Korkein oikeus KKO:1998:1

Tahallisuus Tappo Pahoinpitely

Kysymys kuristamiseen liittyneen hengenvaaran merkityksestä harkittaessa sitä, oliko vastaaja syyllistynyt tapon yritykseen vai pahoinpitelyyn. Kysymys myös törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön toteutumisesta. Ään.

RL 21 luku 5 § (578/1995)
RL 21 luku 6 § (578/1995)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 24.10.1995

Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa, että A oli 20.8.1995 Helsingistä Tallinnaan matkalla olleen Vana Tallinn -nimisen laivan hytissä nro 1101 tahallaan yrittänyt surmata B:n kuristamalla tätä usean sekunnin ajan vuoroin kaksin käsin ja vuoroin housun vyöllä kaulasta niin voimakkaasti, että B oli menettänyt tajuntansa, minkä lisäksi B:tä oli uhannut koko kaulalta kuristamisen ajan ns. heijasteellinen sydänkuolema.

A:n teko oli jäänyt yritykseksi ilmeisesti vain siitä syystä, että A:n kuristaessa tuolloin edelleen B:tä kaulasta laivan järjestysmies D oli tullut hyttiin avattuaan ensin hytin oven omalla korttiavaimellaan.

A:n menettelyn johdosta B:n kaulalle oli syntynyt noin yhden senttimetrin levyinen ja noin kymmenen senttimetrin pituinen verenpurkauma.

Sen vuoksi virallinen syyttäjä vaati A:lle rikoslain 21 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla rangaistusta tapon yrityksestä.

Lisäksi syyttäjä vaati A:lta takavarikoidun housujen vyön julistamista valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä ja A:n velvoittamista korvaamaan valtiolle lääninoikeuslääkärin lausunnon lunastusmaksu 350 markkaa.

Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati A:lta korvausta lääkärikuluista 1 468 markkaa, rikkoutuneesta paidasta 50 markkaa, silkkipaidasta 250 markkaa, kivusta ja särystä 10 000 markkaa ja terapiakäyntikerroista yhteensä 3 300 markkaa ja lääkärintodistuksista 762 markkaa, kaikki laillisine korkoineen.

A kiisti syytteen. A myönsi lyöneensä B:tä kerran avokämmenellä kasvoihin ja myönsi pitäneensä kädellä kurkusta kiinni B:tä, jotta tämä ei olisi päässyt puremaan ja raapimaan A:ta. A myönsi, että heillä oli ollut riitaa, mutta että B oli ollut ”päällekäypä” riidan osapuoli.

A väitti, että hän oli ainoastaan puolustautunut B:n pahoinpitelyä vastaan.

A myönsi syyllistyneensä pahoinpitelyyn.

Näyttö

A on kirjoittanut esitutkintapöytäkirjan liitteeksi käsityksensä tapahtumien kulusta, joissa hän on kertonut B:n käyttäytyneen väkivaltaisesti ja käsityksensä siitä, miten hän oli joutunut puolustautumaan asianomistajan taholta tapahtunutta hyökkäystä kohtaan.

A on myöntänyt B:n korvausvaatimuksen pahoinpitelyn osalta perusteeltaan oikeaksi ja myöntänyt määrät muilta osin oikeiksi, paitsi katsonut kivusta ja särystä kohtuulliseksi määräksi 3 000 markkaa.

A on myöntänyt asianomistajan korvausvaateet terapian ja lääkärikulujen osalta oikeiksi.

Todistajien kertomukset

Todistaja C on kertonut olleensa asianomistajan ja vastaajan kanssa samassa hytissä ja tuolloin C oli joutunut näkemään asianosaisten välisen riidan. Todistaja oli pelästynyt riidasta, koska A oli ollut hurjan näköinen ja todistaja oli halunnut poistua hytistä. Todistaja oli heti hytistä poistumisensa jälkeen mennyt laivan toimistoon pyytämään hyttiin apua, koska todistaja oli ollut varma, että riita jatkuu siellä vielä hänen poistumisensa jälkeenkin. Myöhemmin todistaja oli havainnut B:n kaulassa punaisia jälkiä niskan puolella ja kaulassa oli ollut sinertävä jälki ja B:n mieliala oli ollut maassa. Kaulalla olleet jäljet olivat olleet molemmin puolin ohuet sekä ylhäällä että alhaalla ja noin kolmen senttimetrin päässä toisistaan. Jäljet olivat näkyneet ihan selvästi ja ne olivat olleet punaiset viivat. Tapahtumailtana B ei ollut pystynyt paljon juttelemaan ja hänellä oli ollut puhevaikeuksia. B oli kertonut todistajalle, että A oli kysynyt asianomistajalta ”kumman valitset, kuoleman vai minut” ja asianomistaja oli kertonut todistajalle, että A oli kuristanut häntä vyöllä.

Todistaja D oli heti hälytyksen saatuaan mennyt kyseiseen hyttiin ja ollessaan parin metrin päässä hytin ovelta, hän oli kuullut kovaa naisen huutoa. Todistaja oli ensin koputtanut ovelle, jolloin hän oli kuullut sisältä jonkun sanovan ”odota” ja tämän jälkeen todistaja oli omalla korttiavaimellaan mennyt hyttiin sisälle saaden oven aluksi vain osittain auki. Tällöin todistaja oli havainnut A:n kädet B:n kaulalla ja kädet eivät olleet olleet kuristusotteessa, vaan kaulan ympärillä. B oli ollut tuolloin tajuissaan, joskin todistajan käsityksen mukaan shokkitilassa. Todistaja oli havainnut nahkavyön hytin lattialla. Todistaja oli auttanut B:n pois hytistä ja kun todistaja oli vienyt asianomistajaa lääkärin luo, oli B sanonut todistajalle, että häntä kuristettiin vyöllä.

B:llä oli hengitysvaikeuksien vuoksi vaikea kävellä.

Todistaja, laivalääkäri E oli heti antanut B:lle turvotusta laskevaa ja rauhoittavaa lääkettä sekä happea ilmeisten hengitysvaikeuksien vuoksi. Todistajan käsityksen mukaan B:llä ei enää siinä vaiheessa, kun hän oli hoitoa saamassa, ollut välitöntä hengenvaaraa. Todistaja ei ollut havainnut kaulalla vyön aiheuttamaa jälkeä, joskaan todistajalla ei ollut ollut mitään tietoa siitä, että vyötä olisi mahdollisesti käytetty.

Asianomistaja B:tä kuultiin oikeudessa henkilökohtaisesti ja tällöin B kertoi, että mustasukkaisuusriidan aikana A oli aluksi iskenyt häntä voimakkaasti nyrkillä oikean silmän yläpuolelle otsaan aiheuttaen vertavuotavan haavan ja kuhmun. Riita oli jonkin ajan kuluttua jatkunut ja A oli kaatanut asianomistajan hytin lattialle laittaen toisen kätensä B:n kaulalle samalla lausuen ”ei olisi enää pitkä matka, kun tuosta rusauttaisi”. Tämän kaulalta kiinnioton seurauksena B:n niska oli rusahtanut ja B oli tuntenut ”sietämätöntä kipua” kun A oli vääntänyt kaulaa taaksepäin. A oli tuolloin B:n päällä siten, ettei B ollut voinut mitenkään vastustaa A:ta. Tilanne oli välittömästi rusahduksen jälkeen jatkunut niin, että A oli ensin päästänyt kätensä irti tarttuen kuitenkin molemmin käsin kaulaan alkaen saman tien puristaa molemmin käsin kaulalta. Puristaessaan A oli kysynyt B:ltä ”kumman valitset, kuoleman vai minut”. B:llä oli tuolloin ollut hengitysvaikeuksia, mutta A oli sallinut B:n vastata kysymykseen ja A oli vastannut ”mielummin kuolen, kuin elän kanssasi väkivallan alla ja luuloittelussa”. Vastauksen jälkeen A oli ottanut lattialta housujensa vyön, laittanut sen B:n kaulan ympärille ja alkanut kuristaa vyöllä siten, että vyö oli ollut edestä ristissä. Tällöin A oli sanonut ”itse teit päätöksesi”, minkä jälkeen B:ltä oli kuristamisen voimasta mennyt muisti. Seuraavaksi B oli muistanut laivapoliisin tulleen hytin ovelle ja tällöin B oli havainnut kasvoissaan, käsissään ja vaatteissaan veristä vaahtoa. B oli tuntenut hengitysvaikeuksia ja hänen oli ollut vaikea puhua.

Lääninoikeuslääkäri Martti Tenhu on antanut tapauksesta lausunnon 19/95 asiakirjojen perusteella.

Lausunnossa hän on muun muassa todennut varmaa olevan, että B:n oikeaan kulmakarvan seutuun on kohdistunut tylppää ulkoista väkivaltaa ja on hyvin todennäköistä, että kyseessä on ollut nyrkinisku. Edelleen oikeuslääkäri toteaa lausunnossaan olevan varmaa, että B:tä on kuristettu kaulalta ainakin käsin ja hyvin todennäköisesti kuristettu myöskin kolme senttimetriä leveällä nahkavyöllä. Kuristus on ollut voimakasta ja aiheuttanut tajuttomuuden. Näin ollen, jos kuristamista olisi jatkettu samalla voimalla vielä pari minuuttia, se olisi johtanut kuolemaan. Tenhu on kertonut kokemuksesta tietävänsä, että käsin tai välineellä tapahtunut kaulan kuristaminen voi aiheuttaa niin sanotun heijastekuoleman niin, että sydän pysähtyy täysin ja verenkierto lakkaa. Kaulalta kuristaminen on aivan riippumatta lopputuloksesta katsottava aina hengenvaaralliseksi väkivallan muodoksi. Kaulalta kuristamisen seurauksena B on ollut, ei vain teoreettisessa, vaan myös konkreettisessa hengenvaarassa. B:llä on myös Dextran lääkärintodistuksen mukaan todettu kaularangan kolmannen ja neljännen välilevyn pullistuma, joka painaa hermoa ja aiheuttaa pistävää kipua, mistä voi aiheutua pysyvä kipuja aiheuttava vamma. Muut vammat paranevat parissa viikossa.

Tenhua kuultiin asiantuntevana todistajana oikeudessa, jolloin hän vahvisti kyseisen lääkärintodistuksensa sisällön.

Dextran antaman lääkärintodistuksen mukaan B:llä on todettu olleen keskivaikea discus degeneraatio kaularangassa vain alimpien kaularankanikamien välissä. Tämä selittää kaularangan kipeytymisen pahoinpitelyn jälkeen. itse pahoinpitelystä tuskin jää pysyviä haittoja.

Laivalääkärin heti tapauksen toteamien vammojen osalta diagnoosiksi on todettu hengitysvajavaisuus, otsan tärähdysvamma 1 x 2 senttimetriä oikealla puolella, niljettymävamma oikealla silmän luomella ja vasemmalla kaulan alueella viirella niljettymä sekä verenpurkaumaa. Hoidoksi on annettu happihengitystä ja lääkitystä. Potilaan yleistilan on todettu olleen tyydyttävä.

Oikeuteen on annettu myös epikriisijäljennös, missä 2.5.1995 on todettu, että B:n avomies A on iskenyt nyrkillä vasemmalle puolelle ohimoa, jossa oli todettu kontuusio. Lisäksi B:ssä oli tavattu muita ruhjeita ja naarmuja.

Lisäksi oikeuteen on annettu Helsingin kaupungin terveysviraston psykiatrian avohoidon kertomuksia 8.11.1994 – 11.9.1995 tapahtuneista käynneistä, jolloin toisinaan B ja toisinaan A ja B yhdessä olivat käyneet perheterapiassa ja tuolloin oli käynyt epikriisien kertoman perusteella ilmi, että A on aiemminkin avovaimolleen sanonut tappouhkauksia ja pahoinpitelyjä on tapahtunut aikaisemminkin.

Asiantuntijatodistaja Tenhu on asiantuntemuksensa perusteella todennut, että todistaja C:n havainnoimat jäljet viittaavat siihen, että vyöllä kuristaminen on tapahtunut edestä päin. C:n kuvaamat jäljet ovat tyypillisiä vyöllä tapahtuneeseen kuristamiseen ja oikeuslääkärin mukaan on epätodennäköistä, että maallikko olisi voinut tietää jäljen muodon. Tenhun mukaan myös uhrin oma kertomus on uskottava ja tyypillistä on, että uhri menettää hyvin nopeasti tajuntansa ja myöhemmin ei muista tapahtumista mitään.

B:n antamaa kertomusta tukee myös C:n kertoma, että uhri ei ollut pystynyt puhumaan ja että oli kestänyt pitkän aikaa ennen kuin uhri oli saanut ääntä aikaan ja että ääni oli ollut käheä.

Tenhun mukaan uhrin kertomat oireet sopivat kuristamisen oireiksi ja voimakkuutta arvioidessaan kuristaminen on ollut ”reipasta”.

Kaulalta kuristaminen on aina hengenvaarallista ja voi johtaa lyhytaikaisenakin sydänpysähdykseen. Tenhun käsityksen mukaan kuristaminen on loppunut ennen järjestysmiehen tuloa, koska järjestysmies on kuullut hytistä huutoa. Tajuton henkilö ei voi huutaa. Tenhun antaman todistajalausunnon mukaan on syytteessä kerrotussa tilanteessa tapahtunut hengenvaarallinen kuristaminen, jossa on käytetty kahta menetelmää, kuristettu käsin kaulasta ja lisäksi ilmeisesti kolmen senttimetrin levyisellä nahkavyöllä. Tenhu on ollut täysin vakuuttunut kannastaan.

Syyksi lukeminen ja oikeudellinen arviointi

Oikeuteen annettujen B:tä koskevien lääkärintodistusten ja perheterapiakäyntitodistusten perusteella käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:n ja B:n välillä on jo pidempään ollut ongelmia ja riitaisuuksia, jotka ovat johtaneet aiemminkin pahoinpitelyyn ja tappouhkauksiin. A:lla on ollut mielenterveydellisiä ongelmia, ei kuitenkaan siinä määrin, että hänen syyntakeisuutensa olisi ollut alentunut.

A:n kertomaa tapahtumien kulusta käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, koska se oli ristiriidassa muun näytön kanssa. B:n lausuma tapahtumien kulusta, vammasta ja sen oireista jälkeenpäin sekä todistaja C:n, D:n ja E:n kertomukset tukivat toisiaan. Tenhu on kokemuksensa perusteella tullut siihen johtopäätökseen, ettei B:n kertomus vammasta, sen aiheuttamistavasta ja oireista ole ristiriidassa kuristamistapauksissa yleensä tapahtuvaan vammamekanismiin ja oireisiin. Tenhun käsityksen mukaan kuristaminen on ollut ”reipasta”, tapahtunut sekä käsin että vyötä käyttäen ja kuristaminen on jatkunut niin kauan, että B on ollut tajuton sen aikana, mikä osoittaa, että kuristus on ollut tehokasta. Asiantuntijatodistajan käsityksen mukaan asianomistaja on tuon kuristuksen aikana ollut sekä teoreettisessa että konkreettisessa hengenvaarassa.

Edellä olevan perusteella käräjäoikeus katsoi, että A:lla on ollut kuristaessaan B:tä käsin ja vyöllä surmaamisen tarkoitus ottaen vielä lisäksi huomioon vastaajan lausuman juuri ennen kuristamisen alkua ja sen, että A on uhkaillut B:tä myös aiemmin.

A:n saamat vammat, joista hän on oikeuteen antanut lääkärintodistuksen, ovat ilmeisesti tulleet pahoinpitelyn yhteydessä, mutta ilmeisestikin B:n puolustautuessa A:n pahoinpitelyä kohtaan. Käräjäoikeus piti B:n kertomusta luotettavana.

A on kuitenkin välillä keskeyttänyt kuristamisensa, mistä on aiheutunut se, että B on välillä voinut huutaa.

Laivan järjestysmiehen saapuessa paikalle hän on kuullut B:n huutoa muutaman metrin ennen hytin ovelle tuloaan ja aukaistuaan oven omalla avaimella on järjestysmies vielä nähnyt A:n kädet B:n kaulalla.

A:n oli täytynyt ymmärtää, että kaulalta kuristamisesta voi aiheutua kuolema.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 1 §:n 2 momentin ja 4 luvun 1 §:n nojalla tapon yrityksestä 4 vuodeksi vankeuteen, josta rangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 6.9. – 23.10.1995 vastaavat 1 kuukausi 18 päivää. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle lääkärikuluista 1 468, rikkoutuneista vaatteista yhteensä 500 ja kivusta ja särystä kohtuulliseksi harkitut 10 000 ja terapiakäynneistä 3 300 markkaa eli yhteensä 15 268 markkaa ja sille vuotuista viivästyskorkoa 20.8.1995 lukien.

Lisäksi A velvoitettiin korvaamaan valtiolle B:stä hankitun lääkärintodistuksen lunastusmaksu 350 markkaa ja todistelukustannukset 779 markkaa. Takavarikko kumottiin ja miesten nahkavyö julistettiin rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Lahtinen sekä lautamiehet Gestrin, Nuutinen ja Salo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.1.1996

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A:lle tuomitusta rangaistuksesta määrättiin vähennettäväksi rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaika 6.9.1995 – 18.1.1996 vastaavat 4 kuukautta 11 päivää.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Matti Lahti ja Ilveskoski. Esittelijä Tarja Honkanen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 4.6.1996. A on valituksessaan vaatinut, että syyte tapon yrityksestä hylätään ja hänen katsotaan syyllistyneen pahoinpitelyyn ja että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Virallinen syyttäjä on ilmoittanut, ettei hän anna vastausta.

Korkein oikeus on toimittanut jutussa 25.4.1997 suullisen käsittelyn.

Virallinen syyttäjä ja asianomistaja B ovat A:n valituksen johdosta lausuneet, että kysymyksessä oli ainakin törkeä pahoinpitely, koska asianomistajalle oli aiheutettu hengenvaarallinen tila ja teko myös kokonaisuutena arvostellen oli törkeä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.1.1998

Perustelut

Käräjäoikeuden mukaan A:lla on ollut surmaamisen tarkoitus hänen kuristaessaan B:tä Vana Tallinn laivan hytissä 20.8.1995. B on päätöksen mukaan ollut kuristamisen aikana sekä teoreettisessa ja että konkreettisessa hengenvaarassa. A on sen vuoksi tuomittu tapon yrityksestä.

Kuristamisen laadun ja sen aiheuttaman hengenvaaran osalta langettava päätös on perustunut olennaisilta osin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhun asiakirjojen perusteella antamaan lausuntoon. Tenhun mukaan kuristaminen on ollut voimakasta ja aiheuttanut uhrin tajuttomuuden. Teon jatkaminen samalla voimalla vielä pari minuuttia olisi johtanut uhrin kuolemaan. Tenhu on lisäksi lausunut, että niin sanotun heijastekuoleman vaaran vuoksi kaulalta kuristaminen on lopputuloksesta riippumatta aina katsottava hengenvaaralliseksi väkivallan muodoksi.

Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen järjestämättä asiassa suullista käsittelyä, vaikka vastaaja oli sitä pyytänyt. Korkein oikeus toteaa, että suullinen käsittely olisi ollut tarpeen asian laadun vuoksi ja erityisesti ottaen huomioon sen, etteivät lääninoikeuslääkäri Tenhun johtopäätökset tapahtumainkulusta perustuneet hänen välittömiin havaintoihinsa, vaan eräiltä osin, kuten kuristamisen voimakkuuden ja keston sekä uhrin tajuttomuuden suhteen kiistanalaisiin tosiseikkoihin.

Ensinnäkin jutussa on kysymys siitä, onko A syytteessä tarkoitetussa tilanteessa yrittänyt tappaa B:n eli onko A:n täytynyt ymmärtää, että hänen kuristaessaan B:tä varsin todennäköisenä seurauksena olisi tämän kuolema.

Lääninoikeuslääkäri Martti Tenhun ja laivalääkäri E:n suullisessa käsittelyssä antamista lausumista ilmenee, että kuristaminen voi aiheuttaa kuoleman eri mekanismeilla. Syynä voi olla hengityksen estyminen tai se, että uhrin verenkierto aivoihin estyy. Tämä edellyttää voimakasta ja suhteellisen pitkään jatkuvaa päättäväistä kuristamista ja yleensä apuvälineen käyttämistä. Toisaalta kuristamisesta voi seurata heijasteellinen sydänpysähdys. Tällöin kuolema voi aiheutua jo varsin lyhytaikaisesta kurkunpäähän kohdistuvasta väkivallasta. Seuraustodennäköisyys on varsin vaikeasti ennustettavissa.

Suullisessa käsittelyssä kuultujen asianosaisten ja todistajien lausuntojen perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on kuristanut B:tä sekä käsin että vyöllä. Vyön käyttäminen ilmenee B:n kaulalla olleista jäljistä, joista todistaja C:llä on ollut havaintoja ja joiden ilmenemistä todistaja Tenhu on selvittänyt. Edelleen voidaan pitää selvitettynä, että B on vyöllä kuristamisen aikana ollut hetkellisesti tajuton. Tapahtumapaikalle C:n hälyttämänä saapuneen järjestysmies D:n kertomuksesta on pääteltävissä, että kuristaminen oli kuitenkin päättynyt ja asianomistaja oli ollut tajuissaan D:n tullessa paikalle.

Laivalääkäri E:n mukaan asianomistaja B:n tila olisi kuristamisen seurauksena saattanut muodostua 5 – 6 tunnin kuluttua hengenvaaralliseksi, mikäli hän ei olisi saanut lääkärinhoitoa. Tämä olisi johtunut B:n shokkitilasta, hengitysvaikeuksista sekä veren hiilidioksidija happitasapainon häiriintymisestä.

Tenhu on häntä Korkeimmassa oikeudessa kuultaessa esittänyt arvionaan, että B on ollut konkreettisessa hengenvaarassa, mikäli häntä on kuristettu käsin kaulalta. Vaarana on tällöin ollut heijasteellinen sydänpysähdys. Vyöllä kuristamista Tenhu ei ole esillä olevassa tapauksessa pitänyt hengenvaarallisena, koska se ei ilmeisesti ole kestänyt kovin kauan eikä kuristamisjäljistä päätellen kohdistunut voimakkaana kurkunpäähän. Tenhu on pitänyt mahdollisena, että B:n veren hiilidioksidi- ja happitasapaino olisi korjaantunut ilman hoitotoimenpiteitä.

Korkein oikeus pitää selvitettynä, että B on ollut A:n suorittaman kuristamisen seurauksena konkreettisessa hengenvaarassa. Sen on aiheuttanut kuristamiseen liittyvä heijasteellisen sydänpysähdyksen vaara. Tenhun kertomuksesta ilmenee, ettei ole mahdollista ennakoida, missä tapauksissa tällainen riski toteutuu. Kertomuksesta ilmenee myös, ettei kuristamiseen liittyvä heijastekuoleman mahdollisuus ole yleisesti tiedossa.

Ottaen huomioon viimeksi mainitun seikan Korkein oikeus katsoo näyttämättä jääneen, että A:lla olisi ollut tapon yrityksen edellyttämä tahallisuus siinä suhteessa, että hän olisi ymmärtänyt tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena olevan B:n kuolema. Kun kuristamista, joka oli päättynyt ennen järjestysmiehen paikalle saapumista, ei hetkellisestä tajuttomuudesta huolimatta tässä tapauksessa muutoin kuin heijasteellisen sydänpysähdyksen vaaran vuoksi ole katsottava hengenvaaralliseksi, A ei ole syyllistynyt tapon yritykseen. Sen sijaan hän on kuristamalla voimakkaasti käsin ja vyöllä B:tä kurkusta pahoinpidellyt tätä. B:lle on aiheutunut nirhautumien ja verenpurkaumien lisäksi vakavia hengitysvaikeuksia ja shokkitila.

Uudessa, 1.9.1995 voimaan tulleessa rikoslain 21 luvun 6 §:ssä luetellaan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistötekijät tyhjentävästi. Olennaista muutosta aikaisempaan merkitsee se, ettei tunnusmerkistöä ole mahdollista soveltaa viime kädessä rikoksen kokonaisarvioinnin perusteella, vaan samalla pitää toteutua jokin säännöksen 1 momentin 1 – 3 kohdassa mainituista seuraamukseen, tekotapaan tai pahoinpitelyvälineeseen liittyvistä olosuhteista. Pahoinpitelyn katsominen törkeäksi rikoksella aiheutettujen vakavien seuraamusten perusteella edellyttää, että rikoksella on aiheutettu vaikea ruumiinvamma, vakava vamma tai hengenvaarallinen tila.

Aikaisemmassa laissa käytetty termi hengenvaara on uudessa laissa törkeän ryöstön tunnusmerkistöä seuraten korvattu hengenvaarallisella tilalla. Sillä tarkoitetaan lakivaliokunnan mietinnön mukaan (LaVM 22, HE 94/1993 s. 12) toteutunutta konkreettista seurausta: hengenvaarallista tilaa eikä vain konkreettista vaaraa.

A:n syyksi luettava pahoinpitely on ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. B on ollut pahoinpitelyn johdosta hengenvaarassa. Hänelle on aiheutettu nirhaumia ja verenpurkaumia, hengitysvaikeuksia ja shokkitila. Ottaen huomioon edellä selostetut lääkäritodistajien lausunnot on kuitenkin jäänyt riidattomasti selvittämättä, että pahoinpitely olisi aiheuttanut B:lle laissa tarkoitetun hengenvaarallisen tilan, vaikka hän olisi jäänyt vaille lääkärinhoitoa.

Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan arvostellen A olisi tuomittava törkeästä pahoinpitelystä. Kun teko tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain mukaan täyttää vain tavallisen pahoinpitelyn tunnusmerkistön, tätä lakia on lievempänä sovellettava. Pahoinpitelyn laatu ja muut teon olosuhteet on otettu huomioon rangaistusta mitattaessa.

Lainkohta

Rikoslaki 21 luku 5 § 1 momentti (21.4.1995/578)

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan tapon yrityksen sijasta pahoinpitelystä 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden määräämät 4 kuukautta 13 päivää ja mitä rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Taipale, Suhnen (eri mieltä), Wirilander (eri mieltä) ja Tulokas. Esittelijä Hannu Kiuru.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Wirilander: A:n on näytetty kuristaneen B:tä 20.8.1995 illalla Helsingistä Tallinnaan matkalla olleen Vana Tallinn nimisen aluksen hytissä sekä käsin että vyöllä. Kuristaminen on ollut voimakasta ja jatkuvaa ja on aiheuttanut B:lle kaulassa selvästi näkyvät jäljet. B on ollut kuristamisen seurauksena shokkitilassa ja hänellä on ollut voimakkaita hengitysvaikeuksia. Lisäksi hän on ollut koko kuristamisen ajan vaarassa kuolla heijasteelliseen sydänpysähdykseen.

Asiassa ei ole näytetty, että A olisi tarkoittanut tappaa B:n. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että kuristamisen seurauksena voi olla uhrin kuolema. Kuristaminen on tässä tapauksessa ollut voimakasta ja jatkuvaa. Kuristamiseen liittyvän heijasteellisen sydänpysähdyksen mahdollisuuden ei voida katsoa olleen tuolloin yleisesti tunnetun eikä kuristamisen ja kuoleman sanotun lääketieteellisen syy-yhteyden ole näytetty olleen tekohetkellä myöskään A:n tiedossa. A:n on kuitenkin tullut yleisen elämänkokemuksen perusteella käsittää, että B:n kuolema on hänen edellä mainituin tavoin toteuttamansa kuristamisen hyvin varteenotettava seuraus. Tämän vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Suhonen: Yhdyn Korkeimman oikeuden tuomion kuudessa ensimmäisessä kappaleessa lausuttuun. Lisäksi lausun seuraavan.

Kuten lääninoikeuslääkäri Tenhun todistajankertomuksesta ilmenee, kuolemanvaara on todellisuudessa johtunut käsin kuristamisessa varsin lyhyeenkin kuristamiseen liittyvästä heijasteellisen sydänpysähdyksen riskistä, joka ei kuitenkaan ole yleisesti tiedossa. Kun A ei ole jatkanut kuristamista uhrin kuolemaan saakka vaan keskeyttänyt sen jo ennen häirityksi tulemista, katson jääneen näyttämättä, että A:n olisi täytynyt ymmärtää seurauksena tapahtuneesta kuristamisesta varsin todennäköisesti olevan B:n kuolema. A ei siten ole tahallaan yrittänyt surmata B:tä.

Sen sijaan A on pahoinpidellyt B:tä kuristamalla kurkusta voimakkaasti käsin ja vyöllä. B:lle on aiheutunut nirhautumien ja verenpurkautumien lisäksi vakavia hengitysvaikeuksia ja shokkitila.

Todistaja Tenhun käsityksen mukaan vyöllä kuristaminen ei esillä olevassa tapauksessa ole todellisuudessa merkinnyt hengenvaaraa, koskei se ilmeisesti ole kestänyt kovin kauan eikä kuristamisjäljistä päätellen ole kohdistunut voimakkaana kurkunpäähän. Tenhu on pitänyt mahdollisena, että B:lle aiheutunut veren hiilidioksiditasapainon häiriintyminen olisi korjaantunut ilman hoitotoimenpiteitä. Sen sijaan B:tä välittömästi tapauksen jälkeen hoitaneen laivalääkäri E:n mukaan tämän tila olisi kuristamisen seurauksena saattanut muodostua 5 – 6 tunnin kuluttua hengenvaaralliseksi, ellei hän olisi saanut lääkärinhoitoa. Tämä olisi johtunut B:n shokkitilasta, hengitysvaikeuksista ja mainitusta veren hiilidioksidi- ja happitasapainon häiriintymisestä, joihin E oli heti antanut turvotusta poistavaa sekä rauhoittavaa lääkettä ja happea. Katson, että pahoinpitelyllä on aiheutettu 1.9.1995 voimaan tulleen, tekoaikana voimassa ollutta lakia lievempänä asiassa sovellettavan rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu hengenvaarallinen tila. Vaikka kuristamiseen liittyvää edellä mainittua sydänpysähdyksestä johtuvan kuoleman vaaraa ei yleisesti tunneta, A:n on täytynyt tietää, että voimakas ja jatkuva kurkusta kuristaminen sinänsä on hengenvaarallista. Näin ollen hän on aiheuttanut hengenvaarallisen tilan tahallaan. Katson, että pahoinpitely on kokonaisuutenakin arvostellen törkeä ja että A siten on syyllistynyt sanotun lainkohdan mukaan törkeään pahoinpitelyyn.

Näillä perusteilla tuomitsen A:n törkeästä pahoinpitelystä 2 vuodeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta on tehtävä Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevät vähennykset. Muilta osilta olen samaa mieltä kuin enemmistö.