Korkein oikeus KKO:1981-II-14

Veropetos Kavaltaminen Osakeyhtiö

Osakeyhtiön toimitusjohtaja A sekä pääosakkaat B ja C olivat hankkineet yhtiöstä etuuksia muun muassa siten, että yhtiön tuotteita oli pääasiassa A:n toimesta B:n ja C:n tieten myyty huomattavat määrät ohi kirjanpidon ja kertyneet varat jaettu A:n, B:n ja C:n kesken. Kun yhtiön kolmas osakas D, joka oli A:n äiti ja B:n vaimo, omisti yhtiön 9000:sta osakkeesta vain 45 kpl ja D:n osakkuutta yhtiössä oli pidettävä muodollisena, syytetyt tuomittiin rangaistukseen veropetoksesta eikä yhtiöön kohdistuneesta kavallusrikoksesta.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja oli antanut verovirkamiehille etuuksia, muun muassa huvimatkoja ulkomaille, osaksi aikana, jolloin yhtiössä harjoitettiin laajamittaista tuotteiden myyntiä ohi kirjanpidon. Suurin osa niistä oli annettu yhtiössä käynnissä olleen verotarkastuksen kestäessä virkamiehille, joilla oli ollut mahdollisuus virkatoimissaan vaikuttaa verotarkastusten kulkuun ja niiden tehokkuuteen tai yhtiön verotusta koskeviin muihin ratkaisuihin. Tällä menettelyllä oli pyritty myönteisten taikka yhtiötä ja sen osakkaita hyödyttävien ratkaisujen aikaansaamiseen verotarkastuksen suorittamisen ja verotuksen suhteen. Kun etuuksien antamisia ei voitu mainituissa olosuhteissa miltään osin pitää hyväksyttävinä, vaikkakin eräät etuuksista niiden arvo ja kanssakäymisen luonne huomioon ottaen sinänsä olisivat saattaneet olla hyväksyttäviä, toimitusjohtaja tuomittiin rangaistukseen jatketusta lahjoman antamisesta virkamiehelle.

Veroilmoituksen perusteena käytettävään kirjanpitoon liitetty tosiasioita vastaamaton lasku katsottiin rikoslain 17 luvun 8 §:ssä tarkoitetuksi kirjalliseksi todistukseksi.

Rangaistusta mitattaessa otettiin alentavana tekijänä huomioon syytetyille veronkorotuksina ja veronlisäyksinä aiheutuneet ankarat taloudelliset seuraamukset (RL 6 luvun 4 §).

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte ja asianomistajien vaatimukset

Virallinen syyttäjä oli Turun RO:ssa muun ohella vaatinut merkonomi A:n, teollisuusneuvos B:n, valtiotieteen maisteri C:n, toimitusjohtaja D:n, talouspäällikkö E:n, varatoimitusjohtaja F:n ja toiminnanjohtaja G:n tuomitsemista rangaistukseen jäljempänä selostetussa RO:n päätöksessä heidän syykseen luetuista rikoksista sekä lisäksi lausunut, että

2. B oli vuosina 1968 – 1977 Salon kaupungissa tahallaan salannut X Oy:n vuosilta 1967 – 1976 annetuissa veroilmoituksissa yhteensä 946 987 markkaa yhtiön rahavaroille kertyneitä, kirjanpitoon kirjaamatta jätettyjä korkotuloja, mitkä korot olivat kertyneet yhtiön rahojen ollessa siirrettyinä B:n ja A:n isän AA:n henkilökohtaisille tileille pankkiin, sekä siten pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta. Koska veron määrä, josta tuolla rikoksella oli ollut tarkoitus vapautua, oli ollut suuri ja rikosta oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä, virallinen syyttäjä oli vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen tässä kohdassa kerrotusta jatketusta törkeästä veropetoksesta.

X Oy oli asianomistajana lausunut, että A X Oy:n markkinointijohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä B yhtiön hallituksen jäsenenä olivat,

A ja B vuosina 1969 – 1976 myyneet omaan lukuunsa X Oy:n tuotteita ja jättäneet myynneistä saadut tulot tulouttamatta yhtiölle,

B vuosina 1967 – 1976 jättänyt X Oy:n varoista hänen henkilökohtaisille pankkitileilleen siirretyille rahavaroille kertyneet korot 474 427 markkaa tulouttamatta yhtiölle ja

A vuosina 1972 – 1975 käyttänyt X Oy:n varoja yksityisiin rakennuskustannuksiinsa noin 120 000 markkaa.

Kun A ja B olivat anastaneet hallussaan ollutta X Oy:n omaisuutta ja siten tehtäviään toimittaessaan tahallaan aiheuttaneet vahinkoa X Oy:lle, jonka asioita he olivat olleet velvollisia hoitamaan, ja kun kavaltamiset olivat tapahtuneet käyttäen hyväksi rikoksentekijöiden vastuullista asemaa ja kavaltamisia oli huomioon ottaen rikokseen keinä, X Oy oli vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen, kumjohtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törmankin edellä mainituista kahdesta jatketusta rikoksesta, joista kumpikin käsitti yhdellä teolla tehdyt törkeän kavalluksen ja epärehellisyys rikoksen, sekä heidän velvoittamistaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta, A:n 9 120 000 markkaa ja B:n 2 569 972 markkaa, molemmat erät 5 prosentin korkoineen 19.9.1979 lukien.

Kuultuaan asianomistajina Turun liikevaihtoverotoimistoa ja Turun lääninverovirasto ja Suomen Pankkia, jotka olivat kohdaltaan yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen sekä syytettyjä syytteestä RO oli ratkaissut jutun.

RO:n päätös 5.12.1979

RO katsoi selvitetyksi, että A, B, C, D, E, F ja G olivat,

1) Salon kaupungissa kotipaikan omaavan X Oy:n toisen pääosakkaan AA:n ja hänen vaimonsa, yhtiön ainoan vähemmistöosakkaan EA:n poika A, joka oli toiminut yhtiön markkinointijohtajana vuodesta 1965, varatoimitusjohtajana vuodesta 1971 ja toimitusjohtajana vuodesta 1974 sekä yhtiön johtokunnan jäsenenä vuodesta 1971, ja yhtiön toinen pääosakas B, joka oli toimessaan lähinnä vastannut yhtiön tuotannosta ja toiminut yhtiön johtokunnan jäsenenä vuodesta 1945, olivat toimitusjohtajana vuoteen 1975 asti ja johtokunnan puheenjohtajana 24.7.1976 tapahtuneeseen kuolemaansa asti toimineen AA:n kanssa yhteisymmärryksessä ja toistensa toimenpiteet hyväksyen vuosina 1969 – 1976 menetelleet toisaalta siten, että A oli järjestänyt yhtiön varsinaiseen myyntitoimintaan liitetyn yhtiön televisioiden ja eräiden muiden valmisteiden myynnin, jossa tavaroiden toimittaminen ostajille oli tapahtunut yhtiön henkilökunnan toimesta, mutta josta myynnistä ei ollut tullut tositteita eikä merkintöjä yhtiön kirjanpitoon ja josta kertyneet myyntitulot eivät olleet tulleet yhtiölle, vaan olivat jääneet A:n, B:n ja AA:n jaettavaksi, ja toisaalta siten, että A ja B olivat kumpikin erikseen mainitun myyntijärjestelmän ulkopuolella suorittaneet yhtiön televisioiden ja eräiden muiden valmisteiden myyntiä, jota ei ollut merkitty yhtiön kirjanpitoon ja josta kertyneet myyntitulot eivät olleet tulleet yhtiölle, ja tällä menettelyllään aiheuttaneet sen, että yhtiön myyntituloista ajalta 1969 – 30.6.1976 oli jäänyt kirjanpitoon merkitsemättä määrä, joka esitetyn selvityksen perusteella oli arvioitava vähintäin 15 000 000 markaksi ja josta A:n oli katsottava saaneen noin puolet ja B:n noin neljäsosan, ja edelleen sen, että yhtiön ajalta 1969 – 30.6.1976 Turun ja Porin lääninverolautakunnassa toimitettavaa verotusta varten Salon verotoimistoon jätetyissä veroilmoituksissa ja Turun liikevaihtoverotoimistolle jätetyissä liikevaihtoveroilmoituksissa, jotka oli laadittu kirjanpidon perusteella, oli jäänyt ilmoittamatta veronalaista liiketuloa yhteensä ainakin 15 000 000 markkaa, sekä siten ja kun he eivät omissa Salon verotoimistoon asianomaisissa verolautakunnissa toimitettavaa verotusta varten antamissaan veroilmoituksissaan olleet ilmoittaneet tulonaan niitä määriä, jotka he olivat saaneet mainituista 15 000 000 markasta ja jotka oli katsottava verotuksessa heidän veronalaiseksi tulokseen osingonluontoisena, tahallaan pidättäneet sekä X Oy:n osalta että omalta osaltaan veroja valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta sekä omalta osaltaan lisäksi maksuja kansaneläkelaitokselta,

2) B Salon kaupungissa yhdessä AA:n kanssa menetellyt siten, että X Oy:n rahavaroja oli yhtiön henkilökunnan toimesta vuosina 1967 – 1976 siirretty heidän henkilökohtaisille pankkitileilleen ja näiltä takaisin yhtiön shekkitilille ilman, että siirroista, joiden nyt oli väitetty tarkoittaneen lainan antoa sanotuille henkilöille, olisi laadittu mitään kirjanpitoon tulevia tositteita, ja että näille rahavaroille kertyneet korot yhteensä 946 987 markkaa oli jätetty merkitsemättä yhtiön kirjanpitoon ja yhtiön veroilmoituksiin vuosilta 1967 – 1976, sekä B omissa veroilmoituksissaan vuosilta 1967 – 1976 jättänyt ilmoittamatta kerrotuista koroista hänelle jääneet 474 427 markkaa, jotka oli katsottava verotuksessa hänen veronalaiseksi tulokseen osingonluontoisena, ja B siten pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta sekä maksuja kansaneläkelaitokselta,

4) C, joka oli toiminut X Oy:n tilintarkastajana 1.7.1969 alkaneesta tilikaudesta alkaen, vuosina 1969 – 1976 Salon kaupungissa järjestänyt mahdollisuuden yhtiön rahojen siirtoon yksityistileille johtamassaan pankissa tietoisena siitä, ettei korkotuloja veroilmoituksissa ilmoiteta yhtiön korkotuloina, ja siten tahallaan toimellaan edistänyt edellä 2) kohdassa tarkoitettua tekoa,

5) B Salon kaupungissa käytettyään vuosina 1974 – 1976 X Oy:n lentokonetta yksityisiin matkoihin, joista aiheutuneet menot hän oli hyväksynyt merkittäväksi yhtiön kirjanpitoon, omissa veroilmoituksissaan salannut lentokoneen käytöstä saamansa edun arvoltaan ainakin 250 000 markkaa sekä siten tahallaan A:n ja AA:n suostumuksella pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta sekä maksuja kansaneläkelaitokselta.

6) A Salon kaupungissa käytettyään vuosina 1972 – 1975 X Oy:n varoja yksityisiin rakennuskustannuksiin noin 120 000 markkaa, samalta ajalta annetuissa yhtiön veroilmoituksissa ilmoittanut kustannukset yhtiön menoiksi ja omissa veroilmoituksissa salannut näin saamansa tulon sekä siten tahallaan B:n ja AA:n suostumuksella pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta sekä maksuja kansaneläkelaitokselta,

7) A käyttänyt X Oy:n varoja vuoden 1976 alussa puolueiden tukemiseen 123 360 markkaa ja hyväksynyt ne merkittäväksi yhtiön kirjanpitoon yhtiön ilmoituskuluina, jollaisina ne sitten olivat sisältyneet myös yhtiön veroilmoitukseen verovuodelta 1976, sekä siten tahallaan pidättänyt veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta.

8) A Salon kaupungissa lokakuussa 1976 ottanut X Oy:n kirjanpitoon U Oy:n 15 000 markan määräisen, maksetuksi kuitatun laskun messuesitteiden painattamisesta tietoisena siitä, että lasku oli ollut tosiasioita vastaamaton ja että lasku kirjanpitoon kuuluvana aikanaan tuli veroviranomaiselle annettavaksi.

10) A vuoden 1975 alkupuolella vienyt Suomesta Turusta lähteneessä X Oy:n lentokoneessa ulkomaille Sveitsiin Suomen rahana 800 000 markkaa yhtiön rahoja ilman Suomen Pankin lupaa ja tallettanut tämän määrän siellä rahalaitokseen sekä käyttänyt näitä varoja lentokoneen korjauslaskun maksamiseen ranskalaiselle henkilölle ilman menotositteisiin perustuvaa valuuttahakemusta sekä laiminlyönyt kotiuttaa ulkomailla olevassa rahalaitoksessa tilillä pidettyjä varoja, minkä tilin saldo oli 8.11.1977 ollut 7 783,94 Sveitsin frangia,

11) B vuonna 1973 ilman Suomen Pankin lupaa tehnyt ulkomailla asuvan ruotsalaisen henkilön kanssa Kanarian saarilla sijaitsevaa noin 80 neliömetrin huoneistoa koskevan ostosopimuksen ja maksanut joko Salossa tai Halikossa kauppahinnan 60 000 markkaa kolmena eränä, ensimmäisen kauppaa tehtäessä, toisen vuonna 1974 ja kolmannen vuonna 1975 sekä vuonna 1976 myynyt mainitun omaisuuden ulkomailla asuvalle henkilölle,

12) A,

12.1, pyrkimyksenään päästä vaikuttamaan X Oy:lle ja hänelle itselleen myönteisten päätösten syntymiseen verotusta ja sen valvontaa koskevissa asioissa tai salamaan veropetoksien ilmitulon antanut tai salamaan veropetoksien ilmitulon antanut tai tarjonnut verohallinnossa toimiville virkamiehille oikeudettomia etuja ainakin seuraavasti:

12.1.1. toukokuun 22 päivänä 1973 järjestänyt X Oy:n kustannuksella verohallituksen pääjohtajalle H:lle Salosta alkaneen huvimatkan Turun saaristoon,

12.1.2. helmikuun 4 ja 5 päivänä 1974 järjestänyt X Oy:n kustannuksella H:lle Vantaan lentoasemalta alkaneen huvimatkan Tanskan Kööpenhaminaan,

12.1.3. saman vuoden elokuun 20 ja 21 päivänä järjestänyt X Oy:n kustannuksella H:lle Helsingistä helikopterilla alkaneen huvimatkan Turun saaristoon,

12.1.4. tammikuun 18 ja 20 päivien 1976 välisenä aikana järjestänyt X Oy:n kustannuksella H:lle Vantaan lentoasemalta alkaneen huvimatkan Unkarin Budapestiin,

12.1.5. saman vuoden helmikuun 11 päivänä yhdessä toimitusjohtaja J:n kanssa kestinnyt X Oy:n kustannuksella Salossa ravintolassa Turun liikevaihtoverotoimiston apulaisjohtajaa K:ta ja saman toimiston ylimääräistä jaostopäällikköä L:ää,

12.1.6. saman vuoden maaliskuun 16 päivänä yhdessä J:n kanssa kestinnyt X Oy:n kustannuksella Salossa ravintolassa Turun lääninveroviraston tarkastusosaston toimistopäällikköä M:ää,

12.1.7. saman vuoden toukokuun 7 ja 10 päivien välisenä aikana järjestänyt X Oy:n kustannuksella H:lle ja verohallituksen ylijohtajalle N:lle Vantaan lentoasemalta alkaneen huvimatkan Islantiin,

12.1.8. saman vuoden kesäkuun 11 päivänä yhdessä J:n kanssa järjestänyt X Oy:n kustannuksella Turun lääninverojohtajalle O:lle Salosta alkaneen huvimatkan Paraisille Airiston Matkailuhotelliin,

12.1.9. saman vuoden syyskuun 6 päivänä X Oy:n kustannuksella järjestänyt H:lle ja N:lle Salosta alkaneen ja seuraavana päivänä päättyneen huvimatkan Turun saaristoon,

12.1.10. saman syyskuun 24 päivänä kestinnyt Turun Harjattulassa Turun liikevaihtoverotoimiston johtajaa P:tä ja O:ta,

12.1.11. saman vuoden marraskuun 5 ja 6 päivinä järjestänyt X Oy:n kustannuksella K:lle Turun lentoasemalta alkaneen huvimatkan Ranskan Pariisiin,

12.1.12. saman vuoden joulukuun 29 päivänä kestinnyt Harjattulassa P:tä sekä Turun liikevaihtoverotoimiston osastopäällikköä Q:ta ja L:ää,

12.1.13. maaliskuun 3 päivänä 1977 kestinnyt Harjattulassa P:tä ja O:ta, Turun lääninveroviraston osastopäällikköä R:ää ja Turun lääninverolautakunnan ensimmäisen jaoston puheenjohtajaa S:ää ja jäsentä T:tä,

12.1.14. saman vuoden kesäkuun 6 päivänä luovuttanut N:lle Espoossa noin 4 500 markan arvoiset stereolaitteet 1 900 markalla, sekä

12.1.15. saman vuoden elokuun 27 päivänä lahjoittanut H:lle Espoossa X Oy:n puolesta syntymäpäivälahjana noin 3 600 markan arvoiset stereolaitteet,

12.2. joulukuussa 1974 Helsingin kaupungissa ja Espoon kaupungissa pyrkimyksenään päästä vaikuttamaan X Oy:lle myönteisen päätöksen syntymiseen televisioteollisuuden puolivalmisteita tuottavan valtioenemmistöisen yhtiön perustamisasiassa lahjoittanut jouluksi 1974 valtionyhtiöiden ministerivaliokunnan jäsenille, pääministerille, valtiovarainministerille, sisäasiainministerille, kauppa- ja teollisuusministerille ja liikenneministerille sekä kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikölle X 3001 -merkkiset noin 2 000 markan arvoiset stereolaitteet kaiuttimineen, joista laitteista sisäasiainministeri oli keväällä 1975 tekemästään pyynnöstä saanut 450 markan laskun, jonka hän oli maksanut 26.8.1975, ja kansliapäällikkö heti laitteet saatuaan pyytänyt niistä laskun ja saatuaan 237 markan määräisen laskun maksanut sen 26.5.1975, sekä

12.3. joulukuussa 1975 Rovaniemen kaupungissa pyrkimyksenään päästä vaikuttamaan myönteisen päätöksen syntymiseen Kemijärvelle sittemmin vuonna 1976 perustetun XX Oy:n asiassa, lahjoittanut Lapin läänin maaherralle noin 2 000 markan arvoiset X 2001, oikeastaan 3001, -merkkiset stereolaitteet, jotka laitteet tämä oli alunperin sopinut ostavansa alennuksella laskuun Rovaniemen kaupungista olevasta liikkeestä, minkä liikkeen välityksin hänelle stereot toimitettiin jouluksi 1975 laskuttamatta, koska A näistä maaherralle tarkoitetuista laitteesta ei liikettä laskuttanut,

13) D ja E lokakuussa 1976 toimittaneet X Oy:lle yhtiön poliittiselle puolueelle Y antamista avustuksista U Oy:n 15 000 markan määräisen laskun messuesitteiden painattamisesta tietoisena siitä, että tämä sisällöltään tosiasioita vastaamaton lasku tuli otettavaksi yhtiön tilikauden 1.7.1976 – 30.6.1977 kirjanpitoon ja että tosite kirjanpitoon kuuluvana tuli veroviranomaiselle annettavaksi, ja siten tahallaan toimella edistäneet A:n 8) kohdassa mainittua tekoa,

15) F ja G loppuvuodesta 1975 tai vuoden 1976 alussa, F toimituttanut X Oy:lle vuoden 1975 syyskuun 30 päivälle, lokakuun 31 päivälle ja marraskuun 29 päivälle päivätyt V Oy:n 10 500 markan, 10 000 markan ja 7 000 markan määräiset, perusteeltaan yksilöimättömät ilmoituslaskut tietoisena siitä, että ilmoituksia ei ollut antanut X Oy vaan poliittinen puolue Ö että laskut tulivat tositteiksi kirjanpitoon X Oy:n olemattomista ilmoituksista ja sitä kautta otettavaksi huomioon vähennyskelpoisena menona viimeksi mainitun yhtiön verotuksessa, ja siten tahallaan edistänyt A:n 7) kohdassa mainittua tekoa, ja G ilmoittanut F:lle, että hänen saamansa tiedon mukaan X Oy oli suostunut maksamaan puolueen V Oy:n sanomalehdessä julkaistuja vaalimainosilmoituksia noin 30 000 markan edestä ja tällä tavoin, koska hänen oli täytynyt käsittää, että laskut X Oy:n kirjanpidossa tultaisiin käsittelemään yhtiön omia ilmoituksia koskevina, tahallaan edistänyt A:n 7) kohdassa mainittua tekoa.

RO katsoi B:n 2) ja 5) kohdissa sekä A:n 1), 6), 7) ja 8) kohdissa mainittujen rikosten olevan saman rikoksen jatkamista ja että verorikokset siihen nähden, että teot olivat osaksi tapahtuneet käyttämällä hyväksi sitä varten valmistettua väärää kirjanpitoa ja että pidätettyjen verojen määrä oli ollut suuri oli huomioon ottaen niihin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, katsottava törkeiksi.

F:n ja G:n ei voitu katsoa syyllistyneen avunantoon törkeään veropetokseen, koska niiden tekojen, joita he olivat toiminnallaan edistäneet, oli katsottava toteuttavan ainoastaan veropetoksen tunnusmerkistön.

Määrättäessä rangaistusta C:lle RO sovelsi RL 6 luvun 3 §:n 1 kohdan ja 3 luvun 5 §:n 2 momentin säännöksiä, huomioon ottaen X Oy:n ja hänen johtamansa pankin asiakassuhteen, ja koska yleinen etu hänen osaltaan ei vaatinut ankarampaa rangaistusta.

Mitattaessa A:lle ja B:lle rangaistusta, RO RL 6 luvun 4 §:n nojalla otti alentavana tekijänä huomioon sen, että rikoksesta oli aiheutunut heille ankara taloudellinen seuraamus.

Päätöstä tehdessään RO otti huomioon, että kaiken asiassa saadun selvityksen mukaan X Oy:n vähemmistöosakas EA oli ajankohdaltaan selvittämättömäksi jääneeseen oikeustoimikelvottomaksi tuloonsa asti hyväksynyt kaiken sen, mitä AA ja A olivat yhtiön varojen käsittelyyn nähden tehneet tai hyväksyneet.

Edellä olevan johdosta RO, hyläten syyttäjän esittämät vaatimukset muutoin ja X Oy:n asianomistajana esittämät rangaistus- ja korvausvaatimukset kokonaan, tuomitsi A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n seuraavasti:

Syyksi luetut rikokset

1), 6), 7), 8) Jatkettu rikos, joka käsittää jatketun erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdyn veronkavalluksen, jatketun törkeän veropetoksen ja yksin teoin tehdyt kirjanpitorikoksen ja väärän kirjallisen todistuksen antamisen julkiselle viranomaiselle, 1969 – 1977, 10) Jatkettu valuuttamääräysten rikkominen, vuoden 1975 alkupuoli ja 12) Jatkettu lahjoman antaminen virkamiehelle, 22.5.1973 -27.8.1977.

Rangaistusseuraamukset

1), 6), 7), 8) 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta, 12) 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta ja 10) 3 kuukautta vankeutta eli rangaistukset yhdistettynä 3 vuotta 1 kuukausi vankeutta, josta RL 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään 15 päivää.

Lainkohdat

Kirjanpitolaki 8, 38: 2, Valtuusrikoslaki 1,2: 1 ja 10, Valuuttalaki 6, VNP valuuttalain täytäntöönpanosta 2, 5, 6, 9, 10 sekä RL 38 luku 11 §, sellaisena kuin se on 29.4.1926 ja 30.6.1972 annetuissa laeissa, 17 luku 8, 16 luku 13, 7 luku 1 ja 2.

Syyksi luetut rikokset

1), 2), 5) Jatkettu rikos, joka käsittää jatketun erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdyn veronkavalluksen ja jatketun törkeän veropetoksen, 1969 – 1976, sekä 11) jatkettu valuuttamääräysten rikkominen, 1973 – 1976.

Rangaistuseuraamukset

1), 2), 5) 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta sekä 11) 2 kuukautta vankeutta eli rangaistukset yhdistettyinä 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vankeutta, josta RL 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään 3 päivää.

Lainkohdat

Valuuttalaki, 6, VNP valuuttalain täytäntöönpanosta 2, 5, 6, 9, 10, Valtuusrikoslaki 1, 2, 4, 5 sekä RL 38 luku 11, sellaisena kuin se on 29.4.1926 ja 30.6.1972 annetuissa laeissa ja 7 luku 2.

Syyksi luettu rikos

4) Avunanto jatkettuun rikokseen, joka käsittää jatketun veronkavalluksen erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa ja jatketun törkeän veropetoksen, 1969 – 1976.

Rangaistusseuraamus

60 päiväsakkoa a 50 mk = 3 000 mk.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § sellaisena kuin se on 29.4.1926 ja 30.6.1972 annetuissa laeissa, 7 luku 2, 3 luku 5 § 2, 6 luku 3 § 1 kohta ja 5 luku 3 § 1.

Syyksi luettu rikos

13) Avunanto yksin teoin tehtyyn kirjanpitorikokseen ja väärän kirjallisen todistuksen antamiseen julkiselle viranomaiselle, lokakuun 1976.

Rangaistusseuraamus

20 päiväsakkoa a 110 mk = 2 200 mk.

Lainkohdat

Kirjanpitolaki 8 ja 38 § 2 sekä RL 17 luku 8, 7 luku 1 ja 5 luku 3 § 1.

Syyksi luettu rikos

13) Avunanto yksin teoin tehtyyn kirjanpitorikokseen ja väärän kirjallisen todistuksen antamiseen julkiselle viranomaiselle, lokakuu 1976.

Rangaistusseuraamus

20 päiväsakkoa a 83 mk = 1 660 mk.

Lainkohdat

Kirjanpitolaki 8 ja 38 § 2 sekä RL 17 luku 8, 7 luku 1 ja 5 luku 3 § 1.

Syyksi luettu rikos

15) Avunanto jatkettuun veropetokseen, loppuvuosi 1975 – alkuvuosi 1976.

Rangaistusseuraamus

30 päiväsakkoa a 200 mk = 6 000 mk.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § 1, 7 luku 2 ja 5 luku 3 § 1.

Syyksi luettu rikos

15) Avunanto jatkettuun veropetokseen, loppuvuosi 1975 – alkuvuosi 1976.

Rangaistusseuraamus

30 päiväsakkoa a 60 mk = 1 800 mk.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § 1, 7 luku 2 ja 5 luku 3 § 1.

Korvausvelvollisuus

1) A:n on korvattava valtiolle todistelukustannukset 959 markkaa 20 penniä, 2) B:n on korvattava valtiolle todistelukustannukset 872 markkaa,

3) A:n ja B:n on yhteisvastuullisesti korvattava valtiolle todistelukustannukset 80 markkaa,

4) A tuomitaan valtiolle menettämään lahjomien arvona oikeuden harkinnan mukaan 37 000 markkaa,

5) A ja X Oy tuomitaan yhteisvastuullisesti valtiolle menettämään luvattomasti maasta viedyn omaisuuden arvosta 400 000 markkaa, jota vastoin vaatimus hyödyn menettämisestä hylätään, koska ei ole näytetty A:n tai X Oy:n saaneen rikoksesta taloudellista hyötyä, sekä

6) B tuomitaan valtiolle menettämään luvattomasti maasta viedyn omaisuuden arvona 60 000 markkaa ja menettämään rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 10 000 markkaa.

Vahingonkorvausvaatimukset, joita edellä ei ollut lopullisesti ratkaistu, erotettiin käsiteltäväksi OK 14 luvun 9 §:n nojalla erilliseksi asiaksi siten, kuin oikeudenkäynnistä riita-asioissa on säädetty. Myös siltä osin kuin asiassa oli esitetty hyödyn menettämisvaatimuksia AA:n kuolinpesää vastaan ja taloudellisen hyödyn menettämisvaatimuksia X Oy:tä vastaan verorikosten johdosta jutun enempi käsitteleminen lykättiin.

Virallinen syyttäjä ja X Oy sekä syytetyt hakivat muutosta RO:n päätökseen Turun HO:lta.

Käsittely HO:ssa
Vaatimukset

Virallinen syyttäjä oli uudistanut RO:ssa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut, että syytetyt tuomittaisiin ankarampiin rangaistuksiin. X Oy oli uudistanut RO:ssa esittämänsä vaatimukset.

A oli vaatinut RO:n päätöksen 1 kohdan osalta, että kirjanpidon ohi tapahtuneen myynnin määrä alennettaisiin 7,75 miljoonaan markkaan, 6 kohdan osalta, että hänen yksityisiin rakennuskustannuksiin käyttämiensä varojen määrä alennettaisiin 100 000 markkaan sekä 7, 8 ja 12 kohdan osalta, että syytteet hylättäisiin. Lisäksi A oli vaatinut, että hänet vapautettaisiin lahjomien arvoa ja luvattomasti maasta viedyn omaisuuden arvoa koskevista menettämisseuraamuksista.

B oli vaatinut, että syyte 1 kohdan osalta hylättäisiin, että rangaistuksia 2, 5 ja 11 kohdan osalta lievennettäisiin, että rangaistus määrättäisiin ehdolliseksi ja että hänet laskettaisiin vapaaksi vankilasta.

C, D, E, F ja G olivat kukin kohdaltaan vaatineet syytteen hylkäämistä.

HO:n päätös 19.6.1980
Perustelut

Koska RO:n päätöksen 1, 2, 4 ja 6 kohdassa mainittujen jatkettujen verorikosten viimeiset rikolliset teot on tehty RO:n päätöksestä ilmenevän uuden lain voimaantulon jälkeen, on rangaistusta tuomittaessa sovellettava RL 38 luvun 11 §:n 2 momenttia, sellaisena kuin se on 30.6.1972 annetussa ja seuranneen syyskuun 1 päivänä voimaan tulleessa laissa.

B on RO:n päätöksen 2 kohdassa kerrotuin tavoin Salossa yhdessä AA:n kanssa menetellyt siten, että X Oy:n rahavaroja on vuodesta 1967 vuoteen 1974 kuluneena aikana siirretty heidän henkilökohtaisille pankkitileilleen ja näiltä takaisin yhtiön shekkitilille. Siirroista ei ole laadittu tositteita kirjanpitoon ja rahavaroille kertyneet korot yhteensä 946 987 markkaa on jätetty merkitsemättä yhtiön kirjanpitoon ja yhtiön veroilmoituksiin vuosilta 1967 – 1976. B on omissa veroilmoituksissaan vuosilta 1967 – 1976 jättänyt ilmoittamatta koroista hänelle jääneet 474 427 markkaa, jotka on katsottava verotuksessa hänen veronalaisiksi tuloikseen osingonluontoisena. B on siten vuosina 1968 – 1977 tahallaan pidättänyt sekä X Oy:n osalta että omalta osaltaan veroa valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta sekä omalta osaltaan maksuja kansaneläkelaitokselta.

A on RO:n päätöksen 10 kohdassa mainituin tavoin vuoden 1975 alkupuolella vienyt Suomesta Sveitsiin X Oy:n rahoja 800 000 markkaa ilman Suomen Pankin lupaa, käyttänyt näitä varoja lentokoneen korjauslaskun maksamiseen ulkomaalaiselle ilman menotositteisiin perustuvaa valuuttahakemusta ja laiminlyönyt kotiuttaa ulkomailla olevassa rahalaitoksessa tilillä pidetyt, raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut varat. A:n syyksi luettu teko käsittää pääasiallisesti valuuttalain ja sen nojalla annettujen määräysten vastaisen teon. A:n on katsottava kerrotulla menettelyllään syyllistyneen ainoastaan yhteen rikokseen.

HO toteaa

1 kohdan osalta, että AA on toiminut X Oy:n toimitusjohtajana vuoden 1973 loppuun,

7 kohdan osalta, että A on käyttänyt samassa kohdassa mainittuja varoja puolueiden tukemiseen vuoden 1976 alkupuoliskolla ja että rikoksen tekopaikka on Salo,

11 kohdan osalta, että korvausvelvollisuutta koskevan osan kohdassa 6 mainitulla rikoksen tuottamalla taloudellisella hyödyllä on tarkoitettu huoneiston käyttöhyötyä,

13 kohdan osalta, että D ja E ovat olleet, D U Oy:n toimitusjohtaja ja E Y puolueen talouspäällikkö, sekä

15 kohdan osalta, että F ja G ovat olleet, F U Oy:n varatoimitusjohtaja ja G Ö puolueen toiminnanjohtaja.

Tuomiolauselma

Muutokset RO:n päätökseen

Syyksi luetut rikokset

Kohdat 1, 6, 7 ja 8: Jatkettu rikos, joka käsittää jatketun törkeän veropetoksen sekä yhdellä teolla tehdyt kirjanpitorikoksen ja väärän kirjallisen todistuksen antamisen julkiselle viranomaiselle, Kohta 10: Valuuttamääräysten rikkominen ja Kohta 12: Ei muutosta.

Rangaistusseuraamukset

Kohdat 1, 6, 7 ja 8: Ei muutosta, Kohta 10: Ei muutosta ja Kohta 12: Ei muutosta. Rangaistukset yhdistettyinä 3 vuotta 1 kuukausi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään RO:n määräämä vähennys mukaanluettuna 6 kuukautta 24 päivää.

Lainkohdat

Kirjanpitolaki 8 § ja 38 § 2, VNp valuuttalain täytäntöönpanosta 2, 5, 6, 9 ja 10 §, Valuuttalaki 6 §, Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 § ja 2 § 1, RL 16 luku 13 §, 17 luku 8 §, 38 luku 11 § 2 (30.06.1972/498) ja 7 luku 1 ja 2 § sekä Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 5 § 1.

Muutokset RO:n päätökseen

Syyksi luetut rikokset

Kohdat 1, 2 ja 5: Jatkettu törkeä veropetos ja Kohta 11: Ei muutosta.

Rikoksen tekoaika

Kohdat 1, 2 ja 5: 1968 – 1977.

Rangaistusseuraamukset

Kohdat 1, 2 ja 5: Ei muutosta ja Kohta 11: Ei muutosta. Rangaistukset yhdistettyinä 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vankeutta, josta RL 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään RO:n määräämä vähennys mukaanluettuna 6 kuukautta 10 päivää.

Lainkohdat

VNp valuuttalain täytäntöönpanosta 9 ja 10 §, Valuuttalaki 6 §, Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 1 § ja 2 § 1, RL 38 luku 11 § 2 (30.06.1972/498) ja 7 luku 2 § sekä Laki eräitä valtuuslakeja vastaan tehtyjen rikosten rankaisemisesta 4 § ja 5 § 1.

Muutokset RO:n päätökseen

Syyksi luettu rikos

Kohta 4: Avunanto jatkettuun törkeään veropetokseen.

Rangaistusseuraamus

Ei muutosta.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § 2 (30.06.1972/498), 3 luku 5 § 2, 5 luku 3 § 1, 6 luku 3 § 1 ja 7 luku 2 §.

RO:n päätöstä ei muuteta.

Muutokset RO:n päätökseen

Syyksi luettu rikos

Kohta 15: Jatkettu avunanto veropetokseen.

Rangaistusseuraamus

Ei muutosta.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § 1, 5 luku 3 § 1 ja 7 luku 2 §.

Muutokset RO:n päätökseen

Syyksi luettu rikos

Kohta 15: Jatkettu avunanto veropetokseen.

Rangaistusseuraamus

Ei muutosta.

Lainkohdat

RL 38 luku 11 § 1, 5 luku 3 § 1 ja 7 luku 2 §. Virallinen syyttäjä, X Oy, A, B, C, D, E, F ja G pyysivät valituslupaa joka myönnettiin hakijoille 12.11.1980.

KÄSITTELY KKO:SSA

Vaatimukset

Virallinen syyttäjä: A ja B olisi tuomittava HO:n heidän syykseen lukemien rikosten sijasta rangaistukseen, A 1, 6, 7 ja 8 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyjä veronkavalluksia ja törkeitä veropetoksia sekä yhdellä teolla tehdyt kirjanpitorikoksen ja väärän kirjallisen todistuksen antamisen julkiselle viranomaiselle, ja B 1, 2 ja 5 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyjä veronkavalluksia ja törkeitä veropetoksia. A:lle ja B:lle noista rikoksista määrättyjä rangaistuksia olisi korotettava sekä A tuomittava myös 12 kohdassa ankarampaan rangaistukseen.

X Oy: A ja B olisi toimittava rangaistukseen kahdesta jatketusta rikoksesta, joista kumpikin käsittää yhdellä teolla tehdyt törkeän kavalluksen ja epärehellisyysrikoksen, sekä heidät velvoitettava maksamaan yhtiölle vahingonkorvausta, A 9 120 000 markkaa ja B 2 569 972 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen 19.9.1979 lukien.

A: Syyte ennen 1.9.1972 tapahtuneista teoista olisi hylättävä vanhentuneena tai tältä osin sovellettava tuolloin voimassa ollutta lievempää lakia, hänen syykseen ohi kirjanpidon tapahtuneena myyntinä luettu määrä olisi alennettava 7,75 miljoonaan markkaan, josta hänen olisi katsottava saaneen itselleen noin 3 miljoonaa markkaa, sekä ohimyynnin kokonaismäärä jaettava eri tilikausille (1 kohta), yksityisiin rakennuskustannuksiin olisi katsottava käytetyn 120 000 markan sijasta ainoastaan 100 000 markkaa (6 kohta), 7 ja 8 kohdan osalta syytteet olisi hylättävä, valuuttarikos olisi katsottava vähäiseksi ja siitä tuomittu menettämisseuraamus poistettava (10 kohta) sekä syytteet lahjomisesta hylättävä ja menettämisseuraamus poistettava (12 kohta).

B: Häntä vastaan 1 kohdassa ajettu syyte olisi hylättävä sekä 2 ja 5 kohdassa tuomittuja rangaistuksia alennettava. Rangaistuksen täytäntöönpano olisi keskeytettävä ja rangaistus määrättävä ehdolliseksi. Asiassa olisi toimitettava lisätutkimuksia tai suullinen kuulustelu Korkeimmassa oikeudessa taikka juttu palautettava raastuvanoikeuteen lisäselvityksen esittämistä varten.

C vaati häntä vastaan ajetun syytteen hylkäämistä.

D ja E: Syytteet olisi hylättävä siltä osin kuin heidät oli tuomittu rangaistukseen avunannosta väärän kirjallisen todistuksen antamiseen julkiselle viranomaiselle.

F ja G vaativat heitä vastaan ajettujen syytteiden hylkäämistä.

Virallinen syyttäjä, X Oy, A ja B antoivat heiltä hakemusten johdosta pyydetyt vastaukset.

KKO:n päätös

Ratkaisuun, joka oli yksimielinen.

Perustelut

Kohdassa 1 kerrotun ohi kirjanpidon tapahtuneen myynnin määrää laskettaessa on päädytty erilaisiin lopputuloksiin. Jutun asiakirjoista käy nimittäin ilmi, että ohi myynnin määräksi on alkuperäisessä verotarkastuskertomuksessa tilikausilta 1.7.1970 – 30.6.1976 katsottu noin 19 miljoonaa markkaa, mikä määrä on sittemmin X Oy:n tekemien huomautusten johdosta alennettu tilikausilta 1.7.1971 – 30.6.1976 noin 16,7 miljoonaksi markaksi. X Oy:n suorituttamassa tarkastuksessa on ohimyynnin kokonaismääräksi tilikausilta 1.7.1971 – 30.6.1976 saatu ilman liikevaihtoveroa noin 11,2 miljoonaa markkaa ja liikevaihtovero mukaan luettuna noin 12,5 miljoonaa markkaa. A on puolestaan myöntänyt ohimyynnin kokonaismääräksi omalla kohdallaan noin 7,75 miljoonaa markkaa. Ohimyynnin mittasuhteiden tultua näin selvitetyiksi ei sen tarkkaan kokonaismäärään eikä myöskään jakautumiseen eri verovuosille ole tarpeen ottaa kantaa kysymyksessä olevan rikosjutun yhteydessä.

X Oy:n osakkeet ovat syytteessä mainittuna aikana jakaantuneet siten, että B aluksi omisti 1 500, AA 1 485 ja hänen vaimonsa EA 15 osaketta. Vuonna 1973 tapahtuneen osakepääoman korotuksen jälkeen B on omistanut yhtiön 9 000 osakkeesta puolet eli 4 500 osaketta, AA 4 455 ja EA 45 osaketta. Yhtiön hallitukseen ovat kuuluneet vuodesta 1945 AA ja EA sekä B ja vuodesta 1971 lähtien AA 24.7.1976 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka sekä A ja B. Yhtiökokousten pöytäkirjojen mukaan kaikki osakkeenomistajat ovat olleet kokouksissa henkilökohtaisesti läsnä, kuitenkin siten, että A on vuonna 1976 pidetyssä yhtiökokouksessa edustanut kuolinpesää sen muiden osakasten valtuuttamana. X Oy on siten ollut perheyhtiö, jonka hallinto 1970 luvulla on voimakkaasti keskittynyt A:lle, joka myös on toiminut yhtiön markkinointijohtajana.

Pääasiallinen myynti ohi kirjanpidon on käytännössä tapahtunut A:n toimesta. Kuitenkin on AA:n ohella myös B:n, jonka on näytetty saaneen itselleen ohimyynnistä kertyneitä varoja sekä lisäksi jossain määrin harjoittaneen ohimyyntiä omaan lukuunsa, täytynyt olla tietoinen harjoitetun ohimyynnin laajuudesta muun muassa johtokunnan jäsenille jaetusta yhtiön sisäisestä tuloslaskelmasta ilmenneiden tietojen perusteella. Huomioon ottaen EA:n osakuuden vähäisyys ja hänen muodolliseksi jäänyt asemansa yhtiössä sekä hänen suhteensa AA:han ja A:han, ei hänen osakkuudelleen voida antaa merkitystä arvosteltaessa ohimyynnin rikosoikeudellista luonnetta. Tämän vuoksi 1 kohdassa kerrottua yhtiön tuotteiden ohimyyntiä on kokonaisuudessaan pidettävä veropetoksena eikä yhtiöön kohdistuneena anastusrikoksena. Myös 2, 5 ja 6 kohdassa mainitut teot ovat veropetoksia eivätkä yhtiöön kohdistuneita anastus- tai epärehellisyysrikoksia, koska yhtiön pääosakkaat ja A kerrottuja etuuksia hankkiessaan ovat toimineet joko yhteisymmärryksessä tai ainakin siten, että he ovat hyväksyneet toistensa toiminnan.

B, joka tosin ei ole laatinut eikä allekirjoittanut yhtiön veroilmoituksia, on kuitenkin yhtiön hallituksen jäsenenä ja toisena pääosakkaana vuosittain ollut vahvistamassa yhtiön tilinpäätöstä tietoisena siitä, että yhtiössä pidetty kirjanpito oli virheellinen ja että siihen perustuvissa veroilmoituksissa tultaisiin salaamaan yhtiön tuloja. Näin ollen B on hankkiakseen yhtiölle ja itselleen hyötyä toiminnallaan tekijänä osallistunut myös X Oy:n maksettavien verojen pidättämiseen.

A:n syyksi 1 kohdassa, B:n syyksi 1 ja 2 kohdassa sekä C:n syyksi 4 kohdassa luettuihin tekoihin siltä osin kuin ne ovat tapahtuneet ennen 1.9.1972 on lievempänä lakina sovellettava rikoslain 38 luvun 11 §:ää sellaisena kuin se oli 29.4.1926 annetussa laissa. Yhtiön veroilmoituksissa sekä A:n ja B:n omissa veroilmoituksissa on veroa pidätettäessä käytetty hyväksi sitä varten valmistettua virheellistä kirjanpitoa ja veron määrä, josta oli ollut tarkoitus vapautua, on kunkin verovuoden osalta ollut suuri. Näin ollen 1, 2, 4, 5, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettu menettely on luettava A:lle ja B:lle syyksi ennen 1.9.1972 tapahtuneelta eli veronkavallusten osalta erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyinä veronkavalluksina ja sanotun ajankohdan jälkeen tapahtuneelta eli veropetosten osalta törkeinä veropetoksina sekä C:lle vastaavasti avunantoina sanotunlaisiin rikoksiin.

Kohdassa 8 mainittu X Oy:n kirjanpitoon liitetty tosiasioita vastaamaton lasku on sellainen kirjallinen todistus, jota rikoslain 17 luvun 8 §:ssä tarkoitetaan. Lasku on A:n toimesta sisällytetty veroilmoituksen oikeellisuuden perustana olevaan kirjanpitoaineistoon.

Kohdassa 12.1.1 – 15 kerrotut etuudet on osaksi annettu sinä aikana, jolloin X Oy:ssä on harjoitettu ohimyyntiä, ja suurin osa niistä silloin, kun yhtiössä on ollut käynnissä verotarkastus ja ohimyynti on ollut vaarassa paljastua. Etuudet on annettu pääasiassa sellaisille virkamiehille, joilla on ollut mahdollisuus virkatoimissaan vaikuttaa sekä verotarkastusten kulkuun että niiden tehokkuuteen taikka yhtiön verotusta koskeviin muihin ratkaisuihin. Tällä menettelyllä on pyritty myönteisten taikka yhtiötä ja sen osakkaita hyödyttävien ratkaisujen aikaansaamiseen verotarkastusten suorittamisen ja verotuksen suhteen, eikä etuuksien antamisia, vaikka eräät niistä annetun etuuden arvo ja kanssakäymisen luonne huomioon ottaen sellaisenaan olisivat hyväksyttäviä, voida mainituissa olosuhteissa miltään osin pitää hyväksyttävinä.

Edellä kerrotuilla perusteilla KKO harkitsee oikeaksi muuttaa HO:n päätöstä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla. Muilta osin HO:n päätös jää pysyväksi.

Lainkohdat

HO:n päätöksessä mainittujen lainkohtien lisäksi rikoslain 38 luvun 11 § sellaisena kuin se oli 29.4.1926 annetussa laissa.

Päätöslauselma

A 1, 6, 7 ja 8 kohdan, B 1, 2 ja 5 kohdan sekä C 4 kohdan osalta tuomitaan HO:n heidän syykseen lukemien rikosten sekä A ja B lisäksi heille tuomittujen rangaistusten asemesta, A jatketusta rikoksesta, joka käsittää erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyjä veronkavalluksia ja törkeitä veropetoksia sekä yksin teoin tehdyt kirjanpitorikoksen ja väärän kirjallisen todistuksen antamisen julkiselle viranomaiselle 3 vuodeksi vankeuteen, B jatketusta rikoksesta, joka käsittää erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyjä veronkavalluksia ja törkeitä veropetoksia 2 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen sekä C jatketusta rikoksesta, joka käsittää avunantoja erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyihin veronkavalluksiin ja törkeisiin veropetoksiin HO:n määräämään sakkorangaistukseen. Kun A:lle tuomittu 3 vuoden vankeusrangaistus, hänelle tässä jutussa myös nyt tuomitut, jatketusta lahjoman antamisesta virkamiehelle 1 vuosi 6 kuukautta ja valuuttamääräysten rikkomisesta 3 kuukautta vankeutta sekä hänelle KKO:n tänään antamalla päätöksellä törkeästä veropetoksesta tuomitut 10 kuukautta vankeutta yhdistetään, hänen on suoritettava 3 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistus. Yhdistettäessä B:lle edellä tuomittu 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus sekä hänelle jatketusta valuuttamääräysten rikkomisesta tuomittu 2 kuukauden vankeusrangaistus hänen on suoritettava 2 vuoden 4 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistus. Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään A:lle tuomitusta yhdistetystä vankeusrangaistuksesta HO:n vähennettäviksi määräämät 6 kuukautta 24 päivää ja B:lle tuomitusta yhdistetystä vankeusrangaistuksesta 6 kuukautta 10 päivää.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl ja Lindholm sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Aro.