Korkein oikeus KKO:1984-II-35

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen

Syytetty, joka ajamalla moottoripyörällä noin 160 kilometrin tuntinopeudella ajoradalla seisseitä häntä pysäyttämässä olleita poliisimiehiä kohti oli saattanut heidät ilmeiseen hengenvaaraan tehden näin väkivaltaa virkatehtävää suorittaneita poliisimiehiä vastaan, tuomittiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Ylitornion KO:ssa lausunut, että A oli 4.8.1981 Kolarissa yleisellä tiellä kuljettanut moottoripyörää ilman asianmukaista ajolupaa ja käyttänyt 123 kilometrin tuntinopeutta suurimman sallitun liikennemerkillä osoitetun nopeuden ollessa 60 kilometriä tunnissa ja tällöin kahden liikenteen valvontaa suorittaneen poliisimiehen antaessa hänelle pysähtymismerkkejä pakottanut poliisimiehet luopumaan hänen pysäyttämisestään ajamalla heitä kohti 160 kilometrin tuntinopeudella, jolloin poliisimiehet välttääkseen joutumasta yliajetuksi olivat syöksyneet tien sivuun. A oli jatkanut ajoaan 175 kilometrin tuntinopeudella, vaikka suurin sallittu nopeus oli ollut 100 kilometriä tunnissa, sekä ohittanut mäen harjanteella huonon näkyvyyden vallitessa edellä ajaneen auton sekä kohtaavan ajoneuvon lähestyessä useita edellä ajaneita ajoneuvoja. Ajollaan A oli aiheuttanut vakavan vaaran toisten hengelle ja terveydelle. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta yksin teoin tehdyistä törkeästä varomattomuudesta liikenteessä, moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman asianmukaista ajolupaa sekä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Kuultuaan edellä tarkoitettuja liikennettä valvoneita kahta poliisimiestä asianomistajina sekä A:ta syytteestä KO p. 4.5.1982 oli lausunut selvitetyksi, että A oli syytteessä kerrotussa tilaisuudessa kuljettanut moottoripyörää ilman asianmukaista ajolupaa sekä ylittämällä syytteessä mainituin tavoin suurimman sallitun nopeuden ja ohittamalla edellään ajaneen ajoneuvon kohtaavan ajoneuvon lähestyessä aiheuttanut vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle ja laiminlyönyt noudattaa liikenteen valvontaa suorittaneitten poliisimiesten antamia pysähtymismerkkejä. Tämän vuoksi KO oli, hyläten syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, tieliikenneasetuksen (1957) 16 §:n 7 kohdan, tieliikennelain (1957) 2 §:n , 5 §:n 1 momentin ja 9 §:n, tieliikennelain (1981) 99 §:n ja 103 §:n sekä rikoslain 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä törkeästä liikenteen vaarantamisesta, moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman asianmukaista ajolupaa ja liikennerikkomuksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen, mikä rangaistus oli määrätty ehdolliseksi 4.5.1984 päättyvin koetusajoin. Lisäksi KO oli tieliikennelain (1981) 74 §:n 1 momentin nojalla määrännyt A:n ajokieltoon 4.8.1983 saakka. A oli velvoitettu yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun toisen syytetyn kanssa korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 80 markkaa.

Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, p. 25.1.1983 oli lausunut, että A oli KO:n päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa kuljettanut moottoripyörää 123 kilometrin tuntinopeudella suurimman sallitun nopeuden ollessa 60 kilometriä tunnissa ja ajamalla moottoripyörällä noin 160 kilometrin tuntinopeudella kohti ajoradalla seisseitä ja pysähtymismerkkiä näyttäneitä poliisimiehiä väkivallalla uhaten pakottanut poliisimiehet jättämään virkatoimen tekemättä sekä sen jälkeen kuljettanut moottoripyörää 175 kilometrin tuntinopeudella suurimman sallitun nopeuden ollessa 100 kilometriä tunnissa ja tällöin ohittanut edellä kulkeneen ajoneuvon näkyvyyden ollessa mäenharjanteen vuoksi rajoitettu sekä lisäksi ohittanut edellä kulkeneita ajoneuvoja kohtaavan ajoneuvon lähestyessä. A oli menettelyllään piittaamattomuudesta rikkonut tieliikennesäännöksiä siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavan vaaran toisten hengelle tai terveydelle. Näillä ja muutoin KO:n mainitsemalla perusteella HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, tieliikenneasetuksen (1957) 16 §:n 7 kohdan, tieliikennelain (1957) 2 §:n, 5 §:n 1 momentin ja 9 §:n, tieliikennelain (1981) 99 §:n ja rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n KO:n hänen syykseen lukemien rikosten ja niistä määräämän rangaistuksen asemesta yksin teoin tehdyistä törkeästä liikenteen vaarantamisesta, virantoimituksessa olevan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman asianmukaista ajolupaa 6 kuukaudeksi vankeuteen, joka oli lykkäyksettä pantava täytäntöön. Samalla oli määrätty, että Rovaniemen HO:n 6.11.1980 A:lle törkeästä rattijuopumuksesta ehdollisesti 31.12.1981 päättyvin koetusajoin tuomitsema 2 kuukauden vankeusrangaistus oli pantava täytäntöön ja että A:lle määrätty ajokielto päättyi 30.4.1983. Todistelukustannusten osalta KO:n päätös jäi pysyväksi.

A pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että syyte virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevalta osalta hylättäisiin ja että rangaistus lievennettäisiin sakkorangaistukseksi. Valituslupa myönnettiin. Virallinen syyttäjä antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIN OIKEUS

KKO p. tutki jutun. A oli edellä kerrotussa tilaisuudessa ajamalla moottoripyörällä selostetuin ja KO:ssa näytetyksi katsotuin tavoin noin 160 kilometrin tuntinopeudella ajoradalla seisseitä, häntä pysäyttämässä olleita poliisimiehiä kohti saattanut heidät ilmeiseen hengenvaaraan käyttäen näin väkivaltaa virkatehtävää suorittaneita poliisimiehiä vastaan. A oli tällä menettelyllään syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Tällä ja muutoin KO:n ja HO:n mainitsemilla perusteilla KO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Nybergh ja Roos sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Heikkilä