Korkein oikeus KKO:2004:72

Rikokseen osallisuus Törkeä huumausainerikos

Kysymys osallisuudesta törkeään huumausainerikokseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 19.9.2001

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta siitä, että he olivat laittomasti pitäneet myyntiä tai välittämistä varten hallussaan 4 996 grammaa amfetamiinia siten, että he olivat sopineet toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa noutavansa huumausaine-erän Vantaalta Martinlaakson hampurilaisravintolasta 26.6.2001.

A ja B olivat saavuttuaan hampurilaisravintolan parkkipaikalle poistuneet hallinnassaan olleesta Ford Transit -merkkisestä pakettiautosta noin 10 – 15 minuutin ajaksi mennen hampurilaisravintolan sisätiloihin, jona aikana tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli ennalta sovitun mukaisesti laittanut pakettiautoon mustan repun. Reppu oli sisältänyt paketin, joka oli ollut käärittynä kahteen teippikerrokseen sekä kahteen virolaiseen muovikassiin. Paketti oli sisältänyt viisi minigrip-pussia, joissa oli ollut yhteensä mainittu amfetamiinimäärä 4 996 grammaa.

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että huumausaine oli tavattu B:n käytössä olleesta pakettiautosta. B:n väite siitä, että reppu oli ilmestynyt autoon hänen tietämättään, oli epäuskottava, koska hän oli vain siirtänyt repun matkustajan penkin alle sen sisältöä tutkimatta. Ellei hän olisi repusta tiennyt, hän olisi joko selvittänyt mitä repussa on ja vienyt sen hampurilaisravintolan sisätiloihin, jotta repun oikea omistaja olisi voinut sen hakea, tai sitten soittanut poliisille ja ilmoittanut autoon ilmestyneestä epäilyttävästä repusta. Edelleen oli televalvonnalla seurattu pakettiautosta löytyneen puhelimen liikkeitä. Puhelimessa oli ollut nimetön ns. easy-liittymä, johon liittynyt korttilipuke oli takavarikoitu B:n yrityksen tiloista. Tuon liittymän seurantatiedoista oli voitu päätellä A:n ja B:n liikkeet tapahtumapäivänä. A ja B olivat lähteneet kotoaan Järvenpäästä noin kello 13.20 ja vastaanottaneet puhelun toisesta easy-liittymästä kello 13.26 Järvenpäässä. Tuo toinen liittymä oli ollut viereinen numero, joten liittymät oli todennäköisesti ostettu samalla kertaa. A ja B olivat saapuneet hampurilaisravintolaan noin kello 14. Puhelimesta oli soitettu kello 14.02 ja siihen oli vastaanotettu puhelu kello 14.17 ja siitä oli jälleen soitettu kello 14.43. A ja B olivat lähteneet hampurilaisravintolasta noin kello 15 ja puhelimeen oli vastaanotettu puhelu kello 15.02. Siitä oli jälleen soitettu kello 15.52 Järvenpäässä ja A ja B olivat saapuneet kotiin noin kello 16. Puhelimeen oli vastaanotettu puhelu kello 16.14 ja A ja B olivat lähteneet kotoa noin kello 16.30 ja jälleen kello 16.46 oli vastaanotettu puhelu Järvenpäässä. He olivat saapuneet uudelleen hampurilaisravintolaan noin kello 17.20. Siellä oli vastaanotettu puhelu noin kello 17.29 ja A ja B olivat lähteneet hampurilaisravintolasta noin kello 17.30 sekä joutuneet kiinniotetuiksi Järvenpäässä kello 18.10.

Tämä puhelinliikenne ja sen yhteensopivuus A:n ja B:n liikkeisiin osoitti, että puhelimen oli täytynyt olla heidän käytössään. Se B:n esiin tuoma mahdollisuus, että joku toinen olisi puhelut käynyt ja ajanut molemmilla matkoilla heidän perässään, oli niin etäinen, ettei sitä tarvitse ottaa huomioon. Sillä tavoin ei myöskään selity se, että kello 17.29 oli vastaanotettu puhelu ja että heti sen jälkeen A ja B olivat lähteneet hampurilaisravintolasta repun ollessa autossa. Puhelinliikenteen perusteella oli todennäköistä, että huumausaine-erän luovuttajan kanssa oli sovittu erän luovuttamisesta. Ei ollut lainkaan uskottavaa, että reppu olisi erehdyksessä joutunut väärään autoon ottaen huomioon jo senkin, että amfetamiinierän arvo oli ainakin miljoona markkaa. Se mahdollisuus, että B ei olisi tiennyt, että autoon tuodaan reppu ja että se sisältää huumausainetta, jäi kerrotun perusteella järkevän epäilyksen ulkopuolelle.

A oli kertonut selvitelleensä aamupäivällä B:n pyynnöstä Vantaalla olevien pikaruokapaikkojen sijaintia. Tämä ei kuitenkaan osoittanut, että hän olisi tiennyt, missä tarkoituksessa tämä tapahtui. Hänen mukanaolonsa ei ollut ollut tarpeen huumausaineen luovuttamisen kannalta. Hänen ei ollut osoitettu soittaneen tai vastaanottaneen puheluja. Ei ollut varmaa, oliko hän edes tullut tietämään autossa olleesta repusta, sillä B oli kertonut menneensä ensin autoon ja tyrkänneensä repun istuimen alle. Vaikka A olisi repun huomannut, mihin viittaa B:n esitutkinnassa lausuma, että A oli ihmetellyt, mikä se on, ei ole mitään viitettä siitä, että A olisi tiennyt tai edes aavistanut repun sisältävän erittäin vaarallista huumausainetta. A ei ollut myöskään millään tavoin puuttunut huumausaineeseen. Se että A oli kertonut asioista vain suppeasti, oli ymmärrettävää, koska hän oli jo pitkään ollut avoliitossa B:n kanssa eikä hänen tämän vuoksi voitu edellyttää kertovan B:n syyllisyyttä tukevia seikkoja. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Sen vuoksi käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi B:n törkeästä huumausainerikoksesta ynnä muusta yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, hylkäsi A:ta vastaan ajetun syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Räty sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.4.2002

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, totesi, että A ja B olivat eläneet 20 vuotta avoliitossa. Kun B:n yhtiö toimi samoissa tiloissa kuin heidän kotinsa ja kun A oli työttömänä kotona, he olivat paljon yhdessä. A oli kertonut, että he olivat tottuneet siihen, että ”yhdessä mentiin ja tultiin”. Sen jälkeen kun toimeksiantaja oli ilmoittanut B:lle, että lähetys olisi noudettavissa Vantaan Martinlaaksossa olevasta hampurilaisravintolasta, A oli selvittänyt paikan sijainnin. A oli ilmoittanut saaneensa sen käsityksen, että B oli sopinut jonkun henkilön kanssa tapaamisesta tuossa hampurilaisravintolassa ja että he olivat sitä varten lähteneet autolla Martinlaaksoon. Kun henkilö, joka piti tavata, ei ollut tullut, he palasivat tunnin odottelun jälkeen takaisin Järvenpäähän. Autossa ja hampurilaisravintolassa B oli käynyt autossa olleilla matkapuhelimilla keskusteluja. Myöhemmin samana päivänä he olivat lähteneet uudelleen samaan hampurilaisravintolaan, jossa B:n piti tavata edellä mainittu henkilö. Kun he olivat olleet hampurilaisravintolassa noin kymmenen minuuttia, B oli saanut puhelun ja sen jälkeen he olivat menneet autoon. B on kertonut laittaneensa autoon toimitetun repun A:n istuimen alle. Hän on kertonut sanoneensa A:lle, että reppu tutkitaan vasta kotona.

Edellä kerrotuista seikoista ja toimista johtuen hovioikeus katsoi, että A oli yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut autosta A:n istuimen alta takavarikoidut 4 996 grammaa amfetamiinia. Kun rikoksen kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja tekoa myös A:n osalta oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, oli myös A tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta. A:n rangaistusta mitatessaan hovioikeus otti huomioon, että A:n osuus rikoksen toteuttamisessa oli ollut selvästi vähäisempi kuin hänen tekijäkumppaninsa B:n osuus.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla törkeästä huumausainerikoksesta ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta ampuma-aserikoksesta yhteiseen 3 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Varpu Lahti sekä hovioikeudenneuvokset Ilkka Sinisalo ja Esa Hakala. Esittelijä Olli Haapanen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A on valituksessaan vaatinut, että syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylätään.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Suullinen käsittely

Korkein oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn 2.2.2004. Istunnosta on laadittu erillinen pöytäkirja. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä. Todistajana on kuultu C:tä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat tosiseikat

1. Poliisin pysäyttäessä 26.6.2001 kello 18.10 B:n kuljettaman pakettiauton siitä löytyi 4 996 grammaa amfetamiinia reppuun pakattuna. A oli tuolloin autossa mukana matkustajana ja reppu löytyi A:n käyttämän istuimen alta. Reppu oli toimitettu autoon Vantaalla hampurilaisravintolan pihalla A:n ja B:n ollessa ravintolassa. Aikaisemmin samana päivänä A ja B olivat yhdessä jo tehneet turhaksi osoittautuneen käynnin samaan ravintolaan, jonka sijainnin A oli aamupäivällä B:n pyynnöstä selvittänyt. B:llä oli ollut keväästä 2001 alkaen käytössään ”toimeksiantajansa” luovuttama matkapuhelin easy-liittymineen. Hän oli ollut puhelinyhteydessä tähän henkilöön yleensä kerran tai pari viikossa, mutta tapahtumapäivänä yhteydenottoja oli ollut yksitoista, alkaen aamusta kello 9.57 päättyen viimeiseen kello 17.29.

2. A:n ja B:n asunnosta ja siihen liittyvistä tiloista on löydetty kaapin taakse piilotettuina kaksi kivääriä, joista toiseen oli kiinnitetty kiikaritähtäin ja äänenvaimennin. Lisäksi heidän asunnostaan on tavattu valopistooli, ampumatarvikkeita ja käteistä rahaa 33 010 markkaa.

Riitaiset seikat

3. A on kiistänyt tienneensä mitään amfetamiinista ja hän on katsonut, ettei yksin mukanaolo autossa voi täyttää huumausainerikoksen tunnusmerkistöä.

A:n tekijäntoimi ja tahallisuus

4. Hovioikeus on katsonut B:n selostamien järjestelyjen osoittavan hänen tienneen, että toimeksianto koski amfetamiinia eikä hormoneja, kuten hän oli väittänyt, ja että myös aseiden ja ampumatarvikkeiden säilyttäminen sekä käteisen rahan määrä viittasivat huumausainetekemisiin. A:n osalta hovioikeus on tuomion perusteluissa luettelemistaan seikoista ja toimista johtuen katsonut, että A oli yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut käyttämänsä istuimen alta takavarikoidun amfetamiinin.

5. A on johdonmukaisesti kiistänyt tienneensä amfetamiinista. B on Korkeimmassa oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei A ollut havainnut reppua ja ettei siitä ollut keskusteltu. Hovioikeudessa B oli kertonut laittaneensa repun A:n istuimen alle sanoen, että se tutkitaan vasta kotona. Hän ei kuitenkaan ole ilmoittanut syytä kertomuksensa muuttamiselle.

6. Päätelmät siitä, onko A ollut tietoinen B:n valmistelemasta ja toteuttamasta rikoksesta ja onko hän myös ollut osallisena siihen, on tehtävä jutussa esiin tulleiden, ulkonaisesti havaittavien seikkojen perusteella. Kuten A on valituksessaan lausunut, pitkä avoliitto ja yhdessä liikkuminen eivät sinänsä todista, että A olisi ollut tietoinen B:n suunnitelmista, eivätkä ne tai aseiden säilyttäminen taikka käteisvarojen määrä sinällään osoita A:n syyllisyyttä väitettyyn rikokseen. A:n mukanaolo autossa tai ravintolassa ei myöskään välttämättä ole merkinnyt taikka osoita osallisuutta B:n syyksi luettuun huumausainerikokseen.

7. Toisaalta A ja B olivat asuneet yhdessä 20 vuotta ja heidän päivittäinen yhdessäolonsa on ollut, kuten A:nkin kertomuksesta on ilmennyt, tekoajankohtana hyvin tiivistä. A on selvittänyt hampurilaisravintolan sijainnin tietoisena B:n tarkoituksesta tavata siellä joku henkilö, ja hän on ollut B:n mukana käynneillä Martinlaaksossa, jossa tämä henkilö oli määrä tavata. B on käynyt tekopäivänä poikkeuksellisen määrän puhelinkeskusteluja niin A:n ja B:n yhteisessä asunnossa, autossa kuin ravintolassakin. Välittömästi viimeisen puhelun jälkeen A on yhdessä B:n kanssa poistunut ravintolasta. Autossa on tuolloin ollut reppu.

8. A ja B ovat kiistäneet, että matkojen tarkoituksesta ja niiden vaiheista olisi ylipäätään käyty tarkempaa keskustelua. B:n ei siten ole väitettykään antaneen A:lle mitään sellaista uskottavaa syytä tapaamiselle hampurilaisravintolassa, että vastaavissa tilanteissa normaalisti heräävä tiedonhalu olisi sillä tyydytetty. Mikään asiassa ei myöskään viittaa siihen, että A:n kyky tai halu tehdä havaintoja olisi hänen nauttimansa siiderin tai muun syyn vuoksi ollut alentunut tai että hän keskittymällä muuhun olisi jättänyt B:n toimet vähemmälle huomiolle. Tapahtumat ajoittuivat arkipäivään, eikä A:lla kertomansa mukaan ollut muuta tähdellisempää tekemistä.

9. Olisi erittäin poikkeuksellista, että nyt kuvatun tapaisessa tilanteessa, jossa avopuolisoiden välit olivat ilmeisen läheiset ja tapahtumahetkelläkin hyvät, pitkäaikainen avovaimo puolisonsa kanssa yhteiselle autoretkelle lähtiessään jättäisi esitetyllä tavalla kokonaan kysymättä tapaamisen syyn ja tiedustelematta tavattavan henkilöllisyyttä. Jo tapaamispaikan selvittämisen yhteydessä olisi luontevaa keskustella tällaisista seikoista. Tavallisuudesta poikkeavaa olisi myös, jos avopuolison käyttöön ilmestynyt ylimääräinen matkapuhelin, jossa käydään toistuvasti keskustelua, ei missään vaiheessa herättäisi toisessa avopuolisossa kysymyksiä. Viimeistään silloin, kun hampurilaisravintolassa odottelu osoittautuu tuloksettomaksi ja odotuksen jälkeen yhdessä palataan kotiin, heräisi mitä todennäköisimmin mukana olleelle uteliaisuus ja halu tietää, minkälaisesta tapaamisesta oli kysymys ja miksi tapaaminen peruuntui.

10. Edellä esitettyä vieläkin epätodennäköisempää olisi se väitetty tilanne, että kotiintulon jälkeen taas ilman selityksiä palattaisiin yhdessä samaan tapaamispaikkaan toisen avopuolison esittämättä edelleenkään minkäänlaisia kysymyksiä retken tarkoituksesta ja onnistumisen mahdollisuuksista tällä kerralla. Kun ensimmäinen tapaamisyritys epäonnistui, on myös vahva olettama, että puolison toistuvasti uudella matkapuhelimella käymä keskustelu herättäisi kasvavaa kiinnostusta ja kysymysten tarpeen. Kun toisellakaan kerralla ketään henkilöä ei vielä ollut tavattu, ratkaisu ripeästi lähteä ravintolasta puhelinsoiton jälkeen on sekin luonteeltaan selvästi selitystä kaipaava toimenpide.

11. Autosta löytyneestä repusta B:n hovioikeudelle antama kertomus, jonka mukaan A oli repusta tietoinen, on uskottavampi kuin Korkeimmassa oikeudessa esitetty muutettu kertomus. Tähän nähden väittämällä, ettei A olisi kiinnittänyt yllättävästi ilmestyneeseen reppuun huomiota eikä esittänyt sen johdosta kysymyksiä, on heikko uskottavuus.

12. A:n toimenpiteille saada matkapuhelimen välityksin edellä kulkevan auton rekisteritiedot on esitetty kahta selitystä: A:n selityksen mukaan tarkoitus oli liikenneturvallisuuden vuoksi lähettää tekstiviesti auton kuljettajalle, syyttäjän mukaan tiedot hankittiin sen selvittämiseksi, oliko auto poliisin käytössä. Käsillä olevassa tilanteessa viimeksi mainittu selitys on huomattavasti uskottavampi.

13. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus toteaa, että mikään A:n toimista ei yksinään osoita hänen syyllistyneen huumausainerikokseen. Siitä alkaen, kun A paikallisti B:lle huumausaineen luovutuspaikaksi ilmoitetun ravintolan siihen saakka, kun poliisi otti huumausaine-erän haltuunsa hänen käyttämänsä autonistuimen alta, kaikki hänen toimensa ovat kuitenkin hyvin läheisesti liittyneet sen tehtävän suorittamiseen, josta B on tuomittu rangaistukseen. Esitetyn näytön perusteella mitään muuta uskottavaa selitystä hänen myötävaikutukselleen ei ole kuin se, että hän on ollut tietoinen tehtävästä ja yksissä tuumin B:n kanssa osallistunut sen suorittamiseen. Aamupäivällä tapahtuneiden valmistelujen jälkeen koko iltapäivän kestänyt tapahtumasarja, johon A on osallistunut, on kokonaisuutena varsin vahva ja uskottava näyttö siitä, että rikoshanke on ollut yhteinen. A:n omat selitykset toimilleen eivät edellä mainituista syistä ole uskottavia, ne eivät horjuta hänen syyllisyyteensä viittaavaa näyttöä eivätkä siten herätä varteenotettavia epäilyksiä hänen syyllisyydestään.

Syyksilukeminen

14. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on yksissä tuumin B:n kanssa hankkinut ja kuljettanut 4 996 grammaa amfetamiinia ja näin menettelemällä hovioikeuden tuomiossa lausutuin perustein syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Hannu Kiuru.