset hylätään. A on lisäksi vaatinut, että liiketoimintakieltoa koskeva vaatimus hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta maksaa valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 43 430 euroa ja että hänen omaisuuteensa kohdistunut vakuustakavarikko kumotaan. A on vielä vaatinut, että takavarikot välittömästi kumotaan ja häneltä takavarikoitu omaisuus palautetaan hänelle.

A on toissijaisesti selittänyt syyllistyneensä kohdissa 1 ja 11 vain ampuma-aserikokseen, kohdassa 14 vain velallisrikkomukseen ja kohdassa 15 vain kavallukseen ja vaatinut, että syytteet enemmälti hylätään, että vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi tai että rangaistusta ainakin alennetaan. A on myös vaatinut, että hänen valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä maksettavaksi tuomittua korvausta ainakin kohtuullistetaan ja että liiketoimintakielto määrätään täytäntöönpanokieltopäätöksen mukaisesti rajoitettuna tai että se määrätään enintään kolmen vuoden mittaiseksi.

A on lausunut kohdan 1 osalta, että aseen osat oli hankittu laillisesti puolustusvoimien järjestämästä huutokaupasta kaupallisessa tarkoituksessa. Kysymys oli ollut luvallisesti hankittujen aseiden kokoamisesta eikä uuden aseen valmistamisesta, uuden osan liittämisestä aseeseen tai aseen korjaamisesta tai muustakaan tarkastuttamisvelvollisuuden alaisesta aseen työstämisestä. Lisäksi aseet olivat olleet keräilyaseita, joita ei tarvinnut tarkastaa. Kaikki aseet oli luovutettu henkilöille, joilla oli ollut lupa hankkia kyseinen ase. Poliisi oli myöntänyt aseiden ostajille ostoluvat ja hallussapitoluvat ja siten hyväksynyt aseet tietoisena siitä, ettei niitä ollut tarkastettu. Aseiden varastointi B:n luona oli ollut tilapäistä. Hän oli olettanut B:n lupien olevan kunnossa, mutta luvanhaltija sai muutenkin tilapäisesti varastoida aseita. Kysymys ei ollut ollut lain tarkoittamasta suuresta määrästä vaaralliseksi luokiteltavia ampuma-aseita tai osia.

Asiassa ei ollut edellytyksiä liiketoimintakiellon määräämiselle. A:n yritystoiminta ei ollut vahingoittanut muiden liiketoimintaa tai taloudellisia olosuhteita olennaisesti tai ollut vaaraksi normaalille liike-elämälle. Taloudellisen hyödyn tuomitseminen valtiolle oli A:n kannalta kokonaisuutena ajatellen kohtuutonta. Seuraamusharkinnassa tuli huomioida, että A oli harjoittanut luvanvaraista asealan liiketoimintaa ja noudattanut lupamääräyksiä. Hänellä ei ollut ollut rikollista tarkoitusta. Syytteet johtuivat osittain lupaviranomaisten myöntämien aseiden hallussapitolupien määräysten jälkikäteisestä tulkinnasta.

B:n valitus

B on vaatinut, että kohtien 1 ja 3 syytteet törkeästä ampuma-aserikoksesta hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta maksaa valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 43 430 euroa ja että häneltä kohdan 3 osalta takavarikoitua omaisuutta ei tuomita valtiolle menetetyksi. B on toissijaisesti vaatinut, että vankeusrangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

B on lausunut kohdan 1 osalta, että luistien liittämistä Lahti-pistooleihin ei voitu katsoa aseen valmistamiseksi. Kysymys oli ollut teollisesti valmistettujen aseiden kokoamisesta. Hän ei ollut liittänyt aseeseen uutta olennaista osaa, vaan koonnut jo aiemmin aseessa olleet osat yhteen. Kokoaminen ei ollut vaatinut mekaanista työstämistä. Luistien vaihtaminen teki Lahti-pistoolista turvallisemman kuin alkuperäisellä luistilla varustetut pistoolit. Tarkastuttamisvelvollisuuden tarkoituksena oli lisätä valmistettavien aseiden turvallisuutta. Vanhojen aseiden turvallisuutta ei kuitenkaan voinut lisätä. Viranomaiskäytännössä Lahti-pistoolit oli hyväksytty keräilyaseiksi eikä niitä ollut vaadittu tarkastettavaksi. B:llä oli asekeräilijänä ollut oikeus hankkia ja pitää hallussaan syytteessä tarkoitettuja aseen osia. Hän oli hankkinut osat harrastustaan varten. Hän ei ollut ollut asiassa varsinaisen toimijan asemassa eikä hän ollut saanut toiminnastaan voittoa, joten rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus tuli hylätä.

B on lausunut kohdan 3 osalta, että osa aseista oli ollut deaktivoituja ja ampumakelvottomia eikä osaa niistä voitu katsoa aseiksi ollenkaan. Osa syytteessä mainituista aseista oli sellaisia, että hänellä oli ollut lupa niitä vastaaviin aseisiin.

Syyttäjän vastaus A:n ja B:n valituksiin

Syyttäjä on vaatinut, että A:n ja B:n valitukset hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli esitettyjen vaatimusten osalta oikea.

B:n vastaus syyttäjän valitukseen

B on vaatinut, että valitus hylätään.

B on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli oikea siltä osin kuin hänen ei ollut katsottu olleen vastuussa aseiden tarkastuttamisvelvollisuuden laiminlyömisestä ja tarkastamattomien aseiden pitämisestä kaupan. Varsinaisen taloudellisen toiminnan harjoittaja ja aseiden markkinoija oli ollut A. Syytekohdassa 1 tarkoitettuja aseita ei olisi tarvinnut tarkastuttaa. Hän ei ollut ollut ampuma-aselain 110 §:ssä tarkoitettu aseen korjaaja tai valmistaja. Hänellä ei ollut ollut erityistä velvollisuutta ottaa selvää aseiden tarkastamisesta. Kysymys oli hänen osaltaan varsin lievistä teoista, joten ehdoton vankeusrangaistus olisi kohtuuttoman ankara.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kohta 1

Valmistaminen

Asiassa on selvitetty, että A ja B ovat A:n ase-elinkeinoluvan nojalla laillisesti ostaneet kohdassa 1 tarkoitetut aseiden osat kahdesta puolustusvoimien huutokaupasta. Kummallakaan ei kuitenkaan ole ollut lupaa valmistaa ampuma-aseita. Hovioikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, mitä aseen valmistamisella tarkoitetaan tilanteessa, jossa aseet kootaan laillisesti ostetuista osista.

Ampuma-aselain 18 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan luvanvaraista on ampuma-aseiden ja aseen osien valmistaminen sekä ampuma-aseiden ja aseen osien korjaaminen ja muuntaminen. Ampuma-aselain 101 §:n 1 momentin 1 kohdan (601/2001) mukaan ampuma-aserikoksesta on tuomittava muun muassa se, joka lain vastaisesti tahallaan valmistaa taikka pitää kaupan, hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Laissa tai sen esitöissä ei ole tarkemmin määritelty mitä ampuma-aseen valmistamisella tarkoitetaan. Euroopan neuvoston aseiden hankinnasta ja hallussapidon valvonnasta antamassa direktiivissä (91/477/ETY), jonka täytäntöönpanemiseksi edellä mainittu laki on säädetty, ei ole kyseistä määritelmää. Lakia säädettäessä huomioon otetussa Schengenin yleissopimuksessakaan ei ole määritelty, mitä valmistamisella tarkoitetaan.

Hovioikeudessa kuullut todistajat ovat olleet erimielisiä siitä, mitä on pidettävä ampuma-aseen valmistamisena. Todistaja E:n ja todistaja F:n mukaan ase voitiin valmistaa vain kerran. E:n mukaan aseen valmistamisena oli pidettävä aseen osien sovittamista ensimmäisen kerran yhteen. Valmistettua asetta voitiin myöhemmin korjata. Todistajat G ja H olivat sitä mieltä, että valmistamisella tarkoitettiin myös aseen kokoamista osista tilanteessa, jossa oli ostettu aseen osia eikä kokonaista aseyksilöä osina. H:n mukaan ampuma-asetta ei ollut enää olemassa sen jälkeen, kun ase oli purettu osiin ja myyty osina eteenpäin. Todistaja I:n ja todistaja J:n mukaan oli kysymys pelkästään aseen kokoamisesta eikä valmistamisesta, jos valmiita ja numerotarkkoja aseen osia koottiin yhteen aseeksi.

Asiassa on riidatonta, että puolustusvoimien huutokaupoissa myyntierät olivat koostuneet lavallisista tavaraa. A:n ja B:n ostamat myyntierät olivat käsittäneet syytteessä tarkoitettujen Lahti-pistoolien kaikki osat. A:n ja B:n kertomuksista ilmenee, että heille oli vasta osien ostamisen jälkeen selvinnyt, että heidän ostamansa myyntierät olivat sisältäneet Lahti-pistoolien numerotarkat osat. Asiassa on edelleen selvitetty, että kysymyksessä olevat Lahti-pistoolien numerotarkat osat olivat olleet aiemmin puolustusvoimien toimesta koottuna yhteen aseyksilöinä. Aseiden piiput tosin oli tehty sarjatuotantona puolustusvoimien tilauksesta keskenään vaihtokelpoisiksi. Lahti-pistoolien luisteissa esiintyneiden heikkouksien vuoksi Valmet Oy oli puolustusvoimien tilauksesta vuonna 1979 valmistanut uudet luistit, jotka oli tarkoitettu kyseisiä Lahti-pistooleja varten, jos ne joskus kootaan uudelleen käyttöä varten. Kaikki aseen osat olivat siis olleet valmiina viimeistään vuonna 1979 ja aseen osat olivat olleet numeroitujen aseen osien osalta koossa aseyksilöinä ennen kuin A ja B olivat koonneet ne uudestaan vuosien 2002 ja 2004 välisenä aikana.

Laissa ei ole määritelty, mitä aseen valmistamisella tässä tilanteessa tarkoitetaan. G:n ja H:n kertomuksista ilmenee, että viranomaiset noudattavat vakiintuneesti omaa tulkintaansa valmistamisesta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rikostunnusmerkistön täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta. Rikoslain 3 luvun 1 §:n perusteella rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kun ampuma-aselain sisältö ei aseen valmistamisen osalta ole yksiselitteinen ja tarkkarajainen, A:n ja B:n menettelyn rangaistavuutta ja rikosvastuuta ei voida tässä epäselvässä tilanteessa perustaa laajentavaan laintulkintaan tai analogiapäättelyyn. Näin ollen syyte Lahti-pistoolien valmistamisen osalta on hylättävä.

M/39-kiväärien ja M/31-konepistoolien osalta hovioikeus toteaa, että kyseiset aseet eivät ole koskaan aiemmin olleet tässä nimenomaisessa kokoonpanossa koottuna. A ja B ovat ostaneet suuren määrän tällaisten aseiden osia ja valmistaneet niistä käräjäoikeuden lausumalla tavalla lainvastaisesti aseita.

Tarkastuttaminen

Ampuma-aselain 110 §:n 1 momentin mukaan myyntiä varten valmistetut, korjatut, Suomeen siirretyt ja tuodut ampuma-aseet ja patruunat on ennen kauppaan laskemista tai muuta luovuttamista tarkastutettava niiden käyttöturvallisuuden toteamiseksi siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Tarkastuttamisvelvollisuus ei koske sellaisia keräilyllisesti arvokkaita ampuma-aseita ja patruunoita, jotka valmistetaan, korjataan taikka siirretään tai tuodaan Suomeen museossa tai kokoelmassa pitämistä varten.

Kirjallisena todisteena esitetystä Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 13.9.2004 ilmenee, että nyt kysymyksessä olevia Lahti-pistooleita voitiin pitää keräilykohteina, mutta ei välttämättä laajempaa arvostusta omaavina arvokkaina keräilykohteina. Sen sijaan Valmet Oy:n vuonna 1985 valmistama Lahti-pistoolin 50-vuotisjuhlamalli oli kuitenkin erittäin harvinainen ja arvokas keräilykohde. Todistajat I, J, G, E ja F ovat hovioikeudessa kertoneet, että Lahti-pistooli oli aina keräilyllisesti arvokas ase ja sen ensisijainen hankkimistarkoitus oli yleensä keräily. Todistaja J:n kertomuksesta ilmenee, että Valmet Oy:n vuonna 1985 valmistamaa 100 kappaleen erää Lahti-pistoolin juhlamallia, jossa oli käytetty vuoden 1979 luistimallia, ei ollut tarkastettu. Edellä todetuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että ostaja hankkii Lahti-pistoolin ennen muuta sen vuoksi, että se on keräilyllisesti arvokas sodan aikainen ase.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 23.9.2004 mukaan todennäköisesti ennen vuotta 1930 valmistunut M/28-sotilaskivääri oli mahdollisesti keräilyllisesti arvokas ampuma-ase. Myös M/31-konepistoolit ja M/39-kiväärit on valmistettu ennen sotia. Koska muuta ei ole näytetty, hovioikeus katsoo myös M/31-konepistoolien ja M/39-kiväärien osalta, että kysymyksessä ovat keräilyllisesti arvokkaat sodan aikaiset aseet.

Keräilyllisesti arvokkaita aseita ei tarvitse tarkastuttaa ennen niiden myyntiä, jos ne on myyty museossa tai kokoelmassa pitämistä varten. Museossa tai kokoelmassa pitämisellä lienee tarkoitettu vapauttaa tarkastuttamisvelvollisuudesta vain sellaiset aseet, joilla ei saa ampua (KM 1986:21 s. 43). Tämä ajatus ei ilmene ampuma-aselaista. Yleiskielen mukaan kokoelma muodostuu jo yhdestä keräilytarkoituksessa hankitusta esineestä. Koska ampuma-aseen myyjä ei ampuma-aselain 113 §:n salassapitosäännöksestä johtuen edes näe, mihin tarkoitukseen ampuma-aseen hankkimislupa on myönnetty, hovioikeus rikoslain 3 luvun 1 §:n nojalla katsoo, että edellä mainittuja keräilyllisesti arvokkaita aseita ei ole ollut velvollisuutta tarkastuttaa. Syyte hylätään tarkastuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin osalta.

Hallussapito ja säilyttäminen

Syyttäjä on luopunut vaatimasta rangaistusta 12 Madsen-merkkisen kaliiperiltaan 20 mm:n tykin piipun hallussapidosta.

Ampuma-aselain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla luvanvaraista ei ole sellaisten aseen osien hankkiminen, joiden hankkijalla tai hallussapitäjällä on oikeus kyseisiä aseen osia vastaavista aseen osista kootun ampuma-aseen hallussapitoon. Laissa ei rajoiteta sitä, kuinka suurta määrää luvan mukaisen aseen osia luvanhaltija saa pitää hallussaan. B:llä on ollut lupa syytteessä tarkoitetuille asetyypeille. Tällä perusteella hänellä on ollut oikeus pitää hallussaan ja säilyttää syytteessä tarkoitettuja aseen osia.

B:n osallisuus

Rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Tekijävastuun on katsottu edellyttävän yhdessä tekemistä ja yhteisymmärrystä. A:lla ja B:llä on ollut selkeä työnjako aseen osien hankinnassa, säilyttämisessä, kokoamisessa ja myymisessä. Molempien osuus on ollut teon toteuttamisen kannalta tärkeä ja heidän on katsottava toimineen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Edellä todetuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että myös B on tuomittava tekijänä.

Syyksilukeminen

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo näytetyksi, että A ja B ovat 12.4.2002 ja 18.2.2004 välisenä aikana yhdessä ja yksissä tuumin kaupallisessa tarkoituksessa valmistaneet viisi M/39-kivääriä ja 12 M/31-konepistoolia, vaikka heillä ei ole ollut aseiden valmistamiseen oikeuttavaa lupaa. Rikoksen kohteena on ollut viisi M/39-kivääriä ja 12 M/31-konepistoolia eli suuri määrä ampuma-aseita sekä aseen osia. Näistä aseista neljä M/31-konepistoolia ovat olleet erityisen vaarallisia sarjatuliaseita. Ampuma-aserikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Kohta 3

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut Maxim-konekiväärin, M/44-konepistoolin, singon 55 S 55 putken, MG 15-konekiväärin, AR-kiväärin, Browning-pistoolin, Bofors-tykin piipun, neljän räjähtävällä ammuksella varustetun patruunan ja 243 erityisen vaarallisen patruunan osalta. 15 Lahti-pistoolin sulkulaitteen ja 12 Lahti-pistoolin piipun osalta hovioikeus toteaa, että kirjallisena todisteena esitetyistä B:n hallussapitoluvista ilmenee, että hänellä on ollut luvat vastaaviin pistooleihin. Syyte on hylättävä tältä osin.

Maxim-konekiväärin on näytetty olleen sarjatuliase. Sen sijaan MG 15-konekiväärin ja M/44-konepistoolin osalta on jäänyt näyttämättä, että kyseiset aseet olisivat esitetyssä kunnossa sarjatulitoimisia. Niistä on puuttunut osia, niihin on tehty deaktivointitoimenpiteitä ja ne ovat osin olleet huonokuntoisia. B:llä on ollut useita lupia sarjatuliaseille ja erittäin vaarallisille aseille. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei B:n menettelyä ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, vaan hän on syyllistynyt menettelyllään ampuma-aserikokseen.

Seuraamusharkinta

A:n syyksi on hovioikeudessa kohdassa 11 luettu törkeän ampuma-aserikoksen sijasta ampuma-aserikos ja kohdassa 15 törkeän kavalluksen sijasta kavallus. Lisäksi syyte on osittain hylätty kohdan 1 osalta. Tämän vuoksi hänelle tuomittua rangaistusta on alennettava. Ottaen huomioon, että A:ta ei ole rikosrekisterin mukaan aikaisemmin tuomittu rikoksesta rangaistukseen, hänelle tuomittava vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

B:n syyksi on hovioikeudessa kohdassa 3 luettu törkeän ampuma-aserikoksen sijasta ampuma-aserikos ja syyte on osittain kohdan 1 osalta hylätty. Tämän vuoksi hänelle tuomittua rangaistusta on alennettava.

Taloudellinen hyöty

Koska syyte kohdassa 1 on Lahti-pistoolien osalta hylätty, A:n ja B:n yhteisvastuullisesti valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä menetetyksi tuomitusta määrästä 43 430 euroa on vähennettävä Lahti-pistooleista saaduksi taloudelliseksi hyödyksi katsottu 23 680 euroa. Koska hovioikeus on katsonut, että B:llä on ollut oikeus pitää hallussaan pikakiväärin ja konepistoolin osia, on menetetyksi tuomitusta määrästä vähennettävä myös deaktivoitujen pikakiväärien ja konepistoolien arvo 15 250 euroa. Korvattavaksi jää 4 500 euroa.

Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Liiketoimintakielto

Asiassa on edellä todetuin tavoin selvitetty, että A on rikkonut ase-elinkeinonharjoittamiseen liittyneitä velvollisuuksiaan ja salannut pesäluetteloa oikeaksi vannoessaan pesään kuuluvaa omaisuutta. Vaikka viimeksi mainittua laiminlyöntiä voidaan pitää velkojien kannalta vahingollisena, hovioikeus katsoo, ettei hänen toimintaansa kokonaisuutena arvioiden voida pitää liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahingollisena. A:n ase-elinkeinon harjoittamista voidaan riittävästi valvoa hallinnollisessa menettelyssä. Näillä perusteilla hovioikeus ei määrää A:ta liiketoimintakieltoon.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

A:n syyksi luettiin kohdassa 11 törkeän ampuma-aserikoksen asemesta ampuma-aserikos ja kohdassa 15 törkeän kavalluksen asemesta kavallus. A tuomittiin yhteiseen 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:lle määrätty liiketoimintakielto kumottiin.

B:n syyksi luettiin kohdassa 3 törkeän ampuma-aserikoksen asemesta ampuma-aserikos. B tuomittiin yhteiseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A ja B tuomittiin yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen heille tuottamana taloudellisena hyötynä käräjäoikeuden tuomitseman 43 430 euron asemesta 4 500 euroa.

Muilta osin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET

hovioikeudenlaamanni Ritva Supponen
hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen
hovioikeudenneuvos Tapio Alkula

viskaali Suvi Kakko

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Päivitetty 17.12.2009