Korkein oikeus KKO:2002:46

Velallisen rikos Velallisen epärehellisyys

Taloudellisissa vaikeuksissa ollut A oli avopuolisonsa B:n kanteesta myöntämisensä perusteella velvoitettu suorittamaan heidän alaikäisille lapsilleen elatusapua määrän, joka selvästi ylitti sen, mitä lasten tarpeet ja A:n maksukyky huomioon ottaen voitiin pitää riittävänä elatuksena. A:n menettelyn vuoksi muut velkojat jäivät A:n palkkaan kohdistuneessa ulosmittauksessa ilman suoritusta. A:n katsottiin rikoslain 39 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla lisänneen perusteettomasti velvoitteittaan ja oleellisesti pahentaneen maksukyvyttömyyttään velkojien vahingoksi.

RL 39 luku 1 § 4 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turun käräjäoikeuden tuomio 24.6.1999

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä, johon A:n velkojat X, Y ja Z olivat asianomistajina yhtyneet, selvitetyksi, että A oli 4. – 18.3.1997 tietäen olemassa olevien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja lisännyt perusteettomasti velvoitteitaan.

A oli käräjäoikeudelle 16.3.1997 antamassaan vastauksessa myöntänyt sekä perusteeltaan että määrältään oikeaksi itse laatimansa ja avopuolisonsa B:n kantajana 4.3.1997 allekirjoittaman kanteen A:n velvoittamisesta suorittamaan elatusapua kahdelle alaikäiselle lapselle yhteensä 6 000 markkaa kuukausittain. A:n myöntämisen perusteella käräjäoikeus oli 18.3.1997 velvoittanut A:n suorittamaan lapsilleen elatusapua kummallekin erikseen 3 000 markkaa kuukaudessa, kunnes lapset täyttivät 18 vuotta. A, B ja heidän lapsensa olivat asuneet yhteistaloudessa.

Velvoitteisiin sitoutuminen oli ollut perusteetonta siltä osin kuin elatusapu oli määrältään ylittänyt 1 600 markkaa lasta kohden, koska A:n bruttokuukausiansio oli ollut 14 500 markkaa ja nettokuukausiansio 9 000 markkaa ja koska osa elatusavusta oli ollut tarkoitus käyttää A:n ja B:n omiin tarkoituksiin. A:n oli lakimies koulutuksen saaneena pitänyt tietää velvoitteen perusteettomuudesta siltä osin kuin se oli ylittänyt vastaavassa taloudellisessa asemassa ja oloissa elävien lapsille normaalisti maksettavaksi määrätyn elatusavun suuruuden. A oli menettelyllään oleellisesti pahentanut maksukyvyttömyyttään.

Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 39 luvun 1 §:n nojalla velallisen epärehellisyydestä sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tuomo Seppänen sekä lautamiehet Veikko Salonen, Rauli Snällström ja Hanna Stenman (eri mieltä).

Eri mieltä ollut lautamies katsoi, että syyttäjä ei ollut näyttänyt A:n toimillaan perusteettomasti lisänneen velvoitteitaan ottaen huomioon lasten todelliset elinkustannukset noin 3 000 markkaa kuukaudessa lasta kohden. Sen vuoksi hän hylkäsi syytteen.

Turun hovioikeuden tuomio 14.7.2000

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hovioikeus totesi, että A oli ollut velvollinen huolehtimaan lapsistaan. A ei ollut ollut lasten ainoa elatusvelvollinen. Lapset olivat saaneet myös lapsilisää. A:lla oli ollut saatavia ulosotossa. Näissä olosuhteissa A:n oli täytynyt käsittää elatusapukanteen oikeaksi myöntäessään, että sanottu elatusapu oli ylisuuri hänen tuloihinsa ja varallisuusoloihinsa nähden sekä että muille velkojille ei elatusapujen vähentämisen jälkeen jäänyt lainkaan suorituksia. A oli edellä kerrotulla menettelyllään rikoslain 39 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin lisännyt perusteettomasti velvoitteitaan ja siten oleellisesti pahentanut maksukyvyttömyyttään velkojiensa vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Pertti Kajanen ja Maile Åkerberg. Esittelijä Kristiina Mäenpää.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vaatimuksensa syytteen hylkäämisestä.

Syyttäjä ja X antoivat niiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on laatinut avopuolisonsa B:n 4.3.1997 allekirjoittaman haastehakemuksen, jossa on vaadittu A:n velvoittamista suorittamaan heidän vuonna 1988 ja 1990 syntyneille lapsilleen elatusapua kummallekin 3 000 markkaa kuukausittain etukäteen, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. A on 16.3.1997 käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa myöntänyt kanteen oikeaksi. Käräjäoikeus on 18.3.1997 antamallaan tuomiolla myöntämisen perusteella velvoittanut A:n kanteessa vaadittuihin suorituksiin. A:n bruttoansiot ovat tuolloin olleet noin 14 500 ja nettoansiot noin 9 000 markkaa kuukaudessa. Hänellä on ollut velkoja noin 650 000 – 700 000 markkaa. Ainakin osaa veloista on peritty ulosottoteitse. Lapset ovat asuneet pysyvästi A:n ja B:n yhteisessä taloudessa.

Rikoslain 39 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan velallisen epärehellisyydestä on tuomittava velallinen, joka tietäen jo olemassaolevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja, lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään.

A on lastensa isänä ollut vastuussa lastensa riittävästä elatuksesta yhdessä lasten äidin B:n kanssa. Lapsen oikeus elatukseen määräytyy lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:n perusteella lapsen tarpeiden ja vanhempien elatuskyvyn mukaan. Samojen perusteiden mukaan määräytyy myös elatusapu silloin, kun se vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla. Lapsen vanhemmat voivat varsin vapaasti sopia siitä, miten he jakavat elatusvastuunsa keskenään. Käytännössä tuomioistuimet elatusapua vahvistaessaan noudattavat sitä, mitä asianosaiset ovat sopineet elatusavun määrästä. Sopimukseen on rinnastettava se, että vastaaja myöntää häneltä kanteessa vaaditun elatusavun määrän oikeaksi. Milloin elatusvelvollinen on maksukyvytön tai muuten taloudellisissa vaikeuksissa, velkojien etu kuitenkin rajoittaa hänen mahdollisuuttaan sopia tai tuomioistuimessa hyväksyä sellaista elatusvelvollisuutta, joka ylittää kohtuullisena pidettävän elatusavun määrän.

Tässä tapauksessa lasten tarpeet ja A:n maksukyky huomioon ottaen riittävänä elatusavun määränä voidaan pitää enintään 1 600 markkaa lasta kohden kuukaudessa. Tämän määrän ylittävältä osalta A on kanteen myöntäessään lisännyt perusteettomasti velvoitteitaan.

A:lla on ollut velkoja noin 650 000 – 700 000 markkaa. Hänellä on ollut velkoja myös ulosotossa. Hänellä ei ole ollut koti-irtaimiston lisäksi muuta varallisuutta kuin palkkatulonsa. A on käräjäoikeudessa kertonut, että sen jälkeen kun häneltä oli ulosmitattu palkasta veroja kesällä 1996, hän ei ollut pystynyt hoitamaan enää velkojaan. A on siten oman ilmoituksensa ja asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella ollut elatusapukanteen oikeaksi myöntäessään maksukyvytön.

Turun käräjäoikeuden 18.3.1997 antaman elatustuomion perusteella A:n palkasta on ulosmitattu ulosottoviranomaisen antaman selvityksen mukaan vajaat 6 000 markkaa kuukaudessa. Lapselle tuleva elatusapu suoritetaan velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ulosotossa ennen muita, etuoikeudettomia saatavia. Tämä elatusavun etuoikeus on tullut merkitsemään sitä, että palkan ulosmittauksessa kertyneet varat on kohdistettu A:n lasten elatusapusaataville eikä A:n muille velkojille ole kertynyt lainkaan suorituksia. Ilman elatusaputuomiota muille velkojille tullut kertymä olisi noin 3 000 markkaa kuukaudessa, kun palkasta olisi voitu ulosottolain 4 luvun 6 §:n 1 momentin perusteella ulosmitata vain kolmannes. Lopputulos olisi ollut velkojien kannalta palkan ulosmittauksessa noudatettavien suojaosuussäännösten perusteella suurin piirtein samanlainen, jos elatusavun määräksi olisi vahvistettu edellä mainittu, hyväksyttävänä pidettävä 1 600 markkaa lasta kohden. Edellä kerrotun perusteella A:n menettely on olennaisesti pahentanut hänen maksukyvyttömyyttään, kun velkojilta on sen vuoksi jäänyt saamatta kuukausittain noin 3 000 markan kertymä A:n palkkaan kohdistuneessa ulosmittauksessa.

A on asunut samassa taloudessa lastensa kanssa ja huolehtinut heidän elatuksestaan. Oikeudellisia edellytyksiä elatusavun vahvistamiselle ei siis ole ollut ja A onkin ryhtynyt edellä kerrottuun menettelyyn välttääkseen palkkansa ulosmittauksen muista veloistaan. A on tällöin ollut tietoinen taloudellisista vaikeuksistaan ja siitä, että hänen menettelynsä voi vahingoittaa hänen velkojiensa taloudellisia etuja.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Mikko Könkkölä ja Juha Häyhä. Esittelijä Satu Saarensola.