Korkein oikeus KKO 2013:53

Arvopaperimarkkinarikos Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos
Rangaistuksen määrääminen Rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen

Kysymys arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä. Kysymys myös rangaistuksen tuomitsemisen estävästä vanhentumisesta.

RL 51 luku 5 § (475/1999)
RL 8 luku 6 § 2 mom
RL 8 luku 6 § 4 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 9.12.2002 ja 15.1.2003 välisenä aikana tehdystä arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta sillä perusteella, että A oli X Oyj:n toimitusjohtajana 31.12.2002 saakka ja koko tekoajan yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta jättänyt antamatta X Oyj:n osakkeeseen liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki velvoitti antamaan ja joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon.

X Oyj:n ensimmäisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos oli ollut -0,08 euroa. Yhtiön pörssitiedotteessa 29.10.2002 oli todettu kolmannen vuosineljänneksen osakekohtaiseksi tulokseksi 0,09 euroa sekä arvioitu toisen vuosipuoliskon osakekohtaiseksi tulokseksi 0,20 euroa, jossa oli huomioitu tulosta parantavana eränä 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen, joka oli vaikuttanut toisen vuosipuoliskon osakekohtaista tulosta parantavasti noin 0,06 euroa.

Viimeistään 9. ja 11.12.2002 välisenä aikana oli selvinnyt, että X Oyj:n toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tuli jäämään ilmoitettua olennaisesti alhaisemmaksi. Tiedossa oli ollut, että lokakuun osakekohtainen tulos oli ollut 0,01 euroa ja marraskuun osakekohtainen tulos 0,00 euroa. Odotettavissa oli ollut, että liiketoiminnan kannattavuus jäi joulukuussa heikoksi ja että joulukuun osakekohtainen tulos tuli olemaan tappiollinen tai joka tapauksessa enintään marraskuun tasolla.

7.1.2003 valmistuneen alustavan tulosraportin (Rush Report) mukaan joulukuun osakekohtainen tulos oli ollut -0,02 euroa. Lopullisessa tulosraportissa (Final Report) se oli ollut -0,05 euroa.

Vasta 16.1.2003 annetussa pörssitiedotteessa oli ilmoitettu, että vuoden 2002 osakekohtaisen tuloksen ennakoitiin olevan tappiollinen. Siinä oli todettu tuloksen sisältävän ennalta suunnittelemattomia vaihto- ja käyttöomaisuuden alaskirjauksia. Lisäksi oli todettu, että liiketoiminnan kannattavuus oli ollut odotettua heikompi joulukuussa ja että yhtiö oli käynnistänyt tulosparannusohjelman kannattavuuden parantamiseksi.

11.2.2003 annetussa pörssitiedotteessa oli todettu, että viimeisen vuosineljänneksen osakekohtainen tulos oli ollut -0,05 euroa ja vuoden 2002 osakekohtainen tulos -0,04 euroa. Jälkimmäisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos oli siten ollut arvioidun noin 0,20 euron sijasta 0,04 euroa.

A kiisti syytteen lausuen muun ohella, että X Oyj:n tiedossa ollut osakekohtainen tulos ei ollut olennaisesti poikennut lokakuun ennusteesta. A oli toiminut viipymättä saatuaan tiedon poikkeamasta. Yhtiön toisen vuosipuoliskon osakekohtaisella tuloksella ei ollut ollut olennaista merkitystä yhtiön osakkeen arvoon.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.6.2008

Käräjäoikeus totesi asiassa riidattomiksi muun ohella seuraavat seikat:
– A oli ollut väitettynä tekoaikana X Oyj:n hallituksen jäsen sekä yhtiön toimitusjohtajan sijainen toimitusjohtajan sairausloman vuoksi 1.7. ja 31.12.2002 välisen ajan
– pörssitiedotteen 29.10.2002 tulos noin 0,20 euroa oli ollut ainakin jossain määrin negatiivinen tulosvaroitus markkinoiden näkökulmasta.

Käräjäoikeus totesi asiassa sovellettavasta laista, että syytteen tarkoittamana tekoaikana 9.12.2002 – 15.1.2003 oli jo ollut voimassa silloinen rikoslain 51 luvun 5 § (475/1999, voimaan 1.4.1999), jossa säädettiin arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta.

Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön mukaan oli se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta arvopaperin ammattimaisessa markkinoinnissa tai hankkimisessa elinkeinotoiminnassa jätti asianmukaisesti antamatta arvopaperiin liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki (495/1989) velvoitti antamaan, ja joka oli omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon, tuomittava arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan arvopapereita ei muun muassa saanut markkinoida elinkeinotoiminnassa antamalla totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja. Syytteen tarkoittamana tekoaikana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:n (495/1989) mukaan merkitsijöiden saatavilla oli pidettävä riittävät tiedot arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavista seikoista.

Tuolloin voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (740/1993) mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijan oli ilman aiheetonta viivytystä julkistettava ja toimitettava asianomaiselle julkisen kaupankäynnin järjestäjälle tiedoksi kaikki sellaiset päätöksensä sekä liikkeeseenlaskijaa ja sen toimintaa koskevat seikat, jotka olivat omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Sanotun lainkohdan 3 momentin mukaan julkisen kaupankäynnin järjestäjän oli ilman aiheetonta viivytystä julkistettava sen tietoon tulleet 1 momentissa tarkoitetut päätökset sekä seikat, joita liikkeeseenlaskija ei ollut julkistanut eikä hakenut 11 §:ssä tarkoitettua poikkeusta.

Syytteessä tarkoitettuna tekoaikana voimassa olleet arvopaperimarkkinalain säännökset olivat asiassa merkityksellisiltä osin säilyneet asiallisesti muuttumattomina. Sen vuoksi A:n menettelyyn oli sovellettava tuolloin voimassa olleita arvopaperimarkkinalain säännöksiä.

Syyksiluettavuuden osalta käräjäoikeus lausui, että arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen rangaistavuudelta edellytettiin joko tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta.

Rikoslain 3 luvun 7 §:n mukaan rikosoikeudellinen huolimattomuus edellytti, että tekijä rikkoi olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka henkilö olisi kyennyt sitä noudattamaan. Törkeä huolimattomuus arvioitiin kokonaisarvostelun perusteella. Tällöin kiinnitettiin huomiota rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyteen, vaarannettujen etujen tärkeyteen ja loukkauksen todennäköisyyteen, riskinoton tietoisuuteen sekä muihin tekoon ja tekijään liittyviin olosuhteisiin.

Käräjäoikeus totesi X Oyj:n sisäisestä raportoinnista syytteessä tarkoitettuna aikana, että taloudellinen raportointi oli X Oyj:ssä rakennettu niin, että tulosyksiköissä oli kerätty informaatio kuluista ja tuotoista ja tulosyksiköiden tuottama tieto oli yhdistetty konsernin johdossa. Vuonna 2002 A oli saanut käyttöönsä Rush Reportin, Final Reportin ja Quarterly Estimate -raportin ja hän oli perustanut toimintansa sanotuista vakioraporteista ilmenneisiin seikkoihin. Yhtiön raportointijärjestelmä oli ollut toimiva.

X Oyj:n tulevien tilausten ennustamista oli vaikeuttanut se, että yhtiön liiketoiminta oli perustunut lyhytkestoiseen tilauskantaan. X Oyj:n toiminta oli perustunut siihen, että sen asiakkaat olivat päättäneet valmistaa tiettyjä matkapuhelinmalleja, joiden mekaniikkaosia se oli valmistanut niille. X Oyj:n myynnin tulevaisuuden näkymät olivat perustuneet asiakkaiden sille antamiin eri aikavälin ennusteisiin.

Quarterly Estimate -raportti oli ollut X Oyj:n tulevaa myyntiä koskenut ennusteraportti, jonka tarkoitus oli ollut antaa neljännesvuositasolla käsitys yhtiön liiketoiminnan tilanteesta. Rush Report oli antanut myynnin ja liikevaihdon osalta suhteellisen oikeaa tietoa, mutta kustannuksista se ei ollut antanut tietoa. Sen vuoksi tulosta ei ollut voitu päätellä Rush Reportin perusteella. Final Report oli valmistunut kuukausittain ja se oli lähetetty hallitukselle muun hallitusmateriaalin yhteydessä. Marraskuun 2002 Final Report oli valmistunut 11.12.2002.

A oli tutustunut marraskuun lopulliseen raporttiin, kun se oli valmistunut. Siinä ilmoitettu tulos oli ollut hieman heikompi kuin Rush Reportissa oli oletettu. Kun viimeisen vuosineljänneksen Quarterly Estimate -raportti oli valmistunut 8.12.2002, oli ennustettu tulos ollut 0,20 euroa/osake. Final Reportissa tulos oli ollut 0,18 euroa/osake. A ei ollut antanut hallituksen jäsenille sellaista tietoa, ettei ennustetta 0,20 euroa saavutettaisi.

Todistaja R oli kertonut työskennelleensä X Oyj:n taloushallinnossa vuosina 2002 – 2005. Hän oli käyttänyt työvälineenään 8.12.2002 päivättyä vuosineljännekselle laadittua Quarterly Estimate -ennustetta, joka oli sisältänyt arviot kunkin X Oyj:lle komponentteja valmistaneen tehtaan osalta. Quarterly Estimate oli laadittu sen taloudellisen ohjausjärjestelmän puitteissa, joka X Oyj:llä oli ollut käytettävissään. R oli saanut vasta tammikuussa 2003 tietää, että 8.12.2002 päivätty Quarterly Estimate -ennuste ei ollut toteutunut.

Todistaja J oli kertonut työskennelleensä vuosina 2002 – 2003 X Oyj:ssä talous- ja rahoitusjohtajana. Vuodesta 2003 alkaen hän oli toiminut yhtiön sisäpiirivastaavana ja vastannut myös sijoittajaviestinnästä. Hän oli toiminut myös X Oyj:n hallituksen kokousten sihteerinä ja laatinut niiden pöytäkirjat.

X Oyj:ssä käytössä olleet taloudelliset raportit olivat olleet Estimate Report, Rush Report, Final Report sekä vuosisuunnitelma. Estimate Report oli ennakoinut liikevaihdon ja liikevoiton kehitystä. Rush Report oli valmistunut joka kuukauden 3. päivänä ja kuvannut edellisen kuukauden liikevaihdon kehitystä ja eri tuotteiden myyntikehitystä. Sen perusteella oli voitu myös arvioida kehityksen suuntaa. Final Report oli sisältänyt jaksotuksia ja tilinpäätöksenomaisia kirjauksia. Sen sisältämä tieto oli ollut kohtuullisen luotettavaa. Final Reportissakin 1 – 3 miljoonan euron poikkeamat olivat olleet mahdollisia yli 400 miljoonan euron liikevaihdon ollessa kyseessä.

Todistaja L oli kertonut, että tuloskehitystä koskeva tieto samoin kuin muukin taloudellinen tieto kertyi toimitusjohtajalta ja talousjohdolta talousjohdon tuottaman raportoinnin kautta. Raportointifrekvenssi eli tuloksen seurantataajuus voi vaihdella yhtiön kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan.

Käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään X Oyj:n sisäisen raportoinnin osalta, että X Oyj:n liiketoiminnan lyhytjänteisyys ja syklisyys olivat aiheuttaneet vaikeuden ennustaa yhtiön taloudellisen tilanteen kehitystä. Taloushallinnon syytteessä tarkoitettuna aikana tuottama sisäinen raportointi oli ollut pörssiyhtiölle tavanomaista, ajantasaista, asianmukaista ja riittävää sekä tuottanut siten osakeyhtiölain mukaista yhtiön taloudellista tilannetta koskenutta tietoa.

X Oyj:n johdolla yhtiön tuloskehityksestä olleiden tietojen osalta käräjäoikeus totesi, että yhtiön johdolla oli 26.7.2002 ja 15.1.2003 välisenä aikana ollut käytössään seuraavista raporteista ja hallituksen kokouspöytäkirjoista ilmenevät, yhtiön taloudellista tilannetta koskevat tiedot:
– X Oyj:n liiketoiminnallinen katsaus 26.7.2002, jonka mukaan riskit liiketoiminnallisen kannattavuuskriisin suhteen olivat selvästi kasvaneet ja palaaminen aikaisempaan tilanteeseen oli näyttänyt erittäin epätodennäköiseltä
– Ouarterly Estimate -raportti 11.10.2002, joka oli osoittanut viimeisen vuosineljänneksen (Q4/2002) tulosennustetta siten, että arvioitu EBIT-% (liikevoittoprosentti) oli ollut 6,5 ja EPS (osakekohtainen tulos) oli ollut 0,10 euroa, alkuvuoden 2003 arvio oli ollut Q1/2003 EBIT-% 8,4 ja EPS 0,11 euroa
– hallituksen kokouksen 28.10.2002 pöytäkirja ja sen liite 5, joiden mukaan yhtiö oli menettänyt useita volyymituotteita enimmäkseen hinnoittelun takia ja se oli ollut mukana enimmäkseen monimutkaisissa tuotteissa, joiden volyymi oli ollut pienempi. Yhtiön oli ollut ryhdyttävä toimenpiteisiin. Menetetyissä tuotteissa kilpailijalla oli ollut 40 prosenttia alhaisempi hinnoittelu
– Quarterly Estimate -raportti 1.11.2002, jossa oli arvioitu, että liikevoitto puolittuisi lokakuusta ja viimeisen vuosineljänneksen (Q4/2002) arvioitu EBIT-% oli ollut 3,2 ja EPS purkautuvan verovelan positiivinen vaikutus huomioon ottaen 0,09 euroa. Alkuvuoden 2003 arvio oli ollut Q1/2003 EBIT-% -3,2 ja EPS -0,11 euroa
– johtoryhmän kokouksen 11.11.2002 pöytäkirja, jonka mukaan hintoihin oli ollut kovia paineita ja avainasiakas oli esittänyt 40 – 50 prosentin hinnanalennusvaatimukset. Kokouksessa oli keskusteltu aikomuksesta sulkea Kalajoen tehdas välittömästi ja lopettaa TFT-tuotanto Kiinassa ja Unkarissa. Telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuuden oli määrä valmistella muutossuunnitelma marraskuun loppuun mennessä
– lokakuun Final Report 13.11.2002, jonka mukaan lokakuun osakekohtainen tulos oli ollut 0,01 euroa
– marraskuun Rush Report, jonka mukaan marraskuun alustava osakekohtainen tulos olisi ollut 0,02 euroa
– hallituksen kokouksen 3.12.2002 pöytäkirja, jonka mukaan marraskuun pikaraporttia oli käsitelty ja todettu, että kustannustaso ja voitto-oletukset eivät olleet olleet tyydyttäviä ja että 20 miljoonan euron tulosparannusohjelma oli ollut kiireellinen
– marraskuun Final Report 11.12.2002, jonka mukaan marraskuun osakekohtainen tulos oli ollut 0,00 euroa
– Quarterly Estimate -raportti 8.12.2002, jonka mukaan viimeisen vuosineljänneksen (Q4/2002) arvioitu EBIT-% oli ollut 4,2 ja EPS 0,11 euroa, joulukuun ennuste oli ollut 0,02 euroa ja alkuvuoden 2003 arvio oli ollut Q1/2003 EBIT-% 1,2 ja EPS -0,03 euroa
– johtoryhmän kokouksen 9.12.2002 pöytäkirja, jonka mukaan tiedossa olivat olleet marraskuun lopulliset tulokset ja se, että neljännen vuosineljänneksen tuottavuudesta oli ollut tulossa heikko, eikä vuoden 2003 ensimmäisellä neljänneksellä ollut ollut odotettavissa parannusta. 20 miljoonan euron kustannussäästöohjelmasta oli ollut sovittava
– joulukuun Rush Report, jonka mukaan joulukuun arvioitu osakekohtainen tulos oli ollut -0,02 euroa
– hallituksen kokouksen 15.1.2003 pöytäkirja ja kokousilmoitus 8.1.2003 siihen liitettyine Rush-raportteineen, joiden mukaan vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen oli ennakoitu jäävän kauas ilmoitetusta ennusteesta noin 0,20 euroa
– joulukuun Final Report, jonka mukaan joulukuun osakekohtainen tulos oli ollut -0,05 euroa.

X Oyj:n markkinoille antamien tiedotteiden osalta käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli 3.5.2002 ja 1.2.2003 välisenä aikana antanut arvopaperimarkkinoille viisi tiedotetta.

Pörssitiedotteen 3.5.2002 mukaan ensimmäisen vuosineljänneksen osakekohtainen tulos oli ollut 0,04 euroa ja vuoden osakekohtaisen tuloksen ennakoitiin jäävän alle edellisen vuoden, jolloin se oli ollut 0,73 euroa.

Pörssitiedotteen 31.7.2002 mukaan ensimmäisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos oli ollut -0,08 euroa ja toisen vuosipuoliskon (H2) osakekohtaisen tuloksen oli ennakoitu olevan noin 0,18 euroa.

Pörssitiedotteen 29.10.2002 mukaan kolmannen vuosineljänneksen (Q3) osakekohtainen tulos oli ollut 0,09 euroa ja toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen oli ennakoitu olevan noin 0,20 euroa, jossa oli huomioitu tulosta parantavana eränä 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen, jonka vaikutus oli noin 0,06 euroa eli koko vuoden osakekohtaisen tuloksen oli ennakoitu olevan noin 0,12 euroa.

Pörssitiedotteen 16.1.2003 mukaan X Oyj:n ennakkotietojen mukaan vuoden 2002 osakekohtainen tulos oli tappiollinen sisältäen ennalta suunnittelemattomia vaihto- ja käyttöomaisuuden alaskirjauksia. Liiketoiminnan kannattavuus oli ollut odotettua heikompi joulukuussa ja tulosparannusohjelma oli käynnistetty.

Pörssitiedotteen 11.2.2003 mukaan vuoden 2002 viimeisen vuosineljänneksen liiketappio oli ollut 4,5 miljoonaa euroa, tulos oli ollut -2,6 miljoonaa euroa ja Q4:n osakekohtainen tulos oli ollut -0,05 euroa. Vuoden 2002 liikevoitto oli ollut 1,4 miljoonaa euroa, tulos oli ollut -2,1 miljoonaa euroa ja osakekohtainen tulos oli ollut -0,04 euroa. Tilinpäätöksessä alaskirjauksia ja yritysjärjestelykuluja oli ollut yhteensä 4,4 miljoonaa euroa. Tulosta oli parantanut 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen.

Käräjäoikeus selosti tuomiossaan A:n ja muiden asiassa vastaajina olleiden henkilöiden kertomuksia. Muuta todistelua selostaessaan käräjäoikeus totesi muun muassa, että todistaja J (X Oyj:n talous- ja rahoitusjohtaja) oli kertonut, että hän oli laatinut 9.12.2002 päivätyt sähköpostiviestit. Viestien sisältönä oli ollut, että jotakin X Oyj:n kannalta negatiivista oli saattanut olla tulossa. Tilannetta oli tullut seurata ja varautua pahimpaan. Tämä J:n käsitys oli perustunut siihen, että matkapuhelinmyynti oli loppuvuonna 2002 ”takkuillut”. Vuonna 2002 oli vallinnut ”minitaantuma” ja X Oyj:n tulos oli ollut silloin heikko. X Oyj:lle oli ollut syntymässä varastokertymä. J:llä ei ollut ollut esittää mitään tosiasioita epäilystensä tueksi, eikä X Oyj:n operatiivinen johto tai hallitus ollut voinut ryhtyä hänen epäilyjensä perusteella toimenpiteisiin. X Oyj:n tiedotteet oli pitänyt laatia huolellisesti, koska virheelliseen tietoon perustuvan tiedotteen antaminen olisi ollut erittäin vahingollista X Oyj:lle ja sen asiakkaille.

X Oyj:lle oli vuonna 2002 ollut tulossa 400 miljoonan euron liikevaihto ja 8 miljoonan euron tulos. Kysymys oli ollut suhteellisesti ja absoluuttisesti verrattain hyvästä tuloksesta. Tilanne, jossa osakekohtainen tuotto oli vaihdellut 0,16 ja 0,24 euron välillä, ei ollut edellyttänyt tulosvaroituksen antamista. Vuoden 2002 tuottavuudesta oli kuitenkin ollut tulossa heikko, jonka vuoksi oli pitänyt sopia kustannussäästöohjelmasta.

Osavuosikatsauksessa 29.10.2002 oli markkinoille ilmoitettu X Oyj:n osakekohtaiseksi tulokseksi noin 0,20 euroa, joka oli sisältänyt myös ei-operatiivisia tekijöitä, kuten verovelan palautuksen. Tästä oli luettavissa, että yhtiön operatiivinen tulos oli ”pehmennyt”. Lokakuun Rush Report oli osoittanut 0,16 euron osakekohtaista tulosta.

Quarterly Estimate -raportin 1.11.2002 mukaan viimeisen neljänneksen tulos oli ollut 0,09 euroa lisättynä veronpalautuksella. Neljännen kvartaalin (Q4) tulosvaatimus oli ollut kohtuullisen pieni eli 0,05 euroa/osake, joka oli ollut mahdollista saavuttaa.

Quarterly Estimate -raportti 8.12.2002 oli ollut parempi ennuste kuin 29.10.2002 laadittu ennuste. Sen mukaan osakekohtainen tulos oli ollut 0,11 euroa. Osakekohtainen tulos, EPS, noin 0,20 euroa, oli vastannut J:n ja X Oyj:n organisaation käsitystä 8.12.2002.

J:llä ei ollut ollut käytettävissään X Oyj:n taloudellisesta tilanteesta faktatietoja joulukuun alussa. Ennusteet olivat osoittaneet 0,16 – 0,17 euron tulosta viimeiselle vuosipuoliskolle. J oli kuitenkin pelännyt joulumyynnin ”sakkaamista”. J:n pelko oli johtunut hänen saamastaan epävirallisesta tiedosta. J:n epäilyjen perusteella ei ollut voitu tehdä päätöstä tulosvaroituksen antamisesta, vaan tiedotteiden oli perustuttava tarkennettuun tosiasiatietoon.

J oli saanut vasta 14.1.2003 tietää, että joulukuun 2002 tulos olisi ennakoitua huonompi. Tämä tieto oli varmistunut 15.1.2003 pidetyssä hallituksen kokouksessa, kun joulukuun Final Report oli valmistunut. Syynä operatiivisen tuloksen heikkenemiseen oli ollut se, että joulukuun myynti oli laskenut, jolloin toimitukset tehtaille oli keskeytetty.

Tulosvaroitus oli mahdollista antaa Final Reportin perusteella. Tällöinkin tuli noudattaa harkintaa ja ottaa huomioon yhtiön koko liikevaihto. Mikäli kyse oli olennaisesta ja selkeästä tulospoikkeamasta ennakoituun tulokseen, tuli tulosvaroitus antaa. EPS:n ollessa 0,18 euroa oli joulukuussa saavutettava tuloa 0,02 euroa/osake eli 1 miljoona euroa. 0,02 euron määräisen tuloksen saavuttaminen joulukuussa 2002 oli ollut itsestään selvyys, ellei jotakin odottamatonta tapahtuisi. Marraskuun Final Report ei ollut viitannut siihen, että tulosvaroitus olisi ollut tarpeen antaa.

Ensimmäiset luotettavat tiedot olivat valmistuneet 14.1.2003. Tilinpäätöstiedot olivat valmistuneet 15.1.2003, jolloin vasta tulosvaroitus oli ollut mahdollista antaa.

Todistaja JL (X Oyj:n rahoitusjohtaja) oli kertonut, että ennuste oli 9.12.2002 näyttänyt noin 16 sentin osakekohtaista tulosta, jolloin tulosvaroitusta ei ollut ollut tarpeen antaa. Hän ei ollut tuolloin tiennyt, että loppuvuoden tulos tulisi vielä huononemaan.

JL oli joulukuussa 2002 valmistellut toimitusjohtajan ja rahoitusjohtajan aloitteesta tiedoteluonnoksen X Oyj:n 16.1.2003 antamaa tiedotetta varten. Tiedoteluonnoksen valmistaminen etukäteen oli ollut tarpeen, koska oli ollut mahdollista, että yhtiön täytyi antaa aikaisemmasta tiedotteesta poikkeava tiedote. Tiedoteluonnoksia oli tehty, jotta tiedote voitiin tarvittaessa saada nopeasti valmiiksi. Tiedotteesta oli tehty vaihtoehtoisia luonnoksia.

Todistaja T oli kertonut toimineensa vuosina 2002 – 2003 X Oyj:n Group Controllerina ja talousjohtajana sekä vastanneensa yhtiön operatiivisesta taloushallinnosta sekä sisäisestä ja ulkoisesta laskennasta. T:n sähköpostiviestit 6. ja 10.11.2002 olivat koskeneet X Oyj:n operatiivisia tappioita sekä tulosvaroituksen antamista. Tulosvaroituksen antamiselle ei tuolloin ollut katsottu olevan perustetta. Rush Reportit sisälsivät epätarkkuuksia ja niissä esitetyt luvut olivat vasta arvioita. T ei ollut 9.12.2002 uskonut, että tulos ”menisi pehmeän puolelle”. Tulosennuste 0,16 euroa ei ollut poikennut niin paljon tulosennusteesta 0,20 euroa, että tulosvaroitus olisi pitänyt antaa. T oli vasta 15.1.2003 saanut tietää alustavista tilinpäätöstiedoista, ettei osakekohtaista tulosta noin 0,20 euroa saavutettaisi. Vasta 15.1.2003 oli X Oyj:n tuloksesta saatu tulosvaroituksen antamista edellyttänyt varma tieto.

X Oyj:ssä vuosina 2002 – 2005 työskennellyt todistaja R oli marras-joulukuussa 2002 havainnut, että oli olemassa riski siitä, ettei vuoden 2002 tulosennuste toteutuisi. Tämä johtui siitä, ettei tietoa projektien toteutumisesta ollut ollut. Tilanteessa oli ollut monta hallitsematonta muuttujaa ja tilanteen ennustaminen oli ollut vaikeaa. Myöskään tehdas- ja projektikohtaista kustannusrakennetta ei ollut hallittu riittävän hyvin. Kannattavuuden ongelmat olivat olleet X Oyj:n koko operatiivisen johdon tiedossa marras-joulukuussa 2002. Operatiivinen johto oli saanut käyttöönsä samat raportit kuin R. Hallituksen saamasta tiedosta R ei tiennyt. Operatiivinen johto oli saanut lopullisen tiedon kannattavuusongelmista vasta tammikuussa 2003.

Todistaja L oli kertonut toimineensa vuodesta 1995 alkaen useiden pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johtokunnissa. X Oyj:n hallintoelimissä hän ei ollut toiminut. Hänen mukaansa tulosvaroituksen antamisesta päätettiin normaalisti hallituksen kokouksessa. Ennen kuin tulosvaroitus annettiin, tuli toiminnan tuloksellisuus tutkia kuukausiraporttien perusteella.

Todistaja L:n mukaan X Oyj:n vuoden 2002 vuosikertomuksesta ilmeni, että yhtiö oli tuottanut ensimmäisellä vuosipuoliskolla tappiota -0,08 euroa/osake. Kolmannen kvartaalin (Q3) tulos oli kuitenkin ollut 0,09 euroa/osake. Kuukausitasolla oli siten kertynyt keskimäärin 0,03 euroa/osake, mutta ensimmäisen vuosipuoliskon tulos oli vaihdellut kuukausittain keskimäärin -0,01:stä 0,02 euroon/osake.

L:n mukaan osavuosikatsauksessa 29.10.2002 oli toiselle vuosipuoliskolle ennustettu noin 0,20 euron tuottoa/osake. Siitä oli ollut 0,06 euroa laskennallista verovelkaa. Ansaittavaksi oli jäänyt 0,14 euroa, josta 0,09 euroa oli ansaittu Q3:n aikana. Q4:n ensimmäisenä kuukautena eli lokakuussa oli tullut 0,01 euroa/osake, jolloin oli oltu 0,04 euron päässä tavoitteesta. Tällöin viimeisestä kvartaalista oli ollut jäljellä kaksi kuukautta. Sitten oli tullut tieto, että marraskuun tulos oli jäänyt nollaksi, jolloin tavoitteesta oli edelleen puuttunut 4 senttiä/osake. Tämä määrä tuli suhteuttaa siihen, paljonko X Oyj:n tulos oli vaihdellut kuukausitasolla. Q3:n tulos oli ollut 0,03 euroa ja Q1:n tulos -0,01 – 0,02 euroa. Vaihteluhaarukka oli siten ollut 5 – 6 senttiä/osake. Keskimäärin saatettiin ajatella, että joulukuussa ehkä voitiin saavuttaa 0,03 euroa/osake tai mahdollisesti 2 tai 4 senttiä/osake. Nämä luvut olivat niin lähellä tavoitetta, että jos 4 senttiä oli puuttunut, kun tiedettiin, että marraskuun tulos meni nollille, oli voitu pitää kohtuullisena, että neljästä sentistä 2 tai 3 senttiä tulisi joulukuussa. Tällöin yhtiön tulos olisi ollut normaalin kuukausivaihtelun piirissä, eikä tulosvaroitusta olisi voitu antaa.

Käräjäoikeus lausui johtopäätöksinään tulosvaroituksen oikea-aikaisuudesta, että X Oyj:n hallitus ei ollut kokouksessa 3.12.2002 hyväksynyt yhtiön johdon vuodelle 2003 laatimaa budjettia, vaan se oli edellyttänyt, että yhtiölle tuli laatia kustannussäästöohjelma, jossa sen kustannusrakennetta muokkaamalla ja ylimääräisten kustannusten karsimisella voitaisiin parantaa tuottoa. X Oyj:n neljännen kvartaalin (Q4) tulos oli ollut huonompi kuin kolmannen kvartaalin (Q3) tulos ja se oli ollut lähellä nollaa. X Oyj:n Quartely Estimate -raportissa 11.10.2002 kerrottu tulos oli puolittunut verrattuna Quarterly Estimate -raportista 11.11.2002 ilmenevään tulokseen. Syynä operatiivisen tuloksen huonontumiseen loka-marraskuussa oli ollut se, että projektien tuottamien tuotteiden kannattavuudet olivat vaihdelleet, kustannuksissa oli ollut muutoksia ja liikevaihtotaso oli tuolloin ollut matalampi. X Oyj:lle oli lisäksi syntynyt varastokertymä. Nämä seikat osoittivat, että X Oyj:llä oli loppuvuonna 2002 ollut kulurakenteesta johtuvia taloudellisia ongelmia, jotka osaltaan heikensivät yhtiön osakekohtaista tulosta.

X Oyj:n liiketoiminta oli ollut luonteeltaan lyhytjänteistä ja syklistä. Yhtiö oli saanut tuotantomääriään koskevat tiedot asiakkailtaan, jonka vuoksi ne olivat olleet epävarmoja siihen asti, kunnes asiakkaiden tilaukset olivat tulleet lopullisiksi. Tämä oli tapahtunut vasta tilaajan ottaessa X Oyj:n valmistamat komponentit tehtaansa tuotantolinjalla käyttöönsä. Tämä oli vaikeuttanut yhtiön tuloskehityksen arvioimista.

X Oyj:n kokonaisliikevaihto oli vuonna 2002 ollut 400 miljoonaa euroa. Yhtiö ei ollut ollut kriisiyhtiö ja se oli kyennyt rahoittamaan investointinsa tulorahoituksellaan. X Oyj:n tuotantoaste oli 5.12.2002 ollut Suomen tehtaiden osalta 60 prosenttia, Unkarin tehtaiden osalta 75 – 90 prosenttia, Texasin tehtaiden osalta 20 – 30 prosenttia ja Kiinan tehtaiden osalta 75 – 90 prosenttia.

Todistajien J, JL, T ja L kertomusten perusteella oli näytetty, että 29.10.2002 ilmoitettu osakekohtainen tulos noin 0,20 euroa oli ollut mahdollista saavuttaa. Todistaja L:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että siinäkin tapauksessa, että joulukuussa 2002 ei saavutettaisi 4 sentin osakekohtaista tulosta, voitiin tuottoa ehkä saavuttaa 0,03 euroa/osake tai mahdollisesti 2 tai 4 senttiä/osake. Nämä luvut olivat olleet niin lähellä tavoitetta, että 2 tai 3 sentin osakekohtaista tulosta oli voitu pitää joulukuussa mahdollisena. Tällöin yhtiön tulos olisi ollut X Oyj:n tuloksen normaalin kuukausivaihtelun piirissä, eikä tulosvaroitusta olisi voitu antaa. A oli voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että tulostavoitteen noin 0,20 euroa/ osake saavuttaminen oli mahdollista.

Käräjäoikeus katsoi, että X Oyj:n taloushallintoon kuuluneiden henkilöiden laatimia, vapaamuotoista ajatusten vaihtoa sisältäneitä sähköpostiviestejä 6. ja 10.11.2002, 4.12.2002 sekä 9.12.2002, joissa he olivat keskustelleet X Oyj:n tuloskehitystä koskevista näkemyksistään ja epäilyksistään, ei ollut pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että A:lla olisi jo 4.12.2002 tai viimeistään 9. – 11.12.2002 ollut lopullinen ja varmistettu tieto siitä, ettei yhtiön vuoden 2002 toiselle vuosipuoliskolle 29.10.2002 antama noin 0,20 euron osakekohtainen tulosennuste toteutuisi.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli saanut lopullisen ja varman tiedon yhtiön joulukuun 2002 osakekohtaisen tuloksen jäämisestä tappiolliseksi vasta 15.1.2003 pidetyssä hallituksen kokouksessa, jolloin hän oli saanut tietoonsa esitietoja sanottuna päivänä valmistuneesta joulukuun 2002 Final Reportista. Hallituksen jäsenet olivat 15.1.2003 päättäneet X Oyj:n tulosvaroituksen antamisesta, joka oli annettu 16.1.2003 kello 8.50. Tulosvaroituksen antaminen oli siten tapahtunut ilman aiheetonta viivytystä.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Seija Ovaskainen ja Kari Santanen sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.6.2010

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeus lausui ratkaisunsa perusteluina muun ohella seuraavaa.

Hovioikeus selosti X Oyj:n vuoden 2002 tuloskehityksestä ja alkuvuoden 2003 tulosodotuksista esitettyä näyttöä sekä totesi näytön arviointinaan ja johtopäätöksinään yhtiön julkaisemista osavuosikatsauksista ilmenneen, että yhtiön liiketoiminnassa oli vuoden 2002 aikana ollut vaikeuksia. Yhtiön tulostaso oli laskenut ja kannattavuus heikentynyt merkittävästi edelliseen vuoteen verrattuna. Koko toimialan oli kerrottu olleen vaikeuksissa. Liiketoiminta-alan tiukentunut kilpailutilanne sekä kovat hintapaineet olivat kohdistuneet myös X Oyj:öön. Tähän viittasi myös Y Oyj:n ja X Oyj:n välisistä neuvotteluista saatu selvitys.

Todistaja J:n 26.7.2002 päivätystä muistiosta ilmeni, että jo kesällä 2002 liiketoiminnassa oli yhtiössä arvioitu lähestyttävän kriisitilannetta ja että loppuvuoden tilanne oli ollut haastava ja edellyttänyt toimenpiteitä. Tämä ilmeni myös A:n ja muiden vastaajien sekä todistajina kuultujen X Oyj:n talousjohdon kertomuksista, vaikka he eivät olekaan pitäneet X Oyj:tä kriisiyhtiönä. Yhtiön tilanteen ei ollut odotettu muuttuvan myönteisemmäksi vielä vuoden 2003 alussakaan. Vaatiessaan kiireellisen kustannussäästöohjelman käynnistämistä 3.12.2002 X Oyj:n hallitus oli arvioinut, että yhtiön taloudellisen tilanteen vakavuus ja kehityksen suunnan muuttaminen myönteisemmäksi edellyttivät poikkeuksellisia, tavanomaisia säästötoimia merkittävämpiä toimenpiteitä yhtiössä.

Lisäksi asiassa oli selvitetty, että viimeisen vuosineljänneksen tuloskehitys oli yleensä ollut muita vuosineljänneksiä arvaamattomampi huolimatta siitä, että hinnat loppuvuodelle oli neuvoteltu loka-marraskuussa. Joulukuu oli kausivaihtelun takia yleensä ollut hiljaisempi kuin loka-marraskuu, ja siten joulumyynnin myönteinen vaikutus yhtiön tulokseen oli yleensä ollut nähtävissä joulukuun alussa viimeistään marraskuun tulostietojen valmistuttua.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoi, että viimeisen vuosineljänneksen tuloskehitykseen oli liittynyt epävarmuustekijöitä, jotka olivat korostaneet johdon velvollisuutta huolellisesti seurata tilannetta ja arvioida tuloskehityksestä saatavia tietoja 29.10.2002 annetun tulosennusteen saavuttamisen kannalta.

Arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttava tieto

Hovioikeus totesi arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n ja rikoslain 51 luvun 5 §:n mukaisen tiedottamisvelvollisuuden edellyttävän, että julkistettava seikka oli omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon. Kummassakaan säännöksessä olennaiselle tiedolle ei ollut säädetty määrällistä arvoa, eikä niissä ollut muutoinkaan määritelty ilmaisun sisältöä.

Rikoslain 51 luvun 5 §:n esitöiden mukaan tiedon tuli arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperusteiden mukaan olla sellainen, että sillä yleensä oli vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Tosiasiallista vaikutusta ei vaadittu. Vaikutuksen olennaisuutta ei ollut tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta suhteellista arvopaperin arvon tai hinnan muutosta. Muutoksen olennaisuus oli suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos oli olennainen. Päivittäiset kurssimuutokset olivat tyypillisesti alle 3 prosentin suuruisia (HE 254/1998).

”On omiaan” -ilmaisulla osoitettiin, että kysymyksessä oli abstrakti vaarantamisrikos, joten tunnusmerkistön täyttymistä oli arvioitava niin sanotun tyyppitilanteen pohjalta. Näin ollen pelkkä vaikutuksen mahdollisuus riitti tunnusmerkistön täyttymiseksi eikä olennaisuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä tullut antaa jälkikäteiselle kurssivaikutukselle. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa oli kuitenkin esitetty, että jälkikäteinen vaikutus voitaisiin ottaa huomioon olennaisuutta koskevassa kokonaisharkinnassa (Häyrynen 2009, Pörssiväärinkäytökset, s. 74).

Arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n muutokseen johtaneista esitöistä ilmeni, että julkistettavan seikan olennaisuutta oli arvioitava markkinoilla toimivan järkevän sijoittajan kannalta (HE 137/2004). Näin oli vakiintuneesti katsottu myös oikeuskirjallisuudessa (muun muassa Karjalainen-Laurila-Parkkonen 2008, Arvopaperimarkkinalaki, s. 139; Häyrynen 2006, Arvopaperimarkkinoiden väärinkäyttö, s. 271). Järkevä ja huolellinen sijoittaja harkitsi sijoituspäätöksiään tarkasti ja oli taipuvainen ottamaan huomioon melko vähäisetkin seikat sijoituspäätöstään muodostaessaan.

Edellä mainituista esitöistä ilmeni myös, että liikkeeseenlaskijan oli itse arvioitava julkistettavan tiedon olennaisuutta, mikä edellytti päätöksen tai muun seikan vaikutuksen ennakkoharkintaa yhtiössä. Laki velvoitti yhtiön johdon julkistamaan tiedot, kun ne olivat tyypillisesti olennaiset suhteessa yhtiön liiketoimintaan ja aiemmin julkistettuihin tietoihin. Tukea tiedon olennaisuuden arvioinnille voitiin hakea esimerkiksi siitä, miten sijoittajat tai muut markkinatoimijat olivat aikaisemmin reagoineet liikkeeseenlaskijan tai jonkun toisen liikkeeseenlaskijan julkistamiin vastaavankaltaisiin tietoihin. Arvioon tiedon olennaisuudesta vaikutti myös tiedottamisen johdonmukaisuus, eli se mitä liikkeeseenlaskija oli aikaisemmin kertonut itsestään julkisuuteen (HE 137/2004).

Rikoslain 51 luvun 5 §:n ja arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n esitöiden mukaan vaatimus vaikutuksen olennaisuudesta osoitti, ettei mikä tahansa vähäinen vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan laukaissut tiedonantovelvollisuutta, vaikka vaikutus olisi kiistatonkin (HE 254/1998; HE 157/1988, s. 29 ja 46).

Hovioikeus totesi, että antamatta jätetyn tiedon merkitystä ja vaikutuksen olennaisuutta oli ensisijaisesti arvioitava tietoja vastaanottavan huolellisen ja järkevän sijoituspäätöstä tekevän henkilön näkökulmasta. Yhtiön johdon oli arvioitava, pitäisivätkö markkinoilla toimivat sijoittajat tietoa suhteessa yhtiön aikaisemmin julkistamaan tietoon niin olennaisena, että he ottaisivat sen huomioon sijoituspäätöstä tehdessään.

Yleisesti tärkeimpänä osakkeen arvoa kuvaavana tunnuslukuna pidettiin osakekohtaista tulosta, joka mittasi yhtiön kannattavuutta. Sijoittajalle tieto yhtiön osakekohtaisesta tuloksesta oli tyypillinen ja merkittävä liikkeellelaskijan ja sen osakkeen arviointiperuste. Siten muutos annetussa osakekohtaisessa tulosennusteessa oli seikka, joka oli herkästi omiaan olennaisesti vaikuttamaan osakkeen arvoon. Toisaalta tulosennuste oli aina jossain määrin arvio, eikä tiedottamisvelvollisuus koskenut vähäisiä muutoksia. Näin ollen asiassa oli arvioitava, kuinka suuresta muutoksesta osakekohtaisessa tulosennusteessa yhtiö oli velvollinen arvopaperimarkkinalain jatkuvan tiedonantovelvollisuutensa perusteella tiedottamaan.

Selostettuaan 31.7.2002, 29.10.2002 ja 16.1.2003 annettuja pörssitiedotteita koskenutta näyttöä hovioikeus lausui näyttöä arvioidessaan antaneensa merkitystä ennen kaikkea yhtiön tiedottamisen johdonmukaisuudelle ja selvitykselle siitä, miten johto oli arvioinut tulosmuutoksen olennaisuutta tapahtuma-aikana. Nämä seikat ilmenivät luotettavasti asiassa esitetyistä kirjallisista todisteista. Sen sijaan jälkikäteen esitettyjä arvioita siitä, että 0,16 – 0,17 euron osakekohtainen tulos vuoden 2002 toisella vuosipuoliskolla ei vielä olisi merkinnyt olennaista poikkeamaa ennustetusta, ei ollut pidettävä yhtä merkityksellisenä näyttönä.

Kun tiedottamisvelvollisuuden syntymistä arvioitiin syytteessä tarkoitettuna ajankohtana loppuvuonna 2002, lähtökohtana oli yhtiön markkinoille 29.10.2002 antama osakekohtainen tulosennuste, josta sijoittajat olivat saaneet tiedon yhtiön tuloskehityksestä. Se, mitä osakekohtainen tulosmuutos merkitsi suhteessa muihin yhtiön liiketoimintaa kuvaaviin tunnuslukuihin, kuten liikevaihtoon tai nettotulokseen, ei vähentänyt julkistetun osakekohtaisen tulosennusteen merkitystä olennaisuutta arvioitaessa.

Hovioikeus katsoi, että X Oyj:n julkistamaa arviota osakekohtaiseksi tulokseksi ”noin 0,20 euroa” oli pidettävä melko yksiselitteisenä vertailulukuna. Toisaalta voitiin arvioida, että mainittuun ennusteeseen sisältyi jonkin suuruinen vaihteluväli, joka oli otettava tulosmuutoksen merkitystä arvioitaessa huomioon. Kuitenkin huomioon ottaen osakekohtaisen tuloksen merkitys sijoittajan kannalta hovioikeus katsoi, että tiedottamisvelvollisuuden ulkopuolelle jäävä tulosmuutos suhteessa markkinoille ilmoitettuun ei voinut olla kovin suuri. Yhtiön liiketoiminnalle tyypillinen tuloksen kuukausivaihtelu voi olla suuntaa-antava, mutta tulosmuutoksen merkitystä oli arvioitava ensisijaisesti suhteessa sijoittajille aiemmin annettuun tulosennusteeseen.

Asiassa oli selvitetty, että lokakuun pörssitiedotetta oli pidetty tulosvaroituksena, kun yhtiö oli tosiasiassa alentanut heinäkuussa antamaansa osakekohtaista tulosennustetta toiselle vuosipuoliskolle 0,04 euroa. Myös yhtiön johto oli kuvannut lokakuussa julkistettua muutosta merkittäväksi. J:n sähköpostiviestistä ilmeni, että talousjohdossa ei joulukuussa ollut pidetty toteutunutta 0,16 euron osakekohtaista tulosta ilmoitetun tulosennusteen saavuttamiseksi riittävänä. Lisäksi yhtiön johto oli tammikuussa 2003 päättänyt antaa tulosvaroituksen, kun alustavien tilinpäätöstietojen perusteella toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen oli ilman poistoja arvioitu jäävän 0,16 euroon. Tulosvaroituksen antamisen syynä oli ollut nimenomaan joulukuun heikko tuloskehitys. Lisäksi X Oyj:n osakkeen arvon oli selvitetty laskeneen sekä 29.10.2002 että 16.1.2003. Tammikuussa 2003 tulosvaroituksen vaikutus oli ollut noin 15 prosenttia.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoi, että tieto osakekohtaisen tuloksen jäämisestä 0,16 euroon, eli 0,04 euroa lokakuussa julkistettua ennustetta alhaisemmaksi, oli ollut merkittävä. Kyse oli ollut 20 prosentin suuruisesta erosta lokakuussa julkistettuun osakekohtaiseen tulosennusteeseen verrattuna. Lisäksi suhteessa viimeistä vuosineljännestä koskevaan tulosennusteeseen kyse oli 80 prosentin erosta, kun lokakuussa julkistetusta 0,05 euron ennusteesta oli saavutettu 0,01 euroa. Siten 0,16 euron suuruista osakekohtaista tulosta ei ollut pidettävä riittävänä toiselle vuosipuoliskolle annetun tulosennusteen saavuttamiseksi. Muutos oli merkittävyydeltään tiedottamisvelvollisuuden piiriin kuulunut muu seikka, joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon.

Tiedottamisvelvollisuuden ajankohta

Hovioikeus katsoi, että arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n mukainen jatkuva tiedonantovelvollisuus edellytti yhtiön johdon todennäköisyysarviointia siitä, saavuttiko yhtiö antamansa tulosennusteen jäljellä olevana ennustuskautena. Riittävää ei ollut, että tulosennusteen toteutumisen oli jäljellä olevan vuosipuoliskon aikana katsottu olevan mahdollista. Tiedotettavan seikan ei edellytetty olevan varma eikä seikkaan liittyvien tietojen täydellisiä, vaan yhtiön johdon arviointi- ja seurantavelvollisuuden kohteena oli julkistetun tulosennusteen saavuttamisen todennäköisyys. Tulosvaroituksen antamista ei voinut viivyttää, kunnes yhtiö pystyi antamaan tarkan ja täysin luotettavan arvion toteutuvasta tuloksesta. Todennäköisyyttä arvioitaessa oli otettava huomioon kaikki yhtiön johdon saama tieto ja saadun tiedon merkitystä oli arvioitava kokonaisuutena. Tiedottamisvelvollisuus syntyi, kun tulosennusteessa ilmoitetun tavoitteen saavuttamista ei enää jäljellä olevana ennustuskautena ollut perusteltua pitää todennäköisenä.

Hovioikeus selosti loppuvuoden 2002 todennäköisestä tulosodotuksesta esitettyjen kirjallisten todisteiden ja henkilötodistelun sisältöä sekä katsoi todistajien kertomuksista ja talousjohdon välisistä sähköposteista ilmenneen, että X Oyj:n talousjohdolla oli 4.12.2002 jo marraskuun pikaraportin perusteella ollut epäilyjä siitä, muodostuiko joulukuun myynti riittäväksi lokakuussa ilmoitetun osakekohtaisen tuloksen saavuttamiseksi. Viesteistä ilmeni myös talousjohdon tietoinen pyrkimys siirtää todellisen tilanteen ilmituloa markkinoille ja häivyttää tulosvaroituksen syynä olevaa heikkoa operatiivista tulosta. Kertomusten perusteella oli selvitetty, että tuloskehityksen seurantaa oli joulukuun viimeisinä viikkoina terävöitetty ja myös tulosvaroitusluonnoksia oli laadittu. Luonnosten laatimisen taustalla olivat ainakin osaksi olleet yhtiön saamat tiedot joulukuun liikevaihdon kehityksestä.

A ja eräs toinen vastaaja olivat hovioikeudessa luonnehtineet J:n sähköposteja tunteenomaisiksi sekä J:tä luonteeltaan pessimistiseksi ja mustavalkoiseksi ja kyseenalaistaneet J:n kertomuksen ja hänen lähettämiensä sähköpostiviestien merkityksen todisteena. J oli tekoaikana ollut yhtiön talous- ja rahoitusjohtaja, sisäpiirivastaava sekä vastannut yhtiön sijoittajaviestinnästä. Arviot yhtiön tilanteesta olivat olleet osa konsernin talousjohdon sähköpostitse käymää mielipiteiden vaihtoa yhtiön loppuvuoden tilanteesta, josta myös A oli ollut tietoinen. J:n ohella myös T ja JL olivat esittäneet viesteissä J:n kanssa samansuuntaisia näkemyksiä eivätkä he olleet viesteissään vastustaneet tai kritisoineet J:n epäilyjä. A oli hovioikeudessa pitänyt J:n viestien tietoja pikaraporttia epävarmempina, mutta ei ollut viestit tiedoksi saatuaan kyseenalaistanut niitä.

Hovioikeus katsoi, että J:n kannanottoja edellä mainitussa yhteydessä ei ollut pidettävä merkityksettöminä hänen kielenkäytöstään ja luonteenpiirteistään hovioikeudessa jälkikäteen esitettyyn nähden tai hänen oman vähättelynsä perusteella. Sähköpostiviesteissä J oli edellä mainittuihin tehtäviinsä liittyen esittänyt arvioita, joista oli nähtävissä taloudellisen tilanteen ja tuloskehityksen seuranta sekä talousjohdon loppuvuonna 2002 tiedostamat vaikeudet liittyen tuloksesta tiedottamiseen. Hovioikeus katsoi, että J:n kertomuksesta ja ennen kaikkea joulukuussa 2002 laadituista viesteistä ilmenevä käsitys yhtiön tilanteesta tuli ottaa huomioon tiedottamisvelvollisuutta arvioitaessa.

Asiassa ei ollut esitetty X Oyj:n liiketoiminnasta mitään sellaisia konkreettisia seikkoja, jotka olisivat antaneet perustellun aiheen odottaa, että joulukuussa tulos kääntyisi vuoden 2002 heikon tuloskehityksen jälkeen parempaan ja loka-marraskuun toteutunutta tulosta paremmaksi. Päinvastoin yhtiössä oli joulukuun alussa arvioitu, että joulukuun kehitys olisi loka-marraskuun tasolla ja että alkuvuonna 2003 kehitys jatkuisi heikkona. Lisäksi kun joulukuun osakekohtaisen tuloksen oli jälkeenpäin voitu todeta olleen -0,05 euroa, eli selvästi tulosennusteen saavuttamiseksi vaadittua alhaisempi, joulukuun tuloskehityksestä ei edes olisi voitu saada myönteisiä merkkejä. Riittävä peruste tiedottamisen lykkäämiseen ei ollut ollut, että tulosennusteen saavuttaminen oli ollut X Oyj:n tuloksen kuukausittaisen vaihteluvälin puitteissa mahdollista.

Edellä selostetut seikat eivät välttämättä erikseen tarkasteltuina olleet muodostaneet riittävän luotettavaa ja varmaa tietoa joulukuun myynnin riittävyydestä. Ne olivat kuitenkin kaikki viitanneet saman suuntaisesti siihen, että joulukuun tulos ei muodostuisi loka-marraskuuta paremmaksi ja että joulukuun tuloskehitys ei siten todennäköisesti olisi 29.10.2002 ilmoitetun osakekohtaisen tulosennusteen saavuttamiseksi riittävää.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoi, että marraskuun loppuraportin valmistumisen jälkeen 11.12.2002 yhtiössä oli ollut riittävän luotettavaa ja varmaa tietoa siitä, että toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tuli jäämään olennaisesti ilmoitetusta, ja ettei 29.10.2002 julkistetun osakekohtaisen tulosennusteen saavuttaminen enää ollut ollut todennäköistä. Yhtiössä oli siten tiedon saamisen jälkeen aiheettomasti viivytetty todennäköisenä pidettävän tulostiedon julkistamista. Tieto tuloksen jäämisestä aikaisemmin ilmoitetusta tulosennusteesta oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan yhtiön osakkeen arvoon.

Tahallisuuden ja huolimattomuuden asteen arviointi

Hovioikeus totesi, että arvopaperimarkkinalain esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä velvoitteet kohdistuivat arvopaperimarkkinoilla ammattimaisesti toimiviin henkilöihin, joilta voitiin edellyttää tavanomaista suurempaa huolellisuutta markkinoiden luotettavuuden kannalta keskeisissä tehtävissä. Heiltä voitiin myös edellyttää kykyä etukäteen arvioida, mitä tietoja huolellinen sijoittaja kyseisessä tapauksessa pitäisi riittävinä ja arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavina (HE 254/1998). Tekijä oli ollut törkeän huolimaton arvioidessaan lain sisältöä tai olemassa olevia tosiseikkoja, jos tekijä ei ollut etukäteen selvittänyt asiaa riittävästi ja harkinnut huolellisesti tiedonantovelvollisuuden syntymistä. Erityistä merkitystä oli sillä, kuinka huolellisesti yhtiön johto oli arvioinut tiedon olennaisuutta markkinoilla toimivan sijoittajan kannalta (Häyrynen 2009, Pörssiväärinkäytökset, s. 75).

Lisäksi arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n muuttamiseen johtaneissa esitöissä oli todettu, että muusta markkinoinnista eroavana alueena arvopaperimarkkinat olivat alttiimpia niihin kohdistuvalle epäluottamukselle kuin markkinointi yleensä ja epäluottamus voi aiheuttaa vakavia seurausvaikutuksia myös arvopaperimarkkinoiden ulkopuolella (HE 254/1998). Hovioikeus katsoi, että myös arvopaperimarkkinoiden erityisluonne korosti tiedottamisesta vastuussa
olevien henkilöiden huolellisuusvelvollisuutta.

Työnjaosta X Oyj:n hallituksen ja toimitusjohtajan välillä esitetyn näytön perusteella oli selvitetty, että hallituksen jäsenet eivät olleet kuuluneet yhtiön toimivaan johtoon, paitsi A ollessaan toimitusjohtajan sijaisena 1.7. -31.12.2002. Työnjako hallituksen ja toimitusjohtajan välillä oli vastannut osakeyhtiölain säännöksiä.

Yhdenmukaisten kertomusten perusteella oli selvitetty, että X Oyj:ssä taloudellinen tieto oli lähetetty tehtailta taloushallintoon koottavaksi konsernintason käyttöön. Talousjohtoon kuuluneet henkilöt olivat olleet säännöllisesti ja päivittäin yhteydessä toimitusjohtajaan. Toimitusjohtajan velvollisuutena oli ollut välittää tietoa yhtiön tilanteesta hallitukselle. Yhtiön vakiintuneen toimintatavan mukaisesti toimitusjohtaja oli ollut ensisijaisesti yhteydessä hallituksen puheenjohtajaan.

A:lla oli 9.12.2002 pidetyn johtoryhmän kokouksen jälkeen ollut 3.12.2002 hallituksen kokouksessa esillä olleiden tietojen lisäksi käytössään neljännesvuosiennuste 8.12.2002, johtoryhmän kokouksessa esille tulleet tiedot ja 11.12.2002 valmistunut marraskuun loppuraportti. Hän oli saanut tiedoksi myös J:n ja T:n väliset sähköpostiviestit 9.12.2002.

Hovioikeus oli edellä todennut, että huomioon ottaen tiedossa ja odotettavissa ollut heikko tulos loppuvuodelle 2002 ja heikoksi arvioitu alkuvuosi 2003 lokakuun numeraalisen tulosennusteen saavuttamisen seurannassa oli noudatettava erityistä huolellisuutta. Toimitusjohtajan huolellisuusvelvollisuutta oli edelleen korostanut 11.12.2002 saatu tieto marraskuun toteutuneesta tuloksesta. Tämän jälkeen lokakuussa annetun tulosennusteen saavuttaminen oli muuttunut merkittävästi epätodennäköisemmäksi verrattuna tilanteeseen 29.10.2002 ja myös 3.12.2002.

A oli ollut hallussaan olleen tiedon perusteella velvollinen 11.12.2002 arvioimaan lokakuussa ilmoitetun tulosennusteen saavuttamisen todennäköisyyttä tiedottamisvelvollisuuden kannalta ja välittämään marraskuun loppuraportista saamansa tiedon hallitukselle tulosvaroituksesta päättämistä varten ilman aiheetonta viivytystä. A oli laiminlyönyt tämän velvollisuutensa.

Yhteenvetona hovioikeus katsoi, että marraskuun loppuraportista saadun tulostiedon jälkeen 11.12.2002 X Oyj:n olisi tullut antaa tulosvaroitus. Yhtiössä oli tuolloin ollut kokonaisuutena arvioiden riittävän varma ja luotettava tieto joulukuun tuloksesta ja siitä, ettei lokakuun tulosennusteen toteutumista enää ollut voinut pitää todennäköisenä. Joulukuun tuloskehityksen seurannasta saadut tiedot ja joulukuun pikaraportti olivat edelleen vahvistaneet näitä tietoja.

Antamatta jätetyssä tiedossa oli 11.12.2002 ja 15.1.2003 välisenä aikana ollut kysymys lokakuussa annettuun tulosennusteeseen nähden merkittävästä tulosmuutoksesta. Tuolloin käytössä olleen tiedon perusteella yhtiön toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos olisi jäänyt noin 0,04 euroa, eli noin 20 prosenttia, lokakuussa ennustetusta, mitä oli pidettävä huolellisen sijoittajan sijoituspäätöksen kannalta merkittävänä ja siten myös arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavana seikkana. Tämä tieto oli myös yhtiön johdon suorittamassa etukäteisarvioinnissa ymmärrettävä sellaiseksi tiedoksi, joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan arvopaperin arvoon ja joka oli julkistettava heti sen tultua yhtiön tietoon.

A oli viimeistään 11.12.2002 saanut ne tiedot, joiden perusteella hänen olisi tullut arvioida saamiensa tietojen merkitystä tiedottamisvelvollisuuden kannalta ja olla yhteydessä hallitukseen, jotta tulosvaroituksen antamisesta olisi voitu päättää. Asemansa, kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella hänen oli tullut tiedostaa, että kyse oli ollut jatkuvan tiedonantovelvollisuuden perusteella annettavasta tiedosta, joka oli julkistettava ilman aiheetonta viivytystä.

A ei ollut ollut yhteydessä hallitukseen eikä muullakaan tavalla ryhtynyt jatkuvan tiedonantovelvollisuuden edellyttämiin konkreettisiin toimenpiteisiin tiedon julkistamisesta päättämiseksi ennen kuin 15.1.2003. Tulosvaroitus oli annettu 16.l.2003 eli yli kuukausi tiedon saamisesta. Aiheellisena viivytyksenä ei ollut pidettävä tilinpäätöksen keskeneräisyyttä. Edellä lausutuin perustein hovioikeus katsoi, että tulosvaroitus oli jätetty antamatta oikea-aikaisesti ilman aiheetonta viivytystä.

Arvioidessaan A:n menettelyä kokonaisuutena hovioikeus katsoi, ettei menettelyä ollut syytteessä väitetyin tavoin pidettävä tahallisena. Sen sijaan huomioon ottaen julkistettavaksi vaaditun tiedon merkitys, A:n asema sekä hänen koulutuksensa ja kokemuksensa hovioikeus katsoi, että A:n viaksi jäi rikoslain 51 luvun 5 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus. A oli menetellyt törkeän huolimattomasti arvioidessaan saamiensa tulostietojen merkitystä ja laiminlyödessään arvopaperimarkkinalain mukaisen jatkuvan tiedonantovelvollisuutensa.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että A oli 11.12.2002 ja 15.1.2003 välisenä aikana törkeästä huolimattomuudesta jättänyt antamatta X Oyj:n osakkeeseen liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki velvoitti antamaan ja joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon, sekä siten syyllistynyt arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen.

Mainituilla perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n 50:een 199 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 9 950 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Hänninen, Riitta Rajala ja Maija Nyyssönen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

A toimitti Korkeimmalle oikeudelle lisäkirjoituksen, jossa hän rikoslain 8 luvun 6 §:n rangaistuksen tuomitsemisen estävää vanhentumista koskeviin säännöksiin viitaten katsoi, ettei häntä enää voitu tuomita epäillystä rikoksesta rangaistukseen.

Korkein oikeus varasi syyttäjälle tilaisuuden antaa lausuma A:n lisäkirjoituksen johdosta. Syyttäjä antoi Korkeimmalle oikeudelle pyydetyn lausuman. Korkein oikeus varasi syyttäjälle vielä tilaisuuden antaa lausuma, jossa syyttäjää pyydettiin esittämään käsityksensä erityisesti rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin merkityksestä asiassa. Syyttäjä toimitti Korkeimmalle oikeudelle pyydetyn lausuman.

Korkein oikeus varasi vielä A:lle tilaisuuden antaa lausuma syyttäjän antamien lausumien johdosta ja rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin merkityksestä asiassa. A toimitti Korkeimmalle oikeudelle pyydetyn lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

A:n väitteet ja syyttäjän vastaus

A on katsonut, että oikeus tuomita rangaistus syytteessä tarkoitetusta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta on rikoslain 8 luvun 6 §:n nojalla vanhentunut, koska väitetyn rikoksen tekoajankohdasta on kulunut yli kymmenen vuotta.

Syyttäjä on, Korkeimman oikeuden kiinnitettyä hänen huomiotaan myös rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin säännökseen, katsonut lausumassaan, että oikeus tuomita rangaistus ei ole vanhentunut, koska täytäntöönpanokelpoinen hovioikeuden tuomio oli annettu ennen kymmenen vuoden määräajan päättymistä.

A on syyttäjän kannanoton johdosta antamassaan lausumassa katsonut, ettei rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin säännös soveltunut tapaukseen, vaan että asiaa tuli arvioida rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella. Joka tapauksessa oikeus tuomita rangaistus oli myös rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin perusteella vanhentunut, koska väitetystä rikollisesta teosta oli 14.1.2013 kulunut kymmenen vuotta. Taannehtivan rikoslain soveltamisen kielto esti tuomitsemasta A:n Korkeimmassa oikeudessa rangaistukseen sellaisesta teosta, josta oli ratkaisun antamisen hetkellä kulunut yli kymmenen vuotta.

Korkeimman oikeuden kannanotto

A:n syyksi on hovioikeuden 11.6.2010 antamalla tuomiolla luettu arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos, jonka tekoaika on ollut 11.12.2002 – 15.1.2003. Rikoslain 51 luvun 5 §:n mukaan enimmäisrangaistus arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta on kaksi vuotta vankeutta.

Korkein oikeus toteaa, että väitetyn rikoksen tekohetkellä rangaistuksen tuomitsemisen estävää vanhentumista säänneltiin rikoslain 8 luvun 5 §:ssä (138/1973). Sen mukaan rikoksesta, josta säädetty kovin rangaistus oli vapausrangaistusta enintään kaksi vuotta, rangaistusta ei saanut tuomita viidentoista vuoden kuluttua rikoksen tekopäivästä.

Hovioikeuden tuomion antohetkellä asiaa koskevat säännökset ovat olleet rikoslain 1.1.2006 voimaan tulleen 8 luvun 6 §:ssä, joka nyt kysymyksessä olevilta osiltaan on edelleen voimassa samansisältöisenä. Tuon pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan rangaistusta ei saa tuomita, kun rikoksen tekopäivästä on kulunut kymmenen vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta tai sakkoa. Rikoslain 8 luvun 6 §:n 4 momentin mukaan tuomittu rangaistus raukeaa, jos sitä koskeva tuomio ei ole tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen 2 momentissa tarkoitetun ajan täyttymistä. Viimeksi mainittua säännöstä koskevien esitöiden (HE 27/1999 vp s. 25) mukaan sääntely oli selvyyden vuoksi tarpeen, koska aikaisemmassa pykälässä ei ollut säädelty, mikä merkitys muutoksenhaulla oli rangaistuksen tuomitsemisen estävää määräaikaa laskettaessa.

Hovioikeus on 1.1.2006 voimaan tulleen rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan voinut tuomitsemisen muiden edellytysten täyttyessä tuomita A:n rangaistukseen kymmenen vuoden ajan rikoksen tekopäivästä 15.1.2003. Hovioikeuden tuomio on annettu ennen kuin sanottu määräaika on kulunut umpeen.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 22 §:n mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Hovioikeuden tuomio, jolla A on tuomittu rangaistukseen, on siten lain mukaan ollut heti sen antamisen jälkeen täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta riippumatta. Näin ollen asiassa ei Korkeimmassa oikeudessa ole kysymys rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin vaan sanotun pykälän 4 momentin soveltamisesta.

Koska hovioikeuden käsillä oleva tuomio on A:n osalta tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ennen kuin on kulunut kymmenen vuotta hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen tekoajasta, rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisen ajan kuluminen umpeen A:n valitusta Korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä ei ole aiheuttanut sitä, että oikeus tuomita A:lle rangaistus olisi vanhentunut tai rauennut.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

A:n väitteet rangaistuksen tuomitsemisen estävästä vanhentumisesta hylätään.

Pääasiaratkaisun perustelut

Syyte ja vastaus

1. Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta 9.12.2002 – 15.1.2003 tehdystä arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta sillä perusteella, että A oli X Oyj:n toimitusjohtajana ja yhtiön hallituksen jäsenenä jättänyt tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta antamatta yhtiön osakkeeseen liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki velvoittaa antamaan ja joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Syytteen mukaan tuo antamatta jätetty tieto on ollut se, että X Oyj:n vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tulisi jäämään yhtiön 29.10.2002 antamassa pörssitiedotteessa arvioitua olennaisesti alhaisemmaksi. Tieto mainitusta seikasta oli selvinnyt viimeistään 9. – 11.12.2002. Yhtiö oli kuitenkin vasta 16.1.2003 antamassaan pörssitiedotteessa ilmoittanut, että vuoden 2002 osakekohtaisen tuloksen ennakoidaan olevan tappiollinen.

2. A on kiistänyt syytteen ensinnäkin sillä perusteella, että syytteessä tarkoitettua tiedottamisvelvoitetta ei ollut. Pörssitiedotteessa 29.10.2002 arvioitiin vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtaiseksi tulokseksi ”noin 0,20 euroa” ja 8.12.2002 valmistuneen tulosraportin (Final Report) tietoihin perustuneessa arviossa marraskuun loppuun mennessä toteutuneeksi toisen vuosipuoliskon osakekohtaiseksi tulokseksi noin 0,16 euroa. Arvioiden välinen ero on ollut niin vähäinen, että se ei ole aiheuttanut tiedottamisvelvollisuutta. A on kiistänyt syytteen myös sillä perusteella, että hänen oli tullut voida luottaa yhtiön riittäviksi ja luotettaviksi katsottuihin raportointijärjestelmiin, eikä tiedottamisvelvollisuutta arvioitaessa tule hovioikeuden tavoin kiinnittää huomiota yhtiön talousjohtoon kuuluneen henkilön sähköpostiviesteissään esittämiin spekulatiivisiin arvioihin. A on huomauttanut vielä siitä, että hänen sijaisuutensa yhtiön toimitusjohtajana oli päättynyt 31.12.2002. Tästä huolimatta hovioikeus oli tiedottamisvelvollisuuden ajankohtaa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota myös 7.1.2003 valmistuneeseen joulukuun tulosraporttiin (Rush Report), vaikka A ei enää tuolloin ole ollut toimitusjohtaja eikä hän ollut saanut mainittua raporttia.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana olevat kysymykset

3. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa arvioitavana ensinnäkin, onko A:n käytettävissä ollut viimeistään 11.12.2002 X Oyj:n tuloskehityksestä sellaista tietoa, jonka perusteella hänen olisi tullut voida päätellä, että yhtiö ei tulisi loppuvuoden aikana saavuttamaan 29.10.2002 annetussa pörssitiedotteessa ennakoitua osakekohtaista tulosta. Edelleen kysymys on siitä, onko ennakoidussa tuloskehityksessä tapahtunut muutos ollut niin olennainen, että arvio osakekohtaisen tuloksen muuttumisesta olisi tullut välittää osakemarkkinoille. Vielä kysymys on siitä, onko A laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamiseksi ilman aiheetonta viivytystä ja onko hänen menettelyään pidettävä törkeänä huolimattomuutena.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkintaan vaikuttavat seikat

4. Syytteen mukaisena tekoaikana voimassa olleen rikoslain 51 luvun 5 §:n 2 kohdan (475/1999) mukaisesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti antamatta arvopaperiin liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki (495/1989) velvoittaa antamaan ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Arvopaperimarkkinarikoksia koskeva rikoslain 51 luku on muutettu 1.1.2013 voimaan tulleella lailla (753/2012). Rikoslain 51 luvun 5 §:n 2 momentissa rangaistavaksi säädetyn arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistö ei ole kuitenkaan tähän asiaan vaikuttavilta osin muuttunut. Myös rikoksen rangaistusasteikko on säilynyt ennallaan.

5. Tekoaikana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (740/1993) mukaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin liikkeeseenlaskijan on ilman aiheetonta viivytystä julkistettava ja toimitettava asianomaiselle julkisen kaupankäynnin järjestäjälle tiedoksi kaikki sellaiset päätöksensä sekä liikkeeseenlaskijaa ja sen toimintaa koskevat seikat, jotka ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Myös arvopaperimarkkinalaki on uudistettu 1.1.2013 voimaan tulleella uudella arvopaperimarkkinalailla (746/2012). Uuden arvopaperimarkkinalain 6 luvun 4 §:n säännös velvollisuudesta julkistaa arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavat tiedot vastaa sisällöltään aikaisemman lain 2 luvun 7 §:n 1 momenttia.

6. Tekoaikana voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:ssä (105/1999) säädettiin listayhtiön velvollisuudesta antaa osavuosikatsaus. Pykälän 4 momentin mukaan osavuosikatsaus on laadittava hyvän kirjanpitotavan mukaisesti, ja sen tulee antaa oikea ja riittävä kuva liikkeeseenlaskijan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Pykälän 5 momentin mukaan osavuosikatsauksessa on selostettava liikkeeseenlaskijan toimintaa, tuloskehitystä ja investointeja sekä rahoitustilanteen ja toimintaympäristön muutoksia edellisen tilikauden päättymisen jälkeen. Katsauskaudella toimintaan ja tulokseen vaikuttaneista poikkeuksellisista seikoista on annettava selostus. Osavuosikatsauksessa esitettävien tietojen on oltava vertailukelpoisia edellisen tilikauden vastaavan katsauskauden tietoihin. Vastaavan katsauskauden tietoja on tarvittaessa oikaistava, jotta ne olisivat vertailukelpoisia, ja ilmoitettava oikaisun perusteet. Osavuosikatsauksessa on myös selostettava liikkeeseenlaskijan toiminnan ja tuloksen kannalta olennaisia katsauskauden jälkeisiä tapahtumia sekä liikkeeseenlaskijan todennäköistä kehitystä kuluvana tilikautena siinä määrin kuin se on mahdollista. Uuden arvopaperimarkkinalain säännökset osavuosikatsauksen sisällöstä ja rakenteesta ovat mainitun lain 7 luvun 11 §:ssä.

7. Syytteessä tarkoitetun tekoajankohdan jälkeen on 28.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/6/EY sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi). Markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 1) kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan direktiivissä tarkoitetaan ”sisäpiiritiedolla” luonteeltaan täsmällistä ja julkistamatonta tietoa, joka liittyy suoraan tai välillisesti yhteen tai useampaan rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijaan taikka yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen ja jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus kyseisten rahoitusvälineiden hintoihin tai niihin liittyvien rahoitusjohdannaisten hintaan.

8. Lisäksi 22.12.2003 on annettu Komission direktiivi 2003/124/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta sisäpiiritiedon määritelmän ja julkistamisen sekä markkinoiden manipuloinnin määritelmän osalta (määritelmädirektiivi). Määritelmädirektiivin 1 artiklassa on sisäpiirintiedon osalta sen 1 kohdassa todettu, että sovellettaessa direktiivin 2003/6/EY 1 artiklan 1 kohtaa tiedon katsotaan olevan täsmällistä, jos se viittaa ilmenneisiin olosuhteisiin tai olosuhteisiin, joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän, tai toteutuneeseen tapahtumaan tai tapahtumaan, jonka voidaan kohtuudella olettaa toteutuvan, ja jos se on riittävän tarkkaa, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös edellä mainittujen olosuhteiden tai edellä mainitun tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai kyseisiin rahoitusvälineisiin liittyvien johdannaissopimusten hintaan. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että sovellettaessa direktiivin 2003/6/EY 1 artiklan 1 kohtaa ”tiedolla, jolla, jos se julkistettaisiin, todennäköisesti olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien johdannaissopimusten hintaan” tarkoitetaan tietoa, jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.

9. Mainitut direktiivit on pantu täytäntöön muun ohella arvopaperimarkkinalain (297/2005) ja rikoslain (300/2005) muutoksilla, jotka tulivat voimaan 1.7.2005. Täytäntöönpanon yhteydessä ei tehty muutoksia rikoslain 51 luvun 5 §:n arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistöön. Sen sijaan tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 51 luvun 6 §:n määritelmäsäännöstä (1526/2001) muutettiin siten, että aikaisemmin säännöksessä ollut sisäpiirintiedon määritelmä korvattiin viittauksella arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momenttiin ja 15 §:ään. Samalla määritelmään tehtiin myös sisällöllisiä muutoksia. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ään sisältyvää sisäpiirintiedon määritelmää on sittemmin vielä muutettu 1.1.2007 voimaan tulleella lailla (923/2007). 1.1.2013 voimaan tulleen uuden arvopaperimarkkinalain 12 luvun 2 §:n 1 momentissa on vastaavan sisältöinen määritelmä sisäpiirintiedosta.

10. Rikoslain 51 luvun 5 §:n arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on tunnusmerkistöön sisältyvän ”on omiaan vaikuttamaan olennaisesti sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan” edellytyksen osalta viitattu määritelmäsäännöksen perusteluihin toteamalla, että niissä on selostettu, mitä ilmaisulla tarkoitetaan (HE 254/1998 vp s. 32). Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 51 luvun arvopaperimarkkinarikosten eri tunnusmerkistöissä ja rikoslaissa tai arvopaperimarkkinalain määritelmäsäännöksissä esiintyvä edellytys ”on omiaan vaikuttamaan olennaisesti sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan” on asiallisesti samansisältöinen siitä riippumatta, onko kysymys sisäpiirintiedon väärinkäytöstä, kurssin vääristämisestä tai arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta. Näin ollen ja kun arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön edellyttämän edellä kuvatun hintavaikutuksen määritelmää on tekoajankohdan jälkeen muutettu, on asiassa arvioitava, tuleeko syytteessä tarkoitettuun tekoon soveltaa pääsäännön mukaisesti tekoajan lakia vai rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentista ilmenevän lievemmän lain periaatteen mukaisesti tekoajan jälkeen voimaan tullutta lainsäädäntöä.

11. Direktiivien täytäntöönpanoa koskevien arvopaperimarkkinalain (297/2005) ja rikoslain 51 luvun (300/2005) muutoksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/2004 vp) on todettu sisäpiirintiedon määritelmän osalta (s. 60 – 61), että ehdotus vastaa pitkälti voimassa olevaa rikoslain määritelmää. Hallituksen esityksen mukaan markkinoiden väärinkäyttödirektiivistä ja komission määritelmädirektiivistä aiheutuvat muutokset voimassa olevaan sisäpiirintiedon määritelmään kohdistuvat erityisesti tiedon olennaisuudelle ja tiedon täsmällisyydelle asetettaviin vaatimuksiin.

12. Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan tiedon täsmällisyys edellyttää ensinnäkin sitä, että tieto viittaa olosuhteisiin tai tapahtumaan, jotka ovat jo ilmenneet tai tapahtuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan. Kyseisen vaatimuksen tarkoitus on ennen kaikkea tehdä ero sisäpiirintiedon ja toisaalta epävarmoihin seikkoihin tai markkinahuhuihin perustuvan tiedon välillä. Tiedon täsmällisyydeltä ei edellytetä, että se viittaa olosuhteisiin tai tapahtumaan, joiden voidaan todennäköisesti olettaa tulevaisuudessa ilmenevän tai tapahtuvan. Sisäpiirintiedon täsmällisyyttä koskevan edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus. Olosuhteiden tai tapahtuman tosiasialliseen myöhempään ilmenemiseen tai toteutumiseen liittyvät epävarmuustekijät eivät siten vähennä tiedon täsmällisyyttä, jos olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemiseen tai toteutumiseen on kuitenkin ollut tosiasiallinen mahdollisuus. Toiseksi tiedon täsmällisyydeltä edellytetään sitä, että kyseinen tieto on riittävän tarkka, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tällaisten olosuhteiden tai tapahtuman mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai näihin liittyvien johdannaisrahoitusvälineiden hintoihin.

13. Tiedon täsmällisyydeltä ei siten mainitun hallituksen esityksen mukaan lähtökohtaisesti edellytetä mahdollisen hintavaikutuksen suunnan ennakoitavuutta. Tiedon vaikutuksen suunnan ennakoitavuus voidaan kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa sitä, miten järkevä sijoittaja olisi käyttänyt kyseistä tietoa. Käytännössä markkinoiden reagointi ei kuitenkaan ole etukäteen ennakoitavissa ja tietyn tiedon julkistamisesta seuraavan hintavaikutuksen suunnan arviointi voi etukäteen olla epävarmaa. Osavuosikatsausten tai tilinpäätöstietojen osalta esimerkiksi markkinoiden ennakko-odotusten mukaista tietoa on pidettävä markkinoiden kannalta tärkeänä tietona. Sisäpiiriläisen tehdessä arvopaperikaupan kyseisen yhtiön tulosta koskevan varman, vaikkakin ennakko-odotusten mukaisen tiedon nojalla, on hän paremmassa asemassa suhteessa toisiin markkinaosapuoliin, joilla kyseistä varmaa tietoa ei ole.

14. Tiedon olennaisuuden osalta mainitussa hallituksen esityksessä todetaan, että direktiivien määritelmät vastaavat pääpiirteissään jo nyt voimassa olevaa olennaisuuden edellytystä. Olennaisen hintavaikutuksen tosiasiallista mahdollisuutta olisi siten yhä pidettävä riittävänä edellytyksenä tiedon olennaisuudelle. Tiedon olennaisuuden ja sen mahdollisen hintavaikutuksen arviointi on lähtökohtaisesti tehtävä objektiivisin kriteerein. Komission määritelmädirektiivissä tiedon olennaisuuden arviointia täsmennetään sen oletetun hintavaikutuksen ohella kuitenkin myös sijoituspäätöstä tekevän sijoittajan näkökulmasta suoritettavan arvion pohjalta. Tiedon olennaisuuden arvioinnissa on direktiivin mukaan otettava huomioon se, olisiko järkevä sijoittaja todennäköisesti käyttänyt kyseistä tietoa yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena. Arviointi siitä, olisiko järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti ottanut sijoituspäätöstä tehdessään huomioon kyseisen tiedon, on tehtävä kaiken sijoittajalla tekohetkellä käytettävissä olleen tiedon perusteella. Kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon tiedon oletettu vaikutus kyseisen liikkeeseenlaskijan toimintaan kokonaisuudessaan, tiedon lähteen luotettavuus sekä muut mahdolliset markkinatekijät, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseisen rahoitusvälineen hintaan vallitsevissa olosuhteissa. Tiedon olennaisuuden edellytyksenä on siten se, olisiko järkevästi toimiva sijoittaja tekohetkellä pitänyt olennaisen hintavaikutuksen mahdollisuutta objektiivisesti arvioiden todellisena ja siten todennäköisesti ottanut kyseisen tiedon huomioon sijoituspäätöstä tehdessään.

15. Johtopäätöksenään asiassa sovellettaviksi tulevista säännöksistä Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että markkinoiden väärinkäyttö- ja määritelmädirektiivien täytäntöönpanon yhteydessä rikoslakiin ja arvopaperimarkkinalakiin tehdyt muutokset, jotka osaltaan täsmentävät arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistöön sisältyvän edellytyksen ”on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon” sisältöä, eivät ole muuttaneet rikoksen tekoaikana voimassa olleen arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistöä siten, että ne johtaisivat A:n kannalta rikoslain 3 luvun 2 §:n edellyttämällä tavalla lievempään lopputulokseen. Myöskään rikoslain 51 luvun 5 §:n 2 momentin muuttamisella kohdassa 4 mainitulla tavalla ei ole sellaista merkitystä, että teon jälkeen voimaan tulleen rangaistussäännöksen soveltaminen johtaisi vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen kuin tekoaikana voimassa olleen lain soveltaminen. A:n tekoon sovelletaan siten rikoslain 3 luvun 2 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti teon aikana voimassa ollutta rangaistussäännöstä.

X Oyj:n vuosina 2002 ja 2003 julkistamat markkinatiedot

16. Syytteessä tarkoitettu tieto, jonka antamisen A syytteen mukaan on laiminlyönyt, on siis koskenut X Oyj:n osakekohtaista tulosta vuoden 2002 toisella vuosipuoliskolla. Korkein oikeus toteaa, että osakekohtainen tulos (EPS) on tunnusluku, joka ilmaisee, kuinka suuri osa yhtiön tilikauden voitosta kohdistuu kuhunkin yhtiön liikkeelle laskettuun kantaosakkeeseen. Osakekohtainen tulos mittaa siten yhtiön kannattavuutta.

17. Osakekohtaisen tuloksen kehittymisestä annetut tiedot ovat huolellisesti ja järkevästi toimivan sijoittajan kannalta tyypillisesti sellaista tietoa, jota sijoittaja käyttää ainakin yhtenä perusteena sijoituspäätöksiä tehdessään. Sijoittajan päätöksentekoon voivat luonnollisesti vaikuttaa myös monet muut hänen saatavissaan ja käytettävissään olevat yhtiön toimintaa, toimintaympäristöä ja markkinatilannetta koskevat tiedot. Arvioitaessa sijoittajan näkökulmasta X Oyj:n tiedonantovelvollisuutta syytteessä tarkoitettuna ajankohtana, on perusteltua ottaa taustatietona huomioon, mitä tietoja yhtiö oli aikaisemmin vuonna 2002 antanut liiketoiminnastaan.

18. X Oyj oli pörssitiedotteella 3.5.2002 antamassaan tammi-maaliskuuta 2002 koskevassa osavuosikatsauksessaan muun ohella ilmoittanut, että koko vuoden liikevaihdon odotettiin olevan edellisvuotta alhaisempi, mutta kannattavuuden odotettiin paranevan selvästi toisella vuosipuoliskolla. Koko vuoden osakekohtaisen tuloksen ennakoitiin jäävän alle edellisen vuoden. Vuonna 2001 osakekohtainen tulos oli ollut 0,73 euroa.

19. Pörssitiedotteella 31.7.2002 antamassaan tammi-kesäkuuta 2002 koskevassa osavuosikatsauksessaan yhtiö oli muun ohella ilmoittanut, että toisen vuosipuoliskon liikevaihdon odotettiin kasvavan vuoden ensimmäiseen puoliskoon verrattuna noin 20 prosenttia. Ensimmäisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos oli ollut -0,08 euroa ja toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen ennakoitiin olevan noin 0,18 euroa.

20. Pörssitiedotteella 29.10.2002 antamassaan tammi-syyskuuta 2002 koskevassa osavuosikatsauksessa yhtiö oli ilmoittanut muun ohella seuraavaa:
– yhtiön liiketoiminta oli piristynyt kolmannen vuosineljänneksen aikana odotetusti ja konsernin liikevaihto oli kasvanut edelliseen neljännekseen verrattuna 18 prosenttia. Myös vuoden 2001 vastaavaan jaksoon verrattuna liikevaihto oli kasvanut 18 prosenttia
– heinä-syyskuun voitto oli ollut 4,7 miljoonaa euroa (7-9/2001 vastaavasti 6,8 miljoonaa euroa) ja osakekohtainen tulos (laimennettu) 0,09 euroa (0,12 euroa)
– tammi-syyskuun liikevaihto oli ollut 263,1 miljoonaa euroa (338,1 miljoonaa euroa), tammi-syyskuun voitto 0,5 miljoonaa euroa (31,1 miljoonaa euroa) ja osakekohtainen tulos (laimennettu) 0,01 euroa (0,57 euroa)
– kysyntä yhtiön päätoimialoilla oli viime aikoina osoittanut elpymisen merkkejä. Yhtiön valmistamien telekommunikaatioteollisuuden sekä lääketeollisuuden tuotteiden kysyntä oli odotusten mukaisesti piristynyt ja yhtiön liikevaihdon kehitys oli palautunut kasvu-uralle. Yhtiö valmistautui lukuisten uusien tuotteiden valmistukseen vuoden 2003 alkupuolella. Aiemmin ennakoidun mukaisesti yhtiön toisen vuosipuoliskon liikevaihdon odotettiin kasvavan vuoden ensimmäiseen puoliskoon verrattuna noin 20 prosenttia. Toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen ennakoitiin olevan noin 0,20 euroa. Osakekohtaista tulosta ennakoitaessa tulosta parantavana eränä oli otettu huomioon 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen. Liiketoiminnan kassavirran ennakoitiin olevan selvästi positiivinen.

21. Pörssitiedotteella 16.1.2003 yhtiö oli antanut ennakkotietoja vuoden 2002 tuloksesta. Tiedotteessa oli todettu muun ohella seuraavaa:
– vuonna 2002 yhtiön liikevaihto oli ennakkotietojen mukaan ollut noin 365 miljoonaa euroa (431,6 miljoonaa euroa vuonna 2001). Toisen vuosipuoliskon aikana liikevaihto oli palautunut kasvu-uralle ollen noin 199 miljoonaa euroa eli noin 20 prosenttia suurempi kuin ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Vuoden viimeisellä neljänneksellä liikevaihto oli ollut noin 102 miljoonaa euroa, mikä oli noin 9 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin (93,5 miljoonaa euroa)
– ennakkotietojen mukaan vuoden 2002 osakekohtainen tulos oli tappiollinen. Tulos sisälsi ennalta suunnittelemattomia vaihto- ja käyttöomaisuuden alaskirjauksia. Myös liiketoiminnan kannattavuus oli ollut odotettua heikompi joulukuussa
– yhtiö oli saanut uusia telekommunikaatioteollisuuden asiakkuuksia ja oli nyt toimittajana kolmelle merkittävälle matkapuhelinvalmistajalle. Uusien asiakkuuksien myötä vuoden 2003 liikevaihdon ennakoitiin kasvavan nopeammin kuin matkapuhelinteollisuus keskimäärin. Yhtiö oli käynnistänyt tulosparannusohjelman kannattavuuden parantamiseksi.

22. Pörssitiedotteella 11.2.2003 yhtiö oli antanut tietoja loka-joulukuulta 2002 sekä koko vuodelta 2002. Tiedotteessa todettiin muun ohella
a) loka-joulukuun 2002 osalta, että
– konsernin liikevaihto oli ollut 101,5 miljoonaa euroa (93,5 miljoonaa euroa 10-12/2001)
– liiketappio oli ollut 4,5 miljoonaa euroa (voittoa 11,3 miljoonaa euroa) eli -4,4 prosenttia (12,1 prosenttia) liikevaihdosta
– katsauskauden tulos oli ollut -2,6 miljoonaa euroa (8,7 miljoonaa euroa)
– tulos/osake (laimennettu) oli ollut -0,05 euroa (0,16 euroa)
– viimeisen vuosineljänneksen kannattavuutta oli rasittanut tilinpäätöksen yhteydessä tehdyt vaihto- ja käyttöomaisuuden alaskirjaukset sekä yritysjärjestelykulut, yhteensä 4,4 miljoonaa euroa. Tulosta oli parantanut 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen
b) sekä koko vuoden 2002 osalta, että
– konsernin liikevaihto oli ollut 364,6 miljoonaa euroa (431,6 miljoonaa euroa vuonna 2001)
– liikevoitto oli ollut 1,4 miljoonaa euroa (53,2 miljoonaa euroa) eli 0,4 prosenttia (12,3 prosenttia) liikevaihdosta
– tilikauden tulos oli ollut -2,1 miljoonaa euroa (voittoa 39,8 miljoonaa euroa)
– tulos/osake (laimennettu) oli ollut -0,04 euroa (0,73 euroa)
– kesästä lähtien liikevaihto oli lähtenyt voimakkaaseen kasvuun ja kapasiteetin käyttöaste oli parantunut huomattavasti, mutta muutamien uusien tuotteiden valmistuksen käynnistämiseen oli jouduttu panostamaan ennakoitua enemmän ja siksi kannattavuus oli parantunut hitaasti. Kannattavuutta oli rasittanut kuluneena vuonna myös matkapuhelinteollisuuden kova hintakilpailu
– tilikauden tappio sisälsi tilinpäätöksen yhteydessä tehtyjä ennakoimattomia vaihto- ja käyttöomaisuuden alaskirjauksia yhteensä 3,0 miljoonaa euroa sekä alun perin taseeseen kirjattuja yritysjärjestelykuluja yhteensä 1,4 miljoonaa euroa. Tulosta oli parantanut 2,9 miljoonan euron laskennallisen verovelan purkaminen viimeisen neljänneksen aikana.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset ja kannanotot

Arvopaperin arvoon vaikuttavan tiedon olennaisuus

23. Rikoslain 51 luvun 5 §:n ja arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (740/1993) mukaan tiedonantovelvollisuuden syntyminen edellyttää sitä, että julkistettava seikka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Arvopaperimarkkinalain jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta koskevan säännöksen tarkoituksena on suojata sijoittajien tasavertaista oikeutta saada tietoa sijoituspäätöstensä pohjaksi. Rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseksi on tältä osin riittävää, että julkistamatta jätetty tieto olisi tyypillisesti voinut vaikuttaa markkinoilla toimivan huolellisen sijoittajan päätöksentekoon. Selvitystä tiedon tosiasiallisesta vaikutuksesta osakkeen arvoon ei sitä vastoin vaadita (ks. sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskeva KKO 2006:110, kohta 30). Tiedonantovelvollisuus edellyttää kuitenkin tiedon olennaisuutta, jota on arvioitava sijoituspäätöksiä tekevän huolellisen ja järkevän sijoittajan näkökulmasta. Mikä tahansa vähäinen vaikutus ei säännöksen esitöissä todetulla tavalla (HE 157/1988 vp s. 29) synnytä tiedonantovelvollisuutta. Myös rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 254/1998 vp s. 35) mukaan vaikutuksen olennaisuutta ei ole tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta arvopaperin arvon tai hinnan suhteellista muutosta. Muutoksen olennaisuus on suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen.

24. Korkein oikeus toteaa edelleen, että kun tunnusmerkistössä asetettu tiedon hintavaikutuksen olennaisuusedellytys on kytketty nimenomaisesti ”sanotun” arvopaperin arvoon, arvioinnissa on otettava huomioon kysymyksessä olevaan arvopaperiin tai sen toimialaan ja niiden hinnanmuodostukseen liittyvät seikat ja mahdolliset erityispiirteet. Vaikka lain esitöiden mukaan arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos onkin niin sanottu abstrakti vaarantamisrikos, Korkein oikeus katsoo, että rikoksen tunnusmerkistön toteutumista arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös kulloinkin vallitsevat tosiasialliset olosuhteet, joilla voidaan arvioida olevan merkitystä tekoaikana järkevän sijoittajan päätöksenteolle.

25. Vielä Korkein oikeus toteaa, että X Oyj:n 29.10.2002 antamassa pörssitiedotteessa ennakoidussa vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtaisessa tuloksessa on ollut jo lähtökohtaisesti kysymys tulevaisuuteen kohdistuvasta arviosta, johon aina sisältyy epävarmuustekijöitä, jotka myös järkevä sijoittaja päätöksenteossaan ottaa huomioon. Ei voida siten edellyttää, että tulosennuste toteutuisi aina ennakoidun suuruisena ja että kaikki yhtiön johdon tietoon tulevat vähäisetkin poikkeamat ennusteesta olisivat sellaisia, jotka edellyttäisivät ennusteen oikaisemista markkinoille. Tätä korostaa osaltaan myös yhtiön ennakoimaan osakekohtaiseen tulokseen liitetty noin-sana. Toisaalta mitä yksityiskohtaisemmasta ja lyhyemmälle ajanjaksolle kohdistuvasta ennusteesta on kysymys, sitä täsmällisemmin yhtiö viestittää kykenevänsä ennakoimaan tulostaan ja sitä luotettavammalta ennuste näyttää järkevän sijoittajan näkökulmasta. Yhtiön kannattavuutta kuvaavan osakekohtaisen tuloksen muuttumista koskeva tieto tai ennuste on sinänsä seikka, jolla todennäköisesti olisi olennainen vaikutus osakkeen arvoon ja jota järkevästi toimiva sijoittaja todennäköisesti käyttäisi yhtenä sijoituspäätöksensä perusteena.

26. Jatkuvan tiedonantovelvollisuuden luonteen mukaisesti tiedon hintavaikutuksen olennaisuutta arvioitaessa on perusteltua ottaa huomioon myös yhtiön aikaisempi tiedottamiskäytäntö ja sen johdonmukaisuus, koska nämä vaikuttavat järkevän sijoittajan odotuksiin. Tätä tukee myös se, että osavuosikatsauksen sisältöä koskevan arvopaperimarkkinalain 2 luvun 5 §:n 5 momentin (105/1999) mukaan osavuosikatsauksessa olevien tietojen on oltava vertailukelpoisia edellisen tilikauden vastaavan katsauskauden tietoihin. Näin ollen yhtiöltä, joka on aikaisemmissa tiedotteissaan X Oyj:n tavoin esittänyt verrattain täsmällisiä numeerisia arvioita yhtiön osakekohtaisesta tuloksesta, voidaan edellyttää vastaavaa tiedottamista, mikäli tuossa arviossa tapahtuu sellainen muutos, jolla olisi todennäköisesti vaikutusta järkevän sijoittajan päätöksentekoon.

27. X Oyj on 3.5.2002 antamassaan pörssitiedotteessa ilmoittanut yhtiön odottavan kannattavuuden paranevan selvästi vuoden 2002 toisella vuosipuoliskolla, ensimmäisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen oltua -0,08 euroa. Tätä kannattavuusarviota yhtiö ei ole muuttanut saman vuoden myöhemmissäkään, 31.7.2002 ja 29.10.2002 annetuissa pörssitiedotteissa. Noissa pörssitiedotteissa yhtiö on arvioinut myös vuoden 2002 jälkimmäisen puoliskon osakekohtaista tulosta, jonka määräksi yhtiö on ennakoinut 31.7.2002 annetussa pörssitiedotteessa noin 0,18 euroa ja 29.10.2002 annetussa pörssitiedotteessa noin 0,20 euroa. Viimeksi mainitussa 29.10.2002 julkistetussa arviossa oli kuitenkin otettu tulosta parantavana eränä huomioon 2,9 miljoonan euron laskennallinen verohyöty, joka oli lisännyt osakekohtaista tulosta noin 0,06 euroa osaketta kohden. Tästä voidaan päätellä, että vaikka vuoden 2002 jälkimmäisen vuosipuoliskon osakekohtaista tulosennustetta olikin 29.10.2002 nostettu 0,18 eurosta 0,20 euroon, yhtiön operatiiviseen toimintaan perustuvaa osakekohtaista tulosennustetta voidaan tosiasiassa katsoa alennetun noin 0,18 eurosta noin 0,14 euroon.

28. Asiassa on riidatonta, että yhtiön toteutunut osakekohtainen tulos on ollut vuoden 2002 heinä-syyskuulta 0,09 euroa, lokakuulta 0,01 euroa ja marraskuulta 0,00 euroa eli noina kuukausina yhteensä 0,10 euroa. Näin ollen 29.10.2010 annetussa pörssitiedotteessa ennakoidun vuoden 2002 jälkimmäisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen saavuttaminen olisi, edellä mainitun verohyödyn vaikutus mukaan lukien, edellyttänyt, että joulukuun osakekohtaiseksi tulokseksi olisi muodostunut noin 0,04 euroa, joka tulos olisi merkinnyt sinänsä varsin vähäistä parannusta lokakuun 0,01 euron ja marraskuun 0,00 euron osakekohtaiseen tulokseen verrattuna. Asiassa esitetty selvitys kuitenkin osoittaa, että joulukuun myynti oli kausivaihteluiden takia yleensä ollut hiljaisempi kuin loka-marraskuun. X Oyj:llä ei ole siten ollut mitään erityisiä perusteita arvioida joulukuun kannattavuuden muodostuvan loka- ja marraskuuta paremmaksi. Tämä on osaltaan korostanut yhtiön johdon velvollisuutta seurata tuloksen kehittymistä erityisen tarkasti, varsinkin kun aikaisemmissa pörssitiedotteissa esitetyt ennusteet yhtiön kannattavuuden kehityksestä vuoden 2002 toisella vuosipuoliskolla olivat olleet positiivisia.

29. Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että tieto vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tuloksen jäämisestä noin 0,04 euroa markkinoille ennakoitua noin 0,20 euron tulosta alhaisemmaksi on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan X Oyj:n osakkeen arvoon. Näin ollen mainittu tulosennustetta koskeva tieto olisi tullut ilman aiheetonta viivytystä tiedottaa markkinoille. Yhtiön kannattavuutta mittaavan osakekohtaisen tuloksen keskeinen merkitys, X Oyj:n aikaisempi tiedottamiskäytäntö ja katsauskauden jo toteutuneiden kuukausitulosten osoittama kehityssuunta, annettujen ennusteiden verrattain täsmällinen sisältö sekä yhtiön johdon tekoaikaiset käsitykset kyseisen tiedon hintavaikutuksen olennaisuudesta kokonaisuutena arvioiden osoittavat, että järkevä sijoittaja todennäköisesti olisi ottanut tiedon huomioon sijoituspäätöstä tehdessään.

30. A on vedonnut muun ohella siihen, että yhtiön tulosta seuranneet analyytikot olivat kiinnittäneet huomiota yhtiön osakkeen arvostuksen osalta pääasiallisesti vuoden 2003 näkymiin vuoden 2002 tuloksen sijasta. Korkein oikeus katsoo, että tämä osoittaa enemmänkin tarkastelutavan erilaisuutta kuin vuoden 2002 toisen vuosipuoliskon tuloksen merkityksettömyyttä. Myöskään siitä A:n vetoamasta seikasta, että toisen vuosipuoliskon ennakoidun (0,20 euroa) ja marraskuun loppuun mennessä toteutuneen (0,16 euroa) osakekohtaisen tuloksen ero on ollut vähäinen suhteutettuna yhtiön liikevaihtoon, ei voida päätellä, ettei mainitulla erolla olisi tekoaikana ollut merkitystä järkevän sijoittajan päätöksenteossa. Näin siitäkin syystä, että osakekohtainen tulos oli tässä tarkastelussa jo varsin alhaisella tasolla. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että arvopaperin arvoon vaikuttavan tiedon olennaisuutta ei voida arvioida pelkästään prosenttimuutosten perusteella vaan arvio joudutaan tekemään kussakin yksittäistapauksessa erikseen kiinnittämällä huomiota esimerkiksi kokemusperäiseen tietoon ennustemuutosten vaikutuksista osakemarkkinoilla ja yhtiön aikaisemmin noudattamaan tiedottamiskäytäntöön ja sen yksityiskohtaisuuteen. Velvollisuus tietojen julkistamiseen korostuu erityisesti tilanteessa, jossa tiedottamiskäytäntöön on kuulunut julkistaa täsmällisiä ja numeerisia arvioita yhtiön toiminnan ja tuloksen kehittymisestä. Tämän vuoksi oikeana ei voida myöskään pitää hovioikeuden perusteluja siltä osin, kun hintavaikutuksen olennaisuutta on arvioitu pelkästään 0,04 euron erotuksen prosentuaalisena erona lokakuussa julkistettuun tulosennusteeseen ja viimeistä vuosineljännestä koskevaan tulosennusteeseen.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen ajankohta

31. Arvopaperin liikkeeseenlaskijalle asetettu tiedonantovelvollisuus on arvopaperimarkkinalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin (740/1993) mukaan täytettävä ilman aiheetonta viivytystä. Säännöksen tarkoituksena on turvata sijoittajien oikeus saada arvopaperin arvoon vaikuttava tieto mahdollisimman nopeasti. Tiedottamisvelvollisuus edellyttää kuitenkin sitä, että julkistettava tieto on riittävän luotettavaa, jolloin epävarmoihin tietoihin tai alustavaan ennusteeseen perustuva arvelu ei vielä synnytä tiedonantovelvollisuutta. Epävarmoihin tietoihin perustuvan ja myöhemmin virheelliseksi osoittautuvan tulosvaroituksen antaminen voi olla myös vahingollista ja johtaa sijoittajia harhaan.

32. Asiassa on riidatonta, että A on saanut 11.12.2002 valmistuneen lopullisen tulosraportin perusteella tiedon marraskuun osakekohtaisen tuloksen jäämisestä 0,00 euroon. A:n tiedossa ovat tuohon aikaan olleet myös hovioikeuden tuomiossa selostetut yhtiön talous- ja rahoitusjohtaja J:n ja talousjohtaja T:n 4. – 9.12.2002 lähettämät sähköpostiviestit, joiden mukaan mainitut yhtiön talousjohtoon kuuluvat henkilöt olivat esittäneet epäilyjään lokakuussa julkistetun osakekohtaisen tuloksen saavuttamisesta ja sen jäämisestä noin 0,16 euroon osaketta kohden eli lokakuussa ennakoitua selvästi alhaisemmaksi. J:n sähköpostiviestissä on tuolloin tiedossa olleiden tuloslukujen perusteella pidetty mahdollisena myös tulosvaroituksen antamista, vaikkakin sen antaminen oli viestistä päätellen pyritty siirtämään tapahtuvaksi vasta tammikuun 2003 puolivälissä. Edelleen yhtiön johtoryhmän 9.12.2002 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ja sen liiteasiakirjoista ilmenee, että joulukuun 2002 nettomyynnin ja kannattavuuden oli arvioitu jäävän samalle tasolle kuin marraskuussa. Lisäksi pöytäkirjasta ilmenee yhtiön johdon arvioineen vuoden 2002 neljännen vuosineljänneksen tuottavuudesta tulevan heikko, eikä seuraavan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ole odotettavissa parannuksia.

33. Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeuskin, että yhtiössä on marraskuun 2002 lopullisen tulosraportin (Final Report) valmistumisen jälkeen 11.12.2002 ollut riittävän luotettavaa ja varmaa tietoa siitä, että toisen vuosipuoliskon osakekohtainen tulos tulee jäämään 29.10.2002 ilmoitettua olennaisesti alhaisemmaksi ja että tuolloin julkistetun tulosennusteen saavuttaminen ei enää ole todennäköistä. A:lla on X Oyj:n tuolloisena toimitusjohtajana ollut käytettävissään luotettavina, ajantasaisina ja riittävinä pidettyjen seuranta- ja raportointijärjestelmien tuottamien tietojen ohella myös yhtiön talousjohtoon kuuluvilta alaisiltaan saatua täydentävää tietoa, jonka seuraamista ja analysointia tiedottamisvelvoitetta silmällä pitäen häneltä pörssiyhtiön toimitusjohtajana on voitu edellyttää. Yhtiön toimivalla johdolla ja erityisesti talousjohdolla voidaan katsoa olevan paras käsitys siitä, mitä tietoa sijoittajat pitävät yhtiön osakkeen arvon kannalta merkityksellisenä. Korkein oikeus katsoo, että nämä talousjohtoon kuuluneiden henkilöiden sähköpostiviesteistä ilmenevät, yhtiön kannattavuuden kehitystä koskevat käsitykset ovat olleet omiaan tukemaan marraskuun lopullisen tulosraportin perusteella syntynyttä käsitystä, jonka mukaan lokakuussa ilmoitetun tuloksen saavuttaminen on ilmeisen epätodennäköistä. X Oyj:lle on siten viimeistään 11.12.2002 syntynyt tiedonantovelvollisuus yhtiön toisen vuosipuoliskon tulosta koskevan aikaisemman arvion muuttumisesta.

34. A:lla on ollut velvollisuus saattaa tulosennustetta koskevat tiedot viipymättä yhtiön hallituksen tietoon ja ryhtyä muutoinkin toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamisen valmistelemiseksi. A:lla on ollut edellä tarkoitettu tieto käytettävissään viimeistään 11.12.2002, jolloin hän on vielä ollut yhtiön toimitusjohtajan sijainen. A:lla on toimitusjohtajan sijaisuuden päätyttyä 31.12.2002 ollut sen jälkeenkin yhtiön hallituksen jäsenenä velvollisuus välittää tietonsa yhtiön johdolle.

A:n menettelyn arviointi

35. Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos on säädetty rangaistavaksi sekä tahallisesti että törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Korkeimman oikeuden arvioitavana asiassa on, onko A:n menettelyä tiedonantovelvollisuuden täyttämättä jättämisessä pidettävä törkeänä huolimattomuutena. Korkein oikeus toteaa, että rikoslakiin on tekoajankohdan päättymisen jälkeen lisätty törkeää tuottamusta koskeva nimenomainen säännös (rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentti). Säännöksen soveltaminen A:n menettelyyn ei kuitenkaan johtaisi hänen kannaltaan lievempään lopputulokseen kuin törkeää tuottamusta koskevien aikaisempien periaatteiden soveltaminen.

36. Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeuskin, että A:lle on edellä kohdassa 33 selostetuin tavoin tullut tietoon, osin ristiriitaista, mutta kokonaisuutena arvioiden riittävän luotettavaa tietoa yhtiön markkinoille tiedottaman toisen vuosipuoliskon osakekohtaisen tulosennusteen jäämisestä ennakoitua ja yhtiön aiemmin tiedottamaa tulosennustetta alhaisemmaksi. A ei ole osoittanut selvittäneensä syitä virallisten raportointijärjestelmien tuottaman selvityksen ja toisaalta yhtiön talousjohdon, jolla yleensä on paras käsitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä, esittämien käsitysten eroille tai sille, että hänellä olisi ollut perusteita jättää kyseiset talousjohdon esittämät käsitykset ja sen kanssa yhdenmukaiset tiedot jo toteutuneesta tuloskehityksestä huomiotta. A on, saamansa tiedon sekä asemansa ja kokemuksensa perusteella sekä tulosennusteita koskevien tietojen merkitys huomioon ottaen, laiminlyönyt velvollisuutensa saattaa tiedot jatkuvan tiedonantovelvollisuuden edellyttämällä tavalla välittömästi hallituksen tietoon tai ryhtyä muihinkaan toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamiseksi. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että A on edellä mainituilla ja hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla tiedonantovelvollisuuden laiminlyödessään menetellyt törkeän huolimattomasti. A:n laiminlyönti on jatkunut siihen saakka, kunnes hallitus on 16.1.2003 päättänyt tulosvaroituksen antamisesta.

37. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n syyllistyneen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen, joka on tehty 11.12.2002 – 15.1.2003.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Ari Kantor. Esittelijä Kari Vesanen.