Korkein oikeus KKO:2004:86

Alkoholi Veropetos Salakuljetus

L oli tuonut 16 500 litraa alkoholijuomia Belgiasta Suomeen. Hänen ei katsottu syyllistyneen alkoholijuomien salakuljetukseen, koska niiden tuonti Euroopan talousalueeseen kuuluvasta maasta ei ollut luvanvaraista. Sen sijaan L tuomittiin veropetoksesta, koska hän kuljettamalla alkoholijuomat väliaikaisen valmisteverottomuusjärjestelmän ulkopuolella sekä esittämällä viranomaisille tosiasioiden vastaisen rahtikirjan, jonka mukaan kuorma olisi sisältänyt rakennustarvikkeita, oli yrittänyt aiheuttaa alkoholijuomista Suomessa kannettavan valmisteveron määräämättä jättämisen. Veropetosta pidettiin Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla törkeänä.

RL 29 luku 1 §

RL 29 luku 2 §

AlkoholiL 82 § (459/1968)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Ensisijainen syyte

Törkeä veropetos

Syyttäjä vaati L:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta sen vuoksi, että L oli 30.8.2001 Helsingissä erään ajoneuvoyhdistelmän kuljettajana osallistunut 16 500 litraa vodkaa käsittäneen alkoholierän maahantuontiin jättämällä ilmoittamatta alkoholista tullille yrittäen siten välttää alkoholijuomaveroa 1 823 250 markkaa.

Veropetosta oli pidettävä törkeänä, koska sillä oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja se oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati L:lle rangaistusta törkeästä veropetoksesta.

Toissijainen syyte

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati L:lle rangaistusta alkoholilain 82 ja 87 §:n nojalla ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta. L oli laittomasti tuonut maahan edellä mainitun alkoholijuomaerän. Rahtiasiakirjojen mukaan ajoneuvon kuormana oli pitänyt olla rakennusmateriaaleja. L oli ammattimaisesti palkkiota vastaan kuljettanut alkoholia.

Vielä syyttäjä vaati salakuljetussyytteeseen liittyen, että L tuomitaan valtiolle menettämään ajoneuvoyhdistelmän arvona 500 000 markkaa.

Tullihallituksen vaatimukset

Tullihallitus yhtyi kumpaankin syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati L:n velvoittamista korvaamaan valtiolle rikoksen johdosta kantamatta jääneiden verojen määränä 16 500 litrasta vodkaa 1 823 250 markkaa korkoineen rikoksen tekopäivästä lukien. Korvauksesta saatiin vähentää hallinnollisesti mahdollisesti perittyä saatavaa vastaava määrä.

Käräjäoikeuden tuomio 12.12.2001

L:n kiistettyä rangaistusvaatimukset ja Tullihallituksen korvausvaatimuksen perusteen käräjäoikeus katsoi L:n syyllistyneen siihen ammattimaisen alkoholipitoisen aineen salakuljetukseen, mistä syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut.

Selostettuaan ja arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä käräjäoikeus katsoi L:n täytyneen tietää lastin sisältö. L:n teko oli ammattimainen. Kysymyksessä oli ollut erittäin suuri määrä alkoholia.

Alkoholilain 82 §:n 1 momentin mukaan tulee se, joka luvattomasti maahan tuo tai maasta vie alkoholijuomaa tai väkiviinaa taikka sitä yrittää, tuomita alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään 2 vuodeksi. Alkoholilain 87 §:n mukaan se, joka ottaa 81 – 86 §:ssä tarkoitetun rikollisen toiminnan tai rahoittamisen ammatikseen tai tavakseen, tuomitaan vankeuteen vähintään 6 kuukaudeksi.

Alkoholin tuonti vaati luvan tai tuojan oli oltava tietyssä asemassa ollakseen oikeutettu harjoittamaan tuontia.

Jos tavara tuodaan maahan luvatta tai laittomasti, siitä ei yleensä makseta asianomaisia veroja ja maksuja eikä sitä ole asianmukaisesti ilmoitettu tullille. Tällöin salakuljetuksen lisäksi täyttyy yleensä veropetoksen tunnusmerkistö. Oikeuskäytännössä kuitenkin samanlaisissa tapauksissa on pääsääntöisesti sovellettu salakuljetusrikoksen säännöstä. Rikoslain salakuljetusta koskevat yleissäännökset syrjäytyvät kuitenkin silloin, kun tekoon soveltuvat rikoslain ulkopuoliset erityiset rangaistussäännökset, kuten alkoholilain 82§:n ja 87 §:n säännökset.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi L:n alkoholilain 82 §:n, 87 §:n ja 94 §:n sekä rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:n nojalla ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen ja velvoitti hänet suorittamaan Tullihallitukselle taloudellisena hyötynä 1 823 250 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Pohjola sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.3.2002

Tullihallitus valitti hovioikeuteen vaatien, että L tuomitaan rangaistukseen ensisijaisesti törkeästä veropetoksesta. Lisäksi Tullihallitus vaati, että L velvoitetaan korvaamaan valtiolle vahingonkorvauksena rikoksella aiheutettu verovahinko.

Hovioikeus käsittelyratkaisunaan lausui, että alkoholipitoisen aineen salakuljetuksen seuraamukseksi oli muun ohessa säädetty menettämisseuraamus eikä alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta voinut seurata veron tai tullimaksun periminen, eikä tällainen rikos näin ollen välittömästi loukannut valtion oikeutta. Vaikka alkoholipitoisen aineen salakuljetuksella oli loukattu yleistä etua, tämän kannalta oli riittävää, että virallinen syyttäjä huolehti syyteharkinnasta. Tullihallituksella ei ollut alkoholipitoisen aineen salakuljetusta koskevassa asiassa asianomistajan puhevaltaa. Näin ollen Tullihallituksen L:ään toissijaisesti kohdistama rangaistusvaatimus ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta jätettiin tutkimatta.

Syyksilukemisen osalta hovioikeus lausui, että alkoholilain 8 §:n mukaan alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa ainoastaan omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa alkoholijuomia käyttävä tarvitsee maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa alkoholilain mukaisen erillisen luvan. L:n ei voitu katsoa tuoneen alkoholia maahan omaa käyttöä varten eikä hänellä ollut ollut osoittaa maahantuontiin muutakaan kaupallisen toiminnan edellyttämää erillistä lupaa eikä hän myöskään ollut esittänyt maahan tuodun alkoholijuoman osalta tehdyn mainitun lain 11 §:n edellyttämää ilmoitusta toimimisesta maahantuojana. Lisäksi L:n esittämistä rahtiasiakirjoista oli käräjäoikeudenkin toteamin tavoin ilmennyt, että lastina piti olla puutavaraa, jonka vastaanottajaksi oli erheellisesti merkitty suomalainen yritys. Näillä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoi, että syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ollut.

Näillä ja menettämisseuraamuksen osalta lausumillaan perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota niin, että L tuomittiin alkoholilain säännösten nojalla menettämään valtiolle luvattomasti maahan tuomansa alkoholi yhteensä 16 500 litraa vodkaa sekä kuljetuksessa käyttämänsä ajoneuvon ja perävaunun yhteisarvona 84 094 euroa.

L vapautettiin korvaamasta valtiolle Tullihallitukselle taloudellisena hyötynä tuomittu määrä 1 823 250 markkaa korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Harsia, Tuula Nousiainen ja Paula Salonen. Esittelijä Katja Laaksonen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Tullihallitukselle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Tullihallitus vaati, että L tuomitaan rangaistukseen ammattimaisen alkoholipitoisen aineen salakuljetuksen asemesta törkeästä veropetoksesta. Lisäksi Tullihallitus vaati, että L velvoitetaan korvaamaan valtiolle rikoksen johdosta kantamatta jääneiden verojen määrä 1 823 250 markkaa viivästyskorkoineen 30.8.2001 lukien.

L ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta vastannut valitukseen.

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen ja vaati hovioikeuden tuomion pysyttämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Alemmat oikeudet ovat katsoneet L:n syyllistyneen ammattimaiseen alkoholipitoisen aineen salakuljetukseen tuomalla 30.8.2001 luvattomasti maahan 16 500 litraa Volgonoff-vodkaa. Alkoholijuoma tuotiin Belgiasta L:n kuljettaman kuorma-auton perävaunussa, jonka lastiksi oli rahtikirjaan merkitty rakennustarvikkeita. Alkoholi oli pakattu litran pulloihin.

2. Tosiseikasto ja L:n tietoisuus lastin oikeasta koostumuksesta on asiassa selvitetty.

3. Teon rangaistavuutta salakuljetuksena on arvioitava tekohetkellä voimassa olleen vuoden 1994 alkoholilain (1143/1994) perusteella. Kyseisellä lailla kumottiin pääosiltaan vuoden 1968 alkoholilaki (459/1968) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Uudella lailla pyrittiin saattamaan Suomen alkoholilainsäädäntö vastaamaan EY-oikeutta etenkin tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja monopoleja koskevien periaatteiden osalta. Tässä tarkoituksessa alkoholijuomien maahantuonnin luvanvaraisuudesta luovuttiin. Lakia on selvennetty tässä suhteessa 15.1.1999 voimaan tulleella lailla (1/1999). Mainitun lain 8 §:n 1 momentin mukaan alkoholijuomia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen.

4. Tuodessaan alempien oikeuksien tuomioissa selostetuin tavoin alkoholijuomia Suomeen Euroopan talousalueeseen kuuluvasta maasta L ei ole tarvinnut maahantuontiin erityistä lupaa eikä ole siten syyllistynyt salakuljetukseen.

5. Seuraavaksi on otettava kantaa siihen, onko L menettelyllään kuitenkin syyllistynyt törkeään veropetokseen, josta Tullihallitus on vaatinut hänelle rangaistusta.

6. Veropetoksesta tuomitaan rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan se, joka säännöksessä lähemmin määritellyin tavoin aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi tai veron aiheettoman palauttamisen. Veropetosta pidetään 2 §:n mukaan törkeänä, jos sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Alkoholijuomista kannetaan valmisteveroa muun muassa silloin, kun niitä tuodaan Suomeen Euroopan yhteisön toisesta jäsenvaltiosta. L on yrittänyt aiheuttaa valmisteveron määräämättä jättämisen saattamalla alkoholijuomat väliaikaisen valmisteverottomuusjärjestelmän ulkopuolelle, jolloin verovelvollisuus on syntynyt, ja esittämällä tulliviranomaisille tosiasioiden vastaisen rahtikirjan, jonka mukaan kuorma olisi sisältänyt rakennustarvikkeita. L on menettelyllään syyllistynyt veropetokseen.

8. Veropetoksella on alkoholijuomista kannettavan veron määrä huomioon ottaen tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti kuljettamalla alkoholijuomat edellä todetulla tavalla väliaikaisen valmisteverottomuusjärjestelmän ulkopuolella sekä valmistamalla ja esittämällä vääränsisältöinen asiakirja. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

9. Koska L ei ole syyllistynyt alkoholipitoisen aineen salakuljetukseen, ei ole perustetta tuomita L:ää menettämään valtiolle hovioikeuden tuomiossa mainittujen alkoholilain säännösten nojalla alkoholijuomia eikä kuljetuksessa käytetyn ajoneuvon ja perävaunun yhteisarvoa. Sen sijaan L:n on suoritettava valtiolle vahingonkorvaukseksi kantamatta jääneiden verojen määrä korkoineen.

Lainkohdat

Rikoslaki 29 luku 1 ja 2 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte alkoholipitoisen aineen ammattimaisesta salakuljetuksesta hylätään. L tuomitaan törkeästä veropetoksesta (tekoaika 30.8.2001) yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

L vapautetaan menettämästä valtiolle luvattomasti tuotu alkoholi yhteensä 16 500 litraa vodkaa sekä kuljetuksessa käyttämänsä ajoneuvon ja perävaunun yhteisarvo 84 094 euroa.

L velvoitetaan suorittamaan valtiolle vahingonkorvaukseksi kantamatta jääneiden verojen määrää 1 823 250 markkaa vastaavat 306 648,63 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa 30.8.2001 lukien. Tästä määrästä on vähennettävä, mitä verosta on mahdollisesti saatu perityksi hallinnollisessa järjestyksessä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikko Tulokas, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Pekka Haapaniemi.