Helsingin hovioikeus HO 23.5.2013 1476

Eläinsuojelurikos Eläinsuojelurikkomus Rangaistavuus

Asianumero: HelHO:2013:3

Kysymys siitä, oliko omien koirien hyökkäyksen estämisen laiminlyönti toisten hallinnassa olevien koirien kimppuun eläinsuojelurikoksena rangaistavaa tai täyttikö menettely jonkin muun kuin eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.5.2012

Syyttäjän syyte

2. Järjestysrikkomus

Järjestyslaki 16 §

22.5.2011 Helsinki

A on tahallaan laiminlyönyt yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi säädetyn eläinten pitämiseen liittyvän velvollisuuden laiminlyömällä pitää koirat taajamassa kytkettynä siten, että A on antanut kahden rottweilerrotuisen koiran (Y ja Z) liikkua vapaana asuinalueella.

4. Eläinsuojelurikos (toissijaisesti eläinsuojelurikkomus)

Rikoslaki 17 luku 14 § 1
Eläinsuojelulaki 3 § (54 §)

22.5.2011 Helsinki

A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta (toissijaisesti vähintään huolimattomuudesta) eläinsuojelulain vastaisesti kohdellut C:n omistamaa kääpiöpystykorvarotuista koiraa (X) tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen. A on aiheuttanut X:lle tarpeetonta kärsimystä sekä tuottanut sille tarpeetonta kipua ja tuskaa laiminlyömällä estää ulkoiluttamiensa rottweilerrotuisten koirien (Y ja Z) hyökkäämisen X:n kimppuun siten, että tietoisena ainakin toisen ulkoiluttamansa koiran aggressiivisuudesta muita koiria kohtaan A ei ole huolehtinut siitä, etteivät koirat pääsisi hyökkäämään ja puremaan C:n koiraa. A on taloyhtiön käytävätiloissa sekä asuintalon läheisyydessä pitänyt koiria vapaana ja ilman riittävää hallintaa seurauksin, että koirat ovat hyökänneet asianomistajan koiran kimppuun ja riepotelleet sekä purreet sitä lukuisia kertoja aiheuttaen X:lle useita puremahaavoja ja anaalirauhasen fistelöitymisen, mitkä vammat ovat vaatineet haavanhoitoa noin viikon ajan sekä kipu- ja antibioottilääkityksen.

6. Järjestysrikkomus

Järjestyslaki 16 §

1.12.2011 Helsinki

A on tahallaan laiminlyönyt yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi säädetyn eläinten pitämiseen liittyvän velvollisuuden laiminlyömällä pitää koirat taajamassa kytkettynä siten, että A on antanut kahden rottweilerrotuisen koiran (Y ja Z) liikkua vapaana ulkoilualueella.

7. Eläinsuojelurikos (toissijaisesti eläinsuojelurikkomus)

Rikoslaki 17 luku 14 § 1
Eläinsuojelulaki 3 § (54 §)

1.12.2011 Helsinki

A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta (toissijaisesti vähintään huolimattomuudesta) eläinsuojelulain vastaisesti kohdellut D:n omistamaa cairnterrierirotuista koiraa (W) tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen. A on aiheuttanut W:lle tarpeetonta kärsimystä sekä tuottanut sille tarpeetonta kipua ja tuskaa laiminlyömällä estää ulkoiluttamansa rottweilerrotuisen koiran (Y) hyökkäämisen W:n kimppuun siten, että tietoisena ulkoiluttamansa koiran aggressiivisuudesta muita koiria kohtaan A ei ole huolehtinut siitä, ettei kyseinen koira pääsisi hyökkäämään ja puremaan D:n koiraa. A on pitänyt koiraa yleisellä paikalla vapaana ja ilman riittävää hallintaa seurauksin, että se on hyökännyt asianomistajan koiran kimppuun ja purrut sekä riepotellut sitä hampaissaan aiheuttaen W:lle useita pistohaavoja, joista pisin on ommeltu, runsaasti nahanalaista ilmaa ja vammat ovat vaatineet suonensisäistä nesteytystä, antibioottia ja kipulääkettä, dreeniletkun sekä haavahoitoa ja kaulurin ainakin 10 päivän ajaksi.

11. Järjestysrikkomus

Järjestyslaki 14§, 16§

11.4.2012 Helsinki

B on tahallaan laiminlyönyt yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi säädetyn eläinten pitämiseen liittyvän velvollisuuden laiminlyömällä pitää koiransa aidatussa koirapuistossa valvonnassaan siten, että tietoisena koiransa (Y) aggressiivisuudesta muita koiria kohtaan, B on päästänyt sen valvomattomasti koirapuistoon, jossa on ollut muita koiria.

12. Eläinsuojelurikos (toissijaisesti eläinsuojelurikkomus)

Rikoslaki 17 luku 14 § 1
Eläinsuojelulaki 3 § (54 §)

11.4.2012 Helsinki

B on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta (toissijaisesti vähintään huolimattomuudesta) eläinsuojelulain vastaisesti kohdellut E:n omistamaa pomeranianrotuista koiraa (T) julmasti sekä tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen. B on aiheuttanut T:lle tarpeetonta kärsimystä sekä tuottanut sille tarpeetonta kipua ja tuskaa laiminlyömällä estää oman koiransa (Y) hyökkäämisen T:n kimppuun siten, että tietoisena ulkoiluttamansa koiran aggressiivisuudesta muita koiria kohtaan, B ei ole huolehtinut siitä, ettei hänen koiransa pääsisi hyökkäämään ja puremaan E:n koiraa. B on päästänyt Y:n vapaaksi ja ilman riittävää hallintaa koirapuistoon, jossa on ollut muita koiria T mukaan lukien seurauksin, että Y on hyökännyt T:n kimppuun, purren ja riepotellen sitä hampaissaan ja aiheuttaen T:lle kuolemaan johtaneet vammat.

Syyttäjän muut vaatimukset

A on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tekemisessä käytetty ja/tai rikoksen kohteena ollut koira (Z) rikoslain 10 luvun 4, 5, 6 ja 8 §:ien nojalla. Jos katsotaan, ettei A ole yksin omistanut Z:aa, toissijaisesti valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tekemiseen käytetyn Z:n arvo.
A on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tekemisessä käytetyn ja/tai rikoksen kohteena olleen toiselle kuuluvan koiran (Y) arvo.

A on rikoslain 17 luvun 23 §:n nojalla määrättävä eläintenpitokieltoon.

Eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita A pitää päätöstä annettaessa tai jotka hän omistaa, on tuomittava valtiolle menetetyiksi rikoslain 17 luvun 23a §:n nojalla.

B on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tekemisessä käytetty ja/tai rikoksen kohteena ollut koira (Y) rikoslain 10 luvun 4 ja 5 §:ien nojalla.

B on rikoslain 17 luvun 23 §:n nojalla määrättävä eläintenpitokieltoon.

Eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita B päätöstä annettaessa pitää tai jotka hän omistaa, on tuomittava valtiolle menetetyiksi rikoslain 17 luvun 23a §:n nojalla.

Vastaukset

Kohdat 2 ja 4

A on myöntänyt menetelleensä 22.5.2011 sillä tavoin kuin syytteessä on kerrottu muutoin paitsi, että Z ei ollut tehnyt mitään. A oli tullut sisältä ulos Y:n ja Z:n kanssa. Molemmat koirat olivat olleet vapaina. A:lla oli ollut mukanaan hihnat molemmille, mutta hän ei ollut niitä laittanut. A oli tiennyt, että koirista pentu eli Y oli vilkkaampi ja ärhenteli muille koirille. Sen sijaan Z oli rauhallinen ja totteli A:n käskytystä. A on kiistänyt menetelleensä tahallisesti ja katsonut syyllistyneensä enintään huolimattomuuteen koirien kanssa liikkuessaan. A on hyväksynyt asianomistajan korvausvaatimukset ja ilmoittanut maksavansa korvaukset.

Kohdat 6 ja 7

A on myöntänyt menetelleensä 1.12.2011 sillä tavoin kuin syytteessä on kerrottu. Hän oli antanut Y:n ja Z:n kulkea vapaana ulkoilualueella. Kun he olivat kohdanneet koiraansa ulkoiluttaneen D:n, koirista Y oli hyökännyt D:n koiran kimppuun, ottanut sen suuhunsa ja riepotellut. A on kiistänyt menetelleensä tahallisesti ja katsonut syyllistyneensä enintään huolimattomuuteen koirien kanssa liikkuessaan. A on hyväksynyt asianomistajan korvausvaatimukset ja ilmoittanut maksavansa korvaukset.

Kohdat 11 ja 12

B on myöntänyt menetelleensä 11.4.2012 sillä tavoin kuin syytteessä on kerrottu. B oli avannut portin ja saman tien päästänyt Y:n sisälle koirapuiston aidatulle alueelle. B oli tiennyt, että Y saattaisi hyökätä aidatulla alueella olevien toisten koirien päälle. Päihtymyksensä vuoksi B ei ollut kuitenkaan sivuportista alueelle saapuessaan noin kello 21.00 huomannut alueella muita koiria taikka ihmisiä. B on myöntänyt Y:n hyökänneen E:n koiran kimppuun. B on kiistänyt sallineensa tahallaan Y:n hyökkäyksen. Menettely oli voinut olla huolimatonta, mikä oli johtunut päihtymystilasta. B on hyväksynyt asianomistajan korvausvaatimukset ja ilmoittanut maksavansa korvaukset.

Menettämisseuraamukset

A on vastustanut Z:n tuomitsemista valtiolle. Z oli rottweilereista rauhallisempi. A on lisäksi ilmoittanut omistavansa Z:n vaimonsa kanssa. Omistaminen ilmeni kauppakirjasta sekä koiran rokotustodistuksesta.

Y:n arvon valtiolle tuomitsemisvaatimukseen A ei ole osannut ottaa kantaa.
Vielä A on ilmoittanut pitävänsä taloudessa olevista koirista hyvää huolta. Z:n lisäksi samassa taloudessa oli vaimon rottweiler V sekä pojan rottweiler Y. Huolenpidon on käynyt tarkastamassa eläinsuojelutarkastaja 2.5.2012.

B ei ole osannut ottaa kantaa menettämisvaatimukseen. Hän on tuonut esille, että Y:lle olisi järjestettävissä uusi parempi koti Porvoosta hänen velipuolensa luota.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Syyksi lukeminen

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

A on syyllistynyt niihin järjestysrikkomuksiin, joista syyttäjä on kohdissa 2 ja 6 vaatinut hänelle rangaistusta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

B on syyllistynyt siihen järjestysrikkomukseen, josta syyttäjä on kohdassa 11 vaatinut hänelle rangaistusta.

Eläinsuojelurikos; syytekohdat 4, 7 ja 12

Rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Eläinsuojelulain 2 luku koskee yksinomaan eläintenpitoa. Sen 3 §:ssä säädetään yleisistä periaatteista. Sen mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä ja otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Muut luvun pykälät koskevat muun muassa pitopaikkaa, hoitoa, kohtelua, eläimille suoritettavia toimenpiteitä ja eläinjalostusta sekä geeniteknologiaa.

Eläinsuojelulain tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan (HE 36/1995 vp) toteuttaa mahdollisimman hyvin yhteiskunnan nykyiset eläinten pitoon, käsittelyyn ja kohteluun liittyvät eettiset näkemykset sekä nykyisin käytettävissä oleviin tieteellisiin tutkimustuloksiin ja käytännössä saatuihin kokemuksiin perustuen suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lisäksi lain tavoitteena on edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia siten, etteivät eläimet joutuisi kokemaan kärsimyksiä, joita on käytännössä mahdollista ennakolta välttää ja ehkäistä.

Eläinsuojelulain 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että siinä säädetään eläintenpidossa noudatettavista yleisistä periaatteista. Eläintä on kohdeltava hyvin kaikessa eläintenpidossa. Vaikka ihminen käyttää eläimiä ravinnokseen, vaatetukseensa tai muihin tarpeisiinsa, on ihmisellä moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon niiden kyky muistaa ja tuntea kärsimystä. Eläintenpito esimerkiksi tuotantotarkoituksia varten sisältää aina tekijöitä, jotka aiheuttavat eläimille kärsimystä.

Nyt kysymyksessä olevan säännöksen taustalla on muun muassa hallituksen esityksessä esille tuotu eurooppalainen yleissopimus lemmikkieläinten suojelusta. Sopimuksen määräykset koskevat lemmikkieläinten pitämistä ja yleisiä hoitoperiaatteita, eläinkauppaa, lemmikkieläinten kasvattamista, kouluttamista ja muuta käyttämistä sekä eläimille tehtäviä toimenpiteitä ja lemmikkieläinten lopettamista.

Käräjäoikeus toteaa, että tässä asiassa on kysymys siitä eläinten kärsimyksestä, kivusta ja tuskasta, jota A:n ja B:n on väitetty aiheuttaneen ei itse pitämilleen taikka omistamilleen koirille vaan muiden henkilöiden omistamille ja muiden henkilöiden huolenpidon varassa oleville eläimille.

Käräjäoikeus katsoo, että eläinsuojelulain tarkoituksena on säännellä ja ohjeistaa eläintenpitoa. Tuon lain vastaisesti menettelee se, joka ei omassa eläintenpidossaan, ollessaan vastuussa pitämiensä eläinten hyvinvoinnista, huolehdi eläimen olosuhteiden, hoidon tai kohtelun asianmukaisuudesta ja tarvittaessa niiden parantamisesta. Eläinsuojelurikoksena kielletyllä menettelyllä suojellaan vain sellaista eläintä, joka on väitetyn rikoksentekijän huolenpidon varassa. A:han ja B:hen kohdistetut syytteet eläinsuojelurikoksesta ja siihen perustuneet muut vaatimukset on siten hylättävä.

Rikoslain 10 luvun 4 § ja 8 §:iin perustuvat vaatimukset

Rikoslain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on laissa rangaistavaksi säädetty teko. Valtiolle menetetyksi voidaan tuomita muun muassa sellainen esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä (rikoslaki 10 luku 4 § 2 momentti).

Tässä oikeudenkäynnissä menettämisseuraamusvaatimukset ovat perustuneet pääasiassa järjestysrikkomuksiin, mutta A:n kohdalla myös laittomaan uhkaukseen. Käräjäoikeus katsoo, että laittoman uhkauksen lisäksi myös järjestysrikkomusta on pidettävä rikoslain 10 luvussa tarkoitettuna menettämisseuraamuksen edellytykset täyttävänä rikoksena (KouHO 2012:5). Koiraa voidaan pitää lainkohdassa tarkoitettuna esineenä tai omaisuutena.

Käräjäoikeus toteaa, että sekä A:n että B:n menettely rottweilereita ulkoilutettaessa on ollut edellä heidän syykseen luettujen järjestysrikkomusten ja A:n syyksi luetun laittoman uhkauksen teonkuvausten mukaisesti tahallista. Sovellettaessa menettämisseuraamussäännöstä erityistä huomiota on kiinnitettävä uusien rikosten ehkäisemiseen. Asiassa on pyrittävä siten selvittämään, muodostaako esineen tai omaisuuden jättäminen juuri rikoksentekijän haltuun riskin sen käyttämiseen uudelleen rikoksen tekemisessä. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, ettei kyse ole rangaistuksesta sekä otettava seuraamuksen kohtuullisuus kokonaisarvioinnissa huomioon.

Järjestyslain tarkoituksena on edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Näiden säilymiseksi ja edistämiseksi laissa on myös annettu täsmällisiä määräyksiä koiran omistajalle ja haltijalle. Koira on pidettävä taajamassa kytkettynä sekä koirien erityisesti osoitetulla aidatulla jaloittelualueella omistajansa tai haltijansa valvonnassa.

Käräjäoikeus toteaa B:lle vaaditun menettämisseuraamuksen osalta edellä selvitetyn, ettei rottweiler Y ole 11.4.2012 ollut omistajansa valvonnassa koirien aidatulla jaloittelualueella. Ilman lain edellyttämää valvontaa Y on hyökännyt toisen koiran kimppuun aiheuttaen tämän kuoleman. Koiran käyttäytymisestä tässä oikeudenkäynnissä muutoin esitetty selvitys osoittaa Y:n olevan täysin sopimaton liikkumaan ilman kytkemistä taikka ilman valvontaa aidatulla alueella, mistä B on ollut myös tietoinen. Käräjäoikeus katsoo, ettei B taikka muu samassa taloudessa asuva henkilö valvo Y:n ulkona liikkumista järjestyslain edellyttämällä tavalla. Y:n jättäminen B:lle muodostaa riskin sen vapaana ulkoiluttamiselle ja muiden turvallisuudelle. Asiassa ei ole selvitetty, että Y:n luonne ja kouluttamattomuus huomioon ottaen olisi mahdollista välttää valtiolle tuomitseminen. Huomioon ottaen muiden turvallisuudelle aiheutetun uhan vakavuus Y:n tuomitsemista rikoksen tekovälineenä valtiolle menetetyksi B:n syyksi luetun rikoksen johdosta ei voida pitää myöskään kohtuuttomana. Y on siten tuomittava valtiolle menetetyksi.

Käräjäoikeus katsoo A:n ulkoiluttaessaan järjestyslain vastaisesti vapaana rottweilereita Z ja Y vaarantaneen vakavalla tavalla muiden ihmisten ja koirien turvallisuuden. Usealla kerralla A on ollut päihtynyt eikä hän ole edes pyrkinyt estämään sitä vahinkoa, jonka vapaana olevat koirat ovat muille koirille aiheuttaneet. Z on lisäksi vapaana ollessaan purrut ihmistä, minkä lisäksi A on käyttänyt Z:aa rikoksella uhkaamisessa.

A on käräjäoikeudessa ilmoittanut, ettei hän omistanut Z:aa yksin, vaan hän oli hankkinut koiran yhdessä vaimonsa kanssa. Z:n ulkoiluttaminen oli aina ollut A:n tehtävä.

Menettämisseuraamus voi rikoslain 10 luvun 6 §:n nojalla kohdistua vain esineeseen tai omaisuuteen, jonka omistaa rikoksentekijä, rikokseen osallinen tai se, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty. Lähtökohtaisesti yhteisomistussuhde siis estää konfiskaation. Lain esitöiden mukaan omistajan suostumuksin toimii muun muassa se, jonka on sallittu käyttää omaisuutta rikoksen tekemiseen. Vaikka yhteyden tulee olla konkreettisempi kuin suostumus rikoksen tekemiseen ylipäätään, suostumuksen ei kuitenkaan tarvitse olla nimenomaisesti annettu.

Käräjäoikeudessa ei ole esitetty selvitystä Z:n omistusoikeudesta. A:n puolisoa ei ole kuultu asiasta eikä selvitystä ole esitetty väitetyn toisen omistajan suhtautumisesta A:n syyksi luettuihin niihin tekoihin, jotka ovat olleet toistuvia. Käräjäoikeus katsoo, että A:n ilmoitus yhteisomistajuussuhteesta estää Z:n valtiolle tuomitsemisen. Menettämisvaatimus on hylättävä.

Järjestyslailla suojataan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Turvaamistoimi, jolla vain tekovälineenä käytetyn omaisuuden arvo tuomitaan valtiolle, ei ehkäise uuteen rikokseen syyllistymistä eikä paranna muiden turvallisuutta. Kun lisäksi Y on B:n syyksi luetun rikoksen johdosta tuomittu valtiolle menetetyksi, rottweilerien arvon tuomitsemiselle valtiolle ei ole rikoslain 10 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja perusteita. Vaatimukset on hylättävä.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tuomiolauselma

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET 1, 2, 3, 5, 6, 8, 9, 10 ja 14

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1, 2, 3, 5, 6, 8, 9, 10 ja 14
3 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.9.2013.

LAINKOHDAT

Rikoksiin 1, 2, 5, 6, 8, 10 ja 14 sovelletut lainkohdat:
Järjestyslaki 14 §, 16 §
3) Rikoslaki 21 luku 10 §
9) Rikoslaki 25 luku 7 §

HYLÄTYT SYYTTEET

4) Eläinsuojelurikos/Eläinsuojelurikkomus 22.5.2011
7) Eläinsuojelurikos/Eläinsuojelurikkomus 1.12.2011

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

VASTAAJA B

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET 11 ja 13

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 11 ja 13
60 päiväsakkoa á 29 euroa = 1.740 euroa

LAINKOHDAT

11) Järjestyslaki 14 §, 16 §
13) Rikoslaki 25 luku 7 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Takavarikoitu rottweiler Y tuomitaan valtiolle menetetyksi. Takavarikko määrätään pidettäväksi voimassa, kunnes menettämisseuraamus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin määrätään.

HYLÄTYT SYYTTEET

12) Eläinsuojelurikos/Eläinsuojelurikkomus 11.4.2012

VAHINGONKORVAUS

A ja B on tuomittu vahingonkorvausvelvollisuuteen.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Riitta Savolainen

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 23.5.2013

Syyttäjän valitus kohtien 4, 7 ja 12 osalta

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle on myönnetty jatkokäsittelylupa 10.10.2012.

Valitus

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen vaatinut, että A tuomitaan kohdissa 4 ja 7 ja B kohdassa 12 rangaistukseen eläinsuojelurikoksesta tai toissijaisesti eläinsuojelurikkomuksesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että A ja B määrätään näiden tekojen johdosta eläintenpitokieltoon ja että eläintenpitokiellon kohteena olevat eläimet määrätään valtiolle menetetyiksi.

A ja B olivat syyllistyneet eläinsuojelurikokseen tai toissijaisesti eläinsuojelurikkomukseen. A ja B olivat menettelyllään osoittaneet vakavaa piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista kohtelemalla muiden omistamia eläimiä huonosti. Heidän menettelynsä oli ollut eläinsuojelulain ja – asetuksen vastaista. Eläinsuojelulakia ei ollut rajattu koskemaan vain tiettyä henkilöpiiriä, mistä syystä eläintenpitoa koskevilla yleisillä säännöksillä suojattiin myös muita kuin omassa omistuksessa tai hoitovastuulla olevia eläimiä. Eläinsuojeluasetuksen 14 §:stä johtui, ettei ratkaisevaa ollut, kenen huolenpidon varassa eläin oli, vaan olennaista oli se, kohdistuiko menettely eläimeen ja aiheuttiko se eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa.

A ja B olivat olleet tietoisia koiriensa luonteesta, aggressiivisuudesta ja hyökkääväisyydestä toisia koiria kohtaan. Tästä huolimatta A ja B olivat ulkoiluttaneet koiriaan hallitsemattomasti pitäen niitä vapaana sellaisilla alueilla ja sellaisina ajankohtina, jolloin muiden koirien kohtaaminen oli ollut varmaa tai ainakin varsin todennäköistä. A ja B olivat tahallaan rikkoneet järjestyslakia, eivätkä he olleet käyttäneet esimerkiksi kuonokoppaa puremisten estämiseksi. Ottaen huomioon edellä mainitut olosuhteet, A:n ja B:n koirien koko sekä niiden luonne A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää varsin todennäköiseksi, että heidän toiminnastaan aiheutui muille eläimille tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. A:n ja B:n muihin eläimiin kohdistunut menettely ja sen seuraukset olivat siten olleet A:n ja B:n ennakoitavissa sekä heidän estettävissään. Tässä mielessä A:n ja B:n huolenpidon varassa olivat olleet myös muut kuin heidän omat koiransa. Hyökkäyksen kohteena olleiden koirien omistajilla ei ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta estää koirilleen aiheutuneita seurauksia, jotka olivat vain lisääntyneet, kun A ja B eivät olleet puuttuneet tilanteeseen ajoissa. A:n ja B:n menettely ei ollut myöskään edistänyt heidän omien koiriensa hyvinvointia, tervettä kehitystä ja lemmikkieläimille sopivaa käyttäytymistä.

A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia oli korotettava syyksi lukemista vastaavasti. Rangaistus oli mitattava ottaen huomioon rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä niistä ilmenevä A:n ja B:n syyllisyys. Rangaistuksessa oli otettava huomioon A:n ja B:n piittaamaton menettely sekä eläimille aiheutetun tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan määrä, laatu ja kesto sekä muut seuraamukset.

A:n ja B:n tuomitseminen eläintenpitokieltoon määräajaksi valituksen kohteena olevien syytteiden osalta oli perusteltua. Kielto oli tarpeen eläinten turvallisuuden ja uusien eläinsuojelurikosten ennalta ehkäisemiseksi. Vakiintuneesti katsottiin, että eläinsuojelurikokseen syyllistynyt henkilö oli tuomittava eläintenpitokieltoon. A:n ja B:n menettely osoitti heissä sellaista soveltumattomuutta huolehtia eläinten hyvinvoinnista, että eläintenpitokielto oli tuomittava myös siinä tapauksessa, että heidän katsottaisiin menettelyllään syyllistyneen eläinsuojelurikkomukseen.

Valitukseen vastaaminen

A ja B eivät ole vastanneet valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

1. Asiassa on selvitetty, että A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että heidän koiransa suhtautuivat vihamielisesti muihin koiriin, kävivät niiden kimppuun ja vahingoittivat niitä puremalla. Tästä huolimatta A ja B olivat ulkoiluttaneet koiriaan yleisellä paikalla vapaana ja ilman riittävää hallintaa. Syytteen teonkuvausten mukaan A ja B olivat laiminlyöneet estää koiriensa hyökkäykset seurauksin, että ne olivat käyneet muiden koirien kimppuun. Syytteen mukaan A ja B olivat siten aiheuttaneet muille koirille eläinsuojelulain vastaisesti tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa.

2. Käräjäoikeus on hylännyt A:han kohdissa 4 ja 7 ja B:hen kohdassa 12 kohdistetun syytteen eläinsuojelurikoksista ja toissijaisesti eläinsuojelurikkomuksista sillä perusteella, että eläinsuojelurikoksena kielletyllä menettelyllä suojellaan vain sellaisia eläimiä, jotka ovat väitetyn rikoksentekijän huolenpidon varassa. Syyttäjän valituksen johdosta asiassa on kysymys siitä, voidaanko rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaisesta eläinsuojelurikoksesta tai toissijaisesti eläinsuojelulain 54 §:n mukaisesta eläinsuojelurikkomuksesta rangaista henkilöä, jonka menettely kohdistuu muihin kuin hänen omistamiinsa tai muutoin hänen huolenpitonsa varassa oleviin eläimiin. Asiassa on näin ollen arvioitava sitä, onko A:n ja B:n menettely eläinsuojelurikoksena tai -rikkomuksena rangaistavaa. Mikäli näin ei ole, on arvioitava, onko heidän menettelynsä rangaistavaa jonakin muuna rikoksena.

3. Rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Eläinsuojelurikkomuksesta tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n mukaan, jollei teko ole eläinsuojelurikoksena rangaistava tai siitä ei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta kohtelee eläintä 3-6, 8, 32 tai 33 §:n taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, käyttää sellaista 12 §:ssä tarkoitettua välinettä, laitetta tai ainetta, jonka käyttö on kielletty, suorittaa vastoin 7 tai 9-11 §:n säännöksiä niissä tarkoitetun toimenpiteen tai tuo tai yrittää tuoda maahan eläimen 28 §:ssä mainitun kiellon vastaisesti.

4. Kohdassa 3 todetuin tavoin eläinsuojelurikosta ja -rikkomusta koskevassa säännöksessä rikoksen tekijä ilmaistaan sanalla ”joka”. Tämä viittaa siihen, ettei rikoksen tekijäpiiriä ole rajoitettu, vaan tekijänä voi periaatteessa tulla kyseeseen kuka tahansa. Eläinsuojelurikosta koskevissa lain esitöissä (HE 6/1997 vp s. 133) todetaan, että eläinsuojelulaki tai muu lainsäädäntö ei tunnusta eläimille oikeuksia, mutta asettaa ihmisille velvollisuuksia kohdella eläimiä asianmukaisesti. Ihmisten velvollisuudet eläinten kohtelussa ovat yleensä riippumattomia siitä, kenen omistuksessa eläimet ovat vai ovatko ne kenenkään omistuksessa. Eläimen omistajalla tai hoitajalla on kuitenkin siihen kohdistuvia erityisvelvollisuuksia, kuten huolenpito- ja valvontavelvollisuuksia. Tämän tarkemmin eläinsuojelurikokseen mahdollisesti syyllistyvästä tekijästä ei ole lain esitöissä lausuttu. Käytännössä eläinsuojelurikokseen syyllistyminen on riippuvainen kulloinkin tarkasteltavana olevasta tapauksesta sekä asiaan soveltuvasta aineellisesta eläinsuojelulainsäädännöstä.

5. Eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön täyttäviä tekomuotoja ei ole lueteltu tyhjentävästi eläinsuojelurikossäännöksessä, vaan ne saavat tarkemman sisältönsä eläinsuojelulaista ja sen nojalla annetuista säännöksistä. Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Lain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin. Eläinsuojelulain esitöiden (HE 36/1995 vp s. 20) mukaan lakia sovellettaisiin koti-, tarha- ja muihin ihmisen hoidossa tai valvonnassa oleviin eläimiin sekä luonnonvaraisiin eläimiin. Eläinsuojelulain 3 §:n eläintenpidon yleisten periaatteiden mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset- ja käyttäytymistarpeet. Eläinsuojeluasetuksen 14 §:ssä on lueteltu tarkemmin, mitä on pidettävä eläinsuojelulain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tarpeettoman kärsimyksen, kivun tai tuskan tuottamisena eläimelle.

6. Eläinsuojelurikos voidaan toteuttaa joko aktiivisella toiminnalla tai laiminlyönnillä eli passiivisuudella. Aktiivista toimintaa on eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön mukaisesti eläimen pahoinpiteleminen tai eläimen liiallinen rasittaminen. Kuka tahansa voi pahoinpidellä koiraa esimerkiksi potkaisemalla sitä ja aiheuttaa sille näin tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa. Tällöin eläinsuojelurikos tai -rikkomus voi kohdistua myös eläimeen, jota rikoksentekijä ei omista tai jonka hoitovastuulla eläin ei ole. Estettä sille, että tällainen henkilö tuomittaisiin eläinsuojelurikoksesta, ei edellä sanotun perusteella olisi. Tässä tapauksessa kysymys on kuitenkin laiminlyönnin seurauksena tapahtuneeksi väitetystä rikoksesta.

7. Laiminlyöntirikosta ilmentää eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön mukainen eläimen jättäminen vaille tarpeellista hoitoa tai ravintoa. Eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön mukaan eläintä voidaan myös kohdella muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti, jolloin aktiivinen teko tai passiivinen laiminlyönti tarkentuu lopullisesti eläinsuojelulainsäädännön nojalla.

8. Rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä säädetään rikoslain 3 luvussa. Sen 3 §:n 1 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos rikoksen tunnusmerkistössä niin nimenomaan määrätään. Säännöksen 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua virkaan, toimeen tai asemaan, tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.

9. Rikosoikeuden yleisten oppien lainsäädännön uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 42 – 43) todetaan, että laiminlyönti saattaa johtaa rikosvastuuseen muulloinkin kuin laissa nimenomaisesti mainituissa tapauksissa. Useimmat rikokset voidaan toteuttaa sekä aktiivisella että passiivisella suhtautumisella. Vastuu laiminlyönnistä rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisten niin sanottujen epävarsinaisten laiminlyöntirikosten tapauksissa edellyttää, että tunnusmerkistössä käytetyn teonkuvauksen katsotaan kattavan myös passiivisen suhtautumisen. Myös useat aktiiviseen tekemiseen viittaavat tekotavat voidaan toteuttaa passiivisella suhtautumisella. Esimerkiksi toisen surmaaminen tai terveyden vahingoittaminen on mahdollista myös passiivisen suhtautumisen kautta. Tunnusmerkistöt on kuitenkin saatettu laatia myös siten, ettei laiminlyöntiä ole yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti sijoitettavissa sanamuodon merkityssisältöön. Esimerkiksi niin sanotut omakätiset rikokset, joissa vaaditaan tekijän omaa ruumiillista osallistumista, tuskin voivat tulla toteutetuiksi laiminlyönnillä. Näissä tapauksissa ei myöskään vastuu epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen konstruktion avulla tule kysymykseen.

10. A ja B ovat koirien omistajina vastuussa niiden aiheuttamista vahingoista. Heidät on tuomittu maksamaan korvauksia vahingoittuneiden koirien omistajille. Se, ovatko A ja B syyllistyneet asiassa eläinsuojelurikokseen tai -rikkomukseen, on eri asia. Omien koirien hyökkäyksen estämisen laiminlyönti ei ole muihin eläimiin kohdistuvana eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistö ja eläinsuojelulainsäädäntö huomioon ottaen eläinsuojelurikoksena rangaistavaa, koska tällaista laiminlyöntiä ei ole eläinsuojelulaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätty rangaistavaksi. Tällainen rangaistava laiminlyönti ei ole myöskään johdettavissa eläinsuojelulainsäädännöstä. A:n ja B:n menettelyä ei siten ole pidettävä eläinsuojelurikoksena, eikä kyse näin ollen ole myöskään eläinsuojelurikkomuksena rangaistavasta menettelystä.

11. Asiassa on edelleen selvitettävä, täyttävätkö A:n ja B:n syytteessä mainitut teot jonkin muun laissa rangaistavaksi säädetyn menettelyn tunnusmerkistön. Eläimen vartioimatta jättämistä koskevan rikoslain 44 luvun 15 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa, on tuomittava eläimen vartioimatta jättämisestä sakkoon. Mainittu säännös on kumonnut rikoslain 44 luvun 7 §:ssä säädetyn ihmiselle vaarallisen eläimen kytkemättä jättämisen sekä 8 §:ssä säädetyn koiran usuttamisen toisen päälle ja sen valvonnan laiminlyönnin. Rikoslain 44 luvun 15 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 17/2001 vp s. 57) on todettu, että eläimistä vastuussa oleva joutuu tuottamuksensa perusteella korvaamaan eläinten aiheuttamat välittömät vahingot. Eläimen usuttaminen tekemään vahinkoa toiselle eläimelle tai muulle toisen omaisuudelle voi olla vahingontekoa.

12. Hovioikeus katsoo, ettei A:n ja B:n menettely ottaen huomioon syytteen teonkuvaukset täytä sellaista laissa rangaistavaksi säädettyä muutakaan menettelyä, jonka perusteella heidät tulisi tuomita rangaistukseen.

13. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole. Tähän nähden tarvetta lausua eläintenpitokiellosta ja menettämisseuraamuksesta ei ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Tuula Myllykangas
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Mikko Saleva

Esittelijä:

Viskaali Ida-Sofia Mäki

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimmassa oikeudessa