Korkein oikeus KKO:1987:107

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen Väkivallan harjoittaminen

A oli kääntänyt revolverinsa hänen aikaisemman käyttäytymisensä johdosta paikalle tulleen poliisiauton suuntaan ja ampunut kaksi laukausta yläviistoon huomattavasti auton yläpuolelle, sen jälkeen osoitellut aseella kadunosaa, jossa auto liikkui, ja lopuksi poliisimiehen käskettyä hänen pudottaa aseensa ampunut useita laukauksia ilmaan. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vain sillä perusteella, että A oli harjoittanut väkivaltaa poliisimiehiä vastaan. Syyte hylättiin. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Anjalankosken kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että A oli 24.4.1985 Anjalankoskella, ammuttuaan Myllykosken taajamassa omistamallaan revolverilla kaksi laukausta, toisen kohti valaisinpylvästä siihen osumatta ja toisen erään rakennuksen seinään niin, että luoti oli vahinkoa aiheuttaen rikkonut rakennuksen oven lasin, sekä havaittuaan sen jälkeen Anjalankosken nimismiespiirin miehistöauton lähestyvän häntä, harjoittanut väkivaltaa poliisiautossa virantoimituksessa ollutta kahta poliisikonstaapelia vastaan ensin kääntämällä aseensa heidän suuntaansa ja ampumalla kaksi laukausta siten, että laukaukset olivat osuneet läheisen Anjalankosken nimismiespiirin poliisiaseman ulko-oven katokseen ja räystään syöksytorveen noin 2,5 metrin korkeudelle, sekä kierrettyään tämän jälkeen poliisiaseman vastakkaiselle puolelle ja havaittuaan konstaapelien puolestaan ajaneen poliisiautossa Kenraalintielle osoitellut aseellaan Kenraalintien suuntaan sekä, toisen konstaapelin jalkauduttua ja käskettyä huutamalla A:ta pudottamaan aseensa, ampunut useita laukauksia ilmaan aseellaan ja heittänyt sen maahan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.7.1985

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus, samalla kun A on tuomittu jatketusta luvattomasta ampumisesta asutuksen läheisyydessä ja sen kanssa osin yksin teoin tehdystä vahingonteosta 1 kuukaudeksi vankeuteen, on rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 6 kuukaudeksi vankeuteen yhdistäen tuomitut vankeusrangaistukset 6 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 24-27.4.1985 vastaavat 4 päivää ja joka on ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain säännösten nojalla määrätty ehdolliseksi 1.8.1987 päättyvin koetusajoin. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A on tuomittu 30 päiväsakkoon, jotka hänen oli suoritettava maksamalla sakkoa 55 markan mukaan päiväsakolta yhteensä 1.650 markkaa. Lisäksi A:lta takavarikoitu Reck 14 -merkkinen 22 kaliberin revolveri ja 10 patruunaa on tuomittu valtiolle menetetyiksi sekä hänet on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 122 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 19.6.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat valittamalla saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että ne kaksi laukausta, jotka kihlakunnanoikeus oli lukenut A:n syyksi väkivallan harjoittamisena poliisikonstaapeleita vastaan, olivat suuntautuneet yläviistoon ja olisivat menneet huomattavasti poliisien yläpuolelta, jolleivät olisi osuneet rakennukseen. A ei ollut kääntämällä aseen konstaapelien suuntaan ja menettelemällä mainituin tavoin harjoittanut väkivaltaa virantoimituksessa olleita poliisikonstaapeleita kohtaan. Syyttäjä ei ollut edes syyttänyt A:ta siitä, että tämä olisi yrittänyt vaikuttaa poliisien virkatoimiin tai että A olisi laittomasti uhannut heitä. Sen sijaan A oli hänen syykseen luetulla menettelyllä syyllistynyt luvattomaan ampumiseen asutuksen läheisyydessä, mikä teko oli saman rikoksen jatkamista kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukeman luvattoman ampumisen kanssa.

Hovioikeus on tämän vuoksi muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A on kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukemien rikosten ja niistä määräämien rangaistusten asemesta tuomittu rikoslain 35 luvun 3 §:n 1 momentin, 44 luvun 21 §:n sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla jatketusta luvattomasta ampumisesta asutuksen läheisyydessä ja sen kanssa osittain yksin teoin tehdystä vahingonteosta 50 päiväsakkoon, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittua vapaudenmenetysaikaa vastaavat 4 päiväsakkoa, eli maksamaan sakkoa kihlakunnanoikeuden määräämän laskemisperusteen mukaan 46 päiväsakkoa vastaavat 2.530 markkaa. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 4.9.1986. Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja jutun jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A ei ole tehnyt väkivaltaa poliisikonstaapeleille syytteessä ja kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin osoittelemalla aseellaan Kenraalintien suuntaan ja ampumalla ilmaan. Tämän vuoksi ja muulta osalta hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Hiltunen (eri mieltä), Haarmann ja Roos

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Hiltunen: Syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa kertonut A:n menetelleen syytteessä kuvatuin tavoin ja vaatinut A:lle rangaistusta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Syyttäjä on täällä uudistanut syytteensä sellaisenaan.

A ammuttuaan kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 kohdassa mainitut kaksi laukausta on oman kertomuksensa mukaan luullut poliisiautossa virantoimituksessa olleiden poliisikonstaapeleiden tulevan puuttumaan hänen ammuskeluunsa. Vielä siinä vaiheessa poliisimiehet eivät kuitenkaan olleet tietoisia A:n syyllisyydestä ammuskeluun. A on kihlakunnanoikeudessa ja myös hovioikeudelle kertonut vain pelotusmielessä ampuneensa kaksi laukausta poliisiauton suuntaan näiden laukausten osuessa poliisiaseman ulko-oven katokseen ja räystään syöksytorveen. Laukausten johdosta poliisimiehet ovat ajaneet autonsa poliisiaseman nurkan taakse suojaan. Välittömästi tämän jälkeen poliisimiesten ryhtyessä pidättämään A:ta tämä on suunnannut aseensa sen tien suuntaan, mihin poliisiauto oli pysäytetty. Toisen poliisimiehen tultua ulos autosta ja kehotettua A:ta pudottamaan aseensa A on vielä senkin jälkeen ampunut revolverillaan useita laukauksia ilmaan ennenkuin hän on pudottanut aseen maahan. Tapauksen jälkeen A:lle suoritetussa puhalluskokeessa hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut 2,3 promillea.

A ampumalla revolverillaan poliisiauton suuntaan on aiheuttanut poliisimiehille vaaratilanteen, koska A:n vahvan humalatilan vuoksi hänen ampumansa laukausten osumistarkkuus on ollut sattumanvaraista. Poliisimiehet ovat itsekin A:n ampuessa kerrotut kaksi laukausta poliisiauton suuntaan kokeneet ruumiillisen koskemattomuutensa olleen vaarassa. Se seikka, etteivät konstaapelit ennen näitä laukauksia olleet ryhtyneet virkatoimiin A:ta vastaan, ei estä syyttäjän tarkoittaman rikoksen tunnusmerkistön toteutumista. Ampumalla poliisiautossa olleiden poliisimiesten suuntaan kaksi laukausta, vaikkapa vain pelotusmielessä, A:n menettely sen olennaisesti vaikuttaessa poliisien toimintaan toteuttaa sen rikoslain 16 luvun 1 §:ssä säädetyn tekomuodon, ”joka muutoin harjoittaa väkivaltaa virkatehtävää suorittavaa virkamiestä vastaan”. A:n toiminta pidätystilanteessa hänen suunnatessa revolverinsa sen tien suuntaan, mihin poliisiauto oli pysäytetty, ja hänen ampuessa useita laukauksia ilmaan, täyttää rikoslain 16 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön, mikä haitanteko virantoimituksessa olleelle virkamiehelle kuitenkin tässä tapauksessa sisältyy A:lle jo edellä syyksiluettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Näillä ja kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla, kumoten hovioikeuden päätöksen A:lle tuomitun rangaistuksen osalta, jätän jutun siltä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan kuitenkin siten, että A:lle tuomitun yhdistetyn 6 kuukauden 10 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä ja päättyy 31.12.1988.