Korkein oikeus KKO:2006:110

Sisäpiirintiedon väärinkäyttö

Vakuutusyhtiö A:n pääjohtajalla oli tieto yhtiössä valmisteilla olevasta suunnitelmasta, joka tähtäsi pankki- ja vakuutusalan kannalta merkittäviin rakennejärjestelyihin vakuutusyhtiö B:n kanssa ja johon sisältyi tavoite hankkia huomattava määrä vakuutusyhtiö C:n omistamia B:n osakkeita. Markkinoilla oli tieto, että A oli tehnyt C:lle neuvottelutarjouksen yhteistoiminnasta ja että eräät muutkin yhtiöt olivat ilmoittaneet kiinnostuksensa yhteistyöhön C:n kanssa ja myös sen omistamiin B:n osakkeisiin. Kysymys siitä, oliko pääjohtaja syyllistynyt sisäpiirintiedon väärinkäyttöön ostaessaan lähipiirilleen B:n osakkeita.

ArvopaperimarkkinaL 5 luku 1 § (740/1993)
ArvopaperimarkkinaL 8 luku 1 § 1 mom (740/1993)
RL 51 luku 1 § 1 mom (475/1999)
RL 51 luku 6 § 2 mom (475/1999)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virallisen syyttäjän rangaistusvaatimus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä lausui syytteessään, että L oli Helsingissä Vakuutusyhtiö A Oyj:n (A) toimitusjohtajana ja A-konsernin pääjohtajana ollut laatimassa yhtiön tulevaisuuden strategioita, joihin oli olennaisena osana liittynyt A:n tavoite saada määräysvalta B-Yhtymä Vakuutus Oyj:ssä (B). Näihin suunnitelmiin liittyen L oli ollut tekemässä neuvottelutarjousta Vakuutusyhtiölle C:lle (C-yhtiö) 24.5.1999. Neuvottelutarjous oli B:n osakkeiden hankkimisen lisäksi koskenut C-yhtiön ja Vakuutusyhtiö D:n (D) yhdistämistä. Tarjouksessaan A ilmoitti, että mikäli C-yhtiö päätti myydä omistamansa B:n osakkeet, A oli halukas neuvottelemaan niiden ostamisesta. C-yhtiön hallitus ja hallintoneuvosto olivat 25.5.1999 käsitelleet neuvottelutarjousta kokouksissaan ja A:n kanssa oli 25.5.1999 sovittu ensimmäiseksi neuvotteluajankohdaksi 8.6.1999.

L oli 28.5.1999 hankkinut alaikäisen tyttärensä nimiin 600 kappaletta B:n B-osaketta 44,80 euron kappalehintaan eli yhteensä 26 880 eurolla. L oli edelleen 7.6.1999 hankkinut määräysvallassaan olevan yhtiön nimiin 600 kappaletta B:n edellä mainittuja osakkeita, joista 200 kappaletta 42,75 euron ja 400 kappaletta 42,80 euron hintaan. Hankinnan yhteisarvo oli ollut yhteensä 25 670 euroa.

L oli, saatuaan asemansa nojalla tietää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa B:n B-osaketta koskevat edellä kuvatut julkaisemattomat seikat, jotka olivat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n osakkeen arvoon, käyttänyt tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta tätä sisäpiirintietoa hyväksi hankkimalla yllä kerrotut osakkeet toisten lukuun hankkiakseen tyttärelleen ja sanotulle yhtiölle taloudellista etua (aineellista etua).

Sen vuoksi syyttäjä vaati L:lle rangaistusta kahdesta sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.

L:n vastaus

L kiisti syytteen muutoin kaikilta osiltaan, mutta myönsi syytteessä kerrotut B:n osakkeiden hankinnat omaan tai toisen lukuun. L katsoi, etteivät sisäpiirintiedolle asetettavat vaatimukset tiedon täsmällisyydestä, hankkeen toteutumisen todennäköisyydestä ja ajasta ja tiedon vaikutuksen olennaisuudesta sekä vaatimus tiedon julkistamattomuudesta täyttyneet. L:llä ei myöskään ollut ollut hyötymistarkoitusta eivätkä syyksiluettavuuden edellytyksenä oleva tahallisuus tai törkeä huolimattomuus täyttyneet.

L vetosi siihen, että hänellä ei touko – kesäkuussa 1999 ollut ollut lain tarkoittamaa sisäpiirintietoa koskien B:n B-osakkeita. A:lla ei ollut ollut mitään riittävästi yksilöityä suunnitelmaa hankkia määräysvalta B:ssä. A:n neuvottelutarjous C-yhtiölle C-yhtiön ja D:n yhdistämisestä ja siihen liittyen halukkuudesta neuvotella C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden ostamisesta ei alustavana neuvottelutarjouksena, joka ei sisältänyt todellista ostoaietta, ollut ollut sisäpiirintietoa. Lisäksi tieto alustavasta neuvottelutarjouksesta ja A:n väitetystä ostohalukkuudesta oli julkistettu ja muutoinkin tullut markkinoiden tietoisuuteen.

Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2003

Syyksilukeminen

Käräjäoikeus katsoi L:n syyllistyneen siihen sisäpiirintiedon väärinkäyttöön, josta syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta, kuitenkin niin, että vaikka kyse oli kahdesta erillisestä osakekaupasta, käräjäoikeus piti niitä yhtenä tekona. Kyse oli ollut samaan tietämykseen perustuvasta sisäpiirintiedon väärinkäytöstä hyödyn saamiseksi tosiasiallisesti samalle taholle ja kaupat oli tehty ajallisesti lähekkäin.

Sovellettava laki

Käräjäoikeus totesi, että ensimmäisen osakekaupan aikana 28.5.1999 sisäpiirintiedon väärinkäyttöä koskeva rangaistussäännös oli ollut arvopaperimarkkinalain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa. Tämän lainkohdan oli kumonnut 1.6.1999 voimaan tullut rikoslain 51 luvun 1 § (475/1999). Toinen osakekauppa oli tehty 7.6.1999. Käräjäoikeus katsoi, että kun syyksilukemisen edellytykset sekä rangaistavuuden ala olivat lainkohdissa samansisältöiset, ei syyksilukemisen arvioinnissa ollut olennaista merkitystä, kumpaa rangaistussäännöstä tekoon 28.5.1999 sovellettiin. Käräjäoikeus arvioi tunnusmerkistön täyttymisen rikoslain 51 luvun säännösten (475/1999) mukaisesti.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus päätyi siihen, että L:llä oli ollut tieto A:n hallituksessa ja toimivassa johdossa käsitellystä hankkeesta yhdistää ainakin A:n ja B:n henkivakuutustoiminnot samoin kuin siitä, että hanke edellytti määräysvallan hankkimista B:ssä.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että L:llä ollut tieto oli ollut tarpeeksi täsmällinen ja sen toteutuminenkin oli ollut täysin mahdollinen. Kun A:n pörssitiedotteessa 25.5.1999 ja D:n toimitusjohtajan haastattelulausunnossa 26.5.1999 kerrottu tieto oli ollut vain osa L:llä asiasta olleesta tiedosta, tietoa ei ollut julkistettu eikä se ollut tullut julkisuuteen oikeassa muodossa. Tieto ei ollut muutoinkaan ollut markkinoiden saatavilla. Siten käräjäoikeus päätyi siihen, että kun L:llä ollut tieto kyseessä olevasta hankkeesta oli ollut julkistamaton olennaisilta osiltaan, oli se ollut laissa tarkoitetuin tavoin julkistamaton. Edelleen käräjäoikeus katsoi, että tiedolla oli ollut olennainen vaikutus arvopaperin arvoon.

Yhteenvetona käräjäoikeus katsoi, että A:n tavoite ostaa B-osakkeita määräysvallan hankkimiseksi B:ssä oli ollut sisäpiirintietoa. L oli tehnyt hankinnat taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. L oli suhtautunut törkeän huolimattomasti siihen mahdollisuuteen, että hänellä oli ollut sisäpiirintietoa osakkeet hankkiessaan.

Käräjäoikeus tuomitsi L:n sisäpiirintiedon väärinkäytöstä 28.5.1999 ja 7.6.1999 sakkorangaistukseen yksiköiden teon yhdeksi rikokseksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Liisa Paul ja Riitta Savolainen sekä kaksi lautamiestä.

Eri mieltä ollut lautamies Juha-Heikki Miettinen hylkäsi syytteen katsoen, ettei asiassa ollut näytetty L:llä olleen laissa tarkoitettua sisäpiirintietoa. L:n tieto ei ollut ollut lain mukaisesti riittävän täsmällinen ja lisäksi se ei ollut ollut julkistamaton.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.6.2005

L valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui perusteluinaan seuraavaa:

Sovellettava laki

Hovioikeus totesi, että sisäpiirintiedon väärinkäyttö oli ollut kiellettyä 28.5.1999 tehdyn osakekaupan aikana arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) ja 8 luvun 1 §:n (740/1993) nojalla sekä 7.6.1999 tehdyn osakekaupan aikana 1.6.1999 voimaan tulleen rikoslain 51 luvun 1 §:n (475/1999) nojalla. Syytteessä tarkoitetun rikoksen tekeminen oli päättynyt viimeksi mainitun kaupan tekopäivänä 7.6.1999. Näin ollen tekoon oli sovellettava viimeksi mainittua säännöstä.

Sisäpiirintiedon käsite

Hovioikeus totesi, että sisäpiirintiedon käsite on määritelty rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentissa (475/1999). Lainkohdan mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan luvussa sellaista muun ohessa julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan. Sisäpiirintietona ei pidetä julkisesti saatavissa olevia tietoja yhdistämällä yksityisesti käytettäväksi tuotettua tietoa.

Hovioikeus totesi rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon olennaisen vaikutuksen vaatimuksen merkitsevän sitä, että tiedon tulee arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperusteiden mukaan olla sellaista, että sillä yleensä tai tyypillisesti on vaikutusta arvopaperin arvoon tai hintaan.

Edelleen tiedon, voidakseen olla omiaan vaikuttamaan arvopaperin arvoon tai hintaan, tuli olla riittävän täsmällistä ja yksilöityä. Muutoin tiedon olennaisuuden arviointi tai tiedon hyväksikäyttö ei ollut mahdollista. Arvioitaessa yrityskauppoja tai muita järjestelyjä tarkastelun kohteina ovat kaupan koko ja toiseksi ajankohta, jolloin tiedon voidaan katsoa kehittyneen olennaisuuden asteelle. Olennaisuuden arvioinnissa keskitytään tiedon kehitysasteen määrittämiseen eikä sen vaikutuksen todennäköisyyteen. Keskeinen kriteeri arvioitaessa tiedon kehittymistä olennaisuuden asteelle on nimenomaan kaupan toteutumisen todennäköisyys.

Tiedon julkistaminen taas tarkoittaa sitä, että tieto on saatettu yleisön ja tiedotusvälineiden saataville esimerkiksi asianmukaisesti julkistetussa tiedotteessa tai asianmukaisesti järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Jos tieto on markkinoiden käytettävissä, vaikka sitä ei ole julkistettu, sen hyväksikäyttäminen on sallittua.

L:n tieto sisäpiirintietona

Hovioikeus lausui, että neuvottelut A:n ja D:n 24.5.1999 jättämän tarjouksen perusteella oli aloitettu 8.6.1999. Hovioikeus katsoi, että tiedon sisäpiiriluonnetta oli arvioitava sen hetken tilanteen mukaan, jolloin tietoa käytettiin hyväksi arvopaperikaupassa eli tässä tapauksessa sen tilanteen mukaan, joka oli vallinnut L:n hankkiessa 28.5. ja 7.6.1999 B:n osakkeita.

A oli 24.5.1999 eli vain neljä päivää ennen L:n tekemää ensimmäistä osakekauppaa jättänyt C-yhtiölle neuvottelutarjouksen, jossa A oli ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan myös C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden ostamisesta. Todistajan kertomuksesta kävi ilmi, että neuvottelutarjous oli ollut hyvin valmisteltu. Neuvottelut oli aloitettu pian tarjouksen jättämisen jälkeen ja ne olivat myös edenneet. Mainitut seikat osoittivat, että neuvottelutarjous oli tehty vakavassa tarkoituksessa päästä asiassa sopimukseen, vaikka tarjouksen menestysmahdollisuuksiin oli A:ssa suhtauduttu sitä jätettäessä eri syistä epäilevästi. Tarjoukseen olivat alusta alkaen sisältyneet myös C-yhtiön B:n osakkeet, jotka ostamalla A olisi saanut merkittävän osan B:n osakkeista ja myös merkittävän äänivallan B:ssä. Neuvottelujen kohteena ollut osakekauppa oli ollut niin suuri, että A oli arvioinut olevansa ainoa suomalainen konserni, joka pystyi osakkeet ostamaan ja ne myös pitämään omistuksessaan.

Hovioikeus totesi, että A oli kerrotuin tavoin ilmoittanut olevansa kiinnostunut ostamaan C-yhtiön omistamat B:n osakkeet, jotka olisivat tuoneet merkittävän määräysvallan B:ssä. Kysymyksessä olisi myös taloudellisesti arvioituna ollut poikkeuksellisen suuri kauppa. Neuvottelutarjouksen tekeminen, neuvottelujen aloittaminen pian sen jälkeen ja seurannut neuvottelumenettely osoittivat, että hanke oli ollut toteuttamiskelpoinen. Asiaa oli myös käsitelty A:n hallituksessa 31.5.1999. Kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoi, että A:n eräänä strategisena tavoitteena oli ollut hankkia B:n osakkeita ja niiden kautta määräysvalta B:ssä, mitä tietoa oli pidettävä luonteeltaan sisäpiirintietona, joka oli tyypillisesti ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n osakkeiden arvoon.

Tiedon julkistamattomuuden vaatimus

Hovioikeus lausui tämän jälkeen asiassa olevan kysymys siitä, oliko edellä kerrottu tieto julkistettu A:n 25.5.1999 antamalla pörssitiedotteella ja D:n toimitusjohtajan Helsingin Sanomissa 26.5.1999 julkaistulla haastattelulla tai oliko tieto muutoin ollut markkinoilla saatavissa L:n ostaessa 28.5. ja 7.6.1999 B:n osakkeita.

Hovioikeus katsoi todistelusta käyvän ilmi, että markkinoiden tiedossa oli yleisesti keväällä 1999 ollut, että C-yhtiö voi myydä omistamansa B:n osakkeet ja että osakkeisiin liittyi merkittävä äänivalta.

Hovioikeus katsoi edelleen, että A:n pörssitiedote oli sisällöltään tulkinnanvarainen eikä sen perusteella voinut yksiselitteisesti todeta neuvottelutarjouksen koskeneen myös C-yhtiön B:n osakkeita. Samanaikaisesti maan suurimmassa päivälehdessä julkaistusta, A:n johtoryhmään kuuluneen D:n toimitusjohtajan haastattelusta oli kuitenkin käynyt ilmi, että C-yhtiön omistamat B:n osakkeet kiinnostivat erityisesti A:ta. C-yhtiön epäselvä tilanne ja se, että C-yhtiö voi myydä omistamansa B:n osakkeet, osakkeiden määrä sekä niihin liittyvä äänivalta oli lisäksi keväällä 1999 edellä kerrotuin tavoin ollut yleisesti arvopaperimarkkinoita tuntevien, huolellisten henkilöiden tiedossa. Kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että markkinoilla oli ollut saatavilla tieto siitä, että A ollessaan valmis neuvottelemaan C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden ostamisesta samalla tosiasiallisesti myös tavoitteli määräysvaltaa B:ssä ja että ottaen huomioon osakkeiden huomattava määrä kysymys ei ollut ollut vain sijoitusmielessä tehtävästä osakkeiden hankinnasta.

Johtopäätökset

Hovioikeus katsoi, että L:llä oli ollut luonteeltaan sisäpiirintiedoksi katsottava tieto, joka sinänsä oli tyypillisesti ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n osakkeiden arvoon. Tieto oli kuitenkin L:n hankkiessa 28.5. ja 7.6.1999 B:n osakkeita ollut julkista ja markkinoilla saatavissa. Siten L ei osakkeet hankkiessaan ollut käyttänyt hyväkseen rikoslain 51 luvun 6 §:n 2 momentissa (475/1999) tarkoitettua sisäpiirintietoa.

Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti L:n tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anja Antila, Tuula Nousiainen ja Tuomas Nurmi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että L tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen sisäpiirintiedon väärinkäytöstä.

L vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut
Sovellettava laki

1. Syytteessä vaaditaan L:n tuomitsemista rangaistukseen sisäpiirintiedon väärinkäytöstä, koska L oli käyttänyt saamaansa sisäpiirintietoa ostaessaan syytteessä kerrottuja osakkeita 28.5.1999 ja 7.6.1999. Ensimmäisen kaupan aikaan 28.5.1999 voimassa olleen arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) mukaan, joka asemansa, toimensa tai tehtävänsä nojalla on saanut tietää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaa arvopaperia koskevan julkistamattoman seikan, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon, ei saa käyttää tietoa hyväksi hankkiakseen itselleen tai toiselle aineellista etua luovuttamalla tai hankkimalla omaan tai toisen lukuun arvopaperin tai suoraan tai välillisesti neuvomalla toista niiden kaupassa. Lain 8 luvun 1 §:n (740/1993) 1 momentin mukaan, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 5 luvun 1 §:ää, on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

2. Arvopaperimarkkinalain mainitut säännökset on sittemmin kumottu ja niiden tilalle on 1.6.1999 lukien tullut rikoslain 51 luvun 1 ja 6 § (475/1999), jotka lainkohdat siis olivat voimassa jälkimmäistä kauppaa 7.6.1999 tehtäessä. Luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi 1) luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun tai 2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Saman luvun 6 §:n 2 momentin mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan kyseisessä luvussa sellaista julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan.

3. Nyt voimassa olevan, 1.7.2005 voimaan tulleen rikoslain 51 luvun 1 §:n (300/2005) mukaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi 1) luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun, tai 2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiirintiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Luvun 6 §:n (300/2005) 2 momentin mukaan sisäpiirintietona pidetään tässä luvussa arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 15 §:ssä tarkoitettua sisäpiirintietoa. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (297/2005) 1 momentin mukaan sisäpiirintiedolla tarkoitetaan julkisen kaupankäynnin tai 3 luvun 16 §:ssä tarkoitetun kaupankäyntimenettelyn kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää luonteeltaan täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon.

4. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Jos yhdeksi rikokseksi yksiköityyn tekokokonaisuuteen kuuluu useita erillisiä tekoja, lainvalinnan on katsottu kunkin tähän rikokseen kuuluvan osateon kohdalta tapahtuvan edellä mainitun säännön mukaan (KKO 2006:37).

5. Sisäpiirintiedon väärinkäytön tunnusmerkistö on asiassa merkityksellisin osin säilynyt asiallisesti muuttumattomana. Sama koskee rangaistusasteikkoa. Nyt voimassa olevassa laissa sisäpiirintiedon määritelmään sisältyy tosin aikaisemmasta laista poiketen tiedon täsmällisyyttä koskeva nimenomainen vaatimus. On kuitenkin selvää, että ollakseen sisäpiirintietoa tiedon jo sinänsä täytyy olla luonteeltaan täsmällistä. Sisäpiirintiedolta on siten jo aikaisemminkin voimassa olleen lain aikana edellytetty riittävää täsmällisyyttä eikä tätä koskevan nimenomaisen vaatimuksen kirjaaminen lakiin ole merkinnyt asiallista muutosta voimassa olevaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoo, ettei nyt voimassa olevan lain soveltaminen kummankaan osakekaupan osalta johtaisi lievempään lopputulokseen kuin osakekauppojen tekemisen aikaan voimassa olleet lait. Syytteenalaiseen rikokseen on siten ensimmäisen osakekaupan osalta sovellettava arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) ja 8 luvun 1 §:n (740/1993) 1 momentin säännöksiä sekä jälkimmäisen osakekaupan osalta puolestaan rikoslain 51 luvun 1 §:n (475/1999) 1 momentin ja 6 §:n (475/1999) 2 momentin säännöksiä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

6. A:ssa on vuoden 1999 alkupuoliskolla tehty A:n ja A-konsernin kilpailuasemaa ja strategisia vaihtoehtoja koskevia suunnitelmia. Tässä tarkoituksessa on tutkittu erilaisia yritysjärjestelyvaihtoehtoja. Samalla A:ssa on arvioitu A:n ja B:n henkivakuutustoimintojen yhdistämismahdollisuuksia ja sen johdosta myös mahdollisuutta hankkia B:n osakkeita. Näitä syytteessä tarkoitettuja suunnitelmia on käsitelty konsernin johtoryhmässä ja hallituksessa, joihin konsernin pääjohtajana toiminut L on kuulunut. Edelleen L on A:n puolesta allekirjoittanut syytteessä kerrotun, C-yhtiölle 24.5.1999 tehdyn neuvottelutarjouksen, joka koski C-yhtiön ja D:n yhdistämistä sekä C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden ostamista.

7. Syytteen mukaan L on hankkinut B:n B-osakkeita lähipiirilleen kahdella kaupalla, ensin 28.5.1999 alaikäisen tyttärensä nimiin 600 kappaletta ja sitten 7.6.1999 määräysvallassaan olevan yhtiön nimiin niinikään 600 kappaletta. Kummankin hankinnan kohdalla L on antanut ostotoimeksiannon arvopaperinvälittäjälle kyseisenä ostopäivänä. Hovioikeuden hylättyä syytteen syyttäjä on Korkeimpaan oikeuteen tekemässään valituksessa katsonut, että L on, saatuaan asemansa nojalla tietää edellä kerrotut julkistamattomat seikat, jotka olivat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n osakkeiden arvoon, törkeästä huolimattomuudesta käyttänyt tätä sisäpiirintietoa hyväksi hankkiakseen lähipiirilleen taloudellista etua ja että hän on siten syyllistynyt sisäpiirintiedon väärinkäyttöön.

8. L on kiistänyt, että hänellä ollut tieto olisi ollut lain tarkoittamaa sisäpiirintietoa. Hän on katsonut, että syytteessä tarkoitettu tieto ei ollut sisäpiirintiedolta edellytetyllä tavalla täsmällistä eikä sillä myöskään ollut olennaista vaikutusta hänen hankkimiensa arvopaperien arvoon ja että joka tapauksessa tämä tieto oli ollut julkistettua jo hänen hankkiessaan kyseiset arvopaperit. L on lisäksi kiistänyt hankkineensa arvopaperit hyötymistarkoituksessa tai menetelleensä syyttäjän väittämin tavoin törkeän huolimattomasti.

9. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimman oikeuden ratkaistavana on siten ensinnäkin, onko kysymyksessä ollut lain tarkoittama sisäpiirintieto. Jos tiedon katsotaan olleen sisäpiirintietoa, on vielä otettava kantaa siihen, oliko L:llä ollut hyötymistarkoitus ja oliko tiedon käyttäminen tapahtunut törkeästä huolimattomuudesta.

Väitetty sisäpiirintieto

Tiedon liittyminen arvopaperiin

10. A:ssa on vuoden 1999 alkupuoliskolla markkinoiden ja kilpailutilanteen muutosten johdosta tutkittu ja suunniteltu erilaisia liiketoiminnan strategisia vaihtoehtoja, joita on käsitelty muun muassa useissa A:n johdossa laadituissa muistioissa. Niihin on sisältynyt ainakin seuraavia B:n osakkeiden arvoon mahdollisesti vaikuttavia tietoja.

11. Muistiossa 3.3.1999 yhtenä strategisena vaihtoehtona esitetään A:n säilyminen itsenäisenä ja todetaan, että vaihtoehto on rakennettavissa Leonia-fuusion pohjalle. Sitä ei kuitenkaan pidetä yksinään riittävänä, vaan katsotaan tarvittavan muitakin rakennejärjestelyjä. Muistiossa 25.4.1999 rakennevaihtoehtoina esitetään A:n ja B:n henkivakuutustoimintojen yhdistäminen sekä A- ja B-konsernien yhdistäminen kokonaisuudessaan. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei muistiossa pidetä toteuttamiskelpoisena, mutta suunnitelmien etenemismahdollisuuksien osalta esitetään seuraavaa: ”Keskustelut on aloitettava C-yhtiön kanssa, koska sen 40 %:n omistus B:ssä on ensimmäinen askel mihin tahansa B-konsernia tai sen osaa koskevaan omistusjärjestelyyn.” Muistiossa 27.4.1999 tarkastellaan A:n ja B:n tai niiden osien yhdistämistä. C-yhtiön omistamat B:n osakkeet mainitaan ensimmäisenä muistioon sisältyvässä luettelossa, joka on otsikoitu ”Pelimerkit”.

12. D ja A jättivät 24.5.1999 C-yhtiölle yhteisen neuvottelutarjouksen, joka otsikkonsa mukaan koski C-yhtiön ja D:n yhdistämistä sekä C-yhtiön omistamia B:n osakkeita. Jälkimmäisen asian osalta tarjouksessa esitetään seuraavaa:

”Käytettävissämme olevien tietojen mukaan C-yhtiö omistaa noin 8,64 miljoonaa B:n A-sarjan osaketta ja noin 1,52 miljoonaa B-sarjan osaketta, jotka edustavat noin 25 prosenttia B:n osakkeista ja noin 40 prosenttia äänivallasta (”B-osakkeet”). Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan C-yhtiö harkitsee B-osakkeiden myymistä. Mikäli C-yhtiö päättää myydä nämä osakkeet, on A halukas neuvottelemaan niiden ostamisesta.”

13. Tarjouksen jälkeisessä muistiossa 26.5.1999 käsitellään A:n ja B:n keskinäistä rakennejärjestelyä. Muistion ensisijaiseksi tarkoitukseksi mainitaan A:n ja B:n henkivakuutustoimintojen yhdistämismahdollisuuksien tarkastelu, mutta tarkoituksenmukaiseksi katsotaan myös arvioida konsernien vahinkovakuutustoimintojen yhdistämismahdollisuuksia. Muistiossa esitetään muun ohella seuraavaa: ”B:n ja A:n yhdistämisen mahdollisuus avautuu C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden (25 %) kautta. Nämä osakkeet antavat 40 %:n äänivallan B-konsernissa, jonka tasesubstanssi on tällä hetkellä noin 18 miljardia markkaa.” Edelleen muistiossa todetaan, että silloisilla pörssikursseilla 25 prosenttia B:n osakkeista maksaisi 2,9 miljardia markkaa sekä preemion, esimerkiksi 20 – 40 prosenttia, jolloin kauppahinta olisi 3,4 – 4,0 miljardia markkaa.

14. Asiassa esitetyistä A:n hallintoelinten pöytäkirjoista ilmenee muun ohella, että A-konsernin johtoryhmä on kokouksessaan 8.3.1999 päättänyt suositella konsernihallituksen hyväksyttäväksi edellä mainitussa muistiossa 3.3.1999 selostetun vaihtoehdon ja että A:n hallitus on kokouksessaan 21.4.1999 päättänyt jatkaa eri vaihtoehtojen analysointia. A:n hallitus on kokouksessaan 31.5.1999 käsitellyt A:n kilpailuasemaa ja strategisia vaihtoehtoja muistion 26.5.1999 perusteella ja päättänyt jatkaa muistiossa esitettyjen vaihtoehtojen selvittämistä. Kokouksessa on merkitty tiedoksi C-yhtiölle 24.5.1999 lähetetty neuvottelutarjous.

15. Muistiot ja kokouspöytäkirjat osoittavat, että A:n johdossa on selvitelty ja valmisteltu suomalaisen vakuutus- ja finanssialan yritysrakenteita koskevia järjestelyvaihtoehtoja, joista ainakin yksi vaihtoehto on sisältänyt tavoitteen määräysvallan saamisesta B:ssä. Yhtenä tätä tavoitetta koskevana konkreettisena välitavoitteena suunnitelmissa on ollut C-yhtiön omistamien B:n B-osakkeiden hankkiminen. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka synnyttäisi varteenotettavaa epäilystä siitä, että muistioihin tai pöytäkirjoihin kirjattu ei vastaisi suunnitelmien tai arviointien tosiasiallista luonnetta, vaikka puheena olevaa järjestelyvaihtoehtoa ei ollut kirjattu A:n muodollisesti hyväksyttyyn strategiaan ja vaikka A:ssa olisikin arvioitu, ettei A:n ja B:n konsernien yhdistäminen ollut sinänsä mahdollista. Selvityksen mukaan ainakin A:n ja B:n henkivakuutustoiminnan yhdistämistä on pidetty mahdollisena ja C-yhtiön omistamilla B:n B-osakkeilla on katsottu olevan yhden A:lle tuolloin keskeisen toimintavaihtoehdon kannalta avainmerkitys. Neuvottelutarjous 24.5.1999 osoittaa, että A:n johto yhdessä D:n johdon kanssa on ryhtynyt toimenpiteisiin näiden B:n osakkeiden hankkimiseksi.

16. Korkein oikeus katsoo, että kyseistä rakennejärjestelyvaihtoehtoa ja C-yhtiön omistamia B:n B-osakkeita koskevaa neuvottelutarjousta koskeva tieto on liittynyt tähän arvopaperiin siten kuin sekä arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ssä (740/1993) että rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) 2 momentissa on edellytetty.

Tiedon täsmällisyys

17. Kuten nyttemmin voimassa olevan ja siis jo sanamuotonsa mukaan täsmällisyysvaatimuksen sisältävän lain esitöissäkin (HE 137/2004 vp s. 60) todetaan, tiedon täsmällisyys merkitsee ensinnäkin sitä, että tieto viittaa olosuhteisiin tai tapahtumiin, jotka ovat jo ilmenneet tai toteutuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan. Kyseisen vaatimuksen tarkoitus on ennen kaikkea tehdä ero yhtäältä sisäpiirintiedon ja toisaalta epävarmoihin seikkoihin tai markkinahuhuihin perustuvan tiedon välillä. Sisäpiirintiedon täsmällisyyttä koskevan vaatimuksen voidaan katsoa täyttyvän jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus. Tiedon täsmällisyydeltä edellytetään myös sitä, että tieto on riittävän tarkka, jotta sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös tällaisten olosuhteiden tai tapahtumien mahdollisesta vaikutuksesta rahoitusvälineiden tai näihin liittyvien johdannaisrahoitusvälineiden arvoihin.

18. Korkein oikeus toteaa, että tiedon täsmällisyyden vaatimus ei sulje sisäpiirintiedon ulkopuolelle tietoa sellaisesta suunnitelmasta, jonka toteutuminen on epävarmaa. Myöskään se, että yritys on varautunut eri toimintavaihtoehtoihin sen mukaan, miten suunnitelman toteutuminen etenee ja osoittautuu mahdolliseksi, ei sinänsä sulje näitä vaihtoehtoja koskevia tietoja sisäpiirintiedon ulkopuolelle. Olennaista sen sijaan on, että tieto koskee joitakin yksilöitävissä olevia tosiasioita tai olosuhteita, joiden ilmenemiseen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus. Myös vaihtoehtoiset suunnitelmat voivat siten toteuttaa täsmällisyyden vaatimuksen.

19. L:n tieto on koskenut A:n sitä toimintavaihtoehtoa, että A lähtisi tavoittelemaan määräysvaltaa B:ssä, ja siihen liittynyttä suunnitelmaa ostaa C-yhtiön omistamat B:n osakkeet. Tavoite on ollut esillä edellä kerrotuissa suunnitelmissa keväällä 1999, jolloin laaditut muistiot samoin kuin silloin tehty neuvottelutarjous osoittavat tavoitteen olemassaolon todelliseksi siitä riippumatta, että sen toteutumisen on tiedetty olevan epävarmaa. Neuvottelutarjouksen 24.5.1999 jättämällä A on konkreettisella tavalla edennyt omassa suunnitelmassaan avaamalla keskustelun myyjäpuolen kanssa. Mikään ei osoita, etteikö suunnitelman toteutuminen olisi 28.5.1999 tai 7.6.1999 ollut objektiivisesti arvioituna mahdollista, vaikka onkin ollut selvää, että sen toteutumiseen oli liittynyt epävarmuustekijöitä. Korkein oikeus katsoo, että kerrottu tieto on täyttänyt sisäpiirintiedon täsmällisyydelle asetettavan vaatimuksen.

Tiedon julkistamattomuus

20. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) mukainen sisäpiirintiedon määritelmä edellyttää, että tieto koskee julkistamatonta seikkaa. Samoin rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) 2 momentista ilmenevä sisäpiirintiedon määritelmä edellyttää, ettei tietoa ole julkistettu tai ettei se muuten ole ollut markkinoilla saatavissa. Asiassa on tältä osin arvioitava, ovatko A:n 25.5.1999 antamassa pörssitiedotteessa, 26.5.1999 julkaistussa D:n toimitusjohtajan lehtihaastattelussa taikka markkinoilla aiemmin liikkuneissa tiedoissa kerrotut seikat johtaneet siihen, että L:llä ollut tieto on ollut julkistettua tai muutoin markkinoilla tiedossa tai saatavissa.

21. Niin kuin rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 254/1998 vp s. 35) lausutaan, harkittaessa sitä, onko tieto ollut saatavilla, on kiinnitettävä huomiota säännöksen tarkoitukseen saattaa markkinoilla toimivat tiedollisesti tasa-arvoiseen asemaan. Esityksen yleisperusteluissa (HE s. 4) tuodaan esiin se, että kaikilla sijoittajilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus käyttää hyväkseen arvopapereita ja niiden liikkeeseenlaskijoita koskevia tietoja.

22. Arvioitaessa sitä, onko sisäpiirintiedoksi väitetty tieto julkistettu tai muutoin markkinoilla saatavissa, huomiota on kiinnitettävä muun muassa siihen, missä määrin julkistettu tai muutoin markkinoilla oleva tieto vastaa väitettyä sisäpiirintietoa. Jos sellainen osa sisäpiirintiedoksi katsottavasta tiedosta, joka todennäköisesti vaikuttaisi markkinoilla tehtäviin sijoituspäätöksiin, jää julkistamatta tai ei muutoin ole markkinoilla saatavissa, ei tieto ole julkistettu tai muutoin ollut saatavissa mainittujen lainkohtien tarkoittamalla tavalla.

23. A:n 25.5.1999 antaman pörssitiedotteen sisältö oli seuraava: ”D ja A ovat ehdottaneet neuvottelujen aloittamista C-yhtiön kanssa. D ja A ovat tehneet neuvottelutarjouksen viitaten C-yhtiön ilmoitukseen jatkaa B:n ehdottaman C-yhtiön vakuutuskannan siirron ja muiden vaihtoehtojen valmistelua vakuutuksenottajien etujen mukaisesti siten, että asiaa koskevat ehdotukset tuodaan viimeistään kuluvan vuoden aikana yhtiön hallintoelinten käsittelyyn.”

24. Korkein oikeus toteaa, ettei pörssitiedotteessa mainita mitään C-yhtiön omistamista B:n osakkeista eikä se sisällä myöskään tietoja Ban kohdistuvasta rakennejärjestelyvaihtoehdosta. Näin ollen pörssitiedotteella ei ole julkistettu merkittävää osaa L:llä olleesta tiedosta.

25. D:n toimitusjohtajan 26.5.1999 julkaistussa haastattelussa on aluksi kerrottu ajatuksesta, että D ja C-yhtiö tekisivät mahdollisimman läheistä yhteistyötä, ja sitten lainattu D:n toimitusjohtajan lausumaa, jonka mukaan D voi tarjota A:n konttoriverkoston C-yhtiön asiakaskunnan palveluun. Tämän jälkeen haastattelussa on todettu D:n toimitusjohtajan mukaan myös C-yhtiön hallussa olevien B:n osakkeiden kiinnostavan erityisesti A:ta, jos ne tulevat myyntiin.

26. D:n toimitusjohtajan haastattelu ei ole sisältänyt ilmoitusta siitä, että tehty neuvottelutarjous koski myös C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden ostamista. Lisäksi ilmaisu ”B:n osakkeet kiinnostavat erityisesti A:ta, jos ne tulevat myyntiin” poikkeaa olennaisesti siitä L:llä olleesta tiedosta, joka kohdistui C-yhtiön omistamiin B:n osakkeisiin. Siten myös D:n toimitusjohtajan haastattelussa julkistettu tieto on ollut olennaisesti niukempaa kuin L:llä itsellään ollut tieto. Asiassa esitettyjen, osakekursseja koskevien selvitysten mukaan markkinat eivät olleetkaan reagoineet D:n toimitusjohtajan haastattelusta ilmenneisiin tietoihin.

27. Asiassa esitettyjen lehtileikkeiden mukaan lehdistössä on vuoden 1999 alkupuoliskolla julkaistu lukuisia kirjoituksia, joissa on spekuloitu C-yhtiön omistamilla B:n osakkeilla ja kerrottu C-yhtiölle eri tahoilta tehdyistä yhteistyötarjouksista. Markkinoilla ollut tieto C-yhtiölle tehdyistä yhteistyötarjouksista ja C-yhtiön valmiudesta myydä kerrotut osakkeet on kuitenkin sijoituspäätöksen tekemisen kannalta eri tieto kuin tieto siitä, että A:n yhtenä tavoitteena on ollut hankkia C-yhtiön omistamat B:n osakkeet nimenomaan osana A:n kaavailemia rakennejärjestelyvaihtoehtoja ja että yhtiö on yhdessä D:n kanssa C-yhtiölle nimenomaisesti ilmaissut tämän valmiutensa osakkeiden hankkimiseen.

28. Korkein oikeus katsoo, että L:llä hänen ostotoimeksiantoja antaessaan ollut tieto on ollut julkistamatonta olennaiselta osaltaan eli siltä osin kuin hän on tiennyt, että A:n yhtenä vaihtoehtoisena tavoitteena on ollut hankkia C-yhtiön omistamat B:n osakkeet osana A:n kaavailemia rakennejärjestelyvaihtoehtoja ja että A on yhdessä D:n kanssa C-yhtiölle nimenomaisesti ilmaissut valmiutensa osakkeiden hankkimiseen.

Tiedon vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan

29. Arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) mukaan sisäpiirintiedolta edellytetään, että se on omiaan olennaisesti vaikuttamaan kysymyksessä olevan arvopaperin arvoon. Rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) 2 momentissa sisäpiirintiedolta edellytetään vastaavaa vaikutusta arvopaperin arvoon tai hintaan. Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 254/1998 vp s. 35 ) todetaan muun muassa, että ilmaisulla ”arvoon tai hintaan” tarkoitetaan asiallisesti samaa kuin arvopaperimarkkinalaissa sanalla arvo, mutta uusi ilmaisu korostaa sitä, että myös lyhytaikainen hintaan kohdistuva vaikutus on riittävä.

30. Hallituksen esityksen mukaan tiedon tulee arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperusteiden mukaan olla sellainen, että sillä yleensä on vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Tosiasiallista vaikutusta ei vaadita. Edelleen hallituksen esityksen mukaan vaikutuksen olennaisuutta ei ole tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta arvopaperin arvon tai hinnan suhteellista muutosta. Muutoksen olennaisuus on suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen. (HE 254/1998 vp s. 35)

31. A ja B ovat olleet alalla suuria yrityksiä. Kysymyksessä olevat B:n B-osakkeet ovat edustaneet 40 prosentin ääniosuutta yhtiön osakekannasta, mikä antaa niiden omistajalle huomattavan vaikutusvallan koko yhtiön tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa, esimerkiksi yritysjärjestelyissä. Tämänkaltaiset kaupat ovat omiaan olennaisesti vaikuttamaan niiden kohteena olevan osakkeen arvoon jo niihin liittyvän preemion, eli osakkeesta maksettavan pörssikurssin ylittävän hinnan, mahdollisuuden vuoksi.

32. Edellä on katsottu, että L:llä on ollut julkistamatonta tietoa A:n yritysjärjestelyihin tähtäävistä vaihtoehtoisista tavoitteista B:n suhteen ja siitä, että suunnitelma yhden tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi oli edennyt B:n osakkeita koskevalla neuvottelutarjouksella. Tieto, että A:n ja D:n tarjoukseen sisältyi toteamus kiinnostuksesta neuvotella myös C-yhtiön omistamien B:n osakkeiden kaupasta, olisi ollut omiaan nostamaan B:n osakkeiden arvoa etenkin, jos olisi tiedetty, että A:n tavoitteena oli B:tä koskeva yritysjärjestely.

33. Käsillä olevassa tapauksessa markkinoilla on sinänsä ollut tietoa yleisestä kiinnostuksesta kyseisiin B:n osakkeisiin, mutta tämä tieto on edellä kerrotulla tavalla ollut yleisluontoisempaa ja epätarkempaa kuin L:n oma tieto. Jos A:n puheena oleva, Ba koskeva vaihtoehtoinen tavoite olisi toteutunut, B:n B-osakkeen pörssiarvo olisi todennäköisesti noussut huomattavasti. Näin ollen L:llä jo 28.5.1999 ja 7.6.1999 olleen, puheena olevaa vaihtoehtoa ja sen valmistelua koskevan julkistamattoman tiedon on täytynyt olla omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n B-osakkeen arvoon. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että L:n tiedolla on ollut sisäpiirintiedolta laissa edellytetty arvovaikutus.

Onko kysymys sisäpiirintiedosta?

34. Edellä kerrotuin perustein Korkein oikeus päätyy siihen, että L:llä ollutta, B:n B-osakkeisiin liittyvää tietoa A:n suunnitelmasta hankkia C-yhtiön omistamat B:n B-osakkeet osana A:n kaavailemia rakennejärjestelyvaihtoehtoja ja A:n yhdessä D:n kanssa C-yhtiölle tekemästä neuvottelutarjouksesta kyseisten osakkeiden ostamiseksi ei ollut julkistettu eikä se ollut muutoinkaan markkinoilla saatavissa 28.5.1999 eikä myöskään vielä 7.6.1999, joina päivinä L hankki syytteessä tarkoitetut B:n osakkeet. Kun tieto A:n tavoitteista ja niihin liittyvästä tarjouksesta olisi edellä kerrotulla tavalla ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan B:n B-osakkeen arvoon, tieto on ollut arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ssä (740/1993) ja rikoslain 51 luvun 6 §:n (475/1999) 2 momentissa tarkoitettu sisäpiirintieto.

Hyödyn hankkimistarkoitus

35. L on tehnyt ensimmäisen osakekaupan 28.5.1999 eli vain neljä päivää C-yhtiölle tehdyn neuvottelutarjouksen jälkeen. Toisen kaupan L on tehnyt 7.6.1999 heti sen jälkeen, kun hänet oli D:n hallituksen kokouksessa yhdessä sen toimitusjohtajan kanssa valtuutettu jatkamaan neuvotteluja C-yhtiön kanssa neuvottelutarjouksen pohjalta.

36. L on valinnut sijoituskohteeksi osakkeet, joiden arvoon vaikuttavista tekijöistä hänellä on ollut kerrottu sisäpiirintieto. On perusteltua katsoa, että tämä tieto on lisännyt kyseisten osakkeiden kiinnostavuutta sijoituskohteina, koska sillä olisi ollut edellä kerrottu vaikutus näiden arvoon. Se seikka, olisiko L ilman tätä tietoakin sijoittanut vapautuvia varojaan juuri B:n osakkeisiin, on tässä suhteessa vailla merkitystä. L on siten käyttänyt sisäpiirintietoa taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:ssä (740/1993) ja rikoslain 51 luvun 1 §:n (475/1999) 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Törkeä huolimattomuus

37. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa perustanut rangaistusvaatimuksensa syyksiluettavuuden osalta siihen, että L oli käyttänyt sisäpiirintietoa hyväkseen törkeästä huolimattomuudesta. Syyttäjän mukaan L on suhtautunut törkeän huolimattomasti siihen, oliko tieto ollut sisäpiirintietoa. Korkein oikeus katsoo, että L:n tuottamusta ja sen astetta arvioitaessa on otettava huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä hänen kokemuksensa arvopaperimarkkinoista samoin kuin hänen tietoisuutensa kysymyksessä olevista toimintavaihtoehdoista ja niiden vaiheista ja toteutumisen todennäköisyydestä sekä toisaalta siitä, mitä tietoja julkisuudessa oli.

38. L on A:n pääjohtajana osallistunut edellä kohdissa 10 – 14 kerrottujen suunnitelmien käsittelyyn ja A:n puolesta tehnyt kohdassa 12 kerrotun neuvottelutarjouksen C-yhtiölle. Tästä huolimatta L ei ole syytteessä mainitut B:n osakkeet hankkiessaan omankaan kertomuksensa perusteella kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen, oliko näihin konsernin sisäisiin suunnitelmiin ja toimenpiteisiin liittynyt salassa pidettävä tieto ollut laissa tarkoitettua sisäpiirintietoa.

39. Kysymyksessä oleva tieto on koskenut A:n kannalta merkittäviä tulevaisuuden suunnitelmia. Niissä on samalla ollut kysymys koko pankki- ja vakuutusalaa koskevista tärkeistä uudelleenjärjestelyistä, joiden vaikutus L:n hankkimien osakkeiden arvoon ja hintaan olisi ollut huomattava. Ottaen huomioon L:n asema konsernin pääjohtajana ja hänen oikeustieteellinen koulutuksensa, hänellä olisi kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella ollut perustellusti aihetta epäillä, että hänellä tuossa tilanteessa ollut, olennaiselta sisällöltään julkistamaton tieto saattoi olla laissa tarkoitettua sisäpiirintietoa. Tämän puolesta puhuu myös se, että L:n yksityiset osakekaupat tapahtuivat juuri silloin, kun A:n ja B:n välisiä rakennejärjestelyjä koskevien suunnitelmien tiedettiin olevan kriittisessä vaiheessa. L:n yksityisten osakehankintojen arvo, kumpikin runsaat 25 000 euroa, ei ole ollut vähäinen. Tähän nähden ja ottaen huomioon L:n aseman sekä rakennejärjestelyjä koskevien suunnitelmien merkittävyyden pankki- ja vakuutusalan kannalta, Korkein oikeus katsoo, että L:llä on näihin yksityisiin osakekauppoihin ryhtyessään ollut erityinen velvollisuus huolellisesti varmistua siitä, ettei hän menettelyllään syyllistynyt sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. L on siten rikkonut tätä huolellisuusvelvollisuutta ja näin menetellessään toiminut törkeän huolimattomasti.

40. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että L on törkeästä huolimattomuudesta syyllistynyt sisäpiirintiedon väärinkäyttöön.

Seuraamus

41. Korkein oikeus toteaa, että koska virallinen syyttäjä ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden L:lle tuomitsemaan rangaistukseen, L:ää ei enää voida tuomita käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ankarampaan rangaistukseen. Korkein oikeus katsoo, että oikeasuhtainen rangaistus L:n syyksi luetusta rikoksesta ei voi olla lievempi kuin käräjäoikeuden tuomitsemat 30 päiväsakkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

L tuomitaan arvopaperimarkkinalain 5 luvun 1 §:n (740/1993) ja 8 luvun 1 §:n (740/1993) 1 momentin sekä rikoslain 51 luvun 1 §:n (475/1999) 1 momentin ja 6 §:n (475/1999) 2 momentin nojalla sisäpiirintiedon väärinkäytöstä 28.5. ja 7.6.1999 30:een päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Vuojolahti.