Korkein oikeus KKO:1994:69

Liikennerikos

Jalankulkija oli jalankulkijaopastimen näyttäessä vihreää valoa astunut jalkakäytävältä sen rinnalla olleelle pyörätielle, jolloin pyöräilijä oli törmännyt häneen. Koska jalankulkijan astuminen pyörätielle oli pyöräilijän ennalta-arvattavissa, pyöräilijä tuomittiin rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Turun raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kertonut, että A 13.10.1990 Turussa ajaessaan polkupyörällään kevyen liikenteen väylällä ei ollut noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi, mistä oli ollut seurauksena, että hän oli törmännyt väylällä kävellen kulkeneeseen B:hen. Törmäyksessä B oli saanut ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen. Tämän vuoksi syyttäjä on tieliikennelain 3 §:n 1 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen yhdellä teolla tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä että hänet velvoitetaan korvaamaan valtiolle B:tä koskevan lääkärinlausunnon lunastusmaksu 123 markkaa.

Raastuvanoikeuden päätös 7.10.1991

Raastuvanoikeus on kuultuaan A:ta syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 13.10.1990 Turussa kuljettanut polkupyörää pyörätiellä, jonka rinnalla oli ollut jalkakäytävä. B:n astuessa jalkakäytävältä pyörätielle A oli polkupyörällään törmännyt B:hen. Törmäyksessä B oli saanut ruumiinvamman, joka ei ollut ollut vähäinen. Raastuvanoikeus on kuitenkin ottaen huomioon myös tieliikennelain 44 §:n 2 ja 3 momentin säännökset katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen.

Turun hovioikeuden päätös 6.4.1993

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä oli hakenut muutosta, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Larkiomaa ja Palm. Esittelijä Arto Suomi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 1.9.1993.

Virallinen syyttäjä on valituksessaan toistanut edellä kerrotun syytteen ja vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.8.1994

Perustelut

B on raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa astunut jalkakäytävältä sen rinnalla olevalle pyörätielle. Jalankulkijaopastin on näyttänyt hänelle vihreää valoa, ja B:n tarkoituksena on ollut ylittää Hämeenkatu suojatietä pitkin. Hämeenkadun varsinaisella ajoradalla ovat ajoneuvot pysähtyneet suojatien eteen ajoneuvo-opastimen näyttäessä punaista valoa.

A on kuljettaessaan polkupyöräänsä Hämeenkadun suuntaisella pyörätiellä törmännyt B:hen. B on törmäyksen johdosta kaatunut, ja hänen vasen sääriluunsa on murtunut. Vamma ei ole vähäinen.

Polkupyörällä ajaminen on ajoneuvon kuljettamista, ja pyöräilijän on noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koskevia liikennesääntöjä, jollei toisin ole säädetty. Ottaen edellä kerrottujen olosuhteiden lisäksi huomioon sen, että jalkakäytävällä on selvitetty tapahtumahetkellä olleen vilkasta jalankulkuliikennettä, Korkein oikeus katsoo A:n ennalta-arvattavissa olleen, että jalankulkija astuu pyörätielle ylittääkseen Hämeenkadun suojatietä pitkin. A ei siten polkupyöräänsä kuljettaessaan ole noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vahingon välttämiseksi.

Lainkohdat

Tieliikenneasetus 28 § 1 momentti 2 kohta ja 29 § Tieliikennelaki 2 § 12 kohta (267/81), 3 § 1 momentti ja 98 § Rikoslaki 21 luku 10 § Rikoslaki 7 luku 3 § (697/91) Rikoslain muuttamisesta annetun lain (697/91) voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 3 momentti

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan.

A tuomitaan liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta yhteiseen sakkorangaistukseen, 13:ta 72 markan päiväsakkoon. A:n on siten maksettava sakkoa yhteensä 936 markkaa.

A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista maksettu B:n lääkärintodistuksen lunastusmaksu 123 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Wirilander, Möller ja Hidén. Esittelijä Lea Turtiainen.