Korkein oikeus KKO:1987:56

Työsuhde Petos

Ollessaan työstään sairaslomalla A:n työkyky oli palautunut jo ennen lääkärintodistuksessa arvioidun työkyvyttömyysajan päättymistä. Työsuhteesta johtuen A:lla oli erityinen velvollisuus ilmoittaa työnantajalleen, ettei hän enää ollut estynyt tekemästä työtään sairauden vuoksi. Kun A oli tämän laiminlyönyt erehdyttäen siten työnantajan maksamaan hänelle edelleen sairausajan palkkaa, A:n katsottiin syyllistyneen petokseen. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Helsingin raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on raastuvanoikeudessa kertonut, että A oli vuonna 1980 ja 1981 Helsingissä toimiessaan Suomen rahapajan palveluksessa työsopimussuhteessa hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua työkykyisyytensä salaten erehdyttänyt Suomen rahapajan myöntämään hänelle sairaslomaa ja suorittamaan sairaslomien ajoilta palkkaa, vaikka A oli samanaikaisesti pystynyt työskentelemään muiden työnantajien palveluksessa, 1) 13.10.-23.10.1980 osaksi Loviisan ydinvoimalatyömaalla erään aliurakoitsijan ja osaksi Orion Yhtymä Oy:n Mankkaan tehtaan rakennustyömaalla Putki-Neliö Oy:n lukuun, 2) 3.11.-14.11.1980 Mirjam Kokin lukuun ja 3) 24.3.-26.3.1981 Putki-Neliö Oy:n lukuun, A oli siten aiheuttanut rahan tappion Suomen rahapajalle, joka oli maksanut hänelle sairaslomien ajalta asianmukaiset korvaukset, ja kansanseläkelaitokselle sen maksettua rahapajalle osan A:n nostamista korvauksista. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta jatketusta petoksesta.

Raastuvanoikeuden päätös 27.3.1985

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A:lle oli Suomen rahapajan toimesta lääkärintodistusten perusteella sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi myönnetty sairaslomaa edellä mainituiksi ajoiksi. A oli sanottuina aikoina ollut poissa työstään Suomen rahapajan palveluksesta ja Suomen rahapaja oli maksanut kysymyksessä olevilta ajoilta A:lle työsuhteen edellyttämät korvaukset. A oli 1) kohdassa mainittuna aikana seitsemänä eri päivänä keskimäärin kahden tunnin ajan päivässä tehnyt avustavaa työtä Loviisan ydinvoimalatyömaalla aliurakoitsijana toimineen veljensä lukuun ja 18.10.1980 viiden tunnin ajan verstastyötä vastiketta vastaan Orion-Yhtymä Oy:n Mankkaan tehtaan rakennustyömaalla Putki-Neliö Oy:n lukuun, 2) kohdassa tarkoitettuna aikana vähäistä vastiketta vastaan työtä Kokin lukuun hankkimalla tarvikkeita Kokin omistaman huoneiston korjaus- ja kunnostustöitä varten, palkkaamalla Kokin puolesta ammattimiehet työhön sekä osallistumalla yhtenä päivänä huoneiston kunnostustyöhön sekä 3) kohdassa mainittuna aikana vastiketta vastaan 20 tunnin ajan suorittanut autolla ajoa Putki-Neliö Oy:n lukuun. Koska oli jäänyt näyttämättä, että A edellä mainitut sairaslomat saadakseen olisi erehdyttänyt lääkärinlausunnot kirjoittaneita lääkäreitä tai Suomen rahapajan toimihenkilöitä työkykyisyytensä suhteen, ja koska työn tekeminen vastiketta vastaan sairasloman aikana muun kuin varsinaisen työnantajan lukuun ei sinänsä ollut rikos, raastuvanoikeus on hylännyt syytteen.

Helsingin hovioikeuden päätös 27.2.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että A oli esitettyjen lääkärintodistusten ja hänen sairauspäiviään koskevan luettelon mukaan ollut sairauden vuoksi työkyvytön 13.10.-14.11.1980 ja 24.3.-26.3.1981. A oli näistä ajoista kuitenkin työskennellyt Loviisan ydinvoimalatyömaalla, Putki-Neliö Oy:n palveluksessa ja Mirjam Kokin lukuun raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut ajat ja siinä selostetuin tavoin. A:n sanottu työskentely ei ollut ollut satunnaista eikä vähemmän rasittavaa kuin hänen vakituinen työnsä Suomen rahapajan palveluksessa. A ei siten ollut kyseisinä aikoina ollut estynyt tekemästä vakituista työtään eikä hänellä ollut ollut oikeutta saada työsopimuslain 28 §:ssä säädettyä sairausajan palkkaa. Salaamalla työkykyisyytensä A oli erehdyttänyt Suomen rahapajan suorittamaan hänelle sairausajan palkkaa. A oli salaamisellaan aiheuttanut rahan tappiota myös kansaneläkelaitokselle, joka oli sairausvakuutuslain nojalla suorittanut päivärahaa A:n työnantajalle. Tällä perusteella hovioikeus on tuominnut A:n rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta petoksesta kolmeenkymmeneen 8 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 240 markkaa. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 351 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on valituksessa vaatinut syytteen hylkäämistä. Valituslupa on myönnetty 21.5.1986. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Ollessaan Suomen rahapajasta sairaslomalla asianmukaisten lääkärintodistusten nojalla A on osoittautunut työkykyiseksi jo ennen lääkärintodistuksissa arvioitujen työkyvyttömyysaikojen päättymistä. Hänellä on ollut työsuhteesta johtuva erityinen velvollisuus ilmoittaa työkykyisyytensä palautumisesta rahapajalle, mutta hän on tämän laiminlyönyt. Näillä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Roos: A on 10.10., 27.10. ja 16.11.1980 annettujen lääkärintodistusten mukaan ollut kyvytön vakinaiseen työhönsä rahapajassa 13.10.-14.11.1980 sekä 23.3.1981 annetun lääkärintodistuksen mukaan lisäksi 23.-26.3.1981. Huomioon ottaen raastuvanoikeuden päätöksessä mainittujen töiden kulloisenkin keston ja niiden laadun ne eivät osoita lääkärin arviointeja työkyvyttömyydestä virheellisiksi. Siten katson jääneen näyttämättä, että A olisi erehdyttänyt rahapajan edustajia hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua sairausajan palkkana. Kumoan sen vuoksi hovioikeuden päätöksen ja jätän jutun raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Lindholm, Roos (eri mieltä) ja Tulenheimo-Takki