Korkein oikeus KKO:2003:84

Kotirauhan rikkominen Julkisrauhan rikkominen Rikosoikeuden ajallinen ulottuvuus Lievemmän lain periaate

Vastaajat olivat 24.1.1998 tunkeutuneet omistajan asuinrakennuksen lähistöllä sijaitsevalle kettutarha-alueelle vastoin omistajan tahtoa. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kettutarha-alue katsottiin tekohetkellä voimassa olleessa rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentissa (39/1889) tarkoitetuksi kotirauhan suojaamaksi paikaksi, mutta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen 1.10.2000 voimaan tulleiden rikoslain 24 luvun säännösten kannalta vastaajien tekoa pidettiin julkisrauhan rikkomisena. Koska tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen olisi johtanut olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, sovellettiin uutta lakia ja vastaajat tuomittiin julkisrauhan rikkomisesta. (Ään.)

RL 24 luku 1 §
RL 24 luku 3 §
RVpA 3 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vammalan käräjäoikeuden tuomio 3.3.1999
Syyksilukeminen

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A, B, C, D, E ja F olivat 24.1.1998 Suodenniemellä useiden muiden henkilöiden mukana tulleet kahdella linja-autolla X:n omistaman kettutarhan läheisyyteen. Autot olivat saapuneet kettutarhalle vievän tien risteykseen, jossa matkustajat olivat tulleet ulos autoista. Linja-autoissa oli ollut noin 130 henkilöä matkustajina.

X, joka oli ollut eläinaktivistien noustessa autoista tarhalle vievällä tiellä, oli kieltänyt aktivisteja tulemasta tarhalle ja käskenyt heitä poistumaan. Kielloista ja pyynnöistä piittaamatta väki oli juosten rynnännyt X:n ohi kohti kettutarhaa.

Kettutarhalla muutamat henkilöt olivat kiivenneet tarhaa ympäröivän verkkoaidan yli. Tämän havaittuaan X oli avannut verkkoaidan portin lukon päästäkseen tarhaan estämään aktivisteja menemästä lähelle varjotaloja, joissa kettuja pidettiin. Kiireessä X:ltä oli jäänyt portti auki ja osa henkilöistä oli avonaisen portin kautta päässyt tarhaan.

Vastaajat olivat siten yksissä tuumin ilman laillista syytä, vastoin X:n ilmaisemaa tahtoa, tunkeutuneet kotirauhan piiriin kuuluvalle aidatulle kettutarha-alueelle ja X:n useista käskyistä huolimatta laiminlyöneet lähteä sieltä pois.

Käräjäoikeus on katsonut kettutarhan kuuluvan rikoslain 24 luvun 1 §:ssä (39/1889) säännellyn kotirauhan piiriin, koska tarha sijaitsi melko lähellä X:n asuintaloa, tarha oli selvästi aidan ympäröimä ja tarhalla työskenneltiin päivittäin. Käräjäoikeuden tuomiossaan mainitsemilla perusteilla vastaajien on pitänyt tämä ymmärtää.

Rangaistusseuraamukset

Kyseessä olevassa tapauksessa 130 henkilöä oli matkustanut Suodenniemelle osoittamaan mieltään turkistarhausta vastaan. Asianomistaja oli jo tarhalle menevällä tiellä kehottanut ihmisiä poistumaan, mutta nämä olivat siitä huolimatta jatkaneet matkaa tarhalle. Kettutarhan sisäpuolelle oli tunkeutunut 30 henkilöä ja noin 100 henkilöä oli jäänyt tarhan ulkopuolelle. Tarhassa olijat eivät X:n useista kehotuksista huolimatta olleet poistuneet tarhasta. Osa tarhassa olijoista oli ottanut valokuvia tapahtumasta, osa tallentanut tapahtumaa videokameralle.

Eläinaktivistien päämääränä oli saada turkistarhaus loppumaan. Järjestäytynyt yhteiskunta ei missään tapauksessa salli, että päämäärän saavuttamiseksi kolmekymmenpäinen väkijoukko tunkeutuu tarhaan satapäisen kannustusjoukon jäädessä sen ulkopuolelle. Tämän seikan olivat varmasti kaikki tarhalla olijat käsittäneet.

Alle 18-vuotiailta ei kuitenkaan voitu edellyttää samaa harkintakykyä kuin täysi-ikäisiltä, minkä vuoksi heitä oli rangaistava lievemmin kuin täysi-ikäisiä. A ja B olivat rikoksen tehdessään olleet alle 18-vuotiaita. Käräjäoikeus piti sakkorangaistusta heille riittävänä ottaen huomioon heidän ikänsä ja ymmärtämättömyytensä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n nuorena henkilönä tehdystä kotirauhan rikkomisesta rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentin, 3 luvun 2 §:n ja 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla kummankin 70 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä C:n, D:n, E:n ja F:n kotirauhan rikkomisesta rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla kunkin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Malle Velner sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 29.11.2001

Vastaajat valittivat hovioikeuteen.

Kotirauhan piiri

Hovioikeus lausui, että vastaajat olivat kiistäneet kotirauhan rikkomista koskevan syytteen sillä perusteella, ettei kysymyksessä oleva kettutarha-alue kuulunut tekoaikana voimassa olleessa rikoslain 24 luvun 1 §:ssä tarkoitetun kotirauhan piiriin ja toisaalta ettei teko voisi tulla rangaistavaksi myöskään 1.10.2000 voimaan tulleessa rikoslain 24 luvun 3 §:ssä (531/2000) tarkoitettuna julkisrauhan rikkomisena, koska tuon lainkohdan säätämä rikostunnusmerkistö ei tekoaikana ollut voimassa.

Hovioikeuden toimittamassa katselmuksessa oli voitu havaita, että X:n asuinrakennus, joka oli noin 70 metrin etäisyydellä kettutarhan huoltorakennuksesta, näkyi esteettä Irriäistentielle muutamaa kymmentä metriä ennen kettutarhalle vievän tien päätä eli paikkaa, jonne vastaajat paikalle tuoneet linja-autot olivat pysähtyneet ja jossa vastaajat olivat poistuneet linja-autoista. Rikoslain 1.10.2000 voimaan tulleessa 24 luvussa kotirauhan piiriä oli täsmennetty ja säädetty julkisrauhan rikkomisesta. Kotirauhan piiriä ei lain esitöiden mukaan ollut tarkoitus muuttaa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa kettutarhaan tunkeutuminen oli kohdistunut yksityisyrittäjänä toimivaa X:ää vastaan. Hovioikeus katsoi, ettei rikos ollut julkisrauhan rikkomista, joka sanamuotonsakin mukaan tarkoittaa laajempaan kohderyhmään kohdistuvaa tekoa. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden kotirauhan piirin osalta lausumilla perusteilla hovioikeus katsoi, että syytteessä tarkoitettu kettutarha muodosti luonnollisen ja kiinteän kokonaisuuden X:n tilan asuinrakennuksen kanssa ja kuului hänen kotirauhansa piiriin sekä tekohetkellä että 1.10.2000 voimaan tulleiden säännösten mukaan.

Vastaajien tahallisuus

Hovioikeus ei pitänyt uskottavana sitä, etteivät linja-autoissa Tampereelta Suodenniemelle matkustaneet olisi olleet tietoisia siitä, että matkan tarkoituksena oli mielenosoituksen järjestäminen kettutarhalla. Matka oli aloitettu itseään eläinaktivisteiksi kutsuvien henkilöiden järjestämästä mielenosoitustilaisuudesta Tampereen keskustorilta, jonne oli matkantekoa varten hankittu kaksi linja-autoa kuljettajineen. Näin järjestettyyn matkaan osallistuneiden oli täytynyt ymmärtää olleensa osallisina kettutarhausta vastustavaan mielenosoitukseen viimeistään siinä vaiheessa, kun X oli kettutarhalle johtavalla tiellä yrittänyt estää linja-autoista tulevia pääsemästä kettutarhalle tai kun hän oli kettutarhalla kuuluvasti käskenyt tunkeutujia poistumaan aidatulta alueelta. Tietoisuus siitä, että tarha-alueelle oli tunkeuduttu vastoin paikalla olleen tarhan omistajan lupaa, oli käynyt ilmi myös siitä, että osa tunkeutujista oli näkyvästi kiivennyt tarha-alueelle aidan yli. Kettutarha-alueelle tunkeutuneiden tarkoituksena oli ollut kettutarhauksen vastustaminen tai heidän oli ainakin täytynyt ymmärtää osallistuvansa tarhaajan kannalta epämiellyttävään alueelle tunkeutumiseen, jota tarhaaja ei ollut tunkeutujien suuren määrän takia kyennyt estämään. Näillä ja käräjäoikeuden vastaajien tahallisuuden osalta mainitsemilla perusteilla hovioikeus päätyi siihen, että vastaajien oli täytynyt olla tietoisia siitä, että kettutarhalle tunkeutuminen tapahtui ilman laillista syytä vastoin kieltoa ja että heitä käskettiin poistumaan alueelta, sekä käsittää se, että kettutarha kuului kotirauhan piiriin. Heillä oli siten ollut kotirauhan rikkomisen edellyttämä tahallisuus.

Sovellettava laki

Vastaajat olivat saapuneet turkistarhalle kahdella linja-autolla. Kaikkiaan paikalla oli ollut noin 130 henkilöä, joista eri arvioiden mukaan noin 30 oli tunkeutunut kettutarhan aitaukseen. Osa kettutarhaan tunkeutujista oli peittänyt kasvonsa siten, ettei heitä pystytty tunnistamaan. X:lle oli huudeltu, ettei hän mahtaisi mielenosoittajille mitään. Paikalla kuvatulta videotallenteelta oli myös kuultavissa X:n huuto ”älä töni”. X:llä oli siten ollut tekoon osallisten lukumäärän ja käyttäytymisen vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa ja omaisuutensa olevan vaarassa. Tekoa oli näistä syistä pidettävä myös 1.10.2000 voimaan tulleen rikoslain 24 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan teko tuli rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentin mukaisena kotirauhan rikkomisena.

Kun uusi laki oli tullut voimaan vasta sen jälkeen, kun asia oli ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, eikä tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtanut olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, tapaukseen oli sovellettava vanhaa lakia.

Rangaistusseuraamukset

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden rangaistusseuraamuksia koskevat perustelut. Ottaen huomioon yleinen rangaistuskäytäntö vastaavanlaisissa rikoksissa C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle tuomittuja ehdollisia vankeusrangaistuksia oli kuitenkin alennettava kuudesta neljäksi kuukaudeksi. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Salonen, Jorma Olli ja Matti Jalava.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vastaajille myönnettiin valituslupa.

Valituksissaan he vaativat syytteen hylkäämistä. A, C, D ja F vaativat toissijaisesti, että heidät jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistuksia ainakin lievennetään.

Virallinen syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä. Sen varalta, että kotirauhan piiri katsotaan uudessa laissa suppeammaksi kuin tekohetkellä voimassa olleessa laissa, hän vaati vastaajien tuomitsemista rikoslain 24 luvun 3 §:n nojalla julkisrauhan rikkomisesta.

X vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Vastaajien menettelyn arviointi tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan

Alempien oikeuksien tuomioissa tarkemmin selostetuin tavoin A, B, C, D, E ja F ovat 24.1.1998 tunkeutuneet X:n omistamalle kettutarha-alueelle vastoin X:n tahtoa. Arvioitaessa, ovatko he tällöin syyllistyneet rangaistavaksi säädettyyn tekoon, on ensisijaisesti otettava kantaa siihen, onko kysymyksessä oleva kettutarha-alue tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan ollut kotirauhan suojaama paikka.

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan rangaistavaa oli ilman laillista syytä ja vastoin toisen tahtoa tunkeutua ”hänen asuntoonsa, olkoonpa huoneeseen, taloon, kartanoon tahi alukseen”. Kartanolla ymmärretään perinteisesti muun muassa talon rakennusryhmää ja pihaa sitä ympäröivine rakennuksineen.

Kysymyksessä oleva kettutarha-alue sijaitsee X:n asuinrakennuksen lähistöllä siten, että asuinrakennuksen ja kettutarhan huoltorakennuksen välinen etäisyys on vain noin 70 metriä. Tämän perusteella ja ottaen huomioon asiakirjoihin liitetyistä kartoista ja valokuvista, oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvilta videonauhoilta sekä hovioikeuden katselmuspöytäkirjasta ilmenevän selvityksen kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että X:n asuinrakennus ja kettutarha-alue muodostavat sellaisen yhteenkuuluvan kokonaisuuden, jota rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettiin ilmaisulla ”kartano”. Kettutarha-alue on siten mainitussa lainkohdassa tarkoitettu kotirauhan suojaama paikka. Näillä ja muutoin alempien oikeuksien tuomioissa lausutuilla perusteilla vastaajien menettely täyttää tekohetkellä voimassa olleessa rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön.

Vastaajien menettelyn arviointi nyt voimassa olevan lain mukaan

Lokakuun 1 päivänä 2000 voimaan tulleen rikoslain 24 luvun 11 §:ssä (531/2000) määritellään kotirauhan suojaamiksi paikoiksi asunnot ja muut pysyvään tai tilapäiseen asumiseen tarkoitetut tilat sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen. Uutena rikoksena tuli rangaistavaksi julkisrauhan rikkominen. Julkisrauhan piiriin kuuluvat rikoslain 24 luvun 3 §:n mukaan muun muassa tuotantolaitokset rakennuksineen ja aidattuine piha-alueineen. Lain esitöissä (HE 184/1999 vp s. 23) mainitaan turkistarhauksessa käytetty eläinsuoja eräänä säännöksessä tarkoitettuna tuotantolaitoksena.

Lainuudistuksessa on siten toisaalta säilytetty kotirauhan suoja asunnon pihapiirin ja siihen kuuluvien rakennusten osalta, mutta toisaalta erotettu omaan erityiseen rikostunnusmerkistöönsä sellaiset tilat, joita käytetään muuhun tarkoitukseen kuin asumiseen. Rakennusten ja tilojen käyttötarkoituksen korostuminen uusissa säännöksissä puoltaa sellaista tulkintaa, että vastaajien menettelyä voimassa olevan lain kannalta on arvioitava julkisrauhan rikkomisena.

Sovellettava laki

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 24 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla C, D, E ja F on tuomittu vankeusrangaistuksiin ja tekohetkellä alle 18-vuotiaat A ja B on soveltaen rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momenttia tuomittu 70 päiväsakkoon. Nyt voimassa olevan, rangaistusasteikoltaan lievemmän rikoslain 24 luvun 3 §:n nojalla myös C, D, E ja F on Korkeimman oikeuden harkinnan mukaan tuomittava sakkorangaistukseen ja A ja B on tuomittava selvästi alempaan sakkorangaistukseen kuin tekohetkellä voimassa olleen lain nojalla. Tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi siten olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin uuden lain soveltaminen. Rikoslain voimaanpanosta annetun asetuksen 3 §:n 2momentin mukaan sovelletaan näin ollen uutta lakia.

Rangaistusseuraamukset

Rangaistusta mitatessaan Korkein oikeus ottaa rangaistusta ankaroittavina seikkoina huomioon, että teko on ollut suunnitelmallinen ja että kettutarha-alueelle on tunkeuduttu suurella joukolla ja paikalla olleen omistajan nimenomaisia kieltoja uhmaten. Rangaistusta lieventävinä seikkoina Korkein oikeus pitää sitä, että teko on tapahtunut päiväsaikaan ja ulkotiloissa ja että tekoon osallisten henkilöiden käyttäytyminen on oikeudenkäyntiaineistosta ilmenevän selvityksen mukaan ollut yleisesti ottaen rauhallista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus pitää tuomiolauselmasta ilmeneviä sakkorangaistuksia oikeudenmukaisena seuraamuksena vastaajien syyksi luetusta teosta.

Vastaajien päiväsakkojen rahamäärät on laskettu vuoden 2001 verotietojen perusteella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A ja B tuomitaan hovioikeuden heidän syykseen lukeman rikoksen asemesta 24.1.1998 nuorena henkilönä tehdystä julkisrauhan rikkomisesta rikoslain 24 luvun 3 §:n ja 3 luvun 2 §:n nojalla kumpikin 35:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 700 markkaa vastaavat 117,73 euroa.

C, D, E ja F tuomitaan hovioikeuden heidän syykseen lukeman rikoksen asemesta 24.1.1998 tehdystä julkisrauhan rikkomisesta rikoslain 24 luvun 3 §:n nojalla kukin 60:een päiväsakkoon. C:n osalta päiväsakon rahamäärä on 6 euroa, joten hänet tuomitaan maksamaan sakkoa 360 euroa. D:n osalta päiväsakon rahamäärä on 20 euroa, joten hänet tuomitaan maksamaan sakkoa 1200 euroa. E:n osalta päiväsakon rahamäärä on 10 euroa, joten hänet tuomitaan maksamaan sakkoa 600 euroa. F:n osalta päiväsakon rahamäärä on 9 euroa, joten hänet tuomitaan maksamaan sakkoa 540 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Tuomo Antila (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Antila ehdotti seuraavaa ratkaisua:

Kysymyksenasettelu

Alempien oikeuksien tuomioissa tarkemmin selostetuin tavoin A, B, C, D, E ja F ovat 24.1.1998 tunkeutuneet X:n omistamalle kettutarha-alueelle vastoin X:n tahtoa. Arvioitaessa, ovatko he tällöin syyllistyneet rangaistavaksi säädettyyn tekoon, on ensisijaisesti otettava kantaa siihen, onko kysymyksessä oleva kettutarha-alue tekohetkellä voimassa olleen lain mukaan ollut kotirauhan suojaama paikka. Tätä harkittaessa on tarkasteltava yhtäältä sitä, onko kettutarha-alue jo sellaisenaan kotirauhan suojaama paikka, ja toisaalta sitä, onko kettutarha-alueella tässä tapauksessa sellainen yhteys lähistöllä sijaitsevaan X:n asuinrakennukseen, että kettutarha-alue tällä perusteella on kotirauhan suojaama paikka.

Onko kettutarha-alue sellaisenaan kotirauhan suojaama paikka?

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan rangaistavaa oli ilman laillista syytä ja vastoin toisen tahtoa tunkeutua ”hänen asuntoonsa, olkoonpa huoneeseen, taloon, kartanoon tahi alukseen”.

Ilmaisu ”asunto” on lisätty säännökseen valtiopäiväkäsittelyssä. Rikoslakivaliokunnan mietinnössä (n:o 1/1888 vp) sitä on pidetty tarpeellisena sen selventämiseksi, että kotirauhan rikkominen tapahtuu ainoastaan tunkeutumalla sellaiseen huoneeseen, taloon, kartanoon tai alukseen, jossa asutaan.

Aikaisemmassa oikeuskäytännössä rikoslain 24 luvun 1 §:n 1momenttia on kuitenkin vakiintuneesti tulkittu sen sanamuotoa laajemmin. Kotirauhan suojaamina paikkoina on pidetty muitakin kuin asuntoja, kuten verstasta (Senaatin oikeusosaston päätös 23.5.1902 nro 21), tehdasta (Senaatin oikeusosaston päätös 4.3.1911 nro 13), kahvilaa (KKO 1962 II 47) sekä tehdasta ja siellä sijainnutta ruokalaa (KKO 1985 II 116).

Mainittujen ratkaisujen antamisen jälkeen on ensiksi 1.8.1995 voimaan tulleella lailla hallitusmuodon 6 a §:ään ja sittemmin 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain 8§:ään otettu rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskeva perusoikeussäännös. Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Säännös edellyttää muun ohella, että rikossäännöksen tunnusmerkistöä tulkitaan sen sanamuotoon perustuen ja että sitä ei tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi.

Perustuslain 8 § edellyttää, että rangaistava menettely määritellään riittävän täsmällisesti nimenomaan eduskuntalaissa. Näin ollen edellä selostettua aikaisempaa oikeuskäytäntöä ei voida pitää hyväksyttävänä perusteena sille, että rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momenttia edelleen tulkittaisiin sen sanamuotoa laajemmin.

Ottaen huomioon rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentissa käytetyn ilmaisun ”asunto” tavanomainen merkityssisältö säännöstä on perusteltua tulkita siten, että kotirauhan suojaamina paikkoina sen mukaan pidetään vain asumiseen tarkoitettuja tiloja lähiympäristöineen. Näin ollen kettutarha-alue sellaisenaan ei ole kotirauhan suojaama paikka.

Aihetta muunlaiseen arviointiin ei tässä tapauksessa anna se, että kettutarhan huoltorakennuksessa on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin satunnaisesti yövytty ja tilapäisesti asuttu. Merkitystä ei ole myöskään sillä käräjäoikeuden tuomiossa mainitulla seikalla, että kettutarhalla työskennellään päivittäin. Pelkästään näiden seikkojen perusteella ei voida katsoa, että kysymys olisi lainkohdassa tarkoitetusta asunnosta.

Kettutarha-alueen yhteys asuinrakennukseen

Edellä esitetyn johdosta ratkaisevaa on se, onko kettutarhaalueella sellainen yhteys X:n asuinrakennukseen, että kettutarha-alue tällä perusteella on kotirauhan suojaama paikka. Tätä harkittaessa olennaista on se, miten tulkitaan rikoslain 24 luvun 1§:n 1 momentissa käytettyä ilmaisua ”kartano”. Ottaen erityisesti huomioon ilmaisua ruotsinkielisessä lakitekstissä vastaavan ilmaisun ”gård” tavanomainen merkityssisältö ilmaisua on tässä yhteydessä perusteltua tulkita siten, että sillä tarkoitetaan talon rakennusryhmää, toisin sanoen talon pihaa sitä ympäröivine rakennuksineen.

Asiakirjoihin liitetyistä kartoista ja valokuvista, oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvilta videonauhoilta sekä hovioikeuden katselmuspöytäkirjasta ilmenee, että Irriäistentieltä vie erilliset yksityistiet yhtäältä kettutarhalle ja toisaalta X:n asuinrakennukselle. Välimatka Irriäistentieltä kettutarhalle vievän yksityistien risteyksestä Irriäistentieltä asuinrakennukselle vievän yksityistien risteykseen on noin 150 metriä. Asuinrakennuksen ja kettutarhan huoltorakennuksen välinen etäisyys on noin 70 metriä. Asuinrakennuksen ja kettutarha-alueen välinen maasto on ympäristöään korkeampaa ja siinä kasvaa metsää. Kettutarhalta ei siten ole näköyhteyttä asuinrakennukselle. Metsässä kulkee X:n käyttämä oikopolku. Kettutarha-aluetta ympäröi aitaus, jonka ulkopuolella asuinrakennus on.

Edellä esitetyn mukaisesti X:n asuinrakennus ja kettutarhaalue eivät muodosta yhtenäistä rakennusryhmää eivätkä muutakaan sellaista yhteenkuuluvaa kokonaisuutta, jonka ulkopuolinen henkilö voisi havaita liittyvän asuinrakennukseen. Rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momenttia ei voida perustuslain 8§:ssä vahvistettua laillisuusperiaatetta loukkaamatta tulkita niin laajasti, että tällainen asuinrakennuksesta erillään, metsän takana sijaitseva kettutarha-alue olisi siinä tarkoitettu kotirauhan suojaama paikka.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella A, B, C, D, E ja F eivät ole syytteessä tarkoitetulla menettelyllään syyllistyneet tekohetkellä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Syyte on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Hovioikeuden tuomiota muutettaneen siten, että A:ta, B:tä, C:tä, D:tä, E:tä ja F:ää vastaan ajettu syyte kotirauhan rikkomisesta hylätään. Heidät vapautettaneen tuomituista rangaistuksista.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan rangaistusten määristä ilmoitan olevani niistä samaa mieltä kuin enemmistö.