Korkein oikeus KKO:1984-II-80

Järjestysmiehen väkivaltainen vastustaminen

Ravintolan asiakas A oli väkivaltaisesti vastustanut ravintolan vahtimestaria tämän poistaessa ravintolasta A:n seurassa olleen miehen potkimalla vahtimestaria jalkoihin. A:n ei katsottu syyllistyneen järjestysmiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, koska vahtimestarilla, joka tosin oli asianmukaisen luvan perusteella asetettu järjestysmieheksi, ei ollut kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ollut sisäasiainministeriön julkisen huvitilaisuuden järjestysmiehen tunnusmerkistä antamassa päätöksessä tarkoitettua nauhaa tai pukua, jossa olisi ollut näkyvällä paikalla sana ”järjestysmies”, vaan oli pukeutunut yleisesti käytetyillä vahtimestarin merkeillä varustettuun asuun. A tuomittiin lievästä pahoinpitelystä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tammelan KO:n päätös 17.11.1982

KO oli katsonut selvitetyksi, että A oli 16.6.1982, oikeastaan 16.7.1982 Ypäjällä yhdessä B:n kanssa eräässä ravintolassa ja sen edustalla väkivaltaisesti vastustanut C:tä tämän pyrkiessä ravintolan järjestysmiehen tehtävässään, mistä C:llä oli säädetty merkki, poistamaan ravintolasta järjestyshäiriöitä aiheuttaneen B:n. A oli tuolloin potkinut C:tä jalkoihin ja B nyrkein lyönyt C:tä tämän saadessa vähäisiä vammoja. Sen vuoksi KO oli rikoslain 16 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla tuominnut A:n virantoimituksessa olevan järjestysmiehen väkivaltaisesti vastustamisesta 4 kuukaudeksi vankeuteen, mikä rangaistus oli määrätty ehdolliseksi 30.6.1984 päättyvin koetusajoin. Lisäksi KO oli velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomitun B:n kanssa suorittamaan valtiolle sen varoista C:lle, joka oli kutsuttu henkilökohtaisesti KO:een, päivärahana sekä korvauksena matkakuluista ja työansion menetyksestä maksetut 162 markkaa ja samoista varoista suoritetut todistelukustannukset 27 markkaa.

Turun HO:n päätös 22.8.1983

HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, oli lausunut, että C oli asianmukaisesti asetettu ravintolaan järjestysmieheksi. C ei tosin ollut kyseisessä tilaisuudessa varustettu sisäasianministeriön julkisen huvitilaisuuden järjestysmiehen tunnusmerkistä antamassa päätöksessä tarkoitetulla nauhalla tai merkillä, mutta hän oli ollut pukeutunut yleisesti käytetyillä vahtimestarin merkeillä varustettuun asuun. C oli A:nkin nähden, kehoitettuaan ensin useita kertoja B:tä poistumaan, ryhtynyt järjestyksen ylläpitämiseksi poistamaan viimeksi mainittua ravintolasta. Tehdessään tämän johdosta C:lle vastarintaa A oli tahallaan väkivaltaisesti vastustanut järjestysmiehenä toiminutta C:tä.

Näillä ja muutoin KO:n päätöksessä mainituilla perusteilla HO, soveltaen majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 49 §:ää, julkista huvitilaisuuksista annetun lain 18 §:n 3 momenttia, rikoslain 16 luvun 1 §:ää ja ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 ja 3 §:ää, oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöstä.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen vaatien että, koska C:llä kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ei ollut ollut sisäasiainministeriön vahvistamaa järjestysmiehen tunnusmerkkiä eikä A muutoinkaan ollut tiennyt C:n olevan järjestysmies, syyte häntä vastaan hylättiin. Valituslupa myönnettiin.

Muutoksenhakemuksen johdosta antamassaan vastauksessa virallinen syyttäjä mainitsi, että C:llä oli ollut voimassa oleva järjestysmieskortti ja että hän oli pukeutunut asuun, johon oli kiinnitetty yleisesti käytetyt ja sellaisiksi mielletyt ravintolan vahtimestarin merkit. Kun A tämän vuoksi ja muutoinkin oli tiennyt C:n olevan järjestysmies, syyttäjä vaati, että HO:n päätös pysytettäisiin. C ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KKO p. tutki jutun ja lausui perusteluinaan:

C:llä ei ole kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ollut sisäasianministeriön julkisen huvitilaisuuden järjestysmiehen tunnusmerkistä antamassa päätöksessä tarkoitettua nauhaa tai pukua, jossa olisi ollut näkyvällä paikalla sana ”järjestysmies”. Hän ei myöskään ollut esittänyt A:lle järjestysmieskorttiaan eikä ilmoittanut tälle olevansa järjestysmies. Näin ollen A ei ole tiennyt ravintolan vahtimestarina toimineen C:n olleen myös asianmukaisesti asetettu järjestysmies. A ei siten ole syyllistynyt järjestysmiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Hänen viakseen kuitenkin jää, että hän on KO:n päätöksessä kerrotuin tavoin tahallaan pahoinpidellyt C:tä.

Näillä perusteilla KKO, muuttaen HO:n päätöstä, hylkäsi syytteen virantoimituksessa olevan järjestysmiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja tuomitsi A:n hänen syykseen luetun rikoksen ja siitä tuomitun rangaistuksen asemesta rikoslain 21 luvun 7 §:n nojalla lievästä pahoinpitelystä 20:een 13 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 260 markkaa. Muilta eli valtiolle korvattavien päivärahan, matkakulujen ja työansion menetyksen sekä todistelukustannusten osalta HO:n päätös jäi pysyväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Hämäläinen, af Hällström ja Lindholm sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä