Korkein oikeus KKO:1999:51

Luvaton käyttö

A ei ollut palauttanut vuokraamaansa autoa vuokra-ajan päätyttyä autovuokraamoon, jonka toimesta auto oli noudettu takaisin. A:n ei ollut edes väitetty ajaneen tai muulla tavoin käyttäneen autoa vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Kun pelkkä auton palauttamatta jättäminen ei täyttänyt rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momentissa rangaistavaksi säädetyn luvattoman käytön tunnusmerkistöä, sitä koskeva syyte hylättiin. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 19.5.1997

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon autovuokraamo X Oy asianomistajana oli yhtynyt, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli vuokrannut X Oy:ltä henkilöauton ajalle 24.1. – 24.2.1996. A oli ilmoittanut, ettei hän ollut palauttanut autoa sovittuna aikana sen vuoksi, että autoon oli tullut toimintahäiriö. Palauttaminen oli estynyt myös sen johdosta, että hän oli sairastunut. A oli kertonut, ettei hän ollut käyttänyt autoa vuokra-ajan umpeutumisen jälkeen, vaan auto oli seissyt hänen autokatoksessaan, josta se oli poliisiviranomaisten toimesta noudettu.

A:n allekirjoittamasta vuokrasopimuksesta ilmeni, että A:n oli pitänyt tulla selvittämään autovuokraamoon vuokra-asiaansa 30.1. ja 14.2.1996. Autovuokraamo oli lähettänyt A:lle 21.2.1996 päivätyn kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin edellä mainittujen yhteydenottojen laiminlyönnistä ja kehoitettiin ottamaan yhteyttä autovuokraamoon. X Oy:n edustaja oli esitutkinnassa kertonut, ettei A ollut ottanut yhteyttä autovuokraamoon vuokra-aikana tai sen umpeutumisen jälkeen.

Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että auton palauttamisen esteenä olisi ollut hänen sairautensa tai jokin muu seikka. A oli näin luvattomasti käyttänyt X Oy:n omaisuutta laiminlyömällä palauttaa auton sovitun vuokra-ajan päätyttyä. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 7 §:n nojalla sakkorangaistukseen luvattomasta käytöstä sekä velvoitti A:n suorittamaan X Oy:lle vahingonkorvausta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sarvilinna sekä lautamiehet Uihero, Hulkko ja Lehtinen.

Turun hovioikeuden tuomio 23.10.1997

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui, että A ei ollut edes väittänyt, että hän olisi ennen vuokra-ajan päättymistä ilmoittanut asianomistajalle, että hänellä ei ollut mahdollisuutta sairautensa tai auton toimintahäiriön takia palauttaa autoa sopimuksen mukaisesti. Hovioikeus ei siten pitänyt uskottavana, että auton palauttamiselle vuokra-ajan kuluessa olisi ollut A:n väittämä este. Mainituilla ja käräjäoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Jousi ja Kyllästinen. Esittelijä Elina Paasivirta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. Valituskirjelmänsä oheen A oli liittänyt 27.4.1994 ja 1.7.1994 päivätyt lääkärintodistuksen ja -lausunnon, terveyskeskuslääkärin 30.10.1997 päivätyn todistuksen sekä kuntoutussairaalan 16.11.1994 päivätyn kirjeen.

Virallinen syyttäjä ja X Oy antoivat pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.5.1999

Pääasiaratkaisun perustelut

Virallinen syyttäjä on syytteessään, johon X Oy on asianomistajana yhtynyt, lausunut, että A oli 24.2. -1.3.1996 Hämeenlinnassa ja Mikkelissä luvattomasti käyttänyt asianomistajan omaisuutta jättäen palauttamatta X Oy:ltä kuukaudeksi vuokraamansa henkilöauton sovitun vuokra-ajan päätyttyä 24.2.1996. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen luvattomasta käytöstä.

Alemmat oikeudet ovat ratkaisuissaan lausumillaan perusteilla katsoneet A:n syyllistyneen luvattomaan käyttöön, koska hän oli luvattomasti käyttänyt X Oy:n omaisuutta laiminlyömällä palauttaa auton vuokra-ajan päätyttyä.

Rikoslain 28 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan luvattomasta käytöstä on tuomittava se, joka luvattomasti käyttää toisen irtainta omaisuutta taikka kiinteää konetta tai laitetta.

Asiassa on kysymys siitä, onko syytteessä yksilöidysti todettu A:n käyttäneen X Oy:ltä vuokraamaansa henkilöautoa vuokra-ajan päätyttyä niin, että luvaton käyttö voidaan syytteen nojalla lukea hänen syykseen.

Rikosoikeudessa noudatettava laillisuusperiaate edellyttää, että rikossäännöksen tunnusmerkistöä tulkitaan sen sanamuotoon perustuen ja että sitä ei tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi. Rikoslain 28 luvun 7 §:ssä tarkoitetulle käyttämiselle on siten annettava lainkohdan kielellistä ilmaisua vastaava sisältö. Säännöstä koskevissa esitöissä (HE 66/1988 s. 43) todetaan luvattoman käytön olevan kysymyksessä silloin, kun toisen omaisuutta käytetään luvattomasti joko sen käyttötarkoitusta vastaavalla tai muulla tavalla. Sitä vastoin pelkkä esineen siirtäminen tai kätkeminen ei olisi luvatonta käyttöä.

Luvattoman käytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää siten, että tekijä käyttää toisen omaisuutta, kuten autoa, konkreettisella toimella. Jättäessään palauttamatta auton vuokra-ajan päätyttyä A on laiminlyönyt vuokrasopimuksen velvoitteiden täyttämisen, mutta pelkän tällaisen laiminlyönnin ei voida katsoa olevan rikoslain 28 luvun 7 §:ssä tarkoitettua luvatonta käyttöä, jollei siihen samalla liity auton käyttämistä.

Syytteessä on tosin lausuttu A:n käyttäneen autoa, mutta siinä ei ole edes väitetty hänen ajaneen tai muulla tavoin käyttäneen sitä sovitun vuokra-ajan päätyttyä, vaan on ainoastaan todettu hänen jättäneen sen palauttamatta. Tämän vuoksi syyte on hylättävä.

Koska syyte A:ta vastaan hylätään, hän ei ole velvollinen korvaamaan X Oy:n vastauskuluja.

Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen

Sellaisesta luvattomasta käytöstä, josta virallinen syyttäjä ja asianomistaja ovat vaatineet A:lle rangaistusta, tuomitaan yleisen rangaistuskäytännön mukaan tavallisesti sakkorangaistus. Asia ei kuitenkaan ole ollut rikoksen täyttymisen suhteen selvä. A on lisäksi Korkeimmassa oikeudessa esittänyt selvitystä toimintakykyä heikentävästä sairaudestaan. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että A:n oikeusturva edellyttää oikeudenkäyntiavustajan määräämistä hänelle.

Hovioikeuden avustajan määräämistä koskevaa ratkaisua muutetaan siten, että asianajaja Jukka Huiskonen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätään A:n oikeudenkäyntiavustajaksi taannehtivasti 12.5.1997 lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistusseuraamuksesta.

Korvausvelvollisuuden osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

X Oy:n vaatimus A:n velvoittamisesta korvaamaan yhtiön vastauskulut hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Paasikoski, Taipale, Pellinen, Hidén (eri mieltä) ja Kitunen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Hidén: Käsittelyratkaisua, oikeudenkäyntiavustajan määräämistä ja avustajanpalkkiota koskevilta osilta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Pääasian osalta lausun seuraavaa:

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta luvattomasta käytöstä, koska A oli 24.2. – 1.3.1996 Hämeenlinnassa ja Mikkelissä luvattomasti käyttänyt asianomistajan omaisuutta jättäen palauttamatta X Oy:ltä kuukaudeksi vuokraamansa henkilöauton sovitun vuokra-ajan päätyttyä 24.2.1996. X Oy on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Rikoslain 28 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetyn luvattoman käytön tunnusmerkistöön kuuluvalla käyttämisellä tarkoitetaan esineen käyttämistä sen käyttötarkoitusta vastaavalla tai jollakin muulla tavalla.

A, joka oli saanut auton hallintaansa ja käyttöönsä vuokrasopimuksen perusteella, on vuokrasopimuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeenkin pitänyt autoa edelleen hallinnassaan ja siten käytössään. X Oy:n ilmoituksen mukaan A ei ole vuokra-ajan kuluessa tai sen päätyttyäkään ottanut yhteyttä asianomistajaan edes kehotuksia saatuaan. A, joka ei ole myöskään väittänyt sopineensa vuokra-ajan jatkamisesta, on näin ollen syytteessä kuvatuin tavoin jättäen palauttamatta auton omistajalle käyttänyt autoa omistajalle kuuluvin oikeuksin ilman asianomistajan lupaa. Näillä perusteilla ja kun A:n terveydentilaa koskevat todisteet eivät koske tekoaikaa ja kun ne eivät muutoinkaan ottaen huomioon, että Mikkelissä asuva A on pystynyt käymään Hämeenlinnassa vuokraamassa auton ja ajamaan sillä noin kuukauden aikana runsaat 4 500 kilometriä, anna aihetta arvioida asiaa toisin, katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta, jonka siis jätän pysyväksi. Velvoitan A:n suorittamaan X Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa 1 220 markkaa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.