Korkein oikeus KKO:2003:64

Sotilasrikos Karkaaminen Luvaton poissaolo
Rikosoikeuden ajallinen ulottuvuus Lievemmän lain periaate

A oli jäänyt saapumatta varusmiespalvelukseen ja pysynyt poissa yli kuukauden. Koska A oli sittemmin todettu sairauden vuoksi palveluskelvottomaksi ja voitiin arvioida, että hän oli ollut samasta syystä palveluskelvoton jo määrättynä palvelukseenastumispäivänä, A:n katsottiin syyllistyneen luvattomaan poissaoloon eikä karkaamiseen. Kysymys myös sovellettavasta laista. (Ään.) Vrt. KKO:1989:150 KKO:1991:180

RL 45 luku 4 § 1 mom (321/1983)
RL 45 luku 4 § 2 mom (321/1983)
RL 45 luku 9 § (559/2000)
RL 45 luku 10 § (559/2000)
RVpA 3 § 2 mom

(Vahv. jaosto)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Tampereen käräjäoikeudessa

A oli määrätty suorittamaan varusmiespalvelus vakinaisessa väessä. Saatuaan palvelukseenastumismääräyksen hän oli 3.7.2000 Hattulassa ilman laillista estettä jäänyt saapumatta hänelle määrättyyn palveluspaikkaan Panssariprikaatiin. Hän oli pysytellyt sieltä poissa, kunnes oli 7.8.2000 jäänyt poliisin kiinniottamaksi. A:n poissaolo oli kestänyt kauemmin kuin viisi vuorokautta, ja siitä oli aiheutunut olennaista haittaa palvelukselle. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta karkaamisesta ja toissijaisesti luvattomasta poissaolosta.

Käräjäoikeuden tuomio 29.9.2000

A oli esitutkinnassa myöntänyt teonkuvauksen oikeaksi. A oli 8.8.2000 siirretty palveluskelpoisuusluokkaan E kahden vuoden ajaksi diagnoosilla, josta ilmeni A:n pitkäaikainen sairaus. Yksikön päällikkö oli todennut, että A:n terveydentila vaaransi yksikön palvelusturvallisuuden. Oli todennäköistä, että A ei olisi saanut 3.7.2000 alkaen lainkaan sotilaskoulutusta, vaan hänet olisi tuolloinkin heti siirretty palveluskelpoisuusluokkaan E. Näin ollen poissaolosta ei ollut voinut olla olennaista haittaa A:n palvelukselle.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 45 luvun 4§:n 1 momentin (321/1983) nojalla luvattomasta poissaolosta (tekoaika 3.7.2000) 40:een 40 markan määräiseen päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seppo Tervonen sekä sotilasjäsenet Reijo Alanne ja Kari Mäkinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.4.2001

Syyttäjä valitti hovioikeuteen. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen luvattoman poissaolon sijasta karkaamisesta ja että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että poissaolorikoksista säädetään 1.1.2001 voimaan tulleen rikoslain 45 luvun 9 ja 10 §:ssä. Ensin mainitun pykälän mukaan sotilas, joka oikeudettomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen on palveltava, taikka jää sinne määräaikana saapumatta, on tuomittava rangaistukseen luvattomasta poissaolosta. Karkaamiseen syyllistyy 10 §:n mukaan sotilas, joka on jatkanut 9 §:ssä tarkoitettua poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

Karkaamista koskevan 10 §:n esitöiden (HE 17/1999 vp s. 8) mukaan sillä, että pykälässä on käytetty ilmaisua ”jatkanut poissaoloaan siten, että …” on tahdottu korostaa sitä, että tekijältä edellytetään tietoisuutta poissaolon vaikutuksesta koulutukseen tai palvelukseen. Sanamuodon muutoksella ei hallituksen esityksen mukaan ole kuitenkaan tavoiteltu oikeuskäytännön muutosta sen suhteen, milloin tekijällä on katsottava olleen tällainen tietoisuus. Hallituksen esityksessä viitataan tältä osin ratkaisuihin KKO 1989:150 ja 1991:180.

Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 5/2000) todennut, että tuolloin voimassa ollutta säännöstä oli oikeuskäytännössä sovellettu siten, että karkaamisesta oli tuomittu varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty, mutta ilman laillista estettä palveluspaikkaan saapumatta jäänyt henkilö silloinkin, kun hänet oli palveluspaikkaan toimittamisen jälkeen todettu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelusta ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana. Valiokunta on todennut säännöksen soveltamisen edellyttävän, että yli viiden vuorokauden poissaolosta on jälkikäteen arvioitaessa katsottava aiheutuneen tai voineen aiheutua olennainen keskeytys tai muuten olennaista haittaa luvattomasti poissaolleen koulutukselle tai palvelukselle. Tällaista seurausta ei lakivaliokunnan mukaan aiheudu esimerkiksi silloin, kun henkilö vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä.

A oli 8.8.2000 ollut palveluskelpoisuusluokan tarkistusta koskevassa tarkastuksessa ja sotilaslääkäri oli asiakirjassa mainittujen diagnoosien perusteella ehdottanut A:n siirrettäväksi kahdeksi vuodeksi palveluskelpoisuusluokkaan E. Sairaantarkastustoimikunnan samana päivänä tekemästä esityksestä prikaatin komentajan sijainen oli 8.8.2000 tekemällään päätöksellä vapauttanut A:n määräajaksi palveluksesta ja Hämeen sotilasläänin esikunnassa 22.11.2000 tehdyllä päätöksellä A oli siirretty palveluskelpoisuusluokkaan E kahdeksi vuodeksi.

Todettuaan lakivaliokunnan tavoin Korkeimman oikeuden ratkaisujen 1989:150 ja 1991:180 perusteella vakiintuneen oikeuskäytännön, hovioikeus katsoi, että rikoslain 45 luvun muuttamisesta annetun lain esitöissä lausutut kannanotot edellyttivät sanamuodon perusteella aikaisemmin voimassa olleen lain kanssa yhdenmukaisen säännöksen soveltamista aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavalla tavalla. A oli vapautettu palveluksesta terveydellisistä syistä. A:n oikeudettomasta poissaolosta ei siten ollut aiheutunut tai voinut aiheutua olennaista keskeytystä hänen koulutuksessaan eikä muuten olennaista haittaa palvelukselle. A:n oli näin ollen katsottava syyllistyneen luvattomaan poissaoloon.

Rikoksen tekoaikana oli pidettävä koko sitä aikaa, jonka A oli ollut oikeudettomasti poissa palveluspaikastaan.

Sakkorangaistusta oli tässä tapauksessa pidettävä riittävänä rangaistuksena A:n teosta. Rangaistusta oli kuitenkin rangaistuskäytännön yhtenäisyys huomioon ottaen korotettava.

A:n luvaton poissaolo palveluksesta täytti rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain karkaamisrikoksen tunnusmerkistön. Edellä kerrotuin perustein 1.1.2001 voimaan tulleiden uusien säännösten mukaan teko oli arvioitava luvattomaksi poissaoloksi. Koska aikaisemmin voimassa olleen lain soveltaminen nyt kysymyksessä olevaan rikokseen olisi johtanut olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, hovioikeus sovelsi rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla uutta lakia.

Hovioikeus oikaisi luvattoman poissaolon tekoajaksi 3.7. – 7.8.2000 ja korotti sakkorangaistuksen 60:ksi päiväsakoksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Olli Huopaniemi sekä hovioikeuden jäsenet prikaatinkenraali Pentti Airio, eversti Pentti Väänänen ja hovioikeudenneuvokset Heikki Juusela ja Veli Hokkanen. Esittelijä viskaali Jussi Sippola.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan rangaistukseen luvattoman poissaolon sijasta karkaamisesta ja että hänelle tuomittua rangaistusta korotetaan.

A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.

Välitoimi

Korkeimman oikeuden työjärjestyksen 16 §:n nojalla asia on määrätty ratkaistavaksi vahvennetulla jaostolla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on saamastaan palvelukseenastumismääräyksestä huolimatta jäänyt 3.7.2000 saapumatta palvelukseen Panssariprikaatiin ja pysynyt poissa, kunnes poliisi on ottanut hänet kiinni 7.8.2000. Palveluskelpoisuusluokan tarkistusta koskevassa tarkastuksessa 8.8.2000 sotilaslääkäri on mainitsemansa diagnoosin perusteella ehdottanut A:n siirrettäväksi kahdeksi vuodeksi palveluskelpoisuusluokkaan E. Prikaatin komentajan sijaiselle tehdyssä lääkärinlausunnon mukaisessa esityksessä on katsottu A:n terveydentilan vaarantavan yksikön palvelusturvallisuuden. A on viimeksi mainittuna päivänä tehdyllä päätöksellä vapautettu palveluksesta määräajaksi ja Hämeen sotilasläänin 22.11.2000 antamalla päätöksellä siirretty palveluskelpoisuusluokkaan E kahden vuoden ajaksi.

Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 45 luvun 4 §:n (321/1983) 1 momentin mukaan sotilas, joka luvattomasti poistuu siitä joukosta tai paikasta,jossa hänen on palveltava, taikka jää sinne määräaikana saapumatta, on tuomittava luvattomasta poissaolosta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.Saman pykälän 2 momentin mukaan, milloin 1 momentissa tarkoitettu poissaolo on kestänyt vähintään viisi vuorokautta ja siitä on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, rikoksentekijä on tuomittava karkaamisesta vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi tai kurinpitorangaistukseen.

Edellä mainitut säännökset on korvattu 1.1.2001 eli käräjäoikeuden tuomion jälkeen voimaan tulleilla rikoslain 45 luvun 9 §:n luvatonta poissaoloa ja saman luvun 10 §:n karkaamista koskevilla säännöksillä (559/2000). Ensiksi mainittu lainkohta poikkeaa kumotusta 4 §:n 1 momentista vain siten, että sana ”luvattomasti” on korvattu sanalla ”oikeudettomasti”. Jälkimmäisen säännöksen mukaan sotilas, joka on jatkanut 9 §:ssä tarkoitettua poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, on tuomittava karkaamisesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on, uuden lain tultua voimaan vasta sen jälkeen, kun asia on ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, sovellettava uutta lakia vain, milloin teosta uuden lain mukaan ei ole tuomittava rangaistusta tai milloin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen.

Edellä mainitussa laissa 559/2000 luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien uusien säännösten sanamuotojen muutokset ovat aikaisempaan lakiin verrattuna sellaisia sanonnallisia tarkistuksia, joiden vuoksi mainittujen rikosten tunnusmerkistöt laissa eivät sinänsä ole sisällöltään muuttuneet. Myös säännösten rangaistusasteikot ovat pysyneet ennallaan. Itse lakitekstissä ei siten ole tapahtunut sellaista muutosta, joka uutta lakia sovellettaessa sinänsä johtaisi lievempään lopputulokseen ja sen vuoksi rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan edellyttäisi uuden lain soveltamista esillä olevassa tapauksessa. Asiassa on siten lähdettävä siitä, että sovellettavaksi tulee rikoksen tekoaikana voimassa ollut laki.

On kuitenkin arvioitava, onko perusteltua muuttaa tekoaikana voimassa olleen rikoslain tulkintakäytäntöä.

Uuden lain esitöiden mukaan karkaamista koskevan säännöksen sanamuodon muuttamisella, tarkemmin sanoen ilmaisulla ”jatkanut poissaoloaan siten, että”, on haluttu korostaa sitä, että tekijältä edellytetään tietoisuutta poissaolon vaikutuksesta koulutukseen tai palvelukseen. Sanamuodon muutoksella ei hallituksen esityksen mukaan ole kuitenkaan tavoiteltu oikeuskäytännön muutosta sen suhteen, milloin tekijällä on katsottava olleen tällainen tietoisuus (HE 17/1999 vp s. 8). Eduskunnan lakivaliokunta on puolestaan lausunnossaan (LaVM 5/2000) uuden karkaamissäännöksen osalta todennut sen soveltamisen edellyttävän, että yli viiden vuorokauden poissaolosta on jälkikäteen asiaa arvioitaessa katsottava aiheutuneen tai voineen aiheutua olennainen keskeytys tai muuten olennaista haittaa luvattomasti poissaolleen koulutukselle tai palvelukselle. Valiokunta on tässä yhteydessä viitannut oikeuskäytäntöön, jossa aiempaa säännöstä oli sovellettu siten, että karkaamisesta oli tuomittu varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty ja ilman laillista estettä palveluspaikkaan saapumatta jäänyt henkilö silloinkin, kun hänet oli palveluspaikkaan toimittamisen jälkeen todettu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana. Lakivaliokunta on edelleen katsonut, että mainitunlaista seurausta ei aiheudu esimerkiksi silloin, kun henkilö vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisujen 1989:150 ja 1991:180 perusteluissa on todettu, että kun vastaajan poissaolo oli jatkuessaan täyttänyt karkaamisen tunnusmerkistön, se ei voinut muuttua luvattomana poissaolona rangaistavaksi teoksi myöhemmin sen johdosta, että asevelvollinen on palveluspaikkaansa toimittamisen jälkeen vapautettu palveluksesta.

On selvää, ettei asevelvollisen menettely, joka on jo täyttänyt karkaamisen tunnusmerkistön, voi enää jälkikäteen muuttua luvattomana poissaolona rangaistavaksi teoksi pelkästään sellaisten seikkojen johdosta, jotka ovat tapahtuneet vasta tunnusmerkistön täyttymisen jälkeen. Jos toisaalta voidaan todeta, että ne perusteet, joiden vuoksi asevelvollinen on palveluspaikkaan saapumisensa jälkeen katsottu palveluskelvottomaksi ja vapautettu palveluksesta, olivat olemassa jo poissaolon alkaessa, tälle seikalle tulee Korkeimman oikeuden mielestä antaa merkitystä myös vanhan lain soveltamisessa.

A:n luvaton poissaolo on kestänyt 3.7. – 7.8.2000 eli yli kuukauden. A:n on 8.8.2000 todettu olevan sairauden vuoksi palveluskelvoton. Diagnoosin mukaan kysymyksessä on ollut pitkäaikaissairaus. Esitetyn selvityksen perusteella voidaan arvioida, että hänellä on ollut sama sairaus jo 3.7.2000, jolloin hänen palvelusmääräyksen mukaan olisi tullut saapua palvelukseen, sekä koko edellä mainitun poissaolon ajan. Sairaus ei olisi estänyt A:ta saapumasta palveluspaikkaan. On kuitenkin ilmeistä, että A on sairauden johdosta ollut jo 3.7.2000 palveluskyvytön. Näin ollen hänen luvattomasta poissaolostaan ei voida katsoa aiheutuneen tai voineen aiheutua olennaista keskeytystä hänen sotilaskoulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n teko on myös tekohetken lain mukaan arvioitava luvattomaksi poissaoloksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden soveltaman rikoslain 45 luvun 9 §:n (559/2000) sijasta sovelletaan rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 momenttia (321/1983).

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat vahvennetulla jaostolla ratkaisseet presidentti Leif Sevón, oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kati Hidén, Eeva Vuori (eri mieltä), Kari Kitunen, Mikael Krogerus (eri mieltä), Pertti Välimäki (eri mieltä) ja Pauliine Koskelo sekä kontra-amiraali Hans Holmström (eri mieltä) ja kenraalimajuri Ari Puheloinen (eri mieltä). Esittelijä Tuula Myllykangas (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Myllykangas: Mietintö oli seuraava:

Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen neljän ensimmäisen kappaleen jälkeen Korkein oikeus todennee seuraavan.

Siitä, onko asiassa sovellettava tekohetkellä voimassa ollutta vai uutta lakia, Korkein oikeus todennee seuraavaa:

Tekohetkellä voimassa ollut rikoslain 45 luvun 4 §:n 2 momentti ja tätä vastaava uusi rikoslain 45 luvun 10 § eivät sanamuodoltaan poikkea toisistaan muutoin kuin, että vanhan lain mukaan ”poissaolo on kestänyt viisi vuorokautta ja siitä on aiheutunut tai voinut aiheutua” pykälässä mainittu seuraus ja uuden lain mukaan ”sotilas, joka on jatkanut poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua” pykälässä mainittu seuraus. Korkein oikeus on prejudikaateillaan KKO 1989:150 ja KKO 1991:180 soveltanut tekoaikana voimassa ollutta säännöstä siten, että karkaamisesta on tuomittu varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty mutta ilman laillista estettä palveluspaikkaan saapumatta jäänyt henkilö silloinkin, kun hänet oli palveluspaikkaan toimittamisen jälkeen todettu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana. Prejudikaatit ovat korostaneet palvelukseenastumismääräyksen noudattamisen ehdottomuutta. Yksi prejudikaattien tehtävistä on oikeuskäytännön yhtenäistäminen, ja vaikka tässä asiassa käräjäoikeus on tuominnut luvattomasta poissaolosta tekoaikana voimassa olleen lain nojalla, oikeuskäytännössä vanhaa lakia on sovellettu myös Korkeimman oikeuden viitoittamalla tavalla. Korkein oikeus katsonee, että tekoaikana voimassa olleen lain mukaan A olisi tuomittava karkaamisesta. Huomioon ottaen A:n poissaolon kestoaika, hänen aikaisempi rikollisuutensa ja rangaistuskäytäntö karkaamisrikoksen seuraamus on vankeusrangaistus.

Kuten tekoaikana voimassa olleen lainkin mukaan karkaaminen on uudessa laissa rangaistava vain tahallisena ja tahallisuuteen kuuluu tietoisuus myös siitä, että sotilaan poissaolosta aiheutuu haittaa hänen koulutukselleen tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Tietoisuuden osalta riittää, että palvelukseen määrätty on pitänyt varsin todennäköisenä poissaolonsa haitallisuutta palvelukselle, mutta on tämän hyväksynyt ja jatkanut poissaoloa. Uutta lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 17/1999 vp) lausutaan, että pykälän ilmaisulla ”on jatkanut poissaoloaan siten, että…” on tahdottu korostaa sitä, että tekijältä edellytetään tietoisuutta poissaolon pykälässä mainitusta vaikutuksesta. Korkein oikeus katsonee, että aikaisempaa korostetummin palvelukseenastumismääräyksen ehdottomuuden lisäksi karkaamissäännöstä sovellettaessa on huomioitava myös tekijään liittyvät seikat. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa on selvää, että henkilö on ollut terveydellisistä syistä palvelukseen kelpaamaton. Luvattomana poissaolona teko on sakolla sovitettavissa.

A on kertonut ymmärtäneensä syyllistyvänsä rangaistavaan tekoon. Hän oli 3.7.2000 jäänyt saapumatta suorittamaan varusmiespalvelustaan ja pysynyt poissa, kunnes poliisi oli 7.8.2000 ottanut hänet kiinni. A oli Hämeen sotilasläänin 22.11.2000 antamalla päätöksellä siirretty palveluskelpoisuusluokkaan E kahden vuoden ajaksi. A:lla oli todettu lääkärintarkastuksessa pitkäaikainen sairaus. Hänen terveydentilansa oli katsottu vaarantavan yksikön palvelusturvallisuuden. A on ollut palveluskyvytön koko poissaoloajan, joten hän ei ole jatkanut poissaoloaan vähintään viisi vuorokautta siten, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Lakivaliokunnan lausunnossa (LaVM 5/2000 vp) lausutaan, että säännöksen soveltaminen edellyttää, että yli viiden vuorokauden poissaolosta on jälkikäteen asiaa arvioitaessa katsottava aiheutuneen tai voineen aiheutua olennainen keskeytys tai muuten olennaista haittaa luvattomasti poissaolleen koulutukselle tai palvelukselle. Tällaista seurausta ei aiheudu esimerkiksi silloin, kun henkilö vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä. Korkein oikeus arvioinee teon uuden lain mukaiseksi luvattomaksi poissaoloksi.

Koska aikaisemmin voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, Korkein oikeus soveltanee rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3§:n 2 momentin perusteella uutta lakia ja tuominnee edellä kerrotuin perustein A:n luvattomasta poissaolosta.

Korkein oikeus ei siten muuttane hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Kenraalimajuri Puheloinen: Hyväksyn Korkeimman oikeuden enemmistön perustelut siltä osin kuin niissä lausutaan, että 1.1.2001 voimaan tulleiden rikoslain 45 luvun 9 §:n luvatonta poissaoloa ja saman luvun 10 §:n karkaamista koskevien säännösten (559/2000) asiallinen sisältö on sama kuin aikaisemmin voimassa olleessa rikoslain 45 luvun 4 §:ssä (321/1983). Siten A:n tekoa on arvioitava tekoajankohtana voimassa olleen lain perusteella.

A on Korkeimman oikeuden enemmistön perusteluissa todetuin tavoin jäänyt määräaikana saapumatta palvelukseen Panssariprikaatiin ja ollut poissa, kunnes hän on joutunut poliisin kiinniottamaksi. Hänen poissaolonsa on jatkunut yli kuukauden. A:n poissaoloaikana Panssariprikaatissa on annettu asianmukaista sotilaskoulutusta. Tekoaikana voimassaolleen karkaamisrikosta koskevan säännöksen tunnusmerkistö toteutuu silloin, kun vähintään viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on aiheutunut olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, mutta myös jo silloin kun tällaisesta poissaolosta on voinut aiheutua mainitunlainen keskeytys tai haitta. Siihen asti, kun asevelvollinen on asianmukaisella päätöksellä vapautettu palveluksesta, poissaolosta voi aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

A:n yli viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on siten voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan, johon hän olisi ollut velvollinen osallistumaan, koska häntä ei ollut vapautettu palveluksesta eivätkä siihen tähtäävät toimenpiteet olleet olleet edes vireillä. A:n jääminen määräaikana palvelukseen saapumatta ja poissaolon jatkuminen on siten koko sen kestoajan täyttänyt laissa karkaamisena rangaistavaksi säädetyn rikoksen tunnusmerkistön. Tämä rikos ei voi muuttua luvattomana poissaolona rangaistavaksi teoksi myöhemmin sen johdosta, että hänet on Korkeimman oikeuden enemmistön perusteluissa todetuin tavoin palveluspaikkaansa toimittamisen jälkeen vapautettu palveluksesta. Katson, että A:n rikoksesta sakkorangaistus on kohtuullinen.

Kumoan hovioikeuden tuomion ja tuomitsen A:n karkaamisesta rikoslain 45 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla (321/1983) samaan rangaistukseen kuin hovioikeus.

Kontra-amiraali Holmström: Olen samaa mieltä kuin kenraalimajuri Puheloinen.

Oikeusneuvos Välimäki:Asiassa sovellettavan lain osalta totean, että luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien rikosten tunnusmerkistö ei ole sisällöltään muuttunut korvattaessa rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 ja 2 momentin (321/1983) säännökset 1.1.2001 voimaan tulleilla rikoslain 45 luvun 9 ja 10 §:n säännöksillä. Myös säännösten rangaistusasteikko on pysynyt samana. Kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely karkaamisen tunnusmerkistön, arvioidaan siten sekä tekohetken että tuomitsemishetken lakien mukaan samalla tavoin. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan sovellettavaksi tulee rikoksen tekohetkellä voimassa ollut laki. Näillä ja muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisun kahdeksannessa ja yhdeksännessä kappaleessa ilmenevillä perusteilla päädyn mainitusta ratkaisusta ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Krogerus: Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen neljän ensimmäisen kappaleen jälkeen lausun seuraavasti.

Edellä mainitussa laissa 559/2000 luvatonta poissaoloa ja karkaamista koskevien säännösten sanamuoto on aikaisempaan lakiin verrattuna vähäisessä määrin muuttunut. Säännösten rangaistusasteikot ovat pysyneet ennallaan.

Sekä vanhan että uuden lain mukaan sotilaan tuomitseminen karkaamisesta edellyttää, että poissaolosta on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 1989:150 ja 1991:180 on katsottu, että karkaamisesta oli tuomittava varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty ja ilman laillista estettä palveluspaikkaan saapumatta jäänyt henkilö silloinkin, kun hänet oli palveluspaikkaan toimittamisen jälkeen todettu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Uuden lain esitöiden mukaan karkaamista koskevan säännöksen sanamuodon muuttamisella, tarkemmin sanoen ilmaisulla ”jatkanut poissaoloaan siten, että”, on haluttu korostaa sitä, että tekijältä edellytetään tietoisuutta poissaolon vaikutuksesta koulutukseen tai palvelukseen (HE 17/1999 vp s.8). Eduskunnan lakivaliokunta on puolestaan lausunnossaan (LaVM 5/2000) viitannut yllä mainittuun oikeuskäytäntöön ja lausunut uuden karkaamissäännöksen soveltamisen edellyttävän, että yli viiden vuorokauden poissaolosta on jälkikäteen asiaa arvioitaessa katsottava aiheutuneen tai voineen aiheutua olennainen keskeytys tai muuten olennaista haittaa luvattomasti poissaolleen koulutukselle tai palvelukselle. Lakivaliokunta on katsonut, että tällaista seurausta ei aiheudu esimerkiksi silloin, kun henkilö vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä.

Aiemman säännöksen soveltamiskäytännössä on lähdetty siitä, että poissaolo palveluksesta ilman laillista estettä tulee rangaistavaksi karkaamisena riippumatta siitä, ovatko ne perusteet, joiden vuoksi asianomainen on sittemmin todettu palveluskyvyttömäksi ja vapautettu palveluksesta, olleet olemassa jo poissaolon kestäessä. Näin ollen tekoaikana voimassa olleen lain soveltamisessa omaksutun tulkintakäytännön mukaan A olisi tuomittava karkaamisesta. Uuden lain esitöistä taas ilmenee tarkoituksena olleen, että karkaamista koskevaa uutta säännöstä sovellettaessa mainitulle kysymykselle tulisi antaa merkitystä.

A:n luvaton poissaolo on kestänyt 3.7. – 7.8.2000 eli yli kuukauden. A:n on 8.8.2000 todettu olevan sairauden vuoksi palveluskelvoton. Diagnoosin mukaan kysymyksessä on ollut pitkäaikaissairaus. Esitetyn selvityksen perusteella voidaan arvioida, että hänellä on ollut sama sairaus jo 3.7.2000, jolloin hänen palvelusmääräyksen mukaan olisi tullut saapua palvelukseen, sekä koko edellä mainitun poissaolon ajan. Sairaus ei olisi estänyt A:ta saapumasta palveluspaikkaan. On kuitenkin ilmeistä, että A on sairauden johdosta ollut jo 3.7.2000 palveluskyvytön.

Näin ollen uuden lain mukaan tilannetta tulee edellä esitetyn valossa arvioida siten, että A:n luvattomasta poissaolosta ei voida katsoa aiheutuneen tai voineen aiheutua olennaista keskeytystä hänen sotilaskoulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. A:n teossa on siten uuden lain mukaan kysymys luvattomasta poissaolosta eikä karkaamisesta.

Koska tekoaikana voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi uuden lain soveltamista olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, päädyn siihen, että asiassa on rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla sovellettava uutta lakia ja että A on edellä lausutuin perustein tuomittava luvattomasta poissaolosta.

Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Oikeusneuvokset Vuori ja Tulokas olivat vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla siinä, että A:n tapaukseen sovelletaan rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Tämän lain tulkinnan osalta lausun kuitenkin seuraavan.

Nyt on kysymys tilanteesta, jossa ne perusteet, joiden vuoksi varusmiespalveluksesta pois jäänyt asevelvollinen on palveluspaikkaan saapumisensa jälkeen katsottu palveluskelvottomaksi ja vapautettu palveluksesta, ovat olleet olemassa jo hänen poissaolonsa alkaessa. Karkaamisrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen jää tällöin tulkinnanvaraiseksi. Korkeimman oikeuden aikaisempia ennakkoratkaisuja ja niiden viitoittamaa oikeuskäytäntöä seurattaessa A olisi ilmeisesti tuomittava karkaamisesta eikä luvattomasta poissaolosta.

Eduskunnan lakivaliokunta on kuitenkin uutta lakia säädettäessä kiinnittänyt tältä osin huomiota aikaisemman lain ankaraan tulkintakäytäntöön. Vaikkei itse lakia olekaan tässä yhteydessä sisällöltään muutettu, lakivaliokunnan lausunto viittaa siihen, että uutta lakia on tarkoitettu sovellettavaksi aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavalla, syytetylle lievempään lopputulokseen johtavalla tavalla. Mielestäni tämä lainsäätäjän kannanotto osaltaan puoltaa myös vanhan lain kohdalla sellaista tulkintavaihtoehtoa, joka näyttäisi tosin poikkeavan aikaisemmasta oikeuskäytännöstä, mutta joka johtaa syytetylle lievempään lopputulokseen. Näillä ja muutoin Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla päädyn mainitusta tuomiosta ilmenevään lopputulokseen.