Korkein oikeus KKO:1989:9

Veropetos Rikokseen osallisuus Rikoksen tekijä Avunanto

Yhtiö oli antanut väärään kirjanpitoon perustuvan veroilmoituksen. A oli yhtiön hallituksen jäsenenä määräävästi vaikuttanut yhtiön asioiden hoitamiseen ja myös ollut tietoinen siitä, että kirjanpitoon tehtiin vääriä merkintöjä. Kun A oli eronnut hallituksesta ennen kuin veroilmoitus oli annettu, hän ei ollut syyllistynyt veropetokseen tekijänä, vaan hänet tuomittiin avunannosta veropetokseen.

Vrt. KKO:1990:133

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tornion raastuvanoikeuden päätös 20.11.1986

Virallisen syyttäjän ja Lapin lääninveroviraston asianomistajana ajamasta syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat toimineet Tornion kaupungissa olevassa Oy X Ab:ssä, jonka nimi oli 31.12.1981 muutettu XY Oy:ksi, B toimitusjohtajana vuosina 1979-1981 ja A hallituksen jäsenenä 28.8.1980 alkaen ainakin 31.8.1981 saakka sekä A senkin jälkeen yhtiön tosiasiallisena johtajana ja omistajana. A ja B olivat tehneet yhtiön 31.8.1980 ja 31.8.1981 päättyneiden tilikausien verotuksen pohjana olevaan kirjanpitoon vuosina 1979-1982 aiheettomia kirjauksia ja jättäneet kirjaamatta yhtiön tuloja. A ja B olivat antaessaan kirjanpitoon perustuvat veroilmoitukset vilpillisesti pidättäneet veroa valtiolta, Tornion kaupungilta ja Tornion seurakuntayhtymältä. Aiheettomia kulukirjauksia ja kirjaamatta jäänyttä tuloa tilikaudelta 4/1979-31.8.1980 oli ollut ainakin 102.426,95 markkaa ja tilikaudelta 1.9.1980-31.8.1981 yhteensä ainakin 904.575,63 markkaa. Lisäksi A ja B olivat tilikaudelta 1.9.1980-31.8.1981 jättäneet kirjaamatta myyntiä 125.474,85 markkaa.

Tämän vuoksi ja koska väärän tiedon antaminen veroilmoituksissa oli tapahtunut käyttäen sitä varten tehtyä virheellistä kirjanpitoa ja veron määrä, josta oli ollut tarkoitus vapautua, oli ollut suuri ja rikoksia sen vuoksi, huomioon ottaen myös niihin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä törkeinä, raastuvanoikeus on rikoslain 38 luvun 11 §:n 2 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n ja B:n jatketusta törkeästä veropetoksesta kummankin 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistukset määrättiin ehdollisiksi 20.11.1988 päättyvin koetusajoin. Lisäksi A ja B on tuomittu kumpikin 80 päiväsakkoa käsittäviin oheissakkoihin eli A, kun hänen päiväsakokseen oli määrätty 256 markkaa, maksamaan sakkoa 20.480 markkaa ja B, kun hänen päiväsakokseen oli määrätty 31 markkaa, maksamaan sakkoa 2.480 markkaa. A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle, osaksi yhteisvastuullisesti jutussa tuomittujen muiden henkilöiden kanssa, valtion varoista maksetut todistelukustannukset 452 markkaa ja saamatta jäänyt vero tilikaudelta 4/1979-31.8.1980 57.555,96 markkaa ja tilikaudelta 1.9.1980-31.8.1981 633.481,03 markkaa eli yhteensä 691.036 markkaa 99 penniä 5 prosentin korkoineen 13.3.1986 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 6.10.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli yhtiön toiminnan alusta alkaen toiminut yhtiön tosiasiallisena johtajana ja omistajana. A ja B olivat antaneet kirjata yhtiön kirjanpitoon raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut aiheettomat kulut ja sallineet jättää myyntejä siihen kirjaamatta. A ja B olivat näin antamalla tähän virheelliseen kirjanpitoon perustuvissa veroilmoituksissa vääriä tietoja tahallaan pidättäneet valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta veroa. Raastuvanoikeuden mainitsemista syistä veropetoksia oli pidettävä törkeinä. Tämän vuoksi hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan todeten rikosten tekoajaksi 1.11.1981-1.11.1982.

A:n hovioikeudessa esittämä pyyntö saada maksuton oikeudenkäynti avustajanmääräyksineen on hylätty, koska A, huomioon ottaen hänen taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, kykeni asiaan osallisena vaikeuksitta suorittamaan asian käsittelyn vaatimat menot.

VAATIMUKSET KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja B ovat pyytäneet valituslupaa vaatiakseen syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä. A on lisäksi toistanut maksuttoman oikeudenkäynnin saamista koskevan pyyntönsä.

VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

A:lle on myönnetty valituslupa 1.2.1988. Kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Korkein oikeus on välipäätöksellä 1.2.1988 oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 23 §:n nojalla määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi A:n osalta pantava täytäntöön tai, jos täytäntöönpano jo oli alkanut, ettei sitä ollut jatkettava.

B:lle ei myönnetä valituslupaa.

Virallinen syyttäjä on antanut A:n valituksen johdosta vastauksen. Lääninverovirasto ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on ollut Oy X Ab:n hallituksen jäsen 28.8.1980-31.8.1981. Koko tuona aikana hän on jutussa esitetyn selvityksen mukaan hallituksen jäsenenä toimien vaikuttanut määräävästi yhtiön raha-asioiden ja muidenkin asioiden hoitamiseen ja jatkuvasti itse seurannut ja valvonut sen toimintaa. Näin ollen Korkein oikeus pitää myös selvitettynä, että A on tiennyt, että yhtiön kirjanpitoon on tehty virheellisiä merkintöjä, jotka ovat olleet omiaan vähentämään yhtiön verotettavaa tuloa. Sallimalla tästä huolimatta hallituksen jäsenenä, että yhtiön puolesta tilikaudelta 4/79-31.8.1980 annettiin 27.4.1981 verolautakunnalle tuohon virheelliseen kirjanpitoon perustuva veroilmoitus, A on tahallaan antanut veroilmoituksessa vääriä tietoja ja salannut veron määräämiseen vaikuttavia seikkoja. Tämä veropetos on hovioikeuden lausumilla perusteilla törkeä.

Sitä vastoin A ei enää ole kuulunut yhtiön hallitukseen, kun edellä kerrotuin tavoin myös virheelliseksi laadittu veroilmoitus tilikaudelta 1.9.1980-31.8.1981 on annettu verolautakunnalle 9.7.1982. Kun hänellä siten ei tuolloin ole ollut velvollisuutta antaa veroilmoitusta yhtiön puolesta, ei hän tämän veroilmoituksen osalta ole syyllistynyt veropetokseen tekijänä. Myötävaikuttamalla edellä kerrotuin tavoin yhtiön kirjanpidon perusteena olevien asioiden hoitamiseen A on kuitenkin toimellaan edistänyt B:n yhtiön puolesta virheellistä kirjanpitoa käyttäen tekemää törkeää veropetosta ja siten syyllistynyt avunantoon siihen.

Mainitut törkeä veropetos ja avunanto törkeään veropetokseen ovat saman rikoksen jatkamista.

Lainkohdat

Rikoslaki 38 luku 11 § 2 momentti, 5 luku 3 § ja 7 luku 2 § sekä ehdollisesta rangaistuksesta annettu laki.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeudessa hänen syykseen luetun rikoksen asemesta jatketusta rikoksesta, joka käsittää törkeän veropetoksen ja avunannon törkeään veropetokseen, 1 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen koetusajan, joka on alkanut raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta 20.11.1986 ja päättynyt 20.11.1988. A tuomitaan lisäksi hovioikeuden määräämään oheissakkoon.

Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Näin ollen asiassa annettu täytäntöönpanokielto raukeaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Tulenheimo-Takki ja Rintala

Esittelijän mietintö

Virkaa toimittava esittelijäneuvos Lahti: Korkein oikeus lausunee ratkaisunsa perusteluina: A on ollut Oy X Ab:n hallituksen jäsenenä 28.8.1980-31.8.1981, osan ajasta hallituksen puheenjohtajana. Yhtiö oli perustettu A:n ja jutussa myös rangaistukseen tuomitun yhtiön toimitusjohtajan B:n toimesta pääasiassa työvoiman hankkimiseksi A:n ruotsalaiselle yhtiölle. Toiminta oli aloitettu keväällä 1979. A oli ollut yhtiön rahoittaja. Vaikka A ei ollut yhtiön alkuaikana kuulunut hallitukseen, hän oli oman kertomuksensa ja asiassa todistajana kuullun yhtiön prokuristin sekä B:n kertomusten mukaan valvonut yhtiön varainhoitoa. Todistajana kuultu prokuristi on lisäksi kertonut, että A oli yhtiön koko toiminnan ajan ollut siinä mukana niin, että hän oli viimekädessä ratkaissut yhtiön asiat.

A:n on katsottava kysymyksessä olevien tilikausien 4/79-31.8.1980 ja 1.9.1980-31.8.1981 aikana tosiasiallisesti johtaneen yhtiön toimintaa vaikuttamalla määräävästi sen raha-asioiden ja kirjanpidon hoitamiseen. A:lla on tosiasiallisen johtajuutensa vuoksi ja ajanjakson 28.8.1980-31.8.1981 osalta myös hallituksen jäsenyyden perusteella ollut velvollisuus huolehtia siitä, että mainituilta tilikausilta annetaan verotusta varten oikeat tiedot. A on tuon velvollisuuden tahallaan laiminlyömällä tekijänä rikosoikeudellisessa vastuussa virheelliseen kirjanpitoon perustuvien vääränsisältöisten veroilmoitusten antamisesta verolautakunnalle. A on tekijänvastuussa myös jälkimmäistä tilikautta koskevan veroilmoituksen antamisesta, vaikkei hän sitä annettaessa enää ollut hallituksen jäsen. Veroilmoitukset ovat tulleet lopullisiksi veroluetteloiden julkistamispäivinä, ensimmäiseen tilikauteen perustuva 1.11.1981 ja toiseen tilikauteen perustuva 1.11.1982.

Korkein oikeus lausunee päätöslauselmana: Näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.