Korkein oikeus KKO:1994:66

Varkausrikos Törkeä varkaus

Asevelvollinen oli varastanut yksiköstään puolustusvoimille kuuluneet kaksi rynnäkkökivääriä. Kun ilmeisesti edelleen myytäviksi anastettujen rynnäkkökiväärien arvo laittomilla markkinoilla oli oleellisesti korkeampi kuin niiden arvo puolustusvoimille, varkaus oli kohdistunut erittäin arvokkaaseen omaisuuteen. Kun varkaus lisäksi oli kohdistunut tulivoimaltaan tehokkaisiin ja siten vääriin käsiin joutuneina erittäin vaarallisina pidettäviin sotilasaseisiin, sitä oli myös kokonaisarvostelu huomioon ottaen pidettävä törkeänä. Ään.

RL 28 luku 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 23.3.1993

Raastuvanoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä ja kuultuaan Suomen valtiota asianomistajana selvitetyksi, että Suomenlinnan Rannikkorykmentin huoltopatterissa tykkimiehenä palveleva A oli 19.3.1993 Helsingissä menetellyt seuraavasti.

1) A oli toimiessaan huoltopatterin päivystäjän apulaisena valmistellut jäljempänä 2 kohdassa kerrottua aseiden anastusta siten, että hän oli murtanut voimapihdeillä asetelineen lukon ja hävittänyt sen sekä vaihtanut tilalle aikaisemmin hankkimansa samanlaisen lukon, johon hänellä oli avain.

Kun päivystäjän velvollisuuksiin yleisen palvelusohjesäännön mukaan kuului muun muassa valvoa kasarmijärjestystä ja yksikön hallussa olevan valtion omaisuuden, erityisesti asetelineissä olevien aseiden säilyttämistä muun muassa tarkastamalla asetelineiden lukitus, A oli kerrotuin tavoin menetellessään toiminut tahallisesti hänelle päivystäjänä kuuluneiden velvollisuuksien vastaisesti.

2) Edelleen A oli anastanut 1 kohdassa mainitusta asetelineestä, johon hän oli edellä selostetuin tavoin saanut avaimen, kaksi puolustusvoimien omistamaa rynnäkkökivääriä ja kuljettanut ne jätesäkkiin käärittyinä Helsingin rautatieaseman säilytyslokeroon, josta aseet oli myöhemmin saatu takaisin.

Koska anastaminen oli kohdistunut vaarallisiin ja arvokkaisiin sotilasaseisiin, joiden arvo siviilimarkkinoilla määräytyi muun kuin niiden hankintahinnan mukaan, varkautta oli tällä perusteella ja huomioon ottaen, että A anastuksen suorittaessaan oli toiminut päivystäjän tehtävissä, myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Tämän vuoksi ja ottaen huomioon rangaistuksen koventamisperusteena sen, että 2 kohdassa mainittu rikos suhteessa A:n aikaisempaan rikollisuuteen osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, raastuvanoikeus rikoslain 28 luvun 2 §:n, 45 luvun 17 §:n ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan sekä sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n nojalla tuomitsi A:n 1 kohdan osalta vartiorikoksesta ja 2 kohdan osalta törkeästä varkaudesta yhteiseen 6 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen, josta rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 19. -22.3.1993 vastaavat 4 päivää. Lisäksi A velvoitettiin korvaamaan valtiolle lukon korjauskustannukset 126 markkaa 16 prosentin korkoineen.

Helsingin hovioikeuden päätös 8.7.1993

Hovioikeus, johon virallinen syyttäjä ja A valittivat, lausui selvitetyksi, että A:n varastamien rynnäkkökiväärien arvo oli niitä edelleen luvattomasti luovutettaessa oleellisesti korkeampi kuin niiden hankintahinta puolustusvoimille. Tähän nähden ja kun A:n päivystäjän apulaisena tekemää varastamista oli puolustusvoimissa vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vakavana sotilaalle kuuluvien velvollisuuksien vastaisena tekona, varkaus oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Raastuvanoikeuden määräämä rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä niistä ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus, soveltaen rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momenttia, 45 luvun 17 §:n 1 momenttia ja 6 luvun 2 §:n 4 kohtaa sekä sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n 2 momenttia, muutti raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotettiin 10 kuukaudeksi vankeutta. Muilta osilta raastuvanoikeuden päätös jäi pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Heikkilä ja Kartano, everstiluutnantti Kukkonen ja komentaja Pöyhiä sekä apujäsen, viskaali Karttunen. Esittelijä Jukka Mäkelä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toistaen hovioikeudessa esittämänsä vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän varkauden sijasta vain varkauteen ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.8.1994

Perustelut

A on toiminut päivystäjän apulaisena 19.3.1993 kello 24 – 03 välisen ajan. Valmistellessaan tuolloin raastuvanoikeuden päätöksen 1 kohdassa kerrotuin tavoin hänen syykseen päätöksen 2 kohdassa luettua anastusrikosta A on rikkonut hänelle päivystäjänä kuuluneita velvollisuuksia vastaan ja siten syyllistynyt vartiorikokseen. Syyllistyessään samana päivänä kello 11.30 – 13.38 välisenä aikana 2 kohdassa kerrottuun varkauteen A ei enää ole ollut päivystäjän tehtävässä.

A:n syyksi 2 kohdassa luetun anastuksen kohteena olleita rynnäkkökivääreitä ei voida pitää rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1) kohdassa tarkoitettuna erittäin arvokkaana omaisuutena, mikäli asiaa arvostellaan lähtien niiden hankintahinnasta (3 000 – 5 000 markkaa) puolustusvoimille. Ilmeistä sen sijaan on, että aseiden arvo laittomilla markkinoilla on oleellisesti korkeampi, kun otetaan huomioon niiden soveltuvuus rikolliseen toimintaan ja se seikka, ettei niitä ole yksityishenkilöille laillisesti saatavilla. A:n aikaisemmat rikokset ja anastuksen kohdistuminen kahteen aseeseen oikeuttavat päättelemään, että aseet oli anastettu edelleen myytäviksi. Näillä perusteilla anastuksen on katsottava kohdistuneen laissa tarkoitettuun erittäin arvokkaaseen omaisuuteen. Ottaen huomioon se vaara, joka tulivoimaisten sotilasaseiden päätymisestä vääriin käsiin olisi aiheutunut, ja muut teosta ilmenevät seikat, kuten A:n toiminnan suunnitelmallisuus, tekoa on myös kokonaisarvostelun kannalta pidettävä törkeänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen (eri mieltä), okeusneuvokset Haarmann, Paasikoski, Tulokas ja Hidén (eri mieltä) sekä kenraalimajurit Karvinen ja Merjola. Esittelijä Pekka Turunen.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Turunen: Korkein oikeus lausunee perusteluina ja tuomiolauselmana seuraavaa.

Perustelut

A on toiminut päivystäjän apulaisena 19.3.1993 kello 24 – 03 välisen ajan. Valmistellessaan tuolloin raastuvanoikeuden päätöksen 1 kohdassa kerrotuin tavoin hänen syykseen päätöksen 2 kohdassa luettua anastusrikosta A on rikkonut hänelle päivystäjänä kuuluneita velvollisuuksia vastaan ja siten syyllistynyt vartiorikokseen. Syyllistyessään samana päivänä kello 11.30 – 13.38 välisenä aikana 2 kohdassa kerrottuun varkauteen A ei enää ole ollut päivystäjän tehtävässä.

A on anastettuaan aseet vienyt ne suoraan Helsingin rautatieaseman säilytyslokeroon, josta ne on samana iltana poliisin toimesta takavarikoitu. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:n tarkoituksena olisi ollut myydä aseet edelleen tai että hänellä olisi ollut niiden suhteen mitään muitakaan suunnitelmia. A itse on selittänyt anastaneensa aseet päähänpistosta kyllästyneenä varusmiespalveluksensa suorittamiseen ilman muita tarkoitusperiä. Näyttämättä on jäänyt, että aseiden arvona jonkin A:n tiedossa olleen erityisen syyn johdosta olisi pidettävä jotakin muuta arvoa kuin sitä, mikä niillä on omistajalleen. Asianomistajaa raastuvanoikeudessa edustanut syyttäjä on ilmoittanut aseiden hankintahinnaksi puolustusvoimille 3 000 – 5 000 markkaa. Aseiden arvo on siten ollut korkeintaan 10 000 markkaa. Tämän perusteella anastuksen ei voida katsoa kohdistuneen erittäin arvokkaaseen omaisuuteen. Sen vuoksi ei ole edellytyksiä pitää A:n syyksi luettua varkautta törkeänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A kohdan 2 osalta, soveltaen muita hovioikeuden käyttämiä lainkohtia paitsi rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin sijasta saman luvun 1 §:n 1 momenttia, tuomitaan törkeän varkauden asemesta varkaudesta. Tästä ja hänen syykseen 1 kohdassa luetusta vartiorikoksesta A tuomitaan yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä raastuvanoikeuden päätöksessä mainittu vapaudenmenetysaikaa 19. -22.3.1993 vastaava 4 päivän vähennys. Muilta osilta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Oikeusneuvos Hidén: Hyväksyn mietinnön.

Presidentti Heinonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hidén.