Korkein oikeus KKO:1996:74

Pahoinpitely

B oli 2-3 sekunttia sen jälkeen, kun erotuomari oli viheltänyt jääkiekkopelin poikki, huitaissut jäällä maannutta vastapuolen pelaajaa A:ta mailalla päähän, jolloin A:n kolme hammasta oli irronnut. B:n katsottiin aiheuttaneen A:n vammat tahallaan, koska hänellä vihellyksen jälkeen oli ollut riittävä aika pelaamisen lopettamiseen ja hänen oli täytynyt käsittää, että vammojen aiheutuminen oli lyönnin varsin todennäköinen seuraus.

RL 21 luku 5 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen A vaati B:lle rangaistusta siitä, että B oli 16.1.1993 Kuorevedellä jääkiekkokaukalossa järjestetyn 4. divisioonan jääkiekon sarjapelin yhteydessä, pelin ollessa pysähdyksissä, tahallaan aiheuttanut A:lle kolmen ylähampaan irtoamisen lyömällä tätä jääkiekkomailalla suulle. Tämän vuoksi A vaati B:n tuomitsemista rangaistukseen pahoinpitelystä. Lisäksi A vaati B:ltä korvausta hampaiden hoidosta aiheutuneista kuluista, lääkärinpalkkiosta ja kivusta ja särystä korkoineen.

B kiisti syytteen ja selitti, ettei hän ollut tahallaan lyönyt A:ta mailalla suulle. B:n mukaan puheena olevassa asiassa oli ymmärrettävä se tosiasia, ettei jääkiekkokaukalossa sattunutta tapausta pitänyt arvioida samojen perusteiden mukaan kuin tavallisessa elämässä tapahtunutta väkivaltaisuutta. B vetosi jääkiekkopelin luonteeseen ja totesi, että jääkiekkopelissä esiintyi väkivaltaa ja rajuja otteita. B:n mukaan tapauksessa ei riittäväksi voitu katsoa dolus eventualis-tahallisuutta, vaan tahallisuuden oli jääkiekkopelin luonne huomioon ottaen tullut olla korkeampaa tasoa. B viittasi vielä jääkiekon pelisääntöihin ja katsoi, että ottelun erotuomarinkaan mukaan kyseessä ei ollut ollut tahallinen teko, sillä tahallisesta teosta olisi sääntöjen mukaan pitänyt langettaa ottelurangaistus eikä pelirangaistusta niin kuin nyt oli tapahtunut.

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 8.6.1994

Käräjäoikeus totesi todistajana kuullun C:n kertoneen, että hän oli havainnut B:n huitaisseen mailalla A:ta. C:n käsityksen mukaan B olisi voinut välttää lyönnin eikä hänen mielestään ollut mahdollista, että lyönti olisi ollut vahinko. Lyönti oli tapahtunut noin 2 – 3 sekunttia sen jälkeen, kun peli oli vihelletty poikki. C ei osannut sanoa, oliko B halunnut vahingoittaa A:ta. Tapaus oli sattunut, kun B oli pelin yhteydessä luistellut tapahtumapaikalle maalin eteen. C totesi, että B:lle ei ollut tuomittu ottelurangaistusta, jollainen olisi hänen tietojensa mukaan voitu tuomita esimerkiksi siinä tapauksessa, että kyseessä oli tahallinen teko. C kertoi lisäksi, että hänen käsityksensä mukaan oli kuitenkin lähes sama asia, tuomitaanko ottelussa peli- vai ottelurangaistus.

Todistajana kuultu D oli kertonut nähneensä, kuinka B oli poikittaisella mailalla hyökännyt A:n päälle. D selitti, että puhuessaan esitutkinnassa törkeästä teosta hän oli tarkoittanut poikittaisella mailalla A:n kaatamista. D ei ollut osannut sanoa, oliko B:n lyönti A:ta kohtaan ollut tahallinen vai ei.

Todistajana kuultu E oli kertonut nähneensä, kun B:n maila oli heilahtanut kohti A:ta. E:n käsityksen mukaan lyönti olisi ollut vältettävissä.

Todistajana kuultu F ei ollut osannut sanoa, oliko B:n lyönti ollut tahallinen.

Todistajana kuultu G ei ollut nähnyt lyöntiä.

Kaikki todistajat kertoivat varsinaista tilannetta edeltävistä tapahtumista, että A oli saanut kiekon ja hyökännyt kohti vastustajan maalia sekä laukaissut kiekon, jolloin maalivahti oli torjunut laukauksen. Tämän jälkeen peli oli vihelletty poikki ja noin 2 – 3 sekunnin kuluttua B oli ensin kaatanut A:n ja tämän jälkeen B:n maila oli osunut A:n suuhun.

Todistajat D, F ja G olivat kertoneet, että kun lyönti oli osunut A:han, A oli maannut jäällä selällään. Todistaja D oli lisäksi kertonut, että B oli pitänyt mailasta kiinni normaalilla peliotteella.

Käräjäoikeus totesi, että jääkiekko oli nopeatempoista peliä, jossa tilanteet seurasivat nopeasti toisiaan ja jossa myös tapahtui sekä sääntöjen puitteissa että niiden ulkopuolella väkivaltaisia tilanteita. Nopeus ja tietynasteinen väkivaltaisuus siis kuuluivat pelin luonteeseen. Käräjäoikeus katsoi, että tätä taustaa vasten arvioitaessa pelaajien tahallisuutta joihinkin tekoihin, oli arvioinnissa käytettävä ankarampia kriteereitä kuin niin sanotussa normaalielämässä. Jotta teko voitiin katsoa tahalliseksi, ei dolus eventualistahallisuuden siten voitu katsoa riittävän, vaan käräjäoikeuden käsityksen mukaan tahallisuuden oli oltava dolus determinatus-tasoa eli tasoa, jolloin tekijän nimenomaisena tarkoituksena oli tietyn seurauksen aikaansaaminen. Todistajankertomusten perusteella ei voitu varmuudella sanoa, että B olisi huitaissut A:ta siten, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut pahoinpidellä A:ta ja aiheuttaa hänelle vamma. Todistajista D ja F eivät olleet osanneet varmasti sanoa, olisiko teko ollut tahallinen. Tilanteessa oli otettava huomioon myös, että se oli tapahtunut muutaman sekunnin kuluessa, jolloin ei voitu pitää varmana, että B:lle olisi lyhyen ajan kuluessa, jääkiekkopelille tyypillisessä nopeassa tilanteessa, syntynyt tahto tahalliseen tekoon. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Valkiala sekä lautamiehet Tamminen, Sillanpää ja Virta.

Turun hovioikeuden tuomio 30.3.1995

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että B oli käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin lyönyt A:ta mailalla päähän syytteessä kerrotuin seurauksin. B:n lyödessä A oli ollut jäällä kaatuneena ja peli oli ollut keskeytettynä. Asiassa kuultujen todistajien, erityisesti ottelussa erotuomarina toimineen C:n, kertomusten perusteella oli selvitetty, että lyönti olisi ollut vältettävissä ja ettei se ollut ollut vahinko. Lyönti oli myös ylittänyt jääkiekkopelin luonteeseen kuuluvat rajat. Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että B oli lyönyt A:ta tahallaan. Kun B oli lyönyt A:ta pään alueelle, hänen olisi tullut ymmärtää, että A saattoi saada lyönnistä ruumiinvammoja ja että siten esimerkiksi hänen hampaansa saattoivat vaurioitua. A oli osallistuessaan jääkiekkopeliin ollut tietoinen niistä vaaroista, mitä pelissä oli. A:n ei kuitenkaan tullut ottaa huomioon B:n sanotunlaista sääntöjenvastaista menettelyä.

A:lle oli hampaiden rikkoutumisesta aiheutunut vahinkoa, jonka määrän B oli myöntänyt oikeaksi. A:lle oli myös aiheutunut kipua ja särkyä, joista A:n esittämä korvausvaatimus oli kohtuullinen.

Hovioikeus tuomitsi rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla B:n pahoinpitelystä 30:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 600 markkaa sekä velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi hampaiden hoidosta aiheutuneista kuluista 28 676 markkaa, lääkärinpalkkiosta 400 markkaa sekä kivusta ja särystä 15 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 16.1.1993 lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde, Jousi ja Åkerberg. Esittelijä Kimmo Suorsa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan B on vaatinut, että syyte hylätään. A on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.6.1996

Pääasiaratkaisun perustelut

Käräjäoikeuden tuomiossa selostettujen todistajankertomusten perusteella on selvitetty, että B on erotuomarin vihellettyä pelin poikki ensin poikittaisella mailalla kaatanut A:n jäähän ja välittömästi sen jälkeen huitaissut jäällä maannutta A:ta mailalla, joka on osunut A:n kasvoihin ja aiheuttanut kolmen hampaan irtoamisen.

Jääkiekkopeli on luonteeltaan nopeatempoista ja siihen kuuluvat olennaisena osana vastustajan häirintä ja rajut taklaukset. Jääkiekon sarjapeleissä, jollaisesta nytkin on ollut kysymys, noudatetaan hyväksyttyjä jääkiekkosääntöjä, joiden tarkoituksena muun ohessa on karsia pelin väkivaltaisuutta ja ehkäistä pelaajien loukkaantumisia. Osallistumalla peliin pelaajan voidaan katsoa myös hyväksyneen sen, että hän ottelun aikana voi saada erilaisia, yleensä lievähköjä vammoja, jotka saattavat johtua sääntöjenvastaisistakin otteista. Rikosoikeudellisen arvioinnin kohteeksi voivat siten pääsääntöisesti tulla vain teot, jotka luonteeltaan selkeästi poikkeavat tavanomaisista pelitapahtumista.

Jäälle kaatuneen vastustajan huitaisemista mailalla on pidettävä tällaisena pelin luonteeseen kuulumattomana ja yllättävänä tapahtumana, johon vastustajan ei tarvitse varautua.

Ottelun erotuomari on häntä todistajana käräjäoikeudessa kuultaessa kertonut, että mailalla lyöminen oli tapahtunut noin 2 – 3 sekunttia sen jälkeen, kun peli oli vihelletty poikki. Pelin katkaisemisesta lyöntiin kulunut aika on siten ollut riittävä pelaamisen keskeyttämiseksi. Näin ollen lyönti on ollut tahallinen. Huitaistessaan A:ta mailalla kohti ylävartaloa B:n on täytynyt käsittää, että vammojen aiheutuminen A:lle oli lyönnin varsin todennäköinen seuraus. B on näin ollen tahallaan aiheuttanut A:n vammat.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Kari Vesanen.