Korkein oikeus KKO:2006:10

Kunnianloukkaus

Pyrkimättä varmistumaan ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyydestä A oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön ja sosiaaliviranomaiselle lastensuojeluilmoituksen, joissa vihjattiin B:n syyllistyneen seksuaali- ja muihin rikoksiin. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin loukanneen B:n kunniaa.

RL 24 luku 9 § 1 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 7.10.2003

Virallisen syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta ja asianomistaja B:n törkeästä kunnianloukkauksesta käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 10.9.2002 tehnyt keskusrikospoliisille tutkintapyynnön, jossa hän oli totuudenvastaisesti väittänyt, että lakiasiaintoimistoa pitävä B olisi erotettu Suomen Asianajajaliitosta, hänen toimistossaan näytettäisiin pikkulapsille ja kuvattaisiin pornoelokuvia, hänet olisi tuomittu rikoksesta rangaistukseen, hän olisi uhannut ampua lapsensa, sulkisi tämän lukittuun huoneeseen ja lähettäisi tämän alasti ulos, jos tämä kirkuisi. Lisäksi A oli 21.9.2002 lähettänyt kaupungin sosiaalityöntekijälle telekopiosanoman, johon hän oli koonnut lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavia lausumia ja väittänyt, että B:n lapseen olisi kohdistunut pahoinpitely ja rikoksen tutkinnassa tapahtunut laiminlyöntejä.

A:n väitteistä käräjäoikeus lausui, että B oli aikanaan tuomittu sakkorangaistukseen liikennerikoksista ja lievästä pahoinpitelystä. Hän ei ollut koskaan kuulunut asianajajaliittoon. Henkilötodisteluna esitetyistä A:n, B:n, tämän lapsen äidin C:n sekä lasta hoitaneiden henkilöiden kertomuksista käräjäoikeus totesi, että ne eivät viitanneet siihen, että A:n väitteet muilta osin pitäisivät paikkansa.

Se, että A:n poliisille toimittama asiakirja oli otsikoitu tutkinta- ja selvityspyynnöksi lasten suojaksi, ei poistanut hänen vastuutaan esitetyistä väitteistä. Asiakirjassa esitetty tieto siitä, että B olisi tuomittu rikoksista, viittasi asiayhteytensä vuoksi seksuaalirikoksiin eikä edellä mainittuihin liikenne- tai muihin rikoksiin. A:n esittämien väitteiden sisältö oli loukkaava ja hänen oli täytynyt ymmärtää tämä. Tällaisten väitteiden esittäminen tutkinta- ja selvityspyynnössä edellyttää jonkinlaista todellisuuspohjaa. A oli kuitenkin suhtautunut esittämiensä väitteiden totuudenmukaisuuteen välinpitämättömästi eikä ollut yrittänytkään selvittää, pitivätkö ne paikkansa. Hän ei ollut ilmoittanut, keneltä hän oli saanut tiedot, eikä asiassa ollut voitu luotettavasti selvittää, mihin hänen väitteensä olivat perustuneet.

Vakavin A:n esittämistä väitteistä koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän oli esittänyt myös muita B:tä koskevia väitteitä, joiden moninaisuus viittasi loukkaamistarkoitukseen. Menettelynsä motiiviksi hän oli ilmoittanut lastensuojelun, jota hän oli kertonut tekevänsä edustamansa yhdistyksen toimintaan liittyen. Yhdistyksen toiminnasta ei kuitenkaan ollut esitetty lähempää selvitystä.

Käräjäoikeus lausui, että A saattoi kuvitella tekevänsä lastensuojelutyötä. Hänen motiivinsa vaikuttivat kuitenkin ainakin jossakin määrin epäselviltä. Hänen toimintansa viittasi siihen, että hän ei täysin ymmärrä asioiden suhteita vaan on jollakin tapaa harhautunut niistä. Hänen menettelynsä oli ollut sopimatonta ja hänen oli täytynyt myös tietää tämä, koska hänet oli jo aikaisemmin tuomittu vastaavanlaisesta rikoksesta rangaistukseen.

Asiassa oli merkitystä myös sillä, että B piti lakiasiaintoimistoa ja esitetyt väitteet olivat omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa. Väitteet olivat olleet osaksi vakavia, osaksi taas sekavia, mikä oli antanut aiheen epäillä niiden uskottavuutta. Poliisi olikin lopettanut esitutkinnan B:tä kuulematta.

A:n esittämät väitteet olivat joka tapauksessa tulleet useiden henkilöiden saataville. Näyttöä siitä, että väitteillä olisi aiheutettu B:lle suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa, ei ollut esitetty. A:n menettelyä ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 24 luvun 9 §:n nojalla kunnianloukkauksesta viiteenkymmeneen päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Petteri Palomäki ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 30.12.2004

Asianosaiset valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että A ei ollut kertonut, keneltä hän oli saanut syytteessä tarkoitetut väitteet sisältävän tiedon B:n toiminnasta. Hän ei asiaa koskevasta näyttövelvollisuudestaan huolimatta ollut osoittanut, että hänellä olisi ollut vahvoja perusteita tai todennäköisiä syitä pitää esittämiään väitteitä totena. Hän oli menettelyllään siten syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

A oli väittänyt B:n syyllistyneen erittäin paheksuttaviin rikoksiin. Tämä toimii ammattinsa vuoksi yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joiden tietoon perättömät väitteet olivat tulleet. B:n asema huomioon ottaen väitteet olivat olleet hänen kannaltaan poikkeuksellisen kiusallisia ja vahingollisia. A oli aiemmin syyllistynyt nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen rikokseen, joten hänen oli täytynyt ymmärtää menettelevänsä lainvastaisesti esittäessään B:stä syytteessä tarkoitetut väitteet. Nämä teon moitittavuuteen liittyvät seikat huomioon ottaen hovioikeus lausui, ettei sakkorangaistus ollut riittävä seuraamus A:n syyksi luetusta rikoksesta, ja tuomitsi hänet siitä 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Allan Ahnger ja Pekka Varjus.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että syyte hylätään.

Virallinen syyttäjä ja B vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A on edustamansa yhdistyksen nimissä poliisille tekemässään tutkinta- ja selvityspyynnössä sekä sitä täydentäessään kertonut, paitsi muuta, saamastaan ilmoituksesta, jonka mukaan ”B:n asianajotoimistolla toiminta olisi outoa!” ja siellä näytettäisiin pikkulapsille ja mahdollisesti filmataan pornoa. Lisäksi B olisi ”erotettu Asianajajaliitosta ja tuomittu”. Edelleen A on sosiaaliviranomaiselle yhdistyksen nimissä lähettämässään kirjeessä B:n poikaa koskien antanut keskustelun muotoon kirjattuja lausumia lainaten ymmärtää, paitsi muuta, että lapsen isä olisi syyllistynyt tämän seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä että lapseen olisi kohdistunut pahoinpitely, jonka tutkinnassa olisi tapahtunut laiminlyöntejä. Hovioikeus on tuominnut A:n kunnianloukkauksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. A on valituksessaan lausunut, että hän oli tehnyt pyynnön ja ilmoituksen, jotta viranomaiset tutkisivat tietojen todenperäisyyden. A:n yhdistyksen toiminnanjohtajana saamat tiedot olivat luottamuksellisia ja hänellä oli lapsen tavattuaan ollut todennäköiset perusteet pitää tietoja tosina. Hänen ja yhdistyksen toiminnan lähtökohtana oli ensisijaisesti lapsen suojeleminen.

3. Se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, tuomitaan rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kunnianloukkaus on rangaistava vain tahallisena. Vaikka esitetty tieto tai vihjaus ei olisikaan todenperäinen, tekijä ei, kuten lainkohdan esitöissä todetaan, ole ainakaan silloin toiminut tahallaan, jos hänellä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut (HE 184/1999 vp s. 34).

4. Erimielisyyttä ei ole siitä, etteivätkö tiedot ja vihjaukset olisi olleet perättömiä. Erimielisyyttä ei ole myöskään siitä, etteivätkö sanotunkaltaiset tiedot tai vihjaukset olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kysymys on siten yksinomaan siitä, onko teko ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin tahallinen.

5. Korkein oikeus toteaa A:n valituksessa lausutun johdosta ensin, ettei sillä seikalla, että tiedot on annettu viranomaiselle, ole merkitystä arvioitaessa sitä, täyttääkö menettely kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Jos tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö ja lastensuojeluilmoitus voivat tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi.

6. On uskottavaa, että A on saanut tiedot luottamuksellisina, kirjeitse tai puhelimitse, kuten niiden saantitavasta on aikaisemmin ilmoitettu, taikka myös telekopiona, kuten Korkeimmassa oikeudessa on kerrottu. Yksin tietojen sanottua luonnetta tai sitä, että tiedon lähde on halunnut pysyä salassa, ei kuitenkaan voida pitää seikkana, joka vapauttaisi A:n niiden edelleen esittäjänä rikosvastuusta. Myöskään se seikka, että A on tosiasiassa vain välittänyt muualta saamansa tiedon sen todenperäisyyttä tarkastamatta, ei vapauta häntä rikosvastuusta. On myös mahdollista, että A on tavannut lapsen, kuten hän on kertonut. Kuitenkaan lapsen isoäiti tai lasta hoitanut toinen henkilö, joita A on kuulustuttanut asiassa todistajina, eivät kertomansa mukaan ole olleet edes yhteydessä häneen eikä mistään muutoinkaan ilmene, missä olosuhteissa tapaaminen olisi tapahtunut tai millä perusteilla A olisi päätelmänsä tehnyt. Asiassa ei siten ole ilmennyt, että A:lla olisi ollut väittämiään perusteita pitää alussa mainittuja tietoja ja vihjauksia paikkansapitävinä.

7. Mitä tulee A:n viittauksiin toiminnastaan yhdistyksen puitteissa ja menettelynsä vaikuttimista, eivät nämä seikat vaikuta hänen rikosvastuunsa arviointiin. Kysymys on kuitenkin seikoista, joilla rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan voi olla merkitystä rangaistusta mitattaessa.

8. A:n mukaan hänen ja yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on lastensuojelutyö. Yhdistyksestä tai sen toiminnasta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. A:n lausumista kuitenkin ilmenee, että yhdistys ottaa vastaan lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia koskevia ilmoituksia puhelimen, kirjeiden ja telekopion välityksellä sekä tekee tutkinta- ja selvityspyyntöjä samoin kuin lastensuojeluilmoituksia viranomaisille. Yhdistyksellä ei A:n mukaan ole mahdollisuutta tai keinoja tietojen selvittämiseen. Yhdistystä ei toisaalta, kun se ei harjoita sosiaali- tai terveydenhuollon alaan kuuluvaa toimintaa, sido tällaiseen toimintaan oleellisesti liittyvä tietojen salassapitovelvollisuus. Yhdistystä voidaan siten käyttää tosiasiallisen ilmoittajan henkilöllisyyden salaamiseen ilman, että viranomaisille esitettävien arkaluontoisten ja niin lapsen kuin vanhemmankin kannalta merkittävien tietojen tai vihjausten todenperäisyyttä olisi tarkoituskaan ennen niiden levittämistä tarkistaa. Vaikka A:n ilmoitusta motiivistaan ei ole aihetta epäillä, Korkein oikeus katsoo, ettei sille voida antaa näissä olosuhteissa merkitystä rangaistusta mitattaessa.

9. A on jo 18.6.2002 tuomittu vastaavasta teosta rangaistukseen ja hän on siten käsiteltävänä olevat tutkintapyynnön 10.9.2002 ja lastensuojeluilmoituksen 21.9.2002 tehdessään ollut tietoinen menettelynsä oikeudenvastaisuudesta. Nyt syyksi luetun teon laatu ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta ei ole aihetta lieventää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Iiro Liukkonen.