Korkein oikeus KKO:2001:91

Huumausainerikos

A oli puhelimessa kehottanut B:tä noutamaan huoltoasemalle kätketyn kokaiinierän ja toimittamaan sen eteenpäin myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan. A oli menettelyllään pitänyt huumausainetta hallussaan ja yrittänyt levittää sitä.

RL 50 luku 1 §
RL 50 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Vantaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että A oli 26.7.1999 Vantaalla pitänyt laittomasti hallussaan ja yrittänyt levittää 163 grammaa kokaiinia siten, että hän oli puhelimitse pyytänyt B:tä palkkiota vastaan hakemaan huume-erän sen kätköpaikasta ja toimittamaan sen myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan.

Syytteen mukaan teko oli törkeä, koska kysymyksessä oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja koska teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati, että A tuomitaan rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta.

A kiisti syytteen katsoen muun ohella, ettei hän ollut pitänyt hallussaan eikä yrittänyt levittää huumausainetta. A kiisti syytteen myös sillä perusteella, että syytteessä kuvattu teko ei ollut vielä edennyt rikoksen yritysasteelle.

Käräjäoikeuden tuomio 9.12.1999

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

Vastaanottamansa tuomiossa selostetun todistelun perusteella käräjäoikeus totesi, että poliisin toimesta äänitetyissä puheluissa oli erittäin todennäköisesti tai todennäköisesti sama puhuja. Tutkimustulos ”erittäin todennäköisesti” oli vahvin mahdollinen lausunto, joka Suomessa äänivertailussa voitiin antaa.

Todistajana kuultu B kertoi, että hän oli käynyt nauhoitetut puhelut A:n kanssa. A oli soittanut hänelle ja pyytänyt häntä hakemaan paketin. B kertoi tunteneensa A:n 3 – 5 vuoden ajalta. B:n mukaan keskustelussa käytetty sana ”kama” saattoi tarkoittaa myös huumausainetta.

Käräjäoikeus totesi, että puhelinkeskusteluissa oli käytetty sanoja ”roina”, ”jamps” ja ”kama” sekä puhuttu grammoista. Nauhoitettujen keskustelujen sisällöstä ja siitä, että suhteellisen pienestä tehtävästä oli luvattu niinkin suuri kuin 1 000 markan palkkio, voitiin päätellä, että keskustelijat olivat tienneet, mistä aineesta oli kysymys.

Vironkieltä äidinkielenään puhuva asiantuntija oli todennut käsittäneensä keskustelun sisällöstä, että kysymys oli huumausaineista.

Puheluissa mainitusta paikasta oli löydetty paketti, jonka keskusrikospoliisin tutkimuksissa oli todettu sisältäneen 163 grammaa kokaiinia.

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 50 luvun 1 §:n 1 kohdassa kriminalisoitu huumausaineen hallussapito ei hallituksen esityksen (HE 180/1992) mukaan edellyttänyt huumausaineen fyysistä hallussapitoa. Riitti, että tekijällä oli ollut mahdollisuus huumausaineen käsittelyyn. A oli tiennyt huumausaineen tarkan sijaintipaikan ja se oli siten ollut hänen noudettavissaan.

A oli ilmoittamalla B:lle huumausaineen sijaintipaikan ja pyytämällä tätä noutamaan sen, ja B:n kieltäydyttyä pyytämällä tätä hankkimaan toisen henkilön hakemaan sen aloittanut huumausaineen levittämisen täytäntöönpanotoimen.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ollut nauhoitetuissa puheluissa esiintyvä toinen puhuja. A oli tiennyt, mistä aineesta oli ollut kysymys. Hän oli tiennyt aineen sijaintipaikan ja pyytänyt B:tä hakemaan sen. A oli siten pitänyt laittomasti hallussaan ja yrittänyt levittää syytteessä mainitun määrän huumausainetta. Kysymyksessä oli ollut suuri määrä erittäin vaarallisena huumausaineena pidettävää kokaiinia ja rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

A tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marjatta Kaskenmäki sekä lautamiehet Anu Kuvaja, Pentti Päärnilä ja Hans Selenius.

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään tai rangaistusta ainakin lievennetään.

A vetosi hovioikeudessa samoihin perusteisiin ja seikkoihin kuin käräjäoikeudessa, mutta ilmoitti aiemmasta poiketen puhuneensa kysymyksessä olevat puhelut B:n kanssa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.3.2000

Hovioikeus tutki käräjäoikeuden tuomion oikeellisuuden ja havaitsi, ettei ollut ilmennyt aihetta tuomion muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukko Kiviharju, Pauli Viitanen ja Anita Stenberg, joka myös esitteli asian.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin.

Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen lieventämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.9.2001

A:n ja B:n vironkielellä käymien puhelinkeskustelujen sisällöstä esitetystä suomenkielisestä selvityksestä ilmenee, että A on ensimmäisessä puhelinkeskustelussa tiedustellut, suostuisiko B noutamaan paketin huoltoasemalta. Samalla A on ilmoittanut saavansa tietää huoltoaseman sijainnin myöhemmin. A on ilmoittanut, että paketin noutamisesta oli luvattu antaa 1 000 markkaa, jotka A ja B jakaisivat, mikäli B suostuisi paketin noutamaan ja antamaan sen eteenpäin. B on suostunut tarjoukseen ja luvannut noutaa paketin.

Toisessa puhelinkeskustelussa A on toistanut tarjouksen ja täsmentänyt, että paketti oli kätketty huoltoaseman WC:n kattoon.

Kolmannessa puhelinkeskustelussa A on ilmoittanut, että kysymyksessä oli Keimolassa sijaitseva Neste-huoltoasema. Koska B ei tuntenut huoltoaseman sijaintia eikä A:kaan osannut häntä tarkemmin neuvoa, ei B voinut ryhtyä asian suhteen toimenpiteisiin. A on luvannut hankkia huoltoaseman sijainnista lisää tietoa. Samalla hän on sanonut, että B saattaisi saada lähetyksestä itsekin ”jonkun gramman”.

Neljännessä puhelinkeskustelussa B on ilmoittanut kyselleensä Keimolan Neste-huoltoasemasta, jolloin ”alan ihmiset” olivat sanoneet, että se oli ”paha paikka” ja ettei sinne kannattanut ”nenäänsä työntää”. Tässä vaiheessa A on kehottanut B:tä lähettämään paikalle jonkun ”hölmön”. B on luvannut katsoa tilannetta, ”kun pojat tulevat” ja lähettää sitten paikalle jonkun.

Viidennessä puhelussa A on kertonut, että ”rekkakuski” oli kätkenyt paketin miesten WC:n kattoon pyyherullan yläpuolelle. A on katsonut, että kätköpaikka on ”täysi katastrofi”, mutta hän on tästä huolimatta edelleen kehottanut B:tä laittamaan ”jonkun hölmön asialle” pakettia noutamaan. B on ilmoittanut, ettei hänellä ollut ”semmoisia hölmöjä”.

Puhelinkeskusteluissa A on käyttänyt paketin sisällöstä useaan otteeseen vironkielisiä termejä ”jamps” ja ”kama”. Neljännessä puhelussa B on tiedustellut, ”paljonko siellä pitäisi olla”, jolloin A on ilmoittanut, ettei hän sitä tiennyt, mutta vastannut kuitenkin myöntävästi B:n kysymykseen oliko ”kama”-paketti iso. B on kehottanut A:ta ottamaan määrästä ”tarkkaan selvää”.

Puhelinkeskustelujen sisällön perusteella voidaan päätellä, että tuntemattomaksi jäänyt autonkuljettaja on tuonut kysymyksessä olevan kokaiinipaketin maahan ja kätkenyt sen huoltoaseman WC:n kattoon. Tieto kätköpaikasta on ilmoitettu A:lle. A:n tehtävänä on ollut järjestää paketin noutaminen kätköpaikastaan sekä paketin edelleen luovuttaminen. A on kääntynyt B:n puoleen, jotta tämä suorittaisi tehtävän. Kun A on kuullut paljastumisen riskistä, hän on ehdottanut, että B lähettäisi toisen henkilön noutamaan pakettia ja B on luvannut harkita tätä.

Puhelinkeskustelujen sisällöstä voidaan päätellä, että A:n menettely liittyy huumausaine-erän suunnitelmalliseen ja monivaiheiseen maahantuontiin ja levittämiseen.

Puhelinkeskustelujen sisällöstä voidaan edelleen päätellä, että kumpikin keskustelija on tiennyt paketin sisältävän huumausainetta. B on nimenomaisesti kehottanut A:ta tarkkaan selvittämään aineen määrän. Aineen laatua koskevia kysymyksiä hän ei sitä vastoin ole esittänyt. Tästä voidaan päätellä, että käydyissä keskusteluissa käytetyt ilmaisut ovat riittävästi yksilöineet kysymyksessä olleen aineen niin, että kumpikin keskustelija on tiennyt kysymyksen olleen kokaiinista.

Puhelinkeskusteluista tai muustakaan selvityksestä ei ilmene, että A olisi B:n kehotuksen mukaisesti selvittänyt paketissa olleen kokaiinin tarkan määrän tai että määrä muutoin olisi ollut hänen tiedossaan. A on kuitenkin voinut aineen maahantuontitavasta ja kätköpaikasta sekä sen pelkästä noutamisesta luvatusta, virolaisen ansiotason perusteella arvioituna huomattavasta palkkiosta päätellä, että kysymys oli suuresta määrästä kokaiinia.

Näillä ja alempien oikeuksien ratkaisuissa mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo selvitetyn, että A on syytteessä mainittuna ajankohtana puhelimessa kehottanut B:tä noutamaan huoltoasemalle kätketyn suureksi tietämänsä ja sittemmin 163 gramman painoiseksi osoittautuneen kokaiinierän ja toimittamaan sen myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan.

A:n menettelyn oikeudellisessa arvioinnissa on kysymys siitä, onko A edellä todetulla menettelyllään pitänyt huumausainetta hallussaan tai yrittänyt levittää sitä, ja siten syyllistynyt hänen syykseen luettuun törkeään huumausainerikokseen.

A on tiennyt kokaiinierän kätköpaikan ja että aine oli noudettavissa. Hän on saamansa toimeksiannon tai asemansa perusteella voinut tosiasiallisesti määrätä, milloin ja kenen toimesta aine haetaan kätköstä. A on siten pitänyt sanottua kokaiinierää hallussaan.

Kehottaessaan puhelimessa B:tä palkkiota vastaan hakemaan kokaiinierän sen kätköpaikasta ja kuljettamaan sen myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan A on pyrkinyt siirtämään kokaiinierän pois kätköpaikastaan sekä toimittamaan sen eteenpäin. B on ensin suostunut noutamaan paketin, mutta kiinnijäämisriskin vuoksi sittemmin kieltäytynyt tekemästä sitä. Vaara siitä, että B olisi toiminut A:n kehottamalla tavalla, on ollut ilmeinen. A on siten menettelyllään myös yrittänyt levittää kokaiinia.

A on näin menetellessään syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan huumausainerikokseen. Kysymyksessä on ollut suuri määrä erittäin vaarallisena huumausaineena pidettävää kokaiinia. Vaikka A ei ole tiennyt huumausaineen tarkkaa määrää, hän on tiennyt sen, että kysymys on suuresta määrästä vaarallista huumausainetta. Rikosta on myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä.

A:n toiminta on tähdännyt siihen, että B tai tämän toimeksiannosta joku muu siirtää kokaiinierän kätköpaikastaan eteenpäin kohti sen varsinaisia levittäjiä. A on näin toiminut eriytyneessä tehtävässä ja osaltaan määräysvaltaa käyttävässä asemassa organisaatiossa, jonka päämääränä on ollut välittää maahan salakuljetettu huumausaine edelleen ja lopuksi käyttäjilleen. Se seikka, että A ei ole osallistunut aineen varsinaiseen käsittelyyn tai että hänen toimintansa ei ulkonaisen esteen vuoksi ole johtanut tavoiteltuun lopputulokseen, ei vähennä hänen teosta ilmenevää syyllisyyttään. Hovioikeuden tuomitsema 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä hänen siitä ilmenevään syyllisyyteensä eikä se poikkea tällaisesta teosta yleensä tuomittavasta rangaistuksesta.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jarmo Hirvonen.