Turun HO 31.1.2011 192

Kunnianloukkaus Perusoikeudet Sananvapaus Lähdesuoja Euroopan ihmisoikeussopimus

Asianumero:   THO:2011:1

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 15.1.2010

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen

Vastaajat

D
E
F

Asianomistaja

G

Kuultava

YLEISRADIO OY

Asia

TÖRKEÄ KUNNIANLOUKKAUS

Vireille

26.6.2009

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ KUNNIANLOUKKAUS
(6070/R/0119895/08)
Rikoslaki 24 luku 10 §

29.1.2008 TAMPERE

D, E ja F ovat Yleisradio Oy:n Ajankohtainen kakkonen -nimisessä ohjelmassa esittäneet G:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä loukatulle sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

F on Yleisradio Oy:n toimittajana toimittanut eduskunnassa tapahtuneeksi väitettyä seksuaalista häirintää koskevan ohjelman, jossa G oli haastateltavana, ja esittänyt siinä valheellisen tiedon tai vihjauksen
a) siitä, että G olisi vuonna 2006 kosketellut eduskunnassa jonkun naisen rintoja sekä
b) siitä, että G olisi ehdottanut eräälle naiskansanedustajalle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä. Lisäksi F on toimitussihteerinä päättänyt ohjelman sisällöstä sekä sen lähettämisestä.

A-kohdassa tarkoitettu vihjaus on esitetty siten, että G:n ollessa F:n haastateltavana ohjelmassa on G:n tietämättä esitetty kuvia vanhoista iltapäivälehdistä, joiden otsikoissa on kerrottu miespuolisen kansanedustajan käyneen eduskunnassa naisen rintoihin kiinni sekä olleen humalassa, eikä kyseisestä kuvamateriaalista ole G:n kanssa mainitussa haastattelussa keskusteltu. Vihjaus on kohdistunut G:hen, kun kuva-aineistoa on esitetty ohjelmassa samaan aikaan, kun G:tä on haastateltu asiasta, joka on harhaanjohtavasti ja G:n tietämättä kytkeytynyt kuvallisesti esitettyyn väitteeseen mieskansanedustajan käymisestä naiskansanedustajan rintoihin kiinni eduskunnassa. Ohjelmassa on lisäksi viitattu 7.11.2006 esitettyyn Ajankohtaisen kakkosen ohjelmaan ”Onko eduskunta sovinismin linnake?” ja väitetty G:tä haastatellun kyseisessä ohjelmassa samasta aiheesta ja G:n nimen nousseen silloinkin esiin, vaikkei tuolloin G:n haastattelussa ollut kysymys väitteistä G:n syyllistymisestä seksuaaliseen häirintään a-kohdassa vihjatussa muodossa, vaan muun ohella seksuaalisen häirinnän esiintymisestä eduskunnassa yleisellä tasolla.

B-kohdassa tarkoitettu tieto tai vihjaus on esitetty siten, että F on ohjelmassa kertonut erään nimeltä mainitsemattoman naiskansanedustajan kertoneen G:n ehdottaneen hänelle seksiä. Vaikka G on haastattelussa tämän valheellisen tiedon kiistänyt, on F:n tarkoituksena ollut antaa katsojien ymmärtää, että kyseinen nimettömältä naiskansanedustajalta saaduksi väitetty tieto pitää vastoin G:n kiistämistä paikkansa.

Kun ohjelman aiheena on ollut väitetty mieskansanedustajien eduskunnassa harjoittama seksuaalinen häirintä ja huono käyttäytyminen naisia kohtaan, kyseisten a- ja b-kohdassa tarkoitettujen valheellisten tietojen ja vihjausten esittäminen on, ottaen huomioon niiden sisältö ja asiallinen yhteys ohjelman muuhun sisältöön nähden, ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä G:lle sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

D on Yleisradio Oy:ssä kyseisen ohjelman vastaavana tuottajana sallinut F:n esittää b-kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen varmistautumatta riittävästi sen todenperäisyydestä.

E on Yleisradio Oy:ssä ajankohtaisjournalismin osaamiskeskuksen päällikkönä sallinut F:n esittää b-kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen varmistautumatta riittävästi sen todenperäisyydestä.

D:llä ja E:llä olisi asemansa perustella ollut velvollisuus kieltää b-kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen esittäminen.

Rikos on tehty televisiolähetyksessä ja siten joukkotiedotusvälinettä käyttämällä ja kunnianloukkaus on, ottaen huomioon valheellisten tietojen ja vihjausten vakavuus ja paheksuttavuus, myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Toissijainen syyte:
Vaadin toissijaisesti D:lle ja E:lle rangaistusta avunannosta törkeään kunnianloukkaukseen rikoslain 24 luvun 10 §:n ja 5 luvun 6 §:n nojalla:

D ja E ovat ensisijaisessa syytteessä kuvatulla tavalla tahallaan edistäneet F:n syyllistymistä edellä kuvattuun rikokseen siltä osin kuin on ollut kysymys b-kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen esittämisestä.

Syyttäjän muut vaatimukset

D, E ja F on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksettaviksi määrättävät todistelukustannukset.

Asianomistajan vaatimukset

G on yhtynyt syytteeseen ja toissijaiseen syytteeseen sekä vaatinut, että D, E ja F velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 20.000 euroa laillisine korkoineen 29.1.2008 lukien. Mikäli katsottaisiin, että korvausvastuu kanavoituisi heidän työnantajalleen Yleisradio Oy:lle, G on vaatinut korvausta vastaajien ohella yhteisvastuullisesti myös Yleisradio Oy:ltä.

Lisäksi G on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 5.429 eurolla laillisine korkoineen.

Vastaus

D, E ja F ovat kukin kohdaltaan kiistäneet syytteen. D ja E ovat kiistäneet myös avunantoa koskevan toissijaisen syytteen.

Mikäli syyte hylätään, D, E ja F ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta. Heidän yhteisten oikeudenkäyntikulujensa määrä käräjäoikeudessa oli 24.301,04 euroa, josta vaatimus valtiota kohtaan on 21.870,94 euroa.

Syytteenalainen ohjelma ei sisältänyt valheellista tietoa tai vihjausta. Kaikkien vastaajien osalta puuttui tahallisuus väitettyihin tekoihin. D ja E olivat etukäteen tietoisia ainoastaan ohjelmassa esitetyn kysymyksen aiheesta. Kuva-aineiston tarkka ohjaaminen suorassa lähetyksessä ei ollut mahdollista. F:llä ei ole ollut loukkaamistarkoitusta.

Tekoa ei voida pitää törkeänä, koska kysymys oli yhteiskunnallisesti tärkeästä aiheesta, F:llä oli useita lähteitä ja olosuhdetahallisuus puuttui. G:n tuli poliitikkona myös sietää enemmän arvostelua ja hän oli sitä aikaisemmin esimerkiksi ohjelman 7.11.2006 osalta sietänytkin. Kysymys oli sananvapaudesta.

D, E, F ja Yleisradio Oy ovat kiistäneet asianomistajan korvausvaatimuksen perusteeltaan ja myöntäneet siitä määrältään 1.500 euroa.

Rikosta ei ollut tapahtunut, minkä vuoksi korvausvaatimus oli perusteeton. Siinä tapauksessa, että peruste katsottaisiin olleen olemassa, syy-yhteys puuttui. Yksittäistä ohjelmaa ja siinä tehtyä kysymystä ei voitu erottaa aiheesta aikaisemmin käydystä keskustelusta, joka oli alkanut jo vuonna 2006.

Lisäksi D, E, F ja Yleisradio Oy ovat vaatineet, että G velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa vahingonkorvaukseen liittyen laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta. Heidän yhteisten oikeudenkäyntikulujensa määrä vahingonkorvaukseen liittyen käräjäoikeudessa oli 2.430,10 euroa.

Asianomistajan vastaus oikeudenkäyntikuluvaatimukseen

G on kiistänyt, että vastaajilla olisi lainmukaista oikeutta vaatia häneltä asianomistajana korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Virallisen syyttäjän syytteeseen yhtynyt asianomistaja vastaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n mukaan ainoastaan puhevallan käyttämisestä aiheutuneista erityisistä kuluista.

TODISTELU
Kirjalliset todisteet

Syyttäjä

  • Helsingin Sanomien artikkeli ”Seksuaalista häirintää” 27.1.2008
  • Syytteenalainen ohjelma CD -tallenteena
  • Syytteenalainen ohjelma tekstimuodossa
  • Ajankohtainen kakkonen 7.11.2006 CD -tallenteena
  • Ajankohtainen kakkonen 7.11.2006 tekstimuodossa

Asianomistaja G

Kuten syyttäjä, lisäksi:

  • eduskunnan kanslian tasa-arvoselvitys

Vastaajat

  • 7.11.2006 esitetyn Ajankohtainen Kakkonen -ohjelman litterointi
  • Iltalehden tutkimustulos 25.1.2008
  • Ilta-Sanomien pääkirjoitus 26.1.2008
  • Helsingin Sanomien artikkeli 27.1.2008
  • 29.1.2008 esitetyn Ajankohtainen Kakkonen -ohjelman litterointi
  • Julkisen sanan neuvoston päätös 3877/SL/08 19.3.2008
  • G:n kirje Julkisen sanan neuvostolle 26.3.2008

Henkilötodistelu

  • asianomistaja G
  • vastaaja F
  • vastaaja D
  • vastaaja E
  • todistaja H

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen ja syytteen hylkääminen

F on syyllistynyt siihen rikokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Syyte D:tä kohtaan törkeästä kunnianloukkauksesta ja toissijainen syyte avunannosta törkeään kunnianloukkaukseen ovat jääneet näyttämättä.

Syyte E:tä kohtaan törkeästä kunnianloukkauksesta ja toissijainen syyte avunannosta törkeään kunnianloukkaukseen ovat jääneet näyttämättä.

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että toimittaja F on 29.1.2008 ennen Yleisradio Oy:n Ajankohtainen Kakkonen -ohjelman esittämistä keskustellut esimiehensä D:n kanssa siitä, voiko ohjelmaan haastateltavaksi tulevalle G:lle esittää kysymyksen aiheesta, oliko tämä ehdottanut naiskansanedustajalle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä. Tämän jälkeen D oli keskustellut asiasta esimiehensä E:n kanssa. D oli sitten ilmoittanut F:lle, että hän ja E olivat päätyneet siihen, että kysymyksen voi suorassa lähetyksessä esittää. G ei ole etukäteen tiennyt haastattelussa esitettäviä kysymyksiä. G:ltä ei ennen ohjelmaa ole kysytty, pitikö väite naiskansanedustajalle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymisen ehdottamisesta paikkaansa.

Vastaajat ovat syytteessä tarkoitettuna tekoaikana olleet Yleisradio Oy:n (YLE) palveluksessa ja tehneet työtä YLE:n lukuun.

Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa 7.11.2006 on käsitelty aihetta “Onko eduskunta sovinismin linnake”. G oli yksi tuossa ohjelmassa haastatelluista henkilöistä. G:lle on tuolloin esitetty yleisellä tasolla kysymyksiä muun muassa koskien miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

Ilta-Sanomat on pääkirjoituksessaan 26.1.2008 ja Helsingin Sanomat artikkelissaan 27.1.2008 käsitelleet aihetta seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla, muun muassa eduskunnassa. Helsingin Sanomien artikkelissa on kuva seitsemästä mieskansanedustajasta, joista G:n kuva etualalla suurimpana.

Riidatonta on, että G ei ole ollessaan haastateltavana Ajankohtainen Kakkonen -ohjelmassa 29.1.2008 tiennyt, että ohjelman taustana esitettiin kuvia lehtileikkeistä. Yhdessä niistä kerrottiin miespuolisen kansanedustajan käyneen eduskunnassa naiskansanedustajan rintoihin kiinni sekä olleen humalassa.

Asiassa ei ole väitettykään, että tällainen käyttäytyminen G:n kohdalla pitäisi paikkaansa.

F on haastatellut G:tä suorassa lähetyksessä ja edellä mainitun lehtileikekuvan ollessa taustalla kysynyt:
”No me teimme tästä 2006 vuonna loppuvuodesta ohjelman tästä samasta aiheesta. Teidän nimenne nousi silloinkin esiin. Niin te olette siis sitä mieltä, että te ette ole tehneet mitään sellaista, miksi te olisitte mukana tässä joukossa?”

Asiassa on riitautettu se, voiko ohjelman taustakuvamateriaalia tässä yhteydessä pitää kunnianloukkaussäännöksen tarkoittamana vihjauksena.

F on myös lausunut:
”No mekin soittelimme luonnollisesti läpi naiskansanedustajia ja eräs heistä sanoi, että olette hänelle hyvin suorasukaisesti ehdottaneet seksiä. Onko sekin huumoria, miten te vastaatte tällaiseen väitökseen?”

Asiassa on riitautettu se, sisälsikö mainittu lausuma väitteen vai oliko se avoin kysymys.

Asiassa ei ole väitettykään, että tämä seksin ehdottamista koskeva seikka G:n kohdalla pitäisi paikkaansa.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta on tuomittava se, joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä luokatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Saman luvun 10 §:n mukaan törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitaan, jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville tai
2)aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Lain esitöiden (HE 184/1999) mukaan 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen olisi rangaistavaa riippumatta siitä, miten esittäminen tapahtuu. Tieto tai vihjaus voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti tai se voi sisältyä kuvaan. Kunnianloukkaus on vain tahallisena rangaistava. Esitöiden mukaan teko ei ole 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos ainakaan silloin, kun tekijällä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut. Esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Niille on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä arvioida kriittisesti. Väitteiden paikkaansapitävyys on yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä.

Esitöissä todetaan edelleen, että sekä politiikan että kulttuurin alueella voi ankarakin arvostelu olla hyväksyttyä eikä tätä ole pidettävä kunnian loukkaamisena. Ollakseen sallittua arvostelun on kohdistuttava pikemminkin henkilön poliittiseen toimintaan tai tieteenharjoittajan työhön kuin hänen henkilöönsä.

Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen ei kuitenkaan voisi olla oikeutettua edes politiikan teon arvioinnissa. Esitöiden mukaan tahallista väärien tietojen esittämistä ei ole syytä sallia silloinkaan, kun se liittyy yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseen. Tämän vuoksi laissa on nimenomaisesti rajattu 9 §:n 2 momentin soveltaminen saman pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tekoihin.

Törkeää kunnianloukkausta koskeva syyte perustuu siihen, että F olisi rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla esittänyt Yleisradio Oy:n Ajankohtainen Kakkonen -nimisessä ohjelmassa valheellisen tiedon tai vihjauksen. Mainitun pykälän 2 momentti ei näin ollen tule asiassa sovellettavaksi. Merkitystä tässä ei siis ole G:n asemalla kansanedustajana.

F:n osalta

Asiassa on F:n kohdalla kysymys siitä, onko hän kunnianloukkaussäännöksen tarkoittamalla tavalla kansanedustaja G:tä television ajankohtaisohjelmassa 29.1.2008 haastatellessaan esittänyt valheellisen tiedon tai vihjauksen siitä, että

1) G olisi vuonna 2006 kosketellut eduskunnassa jonkun naisen rintoja.
Esittämistapana syytteen mukaan oli ohjelmassa käytetty kuvamateriaali samaan aikaan, kun G:tä on haastateltu ja lisäksi viittaus ohjelmaan 7.11.2006 ”Onko eduskunta sovinismin linnake” väittäen, että G:tä olisi tuolloin haastateltu samasta aiheesta ja että G:n nimi olisi tuolloinkin noussut esiin. Kysymys on myös siitä, millä tarkkuudella taustakuvien ajoittaminen suhteessa haastateltavalle esitettyihin kysymyksiin oli mahdollista;

2) G olisi ehdottanut eräälle naiskansanedustajalle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä.
Esittämistapana syytteen mukaan oli nimeltä mainitsemattoman naiskansanedustajan F:lle kertoma. Kysymys on myös siitä, oliko F:n tarkoituksena antaa katsojien ymmärtää, että väite G:n kiistämisestä huolimatta piti paikkansa.

G on kertonut F:n ottaneen häneen yhteyttä puhelimitse 28.1.2008 sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien artikkeli seksuaalisesta häirinnästä oli julkaistu. G oli ensin kieltäytynyt haastattelusta, mutta sittemmin soittanut takaisin F:lle suostuen haastateltavaksi edellytyksin, että lähetys olisi suora ja vastapuoli eli häirityksi itsensä kokenut olisi paikalla. G oli ymmärtänyt, että ohjelmassa kysymys olisi artikkelissa käsitellystä aiheesta. Hän oli suostunut haastateltavaksi, jotta totuus tulisi julki. Ohjelman tarkemmasta sisällöstä tai siitä, kuka vastapuolen edustaja oli, ei ollut tuossa puhelinkeskustelussa puhuttu. F ei ollut kertonut G:lle ennen ohjelmaa siitä, että joku naiskansanedustaja olisi väittänyt G:n ehdottaneen tälle seksuaalista kanssakäymistä. Tämä oli tullut haastateltavana olleelle G:lle uutena asiana. G ei tiennyt myöskään ohjelman taustakuvista. Ohjelman jälkeenpäin nähtyään hän oli kokenut ohjelmassa esitetyn lehtileikekuvan koskien rintoihin käsiksi käymistä vihjaukseksi. Häntä ei oltu koskaan aikaisemmin yhdistetty tähän asiaan.

Henkiseen kärsimykseen liittyen G on todennut saaneensa poikkeuksellisen kielteistä palautetta jopa puolitoista vuotta ohjelman jälkeen. Asia oli vaikuttanut G:n työkykyyn haitallisesti. Hän oli kärsinyt muun muassa univaikeuksista. G ei ollut pitänyt pitempää sairauslomaa, koska hänestä oli kotona tuntunut, että seinät kaatuivat päälle. G on kertonut ymmärtävänsä, että kansanedustajan täytyi sietää arvostelua enemmän kuin tavallinen kansalainen, mutta hänen kohdallaan tämä raja oli ylitetty.

Käräjäoikeudella ei ole aihetta epäillä asianomistaja G:n kertomuksen luotettavuutta.

F on kertonut ohjelman 29.1.2008 taustasta, että aihe tähän oli jo vuoden 2006 ohjelmassa. Se koski yleistä keskustelua eduskunnassa tapahtuneesta häiritsevästä käyttäytymisestä; tiettyjä mieskansanedustajia syyteltiin sovinismista. Tammikuussa 2008 F oli tullut tietämään eduskunnassa tehdystä tasa-arvoselvityksestä. F oli lähtenyt tekemään ohjelmaa Helsingin Sanomien artikkelin 27.1.2008 julkaisemisen jälkeen. F on kertonut toimineensa tässä vaiheessa myös toimitussihteerinä ja vastanneensa ohjelman sisällöstä.

F oli 28.1.2008 soittanut G:lle ja pyytänyt tätä haastateltavaksi samasta aiheesta, josta Helsingin Sanomien artikkelissa oli ollut kysymys. G oli ollut yksi artikkelissa mainituista henkilöistä ja ensimmäinen, joka oli suostunut tulemaan haastateltavaksi.

F on vedonnut lähdesuojaan. Se oli luvattu henkilölle, joka oli F:n kanssa puhelimessa keskustellessaan väittänyt G:n eduskuntatyöhön liittyvällä virkamatkalla ehdottaneen hänelle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä. Sen vuoksi F ei voinut kertoa puhelinkeskustelun sisällöstä mitään muuta. F oli pitänyt lähteensä kertomusta todenperäisenä, koska tämä oli kertonut asiasta myös kolleegoilleen.

Vastapuolen paikallaolosta Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa 29.1.2008 F:n kertomus poikkeaa G:n kertomasta. F:n mukaan G:n kanssa ei etukäteen ollut puhetta reunaehdoista ohjelman suhteen. Hän ei muistanut, että G olisi vaatinut vastapuolen paikallaoloa. Kysyttäessä F:n reaktiosta siinä vaiheessa, kun G oli kysynyt ohjelmassa “… Mutta minä en tiedä milloin on tapahtunut ja kenen suhteen. Ja siksi ihmettelenkin, kun oletin, että tässä tilaisuudessa on myös vastapuoli paikalla. Niin missä hän muuten on?” F on kertonut olleensa hämmentynyt ja ymmällään, kun G suorassa lähetyksessä oli kysynyt vastapuolen paikallaolosta, koska siitä ei ollut ollut puhetta aikaisemmin. F on vielä todennut, että G ei ollut lähtenyt ennen lähetystä pois paikalta, vaikka lämpiössä ei ketään vastapuolta ollut paikalla.

F:n mukaan taustakuvamateriaalilla haluttiin kertoa katsojille, että tästä aihepiiristä oli käyty keskustelua jo vuonna 2006. Lisäksi kuva Helsingin Sanomien artikkelista näytti, minkä vuoksi G oli vastaamassa näihin kysymyksiin. F ei ohjannut kuvamattoa, vaan sen laittoivat lähetykseen ohjaaja ja kuvamiksaaja.

Todistaja H on kertonut tehneensä toimittajana taustatyötä Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmaan 29.1.2008. Hän oli tuolloin puolen päivän jälkeen soittanut yhden puhelun. Siinä oli ollut kysymys Helsingin Sanomissa julkaistusta artikkelista ja G:n roolista. G:n haastattelemisesta ohjelmassa oli sovittu ennen tätä puhelua. Tuossa puhelinkeskustelussa oli nimetty kaksi naiskansanedustajaa, joilla olisi kokemusta seksuaalisesta häirinnästä. Henkilö, jolle H oli soittanut, ei kuitenkaan ollut kumpikaan näistä naiskansanedustajista. H oli välittänyt tiedon F:lle. F oli myöhemmin ilmoittanut H:lle soittaneensa näille kahdelle naiskansanedustajalle ja että nämä olivat vahvistaneet tiedon.

Todistaja H:n kertomuksesta on pääteltävissä, että F on 29.1.2008 puolen päivän jälkeen saanut H:ltä tiedon kahdesta naiskansanedustajasta, joilla mahdollisesti oli kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ja että F tämän jälkeen oli soittanut näille naiskansanedustajille, joista toinen on F:n mainitsema lähdesuojan suojaama lähde.

Voiko ohjelman taustakuvamateriaalia tässä yhteydessä pitää kunnianloukkaussäännöksen tarkoittamana vihjauksena.

Käräjäoikeus toteaa, että vaikka taustakuva-aineisto itsessään ei ole vihjaus, se voi muuttua sellaiseksi siitä riippuen, missä asiayhteydessä se esitetään. F on ollut vastuussa ohjelman sisällöstä ja näin ollen myös taustalla esitettävästä kuva-aineistosta. Vaikka hän ei luonnollisesti itse haastattelijana ollessaan ole ohjannut tätä aineistoa, hän on kuitenkin etukäteen tietoisena aihevalinnasta ja G:lle tehtävistä kysymyksistä sen aineiston tarkoituksella ohjelmaan ottanut. G:n haastatteluosuus on ajallisesti kestänyt seitsemän minuuttia kaksikymmentä sekuntia. Siitä huolimatta, että taustakuva-aineistoa ei voitaisi ajoittaa suhteessa puheosuuteen niin täsmällisesti, että tietty kuva tulisi haastatteluohjelmassa näkyviin juuri tietyn sanan tai lauseen kohdalla, käräjäoikeus pitää selvänä, että ajoitus tämän kestoisessa haastattelussa, jonka kysymykset ja repliikit on ennakolta valmisteltu, voidaan kuitenkin tehdä sellaisella tarkkuudella, että taustakuva-aineisto yhdessä esitettyjen kysymysten kanssa voi olla vihjailevaa.

Käräjäoikeus katsottuaan ohjelman pääkäsittelyssä pitää näytettynä, että G:hen on kohdistettu vihjaus esittämällä yllä selostettu kuva-aineisto ohjelmassa samaan aikaan, kun G:tä on haastateltu asiasta, joka on harhaanjohtavasti ja G:n tietämättä kytkeytynyt kuvallisesti esitettyyn väitteeseen mieskansanedustajan käymisestä naiskansanedustajan rintoihin kiinni eduskunnassa. Katsojalle on voinut välittyä mielikuva siitä, että G liittyisi juuri taustakuvan esittämään tekoon.

F:n viittauksesta ohjelmaan 7.11.2006 “Onko eduskunta sovinismin linnake” ja väitteestä, että G:n nimi olisi tuolloinkin noussut esiin häntä samasta aiheesta haastateltuna, käräjäoikeus toteaa, että väite ei pitänyt paikkaansa, koska G:tä ei tuossa aikaisemmassa ohjelmassa ole haastateltu aiheesta, jonka mukaan G:n olisi väitetty syyllistyneen seksuaaliseen häirintään edellä vihjatussa muodossa. Tämä yhdessä taustakuva-aineiston kanssa muodostaa vihjauksen, joka täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Sisälsikö F:n lausuma ”No mekin soittelimme luonnollisesti läpi naiskansanedustajia ja eräs heistä sanoi, että olette hänelle hyvin suorasukaisesti ehdottaneet seksiä. Onko sekin huumoria, miten te vastaatte tällaiseen väitökseen?” väitteen vai oliko se avoin kysymys.

Käräjäoikeus pitää edellä lausuttua ensimmäistä virkettä väitteen sisältävänä. F näyttää itsekin mieltäneensä näin, koska hän lopuksi kysyy: miten vastaatte tällaiseen väitökseen.

Kysymys on siitä, onko F:llä kunnianloukkaussäännöksen esitöissä selostetulla tavalla ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa 29.1.2008 esittänyt tai mihin hän on vihjannut niin, ettei hänen esittämäänsä voitaisi pitää kunnianloukkauksena. Väitteiden totuudenmukaisuudelle kun on oltava riittävät perusteet. Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee ennen esittämistä arvioida kriittisesti.

Sananvapauden suoja yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden käsittelemiseksi on vahva. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on pitänyt sananvapauden turvaamista erityisen tärkeänä tiedotusvälineille. Esimerkiksi ratkaisussaan 2.5.2000 (Bergens Tidende and others vs. Norja) EIT on todennut, että journalistinen vapaus käsitti mahdollisuuden turvautua tietyn asteiseen liioitteluun tai jopa provokaatioon. Sananvapaus käsitti kuitenkin myös velvollisuuksia ja vastuita. Näillä oli merkitystä silloin, kun hyökättiin yksityishenkilön mainetta vastaan ja horjutettiin muiden henkilöiden oikeuksia. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla ei taannut täysin rajoittamatonta sananvapautta edes silloin, kun tiedotusvälineessä käsitellään yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta (KKO 2009:3). Ratkaisussaan 16.11.2004 (Selistö vs. Suomi) EIT on lisäksi katsonut, että sananvapauden käyttöön luontaisesti sisältyvistä velvollisuuksista ja vastuista johtui, että journalistit saattoivat vedota ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takeeseen vain sillä edellytyksellä, että he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen täsmällistä ja luotettavaa tietoa journalismin etiikan mukaisesti.

F on pitänyt väitettä seksin ehdottamisesta paikkaansapitävänä yhden lähteen puhelimessa antaman kertomuksen perusteella ja siksi, koska tämä oli kertonut asiasta kolleegoilleen. Asiassa on ainoastaan todistaja H:n kertomana tullut esiin, että F olisi mahdollisesti soittanut nimettömän lähteen lisäksi myös toiselle naiskansanedustajalle. Tosin H ei ollut varma siitä, kenelle F oli soittanut. Joka tapauksessa väite on lähtöisin ainoastaan yhdestä lähteestä, jota F ei ennen ohjelmaa edes ollut tavannut henkilökohtaisesti, minkä perusteella siihen olisi tullut suhtautua varauksellisesti. Riidatonta on, että F ei ennen ohjelmaa ollut kysynyt väitteen paikkaansapitävyydestä G:ltä. Se F:n vetoama seikka, että G:lle oli haastateltavana ohjelmassa annettu reilusti aikaa vastata F:n esittämään, ei ole merkityksellinen siinä suhteessa, oliko F ennen ohjelmassa esittämäänsä väitteen sisältänyttä repliikkiä varmistunut väitteen paikkaansapitävyydestä. Sananvapauden käyttämiseen liittyvän vastuun ja seksuaalista häirintää koskevan väitteen vakavuuden perusteella F:n olisi tullut ennen suoraa televisio-ohjelmaa varmistua siinä esitetyn väitteen totuudenmukaisuudesta ja vähintäänkin varata G:lle mahdollisuus esittää oma näkemyksensä asiassa.

Käräjäoikeus näistä seikoista ja ohjelman pääkäsittelyssä katsottuaan vetää sen johtopäätöksen, että F:llä ei väitteen todenperäisyyden varmistamattomuuden vuoksi ole ollut riittäviä perusteita pitää totena väitettä, jonka hän on Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa 29.1.2008 esittänyt. F:n ei näin ollen voida katsoa toimineen vilpittömässä mielessä tarjotakseen täsmällistä ja luotettavaa tietoa journalismin etiikan mukaisesti. Hänen tarkoituksenaan on näytetty väitteen sisältävällä virkkeellä ja heti sen perään toteamalla “Onko sekin huumoria” olleen antaa katsojien ymmärtää, että kyseinen nimettömältä naiskansanedustajalta saatu tieto pitäisi vastoin G:n kiistämistä paikkansa. F on television ajankohtaisohjelmassa tahallisesti esittänyt valheellisen väitteen ja vihjauksen. Teko menee edellä tarkoitetun sallituissa rajoissa olevan liioittelun tai provokaation ulkopuolelle, eikä se niin ollen voi olla sananvapauden suojaamaa journalismia. Teko täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Kysymys F:n kohdalla on vielä siitä, oliko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Kunnianloukkaus on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä. Huomioon ottaen valheellisten tietojen ja vihjausten vakavuus ja paheksuttavuus käräjäoikeus pitää tekoa kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

D:n ja E:n osalta

D:n ja E:n kohdalla kysymys on ensinnäkin siitä, onko heillä ollut asemansa perusteella velvollisuus kieltää syytteen b-kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen esittäminen.
Toissijaisen syytteen osalta D:n ja E:n kohdalla kysymys on siitä, ovatko he tahallaan edistäneet F:n syyllistymistä syytteen b-kohdassa tarkoitettuun tekoon.

D toimi vastaavana tuottajana Ajankohtaisen Kakkosen osaamiskeskuksessa. Hän oli F:n esimies. F on itse toimitussihteerinä ollut vastuussa ohjelman sisällöstä. F:n mukaan hän oli halunnut kuitenkin keskustella D:n kanssa siitä, voiko tästä aiheesta esittää G:lle kysymyksen. D on todennut, että hän olisi voinut kieltää kysymyksen esittämisen. Keskusteltuaan asiasta E:n kanssa hän oli ilmoittanut F:lle, että suorassa lähetyksessä, jossa G:llä oli mahdollisuus vastata, kysymyksen voi esittää.

E toimi Yleisradio Oy:n ajankohtaisjournalismin osaamiskeskuksen päällikkönä. D oli hänen välitön alaisensa, mutta F ei ollut hänen välitön alaisensa. E on yhdenmukaisesti D:n kanssa kertonut heidän keskenään käymästä puhelinkeskustelusta ja kuinka he olivat päätyneet siihen, että kysymyksen voi esittää suorassa lähetyksessä, jossa G:llä oli mahdollisuus vastata siihen. E:n mukaan keskustelussa ei menty niin pitkälle, että siinä olisi puhuttu kysymyksen muotoilusta.

Käräjäoikeus katsoo, että suora kysymys ilman nyt todettua valheellista tietoa olisi ollut oikeutettua esittää.

Asemansa perusteella sekä D että E olisivat voineet kieltää F:ää esittämästä tietty kysymys Ajankohtainen Kakkonen -ohjelmassa.

Käräjäoikeus tulee D:n ja E:n kertomusten perusteella siihen johtopäätökseen, että he eivät ole tienneet F:n suorassa ohjelmassa esittämän kysymyksen lopullista muotoilua etukäteen. Asiassa ei tältä osin ole esitetty syytettä tukevaa näyttöä heidän kummankaan osalta. Näin ollen sekä D:n että E:n kohdalla on jäänyt näyttämättä tahallisuus sekä kunnianloukkaukseen että avunantoon tähän tekoon. Syytteet D:tä ja E:tä kohtaan on hylättävä.

Vahingonkorvauksen osalta

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 14 §:n mukaan yleisön saataville toimitetun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu.

Työntekijän korvausvastuusta säädetään saman lain 4 luvussa. Tämän luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

F:n syyksi on luettu törkeä kunnianloukkaus. Käräjäoikeus katsoo, että asianomistajalle aiheutunut kärsimys on syy-yhteydessä F:n nyt syyksi luettuun tekoon. Toisin sanoen teko voitiin erottaa seksuaalista häirintää koskevasta aiheesta aikaisemmin yleisellä tasolla käydystä keskustelusta. Yleisradion Ajankohtainen Kakkonen -ohjelmassa 7.11.2006 tai sen jälkeen julkaistuissa kirjallisina todisteina esitetyissä lehtiartikkeleissa ei ole väitetty, että G olisi käynyt käsiksi naiskansanedustajan rintoihin tai esittänyt naiskansanedustajalle seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä. F on aiheuttanut asianomistajalle kärsimystä tahallisella teollaan, minkä vuoksi hän yksin on korvausvelvollinen asiassa.

Huomioon ottaen loukkauksen laatu ja sen saama julkisuus sekä myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset korvausten määristä käräjäoikeus pitää oikeasuhtaisena korvauksen määränä 7.000 euroa.

Rangaistusseuraamus

F:ää ei ole rikoksista rekisteröity. Riittävänä rangaistusseuraamuksena nyt syyksi luetusta rikoksesta on tuntuva sakkorangaistus. Käräjäoikeus pitää oikeasuhtaisena rangaistuksena 80 päiväsakkoa.

D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut

Syytteet D:tä ja E:tä kohtaan on hylätty, minkä vuoksi valtio oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla velvoitetaan korvaamaan heidän kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n nojalla G syytteeseen yhtyneenä asianomistajana vastaa ainoastaan puhevallan käyttämisestä aiheutuneista erityisistä kuluista. Sellaisia ei asiassa ole esitetty olleen. Hän ei näin ollen osaksikaan vastaa D:n ja E:n oikeudenkäyntikuluista asiassa.

Vastaajat ovat esittäneet laskun yhteisistä oikeudenkäyntikuluistaan. Syyttäjä on paljoksunut laskua ja hyväksynyt siitä määrällisesti puolet. Suhteessa eniten laskutetusta työmäärästä on kohdistunut F:n osuuteen. Käräjäoikeus kohtuuden mukaan arvioi D:n osuudeksi laskun määrästä 1.500 euroa ja E:n osuudeksi samoin 1.500 euroa. Nämä määrät valtio velvoitetaan korvaamaan D:lle ja E:lle vaadittuine korkoineen.

TUOMIOLAUSELMA:

VASTAAJA

D

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1. Törkeä kunnianloukkaus 29.1.2008
toissijainen syyte:
Avunanto törkeään kunnianloukkaukseen 29.1.2008

VASTAAJA

E

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

1. Törkeä kunnianloukkaus 29.1.2008
toissijainen syyte:
Avunanto törkeään kunnianloukkaukseen 29.1.2008

VASTAAJA

F

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä kunnianloukkaus 29.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
80 päiväsakkoa a 32 euroa = 2.560 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 24 luku 10 §

Yksityisoikeudelliset korvaukset

F velvoitetaan korvaamaan G:lle henkisestä kärsimyksestä 7.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.1.2008 lukien. Vaatimus enemmälti hylätään.

Lisäksi F velvoitetaan korvaamaan G:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 5.429 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

D:n ja E:n oikeudenkäyntikulut

Valtio velvoitetaan korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Valtio velvoitetaan korvaamaan E:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Ratkaisu on yksimielinen.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Puheenjohtaja: Käräjätuomari Eija Tiukuvaara
Oikeuden jäsenet: Käräjätuomari Jorma Huuhtanen, Käräjätuomari Arto Lintunen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 31.1.2011

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Pirkanmaan käräjäoikeus 25. os. 15.1.2010 nro 184
(liitteenä)

ASIA

Törkeä kunnianloukkaus

VALITTAJAT

D
E
F

VASTAPUOLET

Kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen,
valittajien vastapuolena

G,
F:n vastapuolena

KUULTAVA

Yleisradio Oy

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

F on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen. Toissijaisesti F on vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän kunnianloukkauksen asemesta kunnianloukkaukseen ja vaatinut, että rangaistusta alennetaan ja että kärsimyksestä tuomittu korvaus alennetaan 1.500 euroon.

Perusteinaan F on lausunut, että hän ei ollut esittänyt G:hen kohdistuvaa valheellista tietoa tai vihjausta eikä hän ollut tahallisesti loukannut tämän kunniaa. Ainakaan teko ei ollut ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että G oli itsekin myöntänyt kaksi päivää ennen ohjelmaa ilmestyneessä sanomalehtiartikkelissa käyttäytyneensä tavalla, joka voi olla seksuaalista häirintää. G oli ollut etukäteen tietoinen ohjelman aiheesta ja tällä oli ollut mahdollisuus vastata siinä esitettyihin kysymyksiin ja tuoda esiin oma näkemyksensä. Naiskansanedustajan puhelimessa kertomia seikkoja koskenut hänen lausumansa ei ollut ollut väite vaan kysymys. Taustakuvamateriaalin näyttämiseen ei ollut sisältynyt valheellista tietoa tai vihjausta vaan kysymyksessä oli ollut tavanomainen, ohjelman elävöittämiseksi tarkoitettu tausta-aineisto. Hän ei myöskään ollut ohjannut lähetystä, eikä hän ollut siten päättänyt taustakuvien tarkkaa lähettämishetkeä. Asiassa tulee lisäksi ottaa huomioon sananvapaus perusoikeutena sekä se, että ohjelman aihe oli liittynyt yhteiskunnallisesti merkittävän kysymyksen käsittelyyn. Aiheena ei ollut ollut G, vaan eduskunnassa tapahtunut seksuaalinen häirintä ja G:n on poliitikkona siedettävä tavallista yksityishenkilöä enemmän kritiikkiä ja provokatiivisia kysymyksiä.

Vielä F on lausunut, että rangaistus ei vastaa oikeuskäytäntöä eikä se ole oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Lisäksi kärsimyksestä tuomittu korvaus tulee kumota tai ainakin sitä tulee alentaa, koska hänen toimittamallaan ohjelmalla ja G:n kärsimyksellä ei ole syy-yhteyttä eikä korvaus vastaa oikeuskäytäntöä. G:n nimi oli jo vuonna 2006 ja lisäksi edellä tarkoitetussa sanomalehtiartikkelissa yhdistetty eduskunnassa tapahtuneeseen seksuaaliseen häirintään. Enintään kysymyksessä on henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdassa 87.3 tarkoitettu kärsimys, määrältään 1.500 euroa.

D ja E ovat vaatineet, että valtion korvausvelvollisuus heidän oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa korotetaan 14.580,63 euroksi korkoineen. Lisäksi D ja E ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän hovioikeuskulunsa korkoineen.

Perusteinaan D ja E ovat lausuneet, että heidän osuutensa oikeudenkäyntikuluista tulee määrittää vastaajien pääluvun mukaisesti. Koska vastaajia oli ollut kolme, on D:n ja E:n osuus oikeudenkäyntikuluista kaksi kolmasosaa. Avustajan laskuun sisältyneet toimenpiteet olivat olleet perusteltuja ja tuntiveloitusperuste kohtuullinen.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään.

Perusteinaan syyttäjä on lausunut F:n osalta, että tämän esittämissä tiedoissa ja vihjauksissa oli ollut kysymys tosiasiatoteamuksista, jotka eivät olleet tosia. Naiskansanedustajan kertomiin seikkoihin liittynyt F:n lausuma oli ollut luonteeltaan väite, jonka paikkansapitävyyteen tällä ei ollut ollut todennäköisiä syitä uskoa, eikä F ollut myöskään riittävästi pyrkinyt varmistumaan seikkojen todenperäisyydestä. F, joka oli myös valinnut ohjelman taustakuvamateriaalin etukäteen, oli toiminut tahallisesti, koska hänen oli tullut mieltää, että hänen G:stä esittämänsä tieto tai vihjaus voi osoittautua perättömäksi, ja hän oli suhtautunut tähän mahdollisuuteen hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi. Rikos oli ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon, että G:n oli annettu ymmärtää syyllistyneen rikokseen tai muuten lainvastaiseen tai ainakin paheksuttavaan ja häpeälliseen menettelyyn ja teko oli tapahtunut valtakunnallisella kanavalla esitetyssä television asiaohjelmassa, jossa asianomistajan tunnistettavuus oli ollut suuri. Sananvapauden rajoittaminen on oikeutettua kunnian ja maineen suojaamiseksi, eikä valheellisten tietojen esittäminen toisesta henkilöstä ole sallittua edes yleiseltä kannalta tärkeitä asioita selostettaessa. Rangaistus vastaa oikeuskäytäntöä ja on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä siitä ilmenevään F:n syyllisyyteen nähden.

D:n ja E:n osalta syyttäjä on lausunut, että heidän oikeudenkäyntikulunsa eivät olleet maksettavaksi tuomittuja määriä ylittäviltä osin kohtuulliset. D ja E olivat saaneet jo käräjäoikeudessa täydeksi katsottavan korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan.

G on vaatinut, että F:n valitus hylätään ja että F velvoitetaan korvaamaan hänen hovioikeuskulunsa korkoineen.

Perusteinaan G on lausunut, että F:n valitsema ohjelman taustakuvamateriaali oli sisältänyt valheellisen vihjauksen ja hänen nimensä oli lisäksi yhdistetty harhaanjohtavalla tavalla vuonna 2006 esitettyyn aikaisempaan ohjelmaan. Naiskansanedustajan kertomiin seikkoihin liittynyt F:n lausuma oli sisältänyt väitteen, jonka paikkansapitävyyttä F ei ollut pyrkinyt selvittämään. Rangaistus vastaa oikeuskäytäntöä ja on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä siitä ilmenevään F:n syyllisyyteen nähden. Kärsimyksestä tuomitun korvauksen alentamiseen ei ole perusteita.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

F:n valitus

Hovioikeudessa esitetty todistelu

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan sama kirjallinen näyttö kuin käräjäoikeudessa poislukien G:n kirje Julkisen sanan neuvostolle 26.3.2008.

Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa F:ää, G:tä ja D:tä sekä todistajana H:ta. Asiassa kuullut henkilöt ovat kertoneet olennaisilta osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on heidän kertomakseen kirjattu ja lisäksi kertoneet seuraavaa.

G on täsmentänyt kertomustaan siten, että hän oli asettanut ehdoksi ohjelmaan saapumiselle sen, että niin sanottu vastapuoli on paikalla, jos tämä on tiedossa. G:n mukaan F oli vastannut vaatimukseen, ettei vastapuoli ole tiedossa, mutta mikäli sellainen on, niin tämä otetaan paikalle.

F on kertonut, että hän oli sopinut ohjelman ohjaajan kanssa, että tämä ajaa niin sanotun kuvamaton sopivaksi katsomallaan hetkellä ohjelman lomaan.

H on täsmentänyt kertomaansa siten, että ohjelman lähetyspäivänä F oli pyytänyt häntä soittamaan läpi tuttuja naiskansanedustajia. Hän olikin soittanut tuntemalleen naiskansanedustajalle, jonka hän on nimennyt pääkäsittelyssä A:ksi. Oli käynyt ilmi, että A:lla on tietoa G:n käyttäytymisestä naisia kohtaan. A oli antanut hänelle kahden muun naiskansanedustajan nimet, H:n kertomuksessa B ja C, kehottaen ottamaan yhteyttä näihin. A oli kertonut, että hänellä oli aavistus siitä, että jotain oli saattanut tapahtua B:tä koskien ja kertonut lisäksi, että hänellä oli varma tieto siitä, että G oli syyllistynyt C:tä kohtaan virkamatkalla jonkinlaiseen seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun. H on kertonut antaneensa sitten vinkit F:lle ja luovuttaneensa tälle B:n ja C:n yhteystiedot. Myöhemmin hän oli kuullut F:ltä, että tämä oli soittanut B:lle ja C:lle, jolloin B:tä koskeva vinkki oli osoittautunut paikkansa pitämättömäksi, mutta C:tä koskeva vahvistunut.

Perustelut

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Edellä mainitulla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös yksityiselämän suojaa koskevasta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ihmisoikeussopimus) 8 artiklasta. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon myös perustuslain 12 §:ssä sekä KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja, jonka suojan ydinajatuksena on muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä.

Edellä lueteltujen säännösten lisäksi asiassa on otettava huomioon, että ihmisoikeussopimuksen 10 (2) artikla edellyttää sananvapauden rajoittamisen välttämättömyysarviointia. Tämä tarkoittaa, että kaikki sananvapauden rajoitukset on perusteltava vakuuttavasti. (Tiilikka, Sananvapaus ja yksilön suoja, Vantaa 2007, s. 181-182 ja Tiilikka, Journalistin sananvapaus, Juva 2008, s. 62)

Hovioikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevia perusoikeuksia toisiaan vastaan arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon se, kuinka keskeisesti tiedot koskettavat kysymyksessä olevan henkilön perusoikeuden ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä. Tällöin on luonnollisesti merkitystä sen menettelyn vakavuudella, johon henkilön väitetään syyllistyneen. Jos kysymyksessä on rikollinen menettely, jota koskevan väitteen paikkansapitävyyttä ei ole kiistattomasti osoitettu, on perusteltua lähteä siitä, että tällaisen tiedon tai vihjauksen tueksi esitettäviltä perusteilta vaaditaan enemmän kuin siinä tapauksessa, että henkilön väitetään syyllistyneen vain muuten yleisesti paheksuttavaan menettelyyn.

Asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, sisältyykö syytteessä tarkoitettuun F:n toimittamaan ohjelmaan tämän esittämänä laissa tarkoitettua valheellista tietoa tai vihjausta, ja onko teko ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä G:lle taikka tähän kohdistuvaa halveksuntaa. Mikäli näin on, tulee asiassa vielä tutkittavaksi se, onko F:llä ollut kuitenkin sananvapautensa perusteella oikeus toimia ohjelmasta ilmenevällä tavalla syyllistymättä kunnianloukkausrikokseen.

Rangaistavaa on vain sellainen valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen, joka on omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. F on tältä osin valituksessaan viitannut siihen, että G oli itsekin ennen haastattelua julkisuudessa tunnustanut, että hän oli käyttäytynyt tavalla, jota voidaan pitää seksuaalisena häirintänä. Asiassa on kirjallisena todisteena esitetty kaksi päivää ennen ohjelmaa ilmestynyt sanomalehtiartikkeli, joka on otsikoitu ”Seksuaalista häirintää. Eduskunnan naisten mielestä joukko mieskansanedustajia käyttäytyy sopimattomasti. Miten nämä miehet vastaavat väitteisiin?” Artikkelin mukaan G on lausunut, että hän uskoo tietävänsä, miksi naiset syyttävät miehiä sopimattomasta käytöksestä. Toisaalta G on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut käräjäoikeuden tuomion sivulla 8 kertomallaan tavalla saamastaan kielteisestä palautteesta. Hän on lisäksi kertonut ymmärtävänsä, että kansanedustajan täytyy sietää arvostelua enemmän kuin tavallisen kansalaisen, mutta että hänen kohdallaan tämä raja oli ylitetty.

G:n kertomusta hänen saamastaan kielteisestä palautteesta on pidettävä uskottavana. Hovioikeus katsoo, että osa hänen saamastaan palautteesta on saattanut liittyä edellä mainittuun sanomalehtiartikkeliin. Tästä huolimatta nyt kysymyksessä olevassa valtakunnallisessa televisio-ohjelmassa esitetty sinänsä, mikäli se ei ole totta, on sisältänyt kokonaisuudessaan jäljempänä kerrotuin tavoin lähtökohtaisesti sellaisia vihjauksia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan G:lle vahinkoa, kärsimystä ja halveksuntaa.

Kohta a), taustakuvamateriaali

Syytteen a-kohdassa on kysymys taustakuvamateriaalin eli niin sanotun kuvamaton esittämisestä. Hovioikeus toteaa, että kunnianloukkauksen tunnusmerkistön soveltamisalaa ei ole rajoitettu sen osalta kuinka valheellinen tieto tai vihjaus esitetään. Kyseisen rikoksen tunnusmerkistö voi siten täyttyä myös taustakuvamateriaalia käyttämällä. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on ennakkoratkaisusta KKO 2010:88 ilmenevin tavoin katsottu, että ohjelmasta syntynyttä mielikuvaa oli vahvistanut vahvasti viittauksellisen kuvamateriaalin käyttö loukkauksen kohdetta koskeneiden ohjelman osien yhteydessä.

Ohjelma on katsottu hovioikeuden pääkäsittelyssä, ja sen perusteella voidaan todeta, että samanaikaisesti, kun F ohjelmassa sanoo G:n nimen nousseen esiin myös vuonna 2006 tehdyn ohjelman yhteydessä, katsojan nähtäväksi tulee nimettömän kansanedustajan rintoihin kiinni käymistä koskevalla sitaatilla alkava kuvamateriaali. Näin ajoitettuna katsojalle saattaa aluksi syntyä kuvamateriaalista ja F:n lausumasta mielikuva siitä, että G:n olisi aikaisemmin vuonna 2006 epäilty syyllistyneen ahdisteluun. Kuvamateriaali jatkuu välittömästi sitaatin jälkeen ja koostuu lukuisista lehtiotsikoista ja kuvia sisältävistä lehtileikkeistä, jotka koskevat laajemmin eduskunnassa tapahtunutta häirintää. Tähän nähden ja kuvien määrän perusteella katsojan pääteltävissä on kuitenkin, ettei materiaalin tarkoituksena ole väittää jonkin tietyn otsikon koskevan G:tä itseään, vaan kysymys on yleisestä viittauksesta aikaisempaan, vuonna 2006 käytyyn häirintäkeskusteluun.

Rikoslain 4 luvun 1 §:n olosuhdetahallisuutta koskevan säännöksen mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Tässä suhteessa asiassa on otettava huomioon, että F ei ole varsinaisessa haastattelussa tuonut millään tavoin esille kuvamateriaalista näkyvää rintoihin kiinni käymistä koskevaa tapausta, vaan on viitannut häirinnästä käytyyn keskusteluun yleisellä tasolla. Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että hän olisi etukäteen koordinoinut suoran lähetyksen ohjanneen ohjaajan kanssa kuvamateriaalin näyttämisen tarkan ajankohdan niin, että hän olisi pyrkinyt yhdistämään nimenomaisesti G:n väitteeseen rintoihin käsiksi käymisestä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että F olisi syytteen a-kohdan teonkuvauksessa kuvatuin tavoin esittänyt yksilöidyn väitteen tai vihjauksen siitä, että G olisi vuonna 2006 kosketellut eduskunnassa jonkun naisen rintoja.

Kohta b), F:n lausuma koskien naiskansanedustajan kertomia seikkoja

Syytteen b-kohdan osalta F on asiassa väittänyt, että naiskansanedustajan kertomia seikkoja koskenut hänen lausumansa ei ollut ollut luonteeltaan väite vaan kysymys koskien sitä, pitääkö kyseisen anonyymin naiskansanedustajan esittämä G:hen kohdistuva väite seksuaalisen kanssakäymisen ehdottamisesta paikkansa. F on tällä perusteella katsonut, ettei kysymys voi olla rikoksesta.

Ihmisoikeustuomioistuin on kahdessa 17.12.2004 antamassaan ratkaisussa (Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska sekä Cumpana ja Mazare v. Romania) katsonut, että kysymys oli tosiasiaväitteestä, vaikka väite oli muotoiltu kysymysmuotoon. Vastoin F:n väitettä on siten mahdollista, että moitittavaa menettelyä koskeva kysymys sisältää laissa tarkoitetun vihjauksen. Hovioikeus katsoo, että kriteeri täyttyy mikäli kysymys synnyttää mielikuvan siitä, että sen kohteena oleva henkilö on tosiasiassa menetellyt kyseisellä moitittavalla tavalla, vaikka hän kiistäisikin tämän.

Hovioikeus toteaa, että F:n lausuma on lähtökohtaisesti kysymyksen muodossa esitetty, ja että tuohon lausumaan sisältyy vihjaus, mutta että sitä ei kuitenkaan voi rinnastaa suoraan tosiasiaväitteeseen. Lausuman yhteydessä esitetty retorinen kysymys ”onko sekin huumoria” on toisaalta selvästi provosoiva ja omiaan aiheuttamaan katsojassa mielikuvan siitä, että F itse uskoo naiskansanedustajan esittämän väitteen pitävän paikkansa. Onkin perusteltua katsoa, että lausumassa on kysymys toisen henkilön lausumaan perustuvasta vihjauksesta eikä F:n omasta tosiasiaväitteestä.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai vihjauksen tulee olla lainkohdassa tarkoitetuin tavoin valheellinen, jotta kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistö täyttyisi. Tunnusmerkistön arviointi edellyttää punnintaa, jossa otetaan huomioon sekä kunnian suojaa että sananvapautta koskevien perus- ja ihmisoikeuksien vaatimukset. Lainkohdan säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 184/1999 vp s. 34-35) onkin lausuttu, että esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä ei ole aina mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteiden totuudenmukaisuudesta, mutta niille on kuitenkin oltava riittävät perusteet. Väitteiden paikkansapitävyys on yritettävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä. Muun muassa ratkaisusta KKO 2006:10 ilmenee, että vastaajalla on velvollisuus selvittää, että hänellä on perusteet pitää esittämiään seikkoja paikkansapitävinä. Kaikkia sellaisia kielteisiä tai henkilökohtaisia väitteitä, jotka voivat julkistettuina olla loukkaavia, tulee siten ennen esittämistä arvioida kriittisesti.

F on vedonnut lähdesuojaan. Kunnianloukkaus ei ole rikos, jonka selvittämiseksi lähdesuoja voitaisiin murtaa. Toimittajan on kuitenkin käyttäessään suojatulta lähteeltä saamiaan tietoja tiedostettava lähdesuojaan liittyvät juridiset riskit. (Tiilikka, Journalistin sananvapaus s. 38) Tästä esimerkkinä on korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2010:88, jossa on katsottu, että siinä kysymyksessä olevassa TV-ohjelmassa esitettyjen väitteiden ja vihjausten ei voitu katsoa perustuvan riittävään tosiasiapohjaan pelkästään sillä perusteella, että toimittaja oli vedonnut lähteiltään saamiinsa tietoihin. Myös esimerkiksi ratkaisun KKO 1997:185 mukaan toimittajan edellytetään esittävän riittäviä perusteita väitteille, jotka perättöminä loukkaisivat toisen kunniaa. Toisaalta vahvistamattomien tietojen tai väitteiden levittämisen kriminalisoiminen, esimerkiksi kulloinkin kysymyksessä olevalle henkilölle esitetyin kysymyksin, estäisi merkittävästi yhteiskunnallista keskustelua samalla kun ankara näyttövelvollisuus kaventaisi lähdesuojaa ja saattaisi rajoittaa sananvapautta sellaisella tavalla, jota ei voida pitää välttämättömänä.

Riidatonta on, että F:llä ei ole voinut olla varmaa tietoa siitä, onko naiskansanedustajan väite seksuaalisen kanssakäymisen ehdottamisesta pitänyt paikkaansa. Siihen nähden, mitä F ja H kuitenkin ovat kertoneet vihjeen antajista ja vihjeen varmistamisesta, hovioikeus katsoo, että F on voinut kysymyksen esittäessään perustellusti lähteä siitä, että tämä hänen ulkopuoliselta taholta peräisin oleva väitteensä on uskottava.

Arvioidessaan F:n menettelyä hovioikeus toteaa vielä, että esitetyn kysymyksen syy ja tausta on kerrottu katsojille ja kysymys on lisäksi liittynyt aiheeseen, joka on yhteiskunnallisesti tärkeä ja laajaa yleistä keskustelua herättävä. Aihetta koskevien tietojen tuominen julkisuuteen on siten yleiseltä kannalta merkityksellistä ja näin ollen sananvapauden vahvasti suojaama. Lisäksi G:lle on nimenomaisesti tarjottu mahdollisuus välittömästi vastata kysymykseen ja kiistää naiskansanedustajan kertomuksen paikkansapitävyys. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun Bergens Tidende ja muut v. Norja 2.5.2000 mukaan myös viimeksi mainitulla näkökohdalla on merkitystä.

Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen vielä huomioon, että erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on korostettu sananvapauden merkitystä perusoikeutena, esimerkiksi ratkaisut Saaristo ja muut v. Suomi 12.10.2010 ja Reinboth ja muut v. Suomi 25.1.2011, hovioikeus katsoo, että F on voinut esittää G:lle ohjelmasta ilmenevän kysymyksen eikä hän ole siten syyllistynyt syytteen b-kohdassa tarkoitettuun kunnianloukkausrikokseen.

Oikeudenkäyntikulut sekä D:n ja E:n valitukset

Koska syyte F:ää vastaan hylätään, tulee valtio velvoittaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan hänen kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden osalta asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen korvaus oikeudenkäyntikuluista on yhteensä 15.000 euroa, mikä määrä sisältää arvonlisäveron ja kulujen osuuden. F:n osuus mainitusta määrästä on 12.000 euroa ja D:n sekä E:n osuudet kumpikin 1.500 euroa.

Hovioikeuskulujen osalta asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen korvaus F:n oikeudenkäyntikuluista on 7.000 euroa, mikä määrä sisältää arvonlisäveron ja kulujen osuuden. D ja E häviävät muutoksenhakunsa, joten heidän oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa koskevat vaatimuksensa hylätään.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.

VASTAAJA

D

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

D:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

VASTAAJA

E

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

E:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

VASTAAJA

F

TUOMIOLAUSELMA

Muutos käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

HYLÄTYT SYYTTEET

Kohta 1: Syyte hylätään.
F vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

KORVAUSVELVOLLISUUS

F vapautetaan velvollisuudesta suorittaa G:lle korvausta henkisestä kärsimyksestä ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa korkoineen.

Valtio velvoitetaan suorittamaan F:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 19.000 euroa. Viivästyneelle määrälle on suoritettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädetyn korkokannan mukaan kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Riitta Jousi
hovioikeudenneuvos Riitta Santo
hovioikeudenneuvos Hannele Satopää

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 14.10.2011 : Ei valituslupaa