Korkein oikeus KKO:1986-II-9

Vesiliikennejuopumus

Soudettavaksi rakennettua venettä, jota kuljetettiin käyttäen voimanlähteenä moottoria, pidettiin siinä käytössä rikoslain 23 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuna aluksena.

RL 23 luku 6 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Paraisten kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut R:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli 10.8.1984 Paraisilla Kirkkosalmessa kuljettanut viiden hevosvoiman perämoottorilla varustettua venettään nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ainakin 2,40 promillea ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.9.1984

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että R oli 10.8.1984 Paraisilla Kirkkosalmessa kuljettanut noin 4 metriä pitkää ja noin 1,5 metriä leveää viiden hevosvoiman perämoottorilla sekä airoilla ja hankaimilla varustettua venettä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli kuljettamisen jälkeen ollut ainakin 2,40 promillea.

Venettä ei kuitenkaan voitu katsoa alukseksi, vaan sitä oli, huomioon ottaen sen rakenne ja käyttötarkoitus, pidettävä soutuveneenä taikka ainakin sellaiseen rinnastettavana kulkuneuvona. Se seikka, että venettä oli kuljetettu moottoria käyttäen, ei voinut muuttaa soutuvenettä sellaiseksi alukseksi, jonka kuljettaminen alkoholia nauttineena olisi rangaistava teko. Rikoslain 23 luvun 6 §:n 3 momentissa todettiin, ettei aluksella tarkoitettu soutuvenettä tai sellaiseen rinnastettavaa kulkuneuvoa. Kysymyksessä olevasta rangaistussäännöksestä ei käynyt ilmi, että aluksen kuljettamistavalla olisi merkitystä todettaessa, minkälainen kulkuneuvo oli kysymyksessä. Yleinen periaate rikosoikeudessa oli, että teon rangaistavuuden oli suoraan käytävä ilmi asianomaisesta rangaistussäännöksestä eikä laajentava tulkinta ollut sallittua rangaistussäännöksiä sovellettaessa.

Soutuveneen kuljettaminen, kuljettajan nautittua alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli vähintään 1,5 promillea, soutaen tai moottoria käyttäen taikka muulla tavalla ei ollut rangaistava teko.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt R:ää vastaan ajetun syytteen ja jättänyt R:n humalatilan tutkimuksesta aiheutuneet kulut valtion vahingoksi.

Turun hovioikeuden päätös 23.5.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi syyttäjä oli saattanut jutun, on lausunut, että R:n kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitetussa tilaisuudessa kuljettama vene oli ollut varustettu viiden hevosvoiman perämoottorilla, jota oli käytetty veneen kuljettamiseen. Moottoria voimanlähteenä käyttävä vene ei ollut soutuvene tai siihen rinnastettava kulkuneuvo. R oli kuljettanut venettä yleensä vilkkaasti liikennöidyssä salmessa perjantai-iltana noin kello 21.30. R:n teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, rikoslain 23 luvun 6 §:n nojalla tuominnut R:n vesiliikennejuopumuksesta 20:een 15 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 300 markkaa sekä velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut humalatilan tutkimisesta aiheutuneet kulut 348 markkaa.

Hovioikeus on myöntänyt R:lle 12.4.1985 lukien maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle asian käsittelyn vaatimista menoista, mutta hylännyt hänen pyyntönsä avustajan määräämisestä, koska kysymys on ollut yksinkertaisesta rikosasiasta, jossa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko, eikä avustajan määräämiseen ole ollut erityistä syytä.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN, VAATIMUKSET JA VÄLITOIMI

Valituslupa on myönnetty 28.8.1985. R on vaatinut syytteen hylkäämistä ja uudistanut hovioikeudessa esittämänsä pyynnön avustajan määräämisestä. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Pääasia

Soudettavaksi rakennettu vene, jota kuljetetaan käyttäen voimanlähteenä moottoria, ei ole siinä käytössä soutuvene eikä muu rikoslain 23 luvun 6 §:n 3 momentissa tarkoitettu kulkuneuvo vaan saman pykälän 1 momentissa mainittu alus. Tällä ja muutoin hovioikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Maksuton oikeudenkäynti

Kun kihlakunnanoikeus on vapauttanut R:n syytteestä, hän on virallisen syyttäjän haettua muutosta joutunut valvomaan etuaan ja oikeuttaan hovioikeudessa. Muutoksenhakemus on kohdistunut kihlakunnanoikeuden päätökseen oikeudellisiin perusteisiin. Korkein oikeus katsoo, että vaikka onkin kysymyksessä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu rikosasia, hovioikeudella on ollut avustajan määräämiseen tuossa lainkohdassa tarkoitettu erityinen syy. Hovioikeuden olisi näin ollen pitänyt määrätä R:lle avustaja. Tämä vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi siten muuttaa hovioikeuden päätöstä, että R:n avustajaksi määrätään 12.4.1985 lukien varatuomari Lars Granfors, jolle määrätään valtion varoista maksettavaksi palkkioksi R:n avustamisesta hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 1.800 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Hämäläinen, Nikkarinen ja af Hällström