Korkein oikeus KKO:1980-II-123

Yksityiselämän loukkaaminen Vahingonkorvauslaki
Korvattava vahinko Painovapauslaki

Syytetty oli ottanut erään lehden kuva-arkistosta asianomistajan valokuvan ja julkaissut sen suunnittelemassaan vaalimainoksessa hankkimatta julkaisemiseen asianomistajan suostumusta. Hänet tuomittiin rangaistukseen yksityiselämän loukkaamisesta ja velvoitettiin yhteisvastuullisesti julkaisijoina toimineiden poliittisten järjestöjen kanssa suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. RL 27 luvun 3a §. VahL 5 luvun 6 §. PainoL 39 §.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Helsingin RO:ssa kertonut, että valokuvaaja K oli ottanut tammikuussa 1974 Helsingissä lehdessä X julkaistavaksi joukon valokuvia Kyllikki B:n yhdessä kahden muun henkilön kanssa hallitseman liikkeen myymälässä kaupan olleista elintarvikkeista ja niitä ostaneista, K:n mukanaan tuomista asiakkaista. Luvan kuvaamiseen K oli saanut ilmoitettuaan kuvien julkaisemisen syyksi vastikään tapahtuneen elintarvikkeiden hintojen nousun. Hän oli kuitenkin ilman B:n lupaa luovuttanut tätä esittävän samassa tilaisuudessa otetun valokuvan opiskelija A:lle. Valokuvaa oli sitten elokuussa 1975 julkisesti levitetty erään poliittisen puolueen vaalitunnuksin varustetussa tuon puolueen vaalimainoksessa, jonka A oli laatinut muun muassa viideltä poliittiselta yhdistykseltä, tuon lehtisen julkaisijoina saamansa toimeksiannon perusteella. Sanottua lehtistä oli jaettu äänestäjille postitse 10 000 kappaleen painoksena. Tämän vuoksi syyttäjä oli vaatinut K:n ja A:n tuomitsemista rangaistukseen yksityiselämän loukkaamisesta.

B oli asianomistajana yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja lisäksi vaatinut, koska kuvan julkaisemisesta oli aiheutunut hänelle vahinkoa ja kärsimystä, K:n ja A:n sekä edellä nimettyjen lehtisen julkaisijoina toimineiden yhdistysten velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvausta yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 20 000 markkaa ja rikoksen hänen ammatilleen aiheuttamasta haitasta 5 000 markkaa.

Kuultuaan A:ta ja K:ta syytteestä sekä heitä ja yhdistyksiä korvausvaatimuksista RO p. 28/10 1976 oli lausunut selvitetyn, että K:n otettua syytteessä kerrotuin tavoin valokuvia, B:tä esittävää samassa tilaisuudessa otettua sekä X-lehdessä 26/2 1974 julkaistua ja K:n sittemmin lehden kuva-arkistoon tallettamaa valokuvaa oli levitetty syytteessä mainituin tavoin.

Kysymyksessä olevan julkisesti levitetyn kuvan ei ollut edes väitetty koskevan B:n menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja olevan tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Antaessaan luvan valokuvaamiseen B oli ollut oikeutettu edellyttämään kuvien julkaisemisen tapahtuvan elintarvikkeiden hintoja koskeneen uutisluontoisen tiedon välittämiseksi kuluttajille puolueisiin katsomatta, eikä tuon uutiskuvauksen yhteydessä B:stä otetun, hänen henkilöään yksityisessä työpaikassa esittävän valokuvan julkiseen levittämiseen vallimainoksessa sellaisella tavalla, joka aikaansaa käsityksen kuvatun henkilön lukeutumisesta mainoksessa esitetyn poliittisen aatesuunnan kannattajiin, ollut ollut laillista oikeutta ilman B:n nimenomaista lupaa tai suostumusta. A:n edellä kerrottu menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan B:lle kärsimystä, josta myös edellä mainitut yhdistykset painokirjoituksen julkaisijoina olivat vastuussa painovapauslain 39 §:n nojalla, sellaisena kuin se oli muutettuna 13/12 1974 annetulla lailla. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että K olisi syyllistynyt B:n yksityiselämän loukkaamiseen tai että hän olisi vastuussa siitä B:lle aiheutuneesta kärsimyksestä tai että B:lle olisi teon johdosta aiheutunut ammatillista haittaa tai vahinkoa.

Näillä perusteilla RO oli, hyläten vaatimuksen enemmälti, rikoslain 27 luvun 3 a §:n nojalla tuominnut A:n yksityiselämän loukkaamisesta 40:een 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 320 markkaa sekä velvoittanut A:n ja sanotut yhdistykset yhteisvastuullisesti korvausvelvolliseksi myös katsotun poliittisen nuorisoliiton kanssa suorittamaan B:lle korvaukseksi yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 8 000 markkaa.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B, A ja korvausvelvollisiksi tuomitut yhdistykset ja nuorisoliitto olivat saattaneet jutun, p. 4/12 1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, samalla kun nuorisoliittoa vastaan tehty korvausvaatimus hylättiin ja liitto vapautettiin velvollisuudesta suorittaa B:lle RO:n päätöksessä maksettavaksi tuomittua korvausta 8 000 markkaa sekä B velvoitettiin suorittamaan tuolle liitolle korvaukseksi sen oikeudenkäyntikuluista RO:ssa 300 markkaa, HO oli alentanut A:n ja yhdistysten yhteisvastuullisesti B:lle yksityiselämän loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun korvauksen kohtuullisiksi katsotuiksi 5 000 markaksi. A ja yhdistykset velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksetuista B:n maksuttoman oikeudenkäynnin kustannuksista 1 500 markkaa.

B erikseen sekä A ja yhdistykset pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli 14/6 1958 annetussa laissa, lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset.

KORKEIN OIKEUS

KKO p. suostui muutoksenhakulupa-anomuksiin, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Nikkarinen ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Heikkilä