Korkein oikeus KKO:1998:32

Törkeä kavallus Vahingonkorvaus Korvattava vahinko

A:n ja B:n välisessä oikeudenkäynnissä asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden oli vahvistettu kuuluvan B:lle. Kieltäytymällä tämän jälkeen luovuttamasta hallussaan ollutta osakekirjaa B:lle A:n katsottiin anastaneen sen. Kavaltamisen katsottiin kohdistuneen erittäin arvokkaaseen omaisuuteen ja tekoa pidettiin myös kokonaisuudessaan törkeänä. A tuomittiin törkeästä kavalluksesta.

Kysymys myös korvattavasta vahingosta.

RL 29 luku 2 § (498/1972)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi syytteessään, että Helsingin hovioikeus oli 30.11.1988 antamallaan tuomiolla pysyttänyt Vantaan kihlakunnanoikeuden 17.12.1987 antaman päätöksen, jossa Asunto Oy Pähkinämajan osakkeet nrot 138-274 oli katsottu Soratekniikka Oy:n konkurssipesän omaisuudeksi ja jolla yhtiön toimitusjohtajana ollut A oli velvoitettu luovuttamaan osakkeet pesälle. A oli hakenut mainittuun hovioikeuden tuomioon valituslupaa. Korkein oikeus oli 5.6.1989 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen hovioikeuden tuomion tullessa näin lainvoimaiseksi. A:n oli katsottava saaneen tiedon hovioikeuden tuomion lainvoimaisuudesta viimeistään 21.6.1989.

Tultuaan edellä selostetulla perusteella viimeistään 21.6.1989 tietoiseksi siitä, että osakkeet kuuluivat Soratekniikka Oy:n konkurssipesän omaisuuteen A oli Vantaalla kieltämällä osakekirjan olevan huostassaan ja kieltäytymällä luovuttamasta sitä konkurssipesän hallinnolle anastanut kyseisen omaisuuden itselleen.

Soratekniikka Oy:n konkurssipesän pesäluettelossa huoneiston, jonka omistusoikeutta kyseiset osakkeet ilmensivät, varallisuusarvona oli ollut 600 000 markkaa pesän muun varallisuuden ollessa ainoastaan 100 markkaa.

Kavallusrikosta oli pidettävä törkeänä, koska sen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus. Rikoksella oli, ottaen huomioon, että osakkeet muodostivat lähes kokonaisuudessaan konkurssipesän varallisuuden ja että A:n menettelyn johdosta pesän omaisuutta ei ollut voitu realisoida, aiheutettu pesälle erityisen tuntuvaa vahinkoa. A oli myös käyttänyt hyväkseen määräävää asemaansa yhtiössä. Kavallusta oli siten pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Sen vuoksi syyttäjä vaati rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 ja 2 kohdan nojalla A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta.

Soratekniikka Oy:n konkurssipesä yhtyi syytteeseen. Lisäksi konkurssipesä lausui, että sen taloudellinen asema olisi, jos A olisi noudattanut lainvoimaista tuomiota, ollut seuraava:

Osakkeiden myyntihinta          + 1 100 000,00 mk
Velkojien korkotappio
31.8.1989 lukien                          0,00 mk
Yhteensä                        + 1 100 000,00 mk

Konkurssipesän taloudellinen asema A:n anastettua konkurssipesään kuuluvat osakkeet:

Osakkeet eivät myytävissä,
koska osakekirjaa ei ollut                0,00 mk
Velkojien korkotappio
31.8.1989 - 1.2.1996              - 668 682,99 mk
Yhteensä                          - 668 682,99 mk

Konkurssipesä vaati vahingonkorvauksena 1 768 682,99 markkaa, kuitenkin vähennettynä 150 000 markan vuokratuloilla eli yhteensä 1 618 682,99 markkaa.

Sen varalta, että A palautti kysymyksessä olevan osakekirjan tai se saatiin häneltä täytäntöönpanotoimin perityksi, vähennettiin vahingonkorvausvaatimuksen määrästä osakkeiden käypä arvo 610 000 markkaa, jolloin vahingonkorvausvaatimuksen määrä oli 1 008 682,99 markkaa. Vahingonkorvaukselle konkurssipesä vaati korkolain mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Vastaus

A kiisti syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään.

Käräjäoikeuden tuomio 21.3.1996

Soratekniikka Oy oli merkitty Asunto Oy Pähkinämajan osakkeiden nrot 138-274 omistajaksi yhtiön osakerekisteriin. Mainitut osakkeet oikeuttivat 137 neliömetrin suuruisen huoneiston hallintaan yhtiön omistamassa talossa.

A oli ollut Soratekniikka Oy:n toimitusjohtaja ja omistanut yhtiön koko osakekannan. Soratekniikka Oy oli asetettu konkurssiin 13.10.1986.

Vantaan kihlakunnanoikeus oli 17.12.1987 julistamallaan päätöksellä, jonka Helsingin hovioikeus oli 30.11.1988 antamallaan tuomiolla pysyttänyt, ja jota koskevan valituslupahakemuksen Korkein oikeus oli 5.6.1989 antamallaan päätöksellä hylännyt, vahvistanut, että Soratekniikka Oy omisti kyseiset asunto-osakeyhtiön osakkeet ja velvoittanut A:n palauttamaan hallussaan olleet osakkeet konkurssipesälle.

A oli tässä oikeudenkäynnissä myöntänyt, että osakekir- ja oli hänen hallussaan mutta kieltäytynyt luovuttamasta sitä konkurssipesälle väittäen, että se oli hänellä panttina.

Edellä mainitussa oikeudenkäynnissä A ei ollut esittänyt, että osakekirja olisi hänellä panttina. Mainitussa oikeudenkäynnissä konkurssipesä oli vaatinut, että A velvoitetaan luovuttamaan osakekirja konkurssipesälle, mikä vaatimus oli hyväksytty. Asiassa oli siten lainvoimaisesti ratkaistu kysymys osakkeiden omistusoikeudesta ja myös hallintaoikeudesta.

Kavallukseen syyllistyy se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Kavaltaminen voi toteutua myös siten, että tekijä kieltää esineen olevan huostassaan tai että hän kieltäytyy luovuttamasta sitä oikeutetulle tai että hän väittää esineen omakseen.

A oli konkurssipesän haettua osakekirjan kuolettamista 20.7.1987 Vantaan tuomiokunnan ja 13.4.1995 Vantaan käräjäoikeuden kansliassa esittänyt kyseisen osakekirjan. A oli kieltäytynyt luovuttamasta osakekirjaa konkurssipesälle. Teolla oli aiheutettu Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle, kun asunto-osake muodosti suurimman osan pesän varallisuudesta eikä pesä ollut voinut sitä realisoida, huomattavaa vahinkoa.

Syyttäjä ja konkurssipesä olivat ilmoittaneet rikoksen tekoajaksi 21.6.1989. Erityisen tuntuvan vahingon aiheuttaminen rikoksen uhrille oli lisätty törkeän kavalluksen tunnusmerkistöön 1.1.1991 voimaan tulleella lailla. Rikoksen ilmoitettuna tekoaikana voimassa olleessa laissa ei vastaavaa perustetta ollut. A:n viaksi väitettyä kavallusta ei siten voida katsoa törkeäksi sillä perusteella, että sillä oli aiheutettu erityisen tuntuvaa vahinkoa.

Asunto-osakeyhtiölain 22 §:n mukaan osakkeen uusi omistaja saa käyttää osakkeenomistajalle kuuluvia oikeuksia yhtiössä, kun hänet on merkitty osakeluetteloon tai hän on esittänyt saannostaan luotettavan selvityksen. Osakekirjan hallinta ei yksinään osoita omistusoikeutta osakkeisiin. Osakekirjan arvona ei voitu pitää huoneiston arvoa. A:n viaksi väitettyä kavallusta ei voitu pitää törkeänä sillä perusteella, että sen kohteena olisi ollut erittäin arvokas omaisuus.

Rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu erityisen vastuullinen asema katsotaan olevan ainoastaan sillä, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta. A:n viaksi väitettyä kavallusta ei siten voitu pitää törkeänä myöskään sillä perusteella, että A olisi käyttänyt hyväkseen määräävää asemaansa yhtiössä.

Syyteoikeus kavalluksesta vanhentuu viidessä vuodessa. A oli haastettu vastaamaan jutussa vasta 4.10.1995 eli enemmän kuin viiden vuoden kuluttua rikoksen ilmoitetusta tekoajasta. Syyteoikeus oli siten vanhentunut.

A:n menettely ilmaisi epäilyksettömästi hänen tahtonsa anastaa osakekirja itselleen. A oli siten menettelyllään syyllistynyt kavallukseen. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 11 §:n mukaan voidaan rikosasiassa esitetty yksityisoikeudellinen vaatimus tutkia, vaikka teosta ei tuomita rangaistusta.

A:n menettelystä oli Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle aiheutunut korkotappiota konkurssituomiossa mainittua korkokantaa perusteena pitäen 668 682,99 markkaa, minkä määrän laskuperustetta A ei ole kiistänyt. Konkurssipesä oli ilmoittanut saaneensa vuokratuloa 150 000 markkaa.

Sen sijaan osakkeiden myyntihintaa koskevaa tappiota konkurssipesälle ei voitu katsoa aiheutuneen, koska asunto-osake oli edelleen pesän omistuksessa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä kavalluksesta. A velvoitettiin suorittamaan Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvaukseksi 518 682,99 markkaa viivästyskorkoineen 21.4.1996 lukien.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kaskenmäki sekä lautamiehet Karhunen, Vanha-Aho ja Venetpalo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.12.1996

Hovioikeus, jonne virallinen syyttäjä, konkurssipesä ja A valittivat, lausui perusteluinaan.

A oli saanut tiedon osakekirjan luovutusvelvollisuuden sisältävän Helsingin hovioikeuden 30.11.1988 antaman tuomion lainvoimaisuudesta viimeistään 21.6.1989 lunastaessaan Korkeimman oikeuden 5.6.1989 antaman päätöksen. Soratekniikka Oy:n konkurssipesä oli sen jälkeen yrittänyt täytäntöönpanotoimin saada osakekirjan haltuunsa. A:n luona oli 7.12.1989 tehty tulokseton kotietsintä osakekirjan löytämiseksi sekä tuloksettomat ulosmittausyritykset 13.10.1989 ja 9.2.1990. Myös ulosottolain 3 luvun 33 §:n mukainen ulosottoselvitys oli tehty. A oli kieltäytynyt ilmoittamasta, missä osakekirja on, ja kieltäytynyt luovuttamasta sitä konkurssipesän hallinnolle vedoten muun muassa osakkeisiin kohdistuvaan panttioikeuteensa. Syyttäjän ja Soratekniikka Oy:n konkurssipesän törkeää kavallusta koskevat rangaistusvaatimukset olivat perustuneet siihen, että A:n yllä kuvattu menettely osoitti hänen tarkoittaneen anastaa osakekirjan itselleen.

Ulosottolain 3 luvun 33 §:n mukaisessa ulosottoselvityksessä velallisen on muun muassa ilmoitettava, missä sellainen esine tai asiakirja on, joka on tuomiossa määrätty annettavaksi toiselle tai joka on lain mukaan annettava ulosottoviranomaiselle. Jos velallinen ei täytä tätä ilmoitusvelvollisuuttaan, ulosottomies saa ulosottolain 3 luvun 34 d §:n nojalla määrätä hänet täyttämään sen määräajassa sakon uhalla. Jos hän tästä huolimatta jättää täyttämättä velvollisuutensa määräajassa, ulosotonhaltija saa tuomita hänet ulosottomiehen hakemuksesta uhkasakkoon, jonka määrä voi käytännössä olla huomattavan suurikin.

Syytteessä kuvattu A:n menettely hänen kieltäytyessään täytäntöönpanossa ilmaisemasta osakekirjan olinpaikkaa tai sitä tahoa, jolle osakekirja hänen väittämänsä mukaan oli annettu pantiksi, oli hovioikeuden käsityksen mukaan tyypillinen tilanne, jonka varalta, jos kieltäytyminen todettiin perusteettomaksi, yllämainituissa ulosottolain säännöksissä mainittu painostuskeino oli säädetty.

Soratekniikka Oy:n konkurssipesä ei ollut väittänytkään, että osakekirjan luovuttamiseen velvoittavan tuomion täytäntöönpanossa olisi ennen syytetoimiin ryhtymistä pyritty turvautumaan tähän ulosotto-oikeudelliseen menettelyyn. Kavallusrikoksen tunnusmerkistön edellyttämän anastustahdon ei voitu tähän nähden katsoa ilmenevän ainakaan vielä pelkästään siinä, että A oli kieltäytynyt luovuttamasta osakekirjaa sen lailliselle omistajalle ja haltijalle sekä ilmaisemasta osakekirjan olinpaikkaa. A ei siten ollut menettelyllään syyllistynyt kavallukseen.

Väitettyyn kavallusrikokseen perustuvana Soratekniikka Oy:n vahingonkorvausvaatimus oli tässä yhteydessä ajettuna hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti A:n kaikesta korvausvelvollisuudesta Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Kuusimäki, Riikonen (eri mieltä) ja Ilmavirta. Esittelijä Jukka Salonen.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Viskaali Salonen: ”Rikoksen tekoajaksi ilmoitettuna aikana voimassa olleen rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava rangaistukseen törkeästä kavalluksesta, jos kavaltaminen tapahtuu käyttäen hyväksi sitä varten valmistettua virheellistä kirjanpitoa tai rikoksen tekijän vastuullista asemaa taikka jos se kohdistuu erittäin arvokkaaseen omaisuuteen tai suureen määrään varoja, ja kavaltamista on edellä mainituissa ja muissa tapauksissa, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä. Lainkohdassa mainittuna muuna tapauksena kavalluksen törkeysasteen erityisedellytyksiä arvosteltaessa voidaan pitää myös asianomistajalle aiheutetun vahingon määrää. Katson, että käräjäoikeuden tuomio tältä osin perustuu virheelliseen laintulkintaan. Käräjäoikeus- ja muutoksenhakuasiakirjojen perusteella päädyn siihen tulokseen, että A ilmeisesti tulisi tuomita ainakin aiheuttamansa vahingon ja rikoksen kokonaisarvostelun perusteella rangaistukseen törkeästä kavalluksesta. Koska A:n oikeusturvan kannalta on tarpeellista käsitellä asia suullisesti hovioikeudessa, asiassa tulee toimittaa suullinen käsittely ennen asian ratkaisemista.”

Hovioikeudenneuvos Riikonen hyväksyi esittelijän mietinnön.

MUUTOKSENHAKU JA ASIAN KÄSITTELY KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin.

Konkurssipesä valituksessaan vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kavalluksesta ja velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena 1 618 682,99 markkaa viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

A antoi vastauksen.

Korkein oikeus on 6.2.1998 toimittanut jutussa suullisen käsittelyn.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.3.1998

Perustelut

Anastustahto

Helsingin hovioikeus on 30.11.1988 antamallaan tuomiolla hylännyt A:n kanteen, jossa hän vaati, että kysymyksessä olevien asunto-osakkeiden omistusoikeuden vahvistetaan kuuluvan hänelle. Samalla hovioikeus on vahvistanut osakkeiden omistusoikeuden kuuluvan Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle ja velvoittanut A:n luovuttamaan ne pesälle. Korkein oikeus on 5.6.1989 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituslupahakemuksen, joten hovioikeuden tuomio tuli tuolloin lainvoimaiseksi. A on saanut tiedon Korkeimman oikeuden ratkaisusta viimeistään 21.6.1989.

Soratekniikka Oy:n konkurssipesä on tämän jälkeen yrittänyt saada osakekirjan hallintaansa. A:n luona on 13.10.1989 toimitettu ulosmittausyritys. Tällöin A on ilmoittanut osakkeiden olevan hänellä panttina. Osakekirjan saamiseksi A:n asunnossa on 7.12.1989 suoritettu tulokseton kotietsintä. Ulosmittausyritys on toimitettu vielä 9.2.1990, jolloin A on kieltäytynyt ilmaisemasta, missä osakekirja on. Tällöin tehdyssä ulosottoselvityksessä A ei ole vastannut arvopapereita ja omaisuuteensa liittyviä oikeustoimia koskeviin kysymyksiin. Konkurssipesän haettua osakekirjan kuolettamista A on, samoin kuin oli tehnyt pesän yrittäessä aikaisemmin kuolettaa sen vuonna 1987, 13.4.1995 Vantaan käräjäoikeuden kansliassa esittänyt osakekirjan estäen näin sen kuolettamisen.

A on kiistänyt syyllistyneensä kavallukseen sillä perusteella, että hänellä on Soratekniikka Oy:ltä olevien saamistensa vakuudeksi panttioikeus osakkeisiin. A:n väittämät saamiset eivät ilmene Soratekniikka Oy:n pesäluettelosta, jonka A on vannonut oikeaksi. A ei ole esittänyt hänelle panttioikeuden tuottavaa panttaussopimusta tai Soratekniikka Oy:n toimielimen päätöstä. Hän ei ole esittänyt muutakaan näyttöä panttioikeusväitteensä tueksi. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:lla olisi panttioikeuden perusteella ollut oikeus kieltäytyä luovuttamasta osakekirjaa konkurssipesälle.

Kavallukseen syyllistyy se, joka anastaa hallussaan olevaa irtainta omaisuutta. Kavaltaminen voi ilmetä myös siten, että tekijä kieltäytyy luovuttamasta huostassaan olevaa esinettä omistajalleen. A:n edellä kerrottu menettely osoittaa hänen viimeistään 13.10.1989 anastaneen osakekirjan.

Rikoksen törkeysaste Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaan kysymyksessä oli törkeä kavallus muun muassa silloin, kun kavaltaminen kohdistui erittäin arvokkaaseen omaisuuteen ja tekoa oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeänä.

Kysymyksessä olevat osakkeet oikeuttavat Vantaalla sijaitsevan 137 neliömetrin suuruisen rivitalohuoneiston hallintaan. Pesäluettelon mukaan pesän omaisuus koostui näistä osakkeista ja 100 markan pankkisaamisesta. Vaikka huoneisto on saatu konkurssipesän hallintaan, A on anastamalla osakekirjan estänyt konkurssipesää realisoimasta ainoaa merkittävää omaisuuseräänsä. Anastamisen kohteena on siten ollut erittäin arvokas omaisuus. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. Se täyttää sekä 1.1.1991 lukien kumotussa rikoslain 29 luvun 2 §:ssä (498/1972) tarkoitetun että nykyisin voimassa olevan rikoslain 28 luvun 5 §:ssä (769/1990) olevan törkeän kavalluksen tunnusmerkistön. Näin ollen A on syyllistynyt törkeään kavallukseen.

Rangaistusseuraamus

Uuden lain soveltaminen ei tässä tapauksessa johda rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia lievempään lopputulokseen, minkä vuoksi rikokseen sovelletaan sen tekoaikana voimassa ollutta lakia. Rangaistus törkeästä kavalluksesta on vankeutta. A:ta ei ole rikoksesta rekisteröity. Korkein oikeus katsoo, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Vahingonkorvaus

Korkein oikeus pitää todennäköisenä, että Soratekniikka Oy:n konkurssipesä olisi voinut kesällä 1989 myydä kysymyksessä olevat osakkeet, jos A olisi luovuttanut osakekirjan pesälle saatuaan tiedon edellä sanotusta Korkeimman oikeuden päätöksestä. Tätä A ei kuitenkaan ole tehnyt, vaan hän on yllä kuvatuin tavoin tahallaan jatkuvasti estänyt osakkeiden realisoinnin ja siten niiden arvoa vastaavan pääoman saamisen tuloa tuottavaan käyttöön. Konkurssivelkojille on näin syntynyt korkotappiona korvattavaa vahinkoa pesän vaatimalta ajalta 31.8.1989 – 1.2.1996.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan osakkeiden käypä arvo on kesällä 1989 ollut 1 100 000 markkaa. Korkein oikeus katsoo, että vahinkoa harkittaessa korkoprosenttina on muun selvityksen puuttuessa käytettävä Suomen Pankin peruskorkoa vaatimuksessa tarkoitettuna ajanjaksona. Konkurssivelkojien vahinko on sen mukaisesti arvioituna 500 000 markkaa. Konkurssipesä on ilmoittanut saaneensa vaatimuksessaan yksilöitynä aikana vuokratuloa huoneistosta 150 000 markkaa. Kun tämä summa vähennetään edellä mainitusta korkotappiosta, A:n korvattavaksi jää 350 000 markkaa.

Pesällä, joka edelleen omistaa kysymyksessä olevat osakkeet, ei ole oikeutta saada vaatimaansa korvausta niiden myyntihinnan menetyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Syyksi luettu rikos

Törkeä kavallus

Tekoaika 13.10.1989

Rangaistus

7 kuukautta vankeutta

Rangaistus on ehdollinen. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 31.12.1999.

Vahingonkorvaus

A velvoitetaan, vaatimukset enemmälti hyläten, suorittamaan Soratekniikka Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvaukseksi 350 000 markkaa, jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion julistamispäivästä 21.3.1996.

Lainkohdat

Rikoslaki 29 luku 2 § (498/1972), rikoslain voimaanpanemisesta annettu asetus 3 §:n 1 ja 2 momentti sekä vahingonkorvauslaki 2 luku 1 §:n 1 momentti ja 5 luku 1 §

Muut määräykset

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Krook, Möller, Palaja ja Vuori. Esittelijä Hannu Kiuru.