Korkein oikeus KKO:2003:74

Kavallus Petos Syyte Syytesidonnaisuus

Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen kavalluksesta sillä perusteella, että A oli anastanut pankkitileillään olleet rahavarat salaamalla ne pesänjakajan toimittamassa osituksessa A:n ja tämän puolison välillä. Mainitulla menettelyllään A ei ollut syyllistynyt kavallukseen vaan petokseen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla hänet voitiin kavallusta koskevan syytteen nojalla tuomita rangaistukseen petoksesta.

RL 28 luku 4 § 1 mom
RL 36 luku 1 § 1 mom
ROL 11 luku 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vaatimukset Kyrönmaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan nostamassaan syytteessä, että A oli 9.9.1998 – 8.6.2000 Laihialla anastanut itselleen avioeron vireille tullessa 9.9.1998 A:n toiminimen kolmen eri pankin tileillä olleet varat yhteensä 50 786,40 markkaa salaamalla tilien olemassaolon puolisoiden välillä toimitetussa toimitusosituksessa.

Näillä perusteilla virallinen syyttäjä vaati rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla A:lle rangaistusta kavalluksesta.

A:n puoliso B yhtyi syytteeseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena kavalletuista varoista 25 393 markkaa korkoineen.

Vastaus

A kiisti syytteen ja vaati, että korvausvaatimus hylätään. A myönsi korvausvaatimuksen määrän oikeaksi.

Käräjäoikeuden tuomio 20.2.2001

Käräjäoikeus lausui, että A oli tahallaan salannut A:n puolisoiden osituksessa toiminimensä kolmella eri pankkitilillä olleet rahavarat, jotka olisi tullut ilmoittaa ositustoimituksessa osituksen piiriin kuuluvana A:n omaisuutena, johon B:llä oli avio-oikeus. A:n hallussa olleiden varojen anastaminen itselle oli toteutunut, kun tileillä olleet rahavarat oli salattu pesänjakajan toimittamassa osituksessa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kavalluksesta ja eräästä muusta samalla kertaa syyksi luetusta rikoksesta 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvauksena 25393 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eija-Liisa Helin sekä lautamiehet Maija-Liisa Koskiniemi, Martti Ristiluoma ja Riitta-Liisa Ruostetniemi.

Vaasan hovioikeuden tuomio 10.1.2002

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte ja korvausvaatimus hylätään, koska hänen menettelynsä ei täyttänyt kavalluksen tunnusmerkistöä.

Syyttäjä ja B vastasivat valitukseen ja vaativat, että A:n valitus hylätään.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyksilukemisen ja lausui ratkaisussaan lisäksi, että Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1940 II 60 ilmeni, että puolisolle toisen puolison kuolinpesäosuudesta naimaosana kuuluneiden varojen anastaminen oli tuomittu pesänkavalluksena. Rikoslaissa ei enää ollut erillistä pesänkavallusta koskevaa säännöstä. Hallituksen esityksessä rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi (HE 66/1988 vp s. 30) todettiin, että erillisestä pesänkavalluksen tunnusmerkistöstä ehdotetaan luovuttavaksi ja että tällöin erityissäännöksen puuttuessa pesänkavaltaminen sisältyisi osin varkauden osin kavalluksen tunnusmerkistöön sen mukaan, kenen hallusta omaisuus on anastettu. Hovioikeus totesi, että tarkoituksena ei siten ollut ollut muuttaa aikaisempaa rangaistuskäytäntöä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Osmo Hänninen, Jorma Rudanko ja Ulla Maija Rintanen. Esittelijä Minna Kangasmäki.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.

Virallinen syyttäjä ja B vastasivat valitukseen.

Välitoimenpiteet

Korkein oikeus varasi A:lle tilaisuuden lausua siitä, oliko hovioikeuden kavallukseksi katsomaa tekoa tarkasteltava rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentissa mainitun petossäännöksen nojalla. A toimitti Korkeimpaan oikeuteen kirjallisen lausumansa asiasta. Virallinen syyttäjä ja B vastasivat A:n asiassa lausumaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on selvitetty, että A on pesänjakajan toimittamassa osituksessa salannut ositusperusteen syntymishetkellä toiminimensä kolmella eri tilillä olleet yhteensä 50 786,40 markan suuruiset rahavarat. A on vielä Korkeimmassa oikeudessa väittänyt ja vedonnut siihen, että B oli tiennyt tilien olemassaolosta. Pesänjakajan toimittamassa osituksessa tälle seikalle ei kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä.

Kysymys on ensinnäkin siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt hänen syykseen luettuun kavallukseen, vai onko hänen menettelynsä arvioitava oikeudellisesti jollain muulla tavalla.

Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tuomittava kavalluksesta.

Kysymys on ollut A:n omistaman toiminimen nimissä pankkitileillä olleista ja siis A:lle kuuluneista rahavaroista, joihin B:llä on ollut avio-oikeus. Ositusperusteen syntyminen ei ole vaikuttanut omistussuhteisiin. Kun A on jättänyt ilmoittamatta nämä rahavarat pesänjakajan toimittamassa osituksessa, hän ei ole tällä menettelyllään anastanut B:n varoja eikä siten syyllistynyt rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kavallukseen.

Harkittaessa, onko A:n teko luettavissa hänen syykseen muuna rikoksena, Korkein oikeus toteaa seuraavaa.

Syyttäjän esittämän syytteen mukaan A oli anastanut ositusperusteen syntymishetkellä toiminimensä tileillä olleita rahavaroja salaamalla puolisoiden välillä toimitetussa osituksessa tilien ja varojen olemassaolon.

Petoksesta voidaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomita se joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

Erehdyttämisellä tarkoitetaan petosrikoksessa virheellisen asianlaidan esittämistä jostakin asiasta. A:n suorittama pankkitileillä olleiden varojensa salaaminen sisältää petosrikoksen tunnusmerkistön edellyttämän erehdyttämistoimen. Varojaan salaamalla A on hyötymistarkoituksessa erehdyttänyt osituksen toimittanutta pesänjakajaa, joka on erehdyksen vallassa toimittanut virheellisen osituksen. Tästä on aiheutunut B:lle taloudellista vahinkoa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu tai josta tuomioistuin voi omasta aloitteestaan lain mukaan määrätä rangaistuksen. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

Teolla tarkoitetaan sanotussa lainkohdassa syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Jotta vastaajalla olisi asianmukainen mahdollisuus puolustautua häneen kohdistettua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteessä on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi.

Niin kuin edellä on todettu, syytteessä tarkoitettu varojen salaaminen on sisältänyt petosrikoksen edellyttämän erehdyttämistoimen ja myös sen, että pesänjakaja on erehdyksen vallassa suorittanut virheellisen osituksen. Syytteessä tarkoitettuun anastukseen on sisältynyt väite siitä, että virheellisestä osituksesta on aiheutunut A:lle taloudellista hyötyä, kun salattuja varoja ei ole otettu osituksessa huomioon, ja siten myös B:lle vastaavasti taloudellista vahinkoa. Petoksen tunnusmerkistön kannalta olennaiset seikat ilmenevät näin ollen syytteen teonkuvauksesta. Vastaamalla syytteestä ilmenevään teonkuvaukseen A on siten samalla esittänyt ne seikat, joilla on merkitystä arvioitaessa teonkuvausta petosrikoksen tunnusmerkistön kannalta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 § ei näin ollen estä tuomitsemasta A:ta petoksesta.

A:lle sekä viralliselle syyttäjälle ja B:lle on Korkeimman oikeuden toimesta erikseen varattu tilaisuus lausua A:n mahdollisesta syyllistymisestä petokseen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on Laihialla 8.6.2000 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä osituskokouksessa tahallaan salaamalla käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä toiminimensä pankkitileillä olleet rahavarat yhteensä 50 786,40 markkaa, erehdyttänyt toimitusosituksen toimittanutta pesänjakajaa. Rahavarat olisi tullut ilmoittaa ositustoimituksessa A:n varallisuutena, johon B:llä on ollut avio-oikeus. Virheellisen osituksen johdosta B:lle on aiheutunut vahinkoa 25 393 markkaa vastaavat 4 270,80 euroa. A on menettelyllään syyllistynyt petokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte kavalluksesta hylätään ja A tuomitaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla 8.6.2000 tehdystä petoksesta. A tuomitaan tästä ja hovioikeuden hänen syykseen jutussa lukemasta kunnianloukkauksesta yhteiseen neljän (4) kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on ehdollinen. Koetusaika on alkanut 20.2.2001 ja päättynyt 31.12.2002.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Pauliine Koskelo, Mikko Könkkölä ja Juha Häyhä. Esittelijä Elisa Mäntysaari.