Korkein oikeus KKO:2001:13

Tahallisuus Törkeä huumausainerikos

Kysymys tahallisuuden arvioinnista

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kesä-heinäkuussa 1999 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta kertoen, että A oli Helsingissä laittomasti pitänyt hallussaan, välittänyt ja levittänyt huumausaineita seuraavasti:

– ottanut vastaan ja säilyttänyt aviopuolisonsa B:n hänelle toimittamaa kassia, joka oli sisältänyt 297 grammaa kokaiinia, 475 grammaa amfetamiinia ja 885 ecstasy-tablettia sekä

– luovuttanut edellä mainitun kassin sisältöineen myyntitarkoitusta varten C:lle, joka oli myynyt huumausaineita ja luovuttanut niiden myynnistä saamistaan rahoista A:lle yhteensä 53000 markkaa.

Syyttäjä lausui, että huumausainerikosta oli pidettävä törkeänä, koska sen kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallisia huumausaineita ja koska sillä oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos oli, huumausaineiden levittämistarkoitus huomioon ottaen, myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 29.10.1999

Käräjäoikeus totesi asiassa ilmenneen, että B ja C olivat keväällä 1999 tehneet huumausainekauppaa keskenään. A:n ja B:n asunnossa oli suoritettu kotietsintä juhannuksen jälkeisenä maanantaina 1999. Tuolloin A oli saanut tietää, että B:tä epäiltiin törkeästä huumausainerikoksesta. Tämän jälkeen A oli luovuttanut C:lle B:ltä saamansa kassin, jota oli säilytetty A:n työpaikalla. Kassin luovutustapahtumasta A oli kertonut toisin kuin C. A oli esitutkinnassa kertonut tajunneensa kassin luovutushetkellä, että kassissa täytyi olla huumausaineita. Toisaalta A oli myös esitutkinnassa kertonut, ettei hänelle ollut koskaan selvinnyt, että kassi sisälsi huumausaineita. Oikeudessa A oli taas kertonut kassin sisältäneen naisten kengät. A oli kertonut vastaanottaneensa C:ltä rahaa yhteensä 12000 markkaa ja kaikki olivat olleet maksuja autokaupasta. A oli kiistänyt vastaanottaneensa C:ltä tämän väittämiä huumausaineen myynnistä saatuja rahoja 53000 markkaa.

Käräjäoikeus totesi, että C oli myöntänyt pitäneensä laittomasti hallussaan, käyttäneensä ja levittäneensä kassissa olleita huumausaineita.

C oli kertonut olleensa huumetekemisissä B:n kanssa joulukuusta 1998 alkaen ostamalla tältä kokaiinia ja ecstasy-tabletteja. C:n mukaan A oli työpaikallaan ottanut kaapistaan vihreän laukun, jossa oli ollut pieni lukko ja antanut sen hänelle. C oli kotona avannut laukun ja laskenut huumausainemäärät. A oli sanonut halunneensa päästä B:n kassista eroon ja pysyä asian ulkopuolella. Oli sovittu, että C tilittää rahat A:lle.

C on kertonut antaneensa huumausaineiden myynnistä saamistaan rahoista 25000 markkaa A:lle ja lisäksi 28000 markkaa kolmessa erässä. Paitsi huumerahoja C oli maksanut A:lle autokaupasta saatuja rahoja 12000 markkaa, joista osan A:n pojalle.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja C:n kertomukset olivat keskenään ristiriitaiset. A oli kertonut tapahtumista ylimalkaisesti ja välttelevästi. A oli oikeudessa häntä kuultaessa muuttanut esitutkinnassa antamaansa kertomusta monilta osin eikä ollut esittänyt kertomusten muuttamiselle järkevää syytä. Sen sijaan C:n kertomus oli yksityiskohtainen, johdonmukainen ja tarkka.

Käräjäoikeuden mukaan C oli kertonut tapahtumista avoimesti ja luotettavasti. Käräjäoikeus piti C:n kertomusta luotettavampana kuin A:n. Käräjäoikeus katsoi A:han kohdistetun syytteen näytetyksi C:n kertoman perusteella. Käräjäoikeus totesi, että A oli jo loppukeväällä 1999 ollut tietoinen B:n ja C:n huumetekemisistä tai ainakin alkanut epäillä johtuen C:n sekavasta tilasta. A:n oli katsottava C:n väittämin tavoin olleen tietoinen kassin sisällöstä annettuaan sen C:lle. Väitettä tuki lisäksi se, että lukollinen kassi oli ollut piilotettuna A:n työpaikan kaappiin. A:n kertomukselle ei voitu antaa arvoa todisteena. Asiassa ei jäänyt järkevää aihetta epäillä A:n syyllisyyttä.

Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus totesi, että kokaiini, amfetamiini ja ecstasy-tabletit olivat vahvoja ja helposti huumausaineriippuvuuden aiheuttavia ja sellaisenaan vaarallisena pidettävää huumausainetta. Syyksi luetut määrät olivat verrattain suuret. Näihin rikoksiin oli suhtauduttava verrattain ankarasti. Rangaistusta mitattaessa A:n osalta käräjäoikeus otti huomioon sen, että A oli säilyttänyt syytteessä kerrottua huumausainetta sisältävää kassia työpaikallaan ja luovuttanut sen C:lle otettuaan tähän yhteyttä. Epäselväksi jäi, oliko A saanut toimeksiannon huumeiden toimittamisesta edelleen levitettäväksi. Toisaalta A:n oli näytetty vastaanottaneen C:ltä huumausaineen myynnistä saatuja rahoja 53000 markkaa. Tämä seikka puolestaan tuki käsitystä siitä, että A oli ollut syytteen mukaisesti välittämässä ja levittämässä huumausaineita ottamalla yhteyttä myyntiportaaseen, luovuttamalla huumausaineet ja vastaanottamalla niistä saatuja rahoja.

Käräjäoikeus otti A:n rangaistuksen mittaamisen osalta huomioon edellä mainitut seikat. Käräjäoikeus totesi, että A oli syyllistynyt uuteen rikokseen hänelle aikaisemmin huumausainerikoksesta tuomitun ehdollisen 6 kuukauden vankeusrangaistuksen koetusaikana. Käräjäoikeus määräsi, että A:n aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus oli pantava täytäntöön.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja edellä mainitusta aikaisemmasta huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen. A tuomittiin lisäksi korvaamaan valtiolle huumausaineen myynnistä saatuna taloudellisena hyötynä 53000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Harri Mäkelä sekä lautamiehet Matti Laaksonen, Tuovi Nöjd ja Raimo Liikala.

Helsingin hovioikeuden tuomio 9.3.2000

A valitti hovioikeuteen.

Toimitettuaan asiassa pääkäsittelyn hovioikeus totesi, että C oli kertonut siten kuin käräjäoikeuden tuomioon hänen kertomakseen oli merkitty. Lisäksi C oli kertonut, että A oli soittanut hänelle ja pyytänyt käymään A:n kotona sen jälkeen kun B oli jäänyt Saksassa kiinni. C:n käynnin yhteydessä oli sovittu, että C ottaa vastaan A:n työpaikalle jätetyn B:n kassin. Kassi oli haettu muutaman päivän kuluttua. A:n työpaikka sijaitsi ostoskeskuksessa ja liikkeet olivat tuolloin olleet kiinni, kun kassi oli haettu. A oli avannut työpaikan oven avaimella ja näppäillyt koodin turvalaitteeseen. Työpaikalla ei ollut ollut muita paikalla. Työpaikalla C oli ehdottanut kassin avaamista, mutta A ei ollut ollut halukas avaamiseen vaan oli sanonut, että C hoitaisi asian B:n kanssa. C:n avattua kassin kotonaan hän oli pelästynyt huumausaineiden suurta määrää ja soittanut A:lle pyytäen saada tuoda kassin takaisin ehdottaen sen säilyttämistä A:n työpaikalla. A ei ollut suostunut tähän.

A oli kertonut B:n tuoneen kassin hänen työpaikalleen hieman ennen juhannusta 1999. A oli ollut puhelimessa ja B oli laittanut kassin kaappiin sanomatta mitään. Seuraavan kerran A oli kuullut B:stä vasta tullimiesten kertoessa tämän pidätyksestä. A oli olettanut kassin sisältäneen B:n vaatteita, koska tämä oli suunnitellut juhannukseksi matkalle lähtöä naisystävänsä kanssa. A oli kertomansa mukaan pyytänyt B:tä lähtemään kodistaan useamman kerran. A ilmoitti olevansa varma siitä, että kassi oli haettu maanantaina 28.6.1999, koska viikonloppuna työpaikalla ei voinut käydä. Esitutkintapöytäkirjassa olevat maininnat siitä, että hän oli arvellut kassin sisältäneen huumeita, johtuivat siitä, että A:n silmät olivat auenneet hänen jouduttuaan pidätetyksi.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuultu B oli kertonut vieneensä kassin A:lle tämän työpaikalle säilytettäväksi matkansa ajaksi. B oli laittanut kassin itse kaappiin sanoen A:lle, että kassissa ei ollut mitään vaarallista ja että kassi oli menossa C:lle. A oli luvannut pitää kassin matkan ajan. B:n mukaan C ei ollut tilannut kassin sisältöä eikä C:n kanssa ollut sovittu siitä, että C alkaisi laajemmin myydä huumeita. Kaupankäynnin oli tarkoitus jatkua entisellä tasolla.

Ratkaisussaan hovioikeus totesi, ettei sillä pääkäsittelyn perusteella ollut aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä eikä syyksilukemista toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Risto Hänninen ja Merja Söderström., joka myös esitteli asian.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A pyysi, että Korkein oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn hänen, B:n ja C:n kuulemiseksi.

A vaati, että syyte hylätään tai hänen katsotaan syyllistyneen enintään huumausainerikokseen ja että hänelle tuomittua rangaistusta sen vuoksi ja muutoinkin alennetaan ja että rangaistus määrätään ehdolliseksi tai sen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua. A vaati lisäksi, ettei hänelle aiemmin tuomittua ehdollista vankeusrangaistusta määrätä täytäntöönpantavaksi ja että hänet vapautetaan suoritusvelvollisuudesta valtiolle.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat seikat

B on 22.6.1999 tuonut syytteessä tarkoitetun kassin vaimonsa A:n työpaikalle tämän työhuoneessa säilytettäväksi. A ja B ovat sopineet järjestelystä tätä ennen puhelimessa. Kassi on ollut lukittuna eikä sen sisältöä ole voinut päätellä kassin muodosta tai muista seikoista. B on laittanut kassin A:n työhuoneen kaappiin A:n ollessa puhelimessa. A ja B eivät ole tässä yhteydessä tai muutoinkaan keskustelleet kassin sisällöstä.

Tulliviranomaiset ovat 28.6.1999 toimittaneet A:n ja B:n kotona kotietsinnän. Samassa yhteydessä A on saanut tietää, että B:tä epäiltiin törkeistä huumausainerikoksista. Tässä tilanteessa A on päättänyt hankkiutua kassista eroon. Hän on ottanut yhteyttä C:hen, joka on luvannut ottaa kassin itselleen. C on kassin luovuttamisen yhteydessä ehdottanut A:lle kassin avaamista, mutta tämä ei ole siihen suostunut. C on myöhemmin avannut kassin yksin kotonaan.

B ja C ovat tehneet loppuvuonna 1998 ja alkuvuonna 1999 kymmeniä huumausainekauppoja A:n ja B:n kotona. Huumausainekauppoja ei ole kuitenkaan tehty A:n nähden. B on ilmoittanut C:lle, ettei A:lle saanut kertoa huumausaineista. Nyt kysymyksessä oleva huumausaine-erä on ollut poikkeuksellisen suuri verrattuna niihin määriin, joita B on yleensä C:lle kerralla luovuttanut.

Käydessään A:n ja B:n asunnossa huumausaineiden vaikutuksen alaisena C on joinakin kertoina tavannut myös A:n.

Riitaiset seikat

A on kiistänyt sen, että kassissa olisi ollut huumausaineita. Hän on kiistänyt olleensa tietoinen kassin sisällöstä. A on myös kiistänyt ottaneensa C:ltä vastaan muita kuin eräisiin autokauppoihin liittyviä varoja.

Kassin sisältö

C:n hallusta on takavarikoitu lista, jossa on muun muassa merkinnät: ”JINGJANG…EURO…COLA…HUONO COLA…AMF”; C on Korkeimmassa oikeudessa kertonut merkinneensä kyseiseen listaan kassin sisällön. C on uskottavasti selostanut listan sisältöä ja siihen tehtyjen merkintöjen perusteita. Merkinnöistä ja C:n kertomasta voidaan päätellä, että kassissa on ollut syytteessä mainittu määrä huumausaineita. Myös B on kertonut, että kassissa oli ollut syytteessä mainittu määrä huumausaineita.

Edellä kerrotun perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että kassissa on ollut syytteessä mainittu määrä huumausaineita.

A:n tahallisuus

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta lausuen, että A on huomattavaa taloudellista hyötyä tavoitellen laittomasti pitänyt hallussaan, välittänyt ja levittänyt huumausaineita siten, että hän on ottanut vastaan B:n hänelle toimittaman kassin, joka on sisältänyt sekä erittäin vaarallisia huumausaineita että samalla suuren määrän huumausainetta, ja säilyttänyt sitä sekä luovuttanut sen sitten C:lle myytäväksi.

Huumausainerikoksesta tuomitseminen edellyttää tekijän tahallisuutta. A:lta vaadittavaan tahallisuuteen kuuluu tässä tieto siitä, että kassi sisälsi huumausainetta. Jotta hänet voitaisiin tässä asiassa tuomita törkeästä huumausainerikoksesta, vaaditaan lisäksi muun muassa, että hän on tiennyt sen sisältäneen suuren määrän tai erittäin vaarallisia huumausaineita tai että hän on tavoitellut rikoksellaan huomattavaa taloudellista hyötyä.

A on Korkeimmassa oikeudessa todistelutarkoituksessa kertonut, ettei hän tiennyt tai edes aavistanut kassissa olleen huumeita. Hän oli antanut kassin C:lle toimitettavaksi edelleen B:lle, koska hän oli halunnut päästä siitä eroon ja samalla katkaista välinsä B:hen. A oli arvellut C:n tienneen B:n olinpaikan.

Syyttäjä on A:ta Korkeimmassa oikeudessa kuultaessa lukenut otteita tämän esitutkinnassa ja alemmissa oikeuksissa antamista kertomuksista. Esitutkinnassa A on kertonut, että hän oli ennen kassin luovuttamista C:lle ”tajunnut, että kassissa täytyi olla huumausaineita”. Hän on esitutkinnassa kertonut myös tienneensä B:n ja C:n harjoittamasta huumausainekaupasta.

B ja C ovat Korkeimmassa oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kertoneet pääosin samoin kuin alempien oikeuksien tuomioihin on merkitty. Heidän kertomuksistaan ei ilmene, onko A tiennyt kassin sisällöstä.

Harkitessaan, onko A:n katsottava tienneen, että hänen säilyttämänsä kassi sisälsi huumeita, Korkein oikeus on kiinnittänyt huomiota seuraaviin seikkoihin.

Jo A:n omien lausumien perusteella on pääteltävissä, että hän on jossain määrin ollut selvillä B:n ja C:n välisestä huumausainekaupasta. On epätavallista, että puoliso antaa toiselle jonkin laukun säilytettäväksi kodin ulkopuolella, tässä tapauksessa toisen puolison työpaikalla, ilman että syyt menettelyyn samalla selvitetään. Se, ettei A ole tiedustellut kassin sisältöä, viittaa yhtäältä siihen, että hän on arvannut asian oikean laidan, ja toisaalta siihen, ettei hän itseään suojellakseen ole halunnut sitä kuulla. A on pyrkinyt pääsemään kassista nopeasti eroon heti sen jälkeen kun A:n ja B:n kotiin oli tehty huumausainerikostutkintaan liittynyt kotietsintä. Hän ei ole halunnut kassin joutuvan tutkintaa suorittavien viranomaisten haltuun. A on luovuttanut kassin juuri C:lle, joka oli hänen tietensä harjoittanut huumausainekauppaa B:n kanssa.

Korkein oikeus katsoo edellä mainittujen seikkojen osoittavan, että A on kassia säilyttäessään ja sen C:lle luovuttaessaan pitänyt varsin todennäköisenä, että kassi sisälsi huumausaineita. Hänellä on siten ollut huumausainerikoksen edellyttämä tahallisuus. Sitä vastoin on jäänyt näyttämättä, että hän olisi ollut selvillä kassissa olleen huumausaineen laadusta tai määrästä. Myöskään ei ole näytetty, että A olisi kassia säilyttäessään tai sen luovuttaessaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. Sen vuoksi hänen syykseen ei voida lukea törkeää huumausainerikosta.

Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on syytteessä mainittuna ajankohtana Helsingissä laittomasti pitänyt hallussaan syytteessä mainittuja huumausaineita ja luovuttanut ne C:lle, joka on myynyt niitä edelleen ja tilittänyt myynnistä saatuja varoja A:lle. Menettelyllään A on syyllistynyt huumausainerikokseen. Näyttämättä on sitä vastoin jäänyt, että hän olisi syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

A:lle tuomittavaa rangaistusta harkittaessa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä hallussa pidetyn ja levitetyn huumausaineen laadulle ja määrälle, joita A ei ole tarkoin tuntenut. Huomiota on kiinnitettävä lähinnä huumausaineiden levittämisen vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen yleensä sekä A:n toiminnan merkitykseen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään syyllisyyteen.

A:n on huumausainekassia säilyttäessään ja sen C:lle luovuttaessaan kassin koon ja painon perusteella täytynyt pitää mahdollisena, että se sisälsi suurehkon määrän huumausaineita. Hänen on täytynyt ymmärtää, että C ryhtyy niitä myymään. A:n varsinaisena tarkoituksena on ilmeisesti ollut päästä kassista eroon eikä niinkään huumausaineiden levittäminen. A ei siten ole tavoitellut taloudellista hyötyä, mutta hän on kuitenkin myöhemmin tilaisuuden siihen tarjoutuessa ottanut myyntituloja vastaan C:ltä. A on aikaisemmin tuomittu huumausainerikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Nyt kysymyksessä oleva teko on tehty aikaisemmasta rikoksesta määrätyn ehdollisen rangaistuksen koetusaikana.

Rikoksen vakavuuteen ja A:n aikaisempaan rikollisuuteen nähden yleisen lainkunnioittamisen ylläpitäminen vaatii A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Koska nyt kysymyksessä oleva rikos on tehty A:lle aikaisemmin samantapaisesta huumausainerikoksesta tuomitun ehdollisen rangaistuksen koetusajalla, on perusteltua määrätä myös tuo rangaistus kokonaisuudessaan täytäntöön pantavaksi.

Menettämisseuraamus

Rikoslain 2 luvun 16§:n 1 momentin mukaan rikoksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty on oikeuden vapaan harkintansa mukaan arvioitava ja tuomittava menetetyksi, katsomatta siihen, onko syytettä sitä vastaan tehty, jonka puolesta rikoksentekijä on toiminut. Syyttäjä on katsonut, että rikoksen A:lle tuottama taloudellinen hyöty on ollut 53000 markkaa. C on kuitenkin Korkeimmassa oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kertonut, että hän oli ilmeisesti antanut A:lle huumausaineiden myynnistä saatuja varoja 53000 markan asemesta vain 28000 markkaa. Huumekassin sisältöä koskevaan listaan merkitty 25000 markan lyhennys merkitsi C:n mukaan ilmeisesti B:lle itselleen jo aikaisemmin maksettua summaa. Tämän johdosta Korkein oikeus katsoo jääneen selvittämättä, että C olisi luovuttanut A:lle kassissa olleiden huumeiden myynnistä saatuja varoja 28000 markkaa enempää.

On riidatonta, että kassissa olleet huumausaineet ja niiden myynnistä saadut varat ovat kuluneet B:lle. A on rahat vastaanottaessaan toiminut tämän puolesta. Sanotut varat on siten yllä mainitun lainkohdan nojalla tuomittava menetetyksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylätään ja A tuomitaan rikoslain 50 luvun 1§:n nojalla kesä-heinäkuussa 1999 tehdystä huumausainerikoksesta. Turun hovioikeuden 1.10.1999 antamalla tuomiolla (Tampereen käräjäoikeus 6.11.1998) A:lle tuomittu 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön. Yhteiseksi rangaistukseksi tästä ja A:n syyksi nyt luetusta huumausainerikoksesta tuomitaan 1 vuosi vankeutta.

A:lta takavarikoidut 6000 markkaa tuomitaan rikoksen tuottamana hyötynä menetetyksi. Tämän lisäksi A tuomitaan menettämään rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 22000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Gustaf Möller ja Pertti Välimäki. Esittelijä Jarmo Hirvonen