Korkein oikeus KKO:2004:134

Veropetos Vahingonkorvaus

A:n syyksi oli luettu veropetos sillä perusteella, että hän oli ilmoittanut hallinnoimansa yhtiön puolesta antamissaan arvonlisäveroilmoituksissa virheellisiä tietoja, joiden johdosta yhtiön maksettava arvonlisävero oli jäänyt liian alhaiseksi. Hänet oli myös velvoitettu korvaamaan valtiolle näin aiheuttamansa vahinko.

A oli myös ottanut arvonlisäverojen tilittämättä jättämisen johdosta yhtiölle jääneitä varoja omaan käyttöönsä, mutta jättänyt ne ilmoittamatta henkilökohtaisessa verotuksessaan. A:n katsottiin tältä osin syyllistyneen hänen syykseen erikseen luettavaan veropetokseen. A oli velvollinen korvaamaan myös siitä aiheutuneen vahingon.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Seinäjoen käräjäoikeuden tuomio 29.4.2002

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä, johon Uudenmaan verovirasto oli asianomistajana yhtynyt, käräjäoikeus lausui selvitetyksi syytteen kohdan 17 osalta, että A oli 1.8.1996 ja 17.9.1997 välisenä aikana tosiasiallisesti yhtiö X:n hallintoa hoitaneena ja päätösvaltaa yhtiössä käyttäneenä antanut veroviranomaisille väärää tietoa arvonlisäveron kuukausi-ilmoituksissa yhtiön verollisesta myynnistä ja verollisista ostoista siten, että yhtiön maksettavaksi kuulunut arvonlisävero oli jäänyt 30 872,58 euroa liian alhaiseksi. Syytteen kohdan 19 osalta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 31.10.1998 verovuodelta 1997 antamassaan henkilökohtaisessa veroilmoituksessa salannut yhtiö X:stä saamaansa tuloa 24 123,19 euroa, mistä oli aiheutunut 8 402 euron tuloveron määräämättä jääminen.

Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n 17 kohdan osalta törkeästä veropetoksesta ja 19 kohdassa mainitusta veropetoksesta sekä eräistä muista hänen syykseen jutussa luetuista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvauksena Uudenmaan verovirastolle yhtiö X:n välttämän arvonlisäveron määrän 30 872,58 euroa ja lisäksi A:n itsensä verovuodelta 1997 välttämän tuloveron määrän 8 402 euroa.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Reijo Heinonen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 23.12.2003

A valitti hovioikeuteen vaatien muun muassa, että syyte 17 ja 19 kohdan osalta sekä niihin perustuvat korvausvaatimukset hylätään tai korvauksia ja yhteistä rangaistusta ainakin alennetaan. A lausui, että hänen syykseen luetuissa törkeässä veropetoksessa ja veropetoksessa oli kysymys samoista rahavaroista. Hänen ei toistamiseen voitu katsoa syyllistyneen rikolliseen menettelyyn samojen rahavarojen osalta.

Hovioikeus lausui, että A oli menetellyt 17 ja 19 kohdissa hänen syykseen luetulla tavalla. Törkeällä veropetoksella vältetyn arvonlisäveron määrä oli kuitenkin käräjäoikeuden toteaman määrän asemesta vain 26 910,07 euroa. Kun verosubjektina oli törkeän veropetoksen osalta yhtiö ja veropetoksen osalta A henkilökohtaisesti, A oli törkeän veropetoksen lisäksi kohdassa 19 syyllistynyt veropetokseen.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota muulla tavoin kuin että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennettiin 1 vuodeksi vankeutta ja hänen korvausvelvollisuutensa 17 kohdan osalta alennettiin 26 910,07 euroksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Korkalainen, Osmo Hänninen ja Keijo Putkonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin kysymys oli syytteen kohdasta 19 (veropetos) ja siihen perustuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta sekä A:lle tuomitusta rangaistuksesta.

A vaati valituksessaan, että syyte veropetoksesta hylätään ja että hänet vapautetaan tältä osin vahingonkorvausvelvollisuudesta. Lisäksi A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Virallinen syyttäjä ja Uudenmaan verovirasto vastasivat A:n valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. A on tuomittu hovioikeuden jutussa antaman, tältä osin lainvoiman saaneen tuomion 17 kohdan osalta rangaistukseen törkeästä veropetoksestä sillä perusteella, että hän oli 1.8.1996 ja 17.9.1997 välisenä aikana yhtiö X:n hallintoa tosiasiallisesti hoitaneena ja päätösvaltaa käyttäneenä ilmoittanut veroviranomaisille kuukausittain yhtiön puolesta annetuissa veroilmoituksissa vääriä tietoja yhtiön verollisesta myynnistä ja ostoista siten, että yhtiön maksettavaksi kuulunut arvonlisävero oli jäänyt määrältään 160 000 markkaa vastaavat 26 910,07 euroa oikeaa määrää pienemmäksi. Samalla A on velvoitettu korvaamaan Uudenmaan verovirastolle sanottu määrä korkoineen.

2. Hovioikeuden tuomion 19 kohdassa A on tuomittu rangaistukseen veropetoksesta sillä perusteella, että hän oli 31.10.1998 verovuodelta 1997 antamassaan veroilmoituksessa salannut yhtiö X:stä saamaansa tuloa 143 430 markkaa, mistä oli aiheutunut 49 956 markan tuloveron määräämättä jääminen. A on velvoitettu korvaamaan verovirastolle myös sanottua markkamäärää vastaavat 8 402 euroa korkoineen.

3. A on valituksessaan kertonut, että yhtiöllä ei ollut omaa pankkitiliä vaan että A:n tiliä oli käytetty myös yhtiön maksuliikenteen tilinä. Tilille oli tullut yhtiön harjoittaman ravintolatoiminnan päiväkassa ja siltä oli maksettu yhtiön menoja. Hovioikeuden tuomion 17 kohdassa mainitut tilittämättä jätetyt arvonlisäverot olivat tuolla tilillä. Tuomion 19 kohdassa oli kysymys tilittämättä jätettyjen arvonlisäverojen ottamisesta omaan käyttöön. A on katsonut, että koska kysymys on ollut arvonlisäveropetoksella saaduista rahavaroista, hän ei ole ollut oman verotuksensa osalta niistä ilmoitusvelvollinen eikä häntä siten enää 19 kohdan osalta olisi voitu tuomita rangaistukseen veropetoksesta eikä korvausvelvolliseksi.

4. Korkein oikeus toteaa, että 17 kohdassa verovelvollisena on ollut yhtiö X, jonka puolesta A:n on selvitetty antaneen virheellisiä yhtiön maksettavan arvonlisäveron määrään vaikuttaneita tietoja. Kohdassa 19 ei ole kysymys 17 kohdassa selostetulla törkeällä veropetoksella saaduista vaan yhtiön liiketoiminnan tuottamista varoista, jotka ovat päätyneet A:lle. Ei ole väitettykään, ettei A:lla olisi ollut oikeutta näihin varoihin. Näiden tulojen osalta verovelvollinen on ne itselleen saanut A, jonka olisi siten tullut ilmoittaa ne verovuodelta 1997 antamassaan veroilmoituksessa. Asian arviointiin ei vaikuta se, että puheena olevat varat ovat todennäköisesti olleet A:n käytettävissä vain sen johdosta, ettei yhtiö ollut suorittanut hovioikeuden tuomion 17 kohdassa tarkoitettuja sen maksettavaksi kuuluneita arvonlisäveroja. Salaamalla puheena olevat tulot A on syyllistynyt 19 kohdassa erilliseen veropetokseen ja hän on myös velvollinen korvaamaan verovirastolle tällä rikoksella aiheuttamansa vahingon.

5. Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä alentaa A:lle jutussa tuomittua rangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Gustaf Möller, Kati Hidén ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Petteri Mikkola