Korkein oikeus KKO:1992:189

Ryöstö

Kysymys siitä, oliko ryöstö törkeä.

RL 31 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Laihian kihlakunnanoikeuden päätös 3.10.1991

Virallisen syyttäjän sekä asianomistajien B:n, C:n ja Vaasan Suomalaisen Aluesäästöpankin syytteestä sekä kuultuaan Osuuspankkien Keskinäistä Vakuutusyhtiötä ja varattuaan asianomistajalle Vaasan Osuuspankille tilaisuuden tulla kuulluksi kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 1) 3.7.1991 Mustasaaren kunnassa Vaasan Osuuspankin Vassorin konttorissa ilmapistoolilla uhaten pakottanut pankissa yksin olleen B:n luovuttamaan tämän hallussa olleet kassavarat ja kassakaapissa olleet seteliniput yhteensä 42 840 markkaa ja 2) 21.8.1991 Laihialla Vaasan Suomalaisen Aluesäästöpankin Jakkulan konttorissa ilmapistoolilla uhaten pakottanut pankissa yksin olleen C:n luovuttamaan konttorin kassalippaan ja kassakaapissa olleen kassalippaan sekä niissä olleet setelirahat yhteensä 56 230 markkaa. A:n syyksi luettuja tekoja oli pidettävä törkeinä, koska A oli rikoksentekovälineenä käyttänyt hengenvaaralliseksi katsottavaa asetta ja kumpikin teko oli lisäksi kohdistunut henkilöön, joka toimeensa kuuluvan tehtävän vuoksi ei voinut puolustaa itseään ja hänelle uskottua omaisuutta. Tekoja oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä, koska ne oli etukäteen suunniteltu ja A oli jo kotoaan lähtiessään varustautunut aseella ja käyttämiensä autojen rekisteritunnusten muuttamiseen tarvittavilla välineillä sekä lisäksi 2) kohdassa mainitun teon yhteydessä sivuleikkurilla, jolla A oli katkaissut konttorin puhelinyhteydet.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on velvoittanut A:n maksamaan korvauksia ja määrännyt rikoksentekovälineet menetetyiksi valtiolle, rikoslain 31 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n kahdesta törkeästä ryöstöstä kummastakin 3 vuodeksi vankeuteen eli vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuodeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 22.8. – 2.10.1991 vastaavat 1 kuukausi 11 päivää.

Vaasan hovioikeuden päätös 10.1.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on todennut, että A oli käyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettuja rikoksia tehdessään tehosteena ilmapistoolia, jonka tosin ei ollut näytetty olleen luodilla ladattu, mutta joka ulkomuodoltaan erehdyttävästi oli muistuttanut tehokkaampaa pistoolia. Ilmapistoolin käyttäminen oli ollut tekojen täyttämisen kannalta varsin keskeistä. Näiden seikkojen vuoksi ilmapistoolia oli pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna ampuma-aseena.

Hovioikeus on edelleen todennut, että A oli suorittanut tekonsa syrjäisissä pankin konttoreissa varmistauduttuaan siitä, ettei pankeissa ollut muita henkilöitä kuin yksi pankkivirkailija. Syrjäisten pankin konttoreiden yksin olleet pankkivirkailijat olivat olleet heitä ilmapistoolilla uhanneeseen A:han nähden ammattinsa vuoksi kykenemättömiä puolustamaan itseään ja pankissa olleita rahoja. Tekojen kokonaisarvostelun osalta hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut.

Näillä perusteilla hovioikeus on muutoin pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen mutta alentanut A:lle kummastakin teosta tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta ja yhdistänyt ne 3 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 22.8.1991 -9.1.1992 vastaavat 4 kuukautta 19 päivää.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 2.4.1992. A on valituksessaan vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen vain kahteen ryöstöön ja että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Virallinen syyttäjä, B ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. B ja C ovat vaatineet vastauskulujensa korvaamista, B korkoineen.

VÄLITOIMI

Keskusrikospoliisin rikoslaboratorio on antanut siltä ilmapistoolin hengenvaarallisuudesta pyydetyn lausunnon. Virallinen syyttäjä, B ja A ovat antaneet lausunnon johdosta selityksensä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.12.1992

Perustelu

Ryöstössä tehosteena käytetty ilmapistooli ei ole ampumaase eikä se luodin nopeuteen ja läpäisykykyyn nähden ole ollut rikoslain 31 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hengenvaarallinen.

Pankkivirkailijat, joihin väkivallan uhka on kohdistunut, ovat olleet hovioikeuden toteamin tavoin konttoreissa yksin. Heidän toimeensa kuuluva työ tai tehtävä ei kuitenkaan ole edellä mainitun pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla estänyt heitä puolustamasta itseään tai pankin omaisuutta.

A:n teot on siten luettava hänen syykseen rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuina ryöstöinä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kahdesta ryöstöstä kummastakin 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Mainitut rangaistukset ja Vaasan hovioikeuden 23.6.1992 A:lle jatketusta rikoksesta, joka käsittää kuusitoista yksin teoin tehtyä väärennystä ja petosta sekä neljä väärennystä, tuomitsema 1 vuoden vankeusrangaistus, kahdesta petoksesta tuomitsemat 30 ja 60 päivän vankeusrangaistukset sekä jatketusta rikoksesta, joka käsittää yhdeksän yksin teoin tehtyä väärennystä ja petosta, tuomitsema 3 kuukauden vankeusrangaistus yhdistetään 3 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. Yhdistetystä rangaistuksesta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden määräämät 4 kuukautta 19 päivää ja mitä rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön.

Asian näin päättyessä C ja B saavat pitää heille vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Lindholm, Taipale, Suhonen ja Sevon